Ne jotka eivät pidä blogia, tai etenkään meikkiblogia, eivät mahdollisesti voi aavistaakaan miten himpatin vaikeaa hyvän tai edes kelvollisen meikkikuvan aikaansaaminen voi olla.

Joskus yhden ainoan lookin sessioon voi mennä kolmekin tuntia, etkä löydä muistikortilta yhtäkään onnistunutta kuvaa. Teet meikin huolella, toivot että valaistus on meikin valmistuttua hyvä, räpsit parhammillaan 100+ kuvaa siitä yhdestä ainoasta meikistä ja käyt sitten nuo kaikki kuvat läpi perusteellisesti etsien parhaiten onnistunutta kuvakulmaa, terävyyttä, värien toistuvuutta ja vähiten dorkaa ilmettä.

Jos valaistus sisällä asunnossa ei ole riittävä, mikä etenkin talvella on perustilanne ainakin niillä henkilöillä jotka eivät omista kotinsa nurkassa studiotason valaisimia, joudut siirtymään parvekkeelle tai pahimmassa tapauksessa pihalle nolaamaan itseäsi naapureiden ihmetellessä ikkunoissa mitä ihmettä se B-rapun muija taas muikistelee tuolla kameralleen jossain ihme peruukissa.

Tällaista on meikkibloggaajan arki. Olen monesti miettinyt mitä ihmettä naapurini mahtavat ajatella minusta.... :p

Joskus kuvat eivät todellakaan vain onnistu. Näin kävi mm. muutama viikko sitten, kun sain Trendi-lehden kuvasta idean pelkillä voimakkailla rajauksilla toteutettuun meikkiin. Minulla oli selkeä visio siitä miten hienolta lookki voisi näyttää sisareni piirteillä, ja taivuttelin hänet mallikseni. (Toim. huom: kumpikaan sisaristani ei todellakaan ole mikään innokkain mahdollinen meikkimalli....)

Nohhh. Kuvaushetkellä ulkona paistoi kirkas aurinko, ja yli puolessa kuvista Oona siristelee silmiään, kurtistelee kulmiaan tai näyttää muuten vain erittäin yrmeältä henkien "Ei vois vähempää kiinnostaa poseerata sulle ja voisinko pliis päästä pesemään pois nää hirveät kutittavat rajaukset" -fiilistä.

(Ja tässä voimme samalla todeta, että L'orealin Superliner muuten ei sovi tuollaiseen paksuun, puolet luomesta peittävään rajaukseen. Se lohkeilee irti kun silmää on räpäyttänyt pari kertaa.)

Tämä oli ainoa mukava kuva sessiosta. Mutta sekään ei vastaa millään lailla alkuperäistä visiotani. Vahva meikkikuva muuttui pehmeäksi potretiksi sisarestani.

.

Ette arvaakaan, kuinka monta kymmentä meikkilookkia on jäänyt julkaisematta Karkkipäivässä vuosien varrella sen vuoksi, että yksikään kuvista ei ollut edes "mukava". ;)

Rakas puhelimeni, Nokia 3510i, täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Olen ostanut sen kesällä 2003. Puhelinmalli julkaistiin vuonna 2002.

En tunne ketään, joka käyttäisi yhtä vanhaa puhelinta.

Puhelinteknologia ei kiinnosta minua. En kaipaa luuria jolla voi ottaa kuvia, selata nettiä, kuunnella musiikkia, soittaa videopuheluita ja kohta varmaan lämmittää saunankin.

Haluan yksinkertaisen puhelimen, jolla voin soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Ja ajastinkin on ihan kiva lisä, käytän sitä ruoanlaitossa. ^_^ Sen edistyneempää teknologiaa en tarvitse.

Siksi pidän kynsin ja hampain kiinni 3510-vanhuksestani. Se on ollut monessa mukana, mutta kestää ja kestää. Kerran se kimpoili alas jyrkkää rantakalliota Ahvenanmaan Källskärissä ja oli hyvin lähellä pudota mereen. Muistan kuinka ihan korvissa humisi kauhusta kun syöksyin vaaleanpunaisen ystäväni perään. Onneksi sen matka pysähtyi ennen aaltoja ja muistoksi jäivät vain nuo kuoren naarmut.

Tiedän ja ymmärrän kyllä, että Kolmeviiskymppini sydän ei lyö ikuisesti. Olen jo jatkanut sen elämää kahdesti uudella akulla. Vanha runko alkaa kuitenkin osoittaa loppuunpalamisen merkkejä. Syksyllä ostettu akku ei kestä montaakaan puhelua, ja välillä puhelin sammuu vaikka akku olisi juuri ladattu täyteen.

En kuitenkaan vielä luovuta. En päästä pientä vielä lepäämään.

Sain mieheltäni joululahjaksi iPhone4:n (miehen siirtyessä vitoseen). En ottanut sitä vastaan. Mies totesi, että olen varmasti maailman ainoa ihminen joka kieltäytyy iPhonesta ja näytti hetken siltä, että mietti jo vakavissaan miten idiootti puoliso sitä onkaan tullut valittua. Sitten hän myi puhelimen pois eikä iPhonesta enää puhuttu. Älypuhelinmies jäi älyvapaan 3510-naisensa luo.

Pelkään, että kun nallukastani viimein loppuu virta lopullisesti, ei markkinoilla ole enää olemassakaan Yksinkertaisia Puhelimia. En tiedä, onko niitä enää tälläkään hetkellä...? Onko minun pakko ostaa 500 eri toiminnolla varustettu puhelin? Ja jos on, niin miksi lopulta vastustelen sitä niin hirveästi? Onko se niin paha asia, että teknologia menee eteenpäin?

En tiedä. Hiljaa mielessäni toivon, että tulevaisuuden puhelimissa on sentään vielä kunnon näppäimet jäljellä. Sillä kosketusnäyttöihmistä minusta ei saa ikinä. Murrr.

Onko lukijoiden joukossa ketään, joka tunnustaa käyttävänsä vieläkin vanhempaa puhelinta kuin minä? Kuinka usein ylipäätään vaihdatte puhelinta? Onko 10 vuotta vanha kalikka jo supernolo?

...a.k.a. "Pakettien purkua, osa 4".

Make Up Storen Foxy-lookki ilmestyi viime lokakuussa, mutta koska olin silloin reissussa pääsevät tuotteet esittelyyn vasta nyt.

.

Yleensä MUSin lookkituotteet jäävät osaksi vakiovalikoimaa ainakin joksikin aikaa. Nyt en osaa kyllä sanoa kävikö näin myös Foxy-tuotteiden kohdalla.

Glitter-trendit tulevat ja menevät mutta yksi tuote tuntuu säilyttävän ikuisen suosion: glitter eyeliner.

Yhdistin Foxy-luomiväreihin keltaisen sävyn. Luomella sisänurkassa MACin Bright Sunshine, keskellä MUS Voodoo Fever, ulkonurkassa MUS Heaven ja alaluomella MUS Yaya. Yläluomen rajaus Kayo.

Yaya on pigmentiltään sen verran hempeä pinkki että vaati alleen hyvän pohjustuksen erottuakseen. Pohjustin alaluomen valkoisella kajalilla.

MUS-paketin kiinnostavin sisältö on kuitenkin tässä: vesipitoinen ja viilentävä puuteri. Aqua Cooling Powderin incissä on tosiaan ykkösenä vesi, ja sen jälkeen glyseroli sitomassa kosteutta ihoon. Ihan hullua että jauhemaisessa tuotteessa voi valtaosa ainesosista olla vettä...! (Tässä teknologiassa mikrokokoisia vesipisaroita ympäröi hydrofobisten silika-partikkelien muodostama verkko joka suojaa niitä ja estää pisaroiden yhteensulautumisen.)

Pakkaustekstin mukaan Aqua Cooling -puuteria voi käyttää päivävoiteen päällä viilentämässä ihoa ja tuomassa lisäkosteutta, ja se toimii samalla meikkiä kiinnittävänä pohjana tai viimeistelypuuterina.

Kun puuteria levittää iholle, tunne on todella mielenkiintoinen! Oikeasti tuntuu siltä kuin sumuttaisi iholle kevyesti vettä. Puuteri tuntuu myös viileältä. Tämä tunne kestää vain hetken ja haihtuu sitten (en osaa sanoa mitä hyötyä  viileys-ominaisuudesta on - ehkä se rauhoittaa helposti kuumottavaa ihoa..?)

Silikan ansiosta puuteri jättää iholle kevyesti "tahmean" tunteen, tiedätte mitä tarkoitan jos olette käyttäneet silika-pitoisia hiuspuutereita. Juuri tämän nahkean pinnan ansiosta arvelen Aqua Cooling Powderin toimivan hyvänä primerina. Iholle jää myös mattainen pinta. Puuteri siis samanaikaisesti sekä kosteuttaa (vesi, glyseroli, trehaloosi, betaiini) että pitää ihon mattaisena (silika, talkki). Levittyvyyttä helpottamaan puuteriin on lisätty myös vähän silikonia.

Mielenkiintoinen ja vähän erilainen tuote! Puuterimaisia primereita on markkinoilla vähän, ja tässä olisi nyt kosteuttava sellainen vaihtoehtona niille, jotka eivät koe voidemaista silikonipommiprimeria ystäväkseen. Viimeistelyyn en ehkä itse tätä niin tykkäisi käyttää, koska haluan viimeistelypuuterini jättävän iholle silkkisen sileän tunteen.

Vaihekuva silmämeikistä. Käytin pitkästä aikaa teippitekniikkaa varjostuksessa.

Siistitty lopputulos.

To wig or not to wig? :)

.

Huulilla YSL:n Rouge Volupte #10 Provocative Pink.