Onneksi Forecassa ei aina ihan olla viivalla vallitsevasta säätilasta.

Ennuste viikonlopulle:

Totuus:

Sunnuntai-illan konsertti oli paras Kentin keikka missä olen ollut, vaikka Gamla Ullevia ei ihme kyllä kuultu. Tunnelma oli aivan mahtava ja täytyy tunnustaa että muutama kyynelkin vierähti Det finns inga ord'in:n aikana. Yhdistän Kentin vahvasti siihen aikaan kun muutin Ahvenanmaalle, ja olen aina toivonut näkeväni Kentin juuri täällä. Ilta oli minulle hyvin tunteellinen. 747:kin kuultiin taas, ja kyllä se vaan saa ihon kananlihalle kauneudellaan eikä kulu vuosien saatossa naarmuakaan.

Tällaisella meikillä olin liikkeellä.

Liikkuvalla luomella MAC Beautiful Iris, luomivaossa MAC Stars'n'Rockets ja Swish, kulmaluulla Revlon Frosty White ja alaluomella MAC Freshwater.

Tänään olisi vielä tiedossa rock-iltama Mustachin tahtiin ja sitten taas paluu punaisella laivalla kotiin.

P.S. Tämä otsikointi on varmasti kuukauden vähiten "myyvä"....! ;)

Minulla on ollut rakkaussuhde Issey Miyaken klassiseen L'eau d'Issey -tuoksuun jo yli 15 vuotta. Tuoksu ilmestyi vuonna 1992, mutta panin sen merkille ensimmäisen kerran noin kaksi vuotta myöhemmin. Olin välittömästi aivan huumaantunut tuoksusta. Olin tuolloin aivan erityisen ihastunut vesituoksuihin, ja Issey erottui joukosta hienovaraisen makealla lämmöllään. Se tuoksui kuumankostealle kesäpäivälle ja kypsälle vesimelonille. Meitä oli kaveriporukassani useampiakin jotka aina tasaisin väliajoin kävivät Sokoksella tuoksuttelemassa ja haaveilemassa L'eau d'Isseystä. Yläasteikäisenä minulla ei kuitenkaan vielä olisi ollut mitään saumaa sijoittaa hajuveteen satoja markkoja, joten jouduin ihailemaan tuoksua vain kaupan hyllyllä.

Vuodet kuluivat ja jossain vaiheessa L'eau d'Issey vähän unohtui. Käytin Givenchyn ja Calvin Kleinin vesituoksuja, ja aina välillä havahduin muistamaan että "Ainiin, se Issey pitää joskus hankkia.." Mutta en vaan tullut koskaan hankkineeksi. Muisto kostean hedelmäisestä vesituoksusta kuitenkin säilyi.

Voitte kuvitella iloni ja yllätykseni, kun Issey Miyaken ja Kenzon maahantuojan koulutuslahjana saimme L'eau d'Isseyn Eau d'Eté -kesäversion. Melkein kiljaisin riemusta. Vihdoin...! Tuoksusta on julkaistu useita eri kesäversioita, ja tämä on viime vuodelta. Ilokseni vuoden 2009 versio on hyvin uskollinen alkuperäiselle L'eau d'Isseylle, ja se on jos mahdollista vielä parempikin - lämpimämpi ja hedelmäisempi.

Koulutuksessa sain muuten hämmästyksekseni kuulla, että virallisen tuoksukuvauksen mukaan L'eau d'Isseyssä ei suinkaan tuoksu vesimeloni. Naureskelin kouluttajalle, että olen jopa töissä myynyt tuoksua vesimeloni-kuvauksella. Nenäni on edelleen vahvasti sitä mieltä, että L'eau d'Isseyssä on jotain hyvin vesimelonimaista, mutta virallisesti en saa enää niin väittää. ^_^

Olin suunnitellut (joo, mä jopa sunnittelen tällaisia..!), että käyttäisin kesällä laivalta ostamaani YSL:n Baby Dollia, mutta L'eau d'Issey Eau d'Eté syrjäytti sen nopeasti. Tässä on jotain vastustamattoman kesäistä - kostea sademetsä kohtaa auringossa kypsyneet hedelmät.  Kyseessä ei ole mikään biletuoksu, vaan tästä tulee sellainen rauhallinen, lämmin olo - tekee mieli mennä niitylle makaamaan picnic-korin kanssa. Tuoksukuvauksen mukaan tässä tuoksuu lootuksen ja freesian lisäksi ruusua, päärynää ja pionia.

Edellisten vuosien kesätuoksuni on ollut Yves Rocherin Noix de Coco. Tätä tulee varmasti ostettua vielä lisääkin, kookoksen tuoksu on sen verran itsestäänselvä osa kesää.

Käytättekö te kesäisin eri tuoksua kuin talvella? Mikä on ollut tämän kesän tuoksunne?

Olen tässä jo jonkun aikaa seurannut, miten postausten otsikointi vaikuttaa juttujen "suosioon". Hassusti, vetoavasti, erityisen hauskasti tai provosoivasti otsikoidut jutut saavat systemaattisesti enemmän klikkauksia kuin arkisesti tai tavallisesti otsikoidut jutut. Tein aiheesta kyselynkin tässä kuukausi sitten. Valtaosa eli 62% vastaajista oli sitä mieltä, että otsikoilla ei ole merkitystä. Tämän ryhmän muodostavat varmaankin vakiolukijat, jotka lukevat joka tapauksessa jokaisen merkinnän.

34% vastasi, että otsikolla on jonkun verran merkitystä. Itse kuulun myös osittain tähän ryhmään, sillä tiettyjä blogeja luen vain selaamalla sivupalkista otsikot, joista valitsen ne kiinnostavimmat. Lempiblogeissani taas luen kaikki tekstit. Tähän ryhmään kuuluu varmasti paljon satunnaisia lukijoita, jotka sattuvat bongaamaan otsikon vaikkapa Indiedaysin etusivulla tai jonkun toisen blogin blogrollissa ja klikkaavat itsensä sitä kautta ko. postaukseen.

4% vastanneista oli sitä mieltä, että otsikolla on paljonkin merkitystä, ja että he lukevat vain ja ainoastaan erityisen kiinnostavasti otsikoidut postaukset.

Toiset bloggaajat hyödyntävät fiksusti sitä, että mielenkiintoinen otsikointi tuo enemmän lukijoita. Toiset taas eivät. "Myyvän" otsikon keksiminen ei aina ole helppoa, eikä se aina sovikaan tekstiin. Jos teen postauksen violetista ja oranssista meikistä, on luonnollinen  ja informatiivinen otsikointi tietenkin "Violettia ja oranssia". Tiedän, että postauksen lukee tällöin harvempi ihminen, mutta minusta tuntuisi vaan jotenkin kornilta kehittää jokaiseen meikkiin tai muuhun postaukseen lennokkaita ja mediaseksikkäitä otsikoita tyyliin "Uhkea oranssi kohtaa raukean liilan". Eikö teistäkin?

Jotkut bloggaajat ovat luopuneet sanallisesta otsikoinnista kokonaan ja merkitsevät postauksensa usein vain päivämäärällä. Toiset taas kierrättävät vakio-otsikoita kuten "Päivän asu", "Dagens", "Päivä X:n kanssa" jne. Minä en ole ainakaan vielä toistaiseksi käyttänyt samaa otsikkoa kahdesti, ja yritän jopa tietoisesti välttää sitä. Se tosin tuntuu vähän hassulta ja turhaltakin, kun postauksia kuitenkin on jo monta sataa eikä kukaan muista puolen vuoden takaisia otsikkoja.

Heitän tähän yhden havainnollistavan esimerkin otsikon vaikutuksesta kuluneelta viikolta.

Varsin sisällötön, mutta uteliaisuutta herättävästi otsikoitu "How To Trick People Into Thinking You're Good-looking" -postaus viime maanantailta sai julkaisupäivänään 1028 klikkausta (tähän ei ole laskettu lukijoita, jotka tulevat suoraan blogin etusivulle). Kyseessä oli pelkkä tulevan tutorial-postauksen teaseri vailla juuri mitään tekstiä ja kuviakin oli vain yksi. Silti se kiinnosti prosentuaalisesti eniten ihmisiä koko kuukauden aikana, ja päivän kokonaiskävijämäärä (2536 uniikkia) oli heinäkuun korkein.

Eilinen epämääräisesti (ja vieläpä monelle vastenmielisellä ruotsinkielellä) otsikoitu "En Plats i Solen" taas sisälsi pitkästä aikaa kunnon meikkikuvia, mutta otsikkoa jaksoi klikata vain 465 ihmistä. Päivän kävijämäärä jäi alle kahteen tuhanteen. On tavallaan hassua, että sisältö itsessään ei aina ratkaise postauksen kiinnostusarvoa.

...

Mitä ajatuksia otsikot teissä herättävät? Kiinnitättekö niihin huomiota? Oletteko jopa löytäneet jonkun kivan blogituttavuuden ihan vain nasevien, viihdyttävien tai muuten vain huomiota herättävien otsikoiden kautta? Entä muut bloggarit, mietittekö te paljon tekstienne otsikoita? Ja oliko tämä postaus Karkkipäivän historian tylsin ja turhin? :)

Mä pohdin ja analysoin paljonkin blogimaailman rakenteeseen ja sosiaalisiin ulottuvuuksiin liittyviä asioita. Vaikka olen itse blogannut nyt runsaan vuoden, tunnen olevani edelleen tavallaan turisti "Blogvillessä" ja tarkkailen muita blogeja kuin ulkopuolisen silmin. On jotenkin äärimmäisen mielenkiintoista miten tämä maailma toimii - miten lukijat löytävät blogeja, mistä blogeista tulee suosittuja, miksi niistä tulee suosittuja... Miten joistain bloggaajista kehkeytyy jopa pieniä verkkojulkkiksia. On kiehtovaa, miten tavallisista, omasta elämästään kirjoittavista, sanavalmiista nuorista naisista tuntuu tulleen nykyajan nuorille tietynlaisia idoleita. (Mutta tämä pohdiskelu kuuluisi jo toiseen postaukseen...)