Eeva Kolun kirjassa puhutaan siitä, kuinka on onnekasta, jos saa tehdä työkseen jotain, johon on intohimoa.
Minulla on paljon intohimoja.
Ensimmäinen toiveammattini oli floristi.
Olen halunnut myös olla postinlajittelija (uskokaa tai älkää..!), kirjastonhoitaja ja kirjailija, mutta kaikkein eniten matkatoimistovirkailija. (Tätä termiä ei taida kohta enää olla olemassa, kun matkatoimistot katoavat pikkuhiljaa olemattomiin.)
Kauneusala työnä ei koskaan käynyt mielessänikään. Sille varattu alue elämässäni oli vapaa-aika ja harrastus.
Ensi kertaa vaihtoehto ilmestyi tietoisuuteeni, kun kollegani edellisessä työpaikassani ihmettelivät vilpittömästi, miksi en ollut valinnut uraa kosmetiikka-alalla. Puhuin töissä jatkuvasti meikeistä ja ihonhoidosta ja jaoin kollegoille vinkkejä niin hyvistä hiustenhoitoaineista kuin parhaista kosmetiikan verkkokaupoista.
Puistelin päätäni työkavereiden ehdotuksille. Miten tällainen muka voisi olla työ..? Tunsin käytännössä vain kaksi kauneusalan ammattia; kosmetologi ja kampaaja. En halunnut olla kumpikaan. Minun intohimoni oli puhua kosmetiikasta ja fiilistellä sitä, tutustua ainesosiin ja funktioihin, löytää syitä sille miksi yksi toimii paremmin kuin toinen ja etsiä jatkuvasti parhaita meikkejä, shampoita ja ihonhoitovoiteita.
Eihän sellainen voi olla työ.
Tässä vaiheessa en ollut tullut ajatelleeksikaan kosmetiikka-alan ammattivastiketta matkatoimistovirkailijalle; kosmetiikkaneuvojaa (ja -myyjää).
En enää muista miten, mutta saattoi olla, että tämä ammattikunta alkoi valottua minulle vasta tutustuttuani netissä Virveen (Virve Fredman, tuolloin eri sukunimellä). Virve oli yksi ensimmäisiä tuntemiani pesunkestäviä kosmetiikkafriikkejä, joka teki sitä myös työkseen. Hän työskenteli kosmetiikkasarjan konsulenttina ja myöhemmin kosmetiikkamyyjänä.
Kosmetiikkamyyjä...! Sellainenkin on..!
(Taustatietona on hyvä mainita, että kuopiolaisena en ollut kasvanut kosmetiikkamyymälöiden piirissä. Kuopiossa ei sellaisia ollut ennen 2010-lukua, oli vain tavaratalojen kosmetiikkaosastoja. Minulle niiden myyjät olivat tavaratalon myyjiä, eivät mitään erityisesti kosmetiikkaan perehtyneitä kauneudenhoidon asiantuntijoita.)
Mahdollisuus osui kohdalleni muutettuani Ahvenanmaalta Tampereelle.
Olin Tampereelle saapuessa ammatillisesti hukassa. Olin 30-vuotias, matkailuvirkailijaksi kouluttautunut, mutta en ollut tehnyt matkailualan töitä viimeiseen kuuteen vuoteen. Mitä mä nyt tekisin..? Osaisinko enää käyttää Amadeusta..? Matkatoimistojen työpaikat olivat jo ylipäänsä muuttumassa katoavaksi luonnonvaraksi omatoimisen nettivarailun yleistyessä.
Postilaisuus manner-Suomen puolella ei huvittanut, ilmeisistä syistä. (Suomen Posti on aivan eri asia kuin Åland Post, hyvin monella tasolla.) Koska halusin ylipäänsä tehdä jotain töitä, laitoin hakemuksia vuokratyöfirmoihin ja kauppoihin, jos pääsisin vaikka kassalle. Hakemuksiini ei vastattu.
Koska laskuja piti kuitenkin maksaa, päädyin Postille iltavuoroon "kunnon" työtä odotellessa.
Keväällä silmiini osui ilmoitus, joka oli oleva avain tulevaisuuden työelämälleni. Samoihin aikoihin olin myös aloittanut blogin kirjoittamisen - että olisi jotain kivaa tekemistä päivisin, kun mies oli töissä ja istuin yksin kotona.
Valkeakosken aikuis- ja ammattiopistossa tarjottiin syksyllä 2009 kosmetiikan myyntiin ja markkinointiin erikoistunut Myynnin Ammattitutkinto. En meinannut uskoa silmiäni, kun näin ilmoituksen. Siinä kuvattiin juuri sitä, mikä minulle oli kauneudenhoitoalassa kiinnostavaa; tutkinnossa perehdyttäisiin kosmetiikan ainesosiin, markkinointiin ja lainsäädäntöön ja se antaisi laajat tiedot ja taidot toimia kosmetiikan myynti-, viestintä- ja neuvontatehtävissä. Fantastista! Kaiken lisäksi opinnot kestivät vain puoli vuotta.
Tämähän oli kuin juuri minulle räätälöity koulutus: minulla oli jo ammatillinen perustutkinto, ja nyt saisin täydennettyä sen kiinnostustani vastaavilla täsmätiedoilla ja -taidoilla vain viidessä kuukaudessa.
Hain kouluun samantien, ja pääsin.
LISÄTIETOA KOSMETIIKKANEUVOJAN AMMATISTA
Runsas kymmenen vuotta sitten kosmetiikkaneuvojan peruskoulutusta ei vielä ollut, vaan kauneudenhoitoalan ainoat perustutkinnot olivat kosmetologi ja parturi-kampaaja. Jotkin ammattiopistot tarjosivat kosmetiikkaneuvojan ammattitutkintoa, mutta nämä olivat harvassa.
Nyt Kosmetiikkaneuvojan tutkinnon voi suorittaa perustutkintona, mikä on mielestäni todella hieno edistys ja lisä kauneudenhoitoalan koulutuksiin :) Tuoteneuvonnan osaamisala on kuitenkin aivan erillinen kauneudenhoidon ammattiosaamisen ala kuin iholle suoritettavat hoidot. Kaikki kauneudenhoidosta kiinnostuneet eivät halua työskennellä asiakkaan iholla ja tehdä hoitoja, ja siksi kosmetologin tutkinto ainoana saatavilla olevana peruskoulutuksena kauneudenhoitoalan asiantuntijatehtäviin tuntui vähän turhalta. Eivät mitkään tiedot ja taidot toki haitaksi ole, mutta miksi käyttää aikaa mesoterapiahoitojen opiskeluun, jos tähtäimessä on työ kosmetiikkaliikkeen myyjänä ja tuoteneuvojana.
Nyt ei enää tarvitse :)
Kosmetiikkaneuvojan ammattikuvaus Omnian sivuilta:
"Kosmetiikkaneuvojana työskentelet hius-ja kauneudenhoitoalan myynti-, neuvonta- ja asiakaspalvelutehtävissä tavaratalojen, lentokenttien ja laivojen kosmetiikkaosastoilla, apteekeissa tai tukkumyynnissä, maahantuojien myyntiedustajana tai kouluttajana."
Jokainen päivä koulussa ja opintojen parissa ja jokainen työharjoittelupäivä alan liikkeessä olivat huumaavan kiinnostavia ja ihania. Päivä päivältä tunsin olevani lähempänä sitä ammattia, joka oli kuin luotu minulle.
Valmistuttuani Vaaosta, sain heti vakituisen työpaikan suuresta kosmetiikan erikoismyymäläketjusta. Olin niin onnellinen, että meinasin pakahtua.
Olin ihan liekeissä joka päivä. Ajelin töihin laulaen. (Oih, se oli sitä aikaa, kun vielä ajoin autoa...!) En voi sanoin kuvailla sitä iloa ja valtavaa inspiraatiota, jota koin työssäni joka päivä.
Suureksi ilokseni huomasin, että harrastuneisuudesta todella on ammatillista hyötä; intensiivisessä ainesosanörttiydessäni olin tullut vuosien saatossa vahingossa hankkineeksi valtavan suuren ja arvokkaan pohjan työhöni kauneudenhoitotuotteiden asiantuntijana.
Yksi ominaisuus oli myös selvästi arvokasta ammatillista valuuttaa: luontainen, pursuava innostuneisuuteni kosmetiikkaa kohtaan. Jos jokin on myyjän työssä tärkeää, se on vilpitön kiinnostus oman alansa tuotteisiin. Kukaan ei osta pölynimuria väsyneeltä, ulkomuistista pölynimurin ominaisuuksia luettelevalta kodinkoneosaston myyjältä.
Sisäinen innostuneisuus on yhtä tärkeää niin oman työssäjaksamisen kuin tuloksen kannalta. (Tulos. En pidä tästä sanasta, mutta tylsä fakta on, että kaupan alan tarkoitus on tehdä tulosta. Tuotteet eivät seiso myymälässä ihailtavina museoesineinä.)
Tiedän, että kaikki eivät päädy työhön, josta olisivat innostuneita. Tiedän sen oikein hyvin. Niin ihanteelliselta kuin omaa intohimoaan heijastavan ammatin löytäminen kuulostaa, se ei toteudu kaikkien elämässä. Jonkun intohimo voi olla simpukoiden keräily. Siitä voi olla haastavaa kehittää tuloa tuottavaa tekemistä. Ja itse asiassa työ jonkin ihan muun parissa voi toisille ihmisille olla parempi vaihtoehto, kuin tehdä työkseen jotain, mikä innostaa kotonakin.
Jos ammatti ei löydy intohimon parista, tosi hyvä juttu on jo se, että viihtyy työssään ja työpaikallaan, eikä työ kuormita yli oman kapasiteetin.
Näin oli minulla Ahvenanmaan Postilla. Työhöni sisältyi hyvin vähän neuvontaa, paljon rutiininomaisia tehtäviä ja 0,1% luovuutta. Viihdyin silti valtavan hyvin, koska työpaikan ilmapiiri oli positiivinen, työkaverit mukavia ja työtehtävien rutiininomaisuus jollain tapaa turvallista ja rauhoittavaa. Parasta oli se, että työ ei koskaan seurannut kotiin. Työaika oli työaikaa, vapaa-aika vapaa-aikaa. Tämäkin on yksi erinomainen perustelu sille, miksi ammatti intohimon ja harrastuksensa parissa ei välttämättä ole aina paras juttu.
Ja kotona pääsin hypistelemään voidepurkkejani ja luomivärejäni, uppouduin lukemaan Harry Pottereita ja Wallandereja ja kirjoitin kirjeitä. Saaatoin rennosti omistaa aikaa niille asioille, joita rakastin ja jotka tuottivat minulle iloa ja mielihyvää.
Minulla on ystävä, jonka työ ei ole hänelle intohimo. En ole varma, viihtyykö hän edes työssään kovin hyvin. Mutta ainakaan työ ei väsytä ja ylikuormita häntä, ja se on työtä, jota hän osaa. Sen avulla arki rullaa ja laskut tulevat maksetuiksi. Ystäväni vähän harmitellessa tätä, sanoin hänelle: "Hei, kun tulet kotiin, siellä voit toteuttaa kaikkea sitä, mistä todella tykkäät! Siellä sä olet vapaa työstä ja voit omistautua sille, mikä on ihanaa, rentouttavaa ja palauttavaa!"
Sekin on omansalaista luksusta, jos sen osaa niin nähdä.
Kun työ on intohimo ja myös harrastus, siinä piilee ilmeinen vaara ylilyönteihin. Ei mikään asia ole hyväksi, jos se täyttää elämää liikaa. Hyvässä elämässä vallitsee tasapaino eri komponenttien ja osa-alueiden välillä.
Minä sain huomata tämän oltuani kosmetiikkaneuvojan työssä kaksi vuotta. Olin päivät kosmetiikkaliikkeessä ja illat kirjoitin kosmetiikka-aiheista blogia, joka oli tässä vaiheessa myös kasvanut sivutuloa tuottavaksi työksi.
Sillä oli vaikutuksensa, ja aloin väsyä. Aito innostus etenkin meikkeihin alkoi tylpistyä. Kun töissäkin huolellinen meikki kuului työasuun, ja blogissa odotettiin joka viikko uusia värikkäitä meikkikuvia ja tutorialeita (tai ainakin halusin kuvitella, että odotettiin), meikkaamisesta tuli....työtä. "Pakko".
Kun blogista muodostui minulle kokopäiväinen työ ja irtisanouduin myyjän työstäni, toivoin ja odotin, että uupumus hellittäisi ja vanha ilo kosmetiikkaan palaisi. Niin se palasikin, kosmetiikan tuottama ilo, siis. Mutta uupumus ei hellittänyt. Se on oma tarinansa, josta on voinut lukea välähdyksiä Karkkipäivän sivuilta vuodesta 2016 lähtien.
Tikkaat, joiden piti viedä vain ylöspäin
Minua ei lopulta uuvuttanut intohimo työhöni, vaan muut omat sisäiset rakenteeni ja toimintamallini. Vaativuuteni ja perfektionismini.
Se tarina ei kuulu tähän postaukseen, mutta sen lopputulema ja uupumuksen kautta oppimani asiat kyllä.
Oppi yksi: minulle ei sovi olla oman itseni pomo ja ainoa ihminen "työpaikallani". En halua olla yhden ihmisen työpaikka :) Tarvitsen ja kaipaan toisten ihmisten antamia rajoja ja ohjeita, ja toisten ajatuksia ja ideoita. Haluan olla osa suurempaa kokonaisuutta ja ammatillista yhteisöä, en yksinhallitseva yksikkö. Olen taitava ja osaava siinä mitä teen, mutta tarvitsen kehykset ympärilleni. Ne kehykset ovat työyhteisö, esimies ja työkaverit <3
Oppi 2: tarvitsen luovuutta, enkä saa ikinä päästää siitä irti. Blogi on minun luovuuden kenttäni. Olen taiteilijaperheestä, jossa kirjoitetaan, tanssitaan, soitetaan ja lauletaan. Minä osaan näistä kirjoittamisen, enkä sitäkään niin taiteellisesti. Mutta luovuus on minulla veressä, se tihkuu jokaisesta solustani. Minulla on tarve luoda jotain omaa. Kirjoittaminen sekä valokuvaaminen ovat siihen väline.
Harkitsin blogin lopettamista, kun olin väsyneimmilläni. Blogiin tuntui tiivistyvän pahin vaativuuteni itseäni kohtaan.
Mutta en lopettanut. Päästin vain irti. Päästin irti siitä tunteesta, että blogi on mulle jokin oman osaamiseni ylin mitta ja curriculum vitae, jossa on pakko ylittää itseään koko ajan. Jossa on ylipäänsä pakko mitään. En mä halua, että tämä on minulle pakko. Tämä on mulle rakkaus. Mun kanvas, mun instrumentti. Jota soitan, jolle maalaan, kun se tuntuu hyvältä.
Olen unelmatyössäni ja -ammatissa. Ne asiat, joista olen ollut kiinnostunut ja ne valinnat, joita olen tehnyt elämässäni viimeisen 12 vuoden aikana, ovat johtaneet minut tähän. Olen kiitollinen ja nöyrän iloinen.
Blogivuosien aikana luomani verkostot sekä kyltymätön haluni oppia aina vain lisää alaltani, ovat antaneet minulle ihanan työn kosmetiikan maahantuojalla. Samalla blogi on säilynyt rinnalla ilon - ja työnkin - lähteenä. Kun blogi ei ollut enää ainoa työni ja pakko, vapauduin. Vaikka ulospäin kukaan on tuskin huomannut mitään, sisäisesti kaikki on muuttunut minulle. Teen blogia edelleen tiheästi, ja teen myös kaupallisia yhteistöitä, mutta joka aamu kun herään, en ajattele ensimmäisenä olevani bloggaaja, vaikuttaja.
Avaan ensimmäisenä Teamsin ja tervehdin kollegoitani. Olen osa yhteisöä. Annan sille panokseni, ja tunnen olevani samalla merkityksellinen ja hyödyllinen, mutta myös saavani takaisin yhtä paljon; opin ja kehityn ammatillisesti. Minulla on mahdollisuuksia edetä ja laajentaa osaamistani.
Viimeisin minulle valtavan mieleinen asia ja edistyaskel on roolini kouluttajana. Tiedän tuotteista, markkinoista, brändeistä ja ainesosista paljon, mutta en suinkaan ole ollut paras mahdollinen puhuja. Se on asia, jossa voi kehittyä. Yleisön edessä puhuminen ja asiantuntijapallilla seisominen ei kuulu mukavuusalueelleni, mutta kouluttaminen on jotain, josta todella pidän. Ja niin se vain on, että kun jotain tekee enemmän ja enemmän, pikku hiljaa taidot kehittyvät, ja jossain vaiheessa voi jo olla oikein hyvä :)
Tämä olkoon tämän vuoden ammatillisia tavoitteitani :)
Tällä hetkellä opiskelen myös luonnonkosmetiikan formulointia verkkokurssilla, saman kurssin ovat käyneet mm. Katja Kokko ja TwistBe'n naiset. Tuskin minusta kosmetiikan tuotekehittäjää tulee, mutta saan opinnoista arvokkaita työkaluja ammattiini. 🤗 Kosmetiikan kemiasta ei koskaan voi tietää liikaa..!
Toivotan kaikille ihanaa loppuviikkoa ja iloa työn ja arjen tasapainoon!
Muistetaan: jos työ ei olekaan se voimaannuttavin asia elämässä, paras aika ja sisältö voi löytyä kotoa ja harrastuksista. Työn ei tarvitse olla koko identiteettimme - se voi olla osa sitä, tai sitten se voi olla mahdollistamassa aidosti inspiroivien asioiden toteuttamista muuna aikana elämässä!
Minä ja Abel tapasimme ensi kerran marraskuussa 2019.
Abelin tyylikäs ulkoinen olemus veti minua heti puoleensa, ja kun pääsin kiinni tuoksuun, viehätykseni vahvistui. Tämän haluan viedä kotiin...!
Niin veinkin. Kykenemättä päättämään, minkä Abelin hurmaavista tuoksuista ostaisin, päätyi ostoskassiini Helsingin Jolie Shopissa lopulta Discovery set, kokoelma sarjan tuoksuja testikoossa.
1,5 millin koot mahdollistivat varsin mukavat pikatreffit, ja tämän lyhyen mutta intensiivisen deittailun kokemuksista kirjoitin vuosi sitten täällä.
Kuitenkin, sen sijaan, että olisin löytänyt treffien seurauksena sen minulle oikean Abelin, "sample-deittaus" jätti minulle vain tunteen: hemmetti, nämähän ovat kaikki tosi viehättäviä. En mä osaa päättää! Tutustuminen jäi liian lyhyeksi.
Lähestyin Abelia uudestaan syksyllä. Toisin sanoen sarjan maahantuojaa, Greenlips Beautya. Tosi harvoin pyydän enää itse mitään tuotteita testiin, koska saan niitä niin paljon muutenkin töiden puolesta, mutta nyt pyysin. Halusin jatkaa tapailuamme. Olisiko se mahdollista..? Tapaisin mielelläni uudelleen kaikki seitsemän Abelia, sekä syksyllä ilmestyneen uutuuden.
Se onnistui. Pyyntööni saada uusi mahdollisuus vastattiin myöntävästi.
Nyt minä ja Abel olemme syventäneet suhdettamme muutaman kuukauden.
Tänään kerron, miten meillä on mennyt.
Abel Odor on uusiseelantilaisen Frances Shoemackin Hollannissa perustama ylellinen ja korkealaatuinen 100% luonnollisten parfyymien sarja.
Niche-hajuvesistä kiinnostunut Shoemack haaveili modernista ja tyylikkäästä, täysin luonnollisesta niche-parfyymista, mutta kun sellaista ei löytynyt, hän päätti kehittää itse maailman täydellisimmän luonnollisen parfyymin. Shoemack ei kuitenkaan ole parfyrmööri, ja visiotaan toteuttamaan hän sai uusiseelantilaisen mestariparfyrmöörin Isaac Sinclairin.
Ensimmäinen Vita Odor (elävä tuoksu) -sarjan tuoksu lanseerattiin vuonna 2013. Nimeä Vintage 13 kantava tuoksu on nykyisen kokoelman Red Santal -tuoksun "esi-isä".
Sarjaan lanseerataan yksi uusi tuoksu vuodessa. Frances Shoemack on päättänyt pitää Vita Odor -tuoksujen määrän seitsemässä, ja kun kahdeksas tuoksu Cyan Nori viime vuonna ilmestyi, se tarkoitti yhden tuoksun "kuolemaa". Tuoksuista vanhimman, Red Santalin, aika oli mennä. Sen valmistus lopetettiin Cyan Norin lanseerauksen myötä.
Red Santal on aivan ihastuttava tuoksu, ja mikäli haluaisit sen vielä itsellesi tai lahjaksi ennen kuin tuoksu on lopullisesti poissa, saat sen Greenlips Beautylta -30% alennuksella koodilla redsantal30.
Yhteistä kaikille Abelin tuoksuille:
Abelin tuoksuja saa 15 millin ja 50 millin koossa, sekä 1,5 millin sample-kokoina. Tuoksut ovat arvokkaita: 15 ml maksaa 58€ ja 50 ml 118€. Sample-koon saa 6€ hintaan.
Kun lähdin tapailemaan Abelia uudestaan, en palauttanut mieleen, mitä olin edellisellä kerralla tuoksuista kirjoittanut. Tiesin vain, että olin pitänyt ensimmäisellä kierroksella kaikista, ja muistin, että Jolien shopissa olin ollut ensimmäisenä kiikuttamassa kassalle Red Santalia. Olen aivan heikkona santelipuuhun ja puun tuoksuun ylipäänsä.
Lähdin "puhtaalta pöydältä". Nyt olisi aikaa syventyä Abelin ominaisuuksiin, luonteeseen ja vivahteisiin kunnolla, ja vertailla tuoksuja antaumuksella.
Ja ai että syvennyinkin. Kaikkien Abelien persoonallisuudet hurmasivat minut edelleen, mutta se minulle oikeakin löytyi. Se kaikkein eniten "minun".
Tässä kokemuksiani Abelista, toiselta kierrokselta.
COBALT AMBER
Itämainen, vahva, lämmin ja pehmeän makea tuoksu. Uuden suhteemme aikana Cobalt Amber vakiinnutti asemansa kokoelman toisena suurimpana suosikkinani. Se edustaakin toista kahdesta suosikki-tuoksutyypistäni, jotka ovat lämmin ja mausteinen ja sitruksinen & raikas.
Cobalt Amber on iholla ensin jopa aavistuksen hyökkäävän vahva ja korostetun suitsukemainen. Tuoksu pehmenee kuitenkin kymmenessä minuutissa viehättävän pehmeäksi, ja tuoreen suihkaisun terävä itämaisuus muuntuu varsin kiltiksi, mausteiseksi lämmöksi. Makeuskin on tyylikästä eikä väkevän imelää.
Todella ihastuttava, talvinen tuoksu. Myös kestävin Abelin tuoksuista, kestää mun iholla aamusta iltapäivään. Tuoksu ei tokikaan ole enää tuntien päästä voimakas, mutta yhä aistittavissa.
ensituoksu: rosépippuri, kardemumma, katajanmarja
sydäntuoksu: kaakao, tonkapapu peru balsam
pohjatuoksu: meripihka
GREY LABDANUM
Grey Labdanum on Cobalt Amberin viileä ja tummempi veli. Se on itämainen, viileä, suitsukkeinen, nahkainen ja makea.
Mun piti muuten (jälleen kerran) googlata, mitä on labdanum. Se on Cistus-pensaan hartsista saatava aromaattinen ainesosa, jota on käytetty parfyymeissa jo antiikin Egyptissä. Labdanumin tuoksua kuvaillaan nahkaisen makeaksi. Labdanum toimii tuoksuissa myös fiksatiivina, eli auttaa tuoksua pysymään iholla.
Tämä on edgy tuoksu. Ehdottomasti särmikkäämpi ja tosiaan viileämpi ja suitsukemaisempi kuin Cobalt Amber. Hyvin mielenkiintoinen tuoksu, josta tuntuu aina löytyvän jotain uutta, kun sitä laittaa iholleen. Vahvoille persoonille. Luulen, että minäkin olen vähän liian nössö Grey Labdanumille..! :D Upea, tumma tuoksu, joka sopii iltaan ja juhliin. Kesto on erinomainen.
Kaikki Abelin tuoksut ovat unisex-tuoksuja, mutta minusta osa on sitä selvästi enemmän. Grey Labdanum on yksi niistä, se on Red Santalin ohella mielestäni tuoksuista maskuliinisin.
ensituoksu: greippi, pomeranssi, orvokki (greippiä ja orvokkia en itse aisti tuoksussa lainkaan)
sydäntuoksu: patsuli, muskatellisalvia
pohjatuoksu: labdanum
PINK IRIS
Puuterisen pehmeä, lempeän makea ja myskinen.
Kokemukseni Pink Iriksesta muuttui eniten kakkoskierroksella. Nyt löysin tuoksun lämmön ja voimakkuuden; Pink Iris on selvästi "pörröisempi" ja vahvempi kuin muistikuvani pikadeiteiltä kertoivat.
Tuoksu on jopa yllättävän voimakas. Oivalsin, että sen tekee myski.
Vaikka tuoksu on vahva, se ei ole missään tapauksessa hyökkäävä tai pistävä. Pohjalla väreilevä myski tuo muuten suloisen marjaiseen ja kukkaiseen tuoksuun syvän savuisen, mutta samalla lempeän puuterisen ulottuvuuden. Pink Iris on kenties kokoelman helpoimmin lähestyttäviä tuoksuja.
Pink Iris -tuoksun herättämiä mielikuvia ovat pehmeän pörröinen angoravillapaita sekä vaalean harmaan ja savuisen murretun vaaleanpunaisen sävyt. (Koen tuoksut myös väreinä.) Kesto iholla: keskiluokkaa, kestää kolmisen tuntia.
ensituoksu: sichuaninpippuri, vadelmanlehti, basilika
sydäntuoksu: iiriksen juuri, ruusu, jasmiini
pohjatuoksu: vanilja, myski
CYAN NORI
Raikas, vesimäinen, suolaisenmakea, mieto.
Vuoden 2020 Abel-uutuus, Cyan Nori, on koko joukon miedoin tuoksu. Se on raikkaudessaan aivan erilainen kuin mikään muu kokoelman parfyymeista. Sen merellinen suolaisuus yhdistettynä hienostuneeseen, aavistuksenomaiseen makeuteen (jota taidettiin jossain onnistuneesti kutsua kinuskimaiseksi) on kiinnostava ja erilainen tuoksukokemus.
Mutta: tämän tuoksun auttamaton heikkous ainakin minun ihollani on sen kesto. Cyan Nori katoaa jo puolessa tunnissa. Se tuoksuu hyvin miedolta jo ihan tuoreeltaankin suihkuteltuna.
Toisaalta: lähes sama kokemus minulla oli myyjävuosina Versacen supersuositusta Bright Crystalista (en kertakaikkiaan pysty tänäkään päivänä käsittämään sen suosiota :D), ja kohtasinpa asiakkaita, joiden nenään Bright Crystal oli liian voimakas (!). Niin eri lailla voi tuoksun aistia.
ensituoksu: mandariini, valkoinen persikka
sydäntuoksu: myski
pohjatuoksu: nori-levä
WHITE VETIVER
Raikas ja samalla puinen, persoonallinen, viileä. White Vetiver on minulle ehkä persoonallisin Abelin tuoksuista, ja samalla erikoisuudessaankin arkeen sopiva.
Haluan käyttää White Vetiveristä erityisesti kahta sanaa: jännä ja viileä. Ne eivät ehkä kerro paljon, mutta kuvaavat tuoksun olemusta minulle. :) En ole koskaan törmännyt White Vetiverin kaltaiseen tuoksuun, jossa yhdistyvät utuisen pehmeä ja vahva puu'maisuus ja erittäin voimakas, mentolimainen viileys. Jännä! Tosiaan.
Tuoksun kuvaus kuuluukin: "zesty, cool wood." Kiteyttää erinomaisesti White Vetiverin ytimen. Kurkistus ainesosiin paljastaa, mistä huumava raikkaus on peräisin: latvatuoksussa pirskahtelevat lime, viherminttu ja bergamotti. Ahh...! Tuoksu kestää iholla aika hyvin, lähes yhtä pitkään kuin Cobalt Amber ja Grey Labdanum eli useita tunteja.
Puinen tuoksu tulee vetiveristä, joka ei ole puu vaan ruohokasvi, mutta omaa silti puumaisia sävyjä. Vetiver tuoksuu "kuivalta, maanläheiseltä, puiselta, savuiselta ja nahkaiselta", kertoo eräs Googlen hakutulos.
ensituoksu: lime, viherminttu, bergamotti
sydäntuoksu: inkivääri, palmarosa
pohjatuoksu: vetiver, vanilja, ambergris
RED SANTAL
Puinen, lämmin, mausteinen ja maskuliininen.
Punainen santeli on minusta kokoelman maskuliinisin tuoksu. Silti käyttäisin sitä itsekin. :)
Tuoksu on erittäin puinen. Ensimmäisellä kierroksella en tässä muuta aistinutkaan, ja neilikka alkoi erottua vasta kun lueskelin netistä muita Red Santal -kokemuksia. Joskus vaaditaan toisten huomio, että tajuaa itsekin jonkin nyanssin tuoksussa..!
Alkutuoksu on tosiaan säpäkän mausteinen ja pehmeän pippurinen, mutta valloittavan, äärimmäisen lämpimän santelin "paino" lepää kauttaaltaan tuoksun olemuksessa kuin paksu, lämmin viltti. Tuoksu kestää iholla monta tuntua.
Tuoksussa on muuten käytetty kolmea eri santelipuulajiketta Intiasta ja Australiasta.
Red Santalin valmistus on lopetettu, kuten kerroin postauksen alussa. Viimeiset Red Santal -tuoksut maahantuoja Greenlips Beautyn verkkokaupassa saa -30% alennuksella koodilla redsantal30. (Sain tämän koodin Karkkipäivän lukijoille :))
ensituoksu: mausteneilikan nuppu, rosépippuri, musta pippuri
sydäntuoksu: bergamotti, inkivääri, timjami
pohjatuoksu: santelipuu
GOLDEN NEROLI
Valoisa, hedelmäisen kukkainen, sitruksinen ja elegantti.
Golden Nerolin odottaisi olevan Abelin kokoelmassa se ilmeinen sitrustuoksu. Niin se onkin, siis kokoelman ainoa sitrus, mutta se ei ole tyypillinen, "kirpeän" raikas sitrustuoksu vaan lopulta hyvinkin hienovarainen. Subdued citrus, sanoisin englanniksi.
Reippaan pirskahtelevuuden sijaan Golden Neroli avautuu lempeän kukkaisena appelsiinisella vivahteella. Kun tuoksu pehmenee, aistin siinä jotain marmeladimaista, mutta tämä ei ole raskaan makeaa marmeladia vaan valoisaa ja kevyttä :)
Sydäntuoksun ylang ylang on tuoksunuotti, joka usein lyö yli eikä se yleensä kuulu omiin suosikkeihini, mutta Golden Nerolissa se jääkin taustalle viehättävän raukeana pehmeytenä. Pohjatuoksun santeli ja vanilja puuteroivat kokonaisuutta vielä lisää, tehden Golden Nerolista iholla lopulta yllättävän pehmeän.
Todella tyylikäs ja hillitty, pehmeän kukkainen sitrustuoksu. Voisi sanoa, että kokoelman kaupallisin tuoksu, tästä on monen helppo tykätä.
ensituoksu: neroli, matcha tee
sydäntuoksu: petitgrain, ylang ylang
pohjatuoksu: santelipuu, vanilja
❤️ GREEN CEDAR ❤️
Raikas ja metsäisen vihreä tuoksu ripauksella pehmeää mausteisuutta.
Niin siinä kävi, että Green Cedarista löysin itselleni sen oikean, eniten minua puhuttelevan Abelin. Vihreä seetrituoksu on kerrassaan lumoava!
Mikä Green Cedarin tuoksukokonaisuudessa minua niin viehättää, on erittäin onnistunut tasapaino seetrin raikkauden ja lämpimän mausteisten elementtien välillä. Tuoksussa on juuri sopivasti kumpaakin, täydellisen miellyttävässä harmoniassa jota voisin tuoksutella päivät pitkät. 😍
Tuoksu avautuu viettelevällä vihreällä seetrillä ripauksella kardemummaa. Pikku hiljaa viileä raikkaus lämpenee syvemmäksi metsäiseksi aromiksi, saaden seuraa pehmeän lämpimästä mausteisuudesta häivähdyksellä balsamimaista makeutta.
Lämpimästä "sylistä" vastaavat kardemumman ohella sydäntuoksun guaiac-puu sekä cypriol. Kestävyydeltään Green Cedar on keskiluokkaa, kesto ihollani on noin kolme tuntia.
ensituoksu: magnolia, kardemumma (en aisti magnoliaa)
sydäntuoksu: guaiac-puu, cypriol
pohjatuoksu: Texasin ja Atlas-vuorten seetri
Huikeana sattumana sain juuri tänä aamuna Greenlips Beautylta tiedon, että he ovat saaneet tänään maahan viimeisen erän Abelin Discovery-settejä. Niitä tuli 50 kpl, ja kun ne on myyty, settejä ei enää tule lisää.
Jos mielesi tekee ottaa oma "speed-dating" -kierros Abelin hurmaavien tuoksujen kanssa, ei muuta kuin kipin kapin nappaamaan Discovery Set ostoskoriin, löydät sen täältä. 32€ hinnallaan se on halvin tapa tutustua Abelin maailmaan. Ellei sitten tämän blogipostauksen ilmainen lukeminen jo riittänyt ☺️
Discovery Set sisältää 1,5 ml koot kaikista seitsemästä Abel-tuoksusta jotka ilmestyivät ennen Cyan Nori -tuoksua. Erikseen ostettuina sample-koot maksaisivat yhteensä 42€ eli kympin enemmän.
Tässä vielä tuoksut eri tyyppeihin luokiteltuina (koska on vain niin kivaa luokitella..!):
RAIKKAAT
Cyan Nori ja Green Cedar (ja Golden Neroli)
LÄMPIMÄT
Cobalt Amber, Red Santal ja Pink Iris
VIILEÄT
White Vetiver, Cyan Nori ja Grey Labdanum
MASKULIINISIMMAT
Red Santal ja Grey Labdanum
KEVYET
Cyan Nori, Golden Neroli ja Green Cedar
KESKIVAHVAT
Pink Iris ja White Vetiver
VAHVAT
Cobalt Amber, Grey Labdanum ja Red Santal
HELPOITEN LÄHESTYTTÄVÄT, "KAUPALLISIMMAT"
Golden Neroli, Green Cedar ja Pink Iris
PUISET
Green Cedar, White Vetiver ja Red Santal
KUKKAISET
Pink Iris ja Golden Neroli
ITÄMAISET
Cobalt Amber ja Grey Labdanum
Heräsin tänään tosi hyvällä ja energisellä mielellä, vaikka istuin eilen taas ihan liikaa tietokoneen äärellä ja olin siitä vähän pahoillani nukkumaan mennessä.
(Mutta vain vähän, sillä käytin tietokoneaikaa valmistautuakseni huomenna pitämääni koulutukseen, ja se oli hurjan mielenkiintoista. Innostuin tapani mukaan syventymään ainesosa-researchiin ja vertailemaan tuotekoostumuksia ja reseptiikkaa. 😍 Tällä kertaa se vahvisti, ei uuvuttanut!)
🌹 Aloitin aamun kuuntelemalla Eeva Kolun kirjaa Korkeintaan vähän väsynyt, joka on ihan mahtava. Terapeuttini suositteli sitä minulle. Kiitin häntä kirjasta muistuttamisesta, sillä odotin Eevan kirjaa jo syksyllä, mutta sitten päälleni tyypillisesti unohdin asian.
🌹Tänään on sisareni syntymäpäivä. Noustuani patjaltani (minulla ei ole sänkyä) lähetin ensimmäiseksi kömpelön ja epävireisen "Paljon onnea vaan" -laulun sisarelleni ääniviestinä.
🌹 Kävin hetken mielijohteesta viimein käsiksi sohvalla kolme kuukautta lojuneeseen erinäisten paperien, leikkeiden ja lehtien pinoon, ja lajittelin sieltä roskiin menevät, säästettävät - ja ne, joilla oikeasti on ihan muu säilytyspaikka kuin sohva.
🌹 Sytytin kynttilät. Se on joka päivä yhtä ihanaa.
🌹 Keitin kahvia. Sekin on joka aamu yhtä mukavaa, kuin kynttilät.
🌹 Levitin hiuksiin hiusvärin ja jätin vaikuttamaan. Laitoin ranteisiin tipan Comfort Zonen aromaterapeuttista tuoksua, joka tuo aina hyvän ja rauhoittavan tunteen.
🌹 Kirjoitin merkityksellistä kirjettä. Join kahvia joululahjaksi saamastani söpöstä pöllömukista.
🌹 Pesin ja hoidin hiukset. Tein vartalokuorinnan. Suihkussa pääni pulppusi ideoita. Kirjoitan blogiin jutun parhaista edullisista vartalokuorinnoista. Tai parhaista vartalokuorinnoista ylipäänsä..! Kirjoitan myös esseen vartalovoiteista ja niiden ominaisuuksista. Kirjoitan niiden esteri-kokonainen öljy- suhteista, imeytyvyydestä ja hinnasta. Miksi yksi levittyy paremmin kuin toinen. (Ehkä en kirjoita näitä koskaan, mutta ne innostivat minua tänään..!)
🌹 Tein kasvojenhoitorutiinin, ja valitsin tänä aamuna Ekopharman tuotteet. Levitin Ekopharman voidetta myös vartalolle. Koin iloa tuotteiden miellyttävyydestä, suomalaisuudesta ja hyvästä laadusta.
🌹 Palasin pöydän ääreen ja koin iloa monista asioista. Pinnallisista ja syvällisemmistä.
Minulla on kotona yksi pöytä, enkä tiedä, millä nimellä sitä kutsuisi. Se on ruokapöytä, työpöytä ja olohuoneen pöytä. :)
Olen myönteiseen kallistuva ihminen, ja minulla on useimpina päivinä hyvä olo ja mieli. Ainakin löydän joka päivä ilon aiheita, vaikka heräisin alakuloisena ja jokin painaisi mieltä. Joinain aamuina mieli tuntuu kuitenkin tavallista iloisemmalta, kevyeltä ja valoisalta.
Tänä aamuna oli niin :)
Halusin jakaa sen teidän kanssanne. 🌹
Ehkä kirjoitan tänään vielä hajuvesistä. Sekin tuntuu kivalta. Mutta koska olen hidas ja mietiskelevä kirjoittaja, juttu tulee ulos ehkä vasta huomenna. Tai myöhemmin. Katsotaan :)
Ihanaa päivää kaikille!
