Kulmakarvat ovat taas ojennuksessa 👌
Laminoinnin tulos oli tällä kertaa mielestäni jopa vielä parempi kuin edellisellä kerralla.
Ennen - jälkeen.
Taas voi vain haukkoa henkeään - miten nämä voivat olla samat karvat...!
Juttelimme kulmienlaittajani kanssa vallitsevasta tilanteesta. Osa kauneushoitoloista laittoi ovensa saman tien kiinni kun vakavampi tilanne maaliskuussa saavutti Suomenkin, osa laittoi kiinni vasta kun sitä suositettiin, osa pitää edelleen auki. Tilanne on kaikkea muuta kuin helppo, kuten jokainen yrittäjä tietää.
Jollain pitäisi elää ja maksaa laskut. Kritiikkiä ja kyseenalaistusta tulee jonkin verran.
Asiakkaita kuitenkin käy. Työntekijöillä on kaikilla maskit ja hanskat, useimmilla asiakkailla ei.
Hoitolan Kerlin kuvaamat kulmakarvani: lähtötilanne / Instagram-pörheiksi harjatut / muotoonsa asetellut
Minäkin kuulun heihin jotka ovat tulleet asiakkaaksi vaikka ei pitäisi. Vai, pitäisikö..? Kuten hiljattain kirjoitin, suosituksia, mielipiteitä ja näkökantoja on lukemattomia. Kaikista ei-välttämättämistä kontakteista tulisi pitäytyä. Totta kai kauneuskäsittelyistäkin. Kuten myös mökkeilystä.
Mutta kun kysyy mökkikunnilta ja kauneusalan pienyrittäjiltä, heillä on tietysti eri näkemys. "Kuolemme ilman mökkeilijöitä. Haluamme, että he tulevat." "En voi ostaa lapsilleni ruokaa ilman asiakkaita".
Helppoja ratkaisuja ei vain ole.
Nopea huomio kahdesta sävytetystä silmämeikinpohjustajasta. (Että olisi jotain uuttakin informaatiota/kokemuksia postauksessa...)
Olen aiemmin käyttänyt Urban Decayn klassista, väritöntä (tai hyvin läpikuultavaa) perus- Eyeshadow Primer Potionia. Nyt ostin vaihteeksi sävytetyn version, ihon sävyisen Edenin.
Ostin samalla pitkästä aikaa toisen luotto-silmämeikinpohjustajani, MACin voidemaisen Paint Pot -luomivärin sävyssä Soft Ochre. En ole käyttänyt tätä tosi pitkään aikaan ja nyt kun halpisversioni (Indelible) tästä on loppumassa, päätin ostaa alkuperäisen.
Täytyy sanoa, että tykkään MACin Paint Potista enemmän kuin UD:n Edenistä.
Urban Decayn pohjustaja on ohuempaa, kuten voi tietysti odottaa kun se on primer-funktiolla markkinoitava tuote ja MAC Paint Pot on luomiväri. Soft Ochre on sävyltään lämpimämpi kuin Eden, ja koostumukseltaan voidemaisempi ja peittävämpi.
UD Eden tuntuu Paint Pottiin verrattuna vähän kuivakalta. Mutta aivan erinomaisesti se silti suoriutuu työstään, meikki ei todellakaan hievahda edes saunassa Urban Decayn pohjustuksella. (Huomaan, että MACiä en ole vielä testannut saunassa..! :D)
Swatch-kuvassa Eden näyttää peittävämmältä, koska vaalea sävy erottuu iholtani Soft Ochrea paremmin.
Kummatkin tulee epäilemättä käytettyä! :)
Mun ikä.
En olisi ikinä blogia aloittaessa osannut kuvitella, että kirjoitan tätä vielä 4-kymppisenä. En ikinä.
Kun kirjoitin Karkkipäivän ensimmäiset sanat, olin juuri täyttänyt 30. Vuodet kuluivat. Opettelin ymmärtämään seerumeita ja päivittelin aurinkosuojan tärkeyttä.
Välillä vitsailin, että jossain vaiheessa voin ehkä oikeasti alkaa kirjoittamaan ikääntyneen ihon tarpeista ja hoidosta. Vaikka aika tuntui menevän nopeasti, en siltikään uskonut, että bloggaan niin pitkään, että jonain päivänä vielä todella kirjoitan rypyistä ja pigmenttiläiskistä.
Sitten se aika tuli, ja yhä vain bloggaan. ❤️
Ihoni on edelleen hyvässä kunnossa ikäisekseni, ja saan varmasti kiittää siitä paljolti perimää. Toki myös elämäntavat ovat vaikuttaneet, uskon.
Vaikka ihoni on hyväkuntoinen, myönnän, että hyvin nopeasti ilmestyneet juonteet aiheuttivat alussa jonkinlaista epävarmuutta. En olekaan "ikinuori", niinkuin olin ehkä halunnut kuvitella tallentaessani sileää 3-kymppistä ihoani blogin sivuille. Myönnän välillä tunteneeni halua photoshopata ryppyjäni. Silmämeikkikuvissa ne tekivät minusta yhtäkkiä paljon vanhemman näköisen...
Kunnes kypsyin ikääni ja kokemukseen, että minähän olen paljon vanhempi. ❤️ Monta vuotta vanhempi kuin aloittaessani blogin.
Aloin iloita ikääntyneen ihoni hoidosta ja uusien kauneudenhoitoalan tehoaineiden testailusta. Tämähän on kivaa! Erityisen kivaksi se on muuttunut huomattuani, että oikeasti on olemassa aineita jotka vaikuttavat ikääntymisen merkkeihin. Nyt anti-age-vaikutteisten aineiden testailu on uusi rakas harrastukseni, voi melkein sanoa :)
Tänään kirjoitan kokonaisvaltaisesta ihon anti-age-hoidosta. Ihonhoito ei ole vain kosmetiikkaa, sen tietävät (toivon mukaan) kaikki. Kosmetiikka on yksi pala, elintavat, ravinto ja liikunta sekä perimä ovat muita paloja. Myös ympäristö vaikuttaa.
Ravinto vaikuttaa ihoon merkittävästi. Hyvät rasvat sekä runsas puhtaan veden juonti vaikuttavat suoraan ihomme rasva/vesitasapainoon ja sitä kautta suojabarriääriin. Terveellä iholla on sopivassa suhteessa sekä lipidejä että vettä. Syöttämällä kehomme soluille hyvää rakennusmateriaalia, annamme iholle parhaat lähtökohdat pysyä terveenä, kimmoisana ja suojautumiskykyisenä.
Hyviä rasvoja ovat pehmeät rasvat kuten oliiviöljy ja muut kasviöljyt. Pehmeää rasvaa on myös avokadossa, pähkinöissä, siemenissä sekä rasvaisessa kalassa. Syön näitä päivittäin.
Värikkäät kasvikset ovat toinen lautasmallini kulmakivi, lautasellani on aina vähintään puolet kasviksia kuten tomaattia, parsakaalia, kukkakaalia ja paprikaa.
Purkista otan talvisin D-vitamiinia ja keväisin ja kesäisin beetakaroteenia (aurinkokapselit).
Ympäri vuoden syön kollageenilisäravinnetta (Oslo Skin Lab) joka pitää ihon kimmoisana ja vastustuskykyisempänä ryppyjä ja muita ikääntymisen merkkejä vastaan.
Syön ympärivuotisesti myös monivitamiinitabletteja, tällä hetkellä käytössä Ultra Woman Sport -tabletit joissa on A-, C, D, E ja K-vitamiinia sekä mm. foolihappoa, niasiiniamidia, sinkkiä ja biotiinia.
Runsas veden juonti on jäänyt pysyväksi tavaksi, mistä olen tosi iloinen.
Veden juonti oli minulle pitkään haaste, ja sain suunnilleen väkisin juotua lasin tai kaksi päivässä. Join mieluummin teetä tai maitoa (jep - on ollut aika jolloin olen juonut janojuomana maitoa...! Pääsin tästä tavasta vasta päälle 3-kymppisenä...)
Nykyään juon vähintään 1,5 - 2 litraa puhdasta vettä päivässä. Siihen päälle tulee vielä kasvisten (ja kahvin) sisältämä neste. Kehonkoostumusmittauksessa onkin todettu, että kehoni vesitasapaino on erinomainen. 👍
Liikunta, säännöllinen ruokailurytmi ja tupakoimattomuus ovat olleet minulla pitkään kunnossa. Nuo muut eivät niinkään, ja olen petrannut niissä kunnolla vasta viime vuosina.
Nukun edelleen suosituksiin nähden liian vähän, noin 6 tuntia yössä, mutta olen alkanut mennä aikaisemmin nukkumaan ja nukun välillä 7, jopa 8 tuntia. Se tuntuu selvästi kehossa. Hyvä uni näkyy iholla varmasti vielä ravintoakin selvemmin, tai ainakin välittömämmin.
Nopea anti-wrinkle-kuuri? Nuku kaksi viikkoa mahdollisimman pitkät ja häiriöttömät unet säännölliseen aikaan. Iho siliää ja heleytyy!
Ulkoilua olen lisännyt roimasti viimeisen 1,5 vuoden aikana. Olen aina rakastanut ulkoilua, mutta ennen harrastin sitä vain silloin tällöin, esimerkiksi lähtemällä kevät- ja syysvaelluksille tai patikoimalla ulkomaan reissuilla.
Nyt ulkoilu on elämäntapa, ja ne päivät, jolloin en olisi ulkona vähintään pyöräilemässä tai lenkillä, ovat harvat.
Lehtien haravointi on tänä keväänä ollut erityisen mieluisaa puuhaa, ja on samalla hyvää treeniä! :)
Ulkoilma näkyy iholla raikkaana ja terveenä sävynä. Aurinkoisella säällä on tietysti syytä muistaa asianmukainen aurinkosuoja, mutta UV-säteilyn haitatkin mukaanluettuna positiivinen ulkona puuhastelu tuo iholle kokonaisvaltaisesti kaunistavia vaikutuksia - niin punaisten poskien, hyvän verenkierron kuin herkässä olevan hymyn myötä :)
Ulkoilu tuo tunnetusti hyvää mieltä, rentouttaa ja vähentää stressiä - ja siinäpä vasta tehokas anti-age-ase. :)
Kuntosalilla en tällä hetkellä käy, mutta lihaskunto pysyy yllä kivoilla kahvakuulajumpilla kotona :) Ostin pienen jumppapallonkin ja voimapyörän :) Spotify'sta soimaan Justin Timberlaken Can't Stop The Feeling ja treeni kulkee! Myös spontaani tanssi peilin edessä on hauskaa hyvän mielen treeniä.
Ihon puhdistus on ollut minulle aina ihonhoidon a ja o, olen tottunut puhdistamaan ihon joka päivä 13-vuotiaasta saakka - eli siitä lähtien kun aloin meikata. Suosin hellävaraisia, pH-arvoltaan happamia puhdistustuotteita jotka eivät liuota ihon omaa suojavaippaa.
Kosteutusta olen käyttänyt ihoa kuunnellen, en "suositusten" mukaisesti. 13-vuotiaana ihoni oli täysin tasapainossa, ja käytin kosteusvoidetta vain hyvin satunnaisesti. Voiteiden käytöstä tuli säännöllistä vasta lähestyessäni kahta kymppiä. Minusta on hyvä kuunnella ihoaan ja "ruokkia" sitä tarpeiden ja ihon omien viestien mukaan, ei ulkoisten viestien kuten mainosten takia.
Onko iho kuiva? Anna sille kosteusvoidetta. Haluaisitko ihon olevan sileämpi ja kirkkaampi? Tartu c- ja a-vitamiiniin. Mutta älä tartu niihin vain, jos jossain sanotaan että "Kolmikymppisenä on jo hyvä käyttää ryppyvoiteita" ja koet, että niin kuuluu tehdä :)
Ihon ikääntymistä ja siihen luonnollisesti kuuluvia merkkejä ei voi pysäyttää, mutta niitä voi hidastaa ja ihon ennenaikaista vanhenemista voi tehokkaasti ehkäistä.
Pidä huolta kokonaisvaltaisesta paletista, jossa yhdistyvät ravinto, terveelliset elämäntavat ja omalle ihotyypille ja sen tarpeille sopiva kosmetiikka, ja luot loistavat edellytykset kauniille, hyvinvoivalle iholle koko elämäsi ajaksi ❤️
Mikä kollageenijauhe?
Oslo Skin Lab The Solution: Anti-Wrinkle Collagen on puhdasta hydrolysoitua kollageenijauhetta sisältäen tyypin 1 kollageenia, jossa kollageeniproteiini on pilkottu peptideiksi.
Tutkimuksin on osoitettu, että kollageeniravintolisän käyttö lisää ihon elastisuutta, kosteutta ja kollageenin tiheyttä. Omalla ihollani olen tämän myös todennut, ja käyttänyt valmistetta nyt kolmatta vuotta.
Tilaa Oslo Skin Lab The Solution -kuukausiannos tästä kokeiluhintaan 22,80€ (norm. 56,90€), sen jälkeen 39,80€ / pakkaus kerran kuukaudessa kotiin toimitettuna. Ei sitoutumis- eikä irtisanomisaikaa, tilauksen voi lopettaa milloin tahansa.
Jauhe sekoitetaan veteen tai vaikka jogurttiin, ja se on täysin mauton. Huom: jauhe ei ole vegaaninen.
Pitkään tuntui menevän hyvin.
Heräsi, teki töitä, laittoi ruokaa, kävi ulkona. Jumppasi. Soitti äidille, siskolle. Katsoi uutiset.
Aloitti alusta.
Pitkään meni aika hyvin.
Nauroin katketakseni "Neljäs päivä karanteenissa" -meemille. Uudestaan ja uudestaan. Joka kerta meinasi tulla pissat housuun.
Comic relief.
Nyt alkaa reliefit heikentyä.
Huomaan ajattelevani yhä useammin tavallista arkea. Sitä, kun saattoi mennä kuntosalille, tapaamaan kavereita, lounaalle Kauppahalliin. Voi vieläkin, mutta tiedämme että se ei ole viisasta.
Kaikkea kodin ulkopuolista tekemistä leimaa välttämättömyyden punnitseminen ja arvotus, ja sitä seuraava potentiaalinen syyllisyys - tai syyllistäminen. Onko tämä välttämätöntä tehdä? Ei, sinun ei ole ihan välttämätöntä käydä kynsihuollossa tai tavata tätiäsi. Älä siis tee sitä. Sinun ei ole välttämätöntä mennä Prismaan kello 17, mene toiseen aikaan.
Ja kun käyt jossain. Jatkuva ahdistus. Muistinhan varmasti desinfioida kädet ennen autosta nousua, maksupäätettä koskettuani, nostettuani tavarat kassiin, tultuani kotiin, laitettuani ruokaostokset jääkaappiin...." "Ei samperi, avasin hissin oven ja nyt kutittaa silmäkulmaa ihan vietävästi, en kai vain jo ehtinyt sipaista.... menikö käteni poskelle... menikö? Koskinko..?"
Maalaisjärki, tunteet, viranomaissuositukset, kansainväliset suositukset.... pää taistelee päivittäin erilaisten päätösten ja niihin vaikuttavan tiedon labyrintissa. Haluat tehdä jotain ja järki sanoo yhtä, tunteet toista ja viranomaiset kolmatta. Kaveri puhelimessa neljättä.
Minun on sanottava, että oma nuppi alkaa nyt pehmenemään. Tällä viikolla olen huomannut, että olen vihainen, olen niin vihainen koronalle. Voitko jo mennä pois?!
Olen itkenyt paljon.
Yritän tehdä parhaita päätöksiä itselleni, läheisilleni ja kaukaisemmille ihmisille. Kaikki voi vaikuttaa kaikkeen. Ja tuntuu, että ei vain voi tehdä oikein. Enkä vain minä tunne näin, moni läheinen on yhtä hukassa.
Tänä viikonloppuna olisin halunnut mennä hoitamaan siskoni lasta. Tiedän, että siskoni todella tarvitsee apua, ja haluan tukea hänen perhettään. Sitten x määrä muita läheisiä kertoi minulle, että muun kuin oman lapsen hoitaminen ei nyt ole viisasta. Sen oman siskonkaan. Suutuin. "Ketä te olette minulle noin sanomaan, minä saan päättää itse!" Olin hiljaa. "Jos minä otan riskin niin se on kai oma asiani!"
Läheiseni olivat puolestaan hiljaa. "Sanni, ei se ole oma asiasi", he sanoivat sitten.
Olin niin vihainen. Sitten yritin miettiä.
Ja sitten ymmärsin, että läheiseni olivat varmaan oikeassa.
Sitten taas itkin. Joku pettyy aina. Minun ongelmani? Kun haluaisi tehdä niin, että kukaan ei suutu, kukaan ei pahastu. Haluaisi vain auttaa ja olla hyödyksi.
Nyt on parhaiten hyödyksi olemalla vain kotonaan ja tapaamalla mahdollisimman vähän ketään.
Monta viikkoa on ehtinyt mennä niin, että sen on kestänyt.
Mutta nyt. Minulla on niin ikävä tavallista arkea!
Minulla on ikävä perhettäni!
Työkavereita!
Sitä että voi mennä kuntosalille!
Sitä, etteivät kaikki kyräile toisiaan, valmiina syyllistämään ja moittimaan!
Voi mikä aika.
Millaisia tunteita teillä muilla on?
Millaista teidän korona-arkenne on?
