Kun mä olin "fani-iässä", ostin New Kids On The Blockin t-paitoja, julisteita, rintanappeja ja kerran jopa Donnie Wahlberg -nuken (!).
Tänä päivänä muusikon ihailija voi ostaa vaikkapa... artistin nimikko-puhdistustuotteen kasvoille 😊
Kuva: Lauri Tähkän verkkokauppa
Nimeltä mainitsematon kollegani vinkkasi minulle eilen suosikkilaulajaansa liittyvästä uudesta oheistuotteesta... Miten olisi joululahjaksi Lauri Tähkän oma öljypuhdistuskakku..? Whoa!
(Mainittakoon, että innostuneen kollegan viesti tuli illalla kello 22.19 🔥Uni karisi hetkeksi silmistä koska repesin nauramaan tälle odottamattomalle "hyvän yön toivotukselle"...)
En tiedä kumpi projektissa on enemmän trendien harjalla; Laten PR-tiimi osoittamalla ymmärrystä ajan zero waste -henkeä kohtaan, vai tuotteen valmistaja Luonkos tajuamalla, että artistiyhteistyöt ovat "kuuma" tapa markkinoida tuotteitaan.
Joka tapauksessa, kyllä tämä ainakin todennäköisesti kirvoittaa hymyjä. Jos mun pitäisi poistaa meikit joka ilta Lauri Tähkän nimikkoputsarilla, kyllä siinä väkisin alkaisi naurattaa huononkin päivän päätteeksi. Ja kai se on hyvä juttu :)
Viimeistään kakun nimi kruunaa kaiken:
"Ei kukaan tuu sulta tuntumaan."
Alrighty then. Siitä vain sitten tunnustelemaan Laurin suklaista öljykakkua kasvoillaan -- EIH, tämä kuulosti jo väärältä.
Kuva: Lauri Tähkän verkkokauppa
Tuotteen kuvaus Tähkän verkkokaupasta:
"BELOVED -öljypuhdistuskakku on ihoherkku joka puhdistaa, tasapainottaa ja kosteuttaa ihosi sekä poistaa meikin. Kaikille ihotyypeille suunniteltu vegaaninen ihokakku on valmistettu puhtaista laadukkaista luonnon raaka-aineista.
Tuoksuna tässä suklaisessa raakakakussa käytetään aitoja eteerisiä öljyjä joiden aromaterapeuttinen vaikutus on rentouttava. Öljypuhdistuskakkua pyöritellään kuivien ja puhtaiden käsien välissä niin että öljy lähtee sulamaan. Öljy hierotaan sitten kuiville kasvoille, meikin päälle. Hoito viimeistellään lämpimään veteen kastetulla sienellä tai liinalla jolla öljy pyyhitään kasvoilta pois. Kasvoja ei tarvitse huuhdella enää. Lopputuloksena on puhtaat kasvot ja silkkisen pehmeä iho."
Kakulla on hintaa 31,90€.
Esittelin Ilona Luonkosin öljypuhdistuskakkuja Karkkipäivässä täällä. Brändin nimi on sen jälkeen lyhentynyt pelkäksi Luonkosiksi.
Luukku 2: Stora Halsö
Tämän päivän kotimaan matkamuisto tulee Inkoon saaristosta. Pääsin tänä kesänä kokemaan purjehdusta ensimmäistä kertaa, ja kesän lomapäivistä suurin osa kului merellä ja Espoon, Inkoon sekä Tammisaaren saaristossa.
Satumaisin paikka, jossa purjehduksilla vierailin, on Stora Halsön pieni saari (nimestään huolimatta pieni ;)) Inkoon saaristossa. Tänne pääsee vain omalla veneellä, ja löysimme paikan ihan sattuman kautta, toisen venekunnan lähes puoliksi salaisuutena jakaman vinkin kautta. Jostain syystä tämä ei-maksullinen pieni vierassatama on säilynyt aika tuntemattomana. ....ja miten satumainen paikka se onkaan..!
Saaressa on katettu grillikatos, moitteettomassa kunnossa pidetty sauna sekä yksi käymälä. Stora Halsö'ta ylläpitää UUVI, Uudenmaan Virkistysalueyhdistus.
Mitä mielettömiä vapaa-ajanpaikkoja meille suomalaisille onkaan tarjolla täysin veloituksetta..! Kyllä meillä on upea maa ja olemme monella tapaa huikean etuoikeutettuja.
Tietenkään Stora Halsö'n kaltaisiin vapaa-ajanpaikkoihin ei pääse kuka vain, koska saarelle ei ole julkista liikennettä, mutta veneettömille on tarjolla paljon muunlaisia ilmaisia virkistysalueita retkeilypalveluineen.
Vierailimme Stora Halsö'lla monta kertaa kesän aikana, ja siitä tuli kuin omansalainen "home away from home". Saarelle oli aina ihana palata, ja tunnelataus oli aivan erityinen.
Saaren grillikatos toimi erään kerran "työhuoneenanikin", kun kerran vietimme saarella kaatosateisen päivän. Istuin koko päivän katoksessa tulen lämmössä kirjoittelemassa läppärilläni, sateen ropistessa ympärillä. Kesän tunnelmallisimpia päiviä.
Yksi kesäkuun alun viikonloppu Stora Halsö'ssä jäi aivan erityisesti mieleen. Saimme koko saaren ihan omaksemme, eikä sinne tullut ketään muuta venekuntaa kahteen päivään. Nuo päivät olivat myös aivan poikkeuksellisen kauniit auringonpaisteessaan, lämmössään ja meren tyyneydessään.
Hetket saunan rantakallioilla, auringossa välkehtivää veden pintaa katsellen. Iholla löylyn ja kesän lämpö. Ne lämmittävät yhäkin.
Hyvää joulukuuta..! On vuosittaisen blogijoulukalenterin aika. :)
Ehtiköhän joku lukijoista jo odottaa luukun avautumista..?
Olin vielä kuukausi sitten melkein päätynyt siihen, että jätän joulukalenterin tänä vuonna väliin.
Miksi? Koska tunsin, että en enää keksi yhtä hyvää mieltä tuovia kalentereita, kuin edellisinä vuosina. Ja materialististen tavarapalkintokalenterien aika kohdallani on jo ohi, ne eivät enää ole sellaisia, joita jouluisin haluan järjestää. (Kosmetiikka-arvontoja on Karkkipäivässä jo niin paljon ympäri vuotta :))
Viime vuoden avustajakoirille omistettu kalenteri oli sellainen, että tuntui, että en enää edes halua "ylittää" sitä. Se oli suosikkikalenterini. ❤️
Mutta sitten ajattelin: miksi pitäisi joka vuosi ylittää edelliset..? Pitääkö joulukalentereissakin suorittaa, olla aina hitusen parempi kuin edellinen suoritus..? Ei, ei todellakaan tarvitse...! Mitä *ittoa! Mä tykkään tehdä joulukalentereita, koska ne tuovat hyvää mieltä. Ja kyllä mä haluan tehdä tänäkin vuonna sellaisen. Se on perinne. ❤️
Niin syntyi Karkkipäivän joulukalenteri 2020, jonka teema on koronavuoden hengessä omistettu kotimaan ihanille kohteille. Jokaisessa luukussa jaan muiston kotimaan kohteesta, jossa olen vuoden aikana vieraillut. Ja onpa muutamassa luukussa myös Karkkipäivän tyyliin erikoisyllätyksiä.... Saattaa olla, ettei arvonnoiltakaan täysin säästytä tämän vuoden kalenterissa 😊
Tervetuloa mukaan avaamaan luukkuja ja laskemaan päiviä jouluun :)
Luukun 1 muisto on Kemin matkalta.
Vierailin Kemissä tänä vuonna ensimmäistä kertaa koskaan. En tiennyt kaupungista muuta, kuin kaikkien tunteman Lumilinnan. Hyvä jos osasin sijoittaa Kemin kartalla oikeaan kohtaan..!
On oikeastaan ihan parasta, kun matkustaa kohteeseen, jota kohtaan ei ole mitään ennakko-odotuksia tai -asenteita. Ilman odotuksia kohteella on parhaat edellytykset avautua juuri omana itsenään, ja kokemus piirtyy matkailijaan kuin tyhjään tauluun. Matka on kuin sokkotreffit. Millainen kemia minulla ja tällä kohteella on..? Se selviää vasta perillä.
Päivä, jona saavuin Kemiin, oli hyvin sumuinen. Kaupungin yllä makasi paksu harsovaippa, joka loi kaupungin kaduille salaperäisen Tim Burton -maisen tunnelman.
Kaikkialla oli hiljaista, ja paksut luminietokset vaimensivat vähäisetkin äänet. Kaduilla vastaan tuli vain muutamia ihmisiä. Kävelin kaupungin keskustan ympäri rantoja seuraten, ja hengitin utuisen tummaa tunnelmaa. Todellisuus oli kuvaa hämärämpi.
Illan laskeutuessa Kemi kylpi aivan erityisen kiehtovassa valossa.
Kemi-postaukseeni kirjoitin: "Ulkona valaistus oli muuttunut täysin, ja horisontissa hehkui jotain, jonka täytyi kaiketi olla auringonlasku. Aurinkoahan ei ollut koko päivänä näkynyt, mutta nyt se muistutti olemassaolostaan värjäämällä horisontin kultaoranssiseksi.
Näky vain korosti päivän mystistä tunnelmaa; sumupilvien alareuna roikkui oranssin taivaanrannan päällä kuin uhkaava verho jostain Sormusten Herran maailmasta. Jäin katsomaan valoilmiötä pitkäksi aikaa."
Helmikuinen viikonloppuni pienessä, tuntemattomassa Kemissä Suomen Meri-Lapissa muodostui yhdeksi vuoden mieleenpainuneimmista matkaelämyksistäni.
Kun mietin tämän eriskummallisen vuoden aikana tapahtuneita asioita, mieleni palaa usein Kemin sumuisille kaduille. Hetkeen, kun avasin kohmettuneilla käsilläni ravintola Meripaviljongin oven vain putkahtaakseni kuin toiseen maailmaan, lämpimän tunnelmalliseen vanhan ajan ravintolaan.
Tai tuokioon, kun istuin yksin historiallisen hotelli Merihovin Bar Ankkurissa nauttimassa lasillista siideriä ja kirjoittamassa postikorttia. Baari oli kiinni, ja hotellin vastaanottovirkailija päästi minut kuitenkin ystävällisesti sisään lämmittelemään aikoinaan maankuulun taiteilijakapakan tunnelmalliseen saliin. Ostin respasta kuivan siiderin.
Pieniä, ohimeneviä hetkiä. Jotka kuitenkin ovat lopulta suuria ja ajattomia ja elävät mielessä pitkään.
Sellainen oli minun Kemini.
Alkuperäisen Jutun Kemin vierailustani voi lukea täältä.
