Nyt kun Kreikan saaret ovat olleet ulottumattomissani kiitos pandemian, keksin tänä kesänä tehdä saarihyppelystä Suomi-version.
Vaikka Ahvenanmaa on minulle hyvinkin tuttu, maamme muut saaristoalueet ovat jääneet käytännössä hämärään.
”Saariston rengasreittikin” on vain jotain, josta kuulee muiden hehkuttavan mutta omaan elämään sellaiset reissut eivät ole koskaan luontevasti sujahtaneet.
Ja Turun kuulu saaristo? Se on ollut vain se maisema, jota ihailen Ahvenanmaalle suuntaavien laivojen kansilta.
Tänä kesänä – ollessani jälleen matkalla Ahvenanmaalle - käteeni tarttui Turun satamassa Paraisten ja Kemiön saarten matkailuesite. Lueskelin esitettä laivassa ja yhtäkkiä päässäni syttyi lamppu – hei, kun Suomessakin on näitä kivoja pikkusaaria, miksipä en tekisi saarihyppelyreissua kotimaisilla vesillä?
Tuumasta toiseen, ja aloin saman tien suunnitella reittiä. Lomalla kun olin, vailla kiveen hakattuja ennakkosuunnitelmia, saattoi tällainen impulsiivinen idea lähteä heti toteutukseen. Ainoa ongelma näin lyhyellä varoajalla keksityn reissun kanssa oli majapaikkojen niukkuus - elettiinhän kotimaan matkailun kuuminta kesää koskaan ja majoitus oli todellakin kiven alla.
Niinpä tätä reissua kasatessa kului ihan kohtuuttomasti aikaa majapaikkamahdollisuuksien selvittelyyn, ja suunnitelmaa etenkin Kemiön saarella piti koko ruukata uuteen uskoon. (Tiedoksi: Kasnäs-Högsåra-Hiittinen-Rosala-Örö -alueella majoitusvaihtoehtoja on tarjolla todella niukasti.)
Alkuperäisen suunnitelmani mukaan olisin tehnyt reitin Kökarista Nauvon, Paraisten ja Kemiönsaaren kautta Bengtskärin majakalle ja sieltä Hankoon.
Reitistä toteutui lopulta vain puolet, kun saaristolautat vaihtuivat kesken reissun (odottamatta) purjeveneeksi, ja purjeet suuntasivat toiseen suuntaan. Purjeveneellä ”hypähtelin” vielä ihastuttavan reitin Parainen - Brännskär – Nötö – Utö – Kökar – Maarianhamina.
Ylläolevassa kuvassa olen korostanut valkoisella kohteet, joissa saarihyppelylläni vierailin.
Suloinen Nötö vei sydämen
Alkuperäisen suunnitelman loppupää jää odottamaan ensi kesään – mutta ai että jäi kaipuu päästä uudelleen myös Brännskäriin ja etenkin Nötö’lle..! Mitä mielettömiä minisaari-idyllejä Saaristomeren ulapoille kätkeytyykään..!
Taidan olla nyt vähän Suomi-saari-hurahtanut....
💎 Paras alue saaristohyppelyn toteutukseen on Turun saaristo ja Saaristomeri. (Saaria on Suomessa muuallakin mutta täällä on tihein saarikeskittymä - saaria on tuhansia..!) Ensi alkuun: mikä on Turun saaristo? Se ei suinkaan ole rypäs Turun kyljessä sijaitsevia saaria, kuten allekirjoittanut oli saattanut luulla, vaan yleisnimitys Kustavin, Paraisten ja Kemiön saaristojen alueelle. Eli hassua kyllä – Turun saaristossa ei juurikaan ole Turkuun kuuluvia saaria. Alueesta käytetään myös nimeä Varsinais- tai Lounais-Suomen saaristo.
Saaristomeri alueena kattaa myös Ahvenanmaan.
💎 Hyviä aloituspaikkoja ovat esimerkiksi Kasnäs ja Nauvo tai Ahvenanmaa.
💎 Turusta pääsee saaristobussilla aina Houtskariin asti vuoden ympäri. Katso aikataulut täältä.
💎 Kätevin työkalu laivareittien suunnitteluun: saaristolautat.fi josta näet Kaikki Turun ja Ahvenanmaan saariston laivareitit. Suunnittelussa auttaa erityisesti sivuston visuaalinen reittikartta: näet yhdellä silmäyksellä, minkä saarten välillä ylipäänsä kulkee laivayhteys. Kaikki reitit on merkattu omalla värillään ja saarten väliset yhteydet ja reittimahdollisuudet on helppo hahmottaa. Klikkaamalla reittiä kartalla avautuvat tarkemmat tiedot ja pääset klikkautumaan eteenpäin aikatauluihin.
Osa lautoista on ilmaisia yhteysaluksia, osa taas kaupallisten toimijoiden maksullisia lauttayhteyksiä. Jotkin hyvin pienten saarten väliset yhteysalukset kulkevat vain tilauksesta.
💎 Ahvenanmaalla lauttaliikenne on aina maksuton ”jalankulkijoille”, autosta, moottoripyörästä ja polkupyörästä menee maksu.
Omat reittivinkkini lyhyehköihin saaristopyrähdyksiin:
⛴ PARAINEN: PARAINEN (VANHA MALMI) – NAUVO – SEILI
⛴ KEMIÖNSAARI: TAALINTEHDAS – HÖGSÅRA – KASNÄS - ( - ÖRÖ – HIITTINEN)
⛴ TURKU – MAARIANHAMINA - KÖKAR – NAUVO – PARAINEN – TURKU
Olen asunut Ahvenanmaalla monet vuodet, mutta en ole koskaan kulkenut mantereen ja Ahvenanmaan väliä saariston yhteysaluksilla. Helpoin tapa on hypätä Turussa tai Helsingissä Ruotsin laivaan, mutta on myös olemassa kiinnostavampi, joskin enemmän vaivaa ja aikaa vaativa tapa: tulla saaristolautoilla joko Korppoosta tai Kustavista käsin.
Nyt valitsin Korppoon reitin, joka kulkee Ahvenanmaalla Kökarin kautta. Matka kestää yhteensä 5,5 tuntia ja laivaa vaihdetaan Kökarilla.
Kökar on kaunis saari ja sen keskuskylässä Karlbyssa sijaitseva vierassatama Brudhäll on yksi koko Ahvenanmaan viehättävimpiä, joten päätin jäädä sinne yhdeksi yöksi fiilistelemään tunnelmaa.
Brudhäll on Ahvenanmaan saariston helmiä
Brudhäll on minusta niin tunnelmallinen ja kiva paikka, että suosittelisin vierailua siellä vaikka olisit vain käymässä Ahvenanmaalla. Brudhällin satama on käytännössä Brudhäll-hotellin, ravintolan ja venelaiturin muodostama kompleksi, ja sitä voi kutsua poikkeuksellisen vilkkaaksi ja jopa kosmopoliittiseksi sijaitakseen pikkuisessa saaristokunnassa.
Aivan Brudhällin läheisyydessä sijaitsee myös Kökarin ainoa ruokakauppa, posti, kunnantalo ja muut palvelut. Kylä on kuitenkin niin hiljainen, että ilman maamerkkinä toimivaa Brudhällin komeaa rakennusta keskustan halki voisi kävellä tajuamatta ohittaneensa juuri saaren keskustaajaman.
Kökarilla hienoimmat nähtävyydet ovat luonto, Kökarin kirkko ja keskiaikaisen fransiskaaniluostarin rauniot sekä Källskärin merkillisen kaunis ja ainutlaatuinen saari, jonne ruotsalainen vapaaherra perusti välimerellisen puutarhan keskelle-ei-mitään.
Kuvittele kreikkalainen Hermes-patsas ulkosaariston karun, tuulenpieksemän saaren korkealla kalliolla tervehtimässä saapujia..! Källskär on yksi kiehtovimpia ja erikoislaatuisimpia paikkoja Ahvenanmaalla ja koko Suomessa..! Retket Källskärille lähtevät kesäaikaan päivittäin Brudhällin laiturista.
Mitä muuta Kökarilla voi tehdä? Vuokraa pyörä ja aja saari päästä päähän, etappeina vaikkapa Hellsön satama ja Havspaviljongen-ravintola saaren toisessa päässä ja Kökarin kirkko toisessa.
Itse poljin juuri tämän reitin omalla vierailullani! Reitin ehtii pyöräillä leppoisasti yhden päivän aikana. Maasto on tasaista ja helppokulkuista.
Vierasvenesatamien tunnelmasta tykkääville on Brudhällin lisäksi kaksi muuta mukavatunnelmaista satamaa; Hellsö saaren pohjoispuolella ja Sandvik saaren lounaisosassa. Sandvikissa on myös camping-alue.
Vinkki: jos saavut Kökarille ilman omaa kulkuneuvoa, pääset Kökarin satamasta Brudhälliin taksilla. Tietyille laivavuoroille on kiinteän taksan kimppataksiyhteys joka maksaa vain 2€. :) Tiedot ja kimppakyydin ("kollektivtrafik") aikataulut näet täältä.
Seuraavassa osassa etappi 2: Kökar - Galtby (Korppoo) - Nauvo, Seili ja Parainen. :)
Esittelyssä Mádaran Velvet Wear -huulipunat.
Joko saa haaveilla ihanista huulipunista, vaikka maskiaika vain jatkuu.... mä sanon, että saa!
Mádaran meikkikokoelma on kasvanut uudella tuotteella: huulipunat. Nimeä Velvet Wear kantavat huulipunat ovat vegaanisia, koostumukseltaan satiinisen ohuita ja jäljeltään himmeitä. Hylsyssä punat näyttävät hyvin mattaisilta, ja punan virallinen nimikin on Matte Cream Lipstick, mutta huulilla jälki on satiinista eli kevyesti kuultavaa. Kuten kuvistakin voi nähdä. :)
Sävymaailma sopii mielestäni syksyyn kuin nenä päähän; kokoelman neljä huulipunaa kulkevat murretuissa ruskealla taitetuissa sävyissä. Roosaa, oranssista korallia ja rusehtavaa lilaa.
Ensikatsomalta sävyt vaaleinta (31) lukuunottamatta eivät ihan tuntuneet mun värisiltä, mutta kasvoilla sävyt näyttivät hyvin erilaisilta ja tykästyin itse asiassa kaikkiin, paitsi tummimpaan.
Mitäs sanotte?
Cool Nude 31 - murrettu marjapuuropinkki
Warm Nude 32 - murrettu lämmin roosa
Magma 33 - tiilen sävyinen koralli
Dark Nude 35 - viileän rusehtava liila, voisi melkein sanoa taupe
Päällimmäinen fiilikseni Mádaran huulipunien koostumuksesta: hämmästyttävän hyvän ja lähes olemattoman tuntuisia huulilla! Kaikkina päivinä Velvet Wear -punia käyttäessäni olen unohtanut koko punan olemassaolon, niin miellyttävästi se asettuu huulille. Koostumus on ohut ja huulia myötäilevä, ja selvästikin myös kosteuttava, koska huulirasvan tarvekin on ollut Velvet Wear -punaa käyttäessä vähäisempi kuin ilman punaa.
Koostumus on ihan kymppi, on mun "tuomio"! 💋💎
Velvet Wear -huulipunissa on hyvin kevyt, vaniljainen tuoksu. Niin kevyt, että en ollut kiinnittänyt tuoksuun huomiota ennen kuin siitä esitettiin kysymys kommenteissa.
Leiskuvan lämmin Magma erottuu joukosta punaisuudellaan, Nude-nimisten sävyjen edustaessa hillitympää roosa-liila-harmonian perhettä.
VEGAANISISTA PUNAPIGMENTEISTÄ
Mádaran huulipunat kuten myös huulikiillot ovat vegaanisia, eikä niissä käytetä synteettisiä tai eläinperäisiä väripigmenttejä. Tunnetuin värikosmetiikassa käytetty punapigmentti on hyönteisperäinen karmiini, jolla saa aikaan upeita, syviä ja kirkkaita punaisen sävyjä, mutta vegaaniset brändit eivät luonnollisestikaan käytä tätä vaihtoehtoa. Mitä pigmenttejä Mádara siis käyttää luodakseen punaisia sävyjä?
Rautaoksidit
Rautaoksidit ovat mineraalipigmenttejä, joita käytetään värikosmetiikassa niin meikkipohjista luomiväreihin kuin huulipuniin.
Velvet Wear -huulipunien punaiset sävyt on luotu punaisella rautaoksidilla (CI 77491), jota on yhdistetty muihin mineraalipigmentteihin kuten manganeesiin (violetin sävyinen pigmentti). Karmiiniin verrattuna rautaoksidi tuo maanläheisempiä punaisen sävyjä ruusuisesta nudesta kastanjanpunaiseen.
Kasviperäiset pigmentit
Kasveista saadaan todella vivahteikkaita, kirkkaita ja eloisia punaisen sävyjä. Syy, miksi niitä käytetään ainakin vielä tällä hetkellä kosmetiikassa suhteellisen vähän on se, että niiden käyttö vaatii monimutkaisempaa teknologiaa ja syvempää tietotaitoa kuin mineraalipigmentit.
Kasvipigmenttien etu vivahteikkuutensa ohella on niiden hoitavuus. Osa kasvipigmenteistä, kuten antosyaanit ja karotenoidit, ovat tehokkaita antioksidantteja.
Mádaran tuotteista kasviperäistä punapigmenttiä on käytetty Glossy Venom -huulikiillon uusimmassa, innovatiivisessa sävyssä Ruby Red, joka on Mádaran kirkkain punaisen sävy.
Katsellaan sitten vielä Velvet Wear -huulipunat meikäläisen kasvoilla.
Mikä sävyistä on sinun mielestäsi paras? :)
COOL NUDE 31 - sävyistä kenties helpoin ja voisiko sanoa kaupallisin; todella kaunis viileä, murrettu nude-liilaroosa.
WARM NUDE 32 - beigellä taitettu lämmin roosa. Tosi luonnollinen sävy ja sopii hyvin arkeen. (Niin... sitten kun vihdoin koittaa maskiton arki... huokaus...)
MAGMA 33 - upea, peittävä tiilenpunaista ja oranssia korallia yhdistävä sävy. Huulilla punaisempi ja kirkkaampi kuin hylsyssä.
DARK NUDE 35 - rusehtava liila. Sävy, jollaista en itse rohkenisi käyttää, koska vierastan tummia huulipunasävyjä, mutta ainakin oma äiti (!) kehui kovasti että hyvältä näyttää..! ☺️
Mádaran huulipunat ovat saapumassa syksyn aikana jälleenmyyjille, tällä hetkellä niitä saa Mádaran omasta verkkokaupasta. Hintaa Velvet Wear -huulipunalla on 28,90€.
💄💄💄
Ja niin kuulkaas kävi, vaikka en lähtökohtaisesti itse ole mattana mainostetun huulipunalaadun käyttäjäkuntaa, että Mádaran huulipuna varasi jo paikkansa mun Vuoden parhaat -tuotteet listalta. Koostumus, levittyvyys ja miellyttävyys huulilla on ensiluokkainen. En ole varmaan koskaan käyttänyt yhtä "olemattoman" tuntuista huulipunaa - samalla peittävä mutta hämmästyttävän ohut ja asettuu huulille kuin kotiinsa. 👌👏
Tänään kirjoitan vähän erikoisesta aiheesta: olen yliherkkä minkäänlaiselle lian tai tahman tunteelle iholla.
En tiedä miksi tuli mieleen avautua tästä, mutta on ihan kivaa ja rentouttavaa kirjoittaa välillä tällaisista vähemmän vakavista tai suorastaan höperöistä aiheista. Toisaalta - vastenmielisyys tahmeaa ihoa kohtaan on jotain, jonka epäilen monen muunkin jakavan. Ehkä ei kuitenkaan ihan näin intensiivisessä mittakaavassa.
En pitkään ajatellut, että tahman välttelyssäni oli mitään tavallisesta poikkeavaa. Sittemmin olen kiinnittänyt huomiota siihen, etteivät muut pese, pyyhi ja puhdista käsiään tai ihoaan ihan yhtä tiheästi kuin itse teen. Tajusin, että minulla kuluu käsisaippuaa ja Savetteja ihan valtavia määriä.
Havahduin myös siihen, että käsipyyhkeeni sekä keittiössä että kylpyhuoneessa ovat koko ajan niin märkiä, että ne pitää laittaa parin tunnin välein kuivumaan. Olenkin alkanut pitää kylppärissä kahta käsipyyhettä, jotka kiertävät päivän aikana kuivaustangon ja ripustuskoukun väliä...
Otin tämän käsisaippuan käyttöön huhtikuussa Maarianhaminan asunnollani. Olen viettänyt asunnolla sen jälkeen noin kuukauden. 400 millin pullosta on kulunut yli puolet... Ja tämä on vain kylppärin saippua, keittiössä on omansa....
En voi sietää minkäänlaista, edes aavistuksenomaista tahmeuden, rasvan tai lian tunnetta ihollani. Saatan huuhtoa ja pestä käsiäni saippualla 10 kertaa yhden ruoan valmistuksen aikana. Käsien huuhtelu on niin automatisoitunutta, että hädin tuskin huomaan tekeväni sitä, ellen asiakseni kiinnitä siihen huomiota.
Jos kosketan öljyistä tonnikalapurkkia tai Oivariini-rasiaa, ei riitä, että pyyhkäisen rasvan iholtani käsipaperiin; iho on pestävä huolellisesti lyhyenkin purkkikontaktin jälkeen. Kun pilkon kasviksia, tunnen silloinkin tarvetta huuhtoa kädet, vaikka kasviksissa ei ole mitään rasvaista.
Käsissä ei saa tuntua mitään ylimääräistä.
Kun levitän kasvoille ihonhoitotuotteen, pesen kädet jokaisen hoitotuotteen välillä, koska en pidä siitä, että seerumiin/öljyyn/voiteeseen "sotkeentuneet" sormeni siirtävät tuotetta seuraavan purkin kylkeen. Enkä tietenkään voi sietää sitä, että käsiin jää ylipäänsä mitään tuotteen tuntua, kun olen saanut kaikki naama-aineet levitettyä.
Tajusin, että olen jopa lopettanut käsivoiteen käytön päiväsaikaan, koska en siedä voiteen tuntua ihollani valveilla ollessa tai kun teen jotain - ja yleensä teen jotain käsilläni koko valveillaoloajan.
Onkohan tämä ihan normaalia..? Tulee tunne, että ei ole.
Tahmaisuuden välttely on myös yksi syistä, miksi inhoan käyttää aurinkovoiteita vartalolla.
Kasvoaurinkovoiteista löytyy jo täysin ihoon katoavia, 0% tahmaisia tai rasvaisen tunteen jättäviä koostumuksia, mutta vartaloaurinkovoiteissa en vielä ole törmännyt tällaiseen koostumukseen.
Koska haluan ilman muuta suojata ihoni UV-säteilyltä, käytän tunnollisesti aurinkovoidetta koko vartalolla (auringolle altistuvilla alueilla), mutta joka kerta kun levitän voiteen ja puen sen jälkeen vaatteet päälle, tunnen inhotusta siitä, että vaatteet joutuvat kosketuksiin rasvapintaisen ihon kanssa. Tai että kädelläni hipaisen rasvaista ihon pintaa... (ja sitten tulee taas tarve pestä kädet...) Tunne on ihan absurdi, mutta en voi sille mitään.
Sääriin tulee harvoin koskettua tarkoituksetta, jolloin aurinkovoiteen tällä alueella saattaa jopa pystyä päivän aikana unohtamaan, mutta ihoalueet kuten käsivarret ovat jatkuvasti "hollilla". Tämän vuoksi olen alkanut erityisesti city-olosuhteissa levittää käsivarsille ja dekolteelle kasvoille tarkoitettua mattapinnan jättävää aurinkovoidetta (suosikkini on Nivea Shine Control SK 30).
Harras toiveeni olisi, että Nivea tai jokin muu brändi lanseeraisi Non-sticky-aurinkovoiteen myös koko vartalolle. Minusta tulisi ikuisesti uskollinen asiakas..!! 🙏🏻 Luonnonkosmetiikan keinoin tällainen koostumus ei ole mahdollista, ainakaan tämän hetken teknologialla.
Koska iho voi tahmaantua myös silloin, kun en ole vesihanan ja käsisaippuan välittömässä läheisyydessä, kannan mukanani aina Savetteja tai muita tehokkaita käsienpuhdistuspyyhkeitä. Suosin pyyhkeitä käsidesin sijaan, sillä käsidesi vain desinfioi, se ei poista likaa.
Savetit ovat ihan ehdottomia erityisesti kesä- ja aurinkovoideaikaan, yllä mainituista syistä. (Vartalo)aurinkovoiteen lisääminen kesken päivän on pahin mahdollinen tahmatilanne, ja tahmaisista näpeistä on välittömästi päästävä eroon. Jos olen rannalla, mieluiten vielä huuhdon kädet Savett-käsittelyn jälkeen juomavedellä...
Kun meikkaan, pesen kädet jokaisen sormin levitettävän tuotteen jälkeen; silmämeikinpohjustajan, peiteaineen ja meikkivoiteen...
Pitäisiköhän jonain päivänä yrittää laskea, montako kertaa pesen kädet....? En tiedä olisiko perässä pysyminen mahdollista, koska käsien pesu on niin tiheää, alitajuista ja automatisoitunutta.
...ja.... sitten mä olen välillä ihmetellyt, miksi mun käsien iho on viime vuosina muuttunut kroonisesti kuivaksi.
Pitääkö sitä tosiaan ihmetellä..? 🙈
Tunnistaako kukaan muu itsessään näin pahaa tahman ja lian välttelyä..?
