Tänään oli ihana päivä. Heräsin jo ennen kuutta ja lähdin kävelylle. Kävelin, uin, luin ja otin aurinkoa koko päivän. Aivan ihanaa. Rauhallista.

Symi on täyttänyt kaikki odotukset ja palan halusta päästä kertomaan teille enemmän tästä uskomattoman viehättävästä saaresta. Tänä iltana en kuitenkaan ehdi sitä tehdä sillä olen menossa vierailulle uusien suomalaisten ystävieni luokse. Luitte oikein - suomalaisten. ;) Tutustuin eilen tänne saavuttuani ensi töikseni saaren ainoisiin suomalaisasukkeihin.

.

Kiitos lukijani, luen parhaillaan "Eat, Pray, Lovea". :)

* * *  * * *  * * *

Sitten tällainen ihan erillinen osio jonka meinasin ensin julkaista omana postauksenaan mutta en taida jaksaakaan.... Menee tähän perään.

Olen harmikseni onnistunut aiheuttamaan osalle lukijoistani ikäviä oireita huimauksesta ahdistukseen ja lievään ärtymykseen käyttämällä ahkerasti lainakamerani pienoismallikuvausmoodia.

On kurjaa että kuvillani on näin kyseenalaisia haittavaikutuksia. En käytä miniatyyriefektiä vain siksi, että kuvat näyttäisivät pienoismalleilta. Tokihan itsekin väsyisin jos kaikki kuvani olisivat kuin pikku-Lassen lelukaupungista. Käytän tämän tilaisuuden hyväkseni valottaa tärkeintä syytä, miksi olen jumittunut tämän moodin käyttöön.

Se syy on värit.

Kaikkihan me toivomme, että kun otamme kuvan, sen värit näyttäisivät valmiissa printissä tai koneen ruudulla mahdollisimman eloisilta ja alkuperäiselle uskollisilta. Etenkin meikkikuvissa tämä on erinomaisen tärkeää. Mutta tokihan näen lomakuvanikin mielellään mahdollisimman kauniin ja aidon värisinä.

PowerShot G12 ei ikävä kyllä havaintojeni mukaan toista värejä kovinkaan todenmukaisesti kaikissa tilanteissa. Kuvat ovat totuutta paljon haaleampia, kuin "kivipestyjä". Kamerassa on "Erittäin elävä" -kuvausasetus, joka käytännössä tekee kuville saman kuin jos vedät Photarissa värisaturaatiot melkein maksimiin. Tuloksena on usein liian värikäs kuva, joka ei vastaa kohteen aitoa sävyintensiteettiä.

Ihan vahingossa huomasin, että Pienoismalli-asetuksella värit toistuvat todella kauniisti ja vastaavat käytännössä sitä mitä silmilläni kuvaustilanteessa näen. Haittapuolena tässä on se, että kuvaan tulee tietysti aina myös tilti/shift -efektiin kuuluvat blurrit kuvan ylä- ja alalaitaan. Minua tämä ei haittaa, sillä pidän muutenkin lyhyen syväterävyysalueen hyödyntämisestä kun kuvaan. Mutta teille tämä on aiheuttanut päänsärkyä.

En tiedä auttaako tämä selitys teitä kestämään blurrikuvia yhtään sen paremmin, mutta ajattelin kuitenkin tarjota tämän taustatiedon niin ettei jengi kuvittele että jostain syystä haluan kaikkien kuvieni näyttävän miniatyyreiltä tai muuten vain "taiteellisesti" blurratuilta. Värit ovat minulle todella tärkeitä, ja olisin kovin iloinen jos Canon olisi tehnyt pienoismallimoodin värimäärittelyn myös saataville "tavalliseen" kuvausmoodiin. Tällaisenaan, kun kuvaan perusmanuaaliasetuksilla, tekee mieli säätää jälkikäteen jokaisen kuvan värit vastaamaan paremmin todellisuutta...

Ja toinen esimerkki samoilla asetuksilla. Näette, että sävyt ovat selvästi parhaimmat keskimmäisessä.

Tunnustan kuitenkin olevani aika herkkänahkainen, ja koska tarpeeksi moni on kommentoinut ettei kestä tällä moodilla otettuja kuvia, niin en enää julkaise sellaisia blogissa.

Kiitos ja anteeksi.

Rodos. Rhodos. Tai Roodos. Miten vain haluatte.

Myönnän, että minulla oli Rhodosta kohtaan hieman ennakkoasennetta, eikä paikka ole koskaan kuulunut niiden Kreikan saarten joukkoon, jotka erityisesti vetävät minua puoleensa. En todennäköisesti olisi tullut Rhodokselle elleivät laivayhteydet seuraaville saarille olisi sitä vaatineet.

Asenteeni oli perusteltu, ja Rhodos Town osoittautui juuri sellaiseksi Suomen etäsaarekkeeksi kuin olin arvellutkin. Vaikka on jo lokakuu ja ollaan kaukana vilkkaimmasta sesongista, on Rhodos edelleen suomalaisten turistien kansoittama. Osa saaren suomalaisista toki asuu täällä pysyvästi eikä vain pelkästään turisteile. Mutta totuus on se, että täällä saattaa unohtaa olevansa Kreikassa. Yhtään liioittelematta joka toinen vastaantulija etenkin New Townin puolella on suomalainen, ja kuulen suomea jopa hotellihuoneeseeni kadulta ja viereisen talon parvekkeilta.

Olen pahoillani, Rhodos, mutta täältä haluan  eteenpäin. Ja nopeasti.

Älkää ymmärtäkö väärin. Täällä on kaunista ja viihtyisää, ja kaupunki on sen verran suuri (40 000 asukasta) että joukkoon mahtuu toki aimo annos paikallisväestöäkin eikä tämä ole mikään pelkästään turisteja varten rakennettu lomakeskus. Ja kaltaiselleni antiikin nähtävyyksistä kiinnostuneille saarella on paljon nähtävää.

Mutta. Makuja on monia, ja minä pidän enemmän niistä vähemmän kaupallisista Kreikan saarista. Haluan pystyä kulkemaan katuja kuulematta tervehdyksiä omalla kielelläni. Ja olen iloinen, jos en joka korttelissa kompastu turistirihkamakauppoihin. Ne ovat rumia. Hyvin rumia. Etenkin kun niitä näkee jossain erityisen historiallisessa ympäristössä. Kontrasti esimerkiksi Rhodoksen kuvauksellisen vanhan kaupungin ja sen muutamat kadut vallanneen "krääsä-disneylandian" välillä on aika kamala.

Onneksi kulttuuriperintönä suojellusta vanhasta kaupungista löytyy myös rihkamavapaita alueita. Nämä kuvat ovat sieltä (lukuunottamatta Suleiman moskeijaa, se on turistikadulta päin kuvattu).

Kaunista.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Ja kai se on lyötävä pöytään todistusaineistoa omasta autenttisesta suomituristielämyksestäni. Olihan se tämäkin vain koettava. ^_^

Dannyn keikalla oli muuten oikeasti hauskaa. Danny rokkaa! :)

.

Tänään matkani jatkuu Symin pienelle saarelle, jota pidetään yhtenä Kreikan kauneimmista. Odotukset ovat korkealla..!

Itse asiassa käytin melkein kaksi päivää sen pähkäilyyn, mille saarelle lopulta jatkaisin Rhodokselta. Täältä on niin hyvät yhteydet monille eri saarille. Olin jopa lähdössä pikkuiselle Kastelorizolle joka on Kreikan saarista kaikkein kaukaisin ja syrjäisin.

Lopulta kuitenkin näiden muiden saarten väliset yhteydet ratkaisivat reittini - noudatan alkuperäistä suunnitelmaa. Pienempien saarten välillä yhteyksiä ei ole päivittäin, ja osan välillä ei ollenkaan. Nisyros, Kastelorizo ja Astypalaia olisivat kovasti kiehtoneet minua, mutta vierailu niillä olisi venyttänyt saaristoaikaani vähintään viikolla, melkein kahdella. Ja tarkoitus olisi kuitenkin ehtiä tällä reissulla muihinkin maihin, niin ihanaa kuin täällä Kreikassa onkin.... <3

. . .

Muuten - olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne Rhodoksesta. Luulen, että monikin lukija on täällä käynyt. Miten muuten itse suhtaudutte suomalaisuuden näkymiseen lomakohteessanne...? Osalle turisteja suomenkieliset ravintolamenut, suomea puhuvat työntekijät ja joka-aamuinen Iltalehti lähikioskissa luovat turvallisuuden tunnetta ja varmistavat viihtyvyyden. Toisille taas se on vaivaannuttavaa. Ymmärrän kyllä näitä "lihapullat-ja-muusi" -turisteja oikein hyvin enkä millään lailla väheksy tällä lailla lomaansa viettäviä, vaikka itse en heihin kuulukaan.

Mutta nyt - aamukahville! :)

Muistatetteko luonnonkauniin kaverini Mian, joka hehkui Laveran Natural Glow -lookissa? Tein hänelle meikkisession aikana toisenkin lookin, luonnollisen vastapainoksi  näyttävämmän ilta/juhlameikin.

Kun on kyse Miasta, pätee "vähemmän on enemmän" -periaate iltameikissäkin. Tumma, vahva meikki ei mitenkään korostaisi hänen piirteitään parhain päin.

Valitsin Mian iltameikkiin kultaa ja tummanruskeaa, ja tein rajauksista meikin keskipisteen.

Käytetyt tuotteet:

Kasvot:

- Bare Minerals Fairly Light -mineraalimeikkipohja

- Lily Lolo Nude Concealer

- Lavera Sunlight-aurinkopuuteri

- Estee Lauder Peach Nuance -poskipuna

- MAC Naked Lunch -luomiväri (korostuksena)

Silmät:

- Elizabeth Arden Eye Fix Primer -pohjustus

- YSL Golden Sands -luomiväri

- Urban Decay Half Baked -luomiväri

- Urban Decay Smog -luomiväri

- Lumene Hidas Katse -luomiväri

- Clarins Nude Shimmers -paletin vaalea kulta

- Indelible Chocolate Mousse -geelirajaus

- Lumene Excellength-maskara

Huulet:

- Dior Diorkiss-kiilto Mango Soda

YSL:n Golden Sandsin intensiivinen kimallus ei ikävä kyllä välity kuvissa. Samoin varjostuksen nyanssit eivät erotu lainkaan. Käytin varjostukseen kahta ruskeaa, Urban Decayn pehmeän pronssista Smog-sävyä ja Lumenen pigmenttistä, tummaa kimaltavanruskeaa nimeltä Hidas Katse (oli valikoimassa joskus lähemmäs 10 vuotta sitten, hullua kyllä pigmenttisin ruskea mitä omistan mitä en normaalisti Lumenelta odottaisi).

Rajaus on tehty tummanruskealla geelilainerilla, jota käytin myös alaluomen sisäpinnalla. Viimeistelin silmämeikin lisäämällä myös alaluomelle kultaista (Urban Decayn Half Baked).

Diorin Diorkiss-kiillon sävyssä Mango Soda on myös kevyesti kultaista kimallusta.

.

Poskilla Estee Lauderin iki-ihana Peach Nuance (RIP...).

Kulta ja ruskea toivat Mian silmien sinisyyden esiin upeasti, ja vaikka silmät olivat rajauksen myötä intensiiviset, ne eivät olleet liian raskaat tai tummat säilyttäen näin Mian oman luonnollisen raikkaan ilmeen.