Tänään haluaisin jutella minua paljon askarruttavasta ja kiinnostavasta asiasta: aurinkosuojavoiteet ja suojakertoimet.

Kaikkihan me tiedämme, että UV-säteilyltä kannattaa suojautua, vaikka haluaisikin ruskettua. UV-säteily voimistuu vuosi vuodelta, ja näin ollen myös aurinkovoiteiden suojakerroinsuositukset ovat nousseet sitä mukaa.

Minun lapsuudessani suojakertoimet kuten 4 ja 6 olivat yleisiä. Kymmentä ja viittätoista pidettiin jo korkeina, jostain 20+ puhumattakaan. SK 50 -voiteta ei kukaan käyttänyt, eikä niitä kyllä kaupoissa näkynytkään. Oletan, että niiden myynti rajoittui lähinnä apteekkeihin ja niitä myytiin tyyliin vuorikiipeilijöille tai muille extreme-urheilijoille tai ihosairauksista kärsiville.

Olen kasvanut "auringonpalvojaperheessä", jossa kesän hellepäivistä on aina otettu kaikki irti. Onneksi myös ihon suojaamisesta pidettiin aina huoli, ja olen tottunut rasvaamaan itseni aina kiireestä kantapäähän. Ihoni ruskettuu helposti, mutta jos jätän suojavoiteen laittamatta, iho kyllä palaa. Palamiselta suojaamiseen on tosin aina riittänyt matalin mahdollinen suojakerroin. Olen käyttänyt koko elämäni lähinnä SK 6:a, ja vasta viime vuonna upgreidannut "peräti" SK 10:een.

Mitä suojakertoimen luku sitten tarkoittaa? Tämä on varmaan monelle selvää, mutta kerrataan vielä. Luku ilmoittaa, kuinka kauan auringossa voi oleilla palamatta. Jos siis ihosi alkaa ilman voidetta punoittaa 20 minuutin jälkeen, tarkoittaa SK 6 tällöin, että voit olla auringossa 6 x 20 minuuttia eli kaksi tuntia palamatta.

Vaikka tämä esimerkiksi minun ihollani toimiikin, on kaava käytännössä virheellinen. Suojakertoimet määritetään kokeissa, joissa joko lasilevylle tai ihmisen iholle levitetään huomattavan paksu määrä voidetta (2mg neliösenttimetriä kohden), ja sen jälkeen mitataan kuinka suuri osa UV-säteilystä pääsee läpi tai kuinka pian iho alkaa punoittaa. "Oikeassa elämässä" kukaan ei kuitenkaan laita iholleen niin paljon voidetta. Näin ollen voiteen todellinen suojakerroin on käytännössä vain n. puolet ilmoitetusta.

Nykyään suojakertoimen minimisuositus on 15. Järkevänä pidetään SK 20-30:n käyttöä. Ja fiksuimmat verhoutuvat siihen viiteenkymppiin.

Minä en ymmärrä. Lainaan nyt suoraan ihotautien erikoislääkäri Matti Hannukselaa, joka on kirjoittanut auringon hyödyistä ja haitoista kirjankin. "Jos suojavoidetta levitetään ohjeen mukaan runsaasti, kukaan ei tarvitse edes tropiikissa korkeampaa suojakerrointa kuin 15. Jos suojaus tehdään hutiloiden ja pienellä voidemäärällä, ei edes SPF 50 estä palamista."

Oletan, että minun SK kutoseni on toiminut niin hyvin, koska levitän voidetta suhteellisen runsaasti (en nyt kuitenkaan varmaan tuota labrakokeen määrää) ja lisään sitä aina parin tunnin välein. Miksi siis minun pitäisi siirtyä korkeampiin kertoimiin? Miksi SK 20 suojaisi minua paremmin, kun en pala alemmallakaan? Siinä vaiheessa kun poltan itseni alle kympin SK:lla, niin siirryn varmasti korkeampiin.

Olen aivan ehdottomasti ihon huolellisen suojaamisen kannalla, mutta en vain käsitä tätä suojakerroinhysteriaa. Jos alle SK 15:n voiteet eivät turvallisesti suojaisi UVA- ja UVB-säteiltä, nehän olisi jo kielletty jonkun terveysviranomaisen taholta. Niitä kuitenkin edelleen valmistetaan ja myydään.

Seuraava ihmetyksen aiheeni liittyy myyttiin "korkea suojakerroin ei estä rusketusta." Bullshit. Tätähän hoetaan aina kaikissa aurinkosuojaa käsittelevissä artikkeleissa.

Hei, jos suojakerroin ei vaikuta ihosi päivettymiseen, silloinhan markkinoilla kannattaisi olla vain yksi korkeimman mahdollisen suojakertoimen voide. Jos kerran viidelläkympillä ruskettuisi yhtä hyvin kuin kympillä, miksi kukaan vaivautuisi käyttämään kymppiä tai mitään muutakaan? Mitä tekoa muun vahvuisilla suojavoiteilla edes olisi? Olisihan paljon käytännöllisempää levittää aamulla SK 50 ja unohtaa voiteet koko loppupäiväksi. Jos palat 20 minuutissa, viidenkympin pitäisi - puolitettunakin - antaa sinulle yli kahdeksan tunnin aurinkosuoja! (Olettaen että et kävisi uimassa tai voide ei muilla toimenpiteillä poistuisi iholtasi.)

Siis totta maar korkea suojakerroin hidastaa rusketusta. Sehän on selvä. Itse huomaan eron jo SK 8:n ja SK 15:n välillä. Olen käyttänyt kasvoillani viimeiset viisi vuotta  SK 8-voidetta, ja kokeilin ihan mielenkiinnosta yksi päivä SK 15 -voidetta. Kropalla oli SK 10. Makasin auringossa vajaa kolme tuntia. Tulos: vartalolla selvästi syventyneet rusketusrajat, kasvot -- yhtä vaaleat kuin kotoa lähtiessä. Niillä ei näkynyt edes hienointakaan punoitusta.

Jos alkaisin käyttää viittäkymppiä, olisin varmasti kesän jälkeen valkoinen kuin alabasteri. :)

Kolmas ihmetyksen aihe: suojakertoimelliset päivävoiteet vs. aurinkovoiteet.

Nykyään suojakertoimelliset päivävoiteet ovat erittäin yleisiä. SK 15 näyttäisi olevan vakiintunut kerroin tämäntyyppisissä voiteissa, mutta myös korkeampia lukuja löytyy. Kysymys kuuluu: miksi suojakertoimellinen päivävoide ei suojaa ihoa auringolta yhtä tehokkaasti kuin "oikea" aurinkovoide?

Suojakertoimellinen päivävoide ei kuulema anna riittävää suojaa vaikkapa rannalla. Miksi ei? Jos kerran SK-luvun on tarkoitus kertoa, kuinka kauan henkilö voi oleskella auringossa palamatta,  miksi se ei yhtäkkiä kosteusvoiteen kohdalla pidäkään paikkaansa? Silloinhan päivävoiteiden SK valehtelee.

Kollegani mietti, että päivävoiteen suoja on aurinkovoidetta huonompi siksi, että päivävoidetta levitetään ohuemmin kuin aurinkovoidetta. No mutta entäs jos levittäisi paksummin? Levitetäänhän aurinkovoiteitakin liian ohuesti. Miksei SK-päivävoide voisi riittää kasvoilla siinä missä aurinkovoidekin?

Jos lukijoiden joukossa on joku tämän alan guru, niin valottakaa ihmeessä tätä mysteeriä. Olen kysynyt asiasta maahantuojien koulutuksissakin, ja saanut vastaukseksi vain hämmentyneitä köhähdyksiä ja selityksiä siitä, että suojakertoimellinen päivävoide on tarkoitettu vain "city-suojaksi". Citysuoja my ass, jos purkin kyljessä on SK 15 tai SK 25, niin täytyyhän sen SK:n silloin olla aivan sama kuin vastaavat aurinkovoiteissa. Jos ei, niin silloin siinä täytyy lukea joku muu luku.

Loppuun lisään vielä, että en missään nimessä halua kannustaa ketään alentamaan suojakertoimiaan tai alkavan aliarvioida UV-säteilyn vaikutuksia. UVA ja UVB-säteet ovat huonoksi iholle, se on varma homma. Ja niiltä todella kannattaa suojautua. Mutta miksi suojakerroinbisnes on niin sekavaa? Mitä ja ketä pitäisi uskoa?

EDIT. Lauantai klo 13.01 Kiitos runsaasta keskustelusta! Jatkan kommentteihin vastailua illemmalla tai sunnuntaina, sillä nyt on lähdettävä rantaan! :)

EDIT 2. Jatkopostaus aiheeseen kera asiantuntijavastausten löytyy täältä.

Make Up Storen kesälook on nimeltään Grace.

Huvitti, kun luin MUSin promomateriaalista lookin kuvauksen. Is it just me, vai sopiiko seuraava kuvaus aivan harvinaisen huonosti yhteen lookin meikkityylin ja tuotteiden värimaailman kanssa? ^_^

"Grace on romanttinen, intohimoinen ja hellä. Hän on todellinen boheemi, joka ihailee luontoa. Hänen meikkinsä on hempeä ja saanut inspiraationsa kesäniityn pastellisista sävyistä.

Liila, vaaleanpunainen ja vihreä korostavat hänen silmiään ja hänen huulensa ovat viettelevän kiiltävät. Hänen suosikkikukkiaan ovat pionit, ruusut ja tulppaanit. Hän on Grace."

Kun katsoo lookin mainoskuvaa tai allaolevia Grace-lookin tuotteiden swatcheja, ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen hempeät pastellisävyt. Mielenkiintoinen näkemys luontoa ihailevasta, hellästä boheemitytöstä. :)

En mitenkään hurjasti innostunut tästä lookista, muuten kuin promokuvan vasemmanpuolimmaisesta vihreä-kelta-violetista meikistä. Se näytti niin hauskalta, että sitä oli kokeiltava.

Minun kasvoillani nuo lämpimän punaiset huulet eivät todellakaan toimi viileän ja muutenkin erikoisen värisen silmämeikin parina. Huulet ja silmät riitelevät sen verran pahasti, että näytän tolkuttoman ylimeikatulta. Töissä vaihdoin huulimeikin nudempaan ja viileään.

Punaisiin huuliin käytin MUSin Survivor-kuultopunaa sormella töpötellen, ja lisäsin päälle väritöntä huulikiiltoa.

Silmämeikkiin käytetty Diorin Secret Charm -palettia ja Manly 120 -palettia. Luomen sisäpuolikkaalla Secret Charmin platinanvaaleaa ja ulkonurkassa & alaluomella Secret Charmin siniviolettia. Luomivaossa kirkasta vihreää ja sen yläpuolella keltaista Manly-paletista. Kulmaluulle taisin laittaa Revlonin Frosty Whitea. Ylärajaus Lord & Berryn tussieyelinerilla ja alasisärajaus Indeliblen Venomous-geelieyelinerilla.

Meikkikuvaoverload pitkästä aikaa! ^_^

Tykkäsin tästä värikombosta jotenkin hirveästi. Tumma sinivioletti ja ärtsy kirkkaanvihreä eivät häivyty toisiinsa mitenkään, mutta silti ne sopivat kumman viehättävästi rinnakkain.

.

Oikeanpuoleinen kuva on otettu illalla töiden jälkeen. Valaistuskin on viileämpi, mutta huomaatte eron kun huulimeikki on muutettu. Iltakuvassa huulilla Lumenen huulikiilto Rakkauden Tunnustus.

Violetti sisärajaus <3

Mitäs te sanotte? Viileät vai lämpimät huulet? Ja mitä tykkäätte lookista yleisesti?

P.S. Uusi suojakerroinkysely sivupalkissa! :)

Kesäkuun idoliksi sopivat hyvin uuden levynkin juuri julkaisseet velikullat New Yorkista, eli vanha kunnon Beastie Boys.

Olen suhteellisen "nuori" Beastie-fani, sillä hurahdin kolmikon musiikkiin vasta vuonna 1998 Hello Nasty -albumin myötä. Toki olin diggaillut eeppistä Sabotage-raitaa jo vuonna 1994 (niinkuin kaikki muutkin), mutta sen syvällisemmin en bändiin silloin jaksanut tutustua.

Beastie Boysin muodostavat Michael Diamond (aka Mike D), Adam Yauch (aka MCA) sekä Adam Horovitz (aka Ad-Rock). Yhtye on perustettu vuonna 1979.

Minusta tuli "Beastie girl" Ruisrockissa kesällä 1998. Olin mennyt festareille lähinnä katsomaan Björkiä, mutta nähtyäni Beastieiden energisen esiintymisen olin täysin myyty. Taisin nähdä seuraavana yönä unta Adam Horovitzista. <3 Tsihi. Seuraavana kesänä hankinkin sitten liput vaatimattomasti sekä Tukholman, Oslon että Köpiksen keikoille. Kun eivät Suomeen enää sillä kiertueella tulleet.

Olen musiikin suhteen aika kaikkiruokainen, mutta rap tai hip-hop ei ole koskaan mitenkään erityisemmin kolahtanut. Ennen Biistareita. Mutta Beastiet ovatkin niin paljon enemmän kuin perinteistä hip-hoppia, musiikkityyli levyillä vaihtelee punkista bossanovaan. :) Ennenkaikkea Beastiet ovat vain niin cool. Jos sanakirjassa olisi määritelty käsite 'cool', siinä olisi Beastie Boysin kuva.

Minuun vetoavat totaalisesti tällaiset pähkähullun huumorintajun omaavat, hassuttelevat mutta samalla älykkään viileät ihmiset. Petopoikien charmiin ei  voinut olla lankeamatta.

Ja nyt nämäkin veijarit ovat jo yli 4-kymppisiä, lähenevät itse asiassa viittäkymppiä. Hui että! Mutta poikamainen huumorintaju ei ole väljähtynyt prosenttiakaan. Siitä todisteena vaikkapa uuden Make Some Noise -sinkun video, jossa Elijah Wood, Seth Rogen ja Danny McBride esittävät Beastie-poikia Fight For Your Right (To Party) -videon aikaan sijoittuvassa örvellysparodiassa. Videolta voi bongata kasan Hollywood-näyttelijöitä Orlando Bloomista Kirsten Dunstiin.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=WdgLMslbDuY&version=3&hl=fi_FI&rel=0]

Mutta ei mulla tässä muuta. En kyllästytä teitä pidemmillä Beastie-jupinoilla (koska en arvele tämän idolin kiinnostavan niin huuurjan montaa lukijaa ^_^), mutta jos nyt joku kokee kutkuttavaa halua tutustua kolmikon musiikkiin vähän tarkemmin, niin suosittelen tsekkaamaan seuraavat raidat (jotka ovat omia suosikkivideoitani):

Intergalactic (1998) - ihan paras <3

Body Movin' (1998) - niin hauska, ja Fatboy Slimin mixaama versio on killeri tanssilattialla.

Three MCs and One DJ (1998) - awww, söpöyden huippu! Pojat vetää kotivideotyyppisessä videossa biisin yhdellä otolla kellaristudiossa.

She's On It (1985) - poikien ihka ensimmäinen video, eeppistä teinidorkailua! ^_^

Hey Ladies (1989) - aahhahaa, nämä kasarivideot...

Kultainen 80-luku....