Nyt on kova kattaus: esittelyssä ei enempää eikä vähempää kuin luonnonkosmetiikan parhaat nestemäiset meikkivoiteet!
Allekirjoittaneen mielestä parhaat.
Tässä ne ovat, ja ainakaan yksi ei tule tämän blogin lukijoille yllätyksenä. ;)
Postaus on toteutettu yhteistyössä Biodellyn kanssa - verkon parhaimpiin kuuluvaa palvelua luonnonkosmetiikan saralla! ❤️
Kärkikvartetissa ovat australialaisen Zuii Organicin Lux-meikkivoiteet, saksalaisen Nui Cosmeticsin "klassikko jo syntyessään" Natural Liquid -meikkivoide sekä alan viimeisin haastaja, latvialaisen Mádaran Skin Equal -meikkivoide.
Mikä näille neljälle on yhteistä, on seuraava:
Zuii Flora Luminescent-meikkivoide
"No, pitääkö luonnollisen meikkivoiteen sitten tuntua normikosmetiikalta?", kysytte.
Ei pidä, mutta on joitain kosmetiikan tuotekehityksen alueita, joilla synteettisen kosmetiikan teknologia yksinkertaisesti peittoaa luonnollisen formuloinnin mahdollisuudet.
Meikkivoiteet kuuluvat niihin; on todella haastavaa saada väripigmenttiä sisältävä voide liukumaan ja levittymään iholle kauniisti ilman silikoneja.
Kun katsotte normikosmetiikan meikkivoiteita, niissä jokaisessa on silikoniyhdisteitä. Silikoniyhdisteet helpottavat levittymistä sekä hidastavat voiteen "tarraamista" ja imeytymistä ihoon, mahdollistaen paljon pidemmän työstöajan kuin mihin silikonittomalla koostumuksella pystytään. Luonnonkosmetiikassa ei käytetä silikoneja, jolloin jää paljon rajallisemmat keinot tehdä voiteesta kuluttajan toiveiden mukainen.
Nämä kolme valmistajaa ovat onnistuneet luomaan erityisen hyvin levittyvän koostumuksen, joka tuntuu miellyttävältä ja kosteuttavalta.
Kokeile näitä etenkin, jos sinulla on kuiva iho.
Aloitan Zuiin Lux -meikkivoiteista, joita en ole aiemmin esitellyt blogissa.
LUX-linja on Zuiin uusi premium-meikkilinja, johon kuuluu kahden meikkivoidekoostumuksen lisäksi huulipunia ja irtopuuteri. Lux-meikkivoiteet ovat hoitavia ja ylellisen tuntuisia (- ja näköisiä ;))
FLAWLESS lupaa peittävää ja mattaista pintaa.
LUMINESCENT lupaa läpikuultavaa ja luonnollista kuultoa tuovaa pintaa.
Luminescent-pinta vs. Flawless-pinta, kumpikin sävyssä Driftwood
YLEISESTI ZUII LUX-MEIKKIVOITEISTA:
Flawless ja Luminescent tuntuvat ihollani hyvin samanlaisilta; niiden koostumus on ohuen voidemainen ja tuntuma jopa vesimäisen raikas ja kosteuttava. Zuii Lux-meikkivoiteiden selkeä ero Nui- ja Mádara -meikkivoiteisiin on nimenomaan raikkaus. Mádara ja erityisesti Nui tuntuvat täyteläisemmiltä ja ravitsevammilta = vielä parempia kuivalle iholle.
Sävy Driftwood on Flawless-meikkivoiteessa hitusen tummempi kuin Luminescentissa.
FLORA FLAWLESS LIQUID FOUNDATION
45,90€ / 30 ml
Flawless on siis kahdesta Lux-meikkivoiteesta peittävämpi ja vähemmän kuultava.
Minun kokemukseni? Omalla ihollani Flawless ei tunnu tai näytä "erittäin peittävältä", mitä valmistaja lupaa, mutta koostumus on hyvin miellyttävä ja täyttää ylläkuvailemani Erinomaisen Meikkivoiteen ominaisuudet; koostumus on notkea ja kauniisti levittyvä, ja sitä ehtii työstää rauhassa ilman pelkoa "karahtamisesta" ihoon.
Lämmin sävy Driftwood sopii minulle hyvin, Flawless-version sävy vielä hitusen paremminkin kuin Luminescentin.
Flawless jättää selvästi vähemmän hohtavan pinnan kuin Luminescent, mutta on ihollani peittävyydeltään lähes samaa luokkaa kuin sisarmeikkivoide. Kuvasta näkyy, että ihoni pienet sävyn epätasaisuudet (läiskät ja luomet) kuultavat meikkipohjan läpi.
Flawless-koostumuksessa sävy on aavistuksen tummempi ja 'persikkaisempi', Luminescentissa vaaleampi ja kellertävämpi.
FLORA LUMINESCENT LIQUID FOUNDATION
45,90€ / 30 ml
Luminescent-koostumus lupaa kevyttä hehkua ja luonnollista peittävyyttä. Hoitavassa koostumuksessa on bambukasvin mehua, auringonkukkaöljyä, kehäkukkauutetta, manteliöljyä, kaakaovoita ja skvalaania. (Flawlessissa on samoja ainesosia ja lisäksi sheavoita.)
Luminescent jättää ihon lupauksensa mukaisesti kuultavaksi. Tulos on hyvin luonnollinen ja ei-meikkimäinen.
MÁDARA SKIN EQUAL SOFT GLOW FOUNDATION
37,90€ / 30 ml
Mádaran viime syksyllä lanseeratun meikkikokoelman tähtituotteisiin kuuluva meikkivoide ei ensin meinannut vakuuttaa minua, mutta paljasti vahvuutensa kun yhteistä tuttavuuttamme kertyi enemmän.
Skin Equal on erittäin kosteuttavan ja hoitavan tuntuinen. Sen koostumusta tuntuu olevan mahdoton saada jymähtämään ihoon. Sen ravitseva ja hehkuva koostumus on onnen omiaan erityisesti kuivalle ja samealle iholle.
Lisäplussaa Skin Equal saa suojakertoimesta - siinä on SK 15. Olin jotenkin onnistunut missaamaan suojakertoimen läsnäolon kun alunperin esittelin Mádaran uutuusmeikkivoiteen, mutta ainakin nyt suojakerroin mainitaan selkeästi tuotetiedoissa. Tämä on hieno juttu!
Skin Equal meikkivoiteen sävy #40 Sand sopii minun iholleni.
Pinta on kuultavampi kuin Zuiin Luminescentissa, ja hieman peittävämpi.
48,00€ / 30 ml
Nui vetää korkeimmat pisteet tässä kilvassa, ei ole Nuin voittanutta minun kirjoissani. 🙌
Sen upealla koostumuksella saan täydellisen lasi-ihon. Nuin koostumus on ravitsevan voidemainen ja aivan ihanasti iholla liukuva. Vaikka se on täyteläinen, se ei tunnu rasvaiselta ja jättää himmeämmän pinnan kuin esimerkiksi Mádaran Skin Equal ja Zuiin Lux Luminescent. Se myös asettuu iholleni parhaiten ja kaikkein kestävimmin tästä nelikosta.
Nui-meikkivoide on minusta niin hyvä, että se kilpailee jopa normikosmetiikan meikkivoiteiden rinnalla.
Olen esitellyt ja kuvannut kaikki Nui-meikkivoiteen sävyt aiemmin täällä.
Minulle sopivat sävyt ovat lämpimiä tai neutraalin lämpimiä. Näistä Zuiin sävyt ovat lämpimimpiä, Nuin taas neutraalein. Zuiin sävyt ovat kellertävämpiä, Nuin ja Mádaran sävyt beigempiä.
Kaikki sävyt ovat syvyydeltään eli tummuusasteeltaan medium-vaaleita. Kaikilla merkeillä on myös paljon näitä vaaleampia sävyjä.
Zuii Flawless Driftwood: lämmin, aavistuksen persikkainen, kaikkein lämpimin.
Zuii Luminescent Driftwood: lämmin, Flawless-koostumuksen sävyä vaaleampi ja kellertävämpi
Mádara #40 Sand - lämmin-neutraali beige.
Nui Intense Taiao - lämmin-neutraali beige, sävyssä on aavistus roosaa Mádaraan verrattuna.
MILLAINEN? KENELLE?
NUI - hoitavan ja ylellisen tuntuinen, keskivahvasti peittävä. Sinulle, joka haet hoitavaa, kosteuttavaa ja peittävää meikkivoidetta. Täyttä peittoa ei saa Nui'llakaan, mutta tästä kvartetista se on peittävin.
MÁDARA - hoitava ja kosteuttava, ohut mutta voidemainen, puolipeittävä. Sinulle, jolla on kuiva ja samea iho ja haet erityisesti kuultavaa glow-meikkipohjaa.
ZUII LUMINESCENT - ohut, vesimäisen raikas ja kosteuttava. Kevyesti peittävä. Sinulle, joka haet hyvin luonnollista ja kuulasta, ei-meikkimäisen näköistä meikkipohjaa. Erittäin laadukkaat ainesosat!
ZUII FLAWLESS - ohut, vesimäisen raikas ja kosteuttava. Kevyt/puolipeittävä vahvuus. Sinulle, joka haet luonnollista ja ei-hohtavaa meikkipohjaa laadukkailla ihoa hoitavilla ainesosilla. Zuiin meikkivoiteiden ainesosat muistuttavat eniten ihon kosteusvoiteen inciä.
Tarvitsetko apua oikean meikkivoidesävyn löytämiseen? Biodellyn ammattilaistiimi auttaa sinua! Laita Biodellyn Iinalle ja Miilalle sähköpostia ja neitokaiset auttavat sinua juuri sinulle sopivan meikkivoiteen ja sävyn kanssa. Tätä tiimiä voin lämpimästi suositella ❤️ Biodellyn naiset tavoitat sähköpostilla asiakaspalvelu (at) biodelly.fi.
Havahduin siihen, että kylppärin kaapista minua katsoi hyvää tavaraa sisältävä sininen pullo, jonka olen unohtanut tuoda blogiin saakka.
Ostin sen viime syksynä ja oli kovasti tarkoitus jakaa ihastus jo joulun alla. Niin paljon ihania tuotteita, niin rajallisesti ruutuaikaa :) (Rajattu ruutuaika on sekin kyllä ihanaa ;))
NEAL'S YARD REMEDIES REHYDRATING ROSE DAILY MOISTURE -kasvovoide.
Kiinnostuin Sinisestä Pullosta, kun sen esitteli minulle yhtenä all-time-lempparituotteenaan Biodellyn Iina ollessani toissasyksynä Biodellyssä työharjoittelussa.
Kysyin henkilökunnan lempparituotteista - sehän kiinnostaa aina! - ja Iina nimesi ykkösrakkaudekseen Neal'sin kevyen ja tosi riittoisaan pulloon pakatun Rehydrating Rose -voiteen.
Iinan toinen suosikki oli Naturativin ruusukasvovesi.
Itsekin olen aina ollut kevytkoostumuksellisten emulsiovoiteiden ystävä, joten kiinnostuin kovasti Iinan rakkaustuotteesta.
Viime syksynä sain viimein aikaiseksi ostaa sen, ja se osoittautui juuri niin supermiellyttäväksi kuin Iina oli kuvaillut.
Voide on ohutta emulsiota (ei kuitenkaan fluidimaisen ohutta) ja imeytyy hetkessä. Sen tuntuma on hyvin moderni ja "normikosmetiikkamainen", peruskäyttäjä ei todennäköisesti erottaisi että se on luonnonkosmetiikkaa. 'Kosmeettisesti miellyttävä', näin tällaista koostumusta kutsutaan.
Voide on kehitetty normaalille ja pintakuivalle iholle. Vaikka oma ihoni on viime vuosina muuttunut kuivemmaksi ja viihtyy nykyään myös täyteläisempien voiteiden parissa, on henkilökohtainen koostumusmieltymykseni edelleen ohuempien puolella.
Nyt talven ja pakkastenkin tullessa arvelin, ettei Rehydrating Rose ehkä enää riittäisi iholleni, mutta kappas vain, se tuntuu riittävän.
Tänäkin aamuna laitoin vain tavanomaisen kasvovesi"kylvyn" iholle, C-vitamiiniseerumin ja päälle Neal'sin Ruusu-voiteen. Ei kiristele, eikä puuterimainen meikkipohja jää ihon pintaan jauhoiseksi = kertoo ihon pinnan riittävästä kosteustasosta.
Iho tuntuu pehmeältä ja hyvältä. <3
Rehydrating Rose -voiteen hoitavia ainesosia ovat soija- ja auringonkukkaöljy, kehäkukkauute, rohtopurasruohon siemenöljy, Rosa centifolia -ruusun uute ja Rosa Damascena -ruusun öljy. Hyaluronihappoakin on mukana tujaus sitomassa kosteutta.
Litrahinta tässä voiteessa on tosi edullinen - 100 millin pullo maksaa halvimmillaan 35,90€.
* Mainoslinkkejä:
Rehydrating Rose -voidetta voi ostaa esimerkiksi * Biodellystä (36,50€), * House Of Organicilta (35,90€), * Joliesta (36,51€) tai Ruohonjuuresta (35,95€).
Liittymättä mitenkään Neal'siin, tekee vain mieli todeta, että on jotain, mihin luonnonkosmetiikan SOS-öljyt ja salvatkaan eivät ole auttaneet. Mikä on ihmetyttänyt minua. Mutta klassinen Bepanthen auttaa..!
Minulle ilmestyi viime kesän aikana atooppinen iholäiskä kulmakarvojen väliin, vasemmanpuoleisen silmäkuopan viereen. Hoidin sitä pitkään Amorgoksen "rohtotohtorilta" ostamallani Mäkikuisma-SOS-öljyllä, ja läiskä lievittyikin aluksi, mutta alkoi lopulta taas hilseillä.
Sitten koitin pihkavoidetta ja pitkään käytin myös Egyptian Magicin erittäin hoitavaa ja antiseptistä salvaa, mutta aina hetkellisen lievittymisen jälkeen läiskä alkoi taas punoittaa ja hilseillä.
Lopulta käännyin vanhan apteekkiklassikon puoleen. Hemmetti, kokeillaan sitten vanhaa kunnon Bepanthenia. Sen voidepohja muodostuu lanoliinista, vaseliinista ja parafiiniöljystä, vaikuttavana aineena on dekspantenoli. Ja tällä atooppinen läiskä on pysynyt parhaiten "aisoissa". Läiskä ei ole kadonnut, mutta Bepanthen-hoidolla se ei hilseile eikä punoita ja pysyy hyvänä jopa pari päivää vaikka unohtaisin rasvata jonain iltana.
Ihan mielenkiintoista.
Miksi ylipäänsä halusin puhua tästä keissistä?
Ehkä siksi, että vaikka suosinkin luonnonkosmetiikkaa ja myös uskon luonnollisten antibakteeristen ja ihoa uudistavien ainesosien tehoon, joskus ne eivät vain riitä. Aineet kuten propolis, hunaja, pihka ja öljyyn uutettu mäkikuisma ovat kaikki tehokkaita, luonnollisia, mikrobeja tuhoavia sekä kosteuttavia aineita. Tällä kertaa tarvittiin kuitenkin Bepanthenin sisältämää (synteettisesti valmistettavaa) dekspantenolia parhaan hoitotuloksen saavuttamiseksi.
Lappi vetää minua puoleensa. Tänä vuonna päätin viimein ottaa tämän kiehtovan, "villin" pohjolan paremmin haltuun, ja omistaa talven kotimaan matkailulle.
Lappiin pääsee kätevästi ja ympäristöystävällisesti yöjunalla vaikka vain viikonlopuksi; lauantaiaamuna herää Rovaniemen asemalla ja maanantaiaamuna taas etelässä.
Päätin toteuttaa haaveeni ja vierailla Lapin tunnetuimpiin luksuskohteisiin kuuluvassa Kakslauttasessa, jonka kuuluisat kuvat ovat hurmanneet minutkin.
Kakslauttanen on tunnettu lasi-igluistaan, joista ensimmäinen rakennettiin jo 2001. Nykyään lasi-igluja tarjoaa yksi jos toinenkin paikka Lapissa, mutta Kakslauttanen oli tiettävästi ensimmäinen.
Lasi-iglu on osittain maan alle kaivettu hotellihuone, jonka lasikatto mahdollistaa revontulten ihailun oman huoneen lämmössä. Koko konsepti pohjautuu revontulten bongailuun. Ja ovathan lasi-iglut eittämättä myös aika kiehtovan näköisiä.
Tämän (linkin takana olevan) kuvan on kuulema nähnyt yli miljardi ihmistä. Kuvassa valaistut lasi-iglut hohtavat arvoituksellisesti kaamosajan sinisessä illassa.
Kiitos sen kuvan, Kakslauttanen on tunnettu ympäri maailmaa. Linkin takana olevasta YLEn artikkelista voi myös lukea Kakslauttasen historian. Kuopiolainen Juhani Eiramo perusti Kakslauttaseen 70-luvun alussa turvekattoisen tienvarsikahvilan ja rakensi ympäristöön kahdeksan mökkiä. Siitä on nyt tultu tämän päivän luksus-resorttiin, jossa asiakaskunta on lähes yksinomaan ulkomaalaista.
Vieraillessamme sisareni kanssa Kakslauttasessa, olimme todennäköisesti paikan ainoat suomalaiset sillä hetkellä. Respan nainen muisteli kohdanneensa suomalaisen vieraan edellisen kerran kaksi viikkoa aiemmin.
Pääsääntöisesti tänne tullaan nauttimaan majoituksesta kuuluisissa lasi-igluissa keskellä lumista satumaata, ja ihailemaan revontulia. Jututtamamme ulkomaiset vierailijat tuntuivat olevan kaikki yhtä mieltä siitä, että paikka todellakin on talven ja lumen paratiisi. He tulevat näkemään ja kokemaan lunta, kylmää ja tietysti revontulia.
"Halusimme tulla sinne, missä on todellinen winter wonderland ja puhtain luonto", sanoo hollantilaispariskunta silmät tuikkien, kun kysyn miksi he valitsivat pohjoismaista juuri Suomen Lapin. Voisihan sitä myös mennä Norjan tai Ruotsin Lappiin - jotka moni mestä suomalaisista ehkä vaatimattomuuttamme mieltää "meidän Lappia" vetovoimaisemmiksi. "Kun Norjalla on ne vuonotkin ja silleen..."
Ihan turhaan olemme vaatimattomia. Suomen Lapilla ja koskemattomalla luonnollamme on upea maine, ja vieraat ovat todella vaikuttuneita.
"This is definitely worth it!" vastaa rouva Briteistä. Hän on saapunut Kakslauttaseen Norjan puolelta Kirkenäsistä.
Kun kommentoin Kakslauttasen hintatasoa, ja selitän, että moni suomalaisperhe valitsee mieluummin parin viikon loman etelässä kuin maksaa viikonlopusta Kakslauttasessa, brittipariskunta näyttää hämmentyneeltä. "Niin, paikkahan on todella kallis", painotan.
Pariskunnan ilme kertoo, että kaikki on suhteellista. Heille tämä on kaiken arvoista ja fantastinen paikka.
Ja hienoa niin.
Entä minä? Palkittiinko odotukseni? Oliko haavekohteeni hintansa arvoinen?
Vastaan kysymykseen jutun lopussa. Lähdetään nyt kierrokselle Kakslauttaseen.
Kuva: Kakslauttanen
Resort koostuu nykyään kahdesta kylästä, East ja West Villagesta. Kuvassa on West Village, jossa minä ja sisareni majoituimme. West on uusi alue, East se alkuperäinen resort.
Läntinen kylä on isompi ja sinne on rakennettu enemmän tekemistä ja näkemistä.
West Villagessa on mm. iglunäköalatorni, taidegalleria, ravintola, matkamuistomyymälöitä, kokoustiloja, Joulupukin Talo ja pian valmistuva planetaario.
West Villagen näköalatorni
Kelo-iglu
Kakslauttasessa voi majoittua lasi-igluissa, kelomökeissä tai iglun ja mökin yhdistelmässä; kelo-iglussa. Tarjolla on myös maan alle kätkeytyvä hääkammi sekä 1930-luvulla rakennettu perinnetalo, sekä pieni määrä lumi-igluja.
Kelo-iglut ovat resortin uusin majoitusmuoto. Varasin sellaisen.
Kelo-iglusta on sanottavana seuraavaa:
Kelo-iglumökkiin mahtuu kuusi ihmistä; siellä on kunnon vuoteet neljälle ja lisäksi kerrossänky kahdelle.
Hinta kahdelle? Tammikuussa (hiljaisempi sesonki) 867€ / yö. Lisähenkilöt? 333 € per henki...! Luit oikein: kolmesataa-kolmekymmentä-kolme euroa. Lisää. Per naama. Myös niiltä jotka nukkuvat yksinkertaisessa kerrossängyssä.
Olin alun perin ajatellut pyytää reissuun mukaan useammankin perheenjäsenen, kuvitellen että mökin hinta on sama majoittujien määrästä riippumatta. Hinnan kuullessaan muut mukaantulijat suorittivat exitin suunnitelmasta. Kelo-iglu yhdeksi yöksi kuuden hengen porukalla maksaisi 2229 euroa. Huh!!
Mitä 867 eurolla saa? Sillä saa tämän mielettömän ihanan mökin.
Kyllä, se on viihtyisä. Se on kodikas. Se on rustiikkinen. Ei telkkareita. Ei modernia viihdettä. Vain takka ja se kuuluisa iglu.
Mökissä on myös oma sauna.
- Jossa tosin on aika laimeat löylyt tekevä kiuas - jalat pysyvät viileinä ja vettä saa heittää kauhatolkulla että ylälauteella alkaa yhtään tulla hiki.
Saunasta suuri miinus. Emme lämmenneet lauteilla sen vertaa, että olisimme viitsineet edes käydä ulkona piehtaroimassa lumessa.
Entä takka? Sen saa käyttöönsä lisämaksusta (!).
Sylillinen puita ja takan sytytyspalvelu maksaa 35€. Takkaa ei saa sytyttää itse. En tosin tiedä miten sitä valvotaan, mutta harva turisti varmaankaan raahaa tänne itse mukanaan puita.
Ensimmäisen illan jälkeen seuraavat takansytytykset maksavat 15€, samoin lisäsylillinen puuta on 15€.
Hmmmm.
Joo. Mökki todellakin on ihana.
Mutta....
...kyllä tässä on rahastuksen makua.
Ymmärrän, että resortin rakentaminenkin on maksanut paljon enkä odota ison kelomökin olevan halpa, mutta yli 300€ veloitus per lisähenkilö saa kyllä kurkun kuivaksi. Siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta motiivia kuin rahastus.
Kaksi ihmistä tai viisi ihmistä, sama mökkihän heillä on käytössä joka tapauksessa. Samat lakanat ja pyyhkeet hotelli pesee yöpymisen jälkeen, oli niitä käyttänyt yksi tai kuusi henkeä.
Kakslauttasen West Villagessa asiakkaita palvelee Aurora Restaurant, East Villagessa Kelo Restaurant.
Jotain saatoin arvella ravintoloiden tasosta jo siitä, ettei niiden menu ole nähtävissä resortin nettisivuilla. Eihän tänne pääasiallisesti olla syömään tulossakaan, eikä asiakkaiden ilmeisesti odoteta olevan kovin kiinnostuneita ruokalistasta ennen paikalle saapumista.
Yllätykseksemme illallisen kerrottiin kuuluvan majoituksemme hintaan, vaikka nettisivujen varaustiedoissa sitä ei mainita. Meillä oli siis half-board.
Majoituspakettiin kuuluva illallinen on fixed, eli sitä ei tilata a la cartelta. En tiedä olisivatko a la carte -annokset olleet fiinimpiä esillepanoltaan, mutta meidän illallisemme oli sekä maultaan että esillepanoltaan tavallista kotiruokaa. Ihan hyvää, mutta ei sellaista, mitä ehkä kuitenkaan odottaisin luxus-resortista.
Vegaanille (sisareni) oli tarjolla vegaaninen annos pyydettäessä.
Seuraavana iltana tarjolla ei ollut lainkaan kalavaihtoehtoa, ja kun en syö lihaakaan, sain lautasellisen kasviksia ja curry-kastiketta.
A la carte -menu oli yksinkertainen, ulkonäöltään Rosso/Amarillo-tyyppiselle kartongille painettu lyhyt lista, jossa oli tyypilliset lappilaiset poro- ja kalaruoat. Kasvisruokavaihtoehtoja oli yksi. Ei mitään erityisen innostavaa.
Aamiaisbuffet oli riittävä, mutta ei sekään millään lailla linjassa luxus-imagon kanssa.
Tarjolla on tyypilliset leikkeleet, perusjuustot, jauheesta valmistettua munakasta, bulkki-kylmäsavulohta ja kalpeita vihanneksia. (Anteeksi, tiedän kuulostavani nyt ehkä tarpeettoman kriittiseltä mutta muistetaan, että tässä paikassa majoitushinnat lähtevät 500 eurosta. Sillä odottaa saavansa muutakin kuin bulkkiruokaa aamupalapöydässä.)
Aamiaisella vegaaneja on huomiotu vain kasvimaidolla, jota saa erikseen pyytäessä. Mitään vegaanisia levitteitä ei ole tarjolla, ei edes margariinia.
Eräältä resortin kuljettajalta saimme kuulla, että aamiaisen heikkoa tasoa kommentoidaan säännöllisesti. Palaute ei ilmeisesti ole johtanut toimenpiteisiin. Tuleehan tänne maksavia asiakkaita maailman ympäri joka tapauksessa.
LOPPUYHTEENVETO
Elämys Kakslauttanen
Kyllä. Paikka on puitteiltaan maagisen ihana.
Kyllä. Majoitus on riittävän hieno, tunnelmallinen ja erilainen että voi ymmärtää asiakkaiden tulevan tänne jo sen takia.
Mutta:
Ei. Paikka ei vastaa kokonaisuudeltaan sitä luksusta, minkä hintataso sanelee.
Ei. Hinnoittelu saa irvistämään ja viimeistään takkatulipolitiikka luo väkisinkin fiiliksen rahastuksesta. Kai takan käyttöoikeus ja edes yhden illan polttopuut voisivat kuulua tällaisessa paikassa peruspalveluun ja huoneen hintaan!
Palvelun ja imagon kohtaamattomuus. Kakslauttanen jättää kevyesti fiiliksen siitä, kuin saapuisit vieraaksi kansainväliseen leirikouluun.
99% henkilökunnasta on ulkomailta ja edustaa yli 35 kansallisuutta. He saapuvat joukoin Kakslauttaseen kokemuksen vuoksi - heillekin tämä arktisissa oloissa vietetty sesonki on omansalaista lomaa; he tulevat tänne saadakseen tutustua Lapin talveen ja eksoottisiin oloihin.
Eräs työntekijä kertoi, ettei taloutensa puolesta edes tarvitse työtä tällä hetkellä, mutta tuli Kakslauttaseen töihin vain koska nauttii pohjoisen talvesta.
Henkilökunta on reipasta, rentoa ja iloista, mutta olemukseltaan enemmänkin sellaista, jota odotat kohtaavasi hostellissa Berliinissä, et luksus-resortissa.
Ja vielä se viimeinen: suuren resortin epähenkilökohtaisuus.
En useinkaan (no, koskaan?) käy resorteissa tai suurissa ketjuhotelleissa siksi, että ne ovat tunnelmaltaan usein etäisiä. Niissä ei saa henkilökohtaisuuden kokemusta. Et koskaan tapaa paikan omistajia etkä saa pintaa enemmän kosketusta paikan historiaan tai sydämeen. Saakohan joku kiinni siitä mitä tarkoitan...
Muuten, Kakslauttasen puhelin- ja varauspalvelukin on ulkoistettu Viroon, eli voidaan puhua myös ihan konkreettisesta etäisyydestä. Kun soitat Kakslauttasen numeroon, soitat toimistoon Tallinnassa. Tämän toimiston henkilökunta tuskin on koskaan edes käynyt Kakslauttasessa. Palvelu tapahtuu englanniksi, niin puhelimessa kuin paikan päällä resortissa. Tätä perustellaan Kakslauttasen kansainvälisyydellä.
Kun kävin Kakslauttasessa, kävin katsomassa upeaa palaa Suomen Lappia. Majoituin tunnelmallisessa mökissä joka on tehty (toivon mukaan) suomalaisesta puusta. Söin suomalaista ruokaa. Nautin kuvankauniista ympäristöstä.
Mutta siltikin, en tuntenut että oikeastaan kävin jossain. En saanut paikkaan kosketusta. Se ei jättänyt minuun sellaista lämpöä ja hymyä kuin matkakohteet (mitkä tahansa kohteet, vaikka ihana kahvila!) parhaimmillaan jättävät.
Paikka on ehkä lopulta... liian harkittu, liian suunniteltu. Ja lopulta konseptia ei kuitenkaan viedä loppuun asti, jotain taiasta jää puolitiehen.
Kaikki ovat Kakslauttasessa vain käymässä, niin vieraat kuin työntekijät. Kakslauttanen on fantasia, joka on ihana nähdä. Mutta onko fantasialla sielua?
Näin paljon maksoi matka Tampereelta Kakslauttaseen:
Junat Tampere- Rovaniemi - Tampere: säästölippu 27,50€ / suunta
Bussi Rovaniemi - Kakslauttanen: menopaluu 82,05€
2 yötä Kelo-iglussa puolihoidolla 1734€
*
Ehkä seuraavalla reissullani viikon päästä tulee enemmän sitä Lapinlapin fiilistä..?
