Havahduin siihen, että kylppärin kaapista minua katsoi hyvää tavaraa sisältävä sininen pullo, jonka olen unohtanut tuoda blogiin saakka.
Ostin sen viime syksynä ja oli kovasti tarkoitus jakaa ihastus jo joulun alla. Niin paljon ihania tuotteita, niin rajallisesti ruutuaikaa :) (Rajattu ruutuaika on sekin kyllä ihanaa ;))
NEAL'S YARD REMEDIES REHYDRATING ROSE DAILY MOISTURE -kasvovoide.
Kiinnostuin Sinisestä Pullosta, kun sen esitteli minulle yhtenä all-time-lempparituotteenaan Biodellyn Iina ollessani toissasyksynä Biodellyssä työharjoittelussa.
Kysyin henkilökunnan lempparituotteista - sehän kiinnostaa aina! - ja Iina nimesi ykkösrakkaudekseen Neal'sin kevyen ja tosi riittoisaan pulloon pakatun Rehydrating Rose -voiteen.
Iinan toinen suosikki oli Naturativin ruusukasvovesi.
Itsekin olen aina ollut kevytkoostumuksellisten emulsiovoiteiden ystävä, joten kiinnostuin kovasti Iinan rakkaustuotteesta.
Viime syksynä sain viimein aikaiseksi ostaa sen, ja se osoittautui juuri niin supermiellyttäväksi kuin Iina oli kuvaillut.
Voide on ohutta emulsiota (ei kuitenkaan fluidimaisen ohutta) ja imeytyy hetkessä. Sen tuntuma on hyvin moderni ja "normikosmetiikkamainen", peruskäyttäjä ei todennäköisesti erottaisi että se on luonnonkosmetiikkaa. 'Kosmeettisesti miellyttävä', näin tällaista koostumusta kutsutaan.
Voide on kehitetty normaalille ja pintakuivalle iholle. Vaikka oma ihoni on viime vuosina muuttunut kuivemmaksi ja viihtyy nykyään myös täyteläisempien voiteiden parissa, on henkilökohtainen koostumusmieltymykseni edelleen ohuempien puolella.
Nyt talven ja pakkastenkin tullessa arvelin, ettei Rehydrating Rose ehkä enää riittäisi iholleni, mutta kappas vain, se tuntuu riittävän.
Tänäkin aamuna laitoin vain tavanomaisen kasvovesi"kylvyn" iholle, C-vitamiiniseerumin ja päälle Neal'sin Ruusu-voiteen. Ei kiristele, eikä puuterimainen meikkipohja jää ihon pintaan jauhoiseksi = kertoo ihon pinnan riittävästä kosteustasosta.
Iho tuntuu pehmeältä ja hyvältä. <3
Rehydrating Rose -voiteen hoitavia ainesosia ovat soija- ja auringonkukkaöljy, kehäkukkauute, rohtopurasruohon siemenöljy, Rosa centifolia -ruusun uute ja Rosa Damascena -ruusun öljy. Hyaluronihappoakin on mukana tujaus sitomassa kosteutta.
Litrahinta tässä voiteessa on tosi edullinen - 100 millin pullo maksaa halvimmillaan 35,90€.
* Mainoslinkkejä:
Rehydrating Rose -voidetta voi ostaa esimerkiksi * Biodellystä (36,50€), * House Of Organicilta (35,90€), * Joliesta (36,51€) tai Ruohonjuuresta (35,95€).
Liittymättä mitenkään Neal'siin, tekee vain mieli todeta, että on jotain, mihin luonnonkosmetiikan SOS-öljyt ja salvatkaan eivät ole auttaneet. Mikä on ihmetyttänyt minua. Mutta klassinen Bepanthen auttaa..!
Minulle ilmestyi viime kesän aikana atooppinen iholäiskä kulmakarvojen väliin, vasemmanpuoleisen silmäkuopan viereen. Hoidin sitä pitkään Amorgoksen "rohtotohtorilta" ostamallani Mäkikuisma-SOS-öljyllä, ja läiskä lievittyikin aluksi, mutta alkoi lopulta taas hilseillä.
Sitten koitin pihkavoidetta ja pitkään käytin myös Egyptian Magicin erittäin hoitavaa ja antiseptistä salvaa, mutta aina hetkellisen lievittymisen jälkeen läiskä alkoi taas punoittaa ja hilseillä.
Lopulta käännyin vanhan apteekkiklassikon puoleen. Hemmetti, kokeillaan sitten vanhaa kunnon Bepanthenia. Sen voidepohja muodostuu lanoliinista, vaseliinista ja parafiiniöljystä, vaikuttavana aineena on dekspantenoli. Ja tällä atooppinen läiskä on pysynyt parhaiten "aisoissa". Läiskä ei ole kadonnut, mutta Bepanthen-hoidolla se ei hilseile eikä punoita ja pysyy hyvänä jopa pari päivää vaikka unohtaisin rasvata jonain iltana.
Ihan mielenkiintoista.
Miksi ylipäänsä halusin puhua tästä keissistä?
Ehkä siksi, että vaikka suosinkin luonnonkosmetiikkaa ja myös uskon luonnollisten antibakteeristen ja ihoa uudistavien ainesosien tehoon, joskus ne eivät vain riitä. Aineet kuten propolis, hunaja, pihka ja öljyyn uutettu mäkikuisma ovat kaikki tehokkaita, luonnollisia, mikrobeja tuhoavia sekä kosteuttavia aineita. Tällä kertaa tarvittiin kuitenkin Bepanthenin sisältämää (synteettisesti valmistettavaa) dekspantenolia parhaan hoitotuloksen saavuttamiseksi.
Lappi vetää minua puoleensa. Tänä vuonna päätin viimein ottaa tämän kiehtovan, "villin" pohjolan paremmin haltuun, ja omistaa talven kotimaan matkailulle.
Lappiin pääsee kätevästi ja ympäristöystävällisesti yöjunalla vaikka vain viikonlopuksi; lauantaiaamuna herää Rovaniemen asemalla ja maanantaiaamuna taas etelässä.
Päätin toteuttaa haaveeni ja vierailla Lapin tunnetuimpiin luksuskohteisiin kuuluvassa Kakslauttasessa, jonka kuuluisat kuvat ovat hurmanneet minutkin.
Kakslauttanen on tunnettu lasi-igluistaan, joista ensimmäinen rakennettiin jo 2001. Nykyään lasi-igluja tarjoaa yksi jos toinenkin paikka Lapissa, mutta Kakslauttanen oli tiettävästi ensimmäinen.
Lasi-iglu on osittain maan alle kaivettu hotellihuone, jonka lasikatto mahdollistaa revontulten ihailun oman huoneen lämmössä. Koko konsepti pohjautuu revontulten bongailuun. Ja ovathan lasi-iglut eittämättä myös aika kiehtovan näköisiä.
Tämän (linkin takana olevan) kuvan on kuulema nähnyt yli miljardi ihmistä. Kuvassa valaistut lasi-iglut hohtavat arvoituksellisesti kaamosajan sinisessä illassa.
Kiitos sen kuvan, Kakslauttanen on tunnettu ympäri maailmaa. Linkin takana olevasta YLEn artikkelista voi myös lukea Kakslauttasen historian. Kuopiolainen Juhani Eiramo perusti Kakslauttaseen 70-luvun alussa turvekattoisen tienvarsikahvilan ja rakensi ympäristöön kahdeksan mökkiä. Siitä on nyt tultu tämän päivän luksus-resorttiin, jossa asiakaskunta on lähes yksinomaan ulkomaalaista.
Vieraillessamme sisareni kanssa Kakslauttasessa, olimme todennäköisesti paikan ainoat suomalaiset sillä hetkellä. Respan nainen muisteli kohdanneensa suomalaisen vieraan edellisen kerran kaksi viikkoa aiemmin.
Pääsääntöisesti tänne tullaan nauttimaan majoituksesta kuuluisissa lasi-igluissa keskellä lumista satumaata, ja ihailemaan revontulia. Jututtamamme ulkomaiset vierailijat tuntuivat olevan kaikki yhtä mieltä siitä, että paikka todellakin on talven ja lumen paratiisi. He tulevat näkemään ja kokemaan lunta, kylmää ja tietysti revontulia.
"Halusimme tulla sinne, missä on todellinen winter wonderland ja puhtain luonto", sanoo hollantilaispariskunta silmät tuikkien, kun kysyn miksi he valitsivat pohjoismaista juuri Suomen Lapin. Voisihan sitä myös mennä Norjan tai Ruotsin Lappiin - jotka moni mestä suomalaisista ehkä vaatimattomuuttamme mieltää "meidän Lappia" vetovoimaisemmiksi. "Kun Norjalla on ne vuonotkin ja silleen..."
Ihan turhaan olemme vaatimattomia. Suomen Lapilla ja koskemattomalla luonnollamme on upea maine, ja vieraat ovat todella vaikuttuneita.
"This is definitely worth it!" vastaa rouva Briteistä. Hän on saapunut Kakslauttaseen Norjan puolelta Kirkenäsistä.
Kun kommentoin Kakslauttasen hintatasoa, ja selitän, että moni suomalaisperhe valitsee mieluummin parin viikon loman etelässä kuin maksaa viikonlopusta Kakslauttasessa, brittipariskunta näyttää hämmentyneeltä. "Niin, paikkahan on todella kallis", painotan.
Pariskunnan ilme kertoo, että kaikki on suhteellista. Heille tämä on kaiken arvoista ja fantastinen paikka.
Ja hienoa niin.
Entä minä? Palkittiinko odotukseni? Oliko haavekohteeni hintansa arvoinen?
Vastaan kysymykseen jutun lopussa. Lähdetään nyt kierrokselle Kakslauttaseen.
Kuva: Kakslauttanen
Resort koostuu nykyään kahdesta kylästä, East ja West Villagesta. Kuvassa on West Village, jossa minä ja sisareni majoituimme. West on uusi alue, East se alkuperäinen resort.
Läntinen kylä on isompi ja sinne on rakennettu enemmän tekemistä ja näkemistä.
West Villagessa on mm. iglunäköalatorni, taidegalleria, ravintola, matkamuistomyymälöitä, kokoustiloja, Joulupukin Talo ja pian valmistuva planetaario.
West Villagen näköalatorni
Kelo-iglu
Kakslauttasessa voi majoittua lasi-igluissa, kelomökeissä tai iglun ja mökin yhdistelmässä; kelo-iglussa. Tarjolla on myös maan alle kätkeytyvä hääkammi sekä 1930-luvulla rakennettu perinnetalo, sekä pieni määrä lumi-igluja.
Kelo-iglut ovat resortin uusin majoitusmuoto. Varasin sellaisen.
Kelo-iglusta on sanottavana seuraavaa:
Kelo-iglumökkiin mahtuu kuusi ihmistä; siellä on kunnon vuoteet neljälle ja lisäksi kerrossänky kahdelle.
Hinta kahdelle? Tammikuussa (hiljaisempi sesonki) 867€ / yö. Lisähenkilöt? 333 € per henki...! Luit oikein: kolmesataa-kolmekymmentä-kolme euroa. Lisää. Per naama. Myös niiltä jotka nukkuvat yksinkertaisessa kerrossängyssä.
Olin alun perin ajatellut pyytää reissuun mukaan useammankin perheenjäsenen, kuvitellen että mökin hinta on sama majoittujien määrästä riippumatta. Hinnan kuullessaan muut mukaantulijat suorittivat exitin suunnitelmasta. Kelo-iglu yhdeksi yöksi kuuden hengen porukalla maksaisi 2229 euroa. Huh!!
Mitä 867 eurolla saa? Sillä saa tämän mielettömän ihanan mökin.
Kyllä, se on viihtyisä. Se on kodikas. Se on rustiikkinen. Ei telkkareita. Ei modernia viihdettä. Vain takka ja se kuuluisa iglu.
Mökissä on myös oma sauna.
- Jossa tosin on aika laimeat löylyt tekevä kiuas - jalat pysyvät viileinä ja vettä saa heittää kauhatolkulla että ylälauteella alkaa yhtään tulla hiki.
Saunasta suuri miinus. Emme lämmenneet lauteilla sen vertaa, että olisimme viitsineet edes käydä ulkona piehtaroimassa lumessa.
Entä takka? Sen saa käyttöönsä lisämaksusta (!).
Sylillinen puita ja takan sytytyspalvelu maksaa 35€. Takkaa ei saa sytyttää itse. En tosin tiedä miten sitä valvotaan, mutta harva turisti varmaankaan raahaa tänne itse mukanaan puita.
Ensimmäisen illan jälkeen seuraavat takansytytykset maksavat 15€, samoin lisäsylillinen puuta on 15€.
Hmmmm.
Joo. Mökki todellakin on ihana.
Mutta....
...kyllä tässä on rahastuksen makua.
Ymmärrän, että resortin rakentaminenkin on maksanut paljon enkä odota ison kelomökin olevan halpa, mutta yli 300€ veloitus per lisähenkilö saa kyllä kurkun kuivaksi. Siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta motiivia kuin rahastus.
Kaksi ihmistä tai viisi ihmistä, sama mökkihän heillä on käytössä joka tapauksessa. Samat lakanat ja pyyhkeet hotelli pesee yöpymisen jälkeen, oli niitä käyttänyt yksi tai kuusi henkeä.
Kakslauttasen West Villagessa asiakkaita palvelee Aurora Restaurant, East Villagessa Kelo Restaurant.
Jotain saatoin arvella ravintoloiden tasosta jo siitä, ettei niiden menu ole nähtävissä resortin nettisivuilla. Eihän tänne pääasiallisesti olla syömään tulossakaan, eikä asiakkaiden ilmeisesti odoteta olevan kovin kiinnostuneita ruokalistasta ennen paikalle saapumista.
Yllätykseksemme illallisen kerrottiin kuuluvan majoituksemme hintaan, vaikka nettisivujen varaustiedoissa sitä ei mainita. Meillä oli siis half-board.
Majoituspakettiin kuuluva illallinen on fixed, eli sitä ei tilata a la cartelta. En tiedä olisivatko a la carte -annokset olleet fiinimpiä esillepanoltaan, mutta meidän illallisemme oli sekä maultaan että esillepanoltaan tavallista kotiruokaa. Ihan hyvää, mutta ei sellaista, mitä ehkä kuitenkaan odottaisin luxus-resortista.
Vegaanille (sisareni) oli tarjolla vegaaninen annos pyydettäessä.
Seuraavana iltana tarjolla ei ollut lainkaan kalavaihtoehtoa, ja kun en syö lihaakaan, sain lautasellisen kasviksia ja curry-kastiketta.
A la carte -menu oli yksinkertainen, ulkonäöltään Rosso/Amarillo-tyyppiselle kartongille painettu lyhyt lista, jossa oli tyypilliset lappilaiset poro- ja kalaruoat. Kasvisruokavaihtoehtoja oli yksi. Ei mitään erityisen innostavaa.
Aamiaisbuffet oli riittävä, mutta ei sekään millään lailla linjassa luxus-imagon kanssa.
Tarjolla on tyypilliset leikkeleet, perusjuustot, jauheesta valmistettua munakasta, bulkki-kylmäsavulohta ja kalpeita vihanneksia. (Anteeksi, tiedän kuulostavani nyt ehkä tarpeettoman kriittiseltä mutta muistetaan, että tässä paikassa majoitushinnat lähtevät 500 eurosta. Sillä odottaa saavansa muutakin kuin bulkkiruokaa aamupalapöydässä.)
Aamiaisella vegaaneja on huomiotu vain kasvimaidolla, jota saa erikseen pyytäessä. Mitään vegaanisia levitteitä ei ole tarjolla, ei edes margariinia.
Eräältä resortin kuljettajalta saimme kuulla, että aamiaisen heikkoa tasoa kommentoidaan säännöllisesti. Palaute ei ilmeisesti ole johtanut toimenpiteisiin. Tuleehan tänne maksavia asiakkaita maailman ympäri joka tapauksessa.
LOPPUYHTEENVETO
Elämys Kakslauttanen
Kyllä. Paikka on puitteiltaan maagisen ihana.
Kyllä. Majoitus on riittävän hieno, tunnelmallinen ja erilainen että voi ymmärtää asiakkaiden tulevan tänne jo sen takia.
Mutta:
Ei. Paikka ei vastaa kokonaisuudeltaan sitä luksusta, minkä hintataso sanelee.
Ei. Hinnoittelu saa irvistämään ja viimeistään takkatulipolitiikka luo väkisinkin fiiliksen rahastuksesta. Kai takan käyttöoikeus ja edes yhden illan polttopuut voisivat kuulua tällaisessa paikassa peruspalveluun ja huoneen hintaan!
Palvelun ja imagon kohtaamattomuus. Kakslauttanen jättää kevyesti fiiliksen siitä, kuin saapuisit vieraaksi kansainväliseen leirikouluun.
99% henkilökunnasta on ulkomailta ja edustaa yli 35 kansallisuutta. He saapuvat joukoin Kakslauttaseen kokemuksen vuoksi - heillekin tämä arktisissa oloissa vietetty sesonki on omansalaista lomaa; he tulevat tänne saadakseen tutustua Lapin talveen ja eksoottisiin oloihin.
Eräs työntekijä kertoi, ettei taloutensa puolesta edes tarvitse työtä tällä hetkellä, mutta tuli Kakslauttaseen töihin vain koska nauttii pohjoisen talvesta.
Henkilökunta on reipasta, rentoa ja iloista, mutta olemukseltaan enemmänkin sellaista, jota odotat kohtaavasi hostellissa Berliinissä, et luksus-resortissa.
Ja vielä se viimeinen: suuren resortin epähenkilökohtaisuus.
En useinkaan (no, koskaan?) käy resorteissa tai suurissa ketjuhotelleissa siksi, että ne ovat tunnelmaltaan usein etäisiä. Niissä ei saa henkilökohtaisuuden kokemusta. Et koskaan tapaa paikan omistajia etkä saa pintaa enemmän kosketusta paikan historiaan tai sydämeen. Saakohan joku kiinni siitä mitä tarkoitan...
Muuten, Kakslauttasen puhelin- ja varauspalvelukin on ulkoistettu Viroon, eli voidaan puhua myös ihan konkreettisesta etäisyydestä. Kun soitat Kakslauttasen numeroon, soitat toimistoon Tallinnassa. Tämän toimiston henkilökunta tuskin on koskaan edes käynyt Kakslauttasessa. Palvelu tapahtuu englanniksi, niin puhelimessa kuin paikan päällä resortissa. Tätä perustellaan Kakslauttasen kansainvälisyydellä.
Kun kävin Kakslauttasessa, kävin katsomassa upeaa palaa Suomen Lappia. Majoituin tunnelmallisessa mökissä joka on tehty (toivon mukaan) suomalaisesta puusta. Söin suomalaista ruokaa. Nautin kuvankauniista ympäristöstä.
Mutta siltikin, en tuntenut että oikeastaan kävin jossain. En saanut paikkaan kosketusta. Se ei jättänyt minuun sellaista lämpöä ja hymyä kuin matkakohteet (mitkä tahansa kohteet, vaikka ihana kahvila!) parhaimmillaan jättävät.
Paikka on ehkä lopulta... liian harkittu, liian suunniteltu. Ja lopulta konseptia ei kuitenkaan viedä loppuun asti, jotain taiasta jää puolitiehen.
Kaikki ovat Kakslauttasessa vain käymässä, niin vieraat kuin työntekijät. Kakslauttanen on fantasia, joka on ihana nähdä. Mutta onko fantasialla sielua?
Näin paljon maksoi matka Tampereelta Kakslauttaseen:
Junat Tampere- Rovaniemi - Tampere: säästölippu 27,50€ / suunta
Bussi Rovaniemi - Kakslauttanen: menopaluu 82,05€
2 yötä Kelo-iglussa puolihoidolla 1734€
*
Ehkä seuraavalla reissullani viikon päästä tulee enemmän sitä Lapinlapin fiilistä..?
Tämän kertaisessa Dermosil-postauksessa esittelen Dermosilin klassikkosarjojen parhaimmistoa! :)
Uutuuksissa on aina oma viehätyksensä, mutta kestosuosikkien asema on vielä tärkeämpi. Ne kertovat erityisesti siitä, missä jokin sarja on onnistunut.
Poimin tähän juttuun omia suosikkejani Dermosilin "core"-sarjoista Classic, Vitamin E ja Sensitive.
CLASSICDermosilin ydin: näistä koko perheen perustuotteista Dermosil on saanut alkunsa. Sarjaan kuuluu yhä Dermosilin alkuperäisiä tuotteita, kuten Original Body Lotion joka tuli myyntiin vuonna 1988.
Dermosilin tarinasta voitte muuten lukea täältä. Tuossa kahdeksan vuoden takaisessa jutussa vierailin Dermosilin tuotantotiloissa Korsnäsissä.
FACIAL WASH ❤️
Minun ja Dermosilin tarina alkoi tästä tuotteesta; Facial Wash on ensimmäisiä tuotteita joita tilasin Dermosililtä, elettiin 2000-luvun alkupuoliskoa. Kasvopesusta muodostui pitkäksi aikaa suosikkikasvoputsarini.
Nyt kun käytin sitä taas vuosien tauon jälkeen, muistin heti miksi olen ollut tähän niin ihastunut; pehmeästi ja liukkaasti vaahtoava koostumus tuntuu iholla erityisen hyvältä ja huuhtoutuu vaivatta. Ihoystävällinen pH ei jätä ihoa yhtään nitisemään. Koostumus tuo mieleen vahvasti niinikään suosikkeihini kuuluvan Korres-sarjan paljon kalliimman vaahtoputsarin ihotunnun.
Tunnustaudun ultimaattiseksi vaahtohifistelijäksi ja voisin puhua vaahtojen laaduista samalla pieteetillä kuin juustoista ja viineistä ☺️ Ehkä senkin postauksen aika on jonain päivänä :)
Tämä tuote on löytö! Mutta käytän sitä eri tavalla kuin sitä oikeastaan suositellaan - minun ihoni tykkää tästä eniten seerumin tapaan päivä- tai yövoiteen alla käytettynä :)
Aloe-geeli on siis kuin superedullinen kosteusbuusteri. Tässä on älyttömän miellyttävä, pehmeästi ihoon levittyvä koostumus, kuin levittäisi iholle "kosteustyynyä"!
Simppeli aloegeeli on monipuolinen tuote; se kosteuttaa, rauhoittaa auringonpolttamat ja muut ihoärtymät ja lievittää myös hyönteisten puremien aiheuttamaa kutinaa. Silikoniton koostumus sisältää aloe vera -mehua, kosteutta sitovaa glyserolia, rauhoittavaa allantoiinia, geeliyttäjän, pH-arvon säätäjän ja säilyvyyttä parantavan aineen.
Aloe-geelin "sisartuote", Hydrogel, löytyy Sensitive-sarjasta. Se esitellään alempana, ja myös se on osoittautunut sikahyväksi herkän ja ärtyneen ihon hoitajaksi!
ORIGINAL BODY LOTION - Se ensimmäinen Dermosil-tuote! Erittäin helposti levittyvä ja nopeasti imeytyvä kosteuttava vartalomaito. Minulle tämän tyyppinen vartalovoide on "kiirevoide" - siis hetkiin kun ei ole juuri lainkaan aikaa hieroa voiteita ihoon.
KARBAMIDI-JALKAVOIDE - ahh, suosikkijalkavoiteeni! Superpehmentävä ja kosteuttava karbamidi eli urea on taikasana kun etsin jalkavoidetta kovettumiin taipuvaisille "koppurajalkapohjilleni". Ureaa on monissakin voiteissa, mutta Dermosilin koostumus on ollut paras tähän mennessä! Ja hinta tietysti 👍
KARBAMIDIPUIKKO KANTAPÄILLE - toinen karbamidisuosikki, tämä on myös Löytö-osaston tuotteita! Ihan älyttömän näppärä tuote hoitamaan halkeilevia kantapäitä, tuotetta voi levittää ilman että tarvitsee lähteä pesemään käsiään. (Runsaasti karbamidia sisältävät tuotteet jättävät iholle nahkean tunteen.)
Vaaleanpunaisesta väristään tuttu E-vitamiinisarja on sekin Dermosilin klassikkoja. Tiesittekö, että tämän sarjan puhdistusvaahto on Dermosilin kaikkien aikojen bestseller? Se on ollut ilmestymisensä jälkeen joka vuosi Dermosilin myydyimpien ykkössijalla..!
Minäkin olen sitä pari pulloa muinoin käyttänyt, mutta itse asiassa oma pumppuvaahto-suosikkini löytyy Dermosilin Sensitive-sarjasta.
Halusin poimia tähän juttuun muutaman kosteutta buustaavan Vitamin E -kasvotuotteen sekä makean pinkin version klassikkovoide Extra Treatmentista. :) JA - silkkaa uteliaisuutta myös yhden uutuuden ;)
KASVOSEERUMI HYAL x 4 - uutuustuote on tämä! Seerumistina halusin päästä tuoreeltaan testaamaan tätä hyaluronihappopitoista uutuutta. Se osoittautui perusmiellyttäväksi, sileästi levittyväksi ja kevyeksi seerumiksi geelifluidimaisella koostumuksella.
Normikosmetiikkaa käyttävä sisareni tykästyi tähän, mutta itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän Dermosilin muista seerumeista kuten silikonittomista Nature- ja Sensitive -seerumeista.
VITAMIN E -KASVOVESI - ihana, paksu, kosteuttava ja pehmentävä kasvovesi! Täyteläinen koostumus sopii hienosti korealaistyyppiseen kasvoveden kerrostamiseen, jos siitä tykkää.
Kosteuttavien aineiden koostumus on simppeli mutta toimiva, 5 eurolla en odottaisi näin miellyttävää ihotuntumaa; Vitamin E -kasvovesi jättää ihon pehmeäksi ja mukavan tuntuiseksi vailla tahmaa. Oliiviöljy, glyseroli, E-vitamiini ja propyleeniglykoli vastaavat tehosta.
VITAMIN E EXTRA TREATMENT - pinkki ja tuoksullinen versio Dermosilin rakastetusta alkuperäisestä kuivan ihon "jankkivoiteesta". (Ja nyt sanon jankki kaikella rakkaudella... tästä jankista tykkään minäkin <3) Extraa suojaavampaa voidetta saa hakea! ...ja jännä helmiäiskoostumus kiehtoo aina vain! ^_^ Jopa kaltaiseni paatunut kosmetiikkafriikki sanoo näin 15 vuoden jälkeen :)
KASVONAAMIO HYAL x 4 - hyväksi todettu, sheavoi- ja hyaluronihappopitoinen pehmentävä ja kosteuttava voidenaamio. Sopii kuivalle iholle myös yövoiteeksi.
Lopuksi nostoni hajusteettomasta Sensitive-sarjasta. Herkälle iholle kehitetty Sensitive oli Classic-sarjan ohella Dermosilin ensimmäinen ihonhoitosarja.
Vaikka itse pidän tuoksuvasta kosmetiikasta, olen löytänyt Dermosilin tuoksuttomista tuotteista suosikkeja. Aika ajoin on mukava käyttää vaikkapa täysin tuoksutonta putsaria kaikkien päivittäisten tuoksuvien tuotteideni keskellä.
Sensitive-sarjassa muuten miellyttävät koostumukset pääsevät korostumaan, kun tuoksu ei ole vaikuttamassa käyttökokemukseen :)
Kun muu Suomi tykkää E-vitamiini-vaahdosta, minun lemppariksi on muodostunut Sensitive-vaahto! (Ei sillä että E-vitamiinikaan huono on..!)
Olen käyttänyt tätä myös käsien puhdistukseen, koska se on niin hellävaraista ja kuivat käteni eivät meinaa kestää sulfaatti- tai saippuapitoisia käsisaippuoita. Tätä haluan pitää aina kotona.
Toinen Sensitive-suosikki! Yhden ainesosan puhdas lanoliinivoide osoittautui "out of the blue" tosi hyväksi huulirasvaksi..! Mun nirsot huuletko huolivat joskus jotain muutakin kuin Carmexia? Joo, näköjään, ja se yllättää itsenikin silloin aniharvoin kun niin käy..! :D
Lanoliini eli lampaanvillarasva pehmentää ja suojaa ihoa erittäin tehokkaasti. Se muodostaa juuri sopivan, ns. oikealla tavalla tahmean pinnan jota huuleni ehdottomasti haluavat huulivoiteelta, voiteen täytyy tuntua helpottavan suojaavalta. Voiteen täytyy viestiä huulilleni; "Minä suojelen sinua (kaikelta)". Oikealla tavalla tahmea tarkoittaa sitä, että voide pysyy ja tuntuu huulilla eikä liukene, haihdu tai imeydy kokonaan.
Kun '-ex-päätteiset huulirasvani ovat kateissa, lanoliinivoide tarjoaa avun. :)
Tämä rasvaton ja hajusteeton kosteuttaja on ylempänä esitellyn Aloe-geelin sisar. Hydro-sisar ei sisällä aloe-kasvia, ja sopii vieläkin herkemmälle iholle. Geelit ovat monella tapaa samanlaiset ja sopivat koko vartalolle kasvoista varpaisiin, mutta tästä kaverista vain puuttuu aloe ja siinä on allantoiinin ohella myös toinen rauhoittava aine; bisabolol.
Myös tuotteen geeliyttäjä on eri (okei, tämä on jo nörttien aineistoa XD), ja Hydrogeeli tuntuu hieman erilaiselta iholla.
Annoin Hydrogeeliä kerran kokeiltavaksi toimistokaverilleni, jolla on erittäin herkkä ja helposti punoittava iho. Olimme usein keskustelleet herkän ihon seerumeista, ja vinkkasin hänelle, että Dermon Hydrogeeliä voi käyttää myös kasvoilla seerumin tapaan. Pian nainen hehkutti Hydrogeelin taivaisiin, kysyi mistä sitä saa ostettua ja on nykyään tuotteen säännöllinen käyttäjä
Ja lopuksi perushoidon kaksikko:
SENSITIVE-KASVOVOIDE JA -YÖVOIDE
Näissä on todella miellyttävä, neutraali koostumus. Päivävoiteen koostumus on kevyt ja nopeasti imeytyvä, yövoide on hieman ravitsevampaa ja sopii kuivalle iholle päivävoiteeksi.
Yövoiteen koostumus on aivan erityisesti mieleeni, siinä on jojobaöljyä ja sheavoita jotka kasvipohjaisina kosteuttajina tuovat tuotteeseen heti minulle mieluisaa tuntumaa. Entisessä "apteekkivoide-elämässäni" olisin ilomielin käyttänyt tätä voidetta!
*
Löysittekö näistä Dermosil-poiminnoista omiakin suosikkeja?
Onko lukijoiden joukossa muuten sattumoisin jopa Dermosilia ihan 80-luvulta saakka käyttäneitä..? Milloin olette löytäneet sarjan?
