Tänään aamupäivällä rakkain pieni filosofini, tuhiseva energiakenttäni ja loputtoman sitkeä sissimme Viivi-koira siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Ikävän ja suuren surun keskellä tunnen iloa ja kiitollisuutta, että sain olla mukana Viivin viimeisissä päivissä ja hetkissä.
Tätä hetkeä olen pelännyt, tätä hetkeä olen odottanut. Tähän päivään saakka en tiennyt, kestäisinkö olla läsnä kun se tapahtuu. Nyt tiedän, että se oli parasta mitä minulle ja ystävälleni olisin voinut toivoa.
Palasin Tanskasta tietämättä, että yhteinen aikamme oli ihan juuri käytetty loppuun. Kun koiria matkani ajan hoitanut ystävä toi koirat, Viivi kirmasi pihan yli luokseni kuin 10 vuotta nuorempi Viivi konsanaan. Ilahduin niin, kun näin Viivin niin pirteänä. Nämä pienet hetket olivat lahjoja. Halasin Viivin hoitajaa, olin niin onnellinen.
Eilen kävelimme Pyynikille ja Viivi askelsi päämäärätietoisesti kaksi viimeistä korttelia kotiin.
Se on viime päivät ollut tavallista aktiivisempi, seurannut minua asunnossa, tarkkaillut puuhastelujani keittiön ovensuussa ja odottanut, että menemme yhdessä nukkumaan.
15-vuotiaan rouvan askel oli viime vuosina hidastunut, turkki harmaantunut ja rakastettava nenäkkyys loiventunut, mutta tuttu persoonallisuus ja aseistariisuva energia oli yhä siellä. Ja se uskomaton sitkeys. Viivi ei todellakaan aikonut lähteä täältä tuosta vain. Kaksi vuotta sitten se kävi kuoleman porteilla ja totesi, ettei nyt kuitenkaan vielä huvittanut lähteä ja voisihan täällä vielä tuhista, herkutella tienvarsituotteilla, retkeillä metsäpoluilla ja nuolla emäntien ja isäntien ihoa vähän pidempään.
Viivi jäi, toipui ja tuhisi ja rakasti – ja oli rakastettu – vielä kaksi kokonaista vuotta. Se eli täyden elämän ja koki kanssamme Kilpisjärven luontopolut, Hämeenlinnan hiekkarannat, Kuopion toritunnelmat ja Maarianhaminan puistotkin.
Erityisesti Viivi viihtyi luonnossa ja metsässä. Se ei tiennyt parempaa paikkaa kuin Pyynikin polut tai Seitsemisen sammalmättäät. Kaikkein kuvaavin muisto Viivistä on näky pienestä chihuahuasta tomerana vaellusjoukon etunenässä, kaukana muiden edellä. Välillä tuo pieni siluetti pysähtyi polulla ja kääntyi katsomaan perässätulijoita. Kuin sanoen, "Tulkaa jo, mitä te maleksitte! Nyt mennään!"
Viivi oli pikkuinen, ponteva, arvokas ja arvonsa tunteva. Se oli lauman johtaja ja otti tilansa majesteetillisella vaan ei lainkaan ylimielisellä itsevarmuudella. Se rakasti ihmisiä ja tutustui mielellään melkein kaikkiin koiriinkin. Se oli rohkea ja utelias. Se viihtyi yhtä hyvin sylissä kuin omassa tilassaan ympäristöä rauhallisesti tarkkaillen. Mielellään jossain vähän korkeammalla tyynyn tai sohvan päällä, josta se saattoi valita, osallistuuko ympäröiviin tapahtumiin vai tarkkaileeko vain.
Pakkasesta Viivi ei tykännyt, eikä myöskään puisista lankkusilloista. Raot edustivat epämukavuutta ja riskimomentteja pienille tassuille.
Kun Viivin aika viimein koitti, se koitti hetkessä, jolloin kaikkien sen perheen jäsenten oli mahdollista päästä saattamaan Viiviä. Vaikka jouduimme tekemään päätöksen, se päätös mahdollisti kaikkein kauneimman siirtymän Viiville tästä ajasta.
Tiedättekö sen tunteen. Maailman ristiriitaisimman tunteen. Kun itsekkyys ja oikeudenmukaisuus käyvät vielä väsynyttä käsirysyä vaikka itsekkyys tietää, että se häviää. Sen pitää hävitä.
Mutta kun minä rakastan sitä, minulle tulee niin paha mieli, jos se menee pois, en halua vielä kohdata tätä oloa. Oikeus: tee oikein, tee arvokkaasti. Ja lopulta se mikä on oikein voittaa. Mutta aina siinä on pieni hätääntynyt taisto. - Koska olemme ihmisiä, ja ihmisyys on sellaista, että viimeiseen asti yritämme rutistaa rakkaita asioita itseämme vasten ja säilyttää niiden tuoman lämmön, peläten lopullisuutta, peläten menetystä. Peläten sitä, että suru jättää meidät kylmiksi. Vaikkei se lämpö lopulta mihinkään katoa, jos valitsemme rakastaa omistamatta.
Kaikkea ei voi säilyttää ikuisesti, mutta voi rakastaa, vaikka päästäisikin irti.
Tänä kesänä pidin köysiä jälleen käsissäni ja tunsin hämmentävän epäuskon tunteen. Oli kolmas sesonkini purjeveneellä ja katsoin köyttä kuin se olisi kädessäni ensimmäistä kertaa. ”Puhu minulle”, sanoin köydelle mielessäni. ”Tule nyt sieltä..!”
Avuttomuuden tunne oli valtava ja samalla tuttu viime vuosilta. Vaikka kuinka maanittelin, se ei tullut: aiemmin oppimani taito muodostaa yksinkertaisinta solmua tai kiinnittää köysi laiturin pollariin. Edelliskesänä olin jopa käynyt purjehduksen alkeiskurssin ja hankkinut kotiin köysiä, joilla harjoittelin intensiivisesti. Ja nyt? Köysi oli edessäni ihan hiljaa. Se oli vain köysi, eikä minulla taitoa tehdä sille asioita, joita veneillessä kuuluu tehdä.
Tämä kirjoitus on yksi tapani käsitellä sitä surua, mitä uupumuksen jälkipyykkinä jääneet oireet minulle aiheuttavat.
Kirjoitin aiheesta viimeksi tammikuussa. Minulla on kroonistuneita muisti- ja tietojenkäsittelyongelmia kahdeksan vuotta kestäneen stressi- ja ylikuormitustilan jäljiltä. Lisäksi minulla on itseaiheutettu keskittymishäiriö ADT. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että minun on vaikea keskittyä, painaa mieleen asioita ja hahmottaa ja omaksua laajoja tiedollisia kokonaisuuksia erityisesti uusiin asioihin liittyen. Osaan suhtautua näihin jo monella tavoin lempeästi ja ymmärryksellä, ja olen antanut itselleni anteeksi sen, että uuvutin itseni.
Silti… Aina välillä kognitiiviset ongelmat ilmenevät tavalla, joka saa minut tuntemaan erityistä surua, turhautumista ja kiukkua. Häpeääkin. Minussa ryöpsähtää tunteita jotka sanovat, ”noniin, tällainen susta on tullut, katso nyt itseäsi..! Olet säälittävä.”
Kognitiiviset haasteeni ovat välillä niin absurdeja, että tekisi mieli itkeä. Ei vain voi käsittää, miksi asioiden mieleen painaminen on niin vaikeaa – vaikka tietää syyt ilmiön taustalla.
Olin juuri ihanalla lomalla, jonka aikana ilon läpi koko ajan koin, että kylläpä olen h*lvetin tyhmä. Tiedättekö miltä tuntuu, kun tajuaa, että kaikki, mitä on oppinut edellisen kahden kesän aikana, on haihtunut mielestä. Katsoo samoja veneen osia, joita on katsellut ja käyttänyt kaksi kautta ja on vain, ”Mitä nää nyt tekikään.”
Puhumattakaan siitä, miten pahalta tuntuu näyttäytyä niin hitaasti käyvänä läheisilleen. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten kummalliselta ja surulliselta tuntuu, kun edes omat lähimmät ihmiset eivät tunnu täysin ymmärtävän, mitä käyn läpi, kun en muista asioita. Jatkuva unohteluni aikaansaa myötätunnon sijaan lähinnä ärtymystä. Koska minua yleisellä tasolla pidetään ihan älykkäänä ja osaavana ihmisenä, muistiongelmia ei jostain syystä pystytä ymmärtämään.
Taitojen ja monenlaisten detaljien unohtaminen on tietysti luonnollistakin veneilyn kaltaisessa harrastuksessa, jota kausiluontoisena harrastetaan vain lyhyt aika vuodesta, ja taitojen ylläpito jää joka vuosi väkisinkin pitkälle tauolle. Mutta normaalisti toimivassa muistissa aiemmin opittujen taitojen pitäisi harrasteympäristössä aika nopeasti palautua mieleen. Minun kohdallani ei ole näin.
Kävin jälleen läpi mitä on skuuttaus, mihin päin vinssiä pyöritetään, mikä köysi vinssinvapauttimesta johtaa mihinkin ja miten jiippi ja venda eroavat toisistaan. Vaikka miten yritin, en kerta kaikkiaan osannut enää tehdä paalusolmua, vaikka miten koetin palauttaa mieleen klassiset ”käärme nousee lammesta” -ohjeet. Montako sataa kertaa olin tehnyt solmun viime kesänä.
Ilmeisesti olin maksanut kalliista kurssistakin ihan turhaan.
Loman aikana paljon aikaa kului siihen, että surin tilannetta ja häpesin.
Toinen kipeä esimerkki on kreikan kieli. Olen matkustellut Kreikassa yli 20 vuoden ajan ja viettänyt maassa yhteensä varmaan toista vuotta. Opettelin kreikan aakkoset jo parikymppisenä. Luen sujuvasti katukylttejä ja ravintoloiden menuja. Voisi kuvitella, että kieli tarttuisi päähäni kuin itsestään. Jos olisin aktiivisesti opetellut kreikkaa 25- tai 30-vuotiaana, se varmaan olisikin. Mutta nyt? Päätin uupumuksen toipilaana viimein mennä kreikan kielikurssille, mutta kreikka ei tartu päähäni sen helpommin kuin veneilijän solmut.
Olen käynyt alkeiskurssin nyt kahdesti, ja kun en niiden jälkeen edelleenkään osaa laskea kreikaksi edes kymmeneen, puhumattakaan että osaisin taivuttaa verbejä, olen niin lannistunut ja järkyttynyt, että en tiedä menenkö kurssille enää ikinä.
Sanotaan, että aivot pystyvät toipumaan ja palautumaan stressin aiheuttamista vaurioista ja kognitiivisista häiriöistä, mutta minun pääni ei kaikilta osin ole palautunut.
Aiemmin tällä viikolla purskahdin melkein itkuun, kun tajusin keittiöremonttiini liittyvien materiaalivalintojen menneen päässäni sekaisin jo ties kuinka monetta kertaa. Materiaalit lukevat sopimuksessa ja sama sekaannus on viimeksi käyty läpi alkukesästä. Kuitenkin – taas olin unohtanut asiat ja aiheutin hämmennystä esittämällä samat kysymykset urakoitsijalle jälleen kerran. Tunsin, että puuseppä alkaa pian varmaan huolestua minusta, kun sovitut asiat eivät millään jää asiakkaan päähän. Se nolouden tunne. Mitä minusta ajatellaan..?
(Se tunne on: minusta ajatellaan, että nainen ei taida olla kovin välkky.)
Ennen kuin uuvuin, olin tyyppi joka tekee kaikkea ja haalii tietoa koko ajan hirveällä vauhdilla. En tuntenut tylsyyttä mutta en toisaalta myöskään kuormitusta siitä, että mitään olisi liikaa. Imin itseeni kaiken kiinnostavan ja valmiuteni ja energiani kaikkeen uuteen tuntui olevan loputon.
Innostus ja kiinnostus uuteen on yhä jäljellä, muisti ja keskittymiskyky ei. Tämä on tragedia, jota käsittelen ehkä koko loppuelämäni.
Pahinta on se, miten vaatija-Sanni saa näistä isossa kuvassa aika merkityksettömistä ongelmista bensaa tankkiinsa.
Mitä sillä on väliä, jos en opi kreikkaa tai muista solmuja (tai kunkin omega-rasvahapon yksilöityjä vaikutuksia, onneksi niistä on olemassa nopeasti tavoitettavat muistiinpanot), kun kuitenkin elämä ja arki sujuu ja olen työ- ja toimintakykyinen?
Ei sillä olekaan väliä. Mutta vaatija-Sanni saa näistä aina voimaa, ja ah miten mielellään hän morkkaa minua siitä, että tällainen ongelma on jäänyt matkamuistoksi uupumuksesta.
Eräänä päivänä seisoin etupurjeen jumittunut skuuttiköysi kädessäni ja kuulin, kuinka mies huutaa taustalla että kerää se nyt herranjestas kasaan, nyt on kiire, ja itse vain tuijotin köyttä jähmettyneenä kuin peura ajovaloihin. En kerta kaikkiaan tiennyt, mitä köydelle pitäisi tehdä, vaikka asia oli päivän selvä.
Sellaisina hetkinä tekisi mieli vain luovuttaa tai ainakin kadota pois siitä hetkestä.
Ja hiipiä kaikessa hiljaisuudessa sellaiseen turvalliseen ympäristöön, jossa hallitsee asiat. Kuten vaikka tavaratalon kosmetiikkaosastolle neuvomaan asiakkaita sopivan seerumin löytämisessä. Sen mä ainakin osaan. Pysyvästi.
Lääke tähän ongelmaan ei ole mikään muu kuin salliminen ja lempeys.
Tämän hetkinen lempeyden tasoni ei selvästikään riitä. Minun täytyy sallia itselleni se, että jotkut asiat ovat nykyään vaikeita omaksua, ja että se voi olla pysyvä tila. Ja että se on ok. Ehkä sallia sekin mahdollisuus, ettei tämä liitykään uupumukseen. Jos en vain enää vanhemmiten opi asioita samalla tavalla kuin nuorempana? Voihan se olla niinkin.
Asioista kuten Kreikassa matkailusta ja veneilystä voi ja saa joka tapauksessa nauttia, vaikkei hallitsisikaan kaikkia niihin liittyviä erityistaitoja. Toivottavasti tunnen näin ensi kesänä, kun minä ja purjeveneen köydet kohtaamme jälleen.
Nyt pääsen jälleen lempiaiheen äärelle, kahdenkin: teemana lemppari-ihonhoitokomboni seerumi & öljy sekä vertailua edullisen ja arvokkaamman vaihtoehdon välillä.
Disclaimer: olen töissä tässä postauksessa esiteltyjen tuotteiden maahantuojalla. Esitellyt tuotteet ovat minulle tuttuja työni kautta.
Yksinkertaisesti, seerumi yhdistettynä öljyyn on yhtä kuin "kasvovoide", mutta huomattavasti tehokkaammin kosteuttavana sekä hoitavana koostumuksena kuin voide.
Miksi? Koska seerumissa ja kasvoöljyssä aktiiviaineet ovat kaikkein tiiviimmässä muodossa. Seerumien ja öljyjen koostumukset ovat vailla teknisiä, voidepohjaa rakentavia ja iholle periaatteessa hyödyttömiä aineita kuten emulgaattoreita ja sakeuttajia. Hyöty: iho saa maksimaalisen määrän hoitavia, kosteuttavia ja antioksidanttisia aineita.
Seerumin ja öljyn voi totta kai levittää iholle omina kerroksinaan, kuten perinteisesti tehdään. Samat hyödyt saa kuitenkin myös miksaamalla nämä yhteen ennen iholle viemistä.
Kun seerumin ja öljyn sekoittaa yhteen kämmenellä syntyy raikas, nopeasti imeytyvä, ja ei-öljymäinen hoitoneste, joka tuntuu miellyttävältä myös heille, jotka eivät pidä öljyn tunteesta iholla. Vaikutus on sekä kosteuttava että pehmentävä. Bonus: yhteensekoitettuna seerumi ja öljy imeytyvät vielä nopeammin kuin erillisinä kerroksina levittäessä! Ei öljyn imeytymisen odottelua!
Edit. Luettujani kommentteja huomaan että on syytä lisätä, että seerumilla tarkoitan tässä yhteydessä vesipitoista tuotetta. Markkinoilla on myös öljyjä, jotka on nimetty 'seerumiksi' tai 'boosteriksi' (mikä on omiaan aiheuttamaan sekaannuksia), mutta puhuessani öljyn ja seerumin miksaamisesta tarkoitan vesipohjaisen seerumin (koostumukseltaan yleisesti fluidimaisia, nestemäisiä tai geelimäisiä) yhdistämistä 100% öljypohjaiseen kasvojenhoitotuotteeseen.
Vesi + öljy = täydellinen kosteutus. Iho tarvitsee sekä vesimäistä että rasvaista kosteutta. Nimitykset voivat vaihdella, mutta jos olet epävarma, katso, että seerumi-tuotteen incin alussa on aqua eli vesi. :)
✨ Kokeilisitko sinäkin viimein tätä komboa? :) Suosittelen lämpimästi: tästä vinkistä olen saanut enemmän innostunutta palautetta kuin mistään muusta yleisluontoisesta ihonhoitovinkistäni. 🤗 (Omia kokemuksiaan saa mieluusti jakaa kommenteissa!)
👛 MOSSA VITAMIN COCKTAIL -ÖLJY & MOSSA JUICY JELLY -SEERUMI
Hinta: öljy 15,90€ / 30 ml + seerumi 22,50€ / 100 ml = 38,40€ / 130 ml
Ihanalta, marjaiselta Mossalta löydämme kaikkein edullisimman vaihtoehdon. Juicy Jelly ei varsinaisesti ole seerumi vaan geelimäinen kasvojen kosteuttaja, siitä kertoo myös pakkauskoko, mutta sekä kuluttajien että kaupan alan keskuudessa tuotteen kutsumanimeksi on vakiintunut seerumi. Moni myös käyttää Juicy Jellyä seerumin tavoin.
Vitamin Cocktail Facial Oil kuuluu Suomen suosituimpiin kasvoöljyihin ja on niitä tuotteita, joiden myötä kasvoöljyt alkoivat lyödä Suomessa läpi mainstream-markkinoilla. Suosio on helppo ymmärtää: Mossan Vitamin Cocktail on edullinen, kosmeettisesti erittäin miellyttävä, herkullisen tuoksuinen ja helposti saatavilla. Vitamin Cocktail on mitä mainioin ensituote lähteä tutustumaan kasvoöljyihin, koska sen silkkinen ja kuivaöljymäinen ihotuntuma tarjoaa matalan kynnyksen öljykokemuksen myös niille kuluttajille, joita öljyn levitys hipiälle kauhistuttaa. (Itsekin kuuluin heihin pitkään.)
Mossan Vitamin Cocktail koostuu yhdistelmästä esteriöljyjä, kokonaisia kasviöljyjä kuten vadelmansiemen-, avokado-, helokki- ja luumunsiemenöljyä sekä vitamiinirikkaita kasviuutteita kuten ruusunmarjaa ja tyrniä. Öljy tuo iholle runsaasti vitamiineja, antioksidantteja ja hyviä rasvahappoja. Vitamin Cocktailissa on trooppisen hedelmäinen tuoksu.
Juicy Jelly puolestaan on marjojen antioksidanteilla terästetty hyaluronihappokosteuttaja. Se sisältää kosteuttavaa glyserolia, betaiinia ja hyaluronihappoa sekä vadelma- ja puolukkauutteita.
Miksi nämä tuotteet ovat niin edullisia? Voiko halpa olla laadukasta? Kysymys, jota aina tarkastelen innolla. 🙂 Halpa ei aina ole hyvää, mutta esimerkkipoiminnossani on.
Mossan kohdalla edullista hintaa selittävät myyntivolyymit, brändi, edulliset pakkausmateriaalit sekä mm. kasvoöljyssä käytetyt, silkkisestä ihotuntumasta vastaavat esteriöljyt. Esterit ovat edullisempia kuin kokonaiset, kasveista puristetut öljyt. On hyvä muistaa, että hinta on myös olennainen osa brändäystä. Tämä vaikuttaa erityisesti arvokkaampien brändien päässä ja tarkoittaa sitä, että ylelliseksi brändätyn tuotteen ostaessaan kuluttaja maksaa myös siitä eksklusiivisuudesta, että tuote ei ole kaikkien budjettien ulottuvissa. Mossa brändinä haluaa olla kaikkien saatavilla. Hinta heijastaa ennen kaikkea sitä. 👍
👛 LAVERA RE-ENERGIZING SLEEPING OIL ELIXIR & LAVERA HYDRO SENSATION -SEERUMI
Hinta: Öljy 21,90€ / 30 ml + seerumi 18,20€ / 30 ml = 40,10€ / 60 ml
Toinen pihistä-osaston tuoteduo tulee Laveralta, joka Mossan tavoin on brändäykseltään edullinen, kaikkien saataville suunnattu luonnonkosmetiikkasarja.
Iholla satiinisen ja ohuen tuntuisen Re-Energizing Sleeping Oil -öljyn pohjan muodostaa esteriöljyillä kevennetty luomuauringonkukansiemenöljy, jonka lisäksi öljyseoksessa on merikaaliöljyä, luomumanteliöljyä, luomuviinirypäleensiemenöljyä, luomuarganöljyä, luomuoliiviöljyä ja luomu- aloe veraa. Vaikutukset ovat antioksidanttisia, kosteuttavia, suojabarriääriä vahistavia ja pehmentäviä. Laveran kasvoöljy sopii kaiken ikäisille.
Mossaan verrattuna Laveran kasvoöljy on kokonaisuutena kenties hieman hienostuneempi ja sen tuoksu voi puhutella varttuneempia kuluttajia. Mausteisessa tuoksussa on aistittavissa appelsiinia kera tumman suklaan. (Virallisessa tuoksukuvauksessa, jollaiset Laveralla on ilahduttavasti kaikille tuotteilleen, puhutaan appelsiinista, ruususta, seetristä, tonka-pavusta ja vaniljasta ☺️).
Hydro Sensation -seerumi on monelle tuttu kosteuttava seerumi. Monipuolisesti hoitava raikas koostumus sisältää mm. aloe veraa, skvalaania, hyaluronihappoa, luomukurkku-uutetta, luomuviinirypäleuutetta, luomulevää sekä ksylitolia. Jos tekee vertauksen Mossaan, Laveran seerumi sisältää huomattavasti runsaamman kattauksen erilaisia kosteuttavia ja antioksidanttisia aineita. Mossa edustaa tässä yhteydessä ainesosaminimalismia, Lavera maksimalismia.
HAJUSTEETON VAIHTOEHTO:
👛 HAUT-SÉGALA MANTELIÖLJY & TAIKA SENSITIVE-SEERUMI
Hinta: Öljy 14,90€ / 50 ml + seerumi 11,90€ / 30 ml = 26,80€ / 80 ml
Kolmas pihistä-kategorian nostoni on myös hajusteeton ja herkälle iholle soveltuva vaihtoehto. Kuvassa Haut-Ségalan manteliöljyä edustaa vaniljauutetta sisältävä versio, mutta teksti viittaa hajusteettomaan versioon. En omista hajusteetonta yksilöä, joten vanilja-versio (manteliöljy tämäkin) saa toimia sen sijaisena kuvassa. :)
Haut-Ségalalla on muutenkin oivallinen tarjonta kasvoöljyjä hajusteettomien ja pelkistettyjen öljyjen ystäville. Esittelin tämän piiloon jääneen ranskalaisen brändihelmen huhtikuussa. Haut-Ségalan öljyt ovat oivallinen vinkki myös niille kuluttajille, jotka eivät pidä pipeteistä: kaikki sarjan öljyt on pakattu pumppu-pakkauksiin. Myös koko on tavanomaista kasvoöljyä suurempi.
Manteliöljy on herkän ihon klassikkoöljy, jota käytetään hellävaraisuutensa vuoksi paljon myös vauvoille ja lapsille kehitetyissä ihonhoitotuotteissa. Haut-Ségalan manteliöljy on kylmäpuristettua ja korkealaatuista. Ja todella edullista!
Kotimaisen Taika-luonnonkosmetiikkasarjan Sensitive-seerumi edustaa harvinaista tuotetyyppiä, sillä hajusteettomia seerumeita on luonnonkosmetiikassa tarjolla todella vähän. Taikan seerumi onkin oikea lottovoitto niin hintansa, ainesosiensa kuin lähituotantonsa puolesta. Keramideja, kauraöljyä, ksylitolia ja rypsiöljyä sisältävä koostumus on herkän ja kuivan ihon unelma. Kun siihen yhdistää vielä manteliöljyn, saa fantastisen hoitococktailin, joka ravitsee ja syväkosteuttaa kuivaa ja herkästi ärtyvää ihoa.
💎 ABSOLUTION ADDICTION-KASVOÖLJY & PATYKA ADVANCED PLUMPING -SEERUMI
Hinta: öljy 75,90€ / 30 ml + seerumi 84,90€ / 30 ml = 160,80€ / 60 ml
Absolutionin ja Patyka tuotteet edustavat luonnonkosmetiikan luksusta ja tarjoavat iholle kokonaisvaltaista hoitoa huippuraaka-aineilla.
Absolutionin kulttimaineessa oleva Addiction-öljy on arvokas, mutta niin on sen sisältökin. Addiction koostuu 100% kokonaisista kasviöljyistä kuten ruusunmarjasta, iltahelokista, arganista ja seesamista sekä laajasta kattauksesta eteerisiä öljyjä. Moni ei tiedä, että aidot eteeriset öljyt ovat kallis raaka-aine ja niiden käyttö (puhtaina) nostaa aina tuotteen hintaa. Mitä useampaa eteeristä öljyä tuote sisältää, sitä enemmän se näkyy hinnassa.
Tyypillisesti luonnonkosmetiikan ihonhoitotuote voi sisältää eteerisiä öljyjä pieninä pitoisuuksina osana kasviöljyjä, näin on esimerkiksi Mossan edullisessa kasvoöljyssä. Tällöin eteerisen öljyn vaikutus on lähinnä miedosti hajustava, ei hoidollinen. Absolutionin öljyyn puolestaan on lisätty eristettyjä eteerisiä öljyjä lisäämään tuotteen terapeuttisia vaikutuksia. Ero on olennainen. Addiction sisältää mm. ylang-ylangin, porkkanan, salvian, kistuksen, amyriksen, palmarosan ja australialaisen santelipuun eteerisiä öljyjä. Eteeristen öljyjen moninaisista terapeuttisista vaikutuksista ihoon voisi kirjoittaa laajan esseen. Addiction sopii kaikille ihotyypeille ja on niin sanottu ”tekee-kaiken” hoitotuote kosteuttaen, uudistaen, vahvistaen ja suojaten ihoa. (En kuitenkaan suosittelisi sitä herkälle iholle.)
Patykan kosteuttava, silottava ja ihoa täyteläistävä Advanced Plumping -seerumi sisältää 2% hyaluronihappoa (kolmessa eri molekyylikoossa), peptidejä, ruskeaa merilevää ja plankton-uutetta. Verrattuna pihistä-kategorian seerumeihin, Patykan seerumi on anti-age-vaikutteisempi ja veden sijaan sen pohjan muodostaa luomuruusuvesi. Luomusertifioutu koostumus sisältää 99,7% luonnollisia ainesosia ja 62,3% luomu-laatuisia. Edullisemmat seerumit eivät ole luomu-laatua.
💎 TRUE ORGANIC OF SWEDEN FACE IT -KASVOÖLJY & MÁDARA HYDRA FIRM HYALURON JELLY -SEERUMI
Hinta: öljy 47,50€ / 30 ml + seerumi 37,90€ / 75 ml = 85,49€ / 105 ml
Viimeisenä laadukas kaksikko, joka on hinnaltaan pihistä-kategorian tärppejä kalliimpi, mutta luksusmerkkejä selvästi huokeampi.
True Organicin ja Mádaran tuotteissa yhdistyvät tavallaan pihistä- & panosta -tuotetyyppien parhaat ominaisuudet. Tämä kaksikko voi myös sopia tuoksuherkille, sillä kumpikin tuote on erittäin mietotuoksuinen (minun nenääni oikeastaan tuoksuttomia).
Hieman tuntemattomammaksi jääneen True Organic Of Sweden -sarjan erinomainen Face It -kasvoöljy sisältää Absolutionin luksusöljyn tavoin vain kokonaisia, kylmäpuristettuja luomukasviöljyjä sekä eteerisiä öljyjä. Koostumus on Addictioniin verrattuna pelkistetympi mutta yhtä lailla laadukas, eikä koostumuksessa ole käytetty ns. edullistavampia ratkaisuja kuten estereitä. (Joskus estereillä toki on funktiokin, kun tavoitellaan kuivaöljymäisen tuntuisia tai silikonien liukkautta imitoivia koostumuksia.)
Face It -kasvoöljy sisältää chiansiemenöljyä, saflorinsiemenöljyä, ruusunmarjaöljyä, auringonkukansiemenöljyä sekä bergamotin ja geraniumin eteerisiä öljyjä. Vaikutus on kosteuttava, uudistava, juonteita silottava ja antioksidanttinen. Face It -öljy sopii täyteläisyydestään huolimatta myös epäpuhtauksiin taipuvaiselle iholle, kiitos rasvoittuvaa ihoa tasapainottavan rasvahappokoostumuksensa. True Organicin tuotteiden saatavuus Suomessa on aika rajallinen, ja Face It -öljyä saa varmimmin Jolien verkkokaupasta.
Mielenkiintoista: vaikka Face It -kasvoöljy sisältää eteerisiä öljyjä, se on kutakuinkin tuoksuton.
Mádaran supersuosittu Hyaluron-jelly oli klassikko jo syntyessään, ja tätä seerumia suosittelen ilomielin kaikille. Minimalistinen, unisex-tyyppinen ja erittäin tehokkaasti kosteuttava koostumus sisältää koivunmahlaa, glyserolia, hyaluronihappoa ja sodium pca:ta.
Mádaran jelly on mielestäni aivan erityisen toimiva pari öljy/seerumi-sekoituksiin. Jos olette testailleet öljy-seerumi-sekoituksia, saatatte olla kanssani samaa mieltä. Tuotteen pehmeän hyytelömäinen koostumus tekee sen annostelusta ja kämmensekoittelusta öljyn kanssa helpompaa kuin juoksevien nesteiden. Lisäksi superkosteuttava ja neutraali koostumus tekee Mádaran jellystä täydellisen parin mille tahansa öljylle, oli öljy sitten simppelisti ravitseva ja suojaava tai tehokkaasti uudistava ja aktivoiva.
Kuulutko sinä seerumin ja öljyn miksaajiin? :)
Kommenteissa saa mielellään jakaa omia suosikkejaan öljy & seerumi -yhdistelmistä!
