Lupasin kertoa stressinhallintakuulumisiani Nivean ja Indiedaysin Stress Protect –kampanjaan liittyen. Kirjoittelin elämästäni "kotiressaajana" täällä.
Pääsin käymään life coach Anne Karilahdella yhteensä kolme kertaa. Lähtötilanne oli se, että kuvittelin life coachin pystyvän suoraan kertomaan minulle että ”hei, teet asiat ihan väärin!” ja esittävän tilalle jonkun konkreettisen, paremmin toimivan mallin. Minun tapauksessani siis odotin, että Anne suunnilleen kertoisi, missä järjestyksessä ne kotiaskareet pitää suorittaa ettei niistä kerry mieletöntä, elämää varjostavaa vuorta.
Olipa naiivia.
Eihän se niin mene. Life coach ei ole kuin personal trainer, joka kertoo kädestä pitäen millä toimenpiteillä asiakas saa ongelma-alueensa hallintaan. Life coachin rooli on abstraktimpi, hän antaa työkaluja joiden avulla voi lisätä itsetuntemusta ja lähteä selkiyttämään mielen epäjärjestystä. Mielikuvaharjoitukset ovat tässä tärkeässä roolissa.
Lempiharjoitukseni on todella yksinkertainen. Aloitan aamuni istumalla sohvalle mukavaan asentoon ja sulkemalla silmäni. Keskityn hetken aikaa hengitykseen. Sitten kuvittelen mieleeni saippuaoopperamaisen vision täydellisestä päivästäni – miltä päivä näyttäisi jos saisin kaikki tehtävät hoidettua sulavasti ja hyvällä mielellä, ilman stressiä. Annen mukaan tämän pitäisi säännöllisesti toteutettuna alkaa ohjelmoimaan mieltäni kohtaamaan päivä tyynemmin ja rennommin.
Ennen kolmatta life coach -tapaamista olin tehnyt vielä yhden oivalluksen. Minua ei stressaa pelkästään koti suoritteineen. Stressin ytimessä on tunne kiireestä. On ymmärrettävää, että ihminen voi tuntea kiirettä jos on vaikka myöhässä töistä, pinkomassa junaan, järjestämässä kutsuja tai matkalla tapaamiseen. Mutta miksi minulla on kiire silloinkin, kun kukaan ei odota minua mihinkään?
Olen alkanut pysäyttää itseäni tilanteissa, joissa tunnen erityisen ahdistavaa kiirettä. Kysyn itseltäni, ”Siis minne sinulla on kiire? Tekemään mitä?” Useimmiten vastaus on, ”Kotiin. Kun pitää laittaa ne valokuvat/tiskata/kirjoittaa/lakata kynnet/pyyhkiä pölyt/vastata sähköpostiin” jne. ”Mutta kuka sanoo että nämä asiat pitää tehdä johonkin tiettyyn kellonaikaan mennessä?” En osaa vastata. Tunnen vain, että minulla on kiire tekemään. Koska tekemiset kuuluu saada valmiiksi.
Ei auta, vaikka muistutan itselleni, ettei arkea voi "saada valmiiksi". On ihan sama, suoritanko saman päivän aikana kaksi vai kymmenen asiaa, sillä ennen pitkää ne ovat edessä taas. Miksi en voi ottaa rennosti?
Anne kuunteli kertomukseni kiireestä, ja minusta tuntui että olin taas ihan sumpussa. Lähdimme tekemään aiemmalta tapaamiselta tuttua mielikuvaharjoitusta, jossa oma stressin aiheuttaja kuvitellaan hahmoksi ja sen kanssa käydään keskustelua. Tällä kertaa keskustelu ei onnistunut. Stressillä ei ollut minulle mitään sanottavaa.
Sitten teimme toisen harjoituksen. Minun piti kuvitella lämmin, rakastava huone, ja kutsua Stressi sinne. Anne neuvoi, että minun pitäisi ystävystyä Stressini kanssa ja viettää tästä lähin sen kanssa aikaa päivittäin. Harjoitus oli minusta vaativa, ja minun oli ensin todella vaikea keskittyä mielikuvaan. Minun piti myös antaa Stressi-ystävälleni nimi. Ensimmäinen mieleeni tullut sana oli pellava – minusta se on pehmeä ja ystävällinen sana. Niin Stressistä tuli Pellava.
Vaikka harjoitus jätti minulle vähän epävarman ja hölmistyneen olon, taisin kuitenkin onnistua. Nyt näen Pellavaa aina kun koen sen tarpeelliseksi. Esimerkiksi eräänä aamuna heräsin hurjan ahdistuneena nähtyäni todella painostavia uunia päälleni kaatuvista velvollisuuksista. En meinannut haluta nousta sängystä. Sitten tein niin kuin Anne oli neuvonut – kutsuin Pellavan viereeni ja otin sen kainaloon. Tämä kuulostaa kyllä minustakin ihan pimeältä – mutta se toimi. Hetken kuluttua rauhoituin.
Välillä olen kutsunut Pellavan mukaan kuntosalillekin. Jos huomaan vilkuilevani kelloa hieman liian tiheästi keskityn ajatukseen Pellavasta. Kuvittelen sen vaikka juoksumaton viereen ja juttelemme. Yleensäkin Pellavasta on ihan mukavaa, että pyydän sitä mukaan harrastuksiini. Eikä sillä tunnu olevan mikään kiire kotiin. ;)
Olen selkeästi ollut vähemmän kuormittunut aloitettuani stressinlievitysprojektini. Ja ymmärrän, ettei ongelmani ratkea sillä, että joku tulisi sanomaan että ”Ei kun tee tää ensin ja sitten vasta toi ja nää sitten kerran kahdessa viikossa”. Olen tosi iloinen, että pääsin kampanjaan mukaan ja sain mahdollisuuden tavata Annen.
* * *
Millaisia stressinlievityskeinoja teillä on? Onko joku tutustunut mielikuvaharjoituksiin vai onko "sauna, suklaa & viinilasi" -linja tehokkaampi?
Saan arpoa teille vielä kaksi settiä Nivean mainioita Stress Protect –deodorantteja (ja käsittääkseni kassissa on muitakin Nivea-tuotteita), joten laittakaas jakoon parhaita vinkkejänne stressiä vastaan. Osallistumisaikaa on perjantaihin 8.3. klo 21.00 saakka. Anne Karilahden vinkkejä löytyy muuten Indiedaysin Nivea-brändisivulta, jossa tuo samainen arvonta on myös vielä käynnissä.
Mä muuten tein yksi aamu testin - laitoin toiseen kainaloon tuota Nivean dödöä ja toiseen toista antiperspiranttia. Sitten meikkaamaan. Ja kyllä vain - stressidödökainalo pysyi kuivana, toinen ei. :D
P.S. Kuvituksena Hugo Simbergin teoksia. Kun Anne pyysi minua visioimaan miltä Stressini näyttää, näin mielessäni ensimmäisenä Simbergin peikkohahmoja.
Edit. 10.3. ARVONTA SUORITETTU. Onni suosi nimimerkkejä Henna ja datariina! Voittajiin on otettu yhteyttä.
Mikä ilostuttaa tänään?
No kun löytää viikon aikana saapuneen postin joukosta "uuden" puhelimen!!
Mä ihan sulin hellyyteen kun avasin kuoren. Lämpimät kiitokset vanhan Nokiansa adoptioon antaneelle lukijalleni!
Mun vanhuksella on nyt kaveri, joka tulee jatkamaan sen elämäntehtävää kun Pinkistä aika jättää...! <3
Noukitaanpas vaihteeksi yksi pidempään esittelyä odotellut tuoteihastus. Tai pitkään ja pitkään, puteli on ollut hallussani vasta viime syksystä ja jotkut tuotteet odottavat runsaan vuodenkin ennen blogiin päätymistä.
Shampoon sain Korresin tehtaalta Ateenassa kun vierailin siellä viime syyskuussa.
Aloe & Dittany on tarkoitettu normaaleille hiuksille, ja Korresilla olisi minulle paremminkin sopivia shampoita kuten Almond & Linseed (kuiville ja vahingoittuneille), Sunflower & Mountain Tea (värjätyille) ja Rice Proteins & Linden (hennoille ja hauraille hiuksille). Ensin olin siis vähän että "tjaahhh..." Itse kun en koskaan ostaisi normaalien hiusten shampoota koska ne eivät yleensä ole erityisen hoitavia.
Aloe & Dittany kuitenkin sopii minulle. :) Se mainostaa olevansa "gentle shampoo with mild cleansing and conditioning agents, ideal for everyday use". Hellävaraiselta se tosiaan tuntuu, eikä hiuspohja jää narskuvaksi. Hoito-ominaisuuden tuntee huuhteluvaiheessa, kun sormet hujahtavat hiusten läpi helposti ja pituudet tuntuvat "esiselvitetyiltä".
Olen vaativa tyyppi hiustenhoitotuotteideni suhteen. Shampoon täytyy olla hoitavaa, mutta kuitenkin sen verran pesevää että tyvi tuntuu selvästi puhtaalta eivätkä hiukset mene päätä pitkin jo samana iltana. Pesevä mutta ei takuttava, hiuksia alustavasti selvittävä, pehmeästi vaahtoava hyväntuoksuinen shampoo jonka koostumus on juuri sopivan viskoosi. Siinäpä mun Täydellinen Shampoo. Aloe & Dittany tulee aika lähelle.
Inciä katsomalla en ihan osaa päätellä mikä ainesosa A & D:ssa selvittää ja silottaa hiusta, sillä ihan kärjessä ei ole mitään kalvonmuodostajia. Pesevinä ainesosina on tehokkaasti pesevän sodium laureth sulfaten lisäksi käytetty kuuden miedosti puhdistavan tensidin cocktailia. Jos shampoon pesuteho tulee pelkästä sls:stä ja/tai muista voimakkaista tensideistä, se voi olla kuivattavaa. Toki myös sls:n pitoisuus vaikuttaa siihen onko shampoo hellävarainen vai voimakas.
Luonnonkosmetiikkaa tämä shampoo ei ole, mutta siitä on Korresin filosofian mukaisesti jätetty pois yleisimmät ns. kyseenalaiset kemikaalit kuten mineraaliöljy, silikoni, parabeenit ja ftalaatit. Korresin tuotteissa on raaka-ainetietoista kuluttajaa haluttu palvella laittamalla selkeä YES/NO-taulukko valmistukseen ja koostumukseen liittyvistä faktoista. Luonnollisten raaka-aineiden pitoisuus ilmoitetaan prosenttina joka taukukon alussa.
Minulla heräsi Aloe & Dittanyn myötä kiinnostus muitakin Korresin hiustuotteita kohtaan, mutta jälleen pelkään ettei yksi elämä riitä kaiken kiinnostavan testaamiseen... Onko lukijoilla kokemuksia Korresin hiustuotteista?
