Mun hiusten surullinen näivettyminen vain jatkuu.
Kuukausi kuukaudelta värinpoistossa haurastuneet pituudet murenevat ja katkeilevat yhä enemmän.
"Helfie" (hair-selfie) ajan henkeen maski naamalla. Kuva on otettu tänä iltana junassa.
Kuuluisa, mystinen lovikin on palannut - ja sen seurauksena hiukseni pätkäistiin eilen lyhemmiksi mitä ne ovat olleet varmaan yli kymmeneen vuoteen.
On vähän haikea olo - olen sielultani niin "long-hair-girl".
Vaikka... nojoo, olihan nämä mun pitkätkin hiukset kaikkea muuta kuin hyväkuntoiset. Mutta ainakaan ne eivät hajonneet käsiin tällä tahdilla kuin ne nyt tekevät.
Tämä kuva on vuodelta 2013. Minulle oli pitkään itsestäänselvä standardi, että hiusten tulee ulottua rintojen alle. Silloin ne ovat "oikean" mittaiset.
Kun katson kesän 2019 hiuskuvia, hädin tuskin voin käsittää, että nuo oli MUN hiukset... Ihan kuin peruukki..!
Kun katson hiuksiani nyt, muisto kiiltävistä, kiharista hiuksista tuntuu kovin kaukaiselta.
Mun hiukset on kuivemmat ja hauraammat kuin koskaan.
Tältä mun hiukset näyttää kaikkina muina päivinä paitsi pesupäivänä, jolloin Curly Girl -metodilla esiin houkuteltu kihara kyllä näkyy. Nukutun yön jälkeen hiukset ovat suoristuneet ja näyttävät kutakuinkin tältä.
(Näivettynyttä hiustilaa korostaa ei-suunnitelmallisen sopivasti meikitön iltakävely-look 😅)
Toukokuussa lovea ei vielä näkynyt.
Syyskuussa näkyy. Vielä leikkauksenkin jälkeen.
Tässä on koko mun hiusvolyymi nyt. 😥 Vaikka hiukset ovat murentuneet pikkuhiljaa, en meinaa millään tottua nykytilanteeseen. Kun pesen hiuksia, hiusten minimaalinen, kämmenen keskelle käpertyvä massa tuntuu joka kerta ihan hullulta...! Ne eivät tunnu mun hiuksilta.
Hiukset alkoivat hapertua, kun niistä elokuussa 2019 poistettiin violetti väri (ja vaihdoin pinkkiin).
Suoravärin poistoon kehitetyn teknologian piti olla paljon hellävaraisempi kuin ns. normi-värinpoisto, mutta käsittelyn jäljiltä hiuspohjaani kuumotti ja kutitti kolme-neljä päivää - jo se laittoi hälytyskellot soimaan. Käsittely tuntui aika voimakkaalta.
Todellinen damage paljastui kaikessa laajudessaan seuraavan kevään aikana, kun värinpoistossa haurastuneet haivenet saavuttivat yksi toisensa jälkeen "nyt kuluin katki, se on moro" -pisteen.
Toukokuussa huomasin, että lähes kaikki päällimmäiset, ja siis eniten rasitukselle altistuvat, hiukseni ovat katkenneet. Tämän osion pituus on vain noin 20 cm.
Hiukset elokuussa 2019. (Ja kaunis tyvikasvu.)
Hiukset 13 kuukautta myöhemmin syyskuussa 2020.
Ponnari kesällä 2019 ja ponnari syksyllä 2019. Syksyn kuvassa värinpoiston jättämä kuivuus oli jo verottanut kiharaa. Ponnarissa on kuitenkin vielä ihan normaalin verran hiusta.
Ja nyt...
Mun ponnarin läpi melkein näkee.
Tällaisen hinnan maksoin violetin sävyn hyvästelystä.
Olen silti iloinen uudesta hiussävystäni. Suren tietysti hiusten kuntoa, mutta ainakin surua paikkaa ilo korallisesta sävystä ja siitä, miten helppo sitä on ylläpitää violettiin sävyyn verrattuna.
"Toimii kuin junan vessa" - myös silloin, kun haluat spontaanisti ottaa hiuskuvan. 👍
Vaikka olen julkaissut Karkkipäivässä kymmenittäin kuvia hiusteni taipaleesta ja kuvannut niiden epäfilmaattisimpia hetkiä kerrostuneine saippuatökötteineen ja pahimpine lovineen, niin huomasin, että tänä kesänä ja syksynä minun on ollut vaikea ikuistaa blogiin hiusteni tilaa kaikkein rumimmillaan.
En nytkään saanut tähän juttuun otettua kuvaa siitä näystä, jonka kampaajani eilen kohtasi ja totesi, "Joo, olet oikeassa, ei koskaan enää värinpoistoa sun tukkaan". Minkä jälkeen hän veti sakset päättäväisesti esiin ja hattaraisen kuivat latvat leijailivat pian lattialle.
Ilmeisesti minusta tuntuu, että olen jotenkin epäonnistunut hiusteni hoidossa, ja siksi en ole halunnut paljastaa kauneusblogissani niiden kuivinta ja himmeintä totuutta. Laitan vain kuvia, joissa hiukset on juuri pesty, hoidettu ja geelikiharrettu. Niinkuin tänään. :/
Jännä juttu.
No, olin niin valtavan ja iloinen ja innostunut, kun Curly Girl -metodi todella toimi hiuksissani. Sain hetkellisesti nauttia kiiltävistä ja kimmoisista hiuksista, jotka olivat kuin jonkun toisen. Ja vihdoin postata kauneusblogissani kuvia terveen näköisistä hiuksista.
Koko aikuisen elämäni oli tuntunut niin absurdilta, että täysin hiustenhoitoon hurahtaneena purkkinörttinä, joka selvitti ainesosien salat ja alkoi ylipäänsä tutustumaan kosmetiikan kemiaan nimenomaan HIUSTEN takia, ei kymmenistä laadukkaista purkeistaan ja aineisiin perehtymisestään huolimatta onnistunut saamaan hiuksistaan kiiltäviä ja hyväkuntoisia.
Vasta Curly Girl -metodi teki sen, mitä yli 10 vuotta hiuskosmetiikkanörtteilyä ei onnistunut tekemään.
Ehkä tuon valtavan triumfin takia pyllähtäminen takaisin kuivaakin kuivemman ja homssuisen tukan olotilaan tuntuu niin - - masentavalta ja jopa nololta. Curly Girl ei värinpoiston jälkipyykkiä pysty pesemään kuntoon. Vaurion on vain annettava kasvaa ulos. Ja siihen menee vuosia. 😔
Ettei hiuspäivitys päättyisi ihan murheeseen ja "syviin vesiin", päätetään se kuvalla hiuksista ja Viivi-koirasta. Joka voi tällä hetkellä oikein hyvin. ❤️
Mutta... heinäkuun alun shokin jälkeen se on jo ehtinyt kokea toisen vakavan läheltä-piti-tilanteen.
Tämä "ulkona on yksi suuri buffet" -näkemyksen omaava 13-vuotias chihuahua-neiti syö ihan kaiken mitä maassa eteen tulee, kivistä ja tikuista marjoihin, nurmikkoon ja purukumiin. Eräänä päivänä menneillä viikoilla se sattui syömään jotain epämääräistä sientä.
Seuraus: myrkytys ja ensiapuun tiputukseen ja lääkehiilikäsittelyyn.
Tämä reipas seniorineiti vain näyttää, että sillä ei ole ihan vielä aikomus jättää meitä ja hauskaa elämää ihanine vadelmineen, tikkuineen, aurinkoläikkineen ja nuoltavine lattioineen. ❤️
Oikein, Viivi!
(Ja kun ajattelen Viiviä, mun katkeilleet hiukset tuntuu aika vähäpätöiseltä asialta ;))
102 comments on “Hiuskuulumisia - jopa puolet vähemmän tukkaa kuin vuosi sitten”
Voi Sanni <3
olen todella pahoilla puolestasi. Sanokoot kuka mitä tahansa, mutta kyllä hiukset (ja iho) ovat tärkeä asia monelle, eikä siinä ole mitään pinnallista. Nehän ovat aina ulkopuolisten nähtävillä. Hiusten masentava ohuus on tuttua sillä erotuksella ,ettei niitä paksuja hiuksia ole koskaan ollutkaan. Kuitenkin erityisesti tuntuu, että samoja tunteita kävin läpi silloin kun akneni oli erityisen pahassa vaiheessa. Miten siitä tunteekin häpeää vaikka tietää, ettei kunnon aknea mitkään kikat paranna. Eikä todellakaan ole montaa kuvaa siltä ajalta.
Voimia hiusten kasvatukseen! Hienoa, että niiden väri tuo sinulle iloa :)
Kiitos Emilia <3
❤️
Ymmärrän kyllä, että jos on ollut paksummat hiukset, niin muutos tuohon "liki läpinäkyvään" ponnariin harmittaa varmaan ihan todella paljon. Se vaan, että itsellä se ponnari on aina tuollainen. Ohuet hiukset kun on.. Mikään mahti maailmassa ei korjaa minun tilannetta. Sinulla on onneksi vielä toivoa!!
Mullakin on ohut hiuslaatu, mutta sitä ohutta hiusta on ollut paljon. (Tämä on kampaajien määritelmä....)
Ohuet hiukset voivat sentään näyttää terveiltä... mutta katkeilleet ei 😥 No, onneksi tosiaan hiukset ovat kasvava luonnonvara. Vaikka samalla ymmärrän, että ikäkin vaikuttaa hiustenlaatuun eikä laatu ainakaan vahvistu vuosien myötä. Hiuksetkin kai tarvitsisivat jotain anti-age-hoitoa....
Voi että, mä niin tiedän miltä susta tuntuu! Itse myös hoitanut hiuksia kuin piru lukee raamattua, mutta joka hemmetin kerta sivuhiukset(etenkin vasen puoli) hapertuvat niin pahasti ja yksinkertaisesti lopettavat kasvamisen. Taka-osa kuitenkin imee itseensä kaikki sinne tungetut aineet(ja eurot) ja kasvaa hyväkuntoisena menemään... Tuloksena jäätävä takatukka ja kuivan koppurat sivut. Olen vasta hiljattain hyväksynyt sen, etten tule ikinä saamaan ihanaa, kiiltävää blondia pitkää tukkaa, joka minusta sopisi identeettiini ja tuntuisi omalta. Huokaus.
😀😄 👍 (Kuulostaa tutulta...!)
...ja mulla on melkein päinvastoin... takatukka on se hapertuvin (lovialue...) ja sivut kasvaa pidemmiksi.
Jep, minäkään en tule saamaan identiteettiini "sopivaa" tukkaa, joka olisi paksu, pitkä, pörheä ja villi.... Olen aina haaveillut sellaisesta massiivisesta kuontalosta jonka sisään voisi melkein kätkeytyä...
Kun 40 alkoi lähestyä, huomasin että hius ei kestänyt enää oikein blondausta. Juuri tuo sama juttu että päälihiukset murtui ja katkeili lyhyiksi. Annoin oman värin kasvaa siten että seassa oli muutama balayage raita. Kasvatus on palkinnut. Tykkään omasta väristä muutamalla raidalla älyttömästi. Ja bonuksena hius on pidempi kuin koskaan, kiitos cg-metodin.
Suosittelen siis oman värin kasvatusta. Ja myös ferritiinin mittausta, se voi kasvissyöjällä olla vajaa. Ehkä muidenkin ravintoarvojen mittausta, jos on joku puutos josta hiustenlähtö johtuu. Tosi kurjaa, kun oot pitkään tukkaan tottunut.
Uskon, että mullakin varmasti ikä vaikuttaa siihen että hiukset ovat nyt hauraammat. Ehkä ne vielä 25-vuotiaana olisivat kestäneetkin värinpoiston... Ikä on.
🙏🏻🙏🏻👍
Mä olen niin mieltynyt värjättyyn tukkaan (sekin osana identiteettiä), että tuntuisi tosi kummalliselta ja valjulta olla omalla luonnollisella hiusvärilläni... Olen aina kokenut olevani värikäs persoona ja ilmaisin sitä pitkään meikillä ja kynsillä, nyt hiuksilla. Vaatteissa en osaa voimakkaita värejä käyttää. Värikkäät hiukset ovat NIIN minua, "shokki"värillä värjääminen neljä vuotta sitten oli yksi parhaita "kauneus"tekoja elämässäni..! :) <3
Ferritiiniä en olekaan muuten mittauttanut pitkään aikaan. Sen voisi tsekata.
Googlaa ihmeessä pink balayage hair. Omaan silmään ovat tosi upeita ainakin. Tsemppiä hiustilanteen kanssa, toivottavasti löytyy keino johon olet tyytyväinen ja joka auttaa haurastumisen kanssa.
👍
Kiitos. :)
Minusta tyvikasvusi, siis oikea hiusvärisi, on aivan ihanan sävyinen! Ymmärrän että se ei tietenkään täytä poni-standardeja, mutta oletko ajatellut ihan vain kasvattaa oman värisi takaisin?
Itselläni oli pitkään vaaleaksi värjätyt hiukset vaikka oma värini onkin huomattavasti tummempi. Jossain vaiheessa jouduin vain kysymään itseltäni, että kumpi on parempi: vaaleat, mutta aivan hampuksi kuivuneet hapsottavat hiukset, vaiko ruskeat mutta kiiltävät ja vahvat? Päädyin jälkimmäiseen. 1,5 vuotta sitten värjäsin koko hiukset lähelle omaa väriä ja siitä lähtien olen vain kasvatellut ja hoivannut niitä. Myönnän että pari kertaa kuukaudessa ajattelen että "olisipa kohta ihana laittaa joku kinuskisen vaalea väri...koska nythän hius voi jo todella terveesti..." mutta en halua siihen värjäyskierteeseen enää.
Ehkä joudut kysymään samantyyppisen kysymyksen itseltäsi? Kumpikaan vastaus ei tietenkään olisi ollut väärin.
Jos muuten päätät alkaa kasvattaa omaa tervettä hiustasi takaisin, hiuspäivityksistä saisi aivan mielettömän hyvän blogisarjan! :) Voisit ottaa sen projektin kannalta.
Rehellisesti sanottuna: en koskaan. Kuten tuossa ylempänä kommentoijalle vastasin, "shokki"värillä värjääminen oli parhaita ulkonäkötekojani koko elämäni aikana. Värjätyt hiukset, etenkin nämä violetit, pinkit ja korallit, tuovat minulle niin hyvää mieltä että en olisi voinut kuvitella hiusten sellaista pystyvän tuomaan :) 🙏🏻 Tykkään niistä valtavasti.
Totta kai jos esimerkiksi terveydelliset seikat sanelisivat luopumaan hiusten värjäyksestä, sen tekisin. Mutta rehellisesti;
Vastaus tähän on: mieluummin katson peilistä rispaantunutta korallista kuin hyväkuntoista maantienvaaleaa tukkaa :) Maantie ei tee minua iloiseksi. Se ei ole osa minua.
(okei... sanotaan sekin, että elämänkokemuksella tiedän, että asiat voivat muuttua ^_^ Tunnen näin nyt 41-vuotiaana, mutta ehkä fiilis on 50-vuotiaana ihan toinen...)
Juu, blogin kannalta tämä varmaan olisi kiinnostava projekti :) Mutta katsotaan sitten, jos kirjoittelen Karkkipäivää vielä 50-vuotiaana..! (Sepä olisikin kyllä hupaisaa...)
Minä kyllä toivon, että kirjoittelet Karkkipäivää ainakin jossain muodossa vielä 50-vuotiaana. :) <3
Oho, tulikin konekieliset hymiöt.. Piti olla hymynaama ja sydän. :)
Osaan lukea myös konekieltä :D :D (...ja itsekin käytän niitä hymiöitä enemmän, koska en etenkään läppärillä jaksa aina erikseen valita merkeistä emojeita... :D)
🙏🏻☺️
Tsemppiä Viiville! ❤️ Koirat ovat parhautta🙏 Hiuksista oma kokemus; lopetin värjäämisen n. 35vuotiaana (nyt 43) ja tosiaan värin pois kasvatus on järjettömän pitkältä tuntuva projekti, mutta se tunne sitten kun näkee ja tuntee omat paljon hyväkuntoisemmat hiukset (vaikkakin värittömät😂) on se mielestäni ehdottomasti sen arvoinen..
👍 Hienoa kuulla että onnistuit ja siitä tuli hyvä fiilis :) 🙏🏻
Itse koen värjätyt hiukset vielä niin tärkeänä osana identiteettiäni ja hyvän mielen lähteenä, että en halua niistä vielä luopua, edes terveiden ja hyväkuntoisten hiusten palkinnolla.
Joku ilmaisee persoonaansa vaatteilla, toinen koruilla, kolmas meikeillä tai tatuoinneilla. Mulla ne ovat hiukset. ❤️ (Ja tavallaan tietty rispaantuneisuus tai vähintään homssuisuus kyllä sopiikin siihen... 😊)
Koirat ovat ❤️❤️
Varmasti tuntuu tosi oudolta ja harmittaa sikana. Mulla aikoinaan tukka oheni niin paljon kilpirauhasen vajaatoiminnan ja blondauksen takia, että tein radikaalin ratkaisun ja pätkäisin ihan lyhyeksi. Sen jälkeen tukka onneksi on kasvanut kohtalaisen hyvänä mutta ei se samanlainen ole kuin ennen kilppariongelmia vaikka lääkitys onkin ok. Sen kyllä päätin, että koskaan ei enää tähän luonnonkiharaan tule blondausta tai värinpoistoa, nyt ei ole ollut useampaan vuoteen mitään muuta kuin oma väri ja paljon kosteutusta. Lyhyt tukka on kummallinen kun siihen ei ole tottunut, mutta ainakin siinä näkyy kasvu nopeammin kuin pitkässä.
Mullekin on monesti ehdotettu kilpparin vajaatoimintaa "syntipukkina" moniin erilaisiin oireisiin, mutta mun arvot on aina olleet OK.
Olisi helpompaa jos en niin tykkäisi pastellisista hiuksistani... Tai eihän se elämää helpottaisi, mutta olisi helpompi tuntea hyvää oloa hiuksistaan. :)
Kun mietin, niin mun hiukset eivät ole tainneet olla kokonaan luonnontilassa koskaan sen jälkeen kun täytin 13... 😱 Niissä on aina ollut permanenttia, väriä tai vaalennusta. Huhhuh mikä kemikaalikuorma... 🤭
Voi Sanni, ajattelin jo tuolloin kun olit violetti hiuksinen, ettei tämä hiusgate tule päättymään hyvin. Lohdutukseksi sinulle, nyt meillä lukijoilla on aihetta seurata kuinka saat hiuksesi kuntoon. Onneksi on kyse uusiutuvasta luonnonvarasta. Tsemppiä!
Kiitos Anne ❤️
Voi ei! Luulen tietäväni miltä susta tuntuu. Mullakin oli ennen paksut hiukset, jotka sitten liurui onnettomaksi hiirenhännäksi, kun kilpirauhassairaus puhkesi. Jopa kampaajani tuumasi, että hiukset olivat ohentuneet roimasti. Kun sairaus saatiin lääkkeillä tasapainoon, hiukset alkoivat kasvaa takaisin, melkein ennalleen, mutta pelko jäi. Kyttään jokaista lähtevää hiusta jopa hieman hysteerisesti.
Mutta älä huoli, kasvaahan ne sulla takaisin. Auttaisiko, jos jättäisit sitä odotellessa kaikki värikäsittelyt pois?
Todennäköisesti auttaisi, mutta olen liian ihastunut hiusteni pastelliväriin 😔
Tuossa toiselle kommentoijalle totesin, että kyllä mä lopulta valitsisin rispaantuneen korallin ennemmin kuin hyväkuntoisen maantienvaalean tukan. Niin paljon koralli väri tuo minulle iloa. Hyväkuntoinen maantienvaalea ei toisi yhtä suurta iloa, se ei tunnu minulta.
Ikävä muuten kuulla kilpirauhassairaudestasi. Onneksi olet saanut sen nyt tasapainoon 🙏🏻
Tiedän, miltä hius suru tuntuu. Oma ulkoinen identiteettini rakentuu aika vahvasti juuri hiusteni ympärille ja voin ymmärtää niin hyvin, mitä ajatuksia hiusten tilanne sinussa herättää.. 😞 omalla kohdallani raudanpuute vei ison osan hiusteni paksuudesta vuosien aikana, tiedätkö omat rauta-arvosi? Tietysti hiuksiin voi vaikuttaa mikä tahansa ja puhutkin vaalennuksen vaurioista, mutta itselläni huomasin vasta sitten uuden hiuksen oikeanlaista kasvua, kun raudan määrä kehossa oli riittävä.
Tsemppiä ❤️
Kiitos ❤️
En ole niitä pitkään aikaan mittauttanut, ja voisi kyllä olla aika..! Joku toinenkin ehdotti ferritiinin tsekkausta. Minähän en syö lihaa, mutta luulen saavani tarpeeksi rautaa myös kasviksista, etenkin parsakaalista jota syön tosi paljon.
Mutta ei varmasti haittaisi mittauttaa nuo arvot.
Mulla hiukset reagoi tosi kovasti stressiin, ja koska kyse on hiuksesta, niin vaikutuskin näkyy pitkään vaikka ns tilanne oliskin jo ohi. Mä kävin läpi tosi rankan eron keväällä 2018, ja oikeastaan vasta tän vuoden loppukesästä mun tukka on paksuudessa palaamassa ennalleen hiuskadon jälkeen. Olemassaolevien hiusten ylläpitoon on olleet ihan parhaita Noughtyn To The Rescue -shampoo ja hoitoaine, Olaplexin shampoo ja hpitoaine sekä BC:n peptide repair pitkänimi hiuksiin jätettävä hoitoaine. Noi Noughtyt alkoi yli vuoden käytön jälkeen olemaan vähän turhan hoitavia mun hiukselle, nyt etsinnässä joku vähän keveämpi shampoo. Mutta mun mielestä noi Noughtyt käy myös CurlyGirl-metodiin, itse hylkäsin "puhtaan" prosessin kun tuntui ettei se ollut riittävää mun hiukselle niiden hätätilassa.
Olen miettinyt tätäkin vaihtoehtoa kohdallani, eikä stressin vaikutus ole lainkaan poissuljettu...
Joo, käy ne, mäkin olen käyttänyt Noughtya. 👍
Onneksi Viivi voi hyvin.
Voi harmi hiusten kanssa. Onko ihan totaalisen poissuljettu vaihtoehto antaa oman luonnollisen värin kasvaa takaisin ja mennä vain curly girl metodilla? Voisit saada paksut ja hyväkuntoiset hiukset.
Minulle kampaaja tyrkyttää vaaleita raitoja yms., mutta nautin siitä tunteesta, kun hius ei tunnu käsitellyltä, vaan se tuntuu hiustenlaittovaiheessa ja muutoinkin terveeltä, elävältä, luonnolliselta, helpolta.
Onneksi Viivi voi hyvin.
Kyllä, se on tärkeämpää kuin mitkään hiukset ❤️
Joo, on se... ainakin vielä tällä hetkellä. Pastelliset hiukset on niin minua ja tykkään niistä aivan valtavasti. Hyväkuntoinen omanvärinen tukka toisi varmasti omansalaista hyvää mieltä hyväkuntoisuudessaan, mutta luulen, että se haalentaisi niin paljon mun värikästä identiteettiä, että en lopulta olisi yhtä tyytyväinen kuin violeteilla/pinkeillä/koralleilla hiuksilla. <3
Mä niin hyvin ymmärrän ton sun kommentin "ainakin vielä tällä hetkellä". Oon reilu 40 v ja kovaa vauhtia harmaantumassa. Ollut aivan ehdoton nounou pitää omaa väriä, koska ne harmaat. Ei missään nimessä! En halua näyttää vanhalta mummolta, miltä mulla harmaa aivan varmasti näyttää. Mulle muuten sopii vaalea ja tumma värinä mutta koen olevani enemmän tummahiuksinen mutta siinäpä ne harmaatkin näkyy entistä paremmin. Alkuvuonna tuli kampaajalle taukoa sellaset 6-7 kk, joten oman harmaan kasvu juuresta oli väistämätöntä (en enää halunnut lähteä kotiväreihin, kuten nuorena). Onneksi tumma väri oli niin lähellä omaa tyvikasvua, että siitä ei jäänyt suurta rajaa mutta ne harmaat. Koin niiden olevan jotain aivan muuta kuin minä ja hankin jo jotain värisuihkettakin tyven värjäämisen, jos pitäisi poistua kotoa.
Sitten tapahtui jotain odottamatonta. :D Mies alkoi kehumaan kuinka hienot hiukset mulla on ja miten hienosti harmaat mulla kasvaa selkeinä ja tasaisina raitoina. Olin aivan hölmistynyt. Uskoin, että hän kiusaa mutta hän vakuutti, että ei kun hiukset on niin kauniit! Mutta enkö näytä vanhalta tai eikö ne vanhenna?! Kuulemma ei vaan päinvastoin kontrasti tukan ja naaman välillä saa mut näyttämään entistä nuoremmalta. :D Siinä pikkuhiljaa alkoi oma silmäkin toki tottua näkyyn ja tajusin myös että pienellä välikäsittelyllä voisin jollain aikavälillä luopua jatkuvasta värjäämisestä vallan. Eli pyysin kampaajalta ohuita vaaleita raitoja omien harmaiden väliin sekoittamaan hieman tuota pintaa ja tukka näyttää nykyään omaankin silmään kivalta ja ihan minulta. En kyllä tiedä, nyt kun tämän kirjoitin, niin jäin miettimään, että olenkohan vain osa jotain ovelasti toteutettua ihmiskoetta, jossa mieheni haluaa testata kuinka vaikutuksille altis olenkaan... :D :D
Joka tapauksessa. Sinulla voi käydä niin, että silmä alkaa näkemään sen omankin värin kiinnostavana. Joskus. Ehkä. Tai sitten ei. Mutta tässä oli tällainen hiustarina :D
Ja tsemppiä kasvatusprojektiin! <3
Ihana tarina, Etuormi...! 🤗❤️ Nyt vasta ehdin kunnolla lukea tämän, siksi julkaisu om venynyt :)
😅😀
Täytyy sanoa että aivan ihanasti sun mies puhuu sulle..! <3 Melkein liikutuin tästä. Mulle ei ole (not kidding you...) oma mies koskaan sanonut mitään hyvää mun hiuksista. Ei entinen eikä nykyinenkään. Ylipäänsä mulla ei ole ollut tuuria seurustella sellaisten miesten kanssa, jotka vilpittömästi ja spontaanisti sanoisivat jotain kivaa mun ominaisuuksista, oli ne sitten ulkoisia tai sisäisiä. (Hmmm... huomaan, että tämä on mulle vähän herkkä asia ja siksi tuo sun kirjoittama tarina liikutti niin erityisesti... Olen iloinen että sulla on mies, joka vahvistaa sua tällaisillakin asioilla <3)
Jäin miettiin, et 2013 vuodelta sulla on lista hiushoitorutiineista, noudatatko niitä vielä? Ruokavalio kaikki vaikuttavat hiuksiin, ei pelkkä ulkoa tehtävä hoito. Kannattaa tarkastuttaa myös veriarvot, että kaikki kohdallaan. :)
Kyllä, ja rutiinit muuttuivat Curly Girlin myötä keväällä 2019 vieläkin hellävaraisemmiksi, enkä nykyään esimerkiksi harjaa hiuksia enää ollenkaan, kampaan vain harvapiikkisellä kammalla 2-3 päivän välein :) En myöskään enää käytä muita muotoilutuotteita kuin alkoholitonta, kosteuttavaa geeliä.
Ruokavalion muutos vuonna 2011 ei vaikuttanut mun hiuksiin, ne ovat aina olleet samanlaiset siitä lähtien kun mystinen lovi niihin ilmestyi kun olin noin 24-25-vuotias.
Mutta veriarvot aion kyllä tarkistuttaa :)
Kurja, että värinpoisto sai tuollaista vahinkoa aikaan :( Mulla on luonnostaan tosi ohuet hiukset ja iän myötä ne tuntuu vain ohenevan. Ponnari ja letti on tosi ohuet.
Tuli muuten mieleen kysyä, saitko sitä mun Cattier-tilaukseen liittyvää postia? Voiskohan sille asialle tehdä jotain (ymmärrän kyllä, jos ei) ja tietäisitkö, keneen mun tulis olla yhteydessä?
En ole saanut - tai se on mennyt ohi mun silmien. Karkkipäivän sähköposti on siitä tylsä, että sinne tulee väkisin kaikki blogin kommentit, ja "oikeat" sähköpostit sitten hukkuu sinne sekaan. Käynkin katsomassa jos löytäisin sun viestin. Hmmm, selasin koko syyskuun meilit ja niistä ei ainakaan löytynyt. Haluatko laittaa viestin uudestaan...?
Laitoin uusiksi. Olin näköjään lähettänyt elokuun vika päivä.
Moi! Sain nyt viestisi ja luin. :) Vähän pelkään ettei tälle enää ole tehtävissä mitään, kun tilauksesta on melkein puoli vuotta, mutta voin toki yrittää. Palaan sulle meileitse ensi viikolla kun saan maahantuojalta vastauksen.
Ok, kiitos :) Ja joo, ymmärrän hyvin, jos asialle ei voi tehdä mitään. Oma moka :(
Hei, pakko kommentoida tuota Viivi-osioita! Jos Viivi nuolee lattioita ja syö kaikkea mahdollista kyseessä saattaa olla närästys! Se yrittää nuolemisella ja syömisellä lievittää oireita. Myös maiskuttelu kertoo närästyksestä. Se on yllättävän yleinen vaiva varsinkin vanhemmilla koirilla. Koska Viivi-neiti on niin pieni niin kantsii varmaan kysyä lääkäriltä sopivia lääkkeitä ja määriä. Omalle isommalle koiralle uskalsi antaa pienen määrän ihmisten Pepcidiä ja eron käytöksessä huomasi helposti.
Hei, kiitos vinkistä...! Viivi nuolee todellakin lattioita ja ihmisten sääriä ja käsivarsia - mutta erityisesti lattioita. Täytyykin mainita sisarelleni (eli Viivin omistajalle), että ottaa närästyksen puheeksi seuraavan kerran kun Viivi käy lääkärissä.
Ensinnäkin, ihanaa, että Viivi selvisi sienen syömisestä ja näytti, että vanhassa mummossakin on dynamiittia! <3
Hiukset... Joskus 15 vuotta sitten jo mietin, että voi kun ihmiset olisivat kaikki syntyneet kaljuina. Kaupoista sitten vaikka 100 erilaista peruukkia, jonka vaan vetäisi aamulla päähän. Ne takkuuntuneet tms. peruukit voisi sitten viedä huoltoon, jotka olisivat näitä nykyään olevia kampaajia. :)
Viivi on power-rouva..!! 💪
😂👍
Niin pakko vielä lisätä rajaton ihailu siitä, että olet ollut niin rohkea kokeilemaan värejä. Vaikka niistä on sitten tullutkin paljon vaivaa ja murheitakin.
Upeita värejä! :)
😘
Harmi mitä hiuksillesi kävi :(
Tsemppiä hiustenkasvatukseen!
Itse en värjää pitkää tukkaani muulla kuin hennalla koska olen myös kokenut kuinka se reagoi kunnon romahtamisella kevyisiinkin värjäysoperaatioihin :')
Oletko mahdollisesti harkinnut semmoista hiustyyliä jossa kasvatat tukan pitkäksi ja liukuvärjäät latvat "ponivärillä"? Saattaisi auttaa hiusten kunnon ylläpidossa mutta ymmärrän toki jos tyyli ei kaikkia miellytä. Itse olen nähnyt useita sieviä liukuvärjäyksiä :)
P.s Poneista puheenollen. Tuleeko niistä taas postausta jossakin vaiheessa. Ovat niin piristäviä :D
Hei Ellunen!
Mä tykkään niin paljon mun kokovärjätystä pastellitukasta, että liukuvärjäys ei tunnu mielekkäältä. :/ Kaikkein kivointa värjätyssä tukassa on sen vaikutus kasvoihin, värin kehystäessä kasvoja. Se on vähän kuin "meikki" omalla tavallaan. :) Olen aina ilmaissut persoonani värikkyyttä kosmetiikan kautta (kynsilakat, meikki, nyt hiusväri), vaatteissa taas en osaa värejä käyttää.
Katsotaan :) <3 Poneista olisi kiva kirjoittaa useamminkin, mutta nyt ei ole tullut mitään spontaania ponijuttua mieleen jaettavaksi. Kyllä niitä varmasti aina silloin tällöin putkahtelee esiin..! ^_^
Kivaa syksyn jatkoa sinulle :)
Voi Viivi! Ja hiukset 😕
Viivari järjestää nyt vähän turhan tiheästi meille extra-adrenaliinipurkauksia... Autuaan tietämättömänä siitä itse...! :D "Yummy...!"
Moi!
Ikävä kuulla, että hiuksesi meni värinpoistosta noin huonoon kuntoon. Hiukset kyllä vaikuttaa ainakin omaan mielialaani tosi paljon, ja samaistun koska koen omieni menneen jo toistuvasta raidoituksesta vähän huonoon kuntoon kun omaan jo valmiiksi kuivan, huokoisen hiuslaadun. Nyt päätinkin lopettaa raidat ja värjätä hiukset vaihteeksi kevytsävyllä kuparisiksi, ja tykkäänkin tästä tosi paljon! Olen mielenkiinnolla seurannut hiustaipalettasi ja mm. curly girl -metodia, koska itselläni on myös laineikas, harkean pörheä hiuslaatu ja testailin itsekin curly girliä hetken. Mun hiukset ei vaan osoittautuneet ehkä tarpeeksi kiharoiksi näyttääkseen kivalta, ja lisäksi koen että hiukseni näyttää hyvinvoivimmalta kun harjaan ne suoriksi ja ehkä käytän jotain silottavia aineitakin.
Et varmaan hakenut tällä postauksella neuvoja, koska itselläsi on ilmiselvästi hyvinkin paljon tietämystä hiustenhoidosta, ainesosista yms. Mutta itseäni raidoituksen heikentämissä hiuksissa on auttanut "hiusrutiini" jossa käytän joka pesussa (pesen n. 2 kertaa viikossa) jotain maskia tai muuta hiushoitoa, vuorotellen kosteuttavaa, ravitsevaa (esim öljypohjainen maski tai öljymuhitus) ja rakennepaikkaavaa maskia. Hoitoaine vielä päälle ja lisäksi runsaasti jätettävää hoitoainetta. Päivittäin lisäilen vielä jätettävää hoitoainetta ja hoitoainesuihketta ennen harjausta (takkuuntuvat kuivat hiukset). Laitan latvoihin myös silikonipitoisia seerumeita. Tiedän että näitä vältellään CG:ssä mutta silikonista voisi sinullekin olla hyötyä tuohon ns"katastrofitilaan"väliaikaisesti vahvistamaan hiusta. Tietysti myös rakennepaikkaavat tuotteet on avain tähän! Mutta oon itse ainakin huomannut, että pitää muistaa myös kosteutus.
Ideaali olisi varmasti leikata hiuksista vielä vaikka 5 cm haperoa latvaa ja jättää käsittelyt hetkeksi/värjätä lähelle oman hiuksen tummuusastetta jollakin kevytvärillä ja minimoida käsittely vähäksi aikaa. Mutta jos korallihiukset tekee sut onnelliseksi niin ehkä se ei ole vaihtoehto ;)
Tarkoitukseni ei ollut yrittää neuvoa mutta halusin nyt jakaa mikä itselle on auttanut vähän samanlaisen hiuslaadun tehokkaaseen elvytykseen :)
Kiitos Nopnop, minusta on aina tosi mielenkiintoista lukea muiden hiustenhoitorutiineista :)
Myönnän, että itselläni monipuolisempi hoitoaineiden ja -naamioiden käyttö (siis tyyliin vuoroin rakennepaikkaavaa/kosteuttavaa/öljymuhittelua) on jäänyt melkein kokonaan sen jälkeen kun hiuspohjani lakkasi rasvoittumasta --> hiustenpesutarve väheni noin kerran viikkoon. Koska pesen (ja sitä myöten hoitoainekäsittelen) hiuksiani niin harvoin, ja joka toinen tai kolmas käsittely sisältää värikäsittelyn, tulee pesun yhteydessä tartuttua nykyään aina vain viimeisimpään kylppärin lattialla nököttävään suosikkihoitoaineeseen, joka on Curly Girlin myötä ollut kosteuttava. Rakennepaikkaavia tai öljyhoitoja en ole käyttänyt varmaan vuoteen (hups...!)
Tiedostan, että mun pitäisi varmasti alkaa tehdä hiuksiin erillisiä hoitokäsittelyjä shampoopesujen välissä, eihän hoito vaadi samalla pesua. :)
Mitä silikonipitoisiin latvasuojiin tulee, nekin voisivat tosiaan olla hyvä SOS-apu nyt kun latvat ovat näin kuivat, mutta olen käyttänyt silikonsiseerumin sijaan latvoissa kevyitä hiusöljyjä. Eiväthän ne ihan samaa asiaa aja kuin silikonit, mutta jotenkin olen nyt niin vieraantunut silikonituotteista, että en koe mielekkääksi palata niihin.
Kuulostaa muuten siltä, että sinulla on tosi paljon paksumpi ja aineita imevämpi tukka kuin minulla - mun hiuksista tulisi ihan lähmäiset jos lisäisin päivän mittaan muunlaista leave-in-hoitista kuin hyvin kevyttä kosteuttavaa suihketta :D Pesunkin jälkeen pystyn laittamaan vain hyvin pienen määrän voidemaista leave-inia, koska hiukset eivät ime kaikkea ja tuloksena on helposti tahmeat hiukset. Vaikka mun hiukset on todella kuivat, niiden laatu on niin ohut ja lasimainen, etteivät ne lopulta ime paljonkaan hoitavia aineita. Nyt tietysti vielä vähemmän, kun hiuksia on määrällisestikin niin paljon vähemmän...
Pitääkin nyt hankkia pitkästä aikaa kunnon rakennepaikkaava maski ja alkaa tehdä pesusyklin väliin aina yksi extra-hoitokerta. 👍
Totta, minulla on todella paksut ja kuivat hiukset, joiden määrää kampaajatkin aina päivittelevät... Voin laittaa hiuksiini lähes kuinka paljon vaan hoitavia tuotteita, ja hiukset tuntuvat imevän kaiken, ja saattavat silti vaikuttaa kuivilta. Hiukseni on varmaan niin huokoinen laadultaan ettei kosteus pysy siinä hyvin. Ainoastaan öljyä kuiviin hiuksiin laitettuna voin laittaa "liikaa", ja laitankin usein pari tippaa arganöljyä yöksi, niin se on aamulla imeytynyt.
Itselläkään hiuspohja ei rasvoitu lähes ollenkaan ja pesuväli on välillä enemmänkin viikon verran, mutta yleensä ennen sitä haluan jo pestä hiukset ihan sen takia että voin kosteuttaa niitä, latvat alkavat näyttää/tuntua kuivilta kun pesusta on aikaa. Joskus pesen vaan kevyesti hoitoaineella.
Tuli muuten vielä mieleen, että kun ymmärtääkseni hiusten "tavallinen" värjäys ei ole yhtään niin kuluttava käsittely kun vaalennus, niin voisikohan jotain sinulle mieluista sävyä saavuttaa värjäämällä? Shokkivärit/pastellit varmaan vaativat vaalennuksen, mutta joku muu sävy voisi olla mahdollinen.. Koska oma värisi ei kuitenkaan ole kovin tumma, sitä voi pari astetta vaalentaa värillä, ja kampaaja ehkä osaisi värjätä esim. jonkun koralliin tai violettiin taittavan sävyn? En tiedä onnistuisiko, mutta tulipa mieleen :)
Mulle tällainen fiilis hiuksissa on täyttä utopiaa :D Mutta kerran elämässäni olen kokenut tämän tunteen iholla; kun söin 19-vuotiaana Roaccutan-kuurin. Silloin koin, miltä tuntuu rutikuiva iho, ja se oli kyllä jännä tunne. Ihan mitä tahansa paksua "jankkia" ihoon hieroi, kaikki katosi ihoon ja pian ihon pinta tuntui taas kuivalta. Se tuntui lähes yliluonnolliselta...
Hmmm, en ole tätä vaihtoehtoa koskaan miettinyt, mutta kyllähän jonkin oranssiin taittavan punertavan sävyn pitäisi olla mahdollinen mun hiuksiin ilman vahvaa vaalennustakin. :) Pastellinen sävy tietysti vaatii aina kirkkaan vaalean pohjan, mutta miksipä en voisi joskus kokeilla luonnollisempaakin oranssiin vivahtavaa sävyä. Hmmmm, täytyykin kysyä kampaajalta näistä mahdollisuuksista ja katsella millaisia sävyjä olisi tarjolla :)
Violetti sävy ei onnistu ilman vaalennusta, tai ainakaan sellainen (vaalea ja pastellinen) violetti josta minä pidän. Viihdyn parhaiten vaaleassa sävyssä, ja siksi tämä pastellikoralli tuntuu niin erityisen sopivalta ja just minulta; se on samalla tosi vaalea ja samalla kuitenkin värikäs <3 <3
Violetin sävyn kanssa se optimaalinen pastellius oli todella hankalasti tavoitettava ja ylläpidettävä. Violetti sävy sinisen ja punaisen tasapainoineen on tosi haastava; kun jompaa kumpaa sävyä on liikaa tai liian vähän, väristä tulee väärä tai jopa ruma. Punainen pigmentti lähtee hiuksesta sinistä helpommin, minkä vuoksi sävy muuttui jokaisen pesukerran yhteydessä ja sitä oli pakko kompensoida. Korallin kanssa ei koskaan ole niin, väri on vain kirkkampi koralli tai haalea persikka :)
Luulen, että minun ja violetin hiussävyn yhteinen taival on nyt kuljettu. Ne olivat ihanat kolme vuotta, mutta olen myös tyytyväinen päästyäni siitä vaivannäöstä ja jatkuvasta väärien vivahteiden "sietämisestä" :D
Ymmärrän hyvin tuon violetin sävyn haastavuuden - itselleni jo vaaleiden hiusten sävy tuotti hankaluuksia (aina liian keltainen/harmaa/epätasainen...) ja olenkin viihtynyt tässä vaalean kuparissa hyvin! Punaiset sävyt pysyvät hyvin mun hiuksissa ja vaaleanruskea tyvikasvu ei näytä pahalta.
Hauska sattuma muuten kun mainitsit tuon Roacuttan-kuurin, kun itselläni on se juuri meneillään. :D Tosiaan ihoni ei nyt kuurin aika rasvoitu oikeastaan yhtään (eikä muuten hiuspohjakaan) ja vaatii aika tymäkkää kosteutusta. Itselläni oli tosin enemmänkin kuiva, herkkä akneiho aiemminkin enkä joutunut ihon kosteutuksen puolesta paljoa muokkaamaan ihonhoitorutiinejani, joten suurin haaste kuivuuden kanssa on olleet kuivat ja halkeilevat huulet (huolimatta erittäin tehokkaasta rasvauksesta eri tuotteilla) ja silmät sekä selkä- ja nivelkipujen aikaansaama kankeus. Mutta pakko sanoa, että olen ollut supertyytyväinen että aloitin kuurin, vuosien aknesta kärsimisen jälkeen... Pitkään pelkäsin isotretinoiinia sen haittavaikutuksista kuulleena ja mietin ettei ihoni ole "tarpeeksi" huonossa kunnossa. Vaikka akneni ei ikinä ollut supervakava eikä kasvojen iho ollut mitenkään finnejä täysi, niin ne olivat todella syviä, pitkäaikaisia ja jättivät pitkään jälkeensä arvet, joten kokonaisuudessaan iho näytti aika pahalta. Antibiooteista ja paikallisvoiteista (etenkin tretinoiini) oli jonkin verran apua, mutta niillä iho lähinnä pysyi vaan hiukan enemmän kontrollissa eikä lopullisesti parantunut. Kun vihdoin pääsin ihotautilääkärille (jos voisin muuttaa asiaa nyt jälkikäteen niin menisin heti yksityisen kautta) hän diagnosoi aknen keskivaikeaksi ja suositteli isotretinoiinia ainoana hoitona joka oikeasti hyvällä todennäköisyydellä lopullisesti parantaa aknen kokonaan. Nyt kuudes kuukausi isotretinoiinikuuria meneillään ja akne sammui jo ensimmäisten kuukausien aikana täysin, enää arvet/pigmenttijäljet ovat jäljellä. Nekin ovat haalistuneet hyvin ja uskon että kuurin jälkeen ylläpitoon aloitettava tretinoiinivoide auttaa vielä loppujen kanssa.
Olen ollut jopa yllättänyt kuinka suuresti tämä on vaikuttanut itsetuntoon ja elämänlaatuun - ennen en poistunut kotoa edes kauppaan ilman pitkää meikkioperaatiota (pelkkään pohjameikkiin meni varmaan ihon tilanteesta riippuen 15-20 min, kun levitin peittävän meikkivoiteen, sen jälkeen aknealueille peittävä peitevoide, ja vielä täsmäpeittoa siveltimen avulla, puuterointi + loputonta korjailua..). Nyt voin jo hyvin kipaista ulos ilman meikkiä, ja silloinkin kun sitä laitan, nautin siitä että kevyt kerros riittää ja taputtelen meikkisienellä cc-voiteen vaan punoittaville alueille ja silmänalusille. :)
Pahoittelen että eksyin aiheesta aivan sivuteille! Poikaystäväni on kuullut aiheesta jo sen verran, että juttua riittää jos joku suostuu vaikka näin virtuaalisesti kuuntelemaan :'D
Ainiin, kokeilin tänään muuten ripsarin elvyttelyäkin. Käytössä oli vielä hyvinkin kuivahtanut essencen LOTD, jota olen käyttänyt satunnaisena arkiripsaria - mitään volyymia sillä ei enää saanut aikaan mutta lähinnä vähän väriä vaaleisiin ripsiin, sellainen efekti kuin ripset olisi vaan värjätty. Ensimmäisenä silmiini osui meikinpoistoaineen sijaan öljy (poistan meikit aina öljyputsarilla) ja kokeilinkin öljytipalla elvytystä. En suosittele, sillä massa ei kuivunut ripsiin ollenkaan vaan levisi päivän mittaan vaan öljyisenä pitkin yläluomia.. :D Tämä olisi ehkä ollut ennustettavissakin. Seuraavalla kerralla testaan suosiolla sitä meikinpoistoainetta...
Olisipa muuten kiva jos voisit testailla lisää essencen tämän hetkistä ripsarivalikoimaa! Tuon LOTD:n sekä lumenen blueberry curlin lopettamisen jälkeen oma suosikkini markettivalikoimasta on Lorealin lash paradise, mutta olisihan se kiva löytää essencen valikoimasta taas joku helmi. Muutamia olen testaillut enkä niinkään vakuuttunut, mutta valikoima on sen verran laaja ettei kaikkia ole järkevä ostaa testiin... Tietysti ei sinunkaan varmaan :P
Koska harvoin kommentoin mutta luen aktiivisesti niin loppuun kiitos vielä kiinnostavasta ja harvinaisen monipuolisesta blogista - luen mielenkiinnolla niin kauneus-, matka- kuin lifestyle-postaukset!
Hei Nopnop!
Pahoittelut että olet saanut odottaa näin pitkään kommentin julkaisua. En ole saanut omistettua riittävästi aikaa blogin kommenttiosiolle tällä viikolla, ja haluan aina lukea kommentit, etenkin pitkät, kunnolla ajatuksella. <3
Älä suotta pahoittele Roaccutan-"sivuraidetta", minusta aihe on kiinnostava ja on ylipäänsä aina kiinnostavaa kuulla ihmisten tarinoita ihostaan ja kokemuksia erilaisista kosmetiikkavalmisteista. No, tässä tapauksessa lääkevalmisteista :) Tosi kiva kuulla, että isotretinoiinikuuri on vaikuttanut noin merkittävästi sun elämänlaatuun - ja parantanut sitä. ❤️🤗 Iho, kuten hiuksetkin, ovat näkyvimpiä osia meistä ja kyllä ne vaikuttavat suuresti itsetuntoon. On luonnollista, että jokainen meistä haluaisi olla ulospäin se "paras versio itsestämme".
Mulle kanssa Roaccutan-kuuri oli parhaita asioita joita olen "ihollisesti" elämässä kokenut. Mun iho on aina ollut hyväkuntoinen, ja oli tosi hämmentävää, kun se 19-vuotiaana yhtäkkiä tulehtui ja aloin saada akneoireita. Märkiviä, syviä näppylöitä ihooni ei koskaan tullut, mutta iho herkistyi kauttaaltaan, se punoitti ja kihelmöi koko ajan ja iholla oli sekä pintanäppyjä että ihon alaisia "paukamia", kuin kasvoissani olisi hyönteisen puremia. Ihostani tuli kosketusherkkä ja siihen melkein sattui, kun koskin siihen. Tretinoiini ei auttanut lainkaan.
Lopulta sain Roaccutan-kuurin, ja myöhemmin olen kuullut, että nykyään sitä ei enää määrättäisi näin helpolla, koska minulla ei varsinaisesti ollut vaikeaa aknea. Niin tai näin, olen todella iloinen, että kuuri minulle määrättiin - ja ottaisin sen yhä uudestaan, riskeistä huolimatta. Se helpotuksen tunne, kun ihon tulehdus lähti laskemaan ja iho alkoi normalisoitua.... 🙏🏻 Ahh! Uskon, että voit samaistua tähän tunteeseen...!
Minä pääsin Roaccutan-kuurin sivuoireissa helpolla; ainoat oireet olivat ensimmäisten viikkojen voimakas punoitus ja kuumotus kasvoilla, ja sitten kasvojen ja hiuspohjan ihon kuivuminen. Huuleni eivät halkeilleet enkä muista ihon muuallakaan vartalolla kuivuneen yhtä paljon kuin kasvoilla. Kasvojenkin kuivuus pysyi sillä tasolla, että iho oli "vain" todella kuiva, mutta ei alkanut hilseillä tai ahvoitua. Olen kuullut tarinoita kasvoista, joiden iho on Roa-kuurilla mennyt kauttaaltaan suomuisen kuivaksi, kuten eräällä ystävälläni.
Toivotan sinulle ihanaa "uutta" ihoelämää! ❤️ Sillä, miten ihonsa kanssa viihtyy, on todella merkitystä ❤️
Jep, tätä saattoi odottaa.. :D (Mutta ripsaripostauksen kommenteissa joku tosin kertoi indeed käyttävänsä öljyä ripsarin elvytykseen... en tiedä miten se käytännössä voi oikeasti toimia, mutta joku väitti öljyn toimivan....)
Hei, kiitos ehdotuksesta :) Voisinpa muuten hyvin testaillakin, nyt kun meikkipussissa on vain nuo kaksi elvyteltävää kaveria..! :D (Ja Masterpiecen voisin kyllä heittää menemään, on niin onneton...)
Lämmin kiitos NopNop :) Kiitos kun olet Karkkipäivän lukija :)
Kauniita syyspäiviä sinulle..!
Miten ikävältä tuntuu sinun puolestasi.. Tuo varmasti harmittaa joka päivä. Kuten moni sanoikin, niin onneksi hiukset kasvavat takaisin, mutta sen kasvamisen odotus tuntuu ihan varmasti tosi pitkältä.
Itselläni on luonnostaan ohuet hiukset, mutta saan ilmeisesti oikealla leikkauksella hämättyä sitä ainakin hieman. Kovin pitkiä hiuksia tuskin pystyn kuitenkaan koskaan kasvattamaan, sillä ne ne eivät vain näytä hyvältä (omasta mielestäni) ellei hiukset ole tietyn paksuiset. Harmittaahan tuo useinkin. Ei voi valehdella ettenkö mielummin ottaisi paksumpia hiuksia, mutta sitä kun ei voi valita. :) Korostetaan hyviä puolia!
Jep, mullekin todella kelpaisi paksumpi kuontalo :) Vaikka olenkin sielultani long hair girl, niin itse asiassa, jos saisin valita, ottaisin nykyään pituuttakin mieluummin tuuheutta. Paksu, "iso" tukka näyttää minusta ihanalta 😍
Mulla on yritetty usein leikkauksilla tuoda tukkaan runsaampaa vaikutelmaa, mutta kerroksittain leikkaus ei tee mun hiuksiin mitään. Ehkä se vaatisi reilusti lyhyemmän mallin kauttaaltaan, tyyppiä polkan. Pidemmissä hiuksissa lyhemmät kerrokset ei ainakaan mun hiuslaadussa näytä yhtään miltään - muulta kuin lyhemmiltä hiusosioilta :D
Minulle tule välillä sellainen olo, että nolottaa, kun hiuslaatu on ohut. En tiedä saako ajatuksesta kiinni. Esimerkiksi ajattelen, että saanko kehua jotain shampoota tai hoitoainetta tai edes kampaajaa, kun minulla ei niistä huolimatta ole paksua tukkaa. :) Jotenkin mietin, että jos sanon, että joku shampoo on tosi hyvä, niin kuulija vilkaisee mun hiuksia ja miettii että "Njaa..". :D Vaikka hiukseni ovat kiiltävät ja hyväkuntoiset, niin silti tämä ajatus on jotenkin iskostunut mieleen, sillä kaikissa mainoksissa on aina todella tuuheahiuksisia henkilöitä. Ihan tyhmä ajatus, mutta huomaan edelleen olevani hyvin tietoinen hiuksistani, ja en siksi useinkaan kehu ääneen hiustuotteita.
Hieman sama ilmiö, kun on jossain kosmetologilla, jolla on huono iho. Vaikka se pitäisikin suhteuttaa siihen, että millainen iho on ollut ennen tuotteiden käyttöä, niin silti on jotenkin inhimmillistä, että sitä katsoo vain lopputulosta.
Saan kyllä hyvin tästä kiinni :)
Mulle terveen hiuksen merkki on ennen kaikkea kiiltävyys, pinnaltaan eheä hius heijastaa valoa jolloin kiiltävästä tukasta syntyy välitön vaikutelma eheistä hiuksista jossa suomut eivät harota auki. (Ah, nuo kuuluisat suomut...) Toinen "terveyden" ja hyvän kunnon merkki mun silmissä on hiusten joustavuus ja kimmoisuus, se taas kertoo hyvästä kosteuspitoisuudesta. (Tämä tietysti näkyy vain laineikkaissa ja kiharissa hiuksissa.) Kosteustasapainoltaan terveessä hiuksessa hiussuortuvat ovat kimmoisia, kuiva hius taas "tököttää" jäykkänä tai oikein hairastuessaan leijailevana.
(Heheh, tulipa tästäkin essee :D))
Ymmärrän kyllä täysin tuon hiussurun, mutta lohdutuksen sanoina voi sanoa, että onneksi hius on uusiutuva luonnonvara ja kunhan aikaa menee, niin kunto vain paranee sitä mukaa, kun saat kasvatettua kärsinyttä hiusta pois 😊!
Itselläkin on tällä hetkellä jonkinlainen hiuskriisi käsillä, värjäsin ennen todella paljon hiuksia ja sitten sainkin oman värini kasvatettua takaisin. Sain nauttia pari vuotta luonnollisesta väristäni ja tuuheasta tukasta kunnes syöpähoidot veivät tukan. Hyvin tuo on kasvanut takaisin, mutta tuskin maltan odottaa, että saan taas pitkän tukan takaisin. Harmillisesti tätä saa kasvatella vuoden ellei kaksikin 😅
Hei Pinja!
Kurja kuulla että olet sairastanut syövän, mutta ilmeisesti voit nyt hyvin <3
Hyvää ja kaunista syksyä sinulle ja takaisin kasvaville kutreillesi...! 😘
Sulla on kerrassaan upeat hiukset!!
https://suninidea.blogspot.com/2020/09/miksi-rakastan-viikonloppuja.html
Pienet on murheet sulla. Pitkät hiukset ovat kauniit. Moni mm. minä menetin hiukseni 8 vuotta sitten sytostaattihoidon vaikutuksesta. Eka hoito vei hiukset, seuraavat hoidot vei silmänripset ja muun kaavoituksen. Kaikki kynnet repesivät puolivälistä irti sormesta ja myös varpaankynnet mustui ja irtosivat kokonaan. Kaksi vuotta laastaria joka sormenkynnen ympäri, hipaisu johonkin sattui niin ettei sitä voi käsittää. Varpaankynnet mätänivöt irti,alkoivat kasvaa pikkuhiljaa, isovarpaankynnet kaksinkertaisena vieläkin.
Kyllä, tämä on pieni ja vähäpätöinen murhe, kuten kirjoitin myös postauksen lopussa.
Ei tulisi mieleenkään verrata tilannettani sairauden vuoksi hiuksensa menettäneiden tilanteeseen.
Stressi, alhainen ferritiini, muut sairaudet, vääränlainen ravinto, puutteet ravintoaineista jne. vievät kyllä tehokkaasti hiukset päästä (toki myös niiden raju käsittely, värinpoisto jne) mutta ehkä kannattaa noitakin asioita sitten miettiä KUN kaikenlainen muu stressi hellittää. Ehkä nyt kannattaa vaan toistaiseksi hyväksyä tilanne ja keskittyä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtimiseen, ihmisen keho, mieli ja hiuksetkin toipuu aikanaan, prosessia ei voi hirveästi jouduttaa, vaikka kuinka haluais hallita tilannetta. <3
Onneksi sulla on kuitenkin kaunis väri! Jospa se jaksais ilahduttaa tän (hiusten) toipumisajanjakson läpi!
Kiitos MerjaO :) <3
Kiitos kaikille kommenteistanne <3
Vastailen niihin huomenna.
Itselläni avioeron aikana (ehkä stressistä johtuen) tukka oheni noin puolella. Tätä seurasin erinäinen shokkivärikausi kunnes havahduin siihen, että tukka oli paperin ohut ja läpi paistoi. Ei tosiaan auttanut mikään muu kuin tuo vuosien värjäämättömyys ja kasvattelu SEKÄ muutos hiustenpesussa (siirryin pesemään vain tyveä, eikä koko pituutta kerralla sekä rakennepaikkaavat tuotteet). Lopputulos on nyt ehkä yhtä paksu tukka kuin lapsena viimeksi. Olen nyt myös käynyt kampaajalla laittamassa hieman vaaleita raitoja. Halusin kommentillani vain kertoa, että toivoa on! :)
Wau, sun hiustoipuminen kuulostaa mielettömältä...! 👍 🤩 (Mä en enää omalla kohdallani ole kymmeneen vuoteen elätellyt toivoa nuoruuden hiuslaadun palaamisesta... olen hyväksynyt takaraivon alueen haurastuneen loviosion, ja kun se on ollut mukana kohta puoli elämää, ei enää vaikuta todennäköiseltä että tuon alueen hiusjuuret alkaisivat tuottaa terveempää hiusta....)
Monella hyvinvoinnin tekijällä voi kyllä vaikuttaa hiusten kuntoon kosmeettisista valinnoista ravintoon ja elämäntapoihin. Curly Girl -hoitometodi näytti minullekin, että jopa hoitoaineen käyttötapa ja hiusten kuivaustyyli voivat vaikuttaa täysin ratkaisevasti. 🙂 Kun värinpoistossa vaurioituneet osiot ovat 2-3 vuoden kuluttua kokonaan kasvaneet ulos, voi varmasti olla toivoa taas saavuttaa kiharat ja hyvinvoivat hiukset, vaikka niitä yhä värjäänkin. Ja takaraivon hauraammatkin hiukset ovat vähän vahvemmat Curly Girl -hoidolla <3 Täytyy vain jaksaa odottaa...
I sooooo feel you! Aikanaan toki läpikäyty monta monituista hiuslookkia koneella ajellusta almost-pixiesta lähtien, mutta viimeiset 15 vuotta pitkähiuksisena.
Hiukset ovat niin merkittävä osa ihmistä, että minusta saa surra ja olla pahoillaan ilman pinnallisuus-leimaa. Olen tosi pahoillani sun puolesta. Mutta. Tiedätkö, haluaisin nähdä tässä(kin) kultareunuksen ja elämän yllärinä tarjoaman mahdollisuuden: minusta sulle kävisi aivan superhyvin sellainen huoleton ja hassu Amélie-leikkaus! Luonnonkihara toimisi siinä ihanasti ja se korostaisi sirouttasi sekä kaunista kaulan ja niskan aluetta. Mites? :D
Se voisi olla jännä kokeilu..! ☺️ Ja tavallaan houkuttavakin :) Mutta tunnen itseni niin hyvin, että noin suuri muutos olisi mun "rutiininomaisuudesta turvaa hakevalle" psyykelle vähän liikaa... :D Liian suuret muutokset ahdistavat mua tosi paljon, vaikka ne toisivat mukanaan myös hyviä ja kivoja asioita. Mun hiusten tietty muuttumattomuus on aina tuonut mulle turvaa. (Väri ei ole liian suuri muutos, mutta pituus kyllä :D, täysin ratkaiseva.) Annoin kerran kampaajan puhua mut ympäri 15 vuotta sitten ja annoin hänen pätkäistä mun pitkälle selkään ulottuvista hiuksista yli 20 cm. Kaduin sitä vielä vuodenkin jälkeen ja pidin kirjaa takaisin kasvavasta pituudesta sentin tarkkuudella...! 😅
Oho, ompa kyllä rajusti reagoinut tukkasi värinpoistoon 😳 Jospa jotkut on vaan herkempiä, jos sulla vielä päänahassakin oli noin inhoja vaikutuksia? Itsellä tosi paljon vaalennuksia takana mutta pysynyt ihmeen hyvänä, myöskään päänahka ei juuri reagoi. Leikata toki täytyy yleensä kun vaalennusprojektin aloittaa ja minulla myös sivuhiuksilla ongelma että hamppuuntuvat herkästi, toisin kuin takana oleva tukka. Sitä olen tuskaillut ja myös sitä, että joka helmi-maaliskuussa tukkani sanoo soronoo ja hamppuuntuu täysin ja se on pakko leikata. Jotenkin se ei kestä talvea vaalennettuna. Se harmittaa kun haluaisi pitkän tukan. Mutta sama se on ollut värjäänkö vai en, hiukseni eivät kasva pitkiksi. Seiskaluokalla oli värjäämätön ja kasvatin mutta ei se sen pidemmälle ole koskaan päässyt kuin vähän rintojen alle ja siihen se jää. Se sama tukka oli varmaan pari vuotta eikä vaan suostunut kasvamaan enempää😂
Mun hiukset ovat kyllä keskivertoa herkemmät ja hauraammat, se on totta. Esimerkiksi markkinoiden hellävaraisimmaksi mainostettu Mago-hiustenpidennys/tuuhennussysteemi, jossa lisähiusosiot sidotaan omaan hiukseen pehmeillä puuvillasolmuilla, olin mun hiuksille liikaa ja multa irtosi tukoittain hiuksia solmun hapertaessa mun omat hiukset katki. :(
Päänahka mulla ei ole kyllä koskaan aiemmin reagoinut mihinkään käsittelyyn, tuo suoravärinpoisto eli ensimmäinen kerta. Se toisaalta oli myös ensimmäinen värinpoisto ylipäänsä, mitä mulle on tehty. Tavallinen vaalennuskäsittely ei "tunnu missään".
Eri ihmisillä on eri pituinen geenien määrittämä kasvuvaihe hiuksissaan, mitä moni ei tule ajatelleeksi kasvatusprojekteissaan. (En minäkään, ennen kuin opin tämän :D) Jos oma luonnollinen kasvusykli on vain kaksi vuotta, hiuksista ei voi koskaan tulla pitkiä. Geenit määrittävät, kuinka pitkään yksittäinen hius pysyy päässä ennenkuin se irtoaa, kuten myös sen, kuinka paljon hius kasvaa päivässä, ja tähän on hyvin vaikea vaikuttaa millään ulkoisilla tekijöillä. Lisäravinteet voivat auttaa jonkin verran, jos hius irtoaa ennenaikaisesti tai kasvaa hitaasti esimerkiksi ravinnepuutoksen vuoksi, mutta lopulta omaan luontaiseen hiussykliin ei voi juuri vaikuttaa.
Kun ajattelee, että yhdellä henkilöllä hiusten kasvusykli voi olla jopa kuusi vuotta, ja hius kasvaa 2 cm kuukaudessa, ja toisella henkilöllä taas 2-3 vuotta ja hius kasvaa vain sentin kuussa, voi ymmärtää, miksi joillain ihmisillä on metrin mittainen tukka ja toiset eivät voi sellaista koskaan saavuttaa parhaimmallakaan hoidolla.
Ihanaa, että Viivi-neiti voi hyvin!!! :)
Mulla on nykyään aikamoisen ohuet ja kuivat hiukset, vaikken enää tee niille mitään "pahaa". Vaalensin niitä tosi kauan, mutta iän myötä tuntuu hiusten "kantokyky" huonontuneen roimasti. Nykyään vaalennan vain pikkutupsua otsalla (ovat keksineet sille nimenkin; nauroin, kun luin jostain, että se on money piece). Sinulla on yhä luultavasti paksummat hiukset kuin mulla. Ja paljon hauskemman väriset! :)
On outoa, miten joillakin meistä ikä muuttaa hiuslaatua niin paljon. Toivottavasti Sinulla kaikki kasvaa vahvana takaisin eikä tule mitään "hiusten mummotautia" niinkuin minulla!?!
Ja sama juttu mulla: pesun ja hiuksiin jätettävän hoitoaineen jälkeen käsin puristellut kiharat näyttävät kivalta... kunnes taas seuraavana aamuna ne suortuvat ja muuttuvat vaan takuiksi.
Mutta näillä mennään. Ja kuten sanottu, värisi on aivan upea ja kiharat kauniit! :)
Heheh, en ole tällaisesta kuullutkaan..! :D Aina oppii uutta... :)
❤️
Curly Girl -metodi "opetti" mulle, että tämä liittyy suoraan hiusten kosteuspitoisuuteen; kuivassa hiuksessa kihara ei pysy, kosteustasapainoiseltaan optimaalisessa pysyy. (Tämä siis laineikkaissa ja kevyesti luonnonkiharissa hiuksissa, kunnon käkkärä tukka toki on käkkärä myös kuivana :D Ja synnynäisesti suora hius pysyy suorana vaikka kuinka laittaisi kosteutta.)
Kosteus "rohkaisee" hiusta kerääntymään kiharalle. Hiukseen pitäisi siis saada "dumpattua" niin paljon kosteutta, ja saada kosteus myös pysymään hiuksessa, että kosteuden määrä mahdollistaa hiuksen pysymisen kiharana. :)
Mun kihara ei enää pysy yllä, kun hius on niin huokoinen, että kosteus karkaa vuorokauden sisällä pesusta ja hoidosta... Sinulla on varmaan sama juttu..? Periaatteessa, jos haluaisi ylläpitää hiusten kiharuutta huokoisessa ja kuivassa tukassa päivittäin, hiukset pitäisi joka aamu kastella uudestaan, ja sitoa sitten veden kosteus hiukseen uudelleen ja uudelleen hoitavilla aineilla. Ohuessa tukassa tämä taas johtaa aika nopeasti hiusten lähmääntymiseen kun hoitoainetta kerrostuu... :D Heheh, ei vain oikein ole helppoa tietä kiharaan, kun hiusten kunto on tällainen.
Mutta kuten sanoit, näillä mennään :) Ja ihan hyvä se on näinkin :) Varmasti myös sinulla Money-pieceinesi..! 🤗❤️
Hei!Ootko kokeillut nyt Olaplex hoitoa 3 ja shampoo olaplex 4 ja hoitoaine olsplex 5,itse sain näillä useasti värjätyt ja ohentuneet hiukseni paremmiksi
Moi! Olen kokeillut Olaplexejä ja minulle myös tehdään Olaplex-hoito kampaajalla joka käynnin yhteydessä. En ehtinyt käyttää Olaplexejä kotihoidossa riittävän pitkään ennen Curly Girl -metodiin siirtymistä, että olisin ehtinyt havainnoida hoidolla mitään konkreettisia vaikutuksia. Olaplexit eivät sovi Curly Girl -metodiin, siksi lopetin niiden käytön.
Moi, itseasiassa muutama Olaplex-tuote kyllä käy metodiin, en muista suorilta mitkä mutta tieto löytynee intternetistä :)
OK. :)
Minulla lähti erittäin pahan stressin seurauksena (ero, sairastuminen, muutto) ehkä kolmannes hiuksistani, jotka ovat aina olleet pitkät ja paksut. Yhtäkkiä harja ja lattiakaivon ritilä olivat täynnä hiuksia ja ohentunut poninhäntä tuntui vieraalta. Tein itse radikaalin ratkaisun olla käsittelemättä hiuksiani millään tavoin, ennen kuin hiusten kunto silmin nähden paranisi. Hankin laadukkaita hiusten pesu- ja hoitoaineita ja olen pyrkinyt käyttämään hoitavia naamioita pituuksiin viikoittain. Hiuspohjaa hoidan pesemällä sitä joka toinen päivä, mikä minulle tarkoitti pesuvälin lyhentämistä. Päänahkani (ja karvatuppeni) voivat kuitenkin paremmin, kun siihen ei ehdi kertyä ylimääräistä talia tai likaa.
Leikkasin latvoja ja annan loppujen raitojen kasvaa kokonaan pois. Nyt vajaan vuoden kuluttua hiukset alkavat näyttää jo paremmalta. Suosittelen kokeilemaan, jos maltat luopua uudesta hiusväristäsi. Itse olen jo oppinut pitämään omasta maantienväristäni (joka on itseasiassa oikein kaunis!), ja ennen kaikkea kiiltävämmistä ja vahvemmista hiuksista. Eivät nämä vieläkään ihan ennallaan ole, mutta ainakin suunta on oikea. Tsemppiä!
Kuulostaa hienolta :)
Mä tiedostan, että värjäyksestä luopuminen varmasti kohentaisi minunkin hiusteni kuntoa merkittävästi. En vain halua siitä vielä luopua, sillä ilo korallinvärisistä hiuksista on minulle suurempi kuin ilo hyväkuntoisesta, mutta maantienvaaleasta tukasta.
Ehkä tämä fiilis ajan myötä muuttuu, mutta vielä tällä hetkellä en halua tästä ilosta elämässäni luopua. <3
Kommentteihin vastaaminen jatkuu taas huomenna :) Kiitos paljon tsempeistä ja omista tarinoistanne. En odottanut näin paljon myötätuntoa mutta tottahan se on, että hiukset ovat lopulta iso osa identiteettiä. <3
Olen kerran tehnyt värinpoiston enkä tee enää koskaan. Päänahka tuli sen jälkeen täyteen finnimäisiä muhkuja ja hiukset hapertuivat kauheasti.
oletko yhtään miettinyt polkkatukkaa (muistan jonkun peruukin, joka sopi sulle hirveän hyvin) ?
En ole koskaan tosissani miettinyt polkkatukkaa, koska rakastan niin paljon mahdollisimman "isoa" tukkaa. <3 ....joka tietysti mun kohdalla ei kunnolla toteudu edes pitkällä pituudella... ;D Hiukset on mun "suoja" ja niiden volyymi ja pituus tuovat mulle turvallisuuden tunnetta. Sitä on vaikea selittää muille, joilla on erilainen suhde hiuksiinsa. Olen kerran elämässäni antanut kampaajalle vapaat kädet pätkäistä mun hiuksia, ja vaikka silloinkaan ei tullut polkkaa vaan hartiamitta, leikkaus kadutti mua vielä vuosienkin jälkeen. Tunnen itseni niin hyvin, että näin dramaattisia muutoksia hiusten pituuteen en enää tee koskaan.
Ei, ymmärrän ihan hyvin. Leikkasin itse hiljattain hiukset, ja vaikka lyhennys oli ok, niin valitsemani malli ei (sen tuomasta volyymista huolimatta - kapeapäisenä volyymi on mulle se juttu enemmän kuin pituus) tunnukaan omalta ja odottelen sen kasvamista pois. Jouluna pitäisi olla jo ok. Meinasin vielä kysyä, miksi et pidennytä hiuksia, mutta vastasitkin jo ylempänä...tsemppiä!
Kiitos 😙
Voi Viivimussukkaa ja hiuksiasi (jotka ovat yhä kauniit, mutta ymmärrän että kun hiusstandardit ovat korkealla, niin hiuslaadun kärsiminen aiheuttaa alakuloa).
Itselläni on paraikaa myös hiusongelmia. Niitä lähtee hamsterinkokoisina palloina. Suihkun jälkeeen vuuuuuuuuuuuh harjaan irtoa trumppi jos toinenkin. Järkyttävää. Luulen, uskon ja toivon, että kyse on raskauden jälkeisestä hormonimyrskystä. Joka siis menisi ohi. Stressi voi myös olla ollut osatekijänä, minuun herkkiksenä koronan aiheuttama jatkuva huoli läheisistä syö sielua.
Syön kuitenkin rautaa ja b-vitskua varmuudeksi ja ostin jotain hairlustin shampoota ja hiusainetta. Ainakin tuoksuvat hyviltä. Minulla on normaalisti oikein aika kivat ja runsaat hiukset ja niistä on nyt lähtenyt puolentoista kk aikana ainakin neljäsosa....kuinka kauan tätä jatkuu?! Minusta tulee Klonkku. 😢
😂 Tuttua, ihanaa Badis-verbaliikkaa....
Mutta asiallisesti ja myötätunnolla; uskon minäkin, että sun hiuskadossa on kyse raskauden jälkivaikutuksista. Ainakin se tuntuisi todennäköisimmältä syyltä, jos raskaus on ajallisesti lähin suurin hormonaalinen "myrsky" sun elämässä. Raskauden aikaansaamat hormonaaliset muutokset voivat vaikuttaa hyvinkin paljon hiuksiin, näin olen lukenut ja kuullut. Vieläkö muuten imetät..? Sekin voi vaikuttaa.
Klonkkuhalit täältä sulle, vaikka ei meistä Klonkkuja tule <3 Nämä on kurjia juttuja mutta varmasti ohimeneviä, näin haluan itse uskoa. Pitää vain jaksaa odottaa. <3
Ihanaa syksya sinulle Badis! <3 On muuten aina niin kivaa nähdä sulta kommentti. Kuulut mun "blogielämän" vanhimpiin kerroksiin ja sitä myöten tuot mulle lämmintä nostalgista iloa :) Muistan vielä niin hyvin kun luin sinunkin blogia ja nauroin katketakseni hauskoille jutuillesi...
Kiitos itsellesi Sanni tästä ilahduttavasta ja kiltistä vastauksesta, hymyilin täällä itsekseni eilen. ❤️
Imetys hiipui noin kuukausi sitten, eli saa nähdä kuinka kauan tätä vielä jatkuu.
Varovaisen toiveikkaana tänään aprikoinkin, irtosiko lattiakaivoon enää pelkkä gerbiili, ihan kuin se kaikkein kamalin irtoamisvaihe olisi ehkä, pliis, jooko, ohi? Tai sitten osasin zenharjailla juuri niin varovasti, etteivät ne mahdollisesti kontrahdin jo irtisanoneet hiustupsukat vielä irroneetkaan. Lupaan laittaa kuvan jos Klonkuksi asti ehditään. Minulle hiukset ovat myös turvasatama. Vihaan oloani lyhyissä hiuksissa, ei vaan ole minua. Haluan viikinkiprinsessahippityttöhiukset, mulle ei sovi ulkoisesti eikä sisäisesti sellainen urbaanin edgy look.
Kiitos itsellesi Sanni tästä ilahduttavasta ja kiltistä vastauksesta, hymyilin täällä itsekseni eilen. ❤️
❤️
Toivon, etten koskaan saa sulta Klonkku-kuvaa... 😚
Jes, viikinprinsessahiukset olisivat aika unelma. Villit, paksut ja vahvat... sellaisessa hiustyypissä hyväksyisin vähän mattaisenkin laadun, ei tarvitse niin hulluna kiiltää kunhan olisivat paksut ja vahvat..! 😍 (Mulla on muuten Ahvenanmaalla tuttava, jolla on tällainen hiuslaatu... se suorastaan ponnistaa ylös hiuspohjasta ja näyttää koko ajan kuohkealta "leijonanharjalta"... oih.... Ko. henkilö pitää kylläkin tukkansa lyhyenä, mutta näyttävät ne silti upeilta 😍)
Itsellä sinkin syönti tuntuu parantavan hiusten kuntoa, mutta vain hieman. Mun hiukset ei juuri kasva olkapäätä pidemmäksi, tai siis kyllä ne kasvaisivat varmaan mutta alkavat hapertua niin että on pakko leikata. Mulla ei ole ikinä ollut pitkää tukkaa, mutta yhä jaksan siitä haaveilla. Kampaaja kylläkin epäili että hiusteni kasvusykli on niin lyhyt että superpitkät hiukset voi olla mahdoton tavoite 😅. Onneksi viihdyn hyvin myös lyhyemmässä tukassa.
Tuosta lovesta tuli mieleen. Olet vuosien varrella monesti tehnyt tilannepäivitystä asiasta mutta en muista selvisikö syy täysin koskaan. Mun on monesti pitänyt kysyä että oletko ikinä loukannut päätäsi? Itse pyörryin teini-ikäisenä ja löin takaraivoni terävään reunaan ja päänahkaan tuli komea lovi, pääsinkin sitten ensiapuun tikattavaksi 😁 Päänahassa on edelleen lievä kohouma/arpi siinä kohdalla, ja vaikka hiukset kasvoivat siihen takaisin, tuntuu että kasvu on hennompaa juuri tuossa vauriokohdassa.
Ei selvinnyt. Hiusakatemian hiusjuuritutkimuksen (josta syntyi blogin kommenteissa varsinainen "Hius-gate..!) tuloksissa puhuttiin "stressijuurista", "maitojuurista" ja "kiteytyneestä talista hiusjuurissa", mutta en lopulta oikein osannut suhtautua näihin tietoihin täysin vakavissani. En mä nyt parikymppisestä saakka varmaan ole ollut stressaantunut kuitenkaan. (Lovi ilmestyi hiuksiini kun olin noin 25.) Erityisesti se, että nuo stressin, maidon tai kiteytyneen talin vaurioittamat juuret olisivat vain takaraivon alueella, tuntui jotenkin epäuskottavalta. Miksi ne sijaitsisivat vain yhdellä alueella, kun ravinto ja stressi vaikuttavat kehoon kokonaisvaltaisesti..? Nojoo. Se siitä :)
(Hiusakatemian tutkimustuloksista voi lukea täältä, jos kiinnostaa.)
En ole loukannut päätäni, en ainakaan muista että olisin.
Loven syyt jäänevät mysteeriksi... Tai sitten voi tosiaan olla, että lovi, tai haurastunut hiusosio takaraivolla, on ollut mulla syntymästä saakka, mutta aloin kiinnittää siihen huomiota vasta 25-vuotiaana. Ehkä juttu on synnynnäinen... hiusjuuret vain jostain syystä eivät tuota normaalivahvuista hiusta sillä alueella.
Hei Sanni, kyllä hyvinvoivat kauniit hiukset ovat tärkeä osa itseä, eikä mitenkään turhamaisuutta. Sinulla on niin kauniit hiukset luonnostaan, että oletko ajatellut palata luonnolliseen väriisi? Tsemppiä ja hyvää syksyn jatkoa! 🍁
Kiitos Nimetön :) <3 Hyvää syksyä sinullekin :)
En halua ainakaan toistaiseksi pitää hiusteni luonnollista väriä, sillä saan niin paljon iloa pastellisista väreistä jotka heijastavat maantienvaaleaa väriä paremmin persoonaani ja tuntuvat ihan "omilta". <3
Kokeile proteiinikäsittelyä! Sillä sain oman kärsineen ja läpikuultavan ohuen kuontaloni siedettävän näköiseksi, tosin vaikutus kestää n. kuukauden jonka jälkeen pörröisyys ja katkeilleer karvat palaavat näkyviin. Proteiinikäsittely ”täyttää” kärsineen hiuksen sisältä ja tekee siitä vahvan ja terveen näköisen!
Kiitos vinkistä :) Kysynpä tästä kampaajaltani.
Ajattelin vain kertoa että ymmärrän fiiliksesi täysin. Mulla lähes 17v vanhat rastat joista on muodostunut vahva osa mun identiteettiä, mutta nyt menossa jo toinen kierros kilpirauhasen liikatoimintaa (eri sairaus kuin vajaatoiminta, huomattavasti harvinaisempi, laittaa koko kropan ylikierroksille) sekä siihen käytettävä vahva lääkitys on vienyt suurimman osan ennen niin paksuista hiuksista. Ennen paksut rastat ovat juuresta aivan surkean ohuet, jouduin jo lyhentämään niitä lähes 50cm, mutta näyttää siltä että joudun luopumaan lopuistakin. Mulla on ollut nuorena lyhyt tukka ja sellaista en haluaisi uudestaan, mietin jo peruukinkin hankkimista, jos joudun vaikka ajelemaan kaiken pois. Ja kun alkaa lähestymään neljääkymppiä, niin eihän se hius enää kasva kuten ennen. Mulla kasvaa muutenkin hius todella hitaasti, ihan maksimissaan 1cm/kk eli kasvattaminen on mulle todella pitkä projekti. Toivottavasti meidän molempien hiukset tästä vielä elpyisi!
Voi eih, sympatiani ja myötatuntoni sinulle kristalli...! Voin vain kuvitella miten kurjalta tuntuu 😥 Pidän kovasti peukkuja että et joutuisi luopumaan lopuistakin rastoista, tai jos joudutkin, toivon että löydät kauniin ja sulle sopivan peruukin ❤️ 17 vuotta on todella pitkä aika, ja voin todella ymmärtää, miten suuri osa itsestä "leikkautuu", jos niin pitkään mukana kulkenut osa katoaa.
Tsemppiä kristalli! Kaikkea hyvää hiuksillesi...! 🙏🏻
Voi sua Sanni, olen pahoillani ja ymmärrän varmasti aika hyvin miltä sinusta tuntuu! On kamalaa kun hiuksia tippuu tai ne menevät syystä tai toisesta huonoon kuntoon. Ylipäänsä se tilanne kun hiukset eivät ole sellaiset joissa viihtyy, on vaan jotenkin...masentava. Olkoon turhamaista, mutta kyllä se vaan vaikuttaa ja piste.
Lohduttaahan se, että ne toki kasvavat mutta kun ei se tosiaan hetkessä tapahdu.
Omaa oloani helpotti kun otin huolellisesti selvää kaikesta, millä suinkin hiusten kasvuun ja tulevan hiuksen laatuun voisi yrittää vaikuttaa. Söin piitä, biotiinia ja muutenkin huolehdin että ravintoaineita varmasti riittäisi elimistön katsantokannalta niinkin toissijaiselle asialle kuin hiustentuotanto :)
Uutta hiusta sieltä sitten ajan kanssa pukkasikin ja jonkin aikaa näytin enimmäkseen mattinykäseltä lirun takatukan kanssa mutta nyt mennään sentään jo melkein tasapitkässä hartiamitassa. Omalta tuntuu tosin vasta sitten kun yltää komealle nutturalle.
Kokeile kunnon ravintolisäarsenaalia vaikka jo ihan empiirisessä tutkimusmielessä. Ensi kesänä tilanne on varmasti jo ihan toinen!
Kiitos Johanna ❤️
Aina välillä olen syönytkin hiuslisäravinteita (juurikin biotiinia on tullut popsittua eniten), ja nyt voisi kyllä ehdottomasti olla aika uudelle kuurille.
Mars apteekkiin Sanni :)
Moi!
Mä luulen tietäväni mistä tuo hiusten "takalovi" johtuu. Käsittääkseni sinäkin pidät hiuksia paljon kiinni, ponnarilla. Mä luulen että lovi tulee siihen kohtaan hiuksia missä ponnari on. Se ponnarin "kiristyskohta" passais nimittäin olemaan tos keskellä, se on se kohta mihin yleensä kerätään ponnari tai nuttura tai kiinnitetään haikampa.
Mulla on aina ollut ohuet hennot hiukset. Ne eivät kestä oikein mitään kemiallisia käsittelyjä, ja nykyään en hiuksiini niitä enää tee. Nyt kun hiuksissa on oma väri muutamine harmaine raitoineen sen kestävyys ja eloisuus on ihan toista (ssan jopa väristäni kehuja). Pesen kosteuttavilla (hajustettomilla) shampoilla ja hoitoainetta käytän vähän. Elämäni parhaat hiukset olivat minulle sittenkin nämä omat. t. Pitkätukka 49v.
Moikka Virpi!
Ponnari oli kampaajien ekoja veikkauksia loven syyksi vuosia sitten. Lovi kuitenkin ilmestyi hiuksiini aikana, jolloin pidin hiuksia aina auki. Muuten ponnari kyllä tuntuisi hyvin loogiselta syyltä, sillä lovi tosiaan on kutakuinkin siinä kohtaa, jossa pidän ponnaria silloin kun mulla on hiukset kiinni.
Aloin pitää hiuksia kiinni vasta 3-kymppisenä aloittaessani työt kosmetiikkaneuvojana (ettei hiukset roiku asiakkaan naamalla kun teen vaikka meikkiopastusta :D), ja lovi ilmestyi hiuksiini noin 24-vuotiaana.
Loven alkuperäinen syy jäänee mysteeriksi, mutta kyllä mä tätä nykyä uskon, että hauraammat hiukset takaraivon alueella liittyvät ilman muuta mekaaniseen rasitukseen, joka kohdistuu takaraivoon (suihkun vesi, tyyny nukkuessa, ponnari tai hainhammasklipsi). Epäilen, että mulla on varmasti aina ollut jo geneettisesti heikompi hiusalue takaraivolla, mutta se on alkanut näkyä selvästi vasta iän myötä, kun kaikki muukin kehossa alkaa "haurastua" ja heikot hiusjuuret ovat vanhemmalla iällä alkaneet kestää rasituksia yhä vähemmän ja vähemmän. :/