Luukun 14 matkamuisto vie Tammisaareen.
Teimme yhden kesän viimeisistä purjehduksista Tammisaaresta käsin. Elettiin elokuun lopun kauneimpia ja lämpimimpiä päiviä ja saavuin kaupunkiin myöhään illalla. Kalastaja oli minua vastassa junalla ja kävelimme hämärän ja lähes trooppisen lämpimän kaupungin läpi hiljaisia katuja vierassatamaan.
Valo ja tunnelma oli maagisen kaunis. Oli rauhallista ja meri oli peilityyni. Ilmassa oli sellaista lämpöä ja pehmeää utua, jota harvoin kohtaa Suomen leveysasteilla.
Kävellessämme satamaa kohti ja sydämeni pamppaillessa ympäröivälle kauneudelle, päätin kerrankin vastustaa haluani ikuistaa kokemukseni kameraan tai kännykkään. "Nyt nautin tästä hetkestä vain silmilläni ja muilla aisteillani", päätin.
Ken tuntee minut, tietää, että kauniin näkymän kuvaamatta jättäminen on minulle lähes tuskallista.
Onnistuin kuitenkin, ja katson tälläkin hetkellä mieleni valokennolla kuvaa sinivioletin ja vaaleanpunaisen sävyillä värjäytyneestä taivaasta, jota vasten Tammisaaren sataman rakennusten, veneiden ja mastojen siluetit piirtyvät, samalla kun ne kuvastuvat veden peilityyneen pintaan.
Oli pakahduttavan kaunista. Lämmin ja kostea hämärä sai tuntumaan, kuin olisin eteläisen Suomen sijaan Välimeren yössä. Vain sirkkojen siritys puuttui.
Seuraavana aamuna heräsin pehmeän usvan laveeraamaan maisemaan.
Herään aina tosi aikaisin, ja sinäkin aamuna kaikki ympäröivissä veneissä vielä nukkuivat. Myös meidän kajuutassa.
Istuin pitkään kannella ja katselin, kuinka usva pikkuhiljaa suli pois, vapauttaen vaipastaan ympäröivän maiseman terävämmät ääriviivat ja kirkkaammat värit. Oli yhä valtavan lämmin.
(Tällä kertaa annoin itselleni luvan ottaa myös muutaman kuvan. ❤️)
Se ilta ja aamu Tammisaaressa olivat kesän kauneimpia.
Yritän nyt kerrankin pitää joulukalenteriluukun hieman kevyempänä, kun kaikkiin tuntuu tulevan lopulta enemmän tekstiä kuin kaavailen...
Muistot vievät niin mukanaan, että sanat vain pulppuavat..!
Tammisaaren päivissä oli lämpöä monella tasolla, ja vaalin niitä mielessäni. Minulla oli työviikko vielä kesken, joten vietimme muutaman päivän satamassa ennen merelle lähtöä.
Kävimme aamu-uinnilla sataman uimalaiturilla. Pelasimme petankkia rantapuiston nurmella. Paistoimme kalastajan onkimia ahvenia ja mutristelimme niiden mutaiselle maulle, ihan rantavedestä kun ne ongittiin. Söimme silti, olihan ne itse ongittu.
Kävelimme vanhan kaupungin postikorttimaisilla kujilla.
Olen käynyt Tammisaaressa vain kerran aiemmin elämässäni. Jo silloin tuli tunne, että täällä voisi vaikka asua.
Se tunne ei nyt ainakaan hälventynyt.
Harmi, kun on vain yksi elämä.
Kaikkialla ei voi asua, mutta onneksi monissa paikoissa voi vierailla, ja palata aina uudestaan.
Luukussa 13 yövytään jään keskellä lumesta rakennetussa hotellissa Rovaniemellä.
Toisin kuin toinen viime talvena kokemani Lapin elämyskohde Kakslauttanen, joka alitti odotukset, Rovaniemen Arctic Snow Hotel ylitti ne iloisesti. 👏
Tämä oli upea paikka, jossa kaikki yksityiskohdat ja palvelun koko ketju tuki uniikkia matkailuelämystä.
En ole varma, käyttäisinkö vierailustani nimitystä "luksusmatka", tai kuuluuko Arctic Snow Hotel ylipäänsä Lapin varsinaisiin luksuskohteisiin, sillä yhden yön normaalihinta lumihotellin perushuoneessa ei lopulta ole (tai ollut ennen pandemiaa) paljon kalliimpi, kuin yö Helsingin hienommissa hotelleissa.
Joka tapauksessa, kokonaisuutena Arctic Snow Hotel -vierailu oli ehdottomasti vuoden eniten luksus kokemus. ✨
Alkuperäisen, yksityiskohtaisen kirjoitukseni lumihotellista löydät täältä. :)
Arctic Snow Hotel sijaitsee Sinetän kylässä 20 km päässä Rovaniemen keskustasta.
Hotelli on rakennettu kokonaan lumesta ja se rakennetaan joka vuosi uudestaan.
Tänä talvena lumihotelli on auki 15.12.-31.3. Linnaa voi käydä ihailemassa myös päiväretkellä vierailijana, ja tätä kyllä ehdottomasti suosittelen, jos olet lomailemassa talviaikaan Rovaniemen alueella. Hotellialueella on myös lasi-iglumajoitusta, joka on avoinna syyskuusta maaliskuun loppuun.
Häkellyttävän upeiden sviittien, lumikappelin ja jääbaarin ohella hotellin ikimuistoisimman elämyksen tarjoaa jääravintola.
Illallinen jääravintolassa maksaa 60€. Kolmen ruokalajin menu on laadultaan yksinkertaista mutta erittäin maukasta kotiruokaa, josta ei toki tavallisessa ravintolassa maksaisi tällaista hintaa, mutta täällä maksetaankin puitteista; elämyksestä ravintolasalissa, joka on tuoleja myöten rakennettu kokonaan lumesta ja jäästä.
Ihan mieletön!
Tämä illallinen kyllä jää mieleen. Henki huuruaa ja pukeutumiskoodi on mekon sijaan tyyppiä pilkkihaalari :D
Ravintolaelämyksen voi nauttia myös ilman majoitusta, Arctic Snow Hotel järjestää jääravintola-illallispaketteja kuljetuksineen Rovaniemen keskustasta.
Hotellin hulppeat sviitit olivat tämän vuoden helmikuussa täysin budjettini ulkopuolella, mutta "kiitos" koronan, sviittiin voi tulevana sesonkina majoittua halvemmalla kuin normaalisti perushuoneeseen. (Hotels.comin hinta kahdelle hengelle helmikuussa 2021 on 261€).
Nyt tulee paljastus 😁 En siis suinkaan nukkunut yötäni joulukalenterin luukun kuvassa näkyvässä upeassa huoneessa, joka on sviitti. Oma huoneeni näytti tältä:
Tämä 9 neliömetrin hyvin simppeli perushuone maksaa normaalisti yksin majoittuvalle 280€.
Nyt samalla hinnalla voi yöpyä täällä:
Pitäisiköhän tehdä uusi reissu tänä talvena.... 😍
Hotellilla voi myös kokea lumisaunaelämyksen.
Lumisaunassa saa kunnon rehelliset löylyt. Saunoja rakennetaan kauden alussa x määrä, jotka riittävät hotellivieraiden tarpeeseen koko talvikaudeksi.
Yksi lumisauna kestää kymmeniä saunomiskertoja ennenkuin se sulaa saunakelvottomaksi. En muista tarkkaa lukua, mutta saunaa voi käyttää yllättävän pitkään. Kun yksi sauna on "käytetty loppuun", otetaan käyttöön uusi.
Nyt kun mietin, niin tällainen lumihotelli/sauna/ravintola-bisneshän on itse asiassa mitä parhaiten ajan hengen mukaista zero waste -matkailua.
Ihan jätteetöntä lumimatkailukaan ei tietenkään ole, mutta periaate on todellakin kestävän kehityksen mukainen; hyödynnetään luonnon tarjoamaa materiaalia majoitus- ja ohjelmapalvelukäyttöön, kun sitä on saatavilla. Koska linnat, hotellihuoneet, saunat ja ravintolasalit rakennetaan joka vuosi uudestaan, toiminnalla on myös toistuvasti työllistävä vaikutus.
Minä muuten tunnustettavasti valitsin vähemmän zero waste -henkisen iltaohjelman, nimittäin ulkoilmaporealtaan....
Entä miten uni maittoi jäähotellin miinusasteissa? Hotellissa on tasainen -5 asteen lämpötila.
Nukuin oikein hyvin. :) Paksu makuupussi ja jäävuodetta peittävä talja pitivät olon mukavan lämpimänä. Olen myös retkeilevänä ihmisenä tottunut nukkumaan viileässä(kin) ulkoilmassa, joten viileä ilma ei sinällään vaikuta nukahtamiseeni. Toki lumilinnan puitteet itsessään tekivät yöpymisestä uniikin ja ikimuistoisen.
Niitä vieraita varten, joille extreme-yö jäähuoneessa muodostuu liian jännittäväksi kokemukseksi, hotellissa on konttiin rakennettu "paniikkihuone", jonka lämmitettyyn tilaan ja kerrossänkyihin voi tulla nukkumaan jos uni jäähuoneessa ei ota tullakseen - tai alkaa pelottaa. Sitäkin käy joskus.
Päivän luukku vie meidät kotikaupunkiini Kuopioon, ja sen eeppisiin maisemiin Puijolle.
Puijo ja Puijon torni ovat Kuopion sydän, vaikka joku voisi väittää, että se on tori..! Minulle luontoihmisenä Puijon alue aarniometsineen, luontopolkuineen ja rinteineen on maaginen paikka. Kun seisoo Puijon laella keskitalvella ja katsoo pakkasen huurtamaa, ympärillä levittäytyvää metsää, paikka on kuin palanen Lappia.
Rakastan Puijoa.
Blogiani säännöllisesti seuraavat saattavat myös tietää, että rakastan torneja ja korkeita maisemapaikkoja - ja vähemmän yllättäen, rakastan hyvää ruokaa.
Kuopion symbolissa, Puijon tornissa, yhdistyvät nuo kaikki. Puijon torni on Kuopiolle maisemallisesti ja kulinaristisesti sitä, mitä Näsinneula on tamperelaisille. :)
Puijon tornin ravintola- ja kahvilatoiminta vaihtoi omistajaa ja uudistui täysin vuonna 2019. Uudistus oli todella onnistunut, ja mikä ilahduttavinta, uusi omistaja satsaa Puijon alueeseen kokonaisvaltaisesti kehittämällä alueella aktiviteetteja ja uudenlaista virkistystoimintaa.
Puijon luonnonsuojelualue ja kuopiolaisten oma kaupunkimetsä on herännyt uuden toimijan myötä eloon ihan uudella tavalla, josta olen tosi iloinen. Puijo on uskomattoman kaunis alue, ja ansaitsee satsauksen!
Jos olette Kuopiossa joulun tienoilla, älkää missatko Puijon joulua..! Torni ja Puijon maja valoineen vievät ihanaan tunnelmaan.
Käy kahvilassa glögillä ja ihaile maisemia! Suosittelen myös reippailua kauniilla luontopoluilla, tai miksipä ei myös hiihtäen :) (Niinkuin useimmat varmaan tekevät, itse olen vasta aloittelemassa suksiuraani...) Lyhyt kävely tai latureitti vie esimerkiksi Konttilan torpalle, jossa on talvisin tunnelmallinen latu- ja ulkoilukahvila.
Kuten otsikkokin kertoo, tämän päivän luukussa keskitytään kuitenkin ruokaan ja Puijon tornin ravintolaan.
Uudistuneessa torniravintolassa tarjoillaan kolmen ruokalajin illallista, jonka alkuruokana toimii upea Puijon lähiruokapöytä.
Lähiruokapöydästä saa halutessaan vatsansa jo ihan täyteen :) - Mutta ken malttaa, säästää vatsaansa pää- ja jälkiruoalle. ☺️
Tarjolla on runsasti niin kasvis-, kala kuin liharuokia, ja kaikkien kohdalla kerrotaan, minkä lähituottajan antimista ne on valmistettu.
Kävimme nauttimassa Puijon lähiruokapöydän ystäväni Milin kanssa tämän vuoden tammikuussa, uuden vuoden kunniaksi.
Nyt tuo pöytä pääsee myös saattelemaan tätä erikoista vuotta loppua kohden blogin joulukalenterissa.
Mun alkuruokalautaselta löytyi mm. sienisalaattia, haukiterriiniä, mätikakkua, kylmäsavulohimoussea ja paahdetuista porkkanoista valmistettua tahnaa.
Tuon tumman nökäreen arvelen olevan punajuurta..? :) Kaikkia ruokia ei enää pysty muistamaan, mutta sen muistaa, että herkullista oli..!
Ruoka on vain yksi osa illan ohjelmaa Puijon torniravintolassa. Toinen yhtä antoisa osuus on seurata, kuinka aurinko laskee ja valaistus ulkona muuttuu illan aikana, luoden kaupungin, Kallaveden ja ympäröivien metsien ylle milloin minkäkin värisen filtterin.
Kaunis, kaunis Kuopio..!
(Jos illastat valokuvausta harrastavan ystävän tai kumppanin kanssa, varaudu keskeytyksiin......)
Hämmästyttävää kyllä, jaksoin vielä syödä pääruoankin. À la carte -annokset tarjoillaan kauniisti aseteltuina ja maut ovat erinomaisen hyviä. Puijon ravintolatoiminnasta vastaavan Ravintolamestareiden ravintoloihin kuuluu mm. legendaarinen fine dining -paikka, jo kohta 40-vuotias Musta Lammas, ihan vain toisena Kuopio-vinkkinä hyvän ruoan ystäville.
Torniravintolan kolmen ruokalajin menun hinta hämmentää (ainakin meikäläistä) edullisuudellaan; lähiruokapöytä, valinnainen pääruoka ja valinnainen jälkiruoka maksavat yhteensä vain 49€. Ne voi myös ostaa erikseen, ja esimerkiksi pelkkä lähiruokapöytä maksaa 29€.
Puijon menukokonaisuus on helppo julistaa hinta-laatusuhteeltaan vuoden parhaaksi. ✨🙏🏻
Haluaisitko päästä maistelemaan Puijon herkkuja?
Osallistu joulukalenterin kilpailuun, jossa voit voittaa
Menut tulee nauttia 31.3.2021 mennessä. Palkinto ei sisällä ruokajuomia, poislukien vesi. Palkinnon arvo on 98€.
Arvonta suoritettu, Puijon lähiruokamenusta pääsee nauttimaan MerjaO.
Osallistut kilpailuun kertomalla, mikä on suhteesi Kuopioon :) Mitkä asiat tulevat Kuopiosta ensimmäisenä mieleen?
Osallistumisaikaa on 15.12. saakka.
Hyvää viikonloppua kaikille..!
