Käyttelen tässä juuri loppuun yhtä vuosien hiushärpäkejemmojeni viimeisistä tuotteista, Tigin Catwalk Thickening Conditioneria. Se on yksi huonoimpia käyttämiäni hoitoaineita, enkä toisaalta ylläty. Tuuheuttavat hoitoaineet eivät yleensäkään sovi yhteen kuivien, hauraiden ja käsittelyissä rispaantuneiden hiusten kanssa. (Miksi sitten aikoinaan edes ostin sen? Hyvä kysymys. Ehkäpä, koska hiukseni ovat yllämainittujen ominaisuuksien lisäksi myös ohuet, enkä koskaan lakkaa haaveilemasta lisätuuheudesta.)
Postauksen tarkoitus ei ole morkata tätä yhtä tuote-ressua, vaan ihmetellä yleisesti hiustuoteryhmää nimeltä tuuheuttavat hoitoaineet. Ostin Thickening Conditionerini siihen aikaan, kun vielä uskoin Joulupuk- -, no, ei nyt sentään, mutta tuuhentaviin hoitoaineisiin. Mikä on melkeinpä sama asia kuin Joulupukki. :)
Asiahan on niin, että ei ole mitään teknologiaa, jolla shampoo ja hoitoaine voisivat lisätä hiuksiin volyymia. Tuuheuttavan shampoon ja hoitotuotteen toiminta perustuu siihen, että ne eivät jätä hiuksiin "kuorrutteita" (eli niitä silottavia ja kiillottavia aineita) jotka voivat tehdä hiuksen raskaaksi. Yksinkertaisesti ilmaistuna ne ovat siis niin vähän hoitavia kuin mahdollista.
Kun tavallisen hoitoaineen ideana on jättää hiukseen silottava, hiussuomuja sulkeva ja kampaamista helpottava kerros, toimii volyymihoitoaine päinvastoin. Kaikki hiuksen pintaan kerrostuvat aineet voivat potentiaalisesti tehdä hiuksesta raskaan ja verottaa hiuksen luonnollista ilmavuutta. Kun nämä aineet minimoidaan, hius tuntuu kevyemmältä, - ja usein myös pörröisemmältä ja sähköisemmältä. Voilá - hiuksesi ovat "paksummat"! :)
Volyymishampoo on käytännössä yhtä kuin syväpuhdistava shampoo, eli jos etsit sellaista, niin paremman puutteessa hommaan sopii myös tuuheutta lupaava shampoo. Tuuheuttava hoitoaine? No, se on vain hyvin, hyvin heikosti pehmentävä ja silottava hoitoaine. Huonokuntoiset hiukset omaavalle se on tiketti yhä vain pörröisempään, takkuisempaan ja sameampaan pehkoon.
Ehkä paras "tuuheuttava" hoitoaine mitä olen kokeillut oli Santen Mango 2 in 1. Koska se ei käytännössä tuntunut hoitavan hiusta lainkaan. Minkä tuloksena hiukseni muistuttivat karheaa leijonanharjaa! :) Huono valinta minun hiuksilleni, mutta oivallinen littanan mutta hyväkuntoisen kuontalon omistavalle.
Uteliaana kyselenkin nyt, onko joku joskus onnistunut löytämään hoitoaineen, joka jättää hiukset sekä hoidetun silkkisiksi ja helposti kammattaviksi, että muhkean tuuheiksi? Ja jos näin on - mistä se tuuheus tulee?
Kuten oli aiemmin puhetta, tammikuu on Karkkipäivässä ravintokuu. (Mutta älkää aihetta kammoksuvat peljästykö, ruokapostauksia tulee muutama viikossa eivätkä ne syrjäytä kosmetiikkapostauksia.)
Moni teistä on toivonut juttua ruokavaliostani ja tarkempaa selostusta siitä mitä itse asiassa syön. Etenkin induktio-vaiheen syömiseen liittyvät vinkit tuntuvat kiinnostavan.
Aamupala tänään.
Yhden jutun teen nyt heti alkuun selväksi. Olen valinnut syödä vähähiilihydraattisesti, koska se toimii minulla. Mutta en ole mikään karppaukseen hurahtanut, kaikille leivättömyyden ja perunattomuuden ihmemaasta vouhottava ruokasaarnaaja. En sano teille, että kaikkien kannattaisi syödä näin. Olen vain iloinen, että löysin ruokavalion josta minulle tulee hyvä olo niin mieleen kuin kehoon.
Koska monet mieltävät karppauksen pelkäksi painonpudotusohjelmaksi, haluan korostaa, että en yritä laihduttaa. Olen aina ollut normaalipainoinen ja hoikka. Kun siirryin nykyiseen ruokavaliooni kesällä 2011, painoni tippui n. 2-3 kiloa, josta suurin osa taisi olla nestepöhöä. Tämän jälkeen painoni on pysynyt välillä 49-50 kg siitä suuremmin heilahtelematta. Eli karppaus ei suinkaan tarkoita sitä, että paino jatkaa putoamistaan kuukausi kuukaudelta.
En pidä termistä 'karppaus', koska se tuntuu median raiskaamalta trendi-ilmaisulta. Sanan käyttö saa myös monen asennoitumaan jo valmiiksi negatiivisesti. Pidän enemmän nimistä 'vähähiilihydraattinen tai hiilihydraattitietoinen ruokavalio'. Koska karppaus kuitenkin on lyhyempi sana, käytän välillä teksteissä myös sitä.
Vatsa turvoksissa jouluviikon ruokailun jäljiltä, 31.12.2012
Miksi karppaan?
Vastaan kysymykseen kertomalla, mitkä asiat olivat pielessä.
1. Ruokavalioni oli järkyttävän yksipuolinen enkä osannut laittaa muuta ruokaa kuin eineksiä ja keittää pastaa ja riisiä.
2. Vatsani oli käytännössä aina turvoksissa, ja minulla jatkuvasti raskas olo ja mielettömiä ilmavaivoja.
3. Voimallisiin nälkäkohtauksiin liittyvät, verensokerin heittelyn aikaansaamat päänsäryt ja heikotukset olivat päivittäisiä seuralaisiani
Turvotusta ei pidä sekoittaa rasvakertymiin. Vatsasi voi siis näyttää potkupallolta ja tuntua pinkeältä, vaikka rasvaprosenttisi olisi pohjalukemissa.
Tilanne ruokavaliomuutoksen jälkeen:
1. Syön monipuolisesti ja valmistan lähes kaiken ruoan itse kastikkeista kasvispihveihin.
2. Vatsani on litteä, olo on kevyt eivätkä kaasut jyllää suolistossa.
3. Nälän tunne on erilainen ja tulee hitaasti ilman heikotusta, nälän tuntiessani minulla on aikaa valmistaa ruokaa vaikka kaksi tuntia ilman näännyttävää "pakkosaadaruokaaNYTHETI!" -tunnetta
Vatsa tänä aamuna, 3.1.2013, induktion kolmas päivä
En ihannoi rasvan suurkulutusta, mikä sekin usein yhdistetään karppaukseen, mutta olen huomannut että nautin enemmän rasvaisista herkuista kuten kreikkalaisesta jogurtista ja juustoista kuin sokeri- tai tärkkelyspitoisista ruoista. Ehkä juuri siksikin nykyinen ruokavalioni tuntuu niin paljon tyydyttävämmältä kuin entinen. "Entisen elämän" sipsi- ja pullamässäyksestä tuli aina huono omatunto ja vähänkään tiheämpi herkuttelu näkyi heti vyötäröllä, mutta nyt kermainen jogurttiannos ja kookosjauhoon leivottu muffinssi voivat kuulua aterioihini vaikka päivittäin ilman että housut alkavat yhtään kiristää. :)
En osaa mitenkään hienosti tai asiantuntevasti selittää vähähiilihydraattisen ruokavalion aikaansaamia muutoksia elimistössä, mutta yritän tiivistää pienen tärkeän pätkän. Elimistön aineenvaihdunnalla on kaksi tilaa, joko rasvaan (lipideihin) tai hiilihydraatteihin (glukoosiin) perustuva. Karppauksessa tähdätään rasva-aineenvaihduntaan, jolloin elimistö käyttää energialähteenä pääsääntöisesti kehon omia rasvavarastoja.
Kun hiilihydraattiaineenvaihduntainen ihminen syö runsaasti rasvaista ruokaa, hän lihoo. Minun aineenvaihduntani oli matkan aikana vaihtunut takaisin hiilihydraattipohjaiseksi, mutta jatkoin silti tuttujen kermamunakkaiden ja täysrasvajogurttieni syömistä. Tämän seurauksena reiteni kuljettivat kotiin nohevat tuliaiset lisäsenttien muodossa ja vanhat farkut yllättivät ahtaudellaan.
Siksi uusi vuoteni alkaa nyt induktiolla; vaiheella, jonka kävin läpi kesällä 2011 aloittaessani karppauksen. Induktio on tri Robert Atkinsin käyttämä termi, jolla tarkoitetaan erittäin niukkahiilihydraattista, tiukasti rajattua ruokavaliota. Vuorokauden aikana nautitut hiilihydraatit pidetään n. 20 gramman tuntumassa tai alla. Tällä keinolla elimistö ikäänkuin "pakotetaan" siirtymään rasva-aineenvaihduntaan. Tätä tilaa kutsutaan ketoosiksi.
Alla kahden ensimmäisen induktiopäiväni ateriat. Ateriakokoni on yksi normaalikokoinen lautasellinen, pääaterioilla täysi ja muilla aterioilla vajaa. En noudata kirjaimellisesti Atkinsin induktiota jossa mm. maitotuotteet, pähkinät ja porkkana ovat kiellettyjen listalla. Syön tosin näitä ruoka-aineita vähemmän kuin normaalisti.
Tänään olen syönyt munakas-aamiaiseni lisäksi sinihomejuustolla ja paahdetuilla seesaminsiemenillä maustetun tonnikalasalaatin, ja illalliseksi teen varmaankin katkarapusalaatin halloum-juustolla. Hyvin salaattivoittoisesti mennään! :)
Koostan induktioruokailuni näin: joka aterialla (vihreitä) vihanneksia ja joku proteiinin lähde. Käytännössä jäävuorisalaattia (suosikkini rapeutensa ja riittoisuutensa vuoksi), parsakaalia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, kurkkua, kalaa, katkarapuja, kananmunaa, sieniä ja erilaisia juustoja. Lihansyöjillä on helpompaa! :) Näiden lisäksi pieniä määriä pähkinöitä ja värikkäitä vihanneksia kuten tomaattia, porkkanaa ja paprikaa.
Edellisen induktiovaiheeni aikana söin myös joinain aamuina mantelileipää ja minuuttisämpylää. Aamiaisesimerkkejä; juustoinen sipulimunakas, leikkelelautanen (juustoa, kylmäsavulohta, salaattia), tonnikalavoileipä (mantelileivällä) ja täysrasvajogurtti-raejuustosekoitus vadelmilla ja kookoshiutaleilla (maitotuotteet ja marjat voivat jarruttaa ketoosia osalla). Lihansyöjien aamiaisvaihtoehdot täydentyvät vielä pekonilla, täyslihanakeilla, kinkkuleikkeleillä jne.
Kyllä, induktioviikkojen ateriat voivat tuntua tylsiltä ja yksipuolisilta, etenkin jos on vasta aloittamassa kokeiluja vähähiilihydraattisella tiellä, mutta salaattilautastensa kanssa kärvistelijöille sanon tämän: vaihe on vain kaksi viikkoa*. Kun sen jaksaa, niin normaali-vhh-aterioiden koostaminen tuntuu ihan naurettavan helpolta! ^_^
*) Ellet ole voimakkaasti ylipainoinen ja siirtynyt vhh:lle laihdutusmielessä, silloin induktiota voi jatkaa pidempään.
Kohti kevyttä oloa ja päälle sujahtavia farkkuja, siis! :)
Vuoden ensimmäisen meikkileikin kohteena sisareni Oona!
Juurikin se "tuulen tuivertama aavikkopensas" joka on nyt vihdoin kolmen vuoden jälkeen pyörinyt takaisin taloon päiväntasaajan tuolta puolen. Voitte uskoa, että jälleennäkeminen oli tunteikas.
Oonan makeoveriin kuului myös hiusten värjäys paria astetta vaalemmaksi.
Silloin harvoin kun Oona meikkaa, rutiiniin kuuluu ripsiväri ja punainen kajal ja silloin tällöin ehkä jotain vaaleaa luomiväriä.
Halusin tehdä Oonalle keijukaismaisen, talvisen viileän meikin. Ihon sävyn erot kuvissa johtuvat after-kuvan kellonajasta, kuvanottohetkellä valaistus oli muuttunut sinertäväksi.
Silmämeikki syntyi sinisellä voidemaisella pohjustuksella ja sinivihreillä ja punertavilla luomiväreillä. Nypin kulmat ja toin niihin kevyesti muotoa Lumenen kulmakynällä nro 2.
Kuvassa meikkiin käytetyt Lumenen Crystal-luomiväri 28 Kuutamon Kutsu ja The Body Shopin Shimmer Cubes 22 -paletin sävyjä. Alaluomelle käytetyistä sävyistä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta ne ovat Too Facedin jostain paletista jonka lainasin kaveriltani.
.
Kasvomeikissä ihon kirjavuudet tasoitettiin Estee Lauderin Double Wear -peiteaineella, ja päälle levitin Flow Kosmetiikan mineraalipohjaa sävyssä Peach. Poskilla aavistus Yves Rocherin Rose Douceur -poskipunaa ja kasvoille toin hohdetta Lumenen Kuutamon Kutsu -luomivärillä. Huulilla hipaisu Lumenen pinkkiliilaa huulikiiltoa jonka nimi on kulunut pois.
Pilvisen harmaiden valo-olosuhteiden ansiosta kasvomeikki ei juurikaan pääse kuvissa oikeuksiinsa....
Voimakkaasti hohtavat mutta suhteellisen vähäpigmenttiset Shimmer Cubes -paletin sävyt sopivat erinomaisesti värillisen pohjustuksen päälle. Ne päästävät sinisen sävyn kauniisti läpi ja sininen pohja puolestaan korostaa niiden huurteista helmiäisyyttä.
Punertavat sävyt alaluomella tuovat meikkiin yksinkertaisen kontrastin ja korostavat silmien omaa sävyä.
. . . .
