Karkkipäivän joulukalenterissa on joka päivä koiramaisuuksia :)
Joulukalenterissa tutustumme avustajakoiriin ja niiden käyttäjiin. Kakkosluukussa tapaamme Rian.
Avustajakoirista muuten valtaosa on labradorinnoutajia, ja esimerkiksi kaikki Kemiön avustajakoirakoulusta valmistuvat koirat ovat labradorinnoutajia. Itsekoulutettujen avustajakoirien joukossa on muitakin rotuja, muutamiin heistäkin tutustumme joulukuun aikana :)
Ria-koira on sekoitus labradorinnoutajaa ja kultaista noutajaa. Se on ollut käyttäjällään Henna-Liisalla vuoden verran, ja astui remmiin Henna-Liisan edellisen avustajakoiran Bonan jäädessä eläkkeelle.
Avustajakoirat muuten eläköityvät noin 10 vuoden iässä. Bona asuu nyt Henna-Liisan vanhempien luona.
Ria auttaa tavaroiden nostamisessa ja painavampien kantamusten kantamisessa ja avaa Henna-Liisalle ovia. Saan kuulla, että koira saa oven auki köydellä, joka on Henna-Liisalla aina mukana. Köydenpää ovenkahvaan ja koira vetää oven auki.
Henna-Liisa liikkuu pyörätuolilla, mutta pystyy välillä myös kävelemään jonkin verran. Ria on hänelle tukena kävelyssä, ja auttaa Henna-Liisaa pysymään tasapainossa. Riasta on apua erityisesti portaissa.
Etujalat ristissä - tämä on Henna-Liisan mukaan Rian lempiasento <3
Valokatkaisimia Ria painaa kuonollaan. Se sytyttää ja sammuttaa valot ja tilaa Rialle hissin, ja osaa myös painaa hissin oikeaan kerrokseen.
Minua kiinnostaa kuulla, miten kauan yhteisen sävelen löytämiseen menee kun käyttäjä saa uuden koiran. Henna-Liisa kertoo, että siihen voi mennä puolikin vuotta, mutta hänen ja Rian peli lähti sujumaan jo muutamassa kuukaudessa. Koira on aina oma persoonansa ja vuorovaikutus kunkin avustajakoiran kanssa on omansalainen, vaikka kaikki koirat osaavatkin ammattinsa perusasiat. :)
"Avustajakoiran elämässä on tietysti tärkeää, että saa välillä myös rentoutua ja olla vapaalla ja nuuhkia rauhassa. Koiralle on tärkeä tietää milloin se on työssä ja milloin vapaalla," Henna-Liisa kertoo.
Koira oppii tulkitsemaan missä ympäristössä ollaan vapaalla ja missä taas ollaan töissä. Kun koiran kanssa esimerkiksi mennään metsään, se ymmärtää, että nyt ollaan ympäristössä jossa saa olla vapaasti nuuskien. Kaupunki- ja toimistoympäristössä se taas tietää olevansa töissä. Koira ei kuitenkaan poistu koskaan Henna-Liisan viereltä ja työmoodista ilman merkkisanaa, ja "vaihtaa vapaalle" vasta saatuaan siihen Henna-Liisan luvan.
Vaikka koira tekeekin paljon töitä, työ on sille leikkiä ja Henna-Liisan mukaan Riakin oikein odottaa koska se saa seuraavan työtehtävän ja palkinnon. Muilta avustajakoiran käyttäjiltä kuulen samaa; koira saattaa jopa tylsistyä jos ei saa tasaisesti tehtäviä.
Mikä Riassa on parasta?
Se tuo turvaa, sanoo Henna-Liisa, joka asuu yksin. Koiran kanssa on turvallinen olo, kun tietää että se osaa auttaa hädän tullen.
Koiran kanssa on myös monella tapaa helpompi olla kuin ihmisavustajan. Toki kummatkin ovat tarpeen ja täydentävät toisiaan, mutta ihmisavustajan kanssa on aina erilainen tunne, ei voi välttyä esimerkiksi ajattelemasta, että ihminen kenties tylsistyy jos joutuu odottamaan pitkään.
Ihmisavustajalla on työajat ja työajan päättyessä hän menee kotiin, koira ei. Koira ei kysele eikä vastustele, sille ei tarvitse selittää mitään. Se vain on, sinua varten.
Kerro vielä lopuksi jotain erityistä Riasta. :)
Ria tykkää pehmoleluista. Se hakee nukkumaan mennessä itselleen unilelun!
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Voit lahjoittaa vapaavalintaisen summan Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoituksin tuetaan uusien avustajakoirien koulutusta. Tällä hetkellä Invalidiliiton koiria valmistuu vuodessa alle 10.
AVUSTAJAKOIRIEN ITSEKOULUTUSPROJEKTI
Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Ja niin on taas joulukuu..!
Se tarkoittaa myös perinteisen joulukalenterin avautumista Karkkipäivä-blogissa.
Sanni-Santa ja uskollinen chihu-sidekick haluavat levittää hyvää mieltä myös tänä jouluna.
Tämän vuoden kalenterin teema ovat koirat, ja eivät mitkä tahansa koirat.
AVUSTAJAKOIRAT.
Rakastan eläimiä ja erityisesti koiria. Ne ovat minulle kuin karvaan verhottuja nelijalkaisia terapeutteja ja hyvän mielen lähettiläitä, minun tarvitsee vain ohittaa kadulla koira ja askeleeni jatkuu kevyemmin. Koirien erityinen energia ja niiden ehdoton ystävyys ja luottamus ihmiseen antaa minulle paljon.
Toisille koirat antavat vieläkin enemmän.
Tämän vuoden kalenteri on omistettu näille koirille.
Avustajakoira on fyysisesti vammaisten ja toimintarajoitteisten ihmisten avuksi koulutettu koira.
Avustajakoira nostaa pudonneita esineitä, avaa ja sulkee ovia, painaa valokatkaisijoita ja hissin painikkeita, avustaa pukeutumisessa ja riisuutumisessa, tyhjentää pyykkikoneen, vie ulkoilemaan jne.
Koira voi myös aistia omistajansa kipukohtauksia ja jopa pelastaa käyttäjän elämän hälyttämällä lähestyvästä sairaskohtauksesta. Koira mahdollistaa käyttäjälleen itsenäisemmän elämän. Se tuo turvaa ja lisää sosiaalisia kontakteja.
Kuva: Satu Nyström / https://www.instagram.com/animalphotographer_satu/
Avustajakoira on virallinen apuväline, kuten opaskoira näkörajoitteiselle, mutta toki avustajakoira on omistajalleen vieläkin enemmän. Se on ystävä. Se voi joskus olla käyttäjälleen ehkä se ainoa ystävä.
Sain inspiraation joulukalenteriini myöskin koiralta:
Seuraan somessa paljon koiria, ja yksi suomalaisista suosikeistani, shetlanninlammaskoira Seppo, on myös mukana tukemassa avustajakoiratoimintaa.
Aihe sopi Karkkipäivän joulukalenteriin kuin kuono päähän, ja otin idean pohjalta yhteyttä avustajakoiratoiminnasta vastaaviin Invalidiliittoon ja Avustajakoirayhdistykseen.
Tutustuin eri avustajakoiriin käyttäjineen ja jaan joulukalenterissa heidän tarinoitaan. Seppokin piipahtaa luukuissa ilahduttamassa hyvän mielen huomioillaan arjesta. :)
Avustajakoirista on huutava pula, ja koiraa saattaa joutua jonottamaan jopa 10 vuotta. Vähäisten varojen takia koiria valmistuu vuodessa alle 20, ja tarvitsijoiden määrä on nelinkertainen.
Avustajakoiran voi saada kahta kautta; joko Invalidiliitolta, jolloin koira koulutetaan Kemiössä avustajakoirakoulussa, tai Avustajakoirayhdistyksen Itsekoulutusprojektin kautta, jolloin käyttäjä kouluttaa koiran osittain itse, ammattikoirankouluttajan avulla. Itsekoulutusprojektin kautta koiran voi saada nopeammin, mutta hakijan on pystyttävä kuntonsa puolesta huolehtimaan koirasta jo pennusta lähtien ja sitouduttava koulutukseen.
Kummassakin tapauksessa koiran on käytävä sama käyttöönottokoe, ja sen läpäistyään koira saa virallisen avustajakoiran statuksen. Virallisen avustajakoiran tunnistaa liivistä. Koiralla on samat oikeudet kuin opaskoiralla, ja se pääsee käyttäjänsä mukana kaikkialle.
Kerron avustajakoirien koulutuksesta lisää tulevissa luukuissa.
Kuva: Satu Nyström / https://www.instagram.com/animalphotographer_satu/
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Voit lahjoittaa vapaavalintaisen summan Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoituksin tuetaan uusien avustajakoirien koulutusta. Tällä hetkellä Invalidiliiton koiria valmistuu vuodessa alle 10.
AVUSTAJAKOIRIEN ITSEKOULUTUSPROJEKTI
Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään pääsette jälleen pienelle Kreikan matkalle.
Kerron teille tarinan saaresta, pienestä kylästä ja yhden naisen sisukkaasta visiosta toteuttaa kotikylässään jotain ennenkuulumatonta.
Naisenergiaa Amorgokselta:
Irene Giannakopoulos.
Amorgos on saari Egeanmeressä Kreikassa. Se on itäisin ja etäisin Kykladien saariryhmän asutetuista saarista. Asukkaita saarella on 1980.
Pieni Ormos Egiali ja sitä ympäröivät vuoristokylät olivat pitkään eristyksissä saaren pääkaupungista ja muista kylistä. Katapolan sataman, Choran ja Egialin yhdistävä tie valmistui vasta 1989, ja samana vuonna kylään saatiin myös sähköt.
Kalliopi-äiti ja viisi tytärtä. Irene on oikeanpuoleisin.
Täällä syntyi myös Irene, toiseksi vanhimpana viiden tyttären perheeseen.
Irenen isä Michalis perusti kylään ensimmäisen majatalon 60-luvulla. Nuori Irene sai ensikosketuksensa matkailualaan tuossa Egialin rannalla sijaitsevassa kuuden huoneen majatalossa; hän valmisti vieraille aamiaista ja siivosi huoneita.
Kyseinen majatalo, Lakki Village, on muuten edelleen olemassa samassa paikassa. Aika lailla isompana, vain.
Irene ja Nikita - vuonna 1972 ja 2019
Vuonna 1972 Irene meni naimisiin saman kylän pojan, Nikitan kanssa.
Pari muutti Yhdysvaltoihin, jossa Nikita oli jo aloitellut bisneksiä.
Irene Yhdysvalloissa
Giannakopoulokset asuivat Yhdysvalloissa 10 vuotta, vetäen menestyksekästä elintarvikekauppaa, delicatessenia ja pizzeriaa. Perheeseen syntyi neljä lasta.
Kun vanhimmat lapsista alkoivat lähestyä kouluikää, Giannakopoulokset muuttivat takaisin Kreikkaan. "Meistä tuntui itsestäänselvältä että lapset kasvaisivat kotisaarella", Irene kertoo. Vaikka elämä Yhdysvalloissa oli menestyksekästä ja täynnä modernin elämän hienouksia, veri veti takaisin Egialin kylään - jossa tuohon aikaan ei edelleen ollut edes sähköjä.
Palattuaan Amorgokselle Irene jatkoi töitä isänsä perustamassa Lakki Villagessa. Vuodet Amerikassa olivat kuitenkin täyttäneet tarmokkaan naisen pään uusilla ideoilla. Irene halusi perustaa kylään uuden hotellin, ison ja loistokkaan sellaisen. Hänen visionaan oli luoda hotellilla uutta elämää ja työpaikkoja saarelle, jossa juuri mikään ei ollut muuttunut kymmenessä vuodessa.
Egialin satama vuonna 1960
Kyläläiset pitivät Ireneä hulluna, kuinka jokin loistohotelli menestyisi tällaisessa syrjäisessä kyläpahasessa johon ei ollut edes tietä..! Egialiin pääsi tuohon aikaan vain laivalla.
Irene oli kuitenkin tosissaan. Kun tie Katapolasta Egialiin vihdoin valmistui ja kylään saatiin vuonna 1989 sähköt, Irene ja Nikita käynnistivät hotelliprojektin toteutuksen ja ostivat maa-alueen Egialin rannan takana kohoavan vuoren rinteestä (kuvassa vuodelta 1960).
Tähän se nousee...
Vailla paikallisten tukea, rakennus oli vaikeaa ja eteni hitaasti. Irenen ja Nikitan oli vaikea löytää työmiehiä, ja paikalliset poliitikotkin laittoivat kapuloita rattaisiin. Juuri kukaan ei uskonut hotellihankkeeseen.
Irene oli pettynyt kun kotikylä, jonne hän palasi, ei uskonut häneen eikä halunnut ottaa hänen ideoitaan vastaan. Miksei kukaan tajunnut, että projekti hyödyttäisi koko saarta..? Sisukas Irene ei luovuttanut vaan ajatteli: "Minä luon olosuhteet, joissa hotelli tulee toimimaan ja menestymään ilman kyläläisten apuakin". Hän halusi näyttää että onnistuisi - ehkä kyläläiset sitten osoittaisivat myötämieltä?
Pariskunta otti valtavan lainan järjettömällä korolla ja hotelli lähti kohoamaan.
Aegialis ensimmäisinä vuosinaan
Vuonna 1992 hotelli avautui. Aegialis Hotel käsitti kolme rakennusta ja uima-allasalueen.
Eikä mennyt kauaakaan, kun Irene sai todistettua hankkeensa menestyksen saarelaisille. Markkinointiorientoitunut, toimelias ja verkostoitumisen tärkeyden ymmärtävä Irene kiersi matkamessuja ympäri maailmaa (myös Helsingin Matka-messut ovat hänelle tutut) ja teki pientä syrjäisen saaren hotellisatsausta tunnetuksi.
Hotellin toisena vuonna Irene sai idean kutsua Amorgokselle joukon kansainvälisiä toimittajia tutustumaan saareen ja hotelliin. Kun saaren kuvauksellisissa puitteissa järjestettiin korkean profiilin muotikuvaukset, Amorgoksen tunnettuus Kreikassa kasvoi kuin yhdessä yössä. Muotieditorialin jälkeen saari koki ihan uuden vierailija-aallon.
Idean joogasalilaajennukseen Irene sai vuonna 2000, huomatessaan hyvinvointimatkailun ja joogatrendin kasvavan. Amorgos oli jo valmiiksi tunnettu hyvinvointiin liittyvänä matkailukohteena vaellusreitteineen ja parantavine villiyrtteineen, joten jooga tuntui sopivalta jatkumolta.
Joogasatsaus osoittautui yhdeksi Irenen parhaimmista ideoista, ja tätä nykyä jooga- ja muut hyvinvointiryhmät ympäri maailmaa ovat hotellin suurin vierasryhmä.
Joogan jälkeen seuraava suuri hanke oli Yperia-matkailufestivaali, jota hotelli on isännöinyt vuodesta 2002. Yperian yhteydessä järjestetään nykyään myös tasokas matkailufilmifestivaali, joka on osa CIFFT-festivaaliverkostoa.
Tänä päivänä hotellissa on kuusi rakennusta, neljä joogasalia, uima-allasalue baareineen ja ravintoloineen sekä kylpylä - jonka myötä hotellin nimi laajeni muotoon Aegialis Hotel & Spa. Hotellilla on viisi tähteä.
Irene on hotellin johtaja ja omistaja, Nikitan pysytellessä mieluummin taka-alalla. Hotelli on aina ollut rouvan projekti. :) Irenen lapsista kaksi on töissä hotellissa, samoin heidän puolisonsa. Kolmas sukupolvi on jo kasvamassa hotellin valkoisilla käytävillä..!
Irene ja Nikita rikkovat pääsiäismunan kreikkalaisen pääsiäisperinteen mukaisesti
Entä kyläläiset? Voittiko Irene heidät lopulta puolelleen?
Voitti kyllä :) Hotelli on saaren suurimpia työnantajia, tuonut saarelle kaivattua elämää ja nostanut sen profiilia hyvinvointimatkailukohteena, ilman että saari on menettänyt mitään alkuperäisestä charmistaan.
Hotelli seisoo rauhallisessa sijainnissaan yksin vuoren rinteessä kuvankauniin maiseman ja Egialinlahden levittäytyessä juurellaan.
Tänne tulevat vuodesta toiseen uskolliset vieraat jotka etsivät seesteisen rauhallista, luonnonkaunista lomakohdetta hulinan ja massaturismin ulkopuolella; hääparit, joogaajat, patikoijat, perheet.
Nykyään myös Sanni Suomesta. Minä tulen tänne ainutlaatuisen maiseman, tunnelman, valon ja energian vuoksi. Tunteen, ettei aina tarvitsekaan tehdä ja nähdä niin kamalasti lomallaan. Joskus voi vain olla. Kun tulen Egialiin, tuntuu että olen perillä. Istun hotellin terassille, ja voisin liikkua siitä seuraavan kerran viikon päästä.
Amorgoksesta ei koskaan tule suuren luokan turistikohdetta, sen sijainti on (onnekseen) liian eristyksissä.
Tänne on Ateenasta matkaa 9 tuntia laivalla, lähin lentokenttä on Naxoksella kolmen tunnin laivamatkan päässä.
Amorgokselle päästäkseen täytyy nähdä vähän vaivaa. Ja se vaiva kyllä palkitaan. ❤️
EDIT 1.12. Ohh 😍 - huomasin, että hotellilla on Black Friday -tarjouksena varaukset koko ensi vuodelle -40%..!! Tarjous on voimassa sunnuntaihin 1.12. saakka. Edullisimmat hinnat korkeasesongin eli kesä/heinä/elokuun ulkopuolella. Esimerkkihinta syyskuulle (joka on ihan paras aika matkustaa Kreikkaan!): kahden hengen huone aamiaisella 108,70€, sisältäen 30 minuutin hieronnan kylpylässä. Esimerkkihinta kesäkuun alulle: 119€. Tarjouksen voi varata täältä.
