Okei, olet onnistunut luopumaan perunasta, pastasta ja riisistä. Karkkipussitkin kierrät kiltisti kaukaa kaupassa.
Mutta leipä. Sen himosta et tunnu pääsevän. Huomaat aamu toisensa jälkeen kaipaavasi tuttua sämpylää jolle voisit kasata kinkkua, juustoa ja tomaattia. Munakkaat, jogurttipöperöt ja leikkelelautaset eivät vain tunnu korvaavan Vanhaa Kunnon Leipäalustaa jolla kuljettaa ne leikkeleet suuhun.
Ei hätää. Leivot itsellesi vähähiilihydraattisen leivän nopeammin kuin kahvi ehtii tippua valmiiksi.
(Täytteenä uudet kalaleikkeet joihin sorruin kaupassa, vaikka välttelen eineksiä....)
Nopein kaikista on Minuuttisämpylä, jonka valmistuminen mikrossa epäilyttävästä alkuliman näköisestä mönjästä (Mr. Karkkipäivän sanoin) on minulle joka kerta yhtä suuri ihme ja ilostus.
Minuuttisämpylän ohjetta käytin myös karppilaskiaispullissa. :)
Sulata voi ja sekoita muut aineet joukkoon. Kyllä, mönjä näyttää kaikkea muuta kuin leipätaikinalta. Kaada seos sopivan kokoiseen pieneen astiaan, esimerkiksi pieneen murokulhoon tai kahvikuppiin. Tönäise kippo mikroon ja lämmitä täydellä teholla yksi minuutti. Ja kas, ulos tulee kypsynyt sämpylä!
Anna leipäsen jäähtyä ja kuivua hetki ja kumoa se sitten lautaselle. Mikään maailman kaunein sämpylä tämä ei ole, mutta maku on oikein hyvä ja hämmentävän leipämäinen sämpylän kuivuttua.
Toinen vaihtoehto on kaikkien karppaajien tuntema klassikko eli Mantelileipä. Tämä teeleivän tyyliin valmistettava Ihan Oikean Sämpylän näköinen herkku valmistuu 15 minuutissa.
Yksinkertaisin ohje sisältää vain kananmunaa, mantelijauhoa, juustoraastetta ja leivinjauhetta, mutta itse tykkään enemmän tästä versiosta (n. 5 sämpylää):
Sekoita yhteen kananmunat ja maitorahka. Yhdistä kuivat aineet. Sekoita yhteen munarahka, kuivat aineet ja juustoraaste. Lisää maun mukaan porkkanaraastetta. Anna turvota hetki jos käytit psylliumia (ei välttämätön ainesosa). Itse lisään hieman soijamaitoa jos taikina turpoaa liian paksuksi. Muodosta taikinasta "kasoja" pellille. Paista 225 asteessa vajaa 10 minuuttia.
On hyvvee! :) Maku on miedompi kuin viljasämpylässä ja koostumus hieman kosteampi, mutta etenkin paahdettuna tätä leipää ei vehnäversiosta erota. Juustoraasteen voi luonnollisestikin jättää pois jos haluaa "kuivemman" leivän, mutta juuston tilavuus vähentää sämpyläkappaleen hh-pitoisuutta.
Kahden viikon induktiojaksoni olisi nyt sitten tullut päätökseen. Vai onko..?
Hommattuani tuoreen purkin Ketostixeja vahvistui, että en päässyt näillä pöperöillä ketoosiin. Edellisellä induktiolla ketoosin saavuttaminen oli helppoa. Aloin miettiä, mitä oikein tein tällä kertaa eri lailla. Vastaus on luullakseni maitotuotteissa. Ensimmäisellä kerralla rajoitin maitotuotteet yhteen ruokalusikalliseen maitoa (teehen) päivässä, nyt olen syönyt kreikkalaista jogurttia ja maitorahkaa - vaikkakaan en päivittäin. Ja muutamia cafe lattejakin on tullut hörpättyä....
Reaktio on tyypillistä meikäläistä; ärsyynnyin tästä "heikkoudestani" olla muka kykenemättä vastustamaan rakasta krekujogurttiani niin, että päätin jatkaa induktiojaksoa vielä yhdellä viikolla - täysin maidottomana.
Siikamurekeburger pestolla voidellulla minuuttisämpyläpohjalla, paistettuja tofukuutioita ja uunikasviksia.
Lisäksi minua häiritsee ihan pikkuisen tuo Atkins-patukoiden hiipiminen viikottaiseksi snackiksi... No okei, siitähän se tietysti johtuu kun tilasin niitä iHerbistä laatikkokaupalla ja nyt ne oikein kerjää tulla syödyiksi. ^_^ (Ennen hain Atkins-patukan ehkä kerran kuussa työpaikan lähikaupasta, kotona mulla ei ollut niitä koskaan.)
Jos lukijoiden joukossa on keto-vhh:laisia, niin olisi kiinnostavaa kuulla miten teillä maitotuotteet on vaikuttaneet ketoosiin. Osaako joku sanoa, mikä maitotuotteissa mahdollisesti jarruttaa ketoosia jos niiden sisältämät hiilihydraatit kuitenkin mahtuvat päivän 20 grammaan...?
Lopuksi: halukkuutenne adoptoida Revlonin Brazen yllätti minut täysin, enpä arvannut että neljän dollarin yksinkertainen luomiväripaletti saisi aikaan noin paljon kiinnostusta yhden päivän aikana. ^_^
Random.org arpoi tällä kertaa voittajaksi nimimerkin orkidea. Vauva odottaa innolla pääsyään parempaan sijaiskotiin. :)
Lukijatoiveena meikki Revlonin Brazen-paletilla.
Ostin paletin USAsta ja nyt voidaan taas miettiä, että mikähän järki tässäkin oli... ^_^ Ihan kuin minulla ei olisi jo sadassa eri kombossa kauniin kuparisia, kultaisia ja ruskeita luomivärisävyjä. :P Luomiväripalettien "ansa" piilee siinä, että vierekkäin laitettuna tavallisistakin sävyistä saa yhdessä houkuttavamman harmonian kuin yksinään. Siksi niin monet luomivärifriikit retkahtavat nimenomaan paletteihin.
Brazenissa on kalpea kulta, vaalea persikka, pronssi ja tummanruskea. Kulta ja persikka ovat heikohkopigmenttisiä, pronssi ja ruskea taas erittäin pigmenttisiä.
Näitä kuvia ottaessani tulin siihen päätökseen, että paletti saa lähteä adoptioon. :) Meikkasin tällä useamman kerran Jenkeissä mutta luulen, että tällä kotona se jää parempilaatuisten, vastaavansävyisten luomivärien varjoon.
Eli jos sinua, Karkkipäivän lukija, kiinnostaa antaa koti Brazenille, niin hihkaise kommenttilootaan. Palettia on käytetty sen verran kuin kuvassa näkyy. Mukana tuleva vaahtomuoviapplikaattori on pesty.
Meikissä kullan sävyä koko luomella (ei juuri näy kun jäi muiden sävyjen alle), persikkaa kullan päällä liikkuvalla luomella, pronssia luomivaossa ja tummanruskeaa ulkonurkassa.
Jos adoptiointoisia on useampia, suoritan arvonnan halukkaiden kesken tänä iltana (14.1.) klo 21.00. Illalla olisi tarkoitus laittaa vielä ravintopostauskin.
Tänään ihan vain tällainen fiilispostaus talvisesta lempiharrastuksestani eli avantouinnista. Pääsin eilen vihdoin starttaamaan vuoden avantokauden.
Ensimmäinen pulahdus 2013. Kyllähän siinä aina henki meinaa salpaantua kun pitkän tauon jälkeen taas kävelee hyiseen veteen. :)
Avantouinti tekee hyvää niin kropalle kuin sielulle. Kun katse lepää jäätynen järven luomassa hiljaisessa, seesteisessä maisemassa ei voi kuin olla kiitollinen siitä että saa asua tällaisessa ympäristössä.
Nouset vedestä ihon höyrytessä pakkasessa ja lämpö leviää kroppaan.... se on se paras tunne. Jokainen solu oikein kihelmöi hyvää oloa.
. . .
Mieheni houkutellessa minua mukaan kaksi talvea sitten minulla oli avantouinnista se kuva, että sitä harrastavat lähinnä seniorikansalaiset. Sanalla sanoen olin rankannut koko homman "mummolajiksi". Hämmästykseni ei olisi voinut olla suurempi, kun saunalle saapuessa kuulin jo kaukaa nuorten äänien iloista puheensorinaa ja mummujen verkkaisen kylpyhetken sijaan kohtasin nuorekkaan, kansainvälisen tunnelman.
Vieressäni lauteilla voi hikoilla nuorukainen Unkarista tai kaveriporukka Nicaraguasta. Tai sitten se tuttu vakiokävijä hellyttävässä saunamyssyssään. Avantouinnissa löylyjen sosiaalinen osuus on minulle yhtä tärkeää kuin vedessä käynti. En aina halua jutella saunassa kenellekään, mutta pidän lauteiden avoimesta, iloisesta tunnelmasta ja rentoudun kunnellessani keskustelunpätkiä sieltä täältä. Siinä on jotain vaikeasti sanoiksi puettavaa taikaa kun ison saunan lauteilla istuu kylki kyljessä toisilleen vieraita, hyväntuulisia miehiä ja naisia kaikista ikäluokista, sallinette klisheisen ilmaisuni, kuin yhtä suurta perhettä. Tunnelma on jotain aivan toista kuin julkisten uimahallien kolkoissa saunoissa joissa vaiteliaat vierustoverit välttelevät toistensa katsetta. Avantosaunassa hyvä mieli tarttuu - sitä ei voi estää. :) Tuntuu kuin meitä yhdistäisi "salaisuus" - kokoonnumme täällä pimeyden keskellä, saavumme ehkä kireinä ja totisina, kävelemme jäiseen veteen - ja lähdemme keho endorfiineista hyrräten, hymy kasvoilla viipyillen.
Löytyykö lukijoiden joukosta muita avantouintiin koukuttuneita?
