...ihanat yllätykset....!
Tulin äsken kotiin töistä ja keittiön pöydällä odotti lappu sekä yllätyslahja mieheltä.
Uusi objektiivi! Ette uskokaan miten iloinen olen! Vihdoin lisää valovoimaa!
Minusta ja valokuvauksesta tulee tietää kaksi seikkaa:
1) Tykkään ihan hirmuisesti ottaa kuvia.
2) En ole tippaakaan kiinnostunut tekniikasta enkä ikinä saa hankittua uusia linssejä/filttereitä/yhtään mitään.
Tämä EF50/1,8 II ei maksa paljon mitään, on paljon valovoimaisempi kuin aiemmat objektiivini, ja minun on ollut tarkoitus ostaa se suunnilleen siitä päivästä saakka, kun hankin digikameran. Eli maaliskuusta 2007. Menihän tässä vähän aikaa.
Linssin ensikohteeksi päätyivät Viivi....
...ja pöydän alla luuta jyrsivä ja kameraa tuttuun tapaan välttelevä Totti.
Vanhalla lasillani kuvissa olisi näkynyt lähinnä pimeää.
Jee!
Ehkä talven meikkikuvatkin onnistuvat nyt vähän paremmin, kun on edes vähän parempi ase hämärää vastaan.
Ei mulla muuta, olen vain niin iloinen! Hyvää perjantai-illan jatkoa kaikille! :)
Diorin Pink Idol -paletti ensikokeilussa. Tästä tuli jotenkin hurjan punertava meikki, hieman sellainen itkettyneen oloinen. Alaluomen persikkahäivähdys pelastaa hieman, mutta muuten tämä on vähän liian vaaleanpunainen mun makuun. Paletin tumma luumukin näyttää iholla ihan punaruskealta.
Luomen sisäpuolikkaalla oikean ylänurkan vaalea, keskellä vasen ylänurkka (erikoinen vihertävä sävy jota en oikein osaa kuvailla), ulkonurkassa oikean alanurkan tumma luumu. Luomivaon yläpuolella vaaleanpunainen sävy paletin keskeltä. Alaluomella luumua ja häivähdys vasemman alanurkan persikkaa tuomassa lämpöä. Yläluomen rajaus Dr. Hauschkan nestemäisellä eyelinerilla, jonka päälle vedetty tummanruskeaa luomiväriä Rimmelin Lynx-paletista.
Lukijakyselyssä valtaosa on yllättäen vastannut toivovansa blogiin enemmän yksinkertaisia arkimeikkejä. Kysymys: onko tällainen Pink Idolin tyylinen tapaus tarpeeksi yksinkertainen, vai tarkoitatteko vieläkin simppelimpiä meikkejä?
Mulle on oikeasti vaikeaa olla tekemättä siipirajausta, sillä käsi haluaa automaattisesti vetää rajan reunan yli ja yläviistoon. Rajan lopettaminen luomen ulkonurkkaan tuntuu kömpelöltä ja se näyttää jotenkin töksähtävältä. Tässä eyeliner-rajauksen päälle vedetty tummanruskea luomiväri hieman pehmentää vaikutelmaa, mutta yleisesti "katkaistu" rajaus (kuten mä siivettömän rajauksen itselläni näen) näyttää luonnottomalta ja oudolta. Siis mun mielestä. :)
Ihan kiva arkimeikki. Mutta ensi kerralla laitan enemmän persikkaa ja vähemmän vaaleanpunaista. ;)
Tässä on jälleen yksi aihe, josta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään. Kulutus. Ja tarkemmin sanottuna kosmetiikan loppuunkulutus. Ystävämme Virvehän on tehnyt loppuunkaavittujen kosmetiikkaputeleiden laskemisesta melkein muoti-ilmiön, ja joka toisessa kosmetiikkablogissa tehdään nykyään kuukausittaiset yhteenvedot loppuneista purkeista. Karkkipäivässä ei tehdä.
Miksei?
No kun ei täällä kulu juuri mitään loppuun.
[Kuvituksena neljän vuoden takaisia otoksia silloisista kosmetiikkavarastoistani - pahoittelen kuvien huonoa tasoa mutta en jaksanut ottaa uusia kuvia]
Kosmetiikan tuotteiden käyttövauhti on tylsyydessään kiehtonut minua aina. Olen niin outo ihminen että pohdin usein, oikeasti ihan antaumuksella, miten eri tavalla ihmiset annostelevat kasvorasvojaan, shampoitaan ja dödöjään. Virven aloittama trendi on tuonut lisämateriaalia pohdintoihini, kun olen hämmästyneenä saanut seurata eri ihmisten joka kuukausi loppuunkuluttamia tuotteita. Virven itsensä legendaarinen kulutustahti on tietystikin ihan omaa luokkaansa. En voi kuin hämmentyä siitä, miten täysikokoisen vartalovoiteen saa kulutettua loppuun kahdessa viikossa tai huulikiillon parhaimmillaan viikossa. Se on, lukijatoverini, ihan ällistyttävää.
Olen jutellut purkkien kulumisesta myös työkavereideni kanssa. He ovat olleet aika lailla puulla päähän lyötyjä kulutustahdistani. Cliniquen kasvovettä käyttävä kollega kuluttaa yhden 200 ml:n pönikän kuukaudessa ja kosteusvoiteita menee useita kappaleita vuodessa. Kevään aikana myyntikilpailuista kertyneet voiteet, jotka itse myin, oli kollega käyttänyt jo aikapäiviä sitten loppuun. Itsehän käytin koko viime syksyn, talven, kevään ja kesän kahta tai kolmea eri voidetta, joista yksikään ei ole vieläkään lopussa. ^_^
Kerronpa vähän kulutustottumuksistani.
Käytän deodoranttia päivittäin. Yksi dödö kestää minulla noin vuoden.
Käytän kasvojen kosteusvoidetta päivittäin n. 10 kk vuodesta. Kesäkuukausina ihoni ei ole käytännössä lainkaan kuiva, ja käytän voidetta harvemmin. Laitan kosteusvoidetta kasvoille ehkä 10-senttisen kokoisen nokareen, ja se riittää hyvin koko kasvoille. Pahimpina talvipakkasina voidetta saattaa kulua hieman enemmän. 50 ml:n voidepurkki kestää minulla yli vuoden.
Yövoide kuluu hieman nopeammin, sillä sitä käytän (tai olen käyttänyt, meneillään on edelleen heinäkuussa alkanut rasvaton yöhoitokokeilu) joka ilta vuoden ympäri. 50 ml:n yövoidepurkki on nopeimmillaan kulunut minulla 8:ssa kuukaudessa.
Kasvovettä käytän päivittäin, välillä sekä aamuin että illoin tai sitten vain aamuisin. 150 ml:n purkki kestää käytössäni 5-7 kuukautta.
Sebamedin 200ml:n puhdistusneste on niin riittoisaa, että se kestää käytössä 1,5 vuotta! Kyllä. Sitä tarvitsee kerralla vain viiden sentin kolikon kokoisen pisaran. Tällä hetkellä kasvoputsarit kuluvat nopeammin kun olen vaihtanut luonnonkosmetiikkaan, tosin purkkien kulumisvauhtia on myöskin vaikeampi seurata kun niitä on käytössä useita samaan aikaan. Mutta arvioisin, että 150 ml:n geeliputsari kului n. neljässä kuukaudessa. Tällä hetkellä olen ihan innoissani, kun Laverén vaahtoputsari on loppumassa vain parin kuukauden käytön jälkeen - mutta ainetta onkin putelissa vain 50 ml!
Nopeiten minulla kuluvat silmämeikinputsarit. Tänä vuonna olen kuluttanut loppuun jo neljä Natural Coden silmämeikinpoistoainetta. Siinä sentään olen hyvä!
Vartaloemulsioiden kulumiseen vaikuttaa voiteen koostumus; täyteläiset kuluvat luonnollisesti nopeammin. 200 ml:n pönikkä kestää käytössäni keskimäärin 3 kuukautta.
Hiustuotteet kuluvat tuskastuttavan hitaasti. Pesen hiukset joka toinen päivä, tai joskus joka kolmas, mikäli saan rasvoittumissykliä hieman pidennettyä. Kirjanpitoni mukaan olen kuluttanut neljän vuoden aikana 13 shampoota, 11 hoitoainetta ja 10 tehohoitoa. Putelit kokoa 250-300 ml (tehohoidot 125-150 ml). Yksi shampoo kestää minulla siis noin neljä kuukautta. En mitenkään pihistele suihkussa, vaan vaahdotan hiukset kahdesti ja käytän shampoota yhteensä sellaisen kämmenellisen. En voi siis kuin ihmetellä, miten joku saa shampoon loppuun kuukaudessa.
Viime vuonna koko vuoden loppuunkuluneiden tuotteiden saldo oli 43. (Postaus aiheesta löytyy täältä.) Tänä vuonna ollaan päästy lukuun 26, ja ollaan lokakuussa. :) Näyttäisi siltä, että jäädään runsaasti viime vuotta jälkeen.
Summa summarum: olen mielestäni aivan tavallinen kosmetiikan kuluttaja, enkä millään lailla pihistele purkkieni kanssa. Miksi ne siis kestävät niin pitkään? Miksi toinen samalla ihotyypillä ja hiustenpesusyklillä varustettu ihminen kuluttaa kaksi, kolme tai jopa neljä kertaa enemmän tuotteita vuodessa? Mitä he oikein tekevät? Kylpevät vartaloemulsiossa? Valelevat ihoaan kasvovedellä? Hierovat hiuksiin desin hoitoainetta?
Kertokaa te minulle! :D
