Lavera on tänä vuonna uudelleenlanseerannut hiustuotteensa ja jesh, vihdoin se tapahtui!
Nimittäin: hoitoaineiden koostumus on viimein päivitetty kunnolla selvittäväksi ja silottavaksi = reseptiikkaan on lisätty selvittävät ystävämme kvaternääriset ammoniumyhdisteet (tuttavallisesti kvatit ;))!
Shampoot ovat olleet ihan loistavia jo aikaisemminkin, mutta nyt ne ovat, jos mahdollista, vielä parempia.
Tämä on Laveran kolmas hiustuotepäivitys sen jälkeen kun itse "hyppäsin Laveran kelkkaan", eli aloin tehdä brändin kanssa yhteistyötä. Kehitys luonnonkosmetiikan hiustuotteiden osastolla on kymmenessä vuodessa ottanut niin suuria harppauksia, ettei näitä vuoden 2020 versioita voi edes verrata vuoteen 2009. Tutustuessani Laveran hiustuotteisiin ensimmäisen kerran oli hoitoaineiden emulsiokoostumus ohuen "puuroista" ja shampoon geeli hyytelömäistä. :)
Laveran hiustuotelinja vuosimallia 2020 näyttää tältä:
Minulla on ollut näistä testissä Colour & Care - sekä Expert Repair -parivaljakot. Lisäksi olen testannut Repair & Care -hoitoaineen.
YLEISESTI
MUN SUOSIKIT:
Tähtiainesosat: makadamiaöljy, oliiviöljy, herneproteiini
Mun hiuksia kun katsoo, voi ymmärtää, että niiden hoitoon sopivat "erittäin kuivien ja vaurioituneiden hiusten" tuotteet.
Värinpoisto-operaatio elokuun lopussa aika lailla nollasi kaikki huolellisella (Curly Girl) hoidolla saavuttamani tulokset ja samensi terveen kiiltävät hiukseni, joten nyt mennään niillä kaikkein hoitavimmilla aineilla. (Ja siltikin hiukset palautuvat oikeasti vasta kun värinpoistossa vaurioitunut hius on kasvanut ulos...)
Nämä tuoksuvat niin hyvälle! Ahh! Tostan: niiiin hyvälle..! Expert Repair -kaksikossa on kaikkein makein ja, sanoisinko täyteläisin tuoksu uuden sarjan tuotteista. Makeus on pehmeää ja pähkinäistä, ei imelää. Mä tykkään tosi paljon!
Normaalistihan en käytä sulfaattipitoisia shampoita koska noudatan Curly Girl -rutiinia, mutta rutiini ei siihen hajoa että välillä testaa myös sulfaatillisia shampoita, joten tämänkin olen testannut. Erittäin miellyttävä koostumus, kuten tuli yllä jo shampoista yleisesti todettua; hyvä geelikoostumus joka levittyy hyvin ja suoriutuu moitteettomasti. Koostumuksessa pesevyys ja kevyt hoitavuus ovat juuri sopivassa balanssissa.
Vaahtoavuus on ihan ok, mutta ei mitenkään megarunsasta ja -liukasta. Vaahtoamaton ”no poo”-shampoo kun on jo pitkään ollut suosikkini, en enää itse oikeastaan edes kaipaa shamposeen runsasta vaahtoa.
Hoitoaineessa on oikein kiva kattaus hoitavia aineita; signature-kaksikko kvinoa & kvatin lisäksi pullo on syönyt pehmentävää makadamia- ja oliiviöljyä, kosteuttavaa aloe veraa sekä kosteuttavaa ja vahvistavaa herneproteiinia.
GLOSS & SHINE -HOITOAINE
Tähtiainesosat: avokado ja acaimarjauute
Kevyt ja lempeän, miedon marjaisan tuoksuinen hoitoaine. Sopii normaaleille ja kiillottomille hiuksille.
REPAIR & CARE -HOITOAINE
Tähtiainesosat: viinirypäleensiemenöljy, saksanpähkinäuute, kaurauute, herneproteiini
Melkein yhtä hyvä kuin "isosisko" Expert Repair, pehmentää ja selvittää tosi hyvin ja tässäkin on pehmeän makea tuoksu (Gloss & Shinea voimakkaampi). Sopii kuiville ja /tai käsitellyille hiuksille.
Tähtiainesosat: granaattiomenan siemenuute, karpalouute, gojimarja, herneproteiini
Makean marjaisen tuoksuiset Colour & Care -tuotteet on kehitetty värjätyille hiuksille. Tästä voi heti päätellä, että shampoossa on miedommin pesevä ja vähemmän sulfaattipitoinen koostumus kuin muissa shampoissa, sillä väriä säästävissä shampoissa voimakkaimmin pesevien sulfaattien pitoisuus ei koskaan voi olla korkea.
(Nörttitietoa: vaikka näetkin incissä 'sodium coco-sulfaten' heti veden jälkeen, sen pitoisuus on värjättyjen hiusten shampoossa silti alempi kuin esimerkiksi normaalien hiusten shampoossa, ja vastaavasti aputensidien osuus, Laveran shampoissa 'lauryl glucoside' ja 'coco-glucoside', on isompi. 👌)
Tämä arvostelu on siitä tylsä, että joudun näistäkin vain toteamaan, että tasaista laatua ja tykkään näistäkin. Värjätyt hiukset kun omaan, saatoin todeta, että väri ei tosiaan ollut sen haalistuneempi Lavera Colour & Care -shampoon jälkeen kuin sulfaatittomankaan.
Makea tuoksu näissä on aika voimakas, eli heads up tuoksuherkät.
Miedoin tuoksu on Basis Sensitiv -shampoossa ja -hoitoaineessa.
Laveran uudet hiustuotteet ovat nyt kaupoissa :)
Hinta 9,90€ (shampoo 250 ml ja hoitoaine 200 ml).
Aina ajankohtainen aihe. Tästä someajan surullisesta(kin) ilmiöstä on varmasti jo kaikki kirjoitettu ja sanottu, mutta jätän itsekin viimein oman kontribuutioni aiheeseen.
Osan tästä olen kirjoittanut jo kuukausia sitten. Puolikin vuotta sitten. Aiheesta tuli kaikkien julkista blogia kirjoittamieni vuosien jälkeen itsellenikin kipeän omakohtainen.
Nyt lähestyn aihetta kahdesta teemasta.
Korona-ajan tuntemuksiani sanoittaneeseen kirjoitukseeni tuli muuan kommentti, joka käynnisti yleistä keskustelua siitä, mistä tällainen jopa julma käytös toisia, tuntemattomia ihmisiä kohtaan johtuu.
Eräs lukijani kommentoi aiheellisesti:
”Nyt ei ehkä ole hyvä purkaa ihan kaikkia syvimpiä tuntoja someen ja nettiin, koska vastaanotto voi olla osin ikävää. Ihmisillä on pinna kireällä ja se tulee tästä vielä kiristymään.”
Totta.
Korona ahdistaa ihmisiä syystäkin. Olemme huolissamme ja neuvottomia. Tilanne on tavallisen ihmisen hallinnan ulkopuolella, totaalisesti. Voimme vain lukea uutisia, seurata läheistemme kuulumisia, noudattaa annettuja ohjeita parhaamme mukaan ja toivoa parasta. Mutta tilanne ei ole hallinnassamme. Hallinnan täysi puute aiheuttaa huolta ja arkista ahdistusta syvempää pelkoa, joka purkautuu eri tavoin.
Esimerkiksi purkamalla pahaa oloa sivullisiin.
Ihmisellä on kuitenkin sisäsyntyinen tarve yrittää hallita ongelmatilanteita edes jollain tavalla, ja kun emme voi hallita virusta, yritämme hallita toisten tekemisiä. Pahan olon ja epävarmuuden kasvaessa muiden ihmisten valintojen, tekemisten ja ei-tekemisten arvostelu on toisilla ylittänyt kohtuuden. Itsehillinnän murennuttua tulee sanottua vaikka mitä vailla mitään harkintaa. Tämä vain kasvattaa yleistä huonoa oloa.
Myötätunto. Empatia. Kyky asettua toisen asemaan ja yrittää ymmärtää, miksi hän toimii tai tekee näin. Kärsivällisyys. Rakkaus lähimmäisiä kohtaan. Nämä ovat nyt sitä mitä tarvitsemme. Emme arvostelua ja syyttelyä.
Läheisen toiminnan kriittinen tarkastelu voi olla perusteltuakin, mutta pysähtyisimmekö miettimään, millä lailla tuomme tämän kritiikin esiin? Auttaako ilkeä moite meitä maailmanlaajuisessa kriisissä? Se tuo sanojalleen ehkä hetken helpotuksen oman pahan olon keskellä, mutta ei vie yleistä tilannetta millään lailla eteenpäin tai tee pandemian hallintaa paremmaksi.
Ehkä sanat voi jättää sanomatta ja ymmärtää, että me kaikki olemme tässä yhdessä, yhtä avuttomina ja hämmentyneinä, selviytymiskeinonamme vain tehdä parhaamme. Sillä jokainen voi tehdä vain parhaansa sen hetkisillä resursseillaan. Harkittu piittaamattomuus ja aie tehdä pahaa muille on eri asia.
Toinen lukijani jätti korona-tuntemusten keskusteluun repliikin, ettei ”ketään saisi tuomita näin kohtuuttomalla vihamielisyydellä, kun itse väistämättä tarkastelee asioita avaimenreiästä tuntematta kokonaistilannetta tämän jutun ympärillä.”
Tässä oli yksi merkittävä avainsana. Avain, juuri. Sivulliset tarkastelevat toisten tilanteita aina avaimenreiästä.
Oli sitten kyse somesta, naapureista, kaverin perheestä, koulun opettajasta; meillä on toisten tilanteisiin vain sen kokoinen aukko, millaisen toinen on meille avannut ja mitä raottanut.
Reiästä voi näkyä ruusutarha, mutta emme näe sen ulkopuolelle mahdollisesti jääviä rikkaruohoja, soramonttua tai orjantappuroita.
Kuitenkin ihmismielellä on luontainen taipumus piirtää reiästä avautuvan maiseman ympärille loput. Se mitä emme tiedä ja tunne, sen kuvittelemme. Sen väritämme ja sanoitamme. Paletissa käytämme värejä niistä tiedoista ja oletuksista, joita olemme toisesta keränneet. Rakennamme sen todellisuuden, jota emme näe.
Tässä pitäisi olla hyvin varovainen.
Vaikka taipumus tähän on täysin luontainen ja jopa automaattinen, emme voi lähteä tekemään julkisia oletuksia toisen tilanteesta tämän päässämme rakentaman maailman kautta.
Miksi kuitenkin teemme niin? Ikään kuin – emme voisi estää sitä. Olemme piirtäneet kuvan, ja jostain syystä alamme herkästi uskoa siihen, pidämme sitä todempana kuin avaimenreiän ulkopuolelle jäävää, piilossa olevaa oikeaa todellisuutta. Psykologisesti mielenkiintoista. Mutta kunpa asia jäisikin psykologisen mielenkiinnon tasolle.
Ikävä kyllä moni käyttää tätä itse rakentamaansa todellisuutta ja toisesta tekemiään oletuksia satuttamiseen.
NettikiusaaminenSomesta on tullut tälle käytökselle surullisen kuuluisa näyttämö. Ihmiset purkavat pahaa oloaan kyberhaarniskan piiloista. Koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, yhteisökiusaaminen, keskustelupalstakiusaaminen, somessa vaikuttavien kiusaaminen.
Moni bloggaaja, tubettaja ja IG-vaikuttaja on kokenut kiusaamista. Siitäkin on tullut ikään kuin arkea. Se vain - - ”kuuluu asiaan” joidenkin mielestä, kun henkilö kerran on valinnut olla omilla kasvoillaan ja nimellään netissä.
”Kritiikki pitää kestää”. Niin pitääkin, tästä olen samaa mieltä. Mutta ’kritiikki’ ja asiallinen, negatiivinenkin palaute ovat eri asia, kuin asiattomat kommentit joiden ainoa tehtävä on satuttaa vastaanottajaa. Jokainen ymmärtää eron ilkeän kommentin ja aidon, kriittisen palautteen välillä. Ilkeä kommentti on harkittu sivallus, ei rakentavaa dialogia tavoitteleva palaute.
Minua ei ole kiusattu Karkkipäivä-vuosina. Näin olen kokenut. En ehkä ole tarpeeksi provosoiva tai kirjoita riittävän tulenaroista aiheista. Meikeistä ja naamarasvoista tai Kreikan matkafiilistelyistä on vaikea kehittää nasevaa ja aidosti satuttavaa ilkeilyä.
Jotta voi satuttaa, täytyy tietää toisesta jotain syvempää, henkilökohtaisempaa.
Olen kirjoittanut Karkkipäivässä paljon henkilökohtaisistakin teemoista. Nämä(kään) aiheet eivät ole kirvoittaneet vyön alle meneviä kommentteja. No, muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. 11-vuotisessa blogihistoriassa voi kaiketi pitää hyvänä, jos sivalluksia ja totaalisia (tai tahallisia) väärinymmärryksiä on tullut vain muutamia.
Kunnes erosin.
//
Ero.
Onko elämässä moniakaan yhtä kipeitä asioita.
Ero elämänkumppanista voi olla kuin kuolema. Läheinen menee pois elämästäsi eikä häntä enää ole. Onko sillä väliä, onko hän fyysisesti kuollut; tunne ja kokemus voi olla sama. Häntä ei enää ole minulle. Ihminen, joka on ollut perhe, rakas, vieressä kulkenut, elämää jakanut kumppani, on poissa. Eikä vain hän. Hänen läheisensä, sisaret, veljet, vanhemmat, mökit, kodit, koirat, kissat. Menetys voi kattaa aivan valtavan osan elämää.
Sitä kipua ei voi kuvailla. Eikä sitä tarvitse kuvailla. Ero tai muu läheisen menetys on sen tasoinen henkilökohtainen kivun ja särkymisen tila, että sen yksityisempää paikkaa ei ole. Ihminen on hauraimmillaan.
Kun oli selvää, että joutuisin luopumaan rakkaimmastani 15 yhteisen vuoden jälkeen, kun viimein todella oivalsin sen, maailmani yksinkertaisesti särkyi.
Jakauduin. Minun oli pakko, että selviäisin.
Yhtäällä oli särkynyt mieli, johon vain koski. Koski, koski niin paljon.
Toisaalla oli ehjä mieli. Joka suojasi särkynyttä sillä ainoalla keinolla, joka minulla on ollut läpi elämäni. Ilahdutan toisia ja olen hyödyksi. Silloin minulla on merkitystä. Silloin voin perustella olemassaoloni tärkeyden. Saan siitä voimaa ja jaksan.
Teen töitä. Kirjoitan. Teen meikkitutorialin. Hoidan sisareni koiraa. Julkaisen ruokareseptin. Otan kuvia ja jaan niitä. Yritän auttaa, kun joku pyytää apua tai neuvoa.
Olen iloinen ja merkityksellinen kun tunnen, että teen jonkun iloiseksi, hyödytän ja osallistun. Aina on ollut niin.
En kertonut blogissa että olen eronnut.
Olisiko pitänyt? Olisinko pystynyt?
Kuuluiko minun kertoa?
Ei tietenkään.
Miten te kertoisitte kymmenille tuhansille tuntemattomille ihmisille, kun kohtaatte sellaisen surun, ettei oma mielikään sitä voi ymmärtää?
Yksi päivä kerrot seerumeista. Ja sittenkö vain:
”Hei kaikki. Joka ilta nukkumaan mennessä toivon, että kaikki olisi pahaa unta. Että aamulla herään suihkun ääneen, kuin Pamela Ewing Dallasin kaudella 9, ja siellä olisi Bobby suihkunraikkaana. Eikä mitään pahaa olisi koskaan tapahtunut.”
Erosta ei ole välttämättä helppoa kertoa edes sisarille. Äidille. Parhaalle ystävälle.
Miten kertoisit sitten internetjulkaisun tuntemattomille lukijoille?
//
Se, mistä haluan kirjoittaa, ovat ne velvollisuudet, joita jotkut ihmiset asettavat netissä vaikuttaville henkilöille.
On heitä, joiden mielestä netissä julkisesti kirjoittavan pitää kertoa, kun heitä kohtaa henkilökohtainen tragedia. Vähintään siinä tapauksessa, että kriisiin liittyy henkilöitä tai asianhaaroja, joista kirjoittaja on aiemmin kertonut lukijoille.
”Olet kertonut meille, että sinulla on lapsi / koira / mies / tyttöystävä. Totta kai sinun kuuluu kertoa meille, jos lapselle / koiralle / puolisolle / lemmikille tapahtuu jotain, mikä olennaisesti vaikuttaa elämääsi. Olethan kertonut siitä elämästä meille. Se kuuluu meille. Olet valinnut kertoa – joten sinun täytyy kertoa jos jokin muuttuu. Ei ole reilua, jos et kerro kaikkea.”
Jopa: ”Olet epärehellinen, jos et kerro”.
En ole koskaan ollut yhtä tyrmistynyt.
Kun mieheni katosi Karkkipäivän riveiltä, aloin saada viestejä.
”Koskahan ajattelit olla rehellinen lukijoillesi?”
”Niin, tarkoitit varmaan kirjoittaa ex-miehesi.”
Blogiin. Jopa sähköpostiin. Keskustelupalstoilla puitiin epärehellisyyttäni, kun en kertonut suoraan eronneeni.
Arvaatteko sattuiko.
Ja - kun viimein tänä keväänä olin vahvistunut tarpeeksi kertoakseni blogissa erosta, sain tähän kirjoitukseen muutamia - ymmärrettävästi julkaisematta jääneitä - kommentteja, joissa kirjoitustani kuvattiin maailman itsekkäimmäksi teoksi.
Mitä tällaiseen voi sanoa. No, sanon sen tässä kirjoituksessa viimein.
Kirjoitan sivustoa internetissä. Kirjoitan ripsiväreistä, kasvonaamioista ja hyttysistä Kevolla. Välillä myös kipupisteistäni, epävarmuuksistani sekä soijamaidon ja kermatilkan täydellisestä liitosta, kun ne sekoittuvat aamukahviini.
Kirjoitan siitä, kuinka itkettää, kun sanat ovat kadonneet minun ja vanhan ystävän välillä.
Kirjoitan siitä, että olen niin onnellinen, että pelottaa aivan helvetisti.
Niin paljon, että odotan, että lentokone putoaa joka kerta kun lennän.
Kirjoitan myös siitä, että mokaan ja testaan itsekontrollini rajoja.
Kirjoitan siitä että kuntoilen, vihaan kuntoilua, opettelen hölkkäämään, nostan kahvakuulaa, teen punnerruksia, mittaan sykkeen.
Joskus sytytän retkikeittimen hämärässä.
Mutta minun ei tarvitse kirjoittaa siitä, kun kaikki hajoaa.
Minun ei tarvitse kirjoittaa sitä, kun rakkaus loppuu.
Kenenkään ei tarvitse.
Moi! Meikkivoidevinkki tarjoushaukoille! :)
Kerroin aiemmin, että Laveran tosi suosituksi kohonnut Soft Liquid -meikkivoide jää pois kun laveralaiset keksivät lanseerata hyvinkin nopealla aikataululla uuden, vielä ohuemman ja kosteuttavamman Hyaluron Liquid -meikkivoiteen.
Tosi moni tykästyi Soft Liquidiin, mm. meikkitaiteilija Miia Johansson kuuluu sen puolestapuhujiin, joten haluan vinkata teille "Softin" faneille, että nyt kun se tosiaan jää pois, myydään viimeisiä kappaleita maahantuojan verkkokaupassa puoleen hintaan.
Softis lähtee nyt hintaan 10,78€ (norm. 21,55€). Verkkokaupan tarjouksiin pääset tästä.
Sävyt:
00 Ivory Rose - viileä (hyvin) vaalea
01 Ivory Light - lämmin vaalea
02 Ivory Nude - neutraali (medium)vaalea
03 Honey Sand - neutraali medium
Mun alkuperäinen esittely Soft Liquid -meikkivoiteesta löytyy täältä.
Berry Pastel huulilla
Meillä on nyt verkkokaupassa paljon poistuvia tuotteita tarjouksessa, joten kannattaa kurkkia jos sieltä löytyy jotain muitakin suosikkeja tai muuten vain hyviä löytöjä. :)
Oma tärppini ilmeisen Soft Liquidin rinnalla on viime kesän Limited Edition -kokoelman upea Berry Pastel -huulipuna, joka on jopa -86% (!!) tarjouksessa. Näitä on enää muutamia kappaleita, jos ihastuttavan marjainen vadelmapuna hintaan 2,48€ kiinnostaa niin ei muuta kuin nopeasti kauppaan :)
Toinen Limited Edition -tarjoustuote on Soft Glow Highlighter sävyssä Golden Shine 3,16€
Vielä tämä:
Hampaiden hellävarainen Black & White -hiilivalkaisujauhe, josta itselläni on hyviä kokemuksia, on sekin puoleen hintaan ja napsahtaa mukaan hintaan 10,50€.
Näillä hampailla, näissä tunnelmissa...
Oikein hyvää viikonloppua kaikille :)
