En ole aiemmin tehnyt näin pitkää reissua, enkä osannut oikein arvioida paljonko tulisin 13 viikon aikana kuluttamaan. Ehdin säästää matkaa varten n. 6 kuukautta, mutta koska samalla piti säästää myös matkan aikaisiin asuntokuluihin koti-Suomessa, ei kassaa kertynyt mitenkään huimasti. Mutta tarpeeksi kengännauhabudjetti–tyyliselle reissulle.

Kuvituksena Barcelonan isäntäni Luisin taidetta.

Asumiskulut eivät tietenkään ole ainoita kiinteitä kuukausittaisia kuluja kotona. On kuntosalin kuukausimaksua, opintolainan lyhennystä, puhelinlaskua, muita suoraveloituksia… Järjestelin nämä maksut jo hyvissä ajoin etteivät ne olisi syömässä tiliäni matkan aikana. Otin 3 kuukautta maksuvapaata opintolainaan, sain kuntosalini kanssa sovittua ettei minun tarvitse maksaa jäsenmaksua matkani aikana (vaikkei se normaalisti ole mahdollista), muutin puhelinliittymäni pakettidiiilistä halvimmaksi mahdolliseksi (kk-maksu 69 senttiä) ja sovin muiden ”velkojieni” kanssa maksuvapaasta ajasta. Onneksi kaikki on sovittavissa…!

Matkan alussa kaavailin, että viikkobudjettini voisi olla 200 euron luokkaa. Tässä vaiheessa kuvittelin löytäväni Couchsurfing-isäntiä melkein joka kohteestani. Mutta niinhän ei sitten ollutkaan, ja jouduin pian muuttamaan budjettini realistisemmaksi. Santorinilta saakka viikkobudjettini on ollut 300 euroa, ja se on toiminut hyvin. Vain yhdellä viikolla jäin budjetista jälkeen ja jouduin kiristämään kukkaronnyörejä.

Nostan 600 euroa käteistä joka toinen viikko. En halua maksaa luottokortilla mitään mikä ei ole pakollista, jotta pysyn paremmin viivalla siitä paljonko olen kuluttanut eikä tili tyhjene huomaamatta. Maksan luottokortilla vain netissä varatut lennot. Onneksi myös kaikki hotellit yhtä lukuun ottamatta on voinut maksaa käteisellä. Käyttämäni hotellit (Kreikassa domatiat) ovat kustantaneet 17-25 euroa yö. Olen aina majoittunut omassa huoneessa, en pidä monen ihmisen jakamista asuntola-tyyppisistä ratkaisuista.

Kreikassa matkustin laivoilla jotka ovat suhteellisen edullinen kulkuväline (halvin matka n. 9 euroa, kallein n. 50 euroa) ja muutaman välimatkan olen taittanut Ryanairilla. Albaniassa liikuin bussilla joka oli käytännössä puoli-ilmainen.

Tähän mennessä, yhdeksän ja puolen viikon aikana, olen kuluttanut matkoihin ja majoitukseen (lennot, bussit, laivat, hotellit) yhteensä 1172,54 euroa. Tähän päälle tulevat  ruokamenot. Shoppailuahan olen harrastanut vain hyvin maltillisesti, muutamat kosmetiikkaostokseni olen täällä blogissa kanssanne jakanutkin ja niiden lisäksi olen ostanut vain hammastahnaa ja 20 euron kengät Albaniassa hajonneiden tilalle. Ja viiden euron sateenvarjon.

Tämänhetkisen tilanteen mukaan minulla pitäisi olla varaa lentää vielä Jenkkeihin ja sieltä kotiin. Joulukuun alussa tilille pätkähtää vielä mukava summa veronpalautustakin joka on hyvä hätävara.

300 euron viikkobudjetti Euroopassa on toiminut minulla loistavasti. Aasiassa varmasti pärjäisi jopa puolet vähemmällä. Oikeastaan olisin voinut nipistää budjettia vielä jonkun verran tiukemmallekin syömällä vähemmän ravintoloissa, mutta koska ruokaelämykset ovat minulle tärkeitä niin en ole halunnut tinkiä siitä ihan joka päivä.

Millaisia kokemuksia teillä on pidemmistä reissuista ja matkabudjeteista?

(Tämä kuva sopii minusta niin hyvin tähän loppuun, vähän niinkuin edellisen postauksen hengessä... Mulla on nyt vähän samanlainen olo kuin tuolla Kanilla..! ^_^)

Nyt on saavuttu siihen pisteeseen reissullani, että matkaa on jäljellä neljä viikkoa. Enää neljä viikkoa.

Se tuntuu niin lyhyeltä. Ja minulla olisi vielä niin paljon suunnitelmia ja ystäviä odottamassa vierailuani…. Anna Belgiassa, Sheila ja Pattie Jenkeissä, Liliana Meksikossa… Virvekin toivotti tervetulleeksi Lontooseen! ^_^ Ei, ei tietenkään ole mitenkään mahdollista että enää ehdin kaikkialle, todennäköisesti budjettinikaan ei veny tuollaiseen kuvioon. Nyt täytyy alkaa miettimään mihin todella haluan käyttää nämä viimeiset viikot. Sillä ne tulevat menemään nopeasti. Tiedän sen.

Alan ymmärtää, miksi nuorin siskoni ”jumittui” Etelä-Amerikkaan kolmeksi vuodeksi. Hänen oli tarkoitus mennä sinne korkeintaan vuodeksi, mutta kuukaudet menevät niin nopeasti…. Vuoden jälkeen ei tuntunut siltä että hän oli nähnyt vielä tarpeeksi, eikä kahdenkaan… Minusta tuntuu nyt ihan samalta. Jos joulu ei olisi tulossa, jatkaisin matkaa aivan varmasti siihen saakka kunnes tili on tyhjä.  9 viikkoa ei tunnu vielä missään.

Ensimmäinen joulun merkki matkallani: kuusi Arenas-tavaratalossa.

Mutta joulu tulee. Ja minulle on laitettu työvuorojakin joulunalusviikolle. (Tosin ihan omasta toiveestani, pomoni kysyi pääsenkö kiireavuksi.)

Kreikassa mietin, että ottaisin Barcelonasta lennon Marrakeshiin, Marokkoon. Ryanair, 17,90€ you know. Mutta kaikki olivat sitä mieltä ettei se olisi yksinäisenä naismatkustajana hyvä idea, ja emmin sitten liian kauan ja lippujen hinnat ehtivät nousta.

Saapuessani Barcelonaan ajattelin, että viivyn täällä korkeintaan kaksi yötä ja jatkan sitten matkaani muualle Espanjaan, sillä olen jo käynyt Barcelonassa kahdesti aiemmin. Mutta heti lentokentältä saavuttuani koin oloni niin kotoisaksi ja viihtyisäksi, (”Ainiin, kaupunkihan tosiaan on näin upea…!”) että tiesin heti viipyväni pitempään. Etenkin kun houstini ovat olleet aivan mahtavia tuttavuuksia, ja tämänhetkinen majapaikkani työelämän hamsterinpyörästä hypänneen, kissansa kanssa elävän taidemaalarin kattoasunnossa Grácian boheemissa kaupunginosassa on todella antoisa. Ei täältä tee mieli lähteä…. Muotokuvanikin on vielä kesken..! :)

Mutta haluan tietysti ehtiä vielä nähdä muitakin paikkoja. Tällä hetkellä kaavailen seuraavaa kuviota: Barcelonasta lähden Andalusiaan, ja siellä pysähdyn Granadassa ja Sevillassa. Sevillasta lähtisin Lissaboniin. Lissabon on yksi matkan must-kohteista, ja siellä haluan viipyä ainakin viisi päivää. Lissabonissa sitten tsekkaan New Yorkin lentojen tilanteen, ja katson löydänkö mitään budjettiini sopivaa. Todennäköisesti Amsterdamista tai Lontoosta löytyy edullisempia Nykin lentoja, mutta täytyy tutkailla… Jos vaikka joku supertarjous osuisi kohdalle Lissabonissa.

Jenkeissä mulle jäisi sitten kaksi viikkoa aikaa. Ja sieltä lentäisin kotiin. Brysselin joulumarkkinatkin houkuttaisivat kyllä niiiiiin…..

Mutta katsotaan mitä tapahtuu. Joka tapauksessa tuntuu siltä, että ihan kohta olen jo kotona… Meanwhile, Gràcian kämpässäkin tuntuu aika kotoisalta. :)

Löysin kuva-arkistoja selaillessani tämän sangen kirjavan meikkikuvan, ja tajusin kuinka kauas olenkaan tullut noista extremeväri-ilotteluista. Okei, kuvan sateenkaarioksennus on tietysti jo liioittelua, mutta totuuden nimissä en enää viihdy hurjan värikkäissä meikeissä arkena.

(Muistan kun tein tuon värijärkyn - halusin vain kokeilla mitä syntyy kun vedän luomelle randomisti kaikkia mahdollisia värejä sen kummemmin kompositiota miettimättä, eikä "meikki" todellakaan koskaan päätynyt blogiin - ennenkuin nyt vuosia myöhemmin.)

Kaikkien kokeilujen jälkeen palaan aina samaan vanhaan ”turvameikkiini” – kullalla taitettuun ruskeaan ja hohtavaan beigeen. Tässä lookissa minun on kaikkein luonnollisin olla. Ehdottomasti luonnollisempi kuin ilman meikkiä, säännöllinen meikittömyys ei ole ollut vaihtoehto sen jälkeen kun täytin 13.

Klassinen Sanni-silmä ja "rajauksen taika": oikeassa silmässä yläluomella nestemäinen rajaus, alaluomella pehmeästi vaaleanruskeaa luomiväriä ja sisärajaus nudenvärisellä kajalilla.

Comfort-meikkini on muuttunut teiniajoilta vain sen verran, että nuorempana suosimani pehmeä, luomen muotoa seuraava kynä- ja luomivärirajaus on vaihtunut nestemäiseen ja/tai geelimäiseen, reilusti ulkonurkan yli jatkuvaan siipirajaukseen. Tämä rajaus tuo silmiini sen muodon mistä eniten pidän.

Nuorempana en myöskään oikein lämmennyt kuparin tai kullan sävyille meikissäni, mutta nyt ”aikuisena” ne kuuluvat ehdottomasti comfort-meikkipalettiini.

Kynärajausta en tee alaluomelle koskaan, lukuun ottamatta sisärajausta osana ilta/juhlameikkiä. Jos haluan laittaa alaluomelle sävyä, teen sen aina luomivärillä.

Ruskea saattaa olla tylsä väri, mutta eihän siitä mihinkään pääse että se sopii kaikille. Osalle viileät, harmaaseen taittavat sävyt, osalle lämpimät, punertavat sävyt. Osalle, kuten minulle, sopivat molemmat. :)

Comfort-meikkiin kuuluu myös neutraali, lämmin poskipuna + häivähdys aurinkopuuteria sekä hillitty huulikiilto.

Nuorempana en koskaan käyttänyt huulikiiltoa, nyt en osaisi olla ilman. Huulilla on aina oltava jotain.

Rakastan toki edelleen värejä, ja esimerkiksi kullan ja violetin yhdistelmä tulee aina pitämään ykköspaikkaa suosikkimeikkieni joukossa. Kuvan tyyliset meikit ovat kuitenkin nykyään pelkästään iltamenoja varten. En enää yksinkertaisesti koe oloani kotoisaksi näin värikkäissä/tummissa lookeissa päiväsaikaan. Muistan, että viimeisinä aikoina töissäkin koin oloni välillä kiusaantuneeksi jossain trooppisessa luomiväripläjäyksessä.

Sateenkaarimeikistäkin suosin nykyään tätä rajausversiota esimerkiksi bilemeikkinä. Koko luomella se olisi liikaa - ellei nyt olisi jotkut karnevaalit kyseessä. ^_^ Niin sitä vain mieltymykset muuttuvat...

. . .

Ryanairin lennolla ensin Venetsiasta Algheroon ja sitten Algherosta Barcelonaan kiemurtelin penkissäni halusta ostaa Urban Decayn Naked 2 -paletti. Vain 36 euroa...!! Ja siinä se olisi tyrkyllä, lentoemon kärryssä 10 sentin päässä...! Aaaaaaa, haluanhaluanhaluan...!! UD:n Naked-palettien sävymaailma vastaa täydellisesti turvameikkiäni. Mutta en lopulta ostanut....... Järki tiesi kertoa minulle, että yksikään Naked 2:n sävyistä ei ole millään lailla uniikki ja riittää mainiosti että omistan Naked 1:n. Mutta pienen hetken olin jo sortumassa....

Matkalla tai ei, niin ei se meikkifriikki meikäläisestä mihinkään katoa..! ^_^

Millainen on teidän turvameikkinne?