Kun en ole päässyt tänä vuonna Kreikkaan syömään kreikkalaista ruokaa, on pitänyt tehdä kreikkalaista ruokaa itse. ❤️
Järjestin hiljattain Kreikka-teemaiset pikkujoulut sisareni luona (ei suurta kokoontumista, vain minä ja sisareni perhe), ja valitsin menulle omia suosikki-Kreikka-herkkujani.
Pikkujoulujen menu näytti tältä:
Imam Bayildi eli uunimunakoisoa
Spanakopita eli pinaattipiiras
Horiatiki eli kreikkalainen salaatti
Politiki eli kreikkalainen kaalisalaatti
Valmistin nyt ensimmäistä kertaa kotona suurinta kreikkalaista lempiruokaani eli imamia, ja täytyy sanoa, että se onnistui ihan täydellisesti 😍
Imam bayıldı eli tomaatilla, sipulilla ja fetalla täytetyt, oliiviöljyllä kyllästetyt ja uunissa pitkään haudutetut munakoisot ovat alkujaan turkkilainen ruoka, joka on otettu Kreikassa niin omaksi, että se löytyy käytännössä kaikkien tavernojen listoilta.
En ole rohkaistunut kokeilemaan imamin valmistusta itse, peläten mokaavani munakoison täydellisen suussa sulavan rakenteen saavuttamisessa.
Imam on minulle sellaisessa asemassa, että en ikinä haluaisi maistaa mitään kalpeaa yritystä, josta jäisi pahimmassa tapauksessa huono makumuisto varjostamaan tulevia imam-nautintoja.
Nyt uunimunakoison kaipuu kasvoi kreikattomana vuonna sellaisiin mittoihin, että päätin ottaa härkää sarvista ja haastaa itseni valmistamaan tätä ladera-ruokien kuningatarta.
Ladera tarkoittaa oliiviöljyssä kypsennettyä, ja on yksi perinteisimmistä kreikkalaisista ruokalajeista.
Ladera syntyi sota-aikana, kun ruoasta oli puutetta ja emännät joutuivat valmistamaan ruokaa melkein pelkistä kasviksista. Runsaassa oliiviöljyssä hauduttamalla saatiin niukkaenergisistä kasviksista tuhtia, maukasta ja täyttävää pula-ajan ruokaa.
Laadukas oliiviöljy on ehdoton juttu kreikkalaisen ruoan ja etenkin ladera-ruokien valmistuksessa. Eri maiden oliiveilla on omat makuprofiilinsa, ja kreikkalainen ruoka saa tunnusomaisen makunsa tietenkin aidosta kreikkalaisesta oliiviöljystä.
Terra Creta on erittäin korkealaatuista kreetalaista oliiviöljyä, johon olen tutustunut niin Suomessa kuin Kreikassakin. Tunnen Terra Cretan suomalaisen maahantuojan, ja olimme joskus muinoin Karkkipäivän lukijoiden kanssa maahantuojan luona visiitillä ja saimme maistella erilaisia öljyjä. Sattuuko joku mukana olleista lukijoista olemaan nyt ruudun äärellä? :) Se oli hauska ilta!
Kreikan matkoilla törmään Terra Cretan tuotteisiin tuon tuostakin paikallisissa delicatessen-herkkumyymälöissä. Omassa maassaankaan Terra Creta ei ole "perusöljyn" asemassa, vaan se luokitellaan premium-tason öljyksi.
Terra Cretan öljyissä ainutlaatuista on niiden jäljitettävyys; kussakin pullossa on numerosarja, jonka avulla voi katsoa Terra Cretan sivuilta, minkä tuottajan ja minkä oliivilehdon oliiveista pullon sisältö on.
Käytän itse eniten Terra Cretan PDO-luokituksen extra-neitsytoliiviöljyä, joka sopii kaikkeen ruoanlaittoon ja salaatteihin. Öljy saadaan satoja vuosia vanhalta Terra Creta-perhetilalta Kreetan Kolymvarin alueelta, ja koko sarja on saanut nimensä tämän perhetilan mukaan.
Platinum 0,3 on erittäin alhaisen happopitoisuuden premium-öljy, joka sopii salaatteihin, marinadeihin ja dipiksi. Siihen käytetään vain tiettynä sadonkorjuuaikana poimittuja ensiluokkaisia oliiveja.
42 Premium Blend on 42 eri oliivilajikkeesta valmistettu herkullinen, rikkaan makuinen mutta matalahappoinen extra-neitsytoliiviöljy, joka sopii kaikkeen ruoanlaittoon.
Early Harvest on varhaisen satokauden valikoiduista oliiveista tehty korkealaatuinen, pienen erän extra-neitsytoliiviöljy. Siinä on raikas, viheriäinen ja jopa hieman metsäinen maku.
Ja yksi juttu mikä on täysin oleellista kreikkalaisessa keittiössä ja oliiviöljyssä:
öljyä kuuluu laittaa paljon. 😀 Todella paljon.
Kuvassa ateenalainen ystäväni Marianna valmistaa fasolakiaa, sekin yksi lemppari-ladera-ruoistani. Yksinkertainen fasolakia valmistetaan vihreistä pavuista ja tomaattikastikkeesta. Miedon makuisessa fasolakiassa maukas oliiviöljy on yksi tärkeimpiä makukomponentteja.
Jaan teille nyt imamin ohjeen onnistumiseni triumfin myötä..! Ah autuutta, miten hyvää tämä on...
Iman bayildista on eri variaatioita, mutta valitsemani resepti on perusresepti ja ehkäpä se kaikkein yleisin. Jotkut tykkäävät lisätä imamiin myös paprikaa, toiset korvaavat mintun persiljalla. Mausteissa saatetaan käyttää myös kuminaa ja kanelia, minä käytän vain suolaa ja pippuria.
Ja sitten kokkaamaan...
Huuhtele munakoisot ja halkaise ne keskeltä pituussuunnassa. Pilko tomaatit ja viipaloi sipulit ja valkosipulit. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Tee munakoison leikkauspintaan viiltoja ja ripottele pinnalle suolaa: "Itketä" munakoisot joko ennen uuniin laittamista, tai uunissa. (Monessa reseptissä itketys suoritetaan uunissa, minä valitsin tämän tavan.)
Laita munakoisot uuniin ja kypsennä noin 30-45 minuuttia, kunnes reunat alkavat vähän mustua ja munakoison pinta saa väriä. Voi kypsentää pidempäänkin, tämä ruokalaji vain paranee mitä pidempään se on uunissa.
Munakoisojen kypsyessä, valmista tomaatti-sipulitäyte.
Kuullota sipulia ja tomaattia keskilämmöllä runsaassa oliiviöljyssä niin pitkään, että ainekset pehmenevät täysin ja keittyvät vähän kasaan. Valkosipuli kannattaa lisätä vasta loppuvaiheessa. Mausta suolalla ja pippurilla.
Tomaatti-sipulitäytteeseen käytin Terra Creta Estate PDO extra-neitsytoliiviöljyä, joka on hedelmäisen runsaan makuinen oliiviöljy. Se on Terra Cretan "yleisöljy" joka sopii kaikkeen ruoanlaittoon, salaatteihin, marinadeihin ja myös paistamiseen.
Vaikka Estate on Terra Cretan öljyistä niin sanotusti tavallisin, sen maku on erittäin hienostunut. Alhainen happopitoisuus tekee siitä miellyttävän makuisen herkutteluöljyn, joka sopii täydellisesti myös leivän dippaukseen.
Kun munakoisot ovat saaneet väriä ja pehmentyneet, ota ne uunista. Valuta niitä hetki lävikössä viiltopinta alaspäin, jos itketit munakoisot uunissa. Pyyhi neste ja suolat koisojen pinnasta.
Laske uunin lämpötila 160 asteeseen.
Koverra ulos suurin osa munakoisojen sisuksesta, jättäen "kupit" täytteelle. Hienonna munakoison sisus ja lisää se tomaattisipulitäytteeseen.
Täytä munakoison kuoret täytteellä ja siirrä täytetyt imamit vuokaan.
Lorota päälle runsaasti oliiviöljyä, ja lisää vuoan pohjalle hieman vettä (pari ruokalusikallista, vuoan koosta riippuen).
Käytin tähän vaiheeseen Early Harvest -extra-neitsytoliiviöljyä, joka on vivahteikas ja raikas koroneiki-oliiveista valmistettu öljy. Pullo kertoo maun olevan "raw and spicy", mutta tämä ei ole lainkaan oma kokemukseni..! Early Harvest -öljy on erikoisöljy, jota valmistetaan vain pieni erä satokauden alussa. Sen happopitoisuus on erittäin alhainen, tehden mausta hyvin miellyttävän ja pehmeän.
Juuri hapokkuus tekee joistain oliiviöljyistä niin, hmhm, voisiko sanoa "pippurisen" ja omasta mielestäni epämiellyttävän - liian vahvan.
Jos ystäväni Marianna näkisi tämän, hän sanoisi, "Sanni, hyvänen aika, lisää öljyä...!" 😄
Kreikassa ladera-ruoat kirjaimellisesti uivat öljyssä. Vuoan pohjalle valutetaan öljyä niin, että ruoka on joka puolella kosketuksissa sen kanssa. Minä pohjoismaalaisena "tyydyin" kaatamaan öljyä vain koisojen päälle. Mutta runsaasti. ;)
Kypsennä munakoisoja uunissa 160 asteessa vielä noin tunti. Lisää loppuvaiheessa päälle murustettu feta.
Viimeistele valmiit, kypsyneet imamit tuoreella mintulla tai persiljalla. Jos minulta kysytään, minttu on ehdoton..!
Ja siis ai että näistä tuli hyviä...! 🙏🏻 Koison suuhun sulava, hajoavan pehmeäksi hautunut koostumus oli niin täydellinen kuin olla voi, ja tomaatin, makean sipulin, fetan ja mintun herkullinen liitto toimi Tampereella siinä missä Zakynthoksellakin...! Olin niin ylpeä itsestäni..! 😍
Imamit maistuivat myös muille kreikkalaisen pikkujoulupöydän herkuttelijoille. Sisareni tunnusti, ettei ollut koskaan syönyt näitä aiemmin, mutta tämä kerta ei totisesti jäänyt viimeiseksi..!
Valmistin pikkujoulupöytään myös klassista spanakopitaa eli pinaattipiirasta, jonka reseptin aion myös jakaa jossain tulevassa postauksessa.
Tätä minun täytyy vielä hioa, sillä spanakopitan kohdalla en selvästikään rohjennut laittaa tarpeeksi oliiviöljyä. Jokaisen filotaikina-kerroksen väliin voidellaan runsaasti oliiviöljyä, ja lisäksi öljyä tulee myös pinaattitäytteeseen. Luulin sutivani kunnolla, mutta maku kertoi, että ainakin tuplat olisi voinut laittaa... Harjoitusta, harjoitusta :)
Valitsin piiraaseen 42 Blend -öljyn, mutta myös Terra Creta Estate PDO -öljy runsaine makuineen sopii tähän varmasti loistavasti. 👌
Illanistujaisten leivän syöjät testailivat Terra Cretan eri öljyjä dippikastikkeena. Early Harvest sai parhaat pisteet :)
Myös kreikkalainen salaatti eli horiatiki vaatii muutamien niksien tuntemisen, mikäli mielii saada siitä autenttisen makuisen. Esimerkiksi vihreä salaatti ei kuulu horiatikiin, mutta Kreikan ulkopuolisissa (kuten suomalaisissa...) kreikkalaisissa ravintoloissa horiatiki tarjoillaan lähes aina vihreän salaatin kera.
Käytin omaan horiatikiini Platinum 0,3-öljyä. Sen hienovarainen maku antaa tilaa oliivien, kapristen ja fetan mauille.
Tulen vielä jakamaan reseptejä kreikkalaisiin salaatteihin omissa postauksissaan. :) Kreikkalainen kokkausilta lievitti Kreikan kaipuutani mitä mukavimmalla tavalla, ja kun en ole nyt päässyt kirjoittamaan Kreikan matkakertomuksia, voisin kirjoittaa ruokareseptejä..! 🇬🇷
Terra Creta -öljyjä saa K-Citymarketeista ja Prismoista sekä valikoidusti K- ja S-Marketeista. Lisäksi Terra Creta on Ruohonjuurten valikoimassa, ja verkosta sitä saa House Of Organicilta, jonka hinta- ja tuotetietoihin olen tässä postauksessa linkittänyt.
Suosittelen myös Terra Cretan oliiveja - ihan huikeasti paremman makuisia kuin mitkään muista suomalaisissa ruokakaupoissa myytävistä kreikkalaisista oliiveista. Terra Cretan vihreät oliivit ovat niin maukkaita, että ne ovat melkein hedelmäisiä.
Lähetin kuvia pikkujouluruoista ystävälleni Mariannalle kuullakseni kreikkalaisen arvion kattauksestani. Marianna oli vaikuttunut ja sanoi, että näyttää ihan autenttiselta..! Pinaattipiiraskin oli kuulema täydellisen kotonaleivotun paksu..! (Leipomoista saa ohuempia, mutta mammat kotona tekevät paksumpaa :))
Marianna päätti kehunsa sanoihin:
"Χρυσοχερα Sanni - it is used when someone cooks well and it means golden-hand!" ❤️
Luukku 22 avautuu Puruvedelle, tämän vuoden mielen maisemaani.
Maisema on minulle erityisen merkityksellinen. Kohtasimme Puruveden kanssa ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja välillemme on muodostunut hyvin erityinen side.
Puruvesi ei ole puhelias, mutta se on ollut minulle terapeuttista seuraa. Olemme käyneet äänetöntä dialogia. Olen avannut Puruvedelle sydäntäni, ja se on kuunnellut ja ottanut vastaan. Se ei ehdota, se ei ota kantaa, se ei pyri vaikuttamaan. Se kuuntelee ja antaa minun tulla sen luo sellaisena kuin olen, ajatuksineni, särkyineni, iloineni ja hämmennyksineni.
Niinkuin grönlantilaisille lumi, meille suomalaisille vesi ei ole vain vettä.
Järvet, lammet, merenlahdet, rannikot, vesi on kaikkialla erilaista. Eri väristä, eri tuntuista, eri energistä.
Puruvesi on kaunein suomalainen vesialue, jonka tunnen. On vaikea kuvata sanoin, millaista onnea olen tuntenut sen selkää kulkiessani. Talvella jäätä pitkin, kesällä veneessä.
Tai pulahtaessani illan hämärässä laiturilta sen tyyneen syleilyyn, rikkoen pinnan, joka on pehmeä ja sileä.
Luonnon kauneus on jotain ihmeellistä. Se täyttää mielen ja lämmittää, kirkastaa, kohottaa ja rentouttaa.
Tyhjentää sellaisesta, joka painaa.
Synkkänäkin Purvesi on ihmeellisen kaunis. Kuin maalaus, jota en koskaan väsy katsomaan.
Puruvesi on vuoden paras uusi ystäväni.
Luukussa 21 kurkistamme Kuopion sydämeen ja "mualiman napaan"; torille.
Tämä luukku ei ole hotelliesittely, mutta haluan vinkata Kuopio-turisteille, että tämä maisema - ja ne parhaat torimaisemat - avautuvat Kuopion vanhimman hotellin, torin laidalla jo vuodesta 1929 saakka seisseen Hotelli Atlaksen ikkunoista.
Yövyin Atlaksessa marraskuussa, kun kävimme Kalastajan kanssa vierailulla Kuopiossa. Ja tietysti halusin esitellä Kalastajalle Kuopion parhaat näkymät ❤️
Sama maisema 1930-luvulla, kuvattuna Atlaksen ikkunoista
Ja 2020-luvulla.
Kauppahalli, Lyseon rakennus ja kirkko ovat paikoillaan, moni muu asia muuttunut kokonaan. Vanhan Kalahallin paikalla on nyt pyöreä lasirakennus jossa toimii suosittu kahvila.
(Kalahallin purkamisesta on monilla vanhemman ikäpolven kuopiolaisilla vahvoja muistoja ja mielipiteitä.)
Hotelli Atlas on yksi torin laidan muuttumattomimpina pysyneitä maamerkkejä. Kun katsoo vanhoja valokuvia Kuopion keskustasta, ihan hätkähtää, miten samalta Atlaksen reuna on näyttänyt vuosikymmenten läpi.
Tämä kuva on 40- tai 50-luvulta, ja Atlas näyttää siltä kuin se voisi olla kuvattu eilen. Carlsonin logokin on täsmälleen samassa paikassa kuin tänä päivänä.
(Jouluinen arkistokuva roikkuu Hotelli Atlaksen seinällä, mutta vuosiluku ei ollut tallentunut kameraani. 40-50-luku on veikkaukseni.)
Kuopion tori 2000-luvulla Kaupungintalon tornista kuvattuna.
Tulee valtavan lämmin olo tätä näkymää katsoessa. Tämä oli minun elinympäristöni 24 vuotta. Asuin korttelin päässä torilta ja tori ympäröivine palveluineen on ollut minulle kaikki.
Torin reunan Anttilassa ja Sokoksella olen käynyt ruokaostoksilla, ostanut ensimmäiset kosmetiikkatuotteeni (Anytime..! Silloin turkoosinsinisissä pakkauksissa...) ja ostanut My Little Poneja - myös Atlaksen talossa sijaitsevalta Carlsonilta ❤️. Carlsonin leluosasto oli pitkään kaupungin paras..! Kauppahallin teesopista ostin hartaasti eri teelaatuja, ja haaveilin pääseväni sinne töihin jonain päivänä.
Torilla olen rymynnyt teinivuoteni viikonloput, ja kesäviikoilla istuttiin torin lavalla, jota ei enää ole.
Yläasteaikoina Sokoksen kongi ja sitä vastapäätä seisova torin parkkihallin sisäänkäynnin edusta (!) olivat meidän vakkarihengailupaikkoja. Ja tietysti Rosso...! 🙏🏻 Kun kahvilakulttuuria tai -tapaa ei vielä Kuopiossa ollut, Rosso oli meidän "kahvila". (En vielä silloin juonut kahvia, tilasin kavereiden kanssa istuskellessa teetä ja täytetyn patongin :))
Kauppahalli 1900-luvun alussa.
Kuopion tori on legendaarinen ja varmaankin Suomen tunnetuimpia toreja.
Minulle se on vielä enemmän. Se on minulle koti. Missään en ole niin paljon aikaa elämässäni viettänyt.
Pikku-Sanni torilla 1980-luvun alussa.
Isompi Sanni torin reunalla keväällä 2015.
Ja tuorein Sanni torilla marraskuussa 2020.
Onko sinulla muistoja Kuopion torilta? ❤️
