Karkkipäivä on tunnetusti hyvin luonnonkosmetiikkapainotteinen, ja meuhkaan täällä pääsääntöisesti luonnonmukaisista lemppareistani. Nyt haluan vastapainoksi koota pienen sarjan postauksia, joissa jaan kanssanne ammattini kautta löytämiäni, ei-luonnonkosmetiikan suosikkeja. (Siitä otsikon nimi "synteettinen", vaikka harva tuote tietenkään on 100-prosenttisesti synteettinen.) Työssäni kosmetiikkamyyjänä ja kauneusbloggaajana olen saanut testata kohta neljän vuoden aikana sadoittain tuotteita. Sarja esittelee parhaat niistä. :)
Osassa yksi parhaat meikkivoiteet.
Olen jo joskus aiemmin blogissa kirjoitellut, että meikkivoiteet on yksi niistä tuoteryhmistä, joissa selektiiviset tuotteet yleensä todellakin hakkaavat halvat vastineensa laadussa. Eli jos johonkin meikkituotteeseen haluaa sijoittaa, niin minusta se olisi meikkivoide. Puuterien, huulipunien ja ripsareiden kohdalla saat korkeammalla todennäköisyydellä erinomaisen tuotteen myös sieltä edullisemmalta puolelta.
PEITTÄVÄ MEIKKIVOIDE
Clarins Everlasting.
Tätä en käytä itse, mutta siitä muodostui töissä suosikkini peittävien meikkivoiteiden joukossa. Kun testaa asiakkaiden iholle päivittäin lukuisia eri kosmetiikkatuotteita, niin osasta muodostuu kokemuksen kautta luotettavia "go-to" -lemppareita. Everlasting on yksi niistä.
Pidän Clarinsin meikkivoiteista ylipäänsäkin siksi, että niissä on hyviä sävyjä vaalealle iholle, myös lämpimälle. Monet muiden merkkien vaaleimmat sävyt ovat usein pinkimpiä. Everlasting on ohut, peittävä ja riittoisa kestomeikkivoide. Ei tee paksua pakkelikerrosta, mutta peittää hyvin ja pinta näyttää kauniilta. Myös hinta on Everlastingissa kohdallaan, se on yli 10 euroa halvempi kuin lukuisat muut selektiiviset kestomeikkivoidekilpailijansa.
LUONNOLLINEN MEIKKIVOIDE
Lancôme Teint Miracle.
Ei siitä pääse yli eikä ympäri - en ole edelleenkään löytänyt Teint Miraclen vertaista ihon kaunistajaa meikkivoiteiden maailmasta. Aina kun asiakas etsii luonnollista, kuulasta meikkipohjaa (eikä ole kiinnostunut mineraaleista), en meinaa malttaa odottaa että pääsen esittelemään Teint Miraclea! On joka kerta yhtä tyydyttävä hetki kun näkee Teint Miraclen sulavan asiakkaan kasvoille ja loihtivan tuotteen lupauksen mukaisesti "kuin sisältä valaistun", heleän, tasoittuneen ja meikittömän näköisen ihon muutamalla siveltimen vedolla. "Kuin oma ihosi mutta parempi".
Toisia meikkivoiteita täytyy työstää iholla tovi jotta jälki tasoittuu ja siveltimen jäljet saa häivytettyä, mutta TM sulautuu ihoon kuin itsestään. Se tuntuu lähes taikuudelta. Ja ei, L'oreal ei ole maksanut minulle tästä mainoksesta. :D Minä vain oikeasti vannon Teint Miraclen nimeen.
HOITAVA MEIKKIVOIDE
Guinot Youth Time Foundation.
Tähän meikkivoiteeseen tutustuin blogini kautta, ja aina kun sitä pienen tauon jälkeen koettaa taas iholle, se tuntuu yhtä ihanalta ja ylelliseltä. Pinta on samettinen ja lähes yhtä kaunis kuin Teint Miraclella. (Ehkäpä TM ajaa ohi vieläkin paremmin ihooni sulautuvalla sävyllä.)
Kermavaahtomaisen paksun ja notkean koostumuksensa, hienostuneen tuoksunsa ja virheettömän levittyvyytensä ansiosta Youth Time tuntuu todellakin luksukselta iholla. Jos on tätä ennen käyttänyt vaikka jotain perus-markettikategorian meikkivoidetta, on kosmeettinen elämys vertaansa vailla.
En ole koskaan kuulunut meikkivoiteiden ylimpiin ystäviin, vaan käyttänyt jo teinistä lähtien mieluummin puuterimaista meikkipohjaa. Meikkivoide on tuntunut ihollani jotenkin "ällöltä", ylimääräiseltä kerrokselta. Mutta Youth Coden kaltaiset tuottet, joissa koostumus on hiottu äärimmäisen miellyttäväksi, saavat paatuneenkin jauhepohjakäyttäjän myöntämään, että voidemainen pohja voi tuntua ihanalta - lähes koukuttavalta. ;)
EPÄPUHTAAN IHON MEIKKIVOIDE
Clinique Anti-Blemish Solutions.
Näppyistä ihoa hoitavia meikkivoiteita ei totisestikaan ole markkinoilla pilvin pimein, eikä etenkään sellaisia, jotka sopivat myös pintakuivalle iholle. Cliniquen Anti-Blemish -meikkivoide on juuri sellainen. Tykkään siitä todella paljon, ja se on Everlastingin ja Teint Miraclen ohella eniten myymiäni meikkivoiteita. On ihanaa pystyä tarjoamaan asiakkaalle täsmämeikkivoide myös epäpuhtaalle ihotyypille. Asiakkaat yleensä yllättyvät saadessaan kuulla, että sellaisiakin on.
Anti-Blemish -meikkivoide ei ole paksua, peittävää jankkia vaikka joku saattaisi näppyisen ihon meikiltä sellaista odottaa. Cliniquella ei haluta kuorruttaa näppyjä piiloon, vaan hoitaa epäpuhdasta ihoa ohuella meikkikerroksella joka antaa ihon hengittää ja hoitaa näppyjä mm. salisyylihapolla. Yhdellä kerroksella saa puolipeittävän tuloksen, ja pinta pysyy kiitettävän mattaisena ilman puuterointiakin.
Ne jotka eivät pidä blogia, tai etenkään meikkiblogia, eivät mahdollisesti voi aavistaakaan miten himpatin vaikeaa hyvän tai edes kelvollisen meikkikuvan aikaansaaminen voi olla.
Joskus yhden ainoan lookin sessioon voi mennä kolmekin tuntia, etkä löydä muistikortilta yhtäkään onnistunutta kuvaa. Teet meikin huolella, toivot että valaistus on meikin valmistuttua hyvä, räpsit parhammillaan 100+ kuvaa siitä yhdestä ainoasta meikistä ja käyt sitten nuo kaikki kuvat läpi perusteellisesti etsien parhaiten onnistunutta kuvakulmaa, terävyyttä, värien toistuvuutta ja vähiten dorkaa ilmettä.
Jos valaistus sisällä asunnossa ei ole riittävä, mikä etenkin talvella on perustilanne ainakin niillä henkilöillä jotka eivät omista kotinsa nurkassa studiotason valaisimia, joudut siirtymään parvekkeelle tai pahimmassa tapauksessa pihalle nolaamaan itseäsi naapureiden ihmetellessä ikkunoissa mitä ihmettä se B-rapun muija taas muikistelee tuolla kameralleen jossain ihme peruukissa.
Tällaista on meikkibloggaajan arki. Olen monesti miettinyt mitä ihmettä naapurini mahtavat ajatella minusta.... :p
Joskus kuvat eivät todellakaan vain onnistu. Näin kävi mm. muutama viikko sitten, kun sain Trendi-lehden kuvasta idean pelkillä voimakkailla rajauksilla toteutettuun meikkiin. Minulla oli selkeä visio siitä miten hienolta lookki voisi näyttää sisareni piirteillä, ja taivuttelin hänet mallikseni. (Toim. huom: kumpikaan sisaristani ei todellakaan ole mikään innokkain mahdollinen meikkimalli....)
Nohhh. Kuvaushetkellä ulkona paistoi kirkas aurinko, ja yli puolessa kuvista Oona siristelee silmiään, kurtistelee kulmiaan tai näyttää muuten vain erittäin yrmeältä henkien "Ei vois vähempää kiinnostaa poseerata sulle ja voisinko pliis päästä pesemään pois nää hirveät kutittavat rajaukset" -fiilistä.
(Ja tässä voimme samalla todeta, että L'orealin Superliner muuten ei sovi tuollaiseen paksuun, puolet luomesta peittävään rajaukseen. Se lohkeilee irti kun silmää on räpäyttänyt pari kertaa.)
Tämä oli ainoa mukava kuva sessiosta. Mutta sekään ei vastaa millään lailla alkuperäistä visiotani. Vahva meikkikuva muuttui pehmeäksi potretiksi sisarestani.
.
Ette arvaakaan, kuinka monta kymmentä meikkilookkia on jäänyt julkaisematta Karkkipäivässä vuosien varrella sen vuoksi, että yksikään kuvista ei ollut edes "mukava". ;)
Rakas puhelimeni, Nokia 3510i, täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Olen ostanut sen kesällä 2003. Puhelinmalli julkaistiin vuonna 2002.
En tunne ketään, joka käyttäisi yhtä vanhaa puhelinta.
Puhelinteknologia ei kiinnosta minua. En kaipaa luuria jolla voi ottaa kuvia, selata nettiä, kuunnella musiikkia, soittaa videopuheluita ja kohta varmaan lämmittää saunankin.
Haluan yksinkertaisen puhelimen, jolla voin soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Ja ajastinkin on ihan kiva lisä, käytän sitä ruoanlaitossa. ^_^ Sen edistyneempää teknologiaa en tarvitse.
Siksi pidän kynsin ja hampain kiinni 3510-vanhuksestani. Se on ollut monessa mukana, mutta kestää ja kestää. Kerran se kimpoili alas jyrkkää rantakalliota Ahvenanmaan Källskärissä ja oli hyvin lähellä pudota mereen. Muistan kuinka ihan korvissa humisi kauhusta kun syöksyin vaaleanpunaisen ystäväni perään. Onneksi sen matka pysähtyi ennen aaltoja ja muistoksi jäivät vain nuo kuoren naarmut.
Tiedän ja ymmärrän kyllä, että Kolmeviiskymppini sydän ei lyö ikuisesti. Olen jo jatkanut sen elämää kahdesti uudella akulla. Vanha runko alkaa kuitenkin osoittaa loppuunpalamisen merkkejä. Syksyllä ostettu akku ei kestä montaakaan puhelua, ja välillä puhelin sammuu vaikka akku olisi juuri ladattu täyteen.
En kuitenkaan vielä luovuta. En päästä pientä vielä lepäämään.
Sain mieheltäni joululahjaksi iPhone4:n (miehen siirtyessä vitoseen). En ottanut sitä vastaan. Mies totesi, että olen varmasti maailman ainoa ihminen joka kieltäytyy iPhonesta ja näytti hetken siltä, että mietti jo vakavissaan miten idiootti puoliso sitä onkaan tullut valittua. Sitten hän myi puhelimen pois eikä iPhonesta enää puhuttu. Älypuhelinmies jäi älyvapaan 3510-naisensa luo.
Pelkään, että kun nallukastani viimein loppuu virta lopullisesti, ei markkinoilla ole enää olemassakaan Yksinkertaisia Puhelimia. En tiedä, onko niitä enää tälläkään hetkellä...? Onko minun pakko ostaa 500 eri toiminnolla varustettu puhelin? Ja jos on, niin miksi lopulta vastustelen sitä niin hirveästi? Onko se niin paha asia, että teknologia menee eteenpäin?
En tiedä. Hiljaa mielessäni toivon, että tulevaisuuden puhelimissa on sentään vielä kunnon näppäimet jäljellä. Sillä kosketusnäyttöihmistä minusta ei saa ikinä. Murrr.
Onko lukijoiden joukossa ketään, joka tunnustaa käyttävänsä vieläkin vanhempaa puhelinta kuin minä? Kuinka usein ylipäätään vaihdatte puhelinta? Onko 10 vuotta vanha kalikka jo supernolo?
