Iiik, kesän parhaita Tampere-uutisia! 😍 Jos joku rakastaa kattoja, torneja ja muita korkeita näköalapaikkoja, se olen MÄ! Missä kattoterassi, siellä Sanni.
Kun Tampereelle avautui uusi kattoterassi-kahvila-baari historiallisen Finlaysonin tehdaskompleksin katolla, voitte arvata että olin siellä! ❤️
No, ihan juhannusaaton avajaisiin en mennyt, mutta kun jussit oli juhlittu, suuntasin eilen silmät vilkkuen Finlaysonin katolle!
Katolla ei tarvitse vain chillata ja nauttia juotavaa ja purtavaa panorama-kahvilassa, vaan uskalikot voivat tehdä tehtaan katolla ohjatun kävelyn - valjaissa tietenkin. Itse en eilen ehtinyt kävelylle, mutta ihan varmasti tulen sen kesän aikana tekemään :) Tunnin mittaisen kävelyn hinta on 29€ ja se tulee varata etukäteen netissä, vapaat ajat löytyvät täältä.
Katolla on myös kukkatarha <3
4€ hintaan voi tehdä myös lyhemmän, ei-ohjatun ja ei-valjaallisen kävelyn, johon voi ostaa lipun kahvilasta. Tämä kävelyreitti sopii perheillekin; se kulkee tehdasrakennusten katoilla pitkospuita pitkin ja vie näköalatasanteelle, josta on upeat näkymät Tammerkosken maisemaan sekä Näsijärvelle.
Café Katon valikoimassa on kahveja, kylmää juotavaa, drinkkejä ja pientä makeaa ja suolaista syötävää. Salaatit näyttivät herkullisilta ja kuulin useammassa pöydässä kehuttavan jaettavaa jälkiruoka-maistelulautasta, jossa oli kakkupaloja varsin runsaalla volyymilla...
NIIN MAHTAVAA. 😍 Ei mulla muuta sanottavaa. Yksinkertaisesti rakastan tällaisia paikkoja. Voi olla, että minut näkee täällä hyvin monena iltana tänä kesänä...! ❤️
Lisätiedot:
Tätä kirjoittaessani melkein hävettää, sillä olen oleskellut auringossa joka ikinen päivä viimeisen viikon - kahden (?), vielä enemmän..? aikana - miten monena päivänä nyt on paistanut aurinko tänä kesänä?
Useina päivinä aurinkoaikaa on kertynyt tosi monta tuntia. Juhannusaattona kolmesta kymmeneen....
Viime kesinä olen kehuskellut parantuneita aurinkotapojani ja malttiani rusketuksen suhteen. Jälkimmäinen pitää yhä paikkansa - en siis varsinaisesti enää tavoittele "niin-syvää-brunaa-kuin-mahdollista", mutta.... kyllähän itse aurinko ja sen tunne iholla edelleen houkuttaa.
Tätäkin kirjoittaessa, kello 18.52 maanantai-iltana, istun nauttimassa kuumasta porotuksesta tamperelaisen puuvillatehtaan katolla (tänne on juuri avattu uusi kattobaari).
Aurinko vetää minua puoleensa. Sitä ei käy muuttaminen, vaikka helleasteista ja vahvan kontrastin rusketusrajoista en niin piittaakaan. En halua olla koskaan varjossa; aurinkovoidetta todella kuluu. Lisään voidetta tunnin tai kahden välein iltaan saakka ja holvaan sitä melkeinpä suositusten verran - kroppaan menee varmasti useampi ruokalusikallinen.
Olen todennut nestemäiset aurinkovoiteet kaikkein mukavimmiksi ja helpommiksi levittää vartalolle. Tänään esittelemäni vartaloaurinkovoiteet edustavat juuri sitä tyyppiä.
Lavera on uudistanut aurinkotuotteensa tänä vuonna perusteellisesti, ja uudistuksen voi sanoa olleen odotettu. Laveralla on ollut hieman haasteita aiempien aurinkovoiteidensa kanssa, mutta nyt koostumus on käynyt läpi täyden muutoksen. Paksu, voidemainen koostumus on nyt nestemäinen ja suihkutettavassa muodossa. Toimii!
Valikoimaan kuuluu SK 20 ja SK 30 -suihkeet vartalolle, SK 50 -voide lapsille ja herkälle iholle sekä SK 30 Anti Age -voide kasvoille.
UV-suojateknologia on kolminkertainen; voiteissa on käytetty titaanidioksidia, sinkkioksidia sekä korkea pitoisuus erittäin hoitavaa ja antioksidanttista, luonnostaan UV-suojaominaisuuden sisältävää karanjaöljyä. Tällä kombinaatiolla saadaan aikaan laaja, UVA- ja UVB- säteet kattava suoja joka lisäksi on antioksidanttinen.
Kasvoaurinkovoiteen olen jo esitellytkin. Notkea voide levittyy helposti eikä jähmeydestä ole tietoakaan. Jos ei tietäisi kyseessä olevan aurinkovoiteen, saattaisin ajatella tämän vain olevan ravitseva anti age -voide.
Rehellisyyden nimissä, iholla näkyy ihan aavistus vaaleaa kajoa kun voidetta levittää - ainakin jos sitä levittää riittävän kerroksen, mutta vaaleus katoaa voiteen imeytyessä.
Tykkään Laveran kasvoaurinkovoiteesta tosi paljon! :) Se on suosikkini kaikista Laveran aurinkotuotteista. Rakastan sen tuoksua, ja voisinkin sanoa Laveran aurinkotuotteiden tuoksun olevan mun lemppari kaikista aurinkosarjoista. Vain Algamariksen SPF 30 Spray yltää tähän liigaan.
Ilta-auringossa katolla, still going strong...
Fysikaalisten aurinkosuojien jähmeys ja niiden helposti jättämä vaalea pinta johtuvat mineraalipohjaisesta UV-filtteristä, joka on luonnostaan jauhemaisessa muodossa ja valkoisen väristä.
Jauheen olomuodolle ei oikein mitään voi, tai pitäisikö sanoa - ei ole voinut, sillä sellaisella vakuuttavuudella tuntuvat luonnolliset aurinkosuojavoiteet nyt kehittyvän.
Laveran uudet vartaloaurinkosuihkeet on formuloitu nestemäisiksi.
Olen käyttänyt kumpaakin, SK 20 ja SK 30 -suihketta runsaasti, ja ne ovat kokemukseni mukaan hyvin samankaltaiset tuntumaltaan. Kummatkin ovat yhtä nestemäisen ohuita ja helposti levittyviä.
SK 30 -suihkeen korkeampi titaanidioksidipitoisuus vain näkyy iholla vaaleana kajastuksena, joka tosin Anti Age -voiteen tavoin häviää näkyvistä kun voidetta (siis nestemäistä emulsiota) on hetken hieronut ihoon.
Kun kokeilin SK20 -suihketta ihan ensimmäistä kertaa, ajoitukseni oli huono. Laitoin sitä sinä torstaina, kun Suomessa varoitettiin poikkeuksellisen korkeasta UV-indeksistä (UV-indeksi ei liity lämpöasteisiin vaan yleisesti UV-säteilyn voimakkuuteen). Lisäksi paljastin yläkroppani auringolle ensimmäistä kertaa koko kesänä. Yleensä minulle riittää suojakerroin 20 Kreikassakin, mutta nyt kärähdin - vaikka menin aurinkoon vasta kolmen jälkeen.
Mitä tästä opimme? Älä vähättele UV-indeksin merkitystä - jos se on korkea, vedä suosiolla korkeimmat kertoimet nahkaan. JA: vedä nyt ainakin silloin korkeimmat kertoimet pintaan, kun menet aurinkoon ihan ekaa kertaa kesällä! 🙈
SK50 Kids -voidetta olen testannut vain käsivarteen töissä, ja se tuntui toki paksummalta suihkeisiin verrattuna, mutta parannus on huomattava edelliseen SK50 -koostumukseen verrattuna. Uusi voide levittyy oikein hyvin - mutta valkoista pintaa jää.
Nähdään auringossa..! Mutta hyvin suojattuina...! :)
Tuon "kohtalokkaan" torstain jälkeen en ole enää käräyttänyt itseäni asianmukaisella suojalla (yksi päivä tosin selästä paloi se kohta johon en yllä itse käsillä...), ja Laveran suihkeista olen käyttänyt auringon voimakkuuden mukaan joko kahtakymppiä tai kolmeakymppiä.
Pieni 100 millin pullo sujahtaa helposti vaikka käsilaukkuun, ja nämä ovatkin kokonsa puolesta mun suosikkeja kantaa mukana.
Toki pakkauskoko tekee litrahinnasta arvokkaan. Toisaalta - arvokasta on myös karanjaöljy.
Aurinkovoide on sellainen kosmetiikan tuote, jonka sisällössä laatuero on ehkä kaikkein suurin normikosmetiikkaan verrattuna.
Synteettinen aurinkovoide hyvin harvoin pystyy kosteuttamaan tai ravitsemaan ihoa kunnolla (etenkin korkean suojakertoimen), sillä tuote koostuu UV-filtterin ohella suurelta osin aineista, joilla pyritään vähentämään UV-filtterien ikävää tuntumaa iholla. Luonnonkosmetiikan aurinkosuojassa taas on ihoa aidosti hoitavia aineita kuten tänään esitellyissä Laveran tuotteissa karanjaöljyä, kookosöljyä, soijaöljyä ja auringonkukansiemenöljyä.
Jos kiinnostuit kokeilemaan Laveran aurinkovoiteita, ne (ja koko Laveran muun valikoiman) saa nyt -20% alennuksella Natural Goods Companylta. Löydät Laveran aurinkotuotteet myös mm. Stockmannilta, Sokokselta ja Prismoista.
Lavera-aurinkojen hinnat:
Sensitive Anti Age Face Sun Cream SPF 30 kasvoille 50 ml, 25,90€
Sensitive Sun Spray SPF 20 vartalolle 100 ml, 25,90€
Sensitive Sun Spray SPF 30 vartalolle 100 ml, 28€
Sensitive Sun Lotion Kids SPF 50 vartalolle ja kasvoille 100 ml, 32,30€
Uusimmassa Kauneudessa & Terveydessä on juttu kolmesta eri ruokavaliosta, ja minun ruokavalioni on yksi niistä. Ravitsemusasiantuntija antaa kustakin ruokailutyylistä omat kommenttinsa ja kertoo, mikä ruokavaliossa on hänen mielestään hyvää ja missä olisi parannettavaa.
Ketogeenisen dieetin ollessa nyt niin trendikäs, oli minun ruokavalioni valittu juttuun edustamaan tätä suuntausta, vaikka ruokavalioni ei ole puhtaasti ketogeeninen vaan vähähiilihydraattinen. Toisina päivinä ruokieni ravintojakauma menee yksiin ketogeenisen tyylin kanssa, toisina ei.
Ketogeeninen ruokavalio on vain yksi monista vähähiilihydraattisista suuntauksista, ja vastaa Atkinsin induktio-vaiheen erittäin niukkahiilihydraattista tapaa syödä. Esimerkiksi juurekset, hedelmät ja hitaat ”hyvät” hiilarilähteet kuten kvinoa ja palkokasvit eivät kuulu ketogeeniseen suuntaukseen, mutta minä syön näitäkin vaihtelevasti.
Juttua varten annoin toimittajalle haastattelua edeltäneen päivän ruokapäiväkirjan.
Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen arvioi ruokavalioni tuon päiväkirjan perusteella, ja ”tuomion” mukaan voisin vähän vähentää juuston kulutustani. Se ei yllätä, sillä syön juustoa melkoisesti. Muuten ruokavalioni oli Laatikaisen mielestä ”melko terveellisesti koostettu”.
Tietenkään Laatikainen ei tunne ruokavalioni kokonaisuutta, vaan hänen arvioitavakseen sattui hiilihydraattiptoisempi päivä. Juuri tuona päivänä söin mm. kvinoaa, bataattisosekeittoa ja puolikkaan hedelmän. Jonain toisena päivänä olisin syönyt hiilihydraatin lähteenä vain parsakaalia, kurkkua ja vihreää salaattia. Silloin olisin todennäköisesti kuullut kehotuksen lisätä lautaselle enemmän hiilaria, sillä sellainen on virallinen näkemys.
Kiitos K&T:n ruokavaliojutun, inspiroiduin kirjoittamaan pitkästä aikaa arkiruokailustani.
Vaihdettuani ruokavalioni olin monta vuotta kekseliäs kokki ja jaksoin viritellä vaikka minkälaisia aikaavieviä luomuksia, kuten kuvan täytettyjä kaalikääryleitä. Pastasta ja leivästä luopuminen avasi luovuuden hanat, ja reseptivihkoni täyttyivät uusista ideoista joka viikko. Blogin runsas reseptiosio kertoo tästä vaiheesta omaa hauskaa tarinaansa.
Nyt kun olen syönyt vähähiilihydraattisesti jo kahdeksan vuotta, olen aika lailla rutinoitunut ja valmistan simppeleitä ruokia jotka noudattavat samaa kaavaa.
Olen jättänyt luovan puolen ilottelun lähes yksinomaan ravintoloiden puolelle; hemmotelkoot taitavat kokit minua upeilla luomuksillaan, kotona luotan helppoon ja nopeaan arkiruokaan.
Kaavani on seuraava: pääosin vihreistä kasviksista koostuva pohja (parsakaali, kukkakaali, vihreä salaatti, kurkku, tomaatti) ja siihen päälle proteiinin lähde (kala, tofu, juusto, mifu, oumph).
Nämä maistuvat tällaisenaankin hyvän oliiviöljyn, suolan ja pippurin kanssa, mutta minulla on muutama vakkariksi muodostunut makulisuke aina kaapissa.
Näillä neljällä ainesosalla tuon arkiseen pöperöön ratkaisevan kivan makuextran:
Etenkin viimeksi mainittu on jotain todella uutta lautasellani, olen löytänyt majoneesin vasta viimeisen vuoden aikana. Aikaisemmin en ole tykännyt majoneesista juuri lainkaan, mutta huomasin, että merkillä on paljon väliä. Hellmansin majoneesi on kaikkein parhaimman makuista, siitä puuttuu se vähän tympeän tunkkainen, ikään kuin keinotekoinen maku jonka olen majoneesiin tottunut yhdistämään.
Mifu-jauhis ja kasvikset ovat saaneet majo-viimeistelyn
Parhaimmillaan pieni tujaus majoneesia tuo ruokaan juuri sopivaa täyteläisyyttä ja korostaa muiden raaka-aineiden makua tuomatta omaa makuaan liikaa läpi. Jos ette ole tykänneet majosta, kokeilkaapa Hellmansin alkuperäistä!
Oliivit ja kaprikset jakavat mielipiteitä, toiset rakastavat niitä, toiset eivät voi sietää. Minullakin meni pitkään ennen kuin ystävystyin etenkin kapristen kanssa, mutta ihastuin niihin pikkuhiljaa kreikkalaisen ruoan kautta.
Oliivit ja kaprikset tuovat ruokaan suolaisuutta ja täyteläisyyttä. Oliiveissa on paljon rasvaa ja rasva korostaa aina ruoan makua. Ne sopivat yllättävän moneen ruokaan, melkein mihin vain; salaattien lisäksi myös lämpimiin pataruokiin, uuniruokiin ja juustolautaselle. Jos kyllästyy yhteen oliivilaatuun, voi vaihtaa seuraavaan. Oliivien variantit eivät ihan heti lopu kesken..!
Vaikka tietyt lajit kuten Kalamata- ja Halkidiki-oliivit tunnetaan erityisen hyvästä maustaan, käytän ihan sujuvasti myös kaupan halvimpia ”nimettömiä” oliiveja - kunhan ovat vihreitä, mustat halvat oliivit ovat kamalia..!
Paprikatäytteiset halpasarjojen oliivit ovat ihan klassikkokamaa joita heitän ilolla etenkin parsakaalin sekaan ja salaatteihin.
Feta tai edullisempi variantti salaattijuusto on parhaita ”mausteita” joita tiedän. Pienikin määrä fetamurua tuo ruokaan hapokasta särmää ja suolaisuutta. Fetaa käyttäessä ruokaan ei välttämättä tarvitse enää lisätä erikseen suolaa.
Pannuun heitetty, hieman paistunut feta tuo ruokaan aivan taivaallisen muhevan, aromikkaan ja luonteikkaan makuvivahteen. Aijjai, feta on kyllä yksi Kreikan keittiön parhaita lahjoja maailmalle..!
Muita kaapeistani usein löytyviä vakkarlisukkeita ovat säilötty, grillattu paprika, minikurkut sekä erilaiset kypsennetyt munakoisovalmisteet.
Paprikat ja munakoisot ovat ”oikaise”-osastoa – nämä voi valmistaa itsekin mutta koska kummankin kypsennys vaatii aikaa (etenkin täydellinen munakoiso), oikaisen mielelläni kun haluan ruokaa nopeasti. Ja useimmiten haluan..!
Pikkukurkut toimivat salaateissa pirteänä ja suussa napsahtavaa tekstuuria tuovana komponenttina. Maustetuissa kurkuissa on aina vähän sokeria, mutta valitsen vähäsokerisimmat (5 g). Felixillä on sokeroimattomia viipale-makukurkkuja (keinotekoisesti makeutettuja), mutta niiden lötkö rakenne ei aja samaa asiaa kuin rapsakoiden minikurkkujen.
Uskokaa pois, ollakseen säilyke grillatut paprikat ovat yllättävän maukkaita..! Ainakin Royalin ja VegOnTablen joita olen käyttänyt. Grillattu paprika sujahtaa värittämään salaattia ja toimii loistavasti myös tapas-lautasella tuorejuuston kaverina (rullaan tuorejuustoa paprikasiivujen sisään). Grillatun paprikan paahteinen, makea maku on aivan ihana. <3 Parhaat paprikat saa tietysti tuoreeltaan grillistä ja mielellään mökillä! ^_^
Vihreä salaattipohja plus lisukkeet = taattua herkkua!
Fetaan, parsakaaliin ja raikkaisiin kasviksiin ei voi kyllästyä. (Kuten ei ilmeisesti vähemmän raikkaaseen kananmuna-aamiaiseenkaan, heh...)
Lopulta syön nykyään melkein yhtä rutiininomaisesti kuin 15 tai 25 vuotta sitten, mutta yksipuolisen ravintojakauman voileivät, pastat ja uunipatongit ovat vaihtuneet terveellisempään ja värikkäämpään "kaavaan".
Näin minä syön. Nam.
*
Blogin kaikkien aikojen ensimmäisessä ruokapostauksessa vuonna 2009 söin vielä hyvin eri tavalla:
Ajatuksia elämäntapamuutoksesta vuodelta 2014, miksi vhh jäi elämäntavaksi:
Tänään julkaistun tiedotteen mukaan L'Oreal on saanut kärkisijoitukset kahdessa yritysten vastuullisuus- ja kestävyysarvioinnissa.
L'Oreal sijoittui ykköseksi vuoden 2017 Newsweek Green Ranking -listalla ja saavutti korkeimman A-luokituksen CDP:n kaikissa arviointikategorioissa (ilmasto-, vesi- ja metsä).
Moni ei varmastikaan miellä L'Orealia erityisen "vihreäksi" yritykseksi, joten nämä listaukset olivat mielestäni aika kiinnostavia. Lehdistötiedotteen mukaan listaukset ovat riippumattomien organisaatioiden tuottamia. Newsweekin lista on tuotettu yhdessä kanadalaisen Corporate Knightsin kanssa joka on erikoistunut tutkimaan yritysten toimintaa kestävän kehityksen mittareilla (urgh, pahoittelen kömpelöä suomea - jos joku osaa kääntää "sustainability performancen" paremmin niin liitän sen tähän :D)
Newsweekin Green Ranking Global 500 -arvioinnissa L'Oreal saavutti 89,90% lukeman. Global 500 -listaus arvioi maailman 500 liikevaihdoltaan suurimman yrityksen vastuullisuutta ja kestävän kehityksen mukaista toimintaa erilaisilla ympäristömittareilla (joista voi lukea tarkemmin täältä jos nippelitieto kiinnostaa).
L'Oreal jätti taakseen monet muut suuret monikansalliset kosmetiikanvalmistajat, lähimmäksi sijoittui saksalainen Henkel AG sijalla 6. Sitä seuraava kosmetiikkajätti, Johnson & Johnson, löytyy sijalta 22 (Green Ranking 68,10%).
Off cosmetic topic - Nokia on sijalla 144....
Aika hieno juttu L'Orealille, mutta lehdistötiedote oli otsikoitu överisti: "L'Oreal maailman vastuullisin yritys 2017". Kun kyseessä on vain 500 suurimman liikevaihdon omaavaa yritystä kattava arviointi, jää ulkopuolelle tietysti monta todennäköisesti vastuullisempaakin yritystä ympäri maailmaa. Uskoisin, että moni luonnonkosmetiikkayritys saisi Green Ranking -mittareissa vielä korkeammat tulokset, mutta luonnonkosmetiikkavalmistajia ei tuotoiltaan suurimpien firmojen listoilla tietenkään näy.
Voidaan kuitenkin ajatella, että koska jättifirmojen tuotanto ja siihen liittyvät ympäristövaikutukset ovat aivan valtavan paljon suuremmat kuin pienten yritysten, on heidän ympäristötoimenpiteillään tietysti myös suuremmat vaikutukset kuin pienen firman. Siksi on hyvä ja ehdottomasti toivottava asia, että suuret yritykset saavat korkeita pisteitä tällaisissa mittauksissa.
Newsweek Green Ranking Global -listan Top 10. Koko lista täällä.
CDP (entiseltä nimeltään Carbon Disclosure Project - ovatkohan he muuten ajatelleet että pelkät ensimmäiset kirjaimet tekevät nimestä trendikkäämmän...? :p) ylläpitää maailman suurinta tietokantaa yritysten, kaupukien, maiden ja muiden alueiden ympäristövaikutuksista.
CDP:n vuotuisessa arvioinnissa tutkitaan yli 3000 suuryrityksen vaikutuksia ilmastoon, vesistöihin ja metsiin. Yritykset luokitellaan asteikolla A-D, parhaimpien päätyessä arvostetulle A-listalle.
Ilmastovaikutusten A-listalle pääsi 120 yritystä, Vesi-listalle 74.
Metsä-listalle pääsi vain kuusi yritystä, joista yksi on L'Oreal seuranaan pari suomalaistakin.
Aika mielenkiintoista.
Mitä ajatuksia tällaiset listaukset herättävät? Luotatteko niihin, ja muokkaavatko ne mahdollisesti käsitystänne yrityksistä? Vai onko näillä väliä lainkaan? (Toisin sanoen: mietittekö käyttämienne yritysten ympäristövaikutuksia...?)
"Mitä ihmettä sinä siellä teet? Bryan voi viedä sinut autolla ruokaostoksille, ei sinun sinne tarvitse kävellen mennä."
"Ei, täti, kun en minä mene ruokaostoksille. Menen katsomaan kosmetiikkaa".
Tämä keskustelu on käyty tätini luona jo pariin otteeseen. Toinen, vaihtoehtoinen dialogi menee näin:
Sanni: "Lähden käymään Walgreensillä, palaan parin tunnin kuluttua."
Äiti: "Tarvitsetko sinä sieltä muka jotain? Mitä sinulta vielä puuttuu?"
"Ei, äiti, minulta ei puutu mitään. Menen hipelöimään ja fiilistelemään purkkeja".
Tavallisen ihmisen voi olla vaikeaa ymmärtää sitä iloa ja tyydytystä mitä pelkästään kosmetiikan äärellä hengaileminen tuo kosmetiikkafriikille.
Kosmetiikkafriikki hakeutuu mielellään erilaisiin kosmetiikkastimulaatiota tarjoaviin ympäristöihin vailla minkäänlaista tarvetta välttämättä ostaa mitään. Friikki haluaa usein vain katsella ja hypistellä purkkeja. Hän nauttii suunnattomasti kosmetiikkaa pursuavista ympäristöistä; se voi olla kosmetiikan erikoisliike, kaverin meikkipöytä, ruokakaupan kemikalio-osasto tai apteekin kosmetiikkahylly. Kaikki käy, kunhan siellä on laaja kattaus kosmetiikan valmisteita.
Olen yrittänyt selittää tätä läheisilleni jo vuosikaudet, mutta viesti ei mene perille. :)
"Mitä sinä siellä Walgreensillä taas teet? Etkö sinä jo käynyt siellä eilen"?
"Niin kävin. Ja nyt menen uudestaan".
:)
Täällä tätini kotikaupungissa Utahin Oremissa minulla on kolme kävelymatkan päässä sijaitsevaa kosmetiikan kohdetta. Lähin on Walgreens, joka on täkäläisittäin apteekki mutta suomalaisittain kuin minimarketin, apteekin ja kosmetiikkaliikkeen sekoitus. Walgreensillä on kokoonsa nähden aivan fantastisen suuri kosmetiikkavalikoima ja sieltä löytää edullisempia merkkejä kuten Covergirliä, Maybellinea, Neutrogenaa, Revlonia ja Almayta. Pelkästään Walgreensin hiustuotehyllyt voisivat viihdyttää minua tuntikaudet.
Toinen kosmetiikkakohde on Unversity Mall, johon kuuluu myös Macy's -tavaratalo. Se on tosi kivaa hengailualuetta, niinkuin ostarit yleensäkin Yhdysvalloissa. University Mall'illa minua kutsuvat Bath & Body Works, Bare Minerals, Macy'sin kosmetiikkaosasto ja MAC.
Kolmas kohde on ruokakauppa: Sprouts Farmers Market. Sprouts on konseptiltaan kuin laajemmin tunnettu Whole Foods -ketju, eli keskittyy luonnonmukaisiin elintarvikkeisiin. Kaupassa on myös laaja kosmetiikkaosasto, ja täältä löytää paljon luonnon- ja semiluonnonkosmetiikkaa, ei-valtavirtamerkkejä. Sproutsista et löydä Niveaa tai L'Orealia, sen sijaan hyllyt notkuvat iHerbistä tutuista merkeistä kuten Desert Essence, Now Solutions, Derma E, Mineral Fusion, Badger ja Avalon Organics.
Suomalaiselle kosmetiikkafriikille erityisen suurta nautintoa Sproutsissa tuottaakin "iHerb-merkkien" bongailu. "Hei, tätä olen tilannut Herbistä, ja tätä, ja tätä....!"
Tänään vien teidät mukanani Sproutsin hyllyille. Ainakin teistä friikeimmät kosmetiikkahypistelijät ja iHerb-tilailijat toivottavasti tykkäävät ja ymmärtävät...! ^_^
Kirjoitin juuri ylempänä, ettei kosmetiikkafriikki aina suinkaan halua ostaa jotain fiilistelyreissuillaan. Ei niin, mutta kyllä minä myönnän, että näitä hyllyjä läpikäydessä toivoisin, että voisin perustella itselleni kaikenlaisia ostoksia. Kotini pursuaa kosmetiikkaa; osa blogin kautta saatua, osa itse ostettua, ja kaikki purkit, pullot ja rasiat ovat ihania, ihania. Se on samalla ongelma ja samalla autuus. Mutta kaiken käyttäminen tai edes kokeileminen ei ole mahdollista, kuten jokainen voi ymmärtää. Yksi ihminen ei voi käyttää viikoittain 20 voidetta, 30 suihkugeeliä ja 10 shampoota. No varmaan voisi, mutta kuinka mielekästä se sitten olisi? Elämä kylpyhuoneessa itseään voidellen, kuorien ja vaahdotellen.
Dilemma ei ratkea koskaan: on aivan kutkuttavan ihanaa testailla kaikkea uutta ja tutustua tuoksuihin, koostumuksiin ja brändifilosofioihin, samalla kun olisi myös aivan älyttömän ihanaa ja tyydyttävää käyttää oikeasti LOPPUUN tuotteita, muodostaa pitkäkestoisia käyttösuhteita rakastamiinsa luottomerkkeihin. Nämä asiat samassa paketissa eivät vain ole mahdollisia, ja se aiheuttaa minussa aika ajoin stressiä ja suurta harmitusta.
No, tilanne on mikä on, voin kuitenkin ilahduttaa muita kosmetiikkahörhöilylläni. Piipahdetaan nyt Sproutsilla. :) En ostanut sieltä mitään! ^_^ (...mutta en lupaa ettenkö osta, vielä on aikaa...)
Pacifica, minulle ihan uusi merkki. Jostain syystä tämä vegaaninen sarja on jäänyt minulta pimentoon, vaikka suomalaiset bloggaajatkin ovat Pacificasta jonkun verran kirjoitelleet ja sitä näemmä (googlegoole) löytyy myynnistä Suomestakin.
Pacificaa saa myös iHerbistä. Sarja näyttää niin houkuttavalta että on suuri vaara, että päädyn joitain sarjan tuotteita vielä kiikuttamaan kassalle ensi viikon aikana.
Pacificalla on myös ihania tuoksuja. Ihastuin etenkin Malibu Lemon Blossomiin.
"Iherbistien" vakiokamaa; Avalon Organics.
Monille iHerbin valikoimasta tutuille yhdysvaltalaisille (semi-)luonnonkosmetiikkasarjoille on tyypillistä hyvin vaatimaton, halpa ulkonäkö, niin myös Avalonille. Nämä tyypit eivät tosiaan juuri ulkokuorellaan houkuta, mutta valikoima on todella mielenkiintoinen ja laaja.
Ainesosillaan vaikuttavien incien kärjestä voi usein bongata raskaan sarjan tähtiainesosia kuten glykolihappoa, lakritsiuutetta, c-vitamiinia, peptidiyhdisteitä ja a-vitamiinia. Jo pelkästään ainesosaluettelojen puolesta haluaisin kahmaista repullisen Sprouts-kamaa mukaani kotiin :)
Reviva Labs on toinen iherb-klassikoihin kuuluva, ulkoisesti aika karmean näköinen mutta sisällöltään kultaa sisältävä sarja.
Glykolihappovoide, jota saa 5% ja 10% vahvuisena, on yksi Reviva Labsin tehotuotteita. Tämä voide oli yksi ihan ensimmäisiä iHerb-vinkkejä joita sain, kun aloin vuosia sitten tutustua iHerbin loputtomaan valikoimaan.
Bongasin Revivan rumien pullojen rivistöstä myös erittäin vakuuttavan kuuloisia kasvovesiä ja glykolihappopohjaisen putsarinkin. Ai että miten mielelläni testaisin kaikki nämäkin.... vaikka esteettistä iloa nämä eivät tuo :D
Puhuin ylempänä semi-luonnonkosmetiikasta, vaikka itse asiassa monen "iHerb-valikoima-tyyppisen" amerikkalaissarjan kohdalla voisi puhua ihan vain normikosmetiikasta. Sarjat on markkinoitu taitavasti hyvin luonnollisina, ja kun niiden myyntiväylät ovat luonnollisuuteen assosioituvia paikkoja kuten iHerb, Whole Foods ja Sprouts, pitää moni kuluttaja näitä varmasti itsestäänselvästi rehellisenä luonnonkosmetiikkana. Sitä kaikki eivät kuitenkaan ole, hyvänä esimerkkinä kuvan Mineral Fusion sekä monelle suomalaiselle tuttu Alba Botanica.
Mineral Fusion -sarja sai minut ensin innostumaan vakuuttavan näköisellä valikoimallaan johon kuuluu myös värikosmetiikkaa, mutta ainesosalistoista paljastuneet silikonit saivat palon hieman laskemaan. Ei sillä etteikö silikonipitoinen kosmetiikka voi olla oikein hyvääkin kosmetiikkaa, mutta koska oma henkilökohtainen kiinnostukseni kohdistuu ennen kaikkea aitoon, synteettisiä ainesosia välttelevään luonnonkosmetiikkaan, nämä hieman harhaanjohtavasti luonnollisina markkinoidut sarjat aikaansaavat minussa anti-reaktion.
Derma E on sekin tosi kiinnostava sarja, johon olen aiemmin tutustunut kiitos lukijavinkin. Minulla on itse asiassa täällä reissussakin mukana yksi Derma E:n tuote: AHA-happokuorinta. Otin sen mukaan COSRX:n sijaan, kun pullo on COSRX:ää pienempi ja matkaystävällisempi.
Derma E:n pakkaukset on juuri päivitetty vähän siedettävämmän näköisiksi, hyllyssä näkyy vielä rinnakkain niin vanhoja kuin uusia pakkauksia.
Jälleen aivan mahtavan kuuloinen kasvo/hoitovesi.
On mielenkiintoista, että markkinoilla on niin paljon ainesosiltaan huippulaatuisia sarjoja, jotka nukkavierun ulkonäkönsä ja myyntikanaviensa kautta jäävät vain pienen yleisön löytämiksi, samalla kun suurten yhtiöiden muskelibudjeteilla markkinoidut mutta usein ainesosiltaan paljon heikommat luksustuotteet saavat suuren näkyvyyden ja tunnettuuden.
Sproutsin valikoimassa on niin monta sarjaa että saisin suorittaa tänne aika monta iltakävelyä tutustuakseni jokaiseen. :)
Sea-el on yksi uusista tuttavuuksista. Taas niin rumia, mutta niin kiinnostavia purkkeja. "Naku" roll-on-seerumi, hmmmm.... :)
Tänään aion suorittaa kosmetiikkakävelyn vähän kauempana sijaitsevaan Super Targetiin. Oremin Target on ennen kaikkea ruokakauppa, ja aivan valtava sellainen, mutta siellä on myös oikein puoleensavetävä kosmetiikkaosasto. Tätini oli taas aivan kummissaan.
Turha yrittää saada muita ymmärtämään. :)
Karkkipäivän joulukalenteri - luukku kolme
Tänään kalenterissa yksi joukkoon sirotelluista arvontaluukuista.
Arvottavana on paketillinen Estelle & Thildin ihania uutuusmeikkejä. :)
Setissä:
Bio Mineral Fresh Glow Satin Blush sävyssä Sweet Coral
Bio Mineral Lip Gloss sävyssä Garden Party
Bio Mineral Silky Eyeshadow sävyssä Urban Earth
Angled Blush Brush -poskipunasivellin
Blending Eyeshadow Brush -luomivärisivellin
Poskipunasivellin on pieni ja siro ja sopii mielestäni hyvin myös puuterimaisten korostusten tekemiseen. Luomivärisivellin sopii häivytykseen.
.
Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttilaatikkoon. Osallistumisaikaa on 4.12. siihen saakka, kunnes julkaisen seuraavan luukun. Jätäthän kommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
P.S. Kerrotteko Bloglovin' -seuraajat näkyykö tämä postaus nyt Bloglovinissa. Sain eilen useamman viestin joiden mukaan 1. ja 2. luukut eivät näkyneet Bloglovinissa, mutta ranch-postaus näkyi. Itselleni joulukalenteriluukut näkyivät Bloglovinissa ensin normaalisti mutta muuttuivat sitten viime vuoden luukuiksi (!!!). En keksi tähän muuta syytä kuin url-osoitteen joka kenties sotkee Bloglovinia - edellisvuoden ja tämän vuoden joulukalenterien luukuilla kun on tismalleen sama url. Muutin tämän luukun urlin muotoon "luukku-3", toivottavasti se auttaisi Bloglovin-seurannassa.
Olipahan eilen taas päivä. Ainekset olivat kasassa ikävällä tavalla vieläkin jännittävämpään lopputulemaan, mutta onneksi kaikki selvisivät omista seikkailuistaan lopulta hiellä ja väliaikaisesti kohonneella pulssilla.
Meillä oli eilen illalla sovittuna sisareni kanssa treffit Las Vegasissa kello 18.00. Äiti ja minä lähdimme Vegasia kohden Los Angelesista, sisareni Helsingistä.
Aamu valkeni Los Angelesissa jälleen kirkkaana ja aurinkoisena. Tilasin ensimmäistä kertaa elämässäni Uber-kyydin joka heitti meidät miellyttävästi ruuhkattomia teitä 45 minuutissa Venice Beachilta Downtownin Greyhound-asemalle.
Edellisyönä en meinannut saada unta kun jännitin, ehtiikö sisareni tunnin vaihtoajallaan Tukholmassa Vegasin lennolleen. Hänen piti Tukholmassa vielä tsekkautua sisään Vegasin lennolle koska oli ostanut lennot erikseen. Jos Helsingin lento olisi yhtään myöhässä, sisareni missaisi jatkolennon (budjettireissaajaluonteena hän oli varannut myöhäisemmän, halvemman Helsinki-Tukholma-lennon). Rauhoituin kun kello 04.00 Kalifornian aikaa tuli viesti että sisko oli Vegasin koneessa. Myöhemmin saimme kuulla, että ehtiminen oli 10 minuutista kiinni.
Bussi lähti etenemään reittiään Los Angelesista San Bernadinon kautta Vegasiin viime vuodelta tutuissa maisemissa. Katselin ohi kiitäviä erämaamaisemia ja muistelin, kuinka viime vuonna samainen matka starttasi Losissa sateisessa säässä pilvien väistyessä kun lähestyimme erämaaosuutta.
Rentouduin ja avasin läppärini. Greyhoundin ilmainen wi-fi-yhteyskin näytti toimivan tällä kertaa joten ehtisin vastata matkan aikana blogikommentteihin. Mukava matka edessä, ja pian tapaisimme siskoni. Mieli oli iloinen ja odottava.
Tämän selfien jälkeen meni 10 minuuttia, kun bussista alkoi yhtäkkiä kuulua korkeaa ujellusta.
Hetkeä myöhemmin kuljettaja ohjasi bussin tien sivuun. Kuski tarttui mikkiin ja kertoi tilanteen vähintään rehellisesti ja suoraan:
"Folks, I am really sorry, but it seems we have a mechanical failure and it's pretty serious. I can see some smoke coming from the back."
Bussiin laskeutui hiljaisuus. Kuski pyysi kaikkia pysymään paikoillaan ja lähti ulos tarkistamaan tilanteen. Seuraavat minuutit tuntuivat venyvän ja venyvän, kuski oli ulkona ehkä 10 minuuttia mutta se tuntui puolelta tunnilta. Tuntui, kuin kaikki matkustajat olisivat pidättäneet hengitystään.
Erittäin helposti huolestuvana ja herkästi ylireagoivana luonteena tunsin pulssini alkavan kohota. Haisiko täällä savu..? Bensa...? Miksi kuski viipyi ja viipyi...? Katseeni vaelteli muissa matkustajissa jotka vastasivat yhtä hämmentyneillä katseilla. Käytävän toisella puolella istuva teinipoika totesi lakonisesti ystävälleen, "Ok, if the gas gets in, how long 'till we gonna die? We can't get out. The folks in the back rows will die first, right?"
Voisiko se kuski nyt palata sisään...!
Aloin tarkkailla ohi ajavien autojen ikkunoita, katsottiinko niistä bussiamme? Jos bussimme olisi tulessa, kai ohiajavista autoista luotaisiin meihin järkyttyneitä katseita..?
Ei. Kukaan ei katsonut bussiimme päin. Ei me varmaankaan oltu tulessa ainakaan.
"I'm scared", kuulin teinipojan sanovan.
Sitten kuski palasi.
"Minulla ei ole hyviä uutisia, kaverit. Bussi ei liiku tästä mihinkään, meillä on vuoto." (En ymmärtänyt mikä vuoto). "Sanon suoraan että nyt istutaan tässä hyvä tovi, ottakaa iisisti. Todennäköisesti menee ainakin neljä tuntia että saamme korvaavan bussin hakemaan meidät".
Bussiin levisi kollektiivinen "Eihhhelvetti".
Neljä tuntia? Mitä, miksi? Olimme ajaneet Losista vasta alle kaksi tuntia, eikö tähän nyt saada uutta bussia sen aiemmin? Ilmeisesti ei.
Kuuntelimme seuraavat pari tuntia kun kuski yritti puhelimessa saada meille apua, ja tilanne sai välillä jo absurdin koomisia piirteitä kun puhelimen päähän saatu mekaanikko ei suostunut (!) lähtemään meitä kohti ennenkuin hänelle annettaisiin täsmälliset GPS-koordinaatit. "Sir, what is your problem? You cannot miss us, it's a freakin' Greyhound bus by the road, you cannot miss us..!!" kuski huusi.
Bussin oma GPS ei toiminut eikä ilmeisesti monen matkustajan puhelimenkaan. En tajunnut mistään mitään. Kuski huusi kerta toisensa jälkeen että nyt tarvitaan ne GPS-koordinaatit ja eikö kellään ole antaa niitä. Kellään ei ollut. Joku reittiä tarkasti seurannut fiksu matkustaja meni lopulta puhelimeen selittämään mekaanikolle minkä exitin olimme viimeksi ohittaneet ja missä kohtaa Interstatea olimme, mutta mekaanikko ei vakuuttunut. Lopulta kuski luovutti. "I've just talked to the stupidest person on earth" hän selvitti meille.
Aivan käsittämätöntä.
Oli tautisen kuuma ja osa matkustajista alkoi voida pahoin kuumassa ja tunkkaisessa bussissa jossa ilmastointikaan ei tietenkään enää toiminut kun moottori oli sammutettu. Kuski kuitenkin kielsi ketään menemästä ulos koska hän oli vastuussa matkustajien turvallisuudesta ja olimme vilkkaan highwayn sivussa, emme virallisella levikkeellä ja taukopaikalla.
Lopulta eräs ahdistuneen oloinen nuori nainen vetosi kuskiin että hänen oli pakko päästä ulos tupakalle rauhoittuakseen. Tässä vaiheessa olimme istuneet tien sivussa jo runsaan tunnin, ja bussissa oli jo ehditty kuuluttaa diabeteslääkkeitä tai jotain makeaa lääkkeensä unohtaneelle diabeetikko-matkustajalle. Levottomuus lisääntyi koko ajan. Kuski varmasti tajusi että pian meillä olisi suurempi ongelma käsissä matkustajien saadessa suljetussa ja kuumassa bussissa ahdistus- ja sairauskohtauksia, ja hän antoi viimein luvan mennä ulos.
Minulla oli lopulta ihan rauhallinen olo, minulle riitti tieto ettei moottori ollut aikeissa räjähtää. Ainoa huolenaiheeni oli juoman loppuminen, sillä olin pakannut mukaan alle litran vettä.
Aika kului ja seurasin auringon laskemista ikkunan takana.
Lopulta saimme hyviä uutisia.
[vimeo 243534718 w=640 h=1138]
On The Greyhound 18.11.17 from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Korvaava bussi saapui viimein viiden aikaan auringon juuri laskiessa.
Matka jatkui pinkiksi ja oranssiksi värjäytyvän taivaan alla hiljaisuuden vallitessa. Pian saimme juotavaakin seuraavalta huoltoasemalta.
Onneksi tilanteesta selvittiin lopulta vain säikähdyksellä ja pitkällä kärsivällisyyden koettelemuksella, kukaan ei saanut sairaus- tai aggressiokohtausta. Jälkimmäinen skenaario olisi sekin voinut hyvinkin olla mahdollinen; jokuhan olisi saattanut käydä riehumaan kuumuuden ja epävarmuuden käydessä sietämättömäksi. Tuntui kieltämättä hullulta, ettei Greyhoundilta pitkään aikaan osattu sanoa milloin pelastava bussi oikeasti pääsee paikalle. Absurdista mekaanikosta puhumattakaan.
Sellainen roadtrip Vegasiin tällä kertaa.
Pitkiksi venyneiden tuntien aikana ehdimme myös jännittää, saahan Vegasissa odottava siskoni tiedon myöhästymisestämme. Jos hän ei kuulisi meistä mitään, hänhän pelästyisi suunniltaan kun meitä ei kuulu sovittuun aikaan bussin normaalin aikataulun mukaisesti. Sisareni puhelin ei toimi Yhdysvalloissa (katsokaas, me olemme sitä museopuhelin-sorttia...), joten ainoa yhteydenpitokeino on Messenger jota sisko käyttää tabletillaan. Koska Greyhoundin wi-fi ei toiminut seistessämme tien poskessa, en voinut lähettää hänelle Messenger-viestiä.
Niinpä lähetin tekstiviestejä Mr. Karkkipäivälle ja toiselle siskolleni ja käskin heitä ilmoittamaan Vegas-siskolle Mesen kautta tilanteestamme. Koska Suomessa oli tuolloin aamuyö, ei tietenkään ollut takeita siitä oliko kukaan hereillä lukemassa näitä viestejä. Lopulta Mr. Karkkipäivä soitti minulle ilmeisessä "juhlakunnossa" (lauantaiyö....), ja hetken tuntui vaikealta saada häntä ymmärtämään ettei siskolleni voinut soittaa. Sain hänet lopulta tajuamaan mistä on kyse ja juhlakuntoinen mieheni sai viestin eteenpäin sisarelleni.
Saavuimme Vegasin Greyhound-asemalle lopulta illalla yhdeksältä.
Jännityksen lauettua rinnassa velloneen huolimöykyn korvasi lämpimän jälleennäkemisen ilo. Vegas. Niin outoa ja odottamatonta kuin se onkin, minä tykkään Vegasista ihan älyttömästi. Tämä selvisi viime vuoden reissulla, ja ilo oli nyt kaksinkertainen.
Tai moninkertainen, kohdatessamme viimein sisareni hotellimme aulassa.
"Huhhuh mikä päivä", sanoin.
"No odottakaas kun kuulette mitä minulle kävi Arlandan kentällä", vastasi sisareni.
Sitä tarinaa en kokonaisuudessaan enää täällä jaa koska eiköhän juttua ole tullut jo tarpeeksi. :) Mutta sisareni oli vahingossa kävellyt transferin ohi ja päätyi lähtevän lentonsa portille ilman boarding passia, ja tajusi olevansa ihan väärällä puolella kun check-inin sulkeutumiseen oli enää 10 minuuttia....
Loppu hyvin kaikki hyvin.
Oli lauantai-ilta, kello 22.00, ja täällä olimme nyt kaikki. In fabulous Las Vegas.
Monelle tuttujen ihonhoidon aktiiviaineiden kuten AHA- ja BHA-happojen ja C-vitamiinituotteiden optimaalinen käyttö on ihan oma taiteenlajinsa.
Yksi Korea-vierailuni kiinnostavimpia ja inspiroivimpia lieveilmiöitä liittyy kosmetiikan ainesosiin, ja tähän pohjautuu tämänkin päiväinen kirjoitukseni. Asialla ei sinänsä ole mitään tekemistä nimenomaan Korean kanssa, mutta silta rakentuu korealaisesta kosmetiikasta bloggaavien K-Beauty-harrastajien äärimmäisen syvälliseen kiinnostukseen kosmetiikan raaka-aineita kohtaan.
Blogeista kuten Snow White and The Asian Pear, Skin And Tonics ja Fifty Shades of Snail olen ahminut vajaassa kuukaudessa enemmän tieteellisin tutkimuksin taustoitettua kosmetiikkatietoa kuin parin viime vuoden aikana yhteensä. :)
Kuva: Unsplash
Joku on varmaan joskus kuullut ihanteellisen pH-arvon merkityksestä AHA- ja BHA -tuotteiden sekä C-vitamiiniseerumeiden toiminnalle, ja osa kenties on myös tietoinen pitoisuuksista, joilla nämä ainesosat ovat tehokkaimmillaan.
Kuka viittaa? :)
Kuva: The Ordinary
Mitä tarkoitetaan ”tehokkuudella”?
AHA- ja BHA-happojen kohdalla sillä tarkoitetaan pitoisuutta, jolla hapot kuorivat ihoa kemiallisesti. C-vitamiinin kohdalla se tarkoittaa vahvuutta, jolla c-vitamiini kirkastaa ihoa ja häivyttää pigmenttiläiskiä.
Kuorivalla pitoisuudella AHA- ja BHA-hapot vaikuttavat ihon pintaan ja rakenteeseen ihohuokosia puhdistaen ja supistaen, ihon sävyä tasoittaen ja kirkastaen, aknea ja epäpuhtauksia vähentäen ja ikääntymisen merkkejä kuten juonteita ja pigmenttiläiskiä häivyttäen.
Alemmilla pitoisuuksilla vaikutukset vaihtelevat kosteuttavuudesta (AHA) ja antioksidanttisuudesta (C-vitamiini) tuotteen säilyvyyteen (salisyylihappo).
Kun halutaan hapoilta kuorivaa ja kirkastavaa tehoa, on oikea pitoisuus ja pH ratkaisevaa. Uskottavat, oikeasti tehokkaita tuotteita valmistavat brändit ilmoittavat tuotteessaan aina pitoisuuden ja usein myös pH:n. Jos pitoisuutta ei ole mainittu, voi olettaa, ettei se todennäköisesti ole optimaalisen tehon rajoissa.
Kuva: The Ordinary
Pieni pikakurssi:
AHA –hapot: tehokas pitoisuus 5-8% , pH-alue 3-4,5
BHA –hapot: tehokas pitoisuus salisyylihappo 1-2 %, betaiinisalisylaatti 4%, pH-alue 3-4
C-vitamiini: L-askorbiinihappo (tutkituin ja tehokkaimpana pidetty kosmetiikassa käytetty C-vitamiinin muoto) tehokas pitoisuus 10-20%, pH-alue 3-3,5
Markkinoilla on myös tuotteita näitä korkeammilla pitoisuuksilla, mutta yllä mainitut ovat yleisiä viitearvoja joihin törmää useimmissa lähteissä.
Minulle nämä seikat olivat tuttuja entuudestaan, mutta kaikkein suurimman potentiaalin tuotteiltaan haluavat ihonhoidon hifistelijät ovat vieneet homman vielä paljon yksityiskohtaisemmalle tasolle ja optimoineet rutiinissa kaiken.
Kuva: Unsplash
Kuulkaapa tätä:
1 Ihon pH:n optimointi
Jotta hapot pääsevät vaikuttamaan kaikkein parhaiten, ei riitä että itse tuotteen pH on oikea. Myös ihon pH:n on oltava niin lähellä optimiarvoa kuin mahdollista. Koska iho jää pesun jäljiltä yleensä jonnekin pH 5-7:n maastoon, riippuen käytetystä puhdistusaineesta (tai jopa emäksiseksi, jos on käytetty emäksistä putsaria), on joko odotettava 15-20 minuuttia jotta pH laskee itsestään, tai käytettävä pH:ta laskevaa kasvovettä, josta olikin puhetta taannoisessa pH-postauksessani.
Mutta – tehtävään ei sovikaan mikä tahansa happaman pH:n kasvovesi. Parhaan tuloksen saamiseksi on valittava kasvovesi, joka ei ole hoitava ja kosteuttava vaan formuloitu pelkästään pH:n tasapainottamiseen. Miksi? Kosteuttavat kasvovedet jättävät iholle hoitavia ainesosia, ja nämä puolestaan heikentävät happojen vaikutusta. AHA:n ja BHA:n tulisi päästä imeytymään iholle mahdollisimman esteettä.
Happohifistelijöiden suosikeihin pH:n tasapainotuksessa kuuluu mm. Mizonin AHA & BHA Daily Clean Toner.
2 Vaikutusajan optimointi
AHA- ja BHA-hapot sekä C-vitamiinin muodoista L-askorbiinihappo vaativat 15-20 minuutin vaikutus- ja imeytymisajan - yksinään. Tämä tarkoittaa sitä, että iholle ei levitetä mitään muita tuotteita heti näiden tuotteiden perään.
Käytännön esimerkki: kun käytin Paula’s Choicen Resist-sarjan AHA-seerumia ja AHA-hoitovettä, tein "väärin" levittäessäni niiden päälle kosteusvoiteen heti niiden imeydyttyä. Päälle levitetty tuote muuttaa ihon pH:ta ja pahimmillaan pilaa ja katkaisee hapon vaikutuksen. 20 minuutin kuluttua happo on taikansa tehnyt ja nyt voi jatkaa seuraavilla tuotteilla :)
Kuva: Unsplash
3 Vaikutusolosuhteiden optimointi
Tämä oli ehkä mielettömin huomio enkä usko että kukaan tavallinen C-vitamiiniseerumin ostanut kuluttaja tulisi ikinä, koskaan tätä ajatelleeksi, puhumattakaan toteuttaneeksi! :D
Koska C-vitamiini hapettuu nopeasti päästessään kontaktiin valon ja hapen kanssa, tulisi C-vitamiinituotteen vaikutuksen ajan mielellään välttää kirkkaassa valossa oleilua, esimerkiksi aurinkoisen ikkunan äärellä hengailua. Hapen vaikutusta ei tietenkään voi estää, mutta hartain hifistelijä vetäytyy C-vitamiiniseerumeineen 20 minuutiksi pimeään huoneeseen…!
Kuva: COSRX
4 Tuotteiden järjestyksen optimointi
Jos käytössä on samanaikaisesti sekä AHA-, BHA- että C-vitamiinituotteita, on niiden järjestys pH-arvon mukainen.
Ensin iholle laitetaan alhaisimman pH-ympäristön vaativa tuote eli L-askorbiinihappo. L-askorbiinihappo, C-vitamiineista tehokkaimpana pidetty, toimii parhaiten alle 3,5 pH-alueella. (Jos C-vitamiiniseerumissasi on joku muu C-vitamiinin muoto kuten magnesium ascorbyl phosphate, pH-sääntö ei päde ja tuotteen voi laittaa AHA:n ja BHA:n jälkeen.)
Seuraavaksi laitettaisiin BHA-tuote, tietysti odottaen välissä 20 minuuttia.
AHA- ja BHA-hapot toimivat käytännössä samalla pH-alueella, mutta BHA:n etusijaa perustellaan sillä, että BHA:n ollessa rasvaliukoinen, se on mielekästä laittaa ennen vesiliukoisia aineita. Kun BHA on "raivannut tilaa" liuottelemalla huokosiin kertyneitä talikönttejä, pääsevät AHA-hapot ja muut aineet imeytymään ja vaikuttamaan paremmin.
Harva käyttää yhtä aikaa kaikkia kolmea, mutta jos käyttäisi, järjestys olisi tämä.
Eikö ole aika mielenkiintoista?
AHA, BHA – ja C-vitamiinituotteet ovat yleisiä ja suosittuja, mutta en ole nähnyt yhdenkään tuotteen pakkauksessa ohjeita liittyen iho pH:n tasapainotukseen tai tuotteiden vaikutusaikaan. Yleensä tuotteissa lukee vain ”levitä puhtaalle iholle, anna imeytyä, ja jatka normaalin ihonhoitorutiinisi mukaisilla tuotteilla”.
Syy tähän on arvatenkin se, että valmistajat tietävät, ettei keskivertokuluttaja jaksa noudattaa tällaisia ohjeita. Vaikka kosmetiikkafriikit ja ihonhoitoon erityisellä tavoitteellisuudella suhtautuvat käyttävät mielellään aikaa tarkkojen ohjeiden noudattamiseen, massakuluttaja ei, eikä ihonhoidosta voi tehdä heille liian monimutkaista. Siksi näistä ei varmaan puhuta yleisemmin.
Mr. Karkkipäiväkin käyttää BHA-tuotetta ;)
Lisäksi riittävän pitoisuuden sisältävät happotuotteet kuitenkin toimivat jollain tavalla ja niistä on usein jotain hyötyä, vaikka kaikkia tekijöitä ei optimoisikaan.
Itsekin huomasin AHA-happojen positiiviset vaikutukset vaikka en suorittanutkaan pH-toimenpiteitä enkä huomioinut vaikutusaikoja. Ja misterin parranajonjälkeiset näppylät ja ihoärsytys hävisivät hänen alettuaan käyttää BHA-vettä, eikä hän taatusti ole tasapainotellut hipiäänsä pesun jälkeen yhtään millään :D
Mutta kuluttaja, joka ei esimerkiksi ole tietoinen tehokkuuteen vaadittavista pitoisuuksista, saattaa pettyä paljon lupaaviin happotuotteisiinsa ja kuvitella, etteivät hapot ylipäänsä toimikaan, vaikka syynä voi olla vain liian alhainen pitoisuus. Tietoisuus happojen vaikutuksiin liittyvistä tekijöistä voi olla ratkaisevassa asemassa oikeasti tehokasta tuotetta hakiessa. Pullonkylkitekstien lupaukset eivät lopulta sano mitään, jos ne eivät selkeästi ilmaise myös käytettyä pitoisuutta.
Kuriositeetti: happoteknologiaan pohjautuvat tuotteet ja kemiallinen kuorinta eivät ole perinteisesti kuuluneet aasialaiseen ihonhoitoon, vaan ovat tulleet Koreaan lännestä - kerrankin jotain myös näin päin. :)
Jaksaisiko joku teistä lähteä hiomaan ihonhoitorutiiniaan tähän tapaan? Kuinka moni käyttää AHA-, BHA- tai C-vitamiinituotteita?
Muistilista:
Hei te kaikki jotka seuraatte Karkkipäivää Facebookin kautta, minulla olisi teille kysymys:
Näettekö blogini päivityksiä uutisvirrassanne samaan tapaan kuin ennen?
Olen huomannut, että päivitysteni tavoittavuus Naamakirjassa on viimeisen noin kolmen-neljän viikon aikana tippunut merkittävästi. Tavoittavuus on siis sitä, kuinka moni näkee päivitykseni uutisvirrassaan.
Säännöllisesti näitä lukuja seuraavana tunnen postausten tavoittavuuden ja ns. keskivertoluvut, jotka ovat vuosia pysyneet samoina. Jopa se, miten nopeasti ihmiset reagoivat julkaisuun, on vuosikaudet pysynyt hyvin vakiona. (Esim. Elisa <3 joka aina - ennen muutosta- olit se ensimmäinen joka heti tykkäsit mun päivityksistä ^_^ <3)
Nyt tavoittavuus ja reaktiot ovat muuttuneet niin selvästi, että olen miettinyt, onko Facebookin algoritmiä jotenkin muutettu samoin kuin Instagramin, eli seurattujen kohteiden päivitykset eivät näy seuraajille enää aikajärjestyksessä tai ylipäänsä päivity uutisvirtaan kovinkaan reaaliaikaisesti.
Facebook-tavoittavuus ei kuitenkaan korreloi blogipostausten yleisen suosion kanssa, eli vaikka tavoittavuus Naamakirjassa jäisi heikoksi, voivat Google Analytics -luvut kertoa toista postauksen kokonaistavoittavuudesta (eli montako kertaa niitä on klikattu ja luettu ylipäänsä). Tämä on vielä vahvistanut ajatustani siitä, että tavoittavuus/näkyvyysongelma liittyy nimenomaan Facebookiin eikä kerro siitä, että postaukseni ovat vain yleisesti muuttuneet niin tylsiksi ettei ihmisiä enää kiinnosta lukea niitä entiseen malliin. Vaikka voihan sekin olla mahdollisuus. :p
Numeronisse kaivoi lukuja esiin :)
Ennen viime viikkojen muutosta blogipostauksen keskivertotavoittavuus Facessa on ollut 1200 henkilön kieppeillä, ns. "heikompi" postaus on tavoittanut yleensä 1100-1500 henkilöä. Kaikkein epäkiinnostavimmat ovat jääneet alle 1000 lukuihin, mutta näitä on ennen ollut todella harvoin. Erityisen suositut postaukset yltävät lukuihin 3000 ylöspäin, esimerkkinä vaikka Vältä matkanvaraussivustojen kusetukset, joka tavoitti Facebookissa lähes 6000 ihmistä.
Google Analytics
Nyt muutoksen jälkeen tavoittavuus jää lähes kaikkien postausten kohdalla alle 1500, moni alle tuhannen. Viimeisen kolmen viikon suosituin postaus, kaksoispuhdistuksesta, tavoitti Naamakirjassa hädin tuskin 1500 ihmistä, mutta Google Analytics -sijoitus tekee siitä jopa yhden koko vuoden luetuimmista postauksista.
Google Analytics
Vertailuesimerkkinä alumiinittomat deodorantit -postaus elokuun alusta.
Sen Facebook-tavoittavuus on reilusti korkeampi kuin kaksoispuhdistuksen, mutta "todellinen" suosio Google Analyticsin mukaan alhaisempi kuin putsaripostauksen.
Ja jos katson kesän alhaisimpia lukukertoja saaneita postauksia, kuten juttuani Brasserie Ångbåtsbryggan -ravintolasta, sai sekin Facebookissa paljon korkeamman tavoittavuuden kuin suurin osa viime viikkojen julkaisuistani.
Missä mättää?
Helpottakaa uteliaisuuttani, Facebook-seuraajani, ja kertokaa, näkyvätkö postaukseni teille nykyään viiveellä, harvemmin tai jopa eivät lainkaan?
