Huulipunaviikko päättyy nudebeigeen.
Nude on se huulipunasävy, jota käytän eniten. Tämä ihan vain siksi, että yhdistän smoky eyes -meikkiin aina nudehuulet. Useimmiten käytän kuitenkin nuderoosaa tai vaaleanpunaista, sillä sain 90-luvulla lievän yliannostuksen beigeä.
Tänään nudehuulien parina ei kuitenkaan nähdä savusilmiä, vaan kamelin, beigen ja ruskean sävyillä tehty pehmeä silmämeikki.
Huulipuna on Lancômen L'Absolu Rouge sävyssä 250, Beige Mirage.
...
Meikkipohja on Lancômen Teint Idole Silky Mat sävyssä 01. Poskipuna Laveran nr. 2.
Silmämeikki tehty Diorin Elegante-paletilla ja rajaukset Rimmelin Lynx-paletin tummanruskealla.
Ajattelin, että nyt huulipunaviikon jälkeen voisin aloittaa meikkivoideviikot.
Olen niin koukussa mineraalimeikkipohjaan, että suoraan sanottuna hieman välttelen meikkivoiteiden testausta töissä. En vain pääse siitä mihinkään, että minusta on jotenkin "ällöä" sutia voidemaista meikkipohjaa naamaan, kun ohut ja kevyt mineraalipuuteri tuntuu niin ihanan olemattomalta ja hengittävältä. Homma on kuitenkin niin, että kyetäkseni vertailemaan eri meikkivoiteita asiakkaille, minun pitäisi kokeilla niitä. Melkein kaikkia myymälän meikkivoiteita olenkin kokeillut kerran tai pari, mutta kaikkihan me tiedämme ettei yksi kerta kerro koko totuutta.
Päätinkin nyt, että testaan yhtä meikkivoidetta aina viikon kerrallaan, niin saan siitä kokonaisvaltaisemman käsityksen. Mitään kuvia en projektista tänne aio laittaa, sillä meikkipohjaa on lähes mahdoton saada kuvattua järkevästi niin, että kuvissa näkyisi mitään eroa. Voisin kuitenkin kirjoittaa joka viikon lopulla blogiin pienen raportin siitä, miltä kokeiluvuorossa ollut meikkivoide on minusta tuntunut. Odotan myös mielenkiinnolla, miten ihoni reagoi siihen, etten tule käyttämään mineraalimeikkipohjaa varmaan pariin kuukauteen. Jos olo käy sietämättömäksi, niin otan kyllä välipäiviä! ^_^
Tänään huulilla yksi lempparipunistani, aniliininpunainen MAC Gladiola. Ja koska ollaan koko viikko katseltu samaa tylsää everyday-lookkiani, niin tänään päässä myös vihreää. En kuitenkaan sentään mennyt peruukki päässä töihin. :)
St. Patrick's Day, anyone?
...
Gladiola ilmestyi osana MACin Dame Edna -kokoelmaa.
....
...
Silmämeikissä edelleen yksinkertaisilla linjoilla; liikkuvalla luomella MACin Vellum ja luomivaossa MACin Vibrant Grape jonka reunoja pehmennetty MACin Swishillä. Rajaus Santen musta eyeliner ja ylimääräinen "sakara" BeYu'n sinivioletilla eyelinerilla.
Meikkipohja tuttuun tapaan Lily Lolo ja poskilla henkäys Make Up Storen Luxyry-poskipunaa.
Otsaryppybongareiden iloksi kulmia nosteltiin taas oikein urakalla! ^_^
You didn't see this coming, did you? ^_^
Meinasin ensin valita marraskuun idoliksi erään hieman katu-uskottavamman laulajan, mutta sitten herkistyin Robbien ja Garyn musavideosta niin, että päätin antaa idolin paikan Robsterille.
Kuukauden idolina siis "Stoke-On-Trentin Tiikeri" - Robbie Williams.
Robbie ja minä. Mistä aloittaisin?
Olen hieman liian vanha ollakseni koskaan fanittanut Take Thatia, ja muistan, kuinka pidin nuorta Robbieta aivan järjettömän vastenmielisenä. Seurasin mielenkiinnolla poikabändi-ilmiötä ja ihmettelin, miten mihinkään bändiin oli palkattu niin urpon näköinen kundi kuin Robbie.
Robbie ennen ja nyt.
Kuvista näkee, että kyllä ikä vain parantaa miestä (siinä missä harva nainen muuttuu vanhetessaan viehättävämmäksi, mrrr).
Kun Robbie lähti Tekareista soolouralle, aloin seurata miestä asteen aidommalla mielenkiinnolla.
Vuoden verran Robbie rellesti ja lihoi (legendaariset "Who ate all the pies?" -lehtikuvat), ja teki noloakin nolomman coverin Gerorge Michaelin Freedom-biisistä, kunnes sitten alkoi pikku hiljaa kehittyä kohti karismaattista viihdetaiteilijaa.
Millennium-biisin video vuodelta 1998 sai minut yhtäkkiä näkemään Robbien uusin silmin, ja tajusin, että äijässähän on todellakin "sitä jotain". Robbie tuntui komistuvan video videolta, ja pian olinkin jo sitä mieltä, että Robbari on ehkä pornoin mies koko maailmassa.
Mitenkään tosissani en herran musiikkia kuitenkaan fanittanut, vaan diggasin koko pakettia. Robbie on minulle viihdekokonaisuus, jota on hauska kuolata ja jonka edesottamuksia ja viimeisimpiä radiohittejä on mukava seurata vuosien vieriessä.
Rakastan populaarikulttuurin ilmiöiden tarkkailua ja oli vain jotenkin kertakaikkisen kutkuttavaa seurata, kuinka Take Thatin aikaisesta vajukin oloisesta poikabändiläisestä kasvoi yksi aikamme menestyneimpiä (ja kuumimpia...!) miestähtiä.
Musiikillisesti hienoimpia kokemuksia Robbien uralla on minulle ollut big band -levy Swing When You're Winning. Konserttitaltiointi Royal Albert Hall'ista on jotain, mitä katson aina uudelleen ja uudelleen. Siellä olisi ollut aivan mahtavaa olla paikan päällä!
Yksittäisistä sinkkubiiseistä Feel on suosikkini. Huvitan itseäni kuvittelemalla itseni videolle Daryl Hannahin sijaan. Minua kun on joskus sanottu Hannahin näköiseksi.
Pitänee tässä yhteydessä tunnustaa, että minulla oli makkarin seinällä jättimäinen juliste raukeasilmäisestä Robbiesta siihen saakka, kun muutin yhteen Mr. Karkkipäivän kanssa. ^_^
Mr. Karkkipäiväkin muuten diggailee Robbieta, ja olimme samaan aikaan herran Helsingin keikalla vuonna 2003 tietämättä toisistamme.
Tässäpä tuli tunnustusta kerrakseen. Kuka muu myöntää kuolaavansa miestähtiä vielä näin "aikuisella" iälläkin? ^_^ Vai ovatko kuumat julisteet ehdottoman out sen jälkeen, kun täytät 17? :P
Tsekkaa nämä Robbie-hetket:
