11.01.2020

Nostalgialookkeja vuosien varrelta

Sain tuossa päähänpiston selailla kuva-arkistoani hakusanoilla 'look', 'meikki' ja 'makeup', ja löysin kymmenittäin vanhoja meikkikuvia. Näitä on ihan viihteellistä katsoa joten jaan teillekin. :)

Kuinka moni voi sanoa muistavansa joitain näistä meikeistä? Kuvat ovat vuosilta 2012-2015. Paitsi alin, joka on todellinen "vintage"-treat...

Ohhoh 😁

Kuulasta luonnollisuutta... ^_^

...ainakin on oltu oikeanpuoleisessa kuvassa vähän auringossa...! Kuva onkin otettu jonkin Kreikka-syksyn jälkeen :D

Jestas... Siis että mulla on ollut tällaiset hiukset oikeasti...! Ihan kuin katsoisi kuvaa toisesta ihmisestä...

Tässä olen esitellyt Laveran meikkiuutuuksia vuonna 2014 <3

Klassista eleganssia

The many faces of Sanni...

.

Sokerina pohjalla... Tässä on Inkivääri:

...eli Karkkipäivä-blogia pitänyt nimimerkki syyskuussa 2009. 🤗 Muutuin 'Sanniksi' vasta liittyessäni Indiedaysille ensimmäisen blogivuoteni jälkeen.

Tämä kuva on ajalta jolloin en vielä julkaissut kokokasvokuvia blogissa. Olin epäilemättä ottanut tästä silmämeikistä kuvat blogiin, mutta kasvot ja huulet on jätetty meikkaamatta koska vain silmät olivat menossa blogiin :)

Voihan nostalgia. ❤️

P.S. Huomenna julkaisen viimein Vuosikymmenen Parhaat Meikit -listauksen..!

23 kommenttia
08.01.2020

Palauttavaa liikuntaa ja luontodokkareita uupuneelle

En ole pitkään aikaan kirjoittanut liikunnasta. Ei ole ollut syytäkään.

Lopetin vuodenvaihteessa 2017/2018 melkeinpä kaiken liikunnan, en tehnyt yhtään mitään puoleen vuoteen. En käynyt lenkillä, en käynyt jumpassa, en katsonutkaan puntteihin päin.

Kesällä 2018 tein rauhallisen paluun salille ja pääsin taas säännölliseen treeniin kiinni, mutta liikunta ei alkanut maistua entiseen tapaan. Puolen vuoden tauko oli romahduttanut vaivalla hankkimani juoksukunnon täysin, ja turhauduin parin lenkkiyrityksen jälkeen. "Olkoon. Mä en juokse", sanoin.

Jätin aerobisen liikunnan kokonaan pois ja kävin vain suorittamassa salia. Tajusin, että siitä nimenomaan oli kyse; suorittamisesta. Liikunta ei tuntunut mukavalta ja raahauduin tutun rutiinin läpi koska pääni sanoi, että tämä on hyväksi.

"Harrastathan liikuntaa? Se edistää toipumistasi", sanoi lääkärikin viime keväänä.

"Joo, harrastan", sanoin.

Mutta edistikö minun zombie-salitreenini todella palautumistani vuosien uupumuksesta ja stressikierteestä? Ei varmastikaan.

Kaikeksi onneksi tapahtui niin iloinen asia, että sain keväällä sisareltani hänen vanhan polkupyöränsä. Aloin pyöräillä ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen. Ja ai että minä pyöräilinkin. Violettihiuksinen nainen nähtiin kiertämässä pyörineen Tammelaa, polkemassa Nekalantietä ja parkkeeraamassa Hiedanrantaan. Pyöräilin joka päivä.

Pyöräilen edelleen. ❤️

Syksyllä pysähdyin eräänä päivänä asuintaloni portaissa ja kuuntelin puuskuttavaa hengitystäni. Olin jo pitkään ollut taas tässä pisteessä; peruskunto niin pohjalukemissa että kahden kerroksen portaat saivat keuhkot anomaan armoa. Leppoisa pyöräily voi tehdä hyvää mielelle mutta tässä asiassa se ei auttanut.

Tein päätöksen; nyt lopettaisin väsyneen salisuorittamisen ja alkaisin kuntouttaa itseäni oikeasti. Tarvitsisin siihen apua. Olin toipumassa kriisistä ja pitkästä uupumuksesta eikä vanhoihin kaavoihin kangistunut liikunta"harrastukseni" selvästikään tukenut toipumistani.

Kävelin kuntosalini asiakaspalveluun ja kerroin etsiväni personal traineria palauttamaan minut lempeästi liikunnan ilon pariin. Ei muuta tavoitetta kuin voida hyvin ja tuntea taas hyvää mieltä liikkuessa. Ja joo - kävellä portaat ylös hengästymättä.

Selailin kuntosalini personal trainereiden listaa, ja joukosta erottui nainen, jonka kasvot olivat aiemmin jääneet mieleeni salillani. Hän vaikutti sympaattiselta tyypiltä, ja kun naisen CV:ssä mainittiin arjen voimavarat, mindfulness ja esikoisteos "Miksi suoritamme?", tunsin että tässä voisi olla minun valmentajani.

Marisasta tuli personal trainerini, ja olen vihdoin oikealla tiellä liikunnan kanssa.

Ensimmäistä kertaa 15 vuoteen minulla ei ole varsinaista painoharjoitteluohjelmaa lainkaan, vaan teen salilla toiminnallisen lihaskuntoharjoituksen kaksi kertaa viikossa. Sen lisäksi teen kerran viikossa aerobisen harjoituksen ja kerran viikossa intervallilenkin.

Ohjelma on helppo ja hauska, ja sitä on tosi kiva tehdä! Ja vaikka se on helppo, olen sykettä nostavien liikesarjojen jälkeen ihan puhki. :) Kuntoni on huono, mutta se nousee pikkuhiljaa. Jonain päivänä en enää olekaan ihan niin puhki kyykkyhyppyjen tai punnerruskävelyn jälkeen :)

Marisa on myös pilates-ohjaaja, ja tulen tulevaisuudessa tekemään myös pilates-treenejä. Ainakin kokeilemaan!

Ne voisivat olla hyväksi avaamaan jäykkää kroppaani joka ei ole koskaan ollut innostunut venyttelystä. Harmittaa kun jätin joogan, joka oli niin hyvää kehonhuoltoa - mutta olen liikunnan harrastuspaikkojen suhteen laiska ja mukavuudenhaluinen, sitä ei voi kieltää. Kun kansalaisopiston edulliset joogatunnit siirtyivät lähikorttelista kaupungin toiseen päähän, jätin joogaharrastuksen.

Perheessäni on kaikilla "tanssijan nilkat" - vain minun nilkkani ovat jättäneet tämän fysiologisen edun hyödyntämättä ;)

Ehkä näillä jaloilla voisi joskus myös kokeilla nyt-niin-trendikästä barre'ta..?

MILLÄ MUILLA TAVOILLA OLEN TUKENUT PALAUTUMISTANI

LUONTO

Itsestään selvä vinkki on luonnossa liikkuminen. Mikään ei vähennä kierroksiani ja maadoita niinkuin luonto, erityisesti metsä.

Aina ei ole mahdollista päästä suureen metsään niinkuin kansallispuistoon, mutta lähialueilta löytyy pienempiäkin alueita joissa metsän voimaannuttava vaikutus toteutuu. Tampereella Pyynikki ja Kuopiossa Puijo ovat minun lähimetsiäni. Maarianhaminassa metsän virkaa toimittaa Västerhamnin pieni havupuinen luonnonalue. <3

ULKOILMA

Ulos meneminen rauhoittaa levottoman mielen ja kohentaa mielialaa. Ulos mennessä saa muuta ajateltavaa ja virikkeitä kuin neljän seinän sisällä. Ulkona ei tarvitse olla mitään kohdetta tai tavoitetta. Lähtee vain ja katsoo mihin päätyy. :) Se voi olla jännääkin. Olen löytänyt monia uusia kivoja paikkoja vain kävelemällä tai pyöräilemällä kaupunginosaan tai kortteliin jossa en ole ennen käynyt.

Ennen minulla piti olla aina "syy" miksi mennä ulos. Kauppaan, lenkille, salille, ravintolaan, siskon luokse, juna-asemalle... Nyt menen ulos vain ollakseni ulkona. Kuullakseni ja nähdäkseni muutakin kuin omat ajatukseni.

Tämä on minulle ihan ehdoton apu rauhoittumiseen:

YLE AREENAN LUONTODOKUMENTIT

Laitan kotona luonto-ohjelman pyörimään taustalle vaikka en varsinaisesti seuraisikaan sitä. Tiedättehän luontodokumenteille tyypillisen rauhallisen ja lempeän kertojanäänen. Linnuista, koralliriutoista ja eläimistä kertova ääni on äärimmäisen tyynnyttävä ja tuo turvallisen olon.

Joskus sitä saattaa jopa oppia jotain kuunneltuaan saman Avara Luonto -jakson viisi kertaa peräkkäin. :)

Onko teillä hyviä omia vinkkejä rauhoittumiseen, palautumiseen ja itsestä huolen pitoon?

25 kommenttia
07.01.2020

Voita Mádaran Skin Equal -meikkivoide

Palataanpa vielä Mádaran uuteen meikkivoiteeseen - joku teistä antaa varmasti mielellään tälle kodin :)

Minun oli tarkoitus arpoa pois toinen testiin saamistani sävyistä, #30 Rose Ivory, joka oli minulle liian viileä ja hitusen liian vaaleakin.

Tässä se nyt olisi tarjolla. Tuotetta on testattu kerran.

Mádaran Skin Equal -meikkivoiteen sävyjä on yhteensä kymmenen, joista #30 on kolmanneksi vaalein.

Veikkaan, että #30 Rose Ivory on #20 Ivory -sävyn ohella Suomessa myydyimpiä, tämä on juuri sellainen perus-skandi-vaalea sävy. Ei yhtään kellertävä, eli lämpimälle iholle ei sovi.

Kuten Mádara-meikkien arviossani kirjoittelin, Skin Equal -meikkivoide on todella hoitavan ja kosteuttavan tuntuinen ja tekee kuultavaa jälkeä, ja sopii mielestäni parhaiten kuivalle iholle.

Kostean kuulas koostumus korostaa huokosia ainakin omissa kasvoissani, mutta muuten Mádaran meikkivoide tekee todella kaunista ja luonnollista jälkeä ja levittyy kuin unelma. Kuvassa minulla on iholla vain Skin Equal -meikkivoidetta ja poskipäällä kevyesti Mádaran Cosmic Rose -highlighteria, ei yhtään puuteria.

Skin Equal on mielestäni toiseksi parhaiten levittyvä luonnonkosmetiikan meikkivoide Nui'n jälkeen. 👍

Tässä vielä koostumus levitettynä - näette kuinka ohut ja ihoon katoava se on.

Osallistut arvontaan kertomalla kommenttilaatikossa, miksi haluaisit voittaa tämän meikkivoiteen.

Osallistumisaikaa on perjantaihin 10.1.2020 saakka.

Edit. Arvonta suoritettu. Meikkivoiteen voitti nimimerkki Maija, onnea :) Voittajaan on otettu yhteyttä.

ARVONNAN SÄÄNNÖT

  • Arvonnan järjestää Karkkipäivä-blogi
  • Arvontaan voi osallistua 10.1.2020 saakka
  • Arvontaan voi osallistua kertomalla kommenttilaatikossa, miksi haluat voittaa tämän meikkivoiteen. Jätä sähköpostiosoite sille varatulle riville, se näkyy vain arvonnan järjestäjälle
  • Luovutettuja sähköpostiosoitteita käytetään ainoastaan arvonnan voitosta tiedottamiseen ja palkinnon toimittamiseen
  • Voittaja arvotaan 11.1.2020 ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Voittajan nimimerkki julkaistaan myös Karkkipäivä-blogin sivulla
  • Osallistuneiden kesken arvotaan Mádaran Skin Equal -meikkivoide, arvo 37,90€
  • Mikäli osallistuja haluaa peruuttaa suostumuksensa yhteystietojensa käyttöön, sen voi tehdä jättämällä kommentti: ”Peruutan suostumukseni” tämän postauksen kommenttilaatikkoon tai ottamalla yhteyttä arvonnan järjestäjään: karkkipaiva (at) hotmail.com
  • Palkinnon vastaanottaja vapauttaa järjestäjän vastuusta, joka aiheutuu tai väitetään aiheutuneen arvontaan osallistumisesta, palkinnon lunastamisesta tai sen käyttämisestä.
  • Osallistumalla arvontaan osallistuja hyväksyy ja sitoutuu noudattamaan arvonnan sääntöjä
83 kommenttia

  • Sanni

  • Arkisto

    • 2025 (75)
    • 2024 (124)
    • 2023 (149)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)
  • Avainsanat