On päiviä, jolloin tahdon vain tehdä nopean, perusvarman meikin joka sopii kaikkiin tilanteisiin. Sen klassisen ehostuksen, jolloin en näytä mitenkään erityisen meikatulta mutta kuitenkin siistiltä, huolitellulta ja "säteilevältä" (vastakohtana kuolleen kalan sävylle). Tällaista meikkiä käyttää varmaan valtaosa naisista. Tässä minun tapani tehdä se.

Toiset näyttävät meikittäkin freeseiltä. He näyttävät normaaleilta - eivät mitenkään oudoilta tai kalpeilta tai värittömiltä, vain, no, siltä ettei heillä satu olemaan meikkiä. Useimmiten tällaisilla onnenpekoilla on jo valmiiksi hieman tummempi väritys niin hiuksissa, ripsissä ja kulmakarvoissa kuin ihossakin. Heidän ihonsa tuntuu hehkuvan melkein sisältäpäin.

Sitten olemme me; kalpeat, haaleat ihmiset joilla on tummat silmänaluset ja ohut iho jonka läpi verisuonet kuultavat. Meidän ripsemme ja kulmakarvamme, jopa huulemme, ovat lähes värittömät. Meidän kaltaisemme ihmiset näyttävät meikittöminä, etenkin talvella, lähestulkoon sairaalloisilta. Tämä ei ole mitään liioittelua tai tekstin dramatisointia. Näin vain on. Te muut kalpeat tunnistatte kyllä itsenne ja tiedätte mistä puhun. Me tarvitsemme meikkiä. Se ei välttämättä ole pelkkä valinta; "haluanko tänään näyttää vähän sievemmältä? Jaksaisikohan sitä vähän meikata?", vaan edellytys. Okei, tämä tietysti riippuu ihan meidän jokaisen elämäntilanteesta. Jos olet sellaisessa työssä, missä ulkoisella habituksellasi ei ole mitään väliä, voit tietysti vapaasti pysyä vampyyrina. Mutta useat meistä ovat työssä, jossa täytyy näyttää vähintään terveeltä. Ja silloin me tarvitsemme ystäväämme meikkiä.

Minä tykkään käyttää talvisin sävyttävää päivävoidetta tuomaan hieman hehkua olmimaiseen väritykseeni. Nyt keväällä, kun aurinko ei ole vielä tuonut väriä kasvoilleni, ja talven paksut voiteet ovat jääneet liian täyteläisiksi, sekoitan itse oman sävyttävän kosteusvoiteen. Talvella käytin Dr. Hauschkan Hoitavaa Värivoidetta, ja nyt kevääksi löytyi myöskin hauschkamainen ratkaisu; Bronzing Liquid -värineste. Se on ohut pigmenttineste, jota voi sekoittaa mihin tahansa kosteusvoiteeseen. Tällä hetkellä sekoitan sitä Laveran Neutral Fluidiin.

Kas näin. Näyttää tummalta, mutta sävy on kasvoilla hyvin läpikuultava. Jos haluaa tummemman tuloksen, niin lisää värinestettä vaan.

Voidesekoituksen kasvoille tuoma sävy on tuskin kuvassa silminhavaittava, mutta trust me, it makes a difference.

Perussilmämeikkiin tarvitaan periaatteessa vain kaksi sävyä; yksi vaalea ja yksi ruskea. Minä käytän kuitenkin kahta vaaleaa ja kahta ruskeaa. Liikkuvalle luomelle laitan eri vaalean kuin kulmaluulle. Tässä meikissä laitoin liikkuvalle luomelle kellertävää kermanvaaleaa IsaDoran Retro Chrome -paletista ja luomivakoon L'orealin voimakkaan helmiäistä Platinum Beige -sävyä. Ulkonurkan varjostin Grimasin kullanruskealla 785-sävyllä ja kulmaluulle sipaisin L'orealin Golden Beigeä. Rajasin yläluomen ja alaluomen ulkonurkan ruskealla kynällä. (Olen tykännyt tuosta Yves Rocherin kynästä jostain syystä ihan hirveästi, siinä on vaan ihan paras koostumus, ja nyt se vihdoin loppui pari päivää tän meikin tekemisen jälkeen.)

Kulmakarvat ovat luonnollisestikin myös tärkeä osa perusmeikkiä. Niillä tuodaan ryhtiä kasvoihin ja kehystetään silmät. Itse käytin melkein 10 vuotta pelkästään The Body Shopin kulmaväriä, mutta nyttemmin olen siirtynyt käyttämään Lumenen kulmakynää tai jotain neutraalinruskeaa mattaluomiväriä jonka levitän viistopäisellä siveltimellä.

Hillitty silmämeikki valmis.

Kasvoille levitin mineraalimeikkipohjan, Lily Lolo Blondie Foundation. Huomatkaa purkin sisällön kulumisaste - olen käyttänyt tätä purkkia talvesta 2009 saakka (kesä ja alkusyksy väliä, silloin käytin tummempaa In The Buff -sävyä) ja noin vähän on kulunut. Silmän aluset peitän Blondie Cover Up -jauheella.

Pohja on valmis. Kuulas, siisti ja luonnollinen.

Enää jäljellä kevyt sävy poskille. Laitoin muutaman vedon Rimmelin Santa Rose -poskipunaa, jonka päälle sipaisin tumminta raitaa IsaDoran Face Glow Powderista. (Tällä sävyllä ei voi varjostaa, vaikka se kuvassa tummalta näyttääkin. Kyseessä on vain hyvin kevyesti sävyä ja reilusti hohdetta tuova tuote.)

Perusmeikki on valmis. Huulille laitan vain huulirasvaa. Kasvoilla on terve hehku ja väri ja näytän kaiken kaikkiaan pirteältä ja freesiltä. Aivan eri vaikutelma kuin ensimmäisessä kuvassa.

Aikaa tällaiseen meikkiin menee minulla noin 20 minuuttia. Tämä on turvallinen lookki, jossa itse koen olevani lähes au naturel. Tällaista meikkiä käytin päivittäin 10 vuotta, ennenkuin löysin värikkäät luomivärit. Miinus poskipuna, jota aloin käyttää vasta n. 25-vuotiaana.

Kaapissa!-postauksessa tarkasteltiin kasvojenhoitotuotteitani, ja nyt olisi katselmuksessa sitten ne muutamat kroppatuotteet joita käytän. Muuten en pitäisi tätä mitenkään mielenkiintoisena aiheena, sillä en oikeasti ole mitenkään megakiinnostunut kenenkään kropparasvoista tai suihkugeeleistä, mutta koska haluan puhua blogissani luonnonkosmetiikasta ja esitellä eri luonnonkosmetiikan tuotteita, niin tälläkin postauksella on paikkansa.

Uudemmille lukijoille taustatiedoksi; päätin viime kesänä pitkään muhineen harkinnan jälkeen vaihtaa kaikki ihonhoidon tuotteeni luonnonkosmetiikkaan, ja kokeilla tuntisinko jotain eroa tavalliseen kosmetiikkaan. Meikkejä en tule täysin vaihtamaan luomuun, sen verran meikkifriikki olen, mutta kokeilen ja esittelen luonnonmukaisia vaihtoehtoja myös värikosmetiikan puolelta. Hiustenhoitotuotteetkin aion vaihtaa luonnonkosmetiikkaan, mutta, siihen meneekin vielä useampi vuosi sillä hiustuotehamsterina kaapeissani lymyää vielä shampoita ja hoitoaineita ainakin kolmen vuoden tarpeisiin. :)

(Mitä luonnonkosmetiikalla tarkalleen ottaen tarkoitetaan? Siihen antaa vastauksen tämä postaus.)

Minä en hamstraa mitään muita tuotteita kuin hiusputeleita ja meikkejä. Ihonhoidon puolella mulla on aina käytössä vain muutama tuote samaan aikaan, ja voin ostaa uuden kun edellinen loppuu. Se on oikeastaan tosi kiva tunne, ja pyrin siihen myös hiustuotteiden osalta. Siihen vain tosiaan menee vielä useampi vuosi.... ja hiustuotteiden käyttösykli on niin hidas (yksi 300ml shampoopullo kestää mulla n. 4kk) että jotenkin sitä vaan ei jaksa odottaa pullojen tyhjentymistä kun jo löytää uusia ihania tuotteita. Jos shampoita ja hoitoaineita saisi myös 100ml koossa niin ostaisin niitä.

Vartalovoiteita sen sijaan voi ostaa useamminkin. (Tosin ei ihan niin usein kuin Virve... :P) Tämän Dr. Hauschkan Kvittenivartalovoiteen ostin muistaakseni joskus helmikuussa, ja se kului loppuun ennätysajassa. Katsokaa kuvaa; kuvanottohetkellä voidetta oli käytetty ehkä neljä tai viisi kertaa. Ihan näin nopeasta kulumisesta en välitä, onhan kyseessä kuitenkin suhteellisen arvokas tuote. Dr. Hauschkan vartalovoiteet voisivat ennemminkin kulkea nimellä vartalomaito, ts. body milk, sillä ne ovat erittäin ohuita ja nestemäisiä. Minun iholleni tämä koostumus ei ollut tarpeeksi kosteuttava. Saadakseni riittävän annoksen koko kropalle jouduin pumppaamaan voidetta kerralla tosi suuren määrän normaaliin kulutukseeni verrattuna, ja niinpä se kuluikin n. kuukaudessa.

Laveran BodySpa-Bodylotionit sen sijaan saisivat kulkea nimellä body cream, sillä nämä voiteet ovat paksuja ja täyteläisiä. (No okei, olen käyttänyt vain tämän yhden tuubin muta oletan että sarjan muissa bodylotioneissa on sama koostumus.) Tämä Vervaine-Lime (rohtorautayrtti-lime) -voide tuoksui niin ihanalta että säästelin viimeisiä voiteen jämiä monta kuukautta...! ^_^ Jätti iholle samettisen pehmeän tunteen ja kosteutti riittävästi.

Toinen loppuunkäytetty Laveran vartalovoide oli Neutral-linjaan kuuluva hajusteeton bodylotion. Tässä on aivan erilainen koostumus kuin BodySpa-linjan kermaisissa voiteissa. Neutral-voide on ohutta, muttei mitään litkua niinkuin Hauschkan voide. Käyttäisin tästä Aqualan L:stä tuttua ilmaisua, "kosmeettisesti miellyttävä". :) Loppujen lopuksi saatoin ihastua tähän voiteeseen vielä Vervaine-Limeäkin enemmän, sillä se oli niin nopea levittää (mitä paksumpi voide, sitä kauemmin sitä tietenkin joutuu hieromaan ihoon että se imeytyy). 200ml purkki oli myös tähän saakka kokeilemistani voiteista riittoisin. Lääkemäinen purkki ei varmaan ole monen silmään tyylikäs, mutta sisältö on täysi kymppi.

Tällä hetkellä käyttämäni kolmikko näkyy tässä. Tai no, itse asiassa kuvasta puuttuu vielä Estelle & Thildin vartalovoide, mutta sitä olen kokeillut vasta pari kertaa ja se odottaa käyttövuoroaan Weledan jälkeen.

Weledan Villiruusu-suihkugeeli on voidemaista ja ihanan pehmeää ja vaahtoaakin mukavasti (luonnonkosmetiikan tuotteet eivät yleisestikään vaahtoa yhtä runsaasti kuin normikosmetiikan, sillä ne eivät sisällä sulfaatteja). Tuoksu ei vaan ole täysin minun mieleeni, mutta sen jo tiesinkin tuotteen ostaessani (no miksi sitten ostin? Koska tämä oli tammialessa ihan sairaan halvalla!:))

Estelle & Thild Neroli Bergamot -suihkugeelin tuoksu sen sijaan on enemmän mieleeni. Tuoksu on raikas ja kevyen sitruksinen. Koostumus on ohut ja geelimäinen.

Weleda Calendula Body Lotion kuuluu Weledan Baby-linjaan, ja sen pitäisi näin ollen olla erittäin hellävarainen. Koostumus on ohut ja helppo levittää, muistuttaa Laveran Neutralia, mutta imeytymisessä on toivomisen varaa. Voide jättää rasvaisehkon pinnan, eikä tämän päälle voi heti pukea vaatteita. Imeytymisen nopeuttamiseksi voide kannattaa levittää hieman kostealle iholle heti suihkun jälkeen. Muuten voide tuntuu erittäin miellyttävältä, ja kosteuttaa tehokkaasti.

(P.S. Hahaa, Weledan sivuilla halutaan kertoa ihan päinvastaista; "voit pukea saman tien, sillä voide imeytyy nopeasti." No, ehkä voide imeytyy nopeasti muihin Weledan voiteisiin verrattuna...? Onko jollakulla kokemusta Weledan muista kroppavoiteista?)

Estelle & Thildin Neroli Bergamot -vartalovoiteesta voin muutaman käyttökerran perusteella sanoa, että tämän nimenä pitäisikin sitten melkein olla body butter. Voide on todella, todella täyteläistä, mutta imeytyy helposti. Levittämiseen saa tietysti käyttää vähän enemmän aikaa kuin ohuempien voiteiden. Tuoksu on miellyttävän raikas. E&T:n voiteille tuntuu kauttaaltaan olevan ominaista tällainen kermamainen paksuus, heillä ei taida olla koko sarjassa yhtään ohutta emulsiota.

Kiinnitättekö te yleensä huomiota vartalotuotteidenne koostumuksiin? Tykkäättekö enemmän ohuista vai paksuista voiteista? Tai enemmän vai vähemmän vaahtoavista suihkugeeleistä? Mulle on ehdottoman tärkeää voidetuotteissa niiden nopea imeytyminen ja se, ettei iholle jää yhtään tahmeaa tunnetta tai kiiltoa. Suihkugeeleissä tunnustan tykkääväni runsaasta vaahdosta, vaikka tiedänkin vaahdon (siis sulfaattien aikaansaaman) olevan huonoksi luonnolle.

Mies tuli juuri Floridasta ja toi tuliaisia. :) No okei, ei hän niitä itse keksinyt, vaan laitoin mukaan listan.
Sephora on meikkifriikin taivas, sen tietää jokainen etenkin USAn Sephoroissa käynyt (kaikki Euroopan liikkeet eivät ole yhtä hyvin varustettuja).

Luonnollisestikin tilasin uuden UDPP:n. :) Tosin, dollarin kurssi on tällä hetkellä niin huono että en säästänyt kuin postikulut. Hinnaksi tuli noin 14 euroa ja LookFantasticista (Englannista) tän voi tilata hintaan 13,40€ (+postikulut).

You better believe it! ;)

Eniten odottamani tuliaiset olivat Make Up For Everin (tuttavallisesti MUFE) luomivärit. (Mua muuten ärsyttää kun tuo For Ever täytyy kirjoittaa erikseen...) Nämä ovat ensimmäiset Mufeni! Tuo 92 tunnetaan meikkipiireissä violettifanien kulttisävynä, ja se on yksi markkinoiden intensiivisimpiä violetteja. Ja sen sainkin kyllä huomata.... (selviää postauksen lopussa. :)) Sävyn 171 valitsin umpimähkään Sephoran sivuilta kun nimi kuulosti niin hyvältä. Violettien jälkeen suurin suosikkivärini meikeissä on vihreä, etenkin kaikki kirkkaat ja erikoiset vihreät.

Voin kertoa että valinta osui oikeaan tämän ihanuuden kanssa. Väri on niin herkullisen kirpeä ettei mitään rajaa! Pinkaisi välittömästi kaikkien omistamieni vihreiden sävyjen kärkeen! Jopa makeampi kuin Fyrinnaen OMGWTF.

MACistä tilasin kauan himoitsemani sävyn Vibrant Grape.

Menehän sinne palettiin toisten violettien seuraan! :)

Cliniquen poskipunaa Iced Lotus olen kuolannut töissä koko kevään, ja koska tämän saa niin paljon edullisemmin Jenkeistä niin laitoin sen tietty tuliaislistalle. Cliniquen poskarit maksaa USAssa vain 19 dollaria, ja täällä päälle 30 euroa. Sävy ei tuttuun tapaan toistu kuvassa luonnollisena, ja livenä se on viileä, aavistuksen liilaan taittava vaaleanpunainen. Mulla ei ole ollut ennen yhtään liilaan taittavaa poskipunaa, se puute täytyi korjata kun kerran meikkaan niin paljon violetilla.

Tämä sivellin oli sitten virhetoimitus. Olin tilannut siveltimen numero 209, ja MACin työntekijä oli myynyt miehelleni numeron 208. Kiitoksia. (Numero luki listassa oikein, työntekijän virhe.) En tee tällä kulmakarvasiveltimellä mitään, joten olisiko joku halukas ostamaan tämän minulta? Voisin myydä tämän hintaan 15€, sisältäen postikulut. Stockalla tämä maksaa päälle 21,50€ (ellei enemmänkin, en muista tarkalleen). VARATTU

Sitten eilinen meikki uusilla luomiväreillä!!!

Vaiheessa; 171 liikkuvalla luomella, 92 luomivaossa ja Vibrant Grape luomivaossa 92:n yläpuolella. Kulmaluulla MAC Vellum.

Ja valmis meikki. Yläluomen rajaus + alaluomen sisärajaus Indelible Gel Eyeliner Venomous.

Kun illalla pesin meikin pois, koin jotain mitä en ole koskaan ennen koko meikkielämäni aikana kokenut; yksi sävyistä, 92, ei lähtenyt kunnolla pois...!! Se oli tarttunut ihoon! Hinkkasin öljyilläkin, mutta ei lähtenyt. Ihoon jäi punertava alue niihin kohtiin mihin olin 92:sta laittanut.

Tänään aamulla silmä näytti tältä. Vaaleanpunainen sävy on näkyvissä luomivaossa ja alaluomen ulkonurkassa (ja luomi vähän turvonnutkin koska otin kuvan juuri herättyäni). Iho ei kuitenkaan tunnu ärtyneeltä. Mietin jo huolestuneena pitäisikö minun ottaa MUFEen yhteyttä, mutta sitten selasin joitain kommentteja netissä ja selvisi, että 92 tahraa ihoa muillakin. Ei kuulema vaarallista, ja sävy häviää pikkuhiljaa. Mutta sanonpa vaan että OHO. Aika ärtsy pigmentti siis. Onko teille sattunut jotain luomiväriä joka olisi värittänyt ihon tällä lailla...?