Vuokrasimme torstaina auton ja suuntasimme Maranellon kautta Bolognaan.

Tämä ei ollut vuokrakärrymme...

Maranello. Pakollinen retkikohde kaikille, jotka matkustavat Pohjois-Italiassa miesseurassa. Ferrari-museo oli täynnä miehiä, jotka tuijottelivat autoja samanlaisella kuumeisella hellyydellä kuin eräät kosmetiikkaan friikahtaneet naiset puteleita kemppariosastoilla…. (Enkä halua edes ajatella millaisen summan Mr. Karkkipäivä pulitti 20 minuutin testiajosta kuvan kärryllä... Mutta hän oli onnellinen. Hyvin onnellinen.)

Toisten sylinterit on toisten pullomeri... ^_^

Bologna on Italian ruokakulttuurin sydänmaata ja kutsutaanpa sitä Italian ruokapääkaupungiksikin.  Kaupunki on tarjonnut maailmalle mm. klassisen bolognese-kastikkeen ja lähitienoo pursuaa tunnettuja ruokapaikkakuntia; on Parmaa kinkkuineen, Modenaa balsamicoineen ja Reggiota parmesaaneineen. Odotukset olivat siis korkealla. Mangia, mangia…!

Löydettyämme aikaavievän kiertelyn jälkeen vihdoin parkkipaikan lähdimme vatsat kurnien ja silmät herkkukauppojen ikkunoita ahmien kohti Bolognan vanhaa kaupunkia. Minkä ihanan, tunnelmallisen lounasravintolan valitsisimmekaan…. Valinnanvaraa varmasti riittäisi.

Mutta. Voi. Voi. Miten olin unohtanut…?

Bolognassa on omat keskiaikaiset pilvenpiirtäjänsä. Cool!

Palataan ihan hetkeksi ajassa taaksepäin vuoteen 1998 jolloin vierailin Italiassa ihka ensimmäistä kertaa. Tähän vierailuun liittyi olennaisesti hermojen totaalinen menetys ruoan suhteen. Matkustimme siskoni kanssa Milanoon, ja meille selvisi, että Italiassa ravintolat eivät suinkaan ole auki aamusta iltaan. Tai edes meille suomalaisille totuttuun päivällisaikaan. Kun minun vatsani kaipaisi illallista siinä viiden-seitsemän paikkeilla, ei se Italiassa onnistukaan. (Paitsi joissain poikkeuksellisissa paikoissa kuten Venetsiassa, joka ei ruoan ja kielitaidon suhteen tunnu kuuluvan Italiaan lainkaan..)

Ei. Täällä ravintolat ovat auki lounasaikaan, menevät kiinni kahdelta tai viimeistän kolmelta, ja avautuvat uudestaan kahdeksalta. Jos satut olemaan nälkäinen siinä välissä, tough luck - sinua palvelevat McDonaldsin ja pizza slice –baarien  kaltaiset ruokakulttuurin kehdot.

Olimme saapuneet Italian ruokapääkaupunkiin kolmelta. Ja kaikki trattoriat, osteriat ja ristorantet olivat juuri sulkeutuneet, avautuakseen uudelleen vasta viiden tunnin kuluttua. Kävelimme ympäriinsä kunnes alkoi hämärtää, missä vaiheessa Mr. Karkkipäivä uhkasi jo mennä Mäkkäriin.

Määrätietoisen protestoinnin jälkeen sain misterin pään lopulta käännettyä. Kävelimme vaitonaisina supermarkettiin, ostimme salaattiainekset, palasimme autoon ja söimme Bolognan lounaamme parkkihallissa vuokra-Fiatin etupenkillä.

Kävelymme aikana meille oli myös selvinnyt paikallisesta turisti-infosta, että Bolognan ja lähikaupunkien hotellit ovat aivan täynnä jonkun suurkonferenssin takia. Emme olleet varanneet huonetta etukäteen. Saimme siis myöskin unohtaa illallisen Bolognassa. Sen sijaan loppuilta kului lähitienoon kyliä ympäri ajellessa majapaikkaa etsien. Se löytyi lopulta kaukana mistään viehättävästä asutusalueesta, moottoritien varresta. Hyväksyimme kohtalomme vaikka minun teki mieli purskahtaa itkuun kolkon hotellimme huoneessa. Viimeinen madollisuutemme syödä illallista yhdessä ennen misterin paluuta Suomeen.

Ja se oli nyt sitten tässä. Motellin ravintolassa, keskellä pimeää teollisuusaluetta. (Ei kuvan paikassa..! ;))

*

Kerrottakoon, että perjantaina olimme Bolognassa sitten hyvissä ajoin, ja menimme suosittuun, etenkin opiskelijoiden suosimaan edulliseen Osteria dell'Orsoon syömään. Söin kunnon "student-mätön"; ruhtinaallisen  salaatin ja uunikasviksia savujuustokuorrutteella hintaan 15 euroa, tähän kuului viinikin.

Fine dining -elämykset Bolognassa jäivät siis seuraavaan kertaan. Mutta olin tyytyväinen.

.

Edit. Illalla klo 20.34. Mr. Karkkipäivä on nyt saatettu lentokentälle ja tapaamme jälleen jouluna. Olipa kyllä mukava viettää viikko yhdessä! Mutta mukavaa on jatkaa matkaakin. Ja se jatkuu huomenna Sardiniaan. :)

Vihdoin terveisiä Venetsiasta..!

Onhan se nyt hassua kun jossain Albaniassa on ilmaiset, nopeat wifi-verkot kaikkialla, mutta täällä Italiassa (no, ainakin Venetsiassa) ovat nettikahvilat kiven alla ja hotellin wi-fi maksaa maltaita. Meidän lähikahvilassa Lidossa on ilmainen wi-fi, mutta blogini sivuja se ei jaksa oikein pyörittää.... Nyt olen ihan innoissani kun löydettiin ristorante jonka verkko näyttäisi sallivan mun tehdä blogipostauksen..! ^_^

Canal Grande Rialton sillalta.

Tuntuu jotenkin typerältä hehkuttaa matkakohteitaan loputtomasti ylisanoin, mutta pakko tämäkin on vain sanoa; Venetsia on ihan ällistyttävän kaunis paikka. En  osannut odottaa, että täällä on oikeasti näin viehättävää. Kaupunki on kuin Praha potenssiin 10.

Ja meillä kävi aivan satumainen tuuri. Pohjois-Italiassahan oli satanut viimeiset pari viikkoa kuin saavista ja Venetsia tulvi vielä viime viikolla niin että keskustassa oli mahdoton liikkua ilman polven-yli-kumisaappaita. Sunnuntaina oli edelleen sateista ja jäimme sateenvarjoinemme kiltisti Lidon saarelle, jossa meillä on hotelli. Siellä sentään ei tulvinut.

Maanantaina aamu valkeni iloksemme aurinkoisena. Jännittyneenä nousimme vaporettoon eli vesibussiin joka lähti viemään meitä Venetsiaan. Lidosta on matkaa Venetsiaan 15 minuuttia.

Siellä se häämöttää... Pyhän Markuksen aukio eli Piazza San Marco.

Räpsin kuvia kuin kilahtanut turisti kun näin ensimmäiset gondolit. Apua, mä olen oikeasti Venetsiassa...!

Pyhän Markuksen aukion gondoliasema ja Giudeccan saari taustalla.

Maanantaiaamuna tulvavesiä oli vielä jonkun verran jäljellä ja ihmiset ylittivät San Marcoa tällaisilla rakennetuilla "silloilla". Vieressä seisoi poliiseja huutamassa "Keep walking, keep walking, don't stop to take pictures!" Vaikka tottakai kaikki pysähtyivät räpsimään otoksia vedessä kahlaavista turisteista. ^_^

Iloinen turisti ei piittaa siitä vaikka tossut vähän kastuvatkin. :)

.

.

Canal Grande.

Rialton silta.

.

.

Seuraavana päivänä vesi oli laskenut ainakin puoli metriä ja tässäkin kohtaa näkyi missä aukio loppuu ja kanaali alkaa.

Kadunnimet on kirjoitettu tosi kauniisti.

.

Toisissa kaupungeissa on metrokartat, Venetsiassa vesibussikartta... :)

Pyhän Markuksen aukio tiistaiaamuna. Huomattavasti kuivempi.

.

.

.

.

Joko Italia on muuttunut, tai sitten Venetsiassa on vain asiat toisin. Olen ollut aiemmin Milanossa ja Roomassa, mutta edellisestä Italian vierailusta on vierähtänyt 14 vuotta. Sen muistan, että italialaiset puhuvat englantia erittäin heikosti. Eivät enää. Tai eivät ainakaan Venetsiassa. Täällä kaikki puhuvat moitteetonta englantia.

Ja hinnatkin yllättivät. Odotin, että Venetsiassa olisi kallista, etenkin kun saavun Albanian kaltaisesta naurettavan edullisesta maasta. Täällä kuitenkin saa ihan hyvän lounassalaatin 8 eurolla. Ja kahvin 2-3 eurolla. Ja se kahvi.... Se on niiiiiin hyvää. Niin hyvää. :)

Huomenna vuokraamme auton ja suuntaamme Bolognaan ja Veronaan. Ja Maranelloon Ferrari-tehtaille. Arvatkaa kenen toiveesta...? ;) Mr. Karkkipäivä muuten oli aluksi vähän harmissaan siitä että emme tavanneet jossain päin Balkania. Hän oli nimittäin vähän kateellinen mun Albanian reissusta... :P Mutta tänne Venetsiaan saavuttuamme luulen hänen varmaan muuttaneen mieltään.... Tämä on kaiken maineensa arvoinen paikka.

Upea.

1. Alkuperäinen tunnelma, maa jollaisia ei ehkä pian enää ole Euroopassa. Ei Mäkkäreitä, Henkkamaukkoja, Starbuckseja…

2. Upeita UNESCOn maailmanperintölistalla olevia museokaupunkeja

3. Valloittavat ihmiset

Ansin kanssa ravintola Erassa Tiranassa - pöydän antimet maksoivat 7 euroa.

4. Hyvä ruoka

5. Todella halvat hinnat

6. Kiinnostavia nähtävyyksiä laidasta laitaan.

7. Kaupunkeja kaupunkilomista pitäville

8. Hiekkarantoja rantalomista pitäville

9. Kansallispuistoja luontoelämyksistä pitäville

10. Erilainen kokemus

* * * * * *

Sunnuntaiaamu Venetsiassa valkeni sumuisena ja sateisena, mutta Sannin aamiaispöydässä ratkesi valoisa autuus kun Mr. Karkkipäivä paljasti laukuistaan yllätystuliaisen - ruisleipää...!!!

Mies oli huomaavaisesti jopa tuonut kaksi vaihtoehtoa - perinteisen ruiskiekon ja vähähiilihydraattisen version. Voin kertoa että sallin itselleni sen perinteisen vaihtoehdon! ^_^

En voi edes kuvailla miten hyvältä leipä maistui, aidolla voilla voideltuna. Elämän pieniä nautintoja.