Olin viikonloppuna Ahvenanmaalla ystäväni 50-vuotisjuhlissa.

(...esittelin muuten samaiselle ystävälleni tekemäni juhlameikin kymmenen vuotta sitten hänen täyttäessään 40...!)

Juhlat vietettiin pohjois-Ahvenanmaalla Klobbenin saarella. Klobben on osa Silverskärin saaria, joilla tarjotaan erityyppisiä matkailu-, majoitus- ja kokouspalveluita. Olen kerran päässyt nauttimaan Silverskärin joulupöydän pääsaarella, mutta muilla saarilla en ole käynyt.

Oijjoi. Klobben oli ehdottomasti kesän kohokohtia. Vaikka tälle saarelle ei "tavallinen turisti" todennäköisesti pyrähdä (koska koko saari henkilökuntineen vuokrataan kerralla), haluan silti jakaa vähän tästä kokemuksesta.

Kirjoitan myös ajatuksiani stressin hallinnasta ja mitä olen saanut hyväksyä itsessäni. Viikonlopun tunnelma sopii aiheeseen.

"Ulkoluotojen savottamökit tarjosivat aikonaan yösijan ulkosaariston kalastajille työteliään silakanpyyntikauden aikana. Nyt Klobbenin uusissa mökeissä majoitutaan yksinkertaisesti mutta mukavasti. Tätä lähemmäksi luonnonvoimia on enää vaikea päästä. Meri ja tuulet tekevät vierailustasi Klobbenille unohtumattoman elämyksen."

Näin kuvaillaan Klobbenia saaren kotisivulla. Saarelle on rakennettu kymmenen pientä ja hyvin yksinkertaista mökkiä Saltvikin metsien viisisataavuotiaiden mäntypuiden hirsistä. Mökkien varustukseen kuuluvat simppelit vuoteet ja kamiina - niissä ei ole edes sähköä.

Ateriat nautitaan tunnelmallisessa suola-aitassa, joka on samalla saaren päärakennus. (Täällä on sähköt ja siellä voi käydä lataamassa elektronisia laitteitaan, jos sellaisia on mukana :))

Klobben on luonnon rauhan keidas. En ole koskaan käynyt yhtä rauhoittavassa paikassa.

Saari on todella pieni, oikeastaan vain luoto, ja meri näkyy kaikkialla ympärillä. Tämä olisi aika lailla täydellinen kohde jooga- tai mindfulness-retriitille.

Vaikka olimme kokoontuneet juhlien merkeissä, suuri osa päivästä kului hyvin rauhallisissa merkeissä vieraiden uidessa, saunoessa, loikoillessa kallioilla ja nauttiessa luodon erityisestä tunnelmasta.

Ajattelin mielessäni; "Tällaisista juhlista minä pidän."

Olen kirjoittanut blogissa uupumuksestani, ja millä keinoilla olen edesauttanut toipumistani ja palautumistani. Vointini onkin huimasti parantunut, ja olen monin tavoin päässyt irti vääristä ajatusmalleistani ja liian kovista vaatimuksistani.

Kuitenkin, vaikka moni asia on nyt paremmin, olen saanut huomata, ettei palautuminen kaikilta osin välttämättä ehkä koskaan ole mahdollista. Jos 'palautumisella' esimerkiksi haluaa ajatella aikaa 20 vuotta sitten, kun en edes tuntenut stressin käsitettä.

Sinne ei ole paluuta, koska maailma on muuttunut ja ympärillä on nyt erilainen ärsykkeiden, tiedonkäsittelyn ja arjen prosessien kokonaisuus. Ihan niinkuin omilla vanhemmillani ei ollut minun syntyessäni paluuta aikaan, jolloin lelut askarreltiin itse tikuista ja tuohesta ja appelsiini oli eksoottinen herkku.

Olen saanut huomata, että kuormitun edelleen hyvin herkästi. Jos minulla on monta asiaa kerralla pöydällä - enkä puhu pelkästään työasioista vaan koko paletista; työ, vapaa-aika, harrastukset ja ihmissuhteet - ja kaikkiin näistä liittyy voimakkaita tunteita, odotuksia tai päätöksiä, huomaan kuppini täyttyvän nopeasti.

Minulle tulee konkreettinen tunne liiasta vauhdista, kuin olisin huvipuiston laitteessa jossa tapahtuu liikaa asioita ja laite menee liian lujaa. Pahimmillaan olen saanut kevään aikana taas muutamia paniikkikohtauksia, ja tulee ylitsepääsemätön halu vetää hätäjarrusta että vauhti hidastuu.

Kun tunnen tällaisen tunteen kurottavan kohti, ei auta muu kuin oikeasti alkaa toimia kuin hidastetussa filmissä. Tehdä asioita korostetun hitaasti.

Olen ollut vähän pettynyt tähän havaintoon. Pettynyt siihen, että en olekaan vielä ihan "okei". Mutta... havainnon ja pohdiskelujen myötä olen viimein alkanut myös antaa tilaa sille hyväksynnälle, että tällainen minä olen. Pysyvästi.

Stressiherkkyys on ominaisuus, joka minulla on, samaan tapaan kuin minulla on harmaansiniset silmät. Sitä ei pidä yrittää "voittaa", vaan se täytyy osata ottaa hallintaan.

Stimulaation määrä nykymaailmassa ei tule vähenemään. Olen eritysherkkä ja kuormitun herkästi, niin positiivisista kuin negatiivisista ärsykkeistä. Kaksikymmentä tai kaksikymmentäviisi vuotta sitten elin aivan erilaista elämää, omalla laillaan "tikkulehmien" keskellä, jos sen ajan virikeympäristöä vertaa 2020-lukuun. Mitä enemmän elämäni on täyttynyt virikkeistä, vastuista, ihmissuhteista, mahdollisuuksista ja nopeasti saatavasta ja kulutettavasta viihteestä, sitä enemmän olen kuormittunut.

Se elämä on yhä tässä, se virta on yhä edessäni ja ympärilläni. On vain osattava karsia virrasta tarpeellinen ja olennainen ("minimalismi"..! kuulen jonkun sanovan) ja osattava paloitella virikepalaset omiin "aika-slotteihinsa".  Jos jotain tiedän niin sen, että minun ei kannata yrittää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa.

Viikonloppuna en tehnyt monia asioita. Ai että tuntui hyvältä. ❤️ En edes puhunut paljoa. Sekin tuntui hyvältä. Aina en jaksa enkä halua puhua. (Onneksi se ei ruotsiksi edes onnistu sillä kiihkeydellä kuin suomeksi... :))

Rauhoittuminen ja olennaiseen keskittyminen virran keskellä ovat jotain, jota tavoittelen, mutta joissa en koskaan tule olemaan mestari. Työkaluja minulla jo on, ja hyviä sellaisia. Mutta kokeilen uusia uteliaisuudella ja mielelläni.

Huomenna kokeilen jotain ihan uutta:

varasin itselleni ayurveda-elämäntapakonsultaation.

Eräs ayurveda-opettajapariskunta totesi minulle kerran, ettei ole ihmekään että olen stressaantunut, kun mm. syön ihan väärin. He sanoivat nähneensä heti, millä lailla elän väärin (!!). Hmmm.

Nyt päätin viimein käydä ayurveda-gurun juttusilla. Katsotaan, jos sieltä lähtisi mukaan joitain oivalluksia.

Auringonlasku Klobbenilla.

Auringonnousu Klobbenilla.

Jatketaan kesän aurinkovoideprojektin läpikäymistä.

Tänä kesänä olen muuten varmasti saanut enemmän väriä pintaan kuin vuosikausiin edes Kreikassa...! Ihoni tuntuu päivettyvän vuosi vuodelta herkemmin. Jaksan tätä ihmetellä. Pari päivää auringossa kesäkuun illoissa ja minulla oli jo syvä rusketus... ihmeellistä.

Myös vähemmän kivoja lieveilmiöitä on ollut havaittavissa, kuten pigmenttiläiskien ilmestyminen jopa vatsan alueelle. Tällaista en ole koskaan aiemmin ihossani todennut. Ne on varmasti nämä ikävuodet ja niiden mukanaan tuomat muutokset... Onneksi niihin voi suhtautua enemmän uteliaisuudella kuin murehtimalla :)

Olen saanut tämän jutun aurinkotuotteet testiin blogin kautta.

CERAVE FACIAL MOISTURISING LOTION SPF 25

UV-suoja: kemiallinen

Voiteen virallinen kuvaus kuuluu näin: "kevyt ja kosteuttava kosteusvoide, jossa on kattava UV- suoja. CeraVe Facial Moisturising Lotion SK25 -kosteusemulsio sopii normaalille ja kuivalle kasvojen iholle. Sisältää tärkeitä keramideja, niasiiniamidia ja kosteuttavaa glyseriiniä ja hyaluronihappoa."

No. Mä en tykännyt. Voide ei tunnu mielestäni erityisen kevyeltä, jos sitä vaikka vertaa Nivean SPF 30 -kasvoaurinkovoiteisiin. Cerave levittyy Niveaa jähmeämmin ja sen apteekkimainen hajusteettoman tuotteen tuoksu... ei, en tykkää. Ei tunnu kosteuttavalta, eikä sitä myöskään incin perusteella ole. UV-suoja on varmasti pätevä, sitä en epäile, mutta kosmeettinen miellyttävyys jää niin heikoksi että tuomioni on: ei jatkoon.

Pisteytys Cerave Facial Moisturising Lotion SPF 25:

Levittyvyys: 7
Ihofiilis: 6
Tuoksu: 0
Tehokkuus: 9

ALGA MARIS STICK SPF 50

UV-suoja: fysikaalinen

Puikkomuotoiset aurinkosuojatuotteet ovat näppäriä ja käteviä käyttää olosuhteissa kuten vaellus, vuorikiipeily ja veneily. Näihin voimakkaan UV-säteilyn olosuhteisiin, erityisesti vuorilla ja veneellä, sopii myös ihanteellisesti fysikaalisen UV-suojan aurinkosuojatuote, joka toimii välittömästi kun sen laittaa iholle.

Alga Mariksen puikko on toinen stick-laatuinen aurinkosuoja jota testaan tänä kesänä, ja vaikka Alga Maris muuten onkin ihan huippu mitä tulee luonnonkoosmetiikan aurinkovoiteisiin, puikko häviää miellyttävyydessä aiemmin esittelemälleni Lieracin puikolle. Myös Lieracin puikon UV-suoja on fysikaalinen, joten niitä pystyy ainakin jossain määrin vertaamaan - tosin Lieracin koostumus ei muilta osin ole luonnonkosmetiikkaa.

Alga Mariksen puikko on aika jähmeä, ja se levittyy paremmin kun sen laittaa sormien kautta. Suoraan käsiteltävälle alueelle sitä ei ole mielestäni oikein miellyttävä laittaa. Sävy on Lieracin puikkoa tummempi, mutta sävy asettuu iholle ihan luonnollisesti.

Pisteytys Alga Maris Stick Solaire SPF 50:

Levittyvyys: 7
Ihofiilis: 5
Tuoksu: täysin neutraali, hajusteeton
Tehokkuus: 9

DUCRAY MELASCREEN UV RICH CREAM SPF 50

UV-suoja: kemiallinen, sisältää nanopartikkeleita

Ducrayn Melascreen UV Rich Cream sanoo sopivansa kuivalle iholle, mutta jälleen on todettava, että lupaus ei täyty. Jotenkin tuntuu, että näissä normikosmetiikan kemiallisen sekä korkean UV-suojan aurinkovoiteissa kunnolla kosteuttava koostumus on sula mahdottomuus - UV-suodattimet vievät koostumuksesta niin suuren osan. Kosteuttavia ja hoitavia aineita ei yksinkertaisesti "mahdu" mukaan!

Kun katson Ducrayn inciä, en oikeastaan löydä sieltä mitään kosteuttavaa ja hoitavaa, mitä ihmettä... Jos kiinnostaa ja ymmärrätte kosmetiikan ainesosia, kurkatkaapa inci täältä. Anteeksi, mutta järkyttävää! No, kyllähän tämä voide ihan varmasti suojaa UV-säteiltä ja ehkäisee pigmenttiläiskiä, mutta siinäpä se.

Ducrayn voide on jähmeähköä ja jää iholle tahmean tuntuiseksi, vaikka lupaa olevansa "non greasy". Ei, ei, en tykkää.

En koe olevani puolueellinen luonnonkosmetiikan suhteen siinä mielessä, että pidän monia normikosmetiikan aurinkovoiteita edelleen paljon miellyttävämpinä käyttää kuin luonnonkosmetiikan, mutta hoitavuudessa nämä synteettiset voiteet eivät varmasti koskaan pysty kilpailemaan luonnonkosmen kanssa. Luonnonkosmetiikan keinoin on mahdollista valmistaa SPF 50-suojavoide, joka myös aidosti hoitaa, ravitsee ja kosteuttaa ihoa. Ugh. Olen puhunut.

Pisteytys Ducray Melascreen UV Rich Cream SPF 50:

Levittyvyys: 6
Ihofiilis: 5
Tuoksu: 5 (hajusteettoman apteekkituotteen "lääkemäinen" tuoksu)
Tehokkuus: 10

Kaikki kesän aurinkotuotearvioni löydät tunnisteen Aurinkotuotteet / ruskettuminen alta :)

Kysely: montako purkkia aurinkovoidetta teillä on mennyt tänä kesänä? :)

Vai meneekö teillä yleensä useampia?

Sain tervehdyksen ystävähotelliltani Amorgoksen saarelta Kreikasta.

"Miten olet voinut? Toivottavasti sinulle kuuluu hyvää, ehkä näemme sinut taas pian täällä...?"

Olen ystävystynyt Amorgoksella hotellia pitävän Giannakopouloksen perheen kanssa, ja olen ajatellutkin heitä paljon viime aikoina. Suuressa joulukalenteriarvonnassani voittanut lukijakaan ei vielä päässyt lomalleen Amorgokselle, kevät muutti matkailualalla kaiken. (Aika monella muullakin alalla.)

Irene Giannokopoulos kertoi, että pienen Amorgoksen asukkaat ovat toistaiseksi säästyneet virukselta, eikä saarella ole todettu yhtäkään tartuntaa. Saari ei ole massaturismikohde, joten se on todennäköisesti ollut paremmin turvassa senkin vuoksi.

Kun Kreikassa julistettiin ulkonaliikkumiskielto jo heti maaliskuussa ja kaikki ravintolat, kahvilat, kaupat ja koulut sulkeutuivat, vaikutti tilanne tietysti monen muunkin kuin matkailualan ihmisen työtilanteeseen. Pienellä saarella tilanne oli kriittinen.

Giannakopouloksen perheen miehet keksivät idean, jolla työllistää saaren asukkaita, erityisesti naisia ja nuoria; he alkoivat valmistaa maskeja! Perhe osti ompelukoneita ja laadukkaita kasvosuojamateriaaleja, ja niin viiden tähden spa-hotelli muuttui kevään aikana pieneksi maskitehtaaksi..! 😍

Mikä idea..! Tällä perheellä riittää ideoita, yritteliäisyyttä ja aktiivisuutta mitä tulee pienen
kyläyhteisönsä ja koko saaren elävänä pitämiseen.

Giannakopoulosten maskitehdas on lahjoittanut maskit Blue Star Ferries -laivojen henkilökunnalle

Maskien nimi on A-Mask (oletettavasti A tulee Amorgoksesta), ja verkkokauppa toimittaa niitä koko maailmaan. Haluan ilman muuta tukea saarelaisten toimintaa ja vinkkaan siis maskeista täälläkin. Ehkä maskien pitäminen on täälläkin pian valtiovallan suositus ja pian maski on arkea...

Amorgoksen maskit ovat pestäviä ja uudelleenkäytettäviä, ja niissä on nenän kohdalla ohut rautalanka jolla maskin saa myötäilemään kasvoja. Maskeissa on kolme kerrosta, uloin on puuvillaa ja kaksi sisempää musliinia. Maskeista on myös eri kokoja.

Mä tilasin laama-maskin..! 😍 Olisin halunnut tilata Summer Unicornin (ylemmässä kuvassa), mutta se on loppuunmyyty Medium-koossa. Postikulut Suomeen ovat 8,50€ eli maskille tulee hintaa 18,50€. Jokaisesta maskista lahjoitetaan 50 senttiä hyväntekeväisyyteen.

Maskin voi tilata täältä: a-mask.com

Mitä tulee Irenen toiveikkaaseen lausahdukseen, puoliksi kutsuun, tulla pian taas Amorgokselle... Se sai minut mietteliääksi. Samalla ymmärrän, että kaikki kreikkalaiset matkailualan yritykset toivovat turistien palaavan Kreikkaan. Ja täällä ainakin on yksi turisti, joka todella haluaisi tulla..!

Mutta... miltä tuntuisi mennä turistina saarelle, joka on tähän saakka täysin säästynyt korona-virukselta..? No rehellisesti: se tuntuisi aika kamalalta. Juuri minä saattaisin olla se "ulkopuolinen", joka mahdollisesti oireettomana kantajana toisin viruksen yhteisöön. Sellaista riskiä en voisi ottaa.

Vaikeita asioita. Ja joka päivä mietin syyskuun Kreikan matkaani. Miten sen käy... mikä on tilanne neljän ja puolen viikon kuluttua...