Heinäkuun osuus lomasta on nyt ohi, ja toinen puolisko odottaa syyskuussa - toiveikkaana tavoitteena päästä silloin Kreikkaan. <3
Vietin heinäkuun lomasta ensimmäisen viikon purjehtien, ja pyrin veneen rajallisen säilytystilan - sekä purjehdusolosuhteiden erilaisen kosmetiikan tarpeen (ei meikkiä, ei hiustenlaittoa) huomioonottaen ottamaan mukaan vain ns. välttämättömät jutut.
Tämä tarkoitti tietysti erityisesti aurinkovoiteita, joita muutenkin testaan tänä kesänä erityisellä omistautuneisuudella, ja niitä olikin mukana muovikassillinen. :)
Ja olihan minulla toki myös pieni meikkipussi - olihan tarkoituksena mennä ystäväni juhliin Ahvenanmaalle (jotka sitten siirrettiin elokuulle).
Ihonhoidon suhteen lomakosmetiikkani oli tässä. (On tähänkin kuvaan näköjään pujahtanut pari aurinkovoidetta..)
Postauksen tuotekuvat ovat muuten ihanan (?? - tai ärsyttävän, näkökulmasta riippuen) "old school"-maisia, siis henkivät sitä aikaa, kun blogikuvia ei vielä viilattu hullun lailla ja kuvattu studio-olosuhteita vastaavissa valaistus- ja rekvisiittaolosuhteissa... Myönnän, että samalla kaipaan tätä aikaa, koska kaikki oli niin paljon rennompaa ja spontaanimpaa, mutta samalla on pakko myös myöntää, että nämä kuvat ovat niin rumia, että pikkuisen arvelutti edes tehdä niiden ympärille postausta...
Minulla ei ollut lomalla mukana järkkäri-kameraani ja nämä on napsittu Canonin Powershot G5X:llä, joka valitettavasti suoriutuu muista kuin maisema- ja yleiskuvista harmillisen kehnosti. (Tähän saisi ujutettua erillisen "valituspostauksen" Canonille, sillä oikeasti on ketuttanut että ostin tuon kameran, se ei ole vastannut odotuksia, murrmurr... No, on ainakin kevyt ja helppo kantaa mukana.)
Vaikka aiheena on "mitä kosmetiikkaa kaipasin lomalla", niin esitellään nyt kuitenkin nopeasti myös mukana ollut kosmetiikka.
PUHDISTUS
Dermosil Clay Cleanser
Dermosil Instant Makeup Remover
Nivea Micellair -silmämeikinpoistogeeli (tämä on muuten tosi hyvä! Pitkästä aikaa löysin keväällä kaupasta (minulle) uuden geelimäisen silmämeikinpoistoaineen, ja herkät silmäni ovat olleet tähän tosi tyytyväiset!
Pure Beauty Rose Mist -ruusukasvovesi (myös osa kosteutusta, käytän aamuin illoin)
Laponien pieni 50-millinen kasvovesipullo on tyhjennyttyään siirtynyt matkakäyttöön, täytän sen aina kulloisellakin lempikasvovedelläni
KASVOJEN KOSTEUTUS
Lavera Hydro Effect -seerumi
YA Naturae -seerumi
(käytän Laveran ja YA:n seerumeita päällekkäin, Naturae päällimmäisenä kun se on emulsiomainen <3 Kummatkin seerumit ovat loppumaisillaan, ah loppuun saadun pullon ihanuutta...)
Mádara SOS-silmänympärysvoide/naamio (käytin tätä myös kasvonaamiona rauhoittamaan ihoa parin erityisen vahvan aurinkoisen päivän jälkeen - toimii!)
Novexpert C-vitamiini-silmänympärysvoide
VARTALO
Dermosil-minisuihkugeelit
Dermosil Nature-käsivoide
Cattier Milky Oil After Sun -voide
Dermosil Karbamidi-kantapääpuikko
Rexona-deodorantti
Bepanthen-salva
Minulla on veneessä oma "designated" kosmetiikkakaappi. ☺️
Keväällä, kun vene laskettiin vesille, ostin kaappiin asumaan ihon perushoidon must-selviytymisvälineet; kasvojenpuhdistusliinat, topsipuikkoja ja vanulappuja.
Ehkä joku näkisi, että must-kittiin kuuluisi ehdottomasti myös kosteusvoide, mutta mä en :D Ihon puhdistus on minulle ihonhoidon numero yksi, ja siitä en tingi missään tilanteessa. Ihotyyppini on normaali, ja ilman kosteusvoidettakin sen kosteustasapaino palautuu itsestään. Mutta lika, tali ja aurinkovoiteen jämät eivät katoa iholta itsestään...!
Mitä sitten jäin kaipaamaan loman aikana?
Hassua kyllä, vaikka veneillessä ei ole mitään järkeä "laittaa" hiuksia, koska ne ovat joka tapauksessa suuren osan ajasta ponnarilla tai hupun alla suojassa sääolosuhteilta (etenkin tuulelta), huomasin tuntevani oloni orvoksi ilman kiharoita jäntevöittävää geeliäni. Hiukset jäävät niin "löysiksi" ja ryhdittömiksi ilman sitä.
Lisäksi tajusin, että hiuksiin jätettävät hoitoaineet kuuluvat nykyään "välttämättömiin" hoitotuotteisiin, niin kuivat ja huonokuntoiset hiukseni tällä hetkellä ovat. Pelkkä poishuuhdeltava hoitoaine, edes Curly Girl -tyyppisellä squish-metodilla laitettuna, ei riitä hoitamaan mun hiuksia, vaan hiukset jäävät kuiviksi ja sähköisiksi.
Toinen asia, minkä huomasin häiritsevän minua - ja kertoo kaiketi omaa tarinaansa mun turhamaisesta(kin) puolesta, olivat silmäpussit. Jep. Mulla on vuosi vuodelta kroonisemmat silmäpussit, ja kun jouduin eroon kotikaappien "eye bag SOS"-arsenaalistani, huomasin, kuinka paljon silmänalusturvotus minua häiritseekään.
Muutamalla tuotteella (etenkin yhdellä!) pussit on helppo madaltaa, ja vaikka oltiin veneolosuhteissa joissa ketään (muuta) ei varmasti haittaa tai kiinnosta pätkääkään turvonneet silmänaluset, niin mä huomasin aamuisin ajattelevani kaihoisasti viilentäviä geelilappujani ja jääkaapissa asuvia anti-puffiness-silmänympärysvoiteitani....
Näitä kaipasin:
HIUKSET
PHYTO Huile Soyeuse - maitomainen hiuksiin jätettävä hoitoaine, ihan älyttömän hyvä ja laadukas tuote! (Saatu muinoin blogin kautta.)
HERBINA (tai oikeastaan minkä merkin tahansa) kosteuttava hiussuihke - en tajua miten saatoin olla pakkaamatta kosteuttavaa hiussuihketta...! Se on aamujen pelastus. Tämän unohtuminen oli puhdas moka.
FOUR REASONS Moisture Oil - hiuksiin jätettävä hoitoöljy (olen saanut tämän töistä) - Four Reasonsin luonnonkosmetiikkasertifioidun Nature-sarjan hiusöljy on kultaa, ihanan kevyt koostumus ei lähmää ja kiillottaa & silottaa kuivaa, pörröistä latvaa tehokkaasti.
EKOPHARMA Minttu -hiusgeeli. Mun holy grail -hiusgeeli kosteuttaa ja tuo jäntevät, erotellut kiharat. Parhautta, ei muuta todettavaa.
BRUNS Hårsuffle #14 - toinen mintun tuoksuinen hiusmuotoiluihanuus. Hoitaa, kosteuttaa ja jäntevöittää kiharaa - kevyempi muotoiluteholtaan kuin geeli. (Saatu blogin kautta.)
SILMÄNALUSET
KICKS Hydrogel Under-Eye Patches - silmänalus-holy grail -tuote. Ei lupaa poistaa turvotusta, mutta tekee sen kuitenkin, tehokkaammin kuin mikään muu koskaan käyttämäni tuote. (Valitettavasti Kicks on lopettanut tämän valmistuksen ja viimeisiä saattaa vielä löytää liikkeistä, itse ostin näitä jemmaan alkukesästä.)
THE ORDINARY Caffeine Solution - turvotusta ja pigmenttimuutoksia lievittävä silmänalusseerumi. Ei tee mitään yhtä selkeästi havaittavaa kuin hydrogeelilaput, mutta eron huomaa, kun tuotetta ei käytä - kuten viimeisen kahden viikon aikana. Säännöllisellä käytöllä silmänaluset pysyvät huomattavasti freeseimpinä ja iho napakampana.
100% PURE Coffee Bean Eye Cream - viime vuosien suosikkisilmänympärysvoiteeni niin koostumuksensa, vaikutuksensa kuin tuoksunsa perusteella. Vaniljainen voide kosteuttaa ja pehmentää ja napakoittaa turvonnutta ihoa.
LAVERA Firming -silmänympärysvoide on toinen suosikkivoide turvonneelle iholle - voide itsessään on todella raikasta ja ohutta, mutta todellisen taian tekee metalliapplikaattori, joka auttaa madaltamaan silmäpusseja viilentämällä ihoa tehokkaasti (tämän tyyppiset metalliapplikaattorivoiteet kannattaa aina säilyttää jääkaapissa viileysefektin maksimoimiseksi).
Jälleen aihe, josta on tehnyt mieli kirjoittaa pidempään.
Kuluttaminen, ja millainen kuluttaja minä olen. (Jep, bloggaajat ovat egosentrisiä ja puhuvat suurimman osan ajasta itsestään ja omista kokemuksistaan 😛 Sitähän bloggaus kai on..?)
Tiedostan, että olen aina ollut rahan suhteen tunneihminen. No, enköhän ole melkein kaiken muunkin.... Joka tapauksessa, suhdettani rahaan voi ehkä kutsua myös naiiviksi. En ole koskaan ollut orientoitunut säästämiseen tai sijoittamiseen, enkä ole koskaan osannut nähdä rahaa omaisuutena. Se on ollut minulle väline tehdä kivoja asioita.
Asenne liittyy varmasti olennaisesti myös siihen, etten ole "5-year-plan"-ihmisiä, vaan elän tässä hetkessä. Suunnitelmani liittyvät aina välittömään lähitulevaisuuteen ja pidemmälle ajattelu melkein ahdistaa.
Haluan keskittyä käsillä olevaan hetkeen ja siihen mikä tekee minut onnelliseksi nyt, kun elän, kävelen, näen, kuulen ja maistan. Ymmärrättekö mitä tarkoitan..?
En sano, että olen sellainen synkkä ja pessimistinen ihminen, joka pelkää jäävänsä auton alle hetkenä minä hyvänsä ja elää siksi jokaista päiväänsä kuin viimeistä, siitä ei ole kyse. Ei ole kyse pelosta. Olen vain äärettömän vahvasti tunteiden ohjaama ihminen. Mitä voin tehdä tunteakseni itseni onnelliseksi ja hyväksi juuri nyt?
Toki hyvinvointiini liittyy myös pidempiaikaista satsausta, kuten liikunnan harrastus sekä kuormittavien asioiden harkittua purkamista, nämä ovat asioita joita kyllä toteutan ihan suunnitelmallisesti. Mutta näihin ei liity raha, ainakaan merkittävästi. Liikuntaa voi harrastaa tuloksellisesti kotonakin ja ulkoilmassa ilman mitään saleja, kuten tuli huomattua erityisesti "koronteenin" aikana. :)
Nyt oli ajatuksena puhua kuluttamistyylistäni kuluttajana.
Käytän rahaa ennen kaikkea elämyksiin ja epämaterialistisiin asioihin. Nuoremmassa iässä oli toisin - minulla on surullisenkuuluisa menneisyys mm. postimyyntiriippuvaisena.... 😔 Päästyäni tästä vaiheesta eroon, menin materian suhteen melkein toiseen ääripäähän, ja joku voi olla sitä mieltä, että minun jopa voisi olla hyvä välillä ostaa uusia vaatteita sen sijaan että hengailen vuosia vanhoissa H&M:n trikoissa.
Ainoastaan kosmetiikka on säilynyt sellaisena materialistisena asiana, johon edelleen laitan (jopa mielelläni) rahaa.
Hyvä esimerkki täysin älyvapaasta, tunnepohjaisesta kuluttamiseni kohteesta on Ahvenanmaan vuokra-asuntoni. Jep, minulla on siellä vuokra-asunto, ei omaa asuntoa. (Olen kyllä tarjoutunut ostamaan asunnon sen omistajilta mutta eivät halua myydä.... ja mä kun olen kiintynyt juuri siihen asuntoon.)
Talvikylpy Maarianhaminassa
Olen kuluttanut vuosikausia rahaa siihen, että minulla on mahdollisuus koska tahansa mennä Ahvenanmaalle kotiin, ja nauttia minulle rakkaan paikan tuomasta ilosta, onnesta ja rauhan tunteesta. (Mikään paikka ei rauhoita minua niinkuin Ahvenanmaa.) Omaan kotiin meneminen on ihan eri asia kuin hotelliin tai kaverin luo meneminen.
Kun vihdoin viime vuonna aloitin säästämään, ensimmäistä kertaa elämässäni, pankin rahastoneuvoja melkein parkaisi kuullessaan mihin olin valuttanut vuokrasumman verran rahaa kuukaudessa viimeiset kymmenen vuotta... ("En sano mitään mutta vähän koskee..!", mies sanoi - ihan oikeasti :D).
Mä ajattelen, että tätä on ihan turha enää surra - tai surra ollenkaan. Mulla on mennyt Ahvenanmaahan ihan tosi paljon rahaa, kyllä, mutta Ahvenanmaa on myös tehnyt minut valtavan onnelliseksi. Sellaisia asioita ei voi mitata rahassa.
Nyt olen järkevöitynyt jonkin verran, ja Maarianhaminan asunnossani asuu nykyään alivuokralainen. Saan edelleen pitää saaristokotini ja mahdollisuuden vielä palata juuri siihen rakkaaseen asuntoon, mutta minulla ei mene siihen enää kuluja.
Niinpä saatoin jopa aloittaa säästämisen :)
Tällä hetkellä teen kahta työtä ja taloudellinen tilanteeni on varsin hyvä. Se antaisi mahdollisuuden enempään säästämiseen ja kunnon omaisuuden hankintaan. Asunto, auto, mökki... kannattaisiko jotain jo omistaa 40+ -vuotiaana..? Ehkä kannattaisi.
(Mitä mieltä te olette? Kannattaako ihmisellä olla materialistista omaisuutta..?)
Olen kuitenkin toistaiseksi valinnut toisin, ja kulutan edelleen elämyksiin - ja kasvavassa määrin myös palveluihin.
Matkailu on aina ollut minulle ykköskohde johon laittaa rahaa, näin on ollut alaikäisestä saakka (!) - säästin 15-vuotiaana kuukausirahana saamani lapsilisän ulkomaanmatkoihin. Ensimmäisen oman ulkomaanmatkan tein 17-vuotiaana (Kreikkaan...! Tosin rahat loppui kesken ja äidin piti lähettää lisää... 😆)
Sittemmin matkailun rinnalle on noussut ruoka (ja täytyy myöntää, myös hyvä viini - tästä vilpittömät kiitokset eksälleni Mr Karkkipäivälle!).
Joitain vuosia sitten määrittelin taloudellisen vapauden tilan olevan minulle se, jos/kun pystyisin hintoja katsomatta menemään mihin tahansa ravintolaan ja tilaamaan ihan mitä tahansa ruokaa ja juomaa.
Ihan sitä tilannetta en ole saavuttanut (ehheh), mutta ruoan ja juoman osuus kulutuksestani on tätä nykyä varmasti suurempi kuin koskaan. Sijoitan todella mielelläni hyviin ravintoloihin, ja haaveenani on tehdä jonain päivänä viinille ja ruoalle omistettu matka Saksan viinilaaksoihin tai Ranskaan.
PALVELUT
Ne ovat toinen asia, joista maksan mielelläni. Käyn säännöllisesti kampaajalla, kynsihuollossa, kosmetologilla ja nykyään myös kulmakarvojen laminoinnissa.
Nämä ovat asioita, joihin minulla on ennen ollut erilainen suhtautuminen, ja olen esimerkiksi halunnut säästää kampaajan kuluissa niin usein kuin mahdollista. (Lue: kävin kampaajalla vain "pakon" edessä.) Värjäsin hiukseni itse ja kosmetologin hoidoissa en käynyt juuri koskaan, en edes vuosittain.
Totta kai taloudellinen tilannekin on vaikuttanut. Ja, ihan kieltämättä; kyllähän Maarianhaminan vuokran vapautuminen muuhun käyttöön on tuonut mahdollisuuden maksaa asioista, joista ennen ei yhtä herkästi halunnut maksaa.
Olen viime vuosien aikana tutustunut moniin yrittäjiin, toisiin läheisestikin, ja alkanut nähdä yrittäjyyden uusin silmin. Olenhan itsekin yrittäjä, vaikkakin myymäni palvelut ovat erilaisia kuin ne mitä itse käytän.
Juustomestari Annika valtakunnassaan <3
Arvostan käsityöammatit huikean korkealle, ja koen, että on jotain aivan fantastista, jos voi tienata elantonsa oman kätensä työllä.
Kun jollain on lahjakkuus, intohimo ja rautainen ammattitaito johonkin asiaan, on mahtavaa, että me muut saamme hyötyä siitä lahjasta. Nykyään haluan hyötyä siitä entistä enemmän.
Kampaajat, leipurit, kosmetologit, personal trainerit, kokit... käytän ilolla heidän palvelujaan, vaikka osaan leipoa, tehdä kasvohoidon ja lakata kynnet kotonakin.
Nautin toisen ammattitaidosta ja haluan tukea yrittäjiä ja yrittäjyyttä. Kynsihuollossa käyminen on yhtä lailla pientä arjen hemmottelua kuin upean kynsiteknikkoni Maaritin työn tukemista.
Syksyllä 2019 kulutin tamperelaiseen ruokaosaamiseen Tamperrada-festivaaleilla - ei lainkaan ikävä sijoitus
Samalla osallistun Suomen talouden elävänä pitämiseen ja työpaikkojen luomiseen.
Ihan suoraan sanottuna mieluummin laitan rahan kiertämään palveluihin kuin säästän sitä tililläni. Jokainen on varmaan jo kuullut, että jos jokainen meistä käyttäisi vain kympinkin enemmän kuussa suomalaisiin tuotteisiin tai palveluihin, se loisi vuositasolla 10 000 uutta työpaikkaa.
Olen itse intohimoinen valokuvaaja ja kirjoittaja. Jos joku nauttii kirjoituksistani, se on aivan ihanaa. Yhtä ihanaa minusta on mennä kampaajalleni Saaralle, kuunnella hänen kuulumisiaan, saada kauniisti ja tasaisesti värjätyt hiukset ja intoilla kauneusalan ihmisille yhteisistä ilon aiheista. :)
Olen myös alkanut käyttää taksia. (Ja pk-seudulla Uberia, voi kun se saataisiin Tampereellekin...) Tämä on palvelu, jonka käyttöä olen "entisessä elämässäni" välttänyt viimeiseen asti. Taksi on Suomessa kallis, enkä ole kokenut saavani siitä hintaa vastaavaa hyötyä. Mieluummin olen mennyt julkisilla vaikka se olisi vaivalloisempaa ja hitaampaa.
Koettuani uupumuksen ja loppuunpalamisen arvostan nyt osittain eri asioita elämässä - tai sanotaan uusia asioita. Tunnistan paremmin mistä kuormitun ja mitä minun on hyvä välttää, että vältän liiallisen stressin.
Yksi asia mitä yritän välttää parhaani mukaan, ja mikä samalla on myös mahdotonta koska sitä vain tulee elämässä, on kiire. (Joo, tämä pohjustus on johtamassa taksin käyttöön...! 😊)
Kiire on minulle pahimpia stressin laukaisijoita, ja pyrin järjestelemään asiat arjessa niin, että voin minimoida kiireen. Olen tekemisessäni hidas ihminen, minkä olen hyväksynyt, enkä enää yritäkään suoriutua nopeasti. Hidas tempo sopii minulle ja rauhoittaa minua - onhan sisäinen temponi jo maksimilukemilla..! En tarvitse ulkoiseen tekemiseen ja olemiseen enää lisää tehoa ja nopeutta.
Tässä taksi astuu kuvaan.
Olen usein myöhässä, ja viime hetken siivous ja pakkaaminen esimerkiksi ennen reissuun lähtöä tai pukeutuminen 4 minuuttia ennen kaveritreffejä on minulle (valitettavasti) hyvin tyypillistä. Tämä on aiheuttanut minulle valtavaa stressiä ja ahdistusta, enkä vain saa itsestäni sen tehokkaampaa lähtijää.
Niinpä taksista on tullut hintansa arvoinen. Pirssi säästää minulle arvokkaita minuutteja, ja voin rentoutua paremmin ennen lähtöä. 👍
Mieluummin saavun esimerkiksi junalle pusero kuivana ja pulssi tasaisena, kuin naama punaisena ja hiestä valuen.
Ensi viikolla olen menossa kulmien laminointiin, jalkahoitoon, fiksaamaan kynnet ja värjäyttämään (vihdoin!) tyvikasvuni.
Se ilahduttaa minua. ❤️
Mihin sinä kulutat mieluiten rahaa?
Mun lomasuunnitelmat muuttuivat täysin yllättäin, ja Ahvenanmaan sijaan löysinkin itseni viime perjantaina Espoosta.
Kalastaja lähti remppaamaan vanhaa perhemökkiä ja minä levitin Visit Espoo -esitteen eteeni.
Olin jo aiemmin huvittanut itseäni ajatuksella Espoo-turisteilusta, Espoo kun on niin outo paikka jolla ei tunnu olevan mitään persoonallisuutta. (Sori Espoo.) Espoosta on vaikea saada kiinni. Se on vain "se paikka Helsingin vieressä".
"Eiks se oo vähän niinkuin Helsingin lähiö...?" (ei.)
Kaunis Elisa seuranani Hanasaaren illassa
Espoolta puuttuu imago ja tunnusomainen paikallinen kohde tai ilmiö (tyyppiä "savolainen lupsakkuus", tunturit, hiekkadyynit, historiallinen linna... jne), se omintakeinen juttu, joka tekisi siitä Kohteen isolla K:lla.
Nuuksion kansallispuiston tuntee moni. "Se Suomen ainoa kansallispuisto johon pääsee melkein metrolla...!" Mutta moniko pk-seudun ulkopuolella asuva yhdistää Nuuksion Espooseen..? Minäkään en. Tuotanoin, taisin luulla että se kuuluu Helsinkiin.
Espoossa ei ole mitään erityistä jonka kaikki tietäisivät, eikä espoolaisuus herätä mitään mielikuvia. (Poislukien ehkä helsinkiläisten ja vantaalaisten sieluissa.)
Jep. Minäkään en tiedä Espoosta mitään. Työpaikkani on nykyään siellä (--> Leppävaara) ja parisuhteen myötä siellä on tullut pyörittyä jonkin verran kevään aikana.
Myös Lauttasaaren naapuruus Espoon kanssa on tuonut Espoota hieman lähemmäs minua. Sisareni asuu Lauttasaaressa, ja vieraillessani sisareni luona, olemme välillä retkeilleet Espoon puolella. "Ai kappas, tää Karhusaari on jo Espoon puolella?"
No mutta joo. Totuus on, että Espoo on minulle yksi suuri vaikeasti hahmotettava klöntti.
Nyt olen päättänyt tutustua tähän klönttiin paremmin. Pehmeänä laskuna toimi sisar-retkiltä tuttu Hanasaari, jonka olemme usein ohittaneet pyörillä. "Tuo on sellainen konferenssikeskus, kai ihan hieno paikka", sisareni on kertonut.
Minulle Hanasaaressa kiinnostavinta oli 'saari'-osa, ja sen mukanaan tuoma merellisyys. Olin kaavaillut viettäväni tätä lomaa saaristossa, ja kun se toteutui vain puoliksi, päätin pitää kiinni merellisyyden rippeistä niin hyvin kuin mahdollista.
Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Hanasaaresta. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan olen maksanut majoituksen ja ruoat itse.
Hanasaari on itse asiassa ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus. Se on perustettu vaalimaan Suomen ja Ruotsin välistä vuorovaikutusta ja maiden - sekä muiden Pohjoismaiden, kulttuuria. Tänä päivänä siellä sijaitsee kongressikeskuksen lisäksi hotelli, tasokas ravintola ja taidegalleria. Saari on tavallaan kuin yksi suuri ulkoilmagalleria; taidetta löytyy siroteltuna joka puolelta hotellin ympäristöstä.
Tsekkasin Hanasaaren hinnat, totesin yhden hengen hinnan varsin edulliseksi (88€ aamiaisella) ja varasin huoneen. Mun Espoon loma alkaisi tästä! Kahta päivää myöhemmin olin varannut kaksi yötä lisää - viihdyin paikassa niin hyvin. ❤️
Hanasaari osoittautui mitä hurmaavimmaksi merellisen luonnon, taiteen ja hyvän ruoan keitaaksi. Tavallaan Hanasaressa saattoi melkein unohtaa, että on lomalla... Espoossa.
Jos ei satu luomaan katsetta Keilaniemen urbaaniin kaupunkisiluettiin, olo Hanasaaressa on kuin missä tahansa pienessä saaressa erillään kaikesta.
Olen todennut aiemmin tämän vuoden kotimaan matkailun juttujen yhteydessä, että kun hotelli tai muu majapaikka on tarpeeksi persoonallinen, viehättävä ja tunnelmallinen, tai tarjoaa lisäarvoa muussa muodossa, voi majapaikka itsessään olla reissun arvoinen kohde.
Hanasaari upeine ympäristöineen on minusta juuri sellainen kohde.
Hotellirakennus ei ehkä vedä jalkoja alta. En tiedä muista, mutta minuun rakennuksen 70-lukulainen arkkitehtuuri ei juuri vetoa vaan luo jopa aika kolhon vaikutelman, mutta viimeistään kiertäessään rakennuksen toiselle puolelle (meren puolelle), jossa suuri osa ulkoilmataideteoksista sekä ravintolan terassi sijaitsevat, ei voi olla ihastumatta.
Kokonaisuus ja upea ympäristö ovat ne, jotka tekevät Hanasaaresta helmen.
Vai mitä sanotte? <3 Valoisa terassi kylpee auringossa koko päivän.
Hotellin ympäristö on yhdistelmä taidepuutarhaa ja saaristomerta.
Voit kävellä tuoksuvien mäntyjen ja rehevien lehtipuiden keskellä, ihastella kukkaistutuksia ja veistoksia, pulahtaa uimalaiturilta veteen tai vain istua ravintolan terassilla hyvästä juomasta (ja ruoasta) ja kauniista maisemasta nauttien. 
Myös huoneet ovat tyylikkään viihtyisiä.
En tiedä johtuuko koronasta vai onko tämä hotellin normaalikäytäntö, mutta yhdelle hengelle myydään samaan hintaan kahden tai kolmen hengen huone. Minä otin tietysti suuremman huoneen - - ja nautin (köh) saadessani sannimaisesti levitellä tavaroitani sängyille ja sohvalle.
(On muuten uskomatonta, miten sotkuisen näköiseksi saan minkä tahansa tilan tavaroillani hyvin lyhyessä ajassa... 🙈)
Hotellin yleiset tilat tuovat rusehtavassa sävymaailmassaan minulle retro-fiiliksen, mutta sympaattisen sellaisen. Kokonaisuutena Hanasaaren tilat värikkäine tyynyineen, taiteineen ja takkahuoneineen muodostavat tyylikkään kokonaisuuden symppiksen kodikkaalla tavalla.
Tämä on sellaista helposti lähestyttävää ja pehmeää tyylikkyyttä, miten sen nyt sanoisi :) Tiedättekö, ei mitään kiillotettua modernismia, jonka itse koen kovana, vaikka hienolta saattaakin näyttää.
Hotellilla on myös sauna ja iso uima-allas, jolta pääsee ulos mereen pulahtamaan.
Vieraat voivat veloituksetta lainata polkupyöriä. Suosittelen rentoa pyöräretkeä etenkin Espoon rantaraittia pitkin.
Luonto, hyvä ruoka ja mahdollisuus rauhalliseen, kiireettömään oleiluun ovat minulle tärkeitä asioita ja vaikuttavat olennaisesti fiilikseeni lomalla (no, - aina ;)). Ja jos haluan päästä nopeasti muiden palvelujen äärelle, senkin toteutuminen on ehdotonta plussaa.
Hanasaaressa toteutuu tämä kaikki. Siellä voi kokea saaristomerellistä tunnelmaa omassa rauhassa, ja samalla Helsingin keskustaan pääsee 15 minuutissa. (Lähin metroasema Koivusaari on vain 1,5 km päässä, bussipysäkki suoraan saaren edessä.)
Hanasaaren ravintola ansaitsee oman osionsa.
(Ravintola oli aiemmin nimeltään Johannes, ja joissain hotellin esitteissä puhutaan edelleen Johanneksesta.)
Kolmen vierailupäiväni aikana tuli syötyä läpi lähes koko menu kala- ja kasvisruokien osalta..! 😍😙Ruoka on kevyesti fine dining -henkistä mutta rennolla fiiliksellä - täällä ei ole valkoisia, tärkättyjä pöytäliinoja. Sanoisin, että annokset ovat "reheviä" ja maut very fine. ;)
Alkuruoista suosittelen Norröna-silliä, sitruunasilakkaa ja luomukananmunaa, joka tällaiselle ei-niin-silli-ihmisellekin putosi täysillä. Silli ei ollut sellaista mahdottoman makeaa, niinkuin maustetut sillit usein ovat. Keltuaisen samettinen koostumus hipoo täydellisyyttä. Alkuruoaksi tämä annos on sangen ruokaisa, vink vink isonälkäisille. ;)
Myös punajuuri & Västerbotten-juusto-annos alkuruokalistalla on tyylikäs ja maistuva, eikä villilohessa & hernepyreessäkään vikaa.
Menun tähti on kuitenkin mielestäni kasvispääruoka-annos paahdettua kukkakaalia ja sieniä, jonka söin kahtena päivänä - en vain saanut siitä tarpeekseni!
Annoksesta tosin uupuu proteiini, mikä on aina vähän ikävää kasvisruoissa, mutta silloin kun maut ovat erityisen kohdillaan, annan proteiinin puutteenkin anteeksi. Tämä annos on myös sen verran muheva, että nälkä kyllä lähtee!
Kokonaisena paahdettu kukkakaali lepäää lehtikaali- ja kukkakaalipyree-ohrattopedillä, seuranaan sieniä, kaprista, pehmeää sipulia ja salviavoikastiketta.
Salvia on jäänyt minulle jostain syystä vähän etäiseksi yrtiksi, enkä osaa sitä omassa keittiössäni käyttää, mutta aijjai että se maistuu (ja tuoksuu, ahh..!) tässä annoksessa.
Kukkakaalipyreellä pehmennetty ohratto on oikeasti to die for. 🙌 Jestas miten hyvän makuista..!
Sananen kalapääruoasta, joka toissapäivänä oli siikaa. Kaunis annos oli erittäin hyvän makuinen, mutta makumaailmaltaan yllätyksetön ja hillitty (vaikka en nyt väitä, että makujen täytyykään aina yllättää, tärkeintä on hyvä maku - klassinenkin). Kalaa oli sen verran vähän, että esimerkiksi kukkakaali-annoksella vatsa täyttyy huomattavasti paremmin.
Vaihdoin perunat kasviksiin - joita tosin on annoksessa muutenkin. Ihanasti rouskuviksi jätetyt naattijuurekset ilahduttivat värikkyydellään - ja olipa joukossa vähemmänkin värikäs mutta oikein maukas uusi tuttavuus, valkojuuri.
VINKKI: hotellin aulassa sijatsevan kahvila & viinibaarin Tapas-annos on englanniksi ilmaistuna steal - eli törkeän hyvän hintalaatusuhteen "mättö!"
Yksi tapas-annos maksaa 5€ ja 15€:lla niitä saa neljä. Kuvassa on tällainen annos. Tapakset saa valita itse suolaisten ja makeiden annosten listalta. Valitsemissani tapaksissa (lämminsavulohta, grillattuja kasviksia ja juustoa, kananmunaa, majoneesia ja silliä) oli niin paljon syötävää että en jaksanut kaikkea (!).
Käytännössä tuossa 15€:n tapas-kokonaisuudessa oli enemmän ruokaa kuin ravintolan a la carte -listan pääruoissa. 👌
Auringonlasku Espoon tyyliin.
Miksi vierailla Hanasaaressa?
Kotisivut:
Hanasaaren hotelli
Ravintola Plats
Hanasaari sjaitsee Helsingin Lauttasaaren ja Espoon Westendin välissä. Lähialueen vinkkeinä heitän Espoon Keilaniemen ja sen Lucy In The Sky -näköalaravintolan Accountor Towerin katolla, sekä Suomen suurimpana vesiurheilupuistona itseään mainostavan Laguunin.
P.S. Espoon retkistäni on tulossa muitakin juttuja blogiin :) Yritän kovasti piirtää kasvot tälle kummalliselle epäkaupungille, jolla ei ole valtavasta koostaan ja asukasmäärästään huolimatta edes kunnollista keskustaa...! :D
P.P.S. Lauttasaaren siskoni on sitä mieltä, että "espoolaiset yrittävät pimittää Espoota muilta, etteivät he löytäisi sinne. Haluavat pitää Espoon hienot paikat itsellään..!" 😂
Viimeinen P.S. Olen kirjoittanut tämän jutun teille tänään Espoon Isossa Vasikkasaaressa istuessani lounaalla ja miellyttävästi pitkittyneellä jääkahvilla.
