Aamut tai ilta, tämä maisema on aina kaunis ja palkitsee katsojansa joka kerta vähän erilaisilla värinyansseilla.
Aamuisin sininen on vähän eri sävyinen sininen pilvistä, ilmankosteudesta ja vuodenajasta riippuen, iltaisin auringonlaskun kirjo on milloin violetti, milloin punainen, milloin persikkainen tai intensiivisen pinkki.
Pilvet tuovat tähän luonnon elävään maalaukseen vielä oman taiteellisen lisänsä, niiden muodot tekevät teoksesta joka kerta ainutlaatuisen hattaroineen, kiehkuroineen tai dramaattisine tummanpuhuvine reunoineen jotka välillä kiipivät puolen taivaan yli.
Rakastin nuorempana viettää matkoilla aikaa museoissa ja taidegallerioissa. Nyt meri, valo, pilvet, kylät, torit ja vuorenrinteitä halaavat tiet ovat minun taidegalleriani. Niitä menen katsomaan kun matkustan.
Ja sitä miten ne kuvastuvat paikallisten kasvoilta.
***
Olen parhaillaan Amorgoksella Yperia-matkailufestivaalilla.
Sallittehan "poissaoloni" kommenttilaatikossa, syvennyn siellä käytyyn keskusteluun etenkin buffetkäytöksestä kun löydän siihen sopivan hetken festivaaliviikonlopun aikana.
Ihanaa viikonloppua sinne Suomeenkin <3
Monen vuoden toivepostaus: opas Lily Lolon meikkipohjasävyihin!
Kuinka valitset sopivan sävyn omalle ihollesi? Lue tämä juttu niin tiedät!
Postaus on toteutettu yhteistyössä Lily Lolon maahantuojan, House Of Organicin kanssa.
Lily Lolo on nykyään saatavilla yhä laajemmin, ja meikkipohjat ovat juuri tulleet myyntiin myös Prismoihin.
Miten löydät oman sävyn? Ihan ensiksi Sinun tulee tietää ihosi pohjasävy; se on joko pinkkipohjainen eli viileä tai keltapohjainen eli lämmin. Se voi olla myös neutraali, jolloin iho ei taita pinkkiin eikä keltaiseen, vaan pohjasävy on kutakuinkin "beige".
Klassinen tapa määritellä ihon pohjasävy on katsoa ranteen verisuonia. Jos ne ovat sinertävät, olet viileä. Jos ne ovat vihertävät, olet lämmin. Jos väri on jotain siltä väliltä, olet todennäköisesti neutraali.
Toinen tapa on miettiä, minkä sävyisissä vaatteissa, asusteissa ja koruissa viihdyt. Yleensä viihdymme luonnostaan siinä sävymaailmassa, johon ihomme kuuluu, sillä "oikeat" sävyt saavat meidät näyttämään hyvältä. "Väärän" sävyinen vaate voi saada ihon näyttämään kalpealta tai likaiselta ja koko olemuksemme jotenkin tunkkaiselta. Ihon sävyymme sopivat värit taas saavat meidät hehkumaan.
Klikkaa kuva isommaksi nähdäksesi sävyt paremmin
Lily Lolo jaottelee sävyt neljään ihon pohjasävyyn ja kuuteen sävysyvyyteen. Tähän taulukkoon yhdistin kaksi tumminta sävysyvyyttä yhdeksi.
Ihon pohjasävyistä 'oliivi' edustaa Välimeren alueelle tyypillistä, hyvin lämmintä, keltapohjaista ihon sävyä joka voi vivahtaa oliivinvihreään. Pohjoismaisella iholla oliivin sävy ei ole kovin yleinen, mutta sitäkin näkee.
Pohjoismaalaiselle iholle sopivat parhaiten Lily Lolon vaaleimmat sävyt.
Suosituin sävy Suomessa on alusta saakka ollut neutraali Blondie. Myös kaikkein vaalein sävy Porcelain sopii monelle, valintasi on se mikäli hipiäsi on Lumikin vaalea.
PORCELAIN - neutraali kalpean vaalea, kaikkein vaalein sävy - valitse tämä jos olet tosi vaalea
CHINA DOLL - neutraali hyvin vaalea
BLONDIE - neutraali vaalea - suhteellisen varma valinta "perusvaalealle" iholle, kun olet vaalea mutta et "posliinisen" vaalea, eikä ihosi ole selvästi kellertävä. Blondie menee viileällekin iholle mutta ei selkeän lämpimälle.
BARELY BUFF - vaalea neutraali, Blondie-sävyä hieman punertavampi, aavistuksen persikkainen
CANDY CANE - viileä vaalea - valitse tämä jos ihosi pohjasävy on pinkki
WARM PEACH - lämmin vaalea - valitse tämä jos ihosi pohjasävy on kellertävä.
VINKKEJÄ:
Blondie ja Barely Buff on luokiteltu saman luokan sävyiksi (neutraali, vaalea), mutta Blondie on Barely Buffia aavistuksen vaaleampi.
Jos Blondie sopii sinulle mutta koet sen jäävän hitusen liian kalpeaksi, kokeile Barely Buffia tai Warm Peachia.
Keskivaaleat sävyt sopivat iholle, joka ruskettuu helposti ja on vaalea, mutta näyttää päivettyneemmältä kuin edellisen kategorian "perusvaalea" iho. Minun ihoni kuuluu tähän luokkaan.
Keskivaalean sävyluokan sävyt ovat hyviä kesäsävyjä vaalean sävyluokan iholle.
IN THE BUFF - neutraali keskivaalea - Blondie-sävyn asteen tummempi "pari", sopii erinomaisesti kesäsävyksi Blondien talvikäyttäjälle
POPSICLE - viileä keskivaalea
POPCORN - lämmin keskivaalea (Nykyinen oma talvisävyni. Minulle sopivat sekä In The Buff sekä Popcorn, mutta pidän Popcornista enemmän.)
BUTTERSCOTCH - oliivi keskivaalea (kuuluu Lolon omassa luokittelussa Medium Skin -syvyyteen, mutta minusta sävy on enemmänkin keskivaalea) - valitse tämä jos ihosi on todella lämmin ja Popcorn tuntuu tekevän ihosta kalpean
VINKKI: Jos käytät talviaikaan Blondieta ja päivetyt kesäisin vain miedosti, voi kesäsävyksi sopia paremmin Popcorn kuin In The Buff. Popcorn on neutraalimpi ja vaaleampi.
Medium-sävyt sopivat iholle, joka on ympäri vuoden päivettyneen sävyinen ja ruskettuu kesällä helposti ja syvästi.
COOKIE - neutraali medium, "vaaleanruskea" - selvästi ruskettuneelle / ruskettuneen näköiselle iholle
COOL CARAMEL - viileä medium - valitse tämä kun ihosi on selvästi punertava
WARM HONEY - lämmin medium (minun nykyinen kesäsävyni)
Lily Lolon tummat sävyt sopivat pohjoismaalaiselle iholle aurinkopuuterin tavoin käytettynä, TAI sekoitussävynä kun haluat tuunata talvisävystäsi kesäaikaan sopivan.
TUMMAT SÄVYT
DUSKY - neutraali tumma - sopii erinomaisesti sekoitussävyksi kun haluat tummentaa talvimeikkipohjasi sävyn kesään
COFFEE BEAN - lämmin tumma
SAFFRON - oliivi tumma
SYVÄN TUMMAT SÄVYT
HOT CHOCOLATE - lämmin syvä tumma - sopii erinomaisesti sekoitussävyksi kun haluat tummentaa talvimeikkipohjasi sävyn kesään
CINNAMON - oliivi syvä tumma
Lopuksi vertaan Lily Lolon Popcorn-sävyä muihin vakituisesti käytössäni oleviin mineraalipohjasävyihin.
Kaikki näistä ovat olleet käytössäni kesästä syksyyn. Aliman sävy on tummin ja sopii silloin kun olen oleskellut auringossa (rusketun todella nopeasti). Korennon Warm 03 taas on näistä vaalein.
Lily Lolo Popcorn - mattaisin. Peittokyky Korennon ja Everydayn välimaastossa. Sanoisin, että sopii näistä neljästä parhaten normaalille ja sekaiholle.
Alima Satin Matte Beige 3 - kermaisin/voidemaisimman tuntuinen, tummin, selvästi ruskettuneelle iholle. Peittävin. Sopii parhaiten kuivalle iholle.
Everyday Minerals Golden Beige 3 W Jojoba Base - kuultavin, "ohuin". Vähiten peittävä. Oikeastaan kaunein kuultonsa vuoksi, pinta on satiinisen kuultava muihin verrattuna. Jojoba-pinnoite ei tunnu levittäessä. Sopii normaalista kuivalle iholle kun pidät kuultavasta jäljestä ja iholle, joka ei kaipaa paljon peittoa.
Korento Warm 03 - lähes saman sävyinen kuin Lolon Popcorn, hieman vaaleampi. Peittävä ja mattainen. Sisältää lesitiinipnnoitteen joka tekee koostumuksesta paremmin liukuvan. Sopii normaalista kuivalle iholle kun pidät mattaisesta jäljestä.
*
Toivottavasti oppaasta on apua ja hyötyä :)
* Mainoslinkki
Lily Lolo -meikit löydät myynnistä * House Of Organicilta sekä monilta jälleenmyyjiltä, nyt myös Prismoista.
Viime päivinä on puhuttu paljon järkyttävästä buffetkäyttäytymisestä, keskustelu jonka katalysaattorina toimivat keittiöpäällikkö Aki Koivuniemen järkyttävät kuvat aamiaisvieraiden jäljiltä.
Olen itsekin pohtinut tätä paikoin ihan älyttömiin sfääreihin kohoavaa aamiaisbuffetilmiötä reissuillani.
Noutopöydät todella koettelevat tavallisen kuolevaisen itsehillintää - hotellien aamiaispöytiin kasataan toinen toistaan notkuvampia näytöksiä valikoimalla, jossa on sata eri syötävää marjoista munakokkeliin ja pekonista piirakoihin. Pelkästään kakkuja, leivoksia ja juustolaatuja saattaa olla yhteensä kymmeniä.
Jokainen meistä tietää, ettei aamiaisella - tai millään aterialla - tarvitse syödä niin paljon mihin noutopöydät, khm, inspiroivat, mutta kun edessä avautuu herkkujen meri josta saa ottaa miten paljon haluaa, on kohtuudessa pysyminen vaikeaa.
Seuraus: valtavasti hukkaan menevää ruokaa. Ihmiset kahmivat tarjottimet täyteen ja jättävät puolet syömättä.
"Yllätyit toki varmasti itsekin ettet jaksanutkaan syödä puolta kiloa pekonia, 20 kpl nakkeja, 10 kpl lihapullaa, 4 viipaletta leipää, kahta kulhoa jugurttia, kolmea kanamunaa, lautasellista munakokkelia, puolikasta vesimelonia, neljää pikkupullaa, kahta lasia mehua ja viittä kuppia kahvia?" kirjoittaa Koivuniemi päivityksessään.
"Meillä on meneillään valtava ekokatastrofi, jota pahentavat merkittävästi luonnon resurssien liikakäyttö ja älyvapaa tuhlaaminen. Siksi on täysin järjetöntä ja painajaismaista, että hotellit kilpailevat keskenään siitä, kuka voi kasata esille eniten roskiinheitettävää ruokaa", kirjoittaa puolestaan koomikko Iikka Kivi.
En paasaa ilmastokriisistä, mutta asiahan on ihan totta. Minne se paljon puhuttu ilmastoahdistus jää, kun poistutaan buffeteista jättäen jälkeensä kukkuroittain syömättä jäänyttä ruokaa?
Luin uutista paheksuen ja päätä pyöritellen, mutta hetkinen - enpä ole itsekään tällaisen käytöksen yläpuolella. Ihan yllä kuvatun kaltaisia övereitä ei ole tullut vedettyä tarjottimelle, mutta kyllä, liikaa ruokaa monet kerrat joka tapauksessa. Niin että sitä on jäänyt lautaselle.
Myönnän, että en myöskään ole aina ajatellut käytökseni seurauksia. Jäänyt ruoka on näyttänyt nololta, mutta muuta en ole miettinyt, suhtautumiseni on ollut kutakuinkin, "Kaikkihan täällä jättää lautaselle, en ole sen kummempi kuin muutkaan." Mutta juuri tämä ON se juttu, ongelman ydin: kun kaikki jättävät, kertyvä hävikki on aika paljon enemmän kuin ne minun puuron ja raejuuston jämäni.
Maailmassa tuotetusta ruoasta kolmannes menee hävikkiin, kolmannes. Se on ihan valtavasti.
Sittemmin olen alkanut skarppaamaan noutopöytähoukutusten äärellä, ja vaikka edelleen tulee lähes aina syötyä tarpeeseen nähden ihan liikaa, en enää jätä ruokaa lautaselle. Aina voi hakea lisää jos siltä tuntuu - miksi siis on koskaan tullut kasattua yhdellä kertaa hervoton määrä ruokaa?
(Muuten, kuka tiesi että jopa yhden juomatta jätetyn kahvimukin vesijalanjälki on 280 litraa...!)
Niin, me ihmiset olemme tällaisia. Yhdessä mediassa esillä olleessa hävikkijutussa puhutaan valintahalvauksesta; psykologinen ilmiö jonka itsekin tunnen läheisesti monella elämän osa-alueella.
Kun ihmiselle annetaan liikaa vaihtoehtoja, hän ei kykene valitsemaan niistä mieleistään. Buffetpöydässä ilmiön seurauksena henkilö päätyy varmuuden vuoksi valitsemaan kaikkia vaihtoehtoja, toisissa yhteyksissä, kuten vaikka kiinnostavan kulttuuritarjonnan keskellä (oma kokemukseni), henkilö ei valitse lopulta yhtään mitään ja jättää kokonaan menemättä.
Mediassa käydyssä keskustelussa kiinnostavaa ovat olleet kannanotot vastuusta. Kummalla on asiassa painavampi vastuu; hotelleilla jotka kilpailevat asiakkaista pröystäilevän suurilla noutopöydillään jotka oikein kerjäävät ylikulutukseen, vai yksilöillä, jotka eivät osaa ottaa ruokaa sen verran kuin jaksavat syödä?
Mielenkiintoinen kysymys. Loppukädessä vastuu on tietysti yksilön.
Me voimme myös käytöksellämme ja valinnoillamme ohjata palveluntarjoajien toimintaa. Jos kuluttajina vähennämme aamumässäilyn tärkeyttä osana majoituspalvelukokemusta, ohjaamme hotelli- ja ravintola-alan yrityksiä myös järkevöittämään aamiaistarjoilua.
Tätä kirjoittaessani söin Ateenan hotellissani aamiaisen, joka tilataan listalta.
Onneksi kaikissa majoituspaikoissa ei harrasteta sadan lajin aamupaloja, ja pienmpi, harkittu valikoima voi olla elämyksenä aivan yhtä hieno tai fiinimpikin kuin notkuva noutopöytä.
Onko runsas aamiaispöytä kymmenillä eri vaihtoehdoilla olennainen osa kokemusta?
Ja se viimeinen:
P.S. Vedetäänpä takaisin, etten enää "koskaan" jättäisi ruokaa lautaselle. Kyllä minä välillä jätän. Tänään jäi tämän verran. Jogurtti kera rusinoiden, hunajan ja granolan oli minulle liian makea.
