Kuluttaja- ja kilpailuvirasto on vastannut minulle yhteydenottooni koskien markkinoinnin tunnistettavuuden yhtenäistämistä kaikessa mediassa.
Yhteydenottoni liittyy ohjeistukseen, joka on erilainen vaikuttajamedialle sekä perinteiselle medialle. Tiivistettynä kyse on siitä, että markkinointimenettelyt sekä se, mikä katsotaan mainonnaksi, on määritelty eri tavoin vaikuttajamedian ja perinteisen median ohjeistuksessa. Esimerkiksi lehdistö on vapaa hyödyntämään ilmaiseksi saamiaan tuotteita vailla mainosmerkintöjä ”journalistisin perustein”, kun taas vaikuttajamediassa samat saadut tuotteet ovat viranomaisen tulkinnan mukaan ”mainos”.
Tämän seurauksena kuluttajan on vaikea tunnistaa tai tietää, mikä kaikki on mainontaa, ja käytäntöjen erot vaikuttavat myös siihen, että kuluttaja voi pitää yhtä mediaa riippumattomampana kuin toista. Asiaa avaa myös tämä postaukseni.
Vaikuttajien ohjeistuksesta vastaa Kuluttaja-asiamies, perinteisen median ohjeistuksesta Journalistin Ohjeet. Ohjeiden pääasiallinen ero liittyy siihen, että Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan julkaisuun päätyneen tuotteen tai palvelun alkuperä määrittää julkaisun mainonnallisen luonteen, Journalistin Ohjeiden mukaan taas tapa, jolla aihetta käsitellään.
Kummassakin mediassa maksettu markkinointi on aina mainontaa, eikä maksetun mainonnan merkinnöissä - ainakaan pääsääntöisesti, tietojeni mukaan - ole ollut puutteita. Tulkintaero koskee ilman palkkiota tai julkaisuvelvoitetta saatuja tuotteita, palveluita tai muita etuja, joita median edustaja kuten toimittaja tai vaikuttaja saa asemansa vuoksi.
Kuluttaja-asiamies näkee median edustajalle annetut ilmaiset tuotteet aina markkinointina, koska annettujen tuotteiden taustalla on pohjimmiltaan kaupallinen intressi eli toive siitä, että tuote saa näkyvyyttä julkaisijan mediassa. Journalistin Ohjeet eivät ota lainkaan kantaa siihen, ovatko ilmaiseksi saadut tuotteet "markkinointia" ja lehdistö itse näkee ilmaiset tuotteet työvälineinä. Myös moni vaikuttaja, joka kirjoittaa tietystä aihepiiristä työkseen, näkee tuotteet työvälineinä.
Sillä, miten vaikuttaja saamansa tuotteet näkee, ei kuitenkaan ole ohjeistuksen kannalta merkitystä, sillä ohjeet on luotu yleisellä tasolla kaikille sosiaalisessa mediassa sisältöjä luoville tahoille. Vaikuttajia on monenlaisia; osa toimii ammattimaisesti, osa ei tiedä mitään markkinointiin liittyvistä lakipykäkien velvoitteista. Edes sillä ei ole merkitystä, kutsuuko henkilö itseään vaikuttajaksi.
KKV:n selvennöksen pohjalta ymmärrän nyt entistä paremmin tarpeen tarkalle ohjeistukselle. Ohjeistus on välttämätön.
Kuitenkin, pidän edelleen ongelmallisena, että mainonnan tunnistettavuuden säännöt eivät ole kaikessa mediassa yhtenäiset. 👉 Koska kuluttajansuojalakia tulkitsevan viranomaisen mukaan ilmaiseksi saatu tuote omaa mainonnallisen luonteen tuotteen käsittelytavasta riippumatta, ei ole johdonmukaista vaatia tämän mainonnallisen luonteen esiintuomista yhdessä mediassa mutta ei toisessa.
Jos ohjeistus ja käytännöt mainosmerkintöjen suhteen ovat eri medioissa erilaiset, miten kuluttajalla on mitään mahdollisuutta erottaa, milloin taustalla vaikuttaa yrityksen kaupallinen intressi ja milloin ei? Miten perustellaan, että tuo kaupallinen intressi on tärkeää tunnistaa yhdessä mediassa, mutta ei toisessa? Viranomaisen tulkinnan tulisi näkyä tasapuolisesti kaikessa mediassa.
KKV:lta saamastani vastauksesta tulkitsen, että Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan myös perinteisen median tulisi merkitä ilmaiseksi saadut tuotteet. Kuluttaja-asiamies kertoo, että ohjeiden puute johtuu priorisoinnista; toistaiseksi Kuluttaja-asiamies ei ole arvioinut ja ohjeistanut merkintöjä perinteisen median osalta. Ohjeiden puute ei tarkoita, etteikö merkintöjä tulisi tehdä. Se tarkoittaa vain sitä, että KKV on priorisoinut muita asioita.
Joka tapauksessa tilanne tällä hetkellä on se, että lain tulkinnan puitteissa jokaisen median tulisi ilmoittaa, kun tuote on saatu ilmaiseksi, mutta käytännössä perinteinen media ei tätä tee - tai tekee hyvin harvoin, poikkeuksiakin* on - ja oma oletukseni on, ettei merkintöjä tehdä, koska mikään ohjeistus ei kirjaimellisesti ohjeista tähän.
* Yksi poikkeus on Anna-lehti, joka käyttää esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden esittelyssään ilmaisua: "Artikkelissa mainituista tuotteista osa on ostettu ja osa saatu toimitukseen saaduista näytteistä". Tämä merkintä erottaa Annan positiivisella tavalla kaikista muista ns. naistenlehdistä, mutta ei olisi sallittu vaikuttajamediassa, sillä vaikuttajien ohjeistus vaatii tuotteiden alkuperän sekä yritysten tarkan erittelyn ja maininnan.
Palaan aiheeseen vielä toisessa postauksessa, jossa avaan Journalistin ohjeita markkinoinnin näkökulmasta ja kerron siitä, miten lehdet näkevät ilmaiseksi saatujen tuotteiden luonteen toimituksellisissa sisällöissään.
. . .
Tässä KKV:n minulle kirjoittama vastaus. Julkaisen sen, koska se antaa vastauksia kanavissani käytyyn keskusteluun ja vastauksella on kuluttajille merkitystä.
Vastauksen väliotsikot ovat minun lisäämiäni - lisäsin ne lukemisen sekä vastauksen sisällön jäsentämisen helpottamiseksi. Olen myös lisännyt värikorostuksen tärkeiksi katsomiini kohtiin.
KKV, 28.4.2025
"Kiitos viesteistäsi. Vastaamme samalla alla olevaan viestiisi ja 23.4. lähettämääsi viestiin.
Juuri näin, kun perinteisessä mediassa on kaupallista sisältöä, tulee kuluttajansuojalakia noudattaa. Sivulla Mainonnan tunnistettavuus - Kilpailu- ja kuluttajavirasto on perusperiaatteita mainonnan tunnistettavuuteen liittyen.
Kun kuluttaja-asiamies on ottanut vaikuttajamarkkinointiin tarkemmin kantaa linjauksessa, ohjeita on nostettu myös tuolle sivulle. Perinteisen median osalta ei ole linjattu tarkemmin ja siten myös Mainonnan tunnistettavuus -sivulla on vain perusperiaate.
Se, että sivuilla ei ole ohjeita PR-tuotteiden ja perinteisen median osalta, ei ole kannanotto, jonka mukaan kyseisiä julkaisuja ei tarvitsisi merkitä perinteisessä mediassa. Se tarkoittaa sitä, ettei kuluttaja-asiamies ole toistaiseksi arvioinut ja ohjeistanut merkintöjä perinteisen median osalta.
Kuluttaja-asiamies on tietoinen, että PR-tuotteita lähetetään myös toimittajille ja toimituksiin. Toistaiseksi kuluttaja-asiamies ei tosiaan ole ohjeistanut perinteistä mediaa tarkemmin.
Kuluttaja-asiamies joutuu priorisoimaan sekä valvontaa että ohjeistamista.
Kuluttaja-asiamiehen priorisointiperiaatteet löytyvät täältä: Kuluttaja-asiamiehen valvonnan priorisointiperiaatteet - Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
Ohjeistaminen vaatii tarkkaa juridista arviointia, jossa otetaan huomioon muun muassa alan erityispiirteet. Siten mahdollisuus ohjeistamiselle on aina arvioitava priorisointiperiaatteiden nojalla.
Kuluttaja-asiamies pyrkii valmentavalla valvonnalla tukemaan yritysten mahdollisuuksia toimia lainmukaisesti (ks. Kuluttajansuojan valmentava valvonta - Kilpailu- ja kuluttajavirasto).
Muun muassa kuluttaja-asiamiehen linjaukset ovat osa valmentavaa valvontaa.
Kuluttaja-asiamies on katsonut tarpeelliseksi ohjeistaa vaikuttajia mm. siitä syystä, että useat heistä ovat yksinyrittäjiä, joilla ei useinkaan ole juridista apua kuluttajansuojavelvoitteiden selvittämiseen.
Vaikuttajamarkkinointi on tutkimusten mukaan erityisen tehokasta mm. siitä syystä, että kuluttajat luottavat tutuiksi kokemiensa henkilöiden suosituksiin.
Koska vaikuttajien sisällöissä on sekä kaupallista että vaikuttajien henkilökohtaista, ei-kaupallista sisältöä, vaikuttajamarkkinointia voi olla vaikeaa tunnistaa.
Markkinoinnin tunnistaminen on erityisen haastavaa lapsille. Nämä seikat korostavat tarvetta vaikuttajamarkkinoinnin selkeille merkinnöille, mikä on myös osaltaan vaikuttanut siihen, että kuluttaja-asiamies on päättänyt antaa aiheesta ohjeistusta.
Myös osa vaikuttajamarkkinointialasta itse on toivonut ohjeistusta.
Lisäksi myös kuluttajat ovat tehneet kuluttaja-asiamiehelle ilmoituksia vaikeasti tunnistettavasta vaikuttajamarkkinoinnista.
Kiitämme esiin nostamistasi huomioista ja kyselysi vastausten jakamisesta. Otamme ylös toiveen arvioida ja ohjeistaa menettelyjä perinteisessä mediassa.
Tuotesijoittelua ja markkinointia televisiossa koskee oma erityslainsäädäntönsä, jota valvoo Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, ja heidän sivuiltaan löytyy siihen liittyvää ohjeistusta (ks. Markkinointi, sponsorointi ja tuotesijoittelu | Traficom).
Tuotesijoittelua koskeva lainsäädäntö on osin tiukempaa kuin vaikuttajamarkkinointia koskeva sääntely. Tuotesijoittelussa ei saa esimerkiksi rohkaista hankkimaan tuotteita tai palveluja, mainosluonteisesti viitata tuotteisiin tai aiheettomasti korostaa tuotteita. Nämä ovat vaikuttajamarkkinoinnissa sallittuja markkinointikeinoja.
Mainostarkoituksessa saatuja tuotteita koskevien vaikuttajamarkkinointilinjauksen merkintäsuositusten osalta on hyvä huomioida, että kuluttajien medialukutaidossa ja erilaisten merkintöjen ymmärtämisessä on eroja.
Osa kuluttajista ymmärtää, mitä esimerkiksi "PR" tarkoittaa, mutta kaikki eivät. Osa kuluttajista mieltää, että esimerkiksi "saatu" viittaa sisällön kaupallisuuteen, mutta kaikki eivät.
Mainonnan tulee olla tunnistettavaa kaikille sosiaalista mediaa käyttäville kuluttajille esimerkiksi siitä huolimatta, kuinka tottuneita sosiaalisen median käyttäjiä he ovat. Mainonnan tulee olla selkeästi tunnistettavissa myös esimerkiksi lapsille ja nuorille.
Siksi kuluttaja-asiamies on katsonut perustelluksi suositella merkinnöissä käytettävän ilmaisuja, jotka viittaavat selkeästi mainontaan.
Tieteellisen tutkimustiedon valossa uudet suositukset merkinnöiksi on katsottu perustelluiksi (ks. esim. Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijatohtori Hanna Reinikaisen teksti Vaikuttajamarkkinointi on tehokasta – siksi sen tiukempi sääntely on perusteltua - Viestijät).
Asiaa on avattu lisää vaikuttajamarkkinointilinjauksen UKK-sivulla: Kysymyksiä ja vastauksia vaikuttajamarkkinointilinjauksesta - Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
Sivulla on lisäksi muun muassa:
• vastattu kysymykseen siitä, miten linjausta tulisi soveltaa ns. vanhoihin saatuihin tuotteisiin, jos niitä esitellään vielä pitkän ajan jälkeen. Kuluttaja-asiamies on todennut muun muassa, että kuluttaja-asiamiehen ei ole mahdollista asettaa ajallista rajaa sille, kuinka pitkään merkinnät tulee tehdä. Tällainen raja ei perustuisi lainsäädäntöön. Vaikuttaja voi käyttää harkintaa siinä, kuinka pitkään merkintöjä tekee. Tieto siitä, että tuote on saatu mainostarkoituksessa, on kuluttajalle todennäköisesti merkityksellisempi, jos julkaisu tehdään pian tuotteen saamisen jälkeen, mutta ei välttämättä enää esimerkiksi vuosien päästä.
• vastattu kysymykseen siitä, tuleeko julkaisu merkitä, jos vaikuttaja on aikaisemmin saanut tuotteen mainostarkoituksessa, mutta myöhemmin ostanut sen itse. Kuluttaja-asiamies on todennut, että merkintävelvollisuus koskee vain mainostarkoituksessa saatua tuotetta tai palvelua. Jos vaikuttaja ostaa tuotteen tai palvelun itse kuluttajana tämän jälkeen, ei julkaisussa tarvitse tuoda esiin, että vaikuttaja on aikaisemmin saanut tuotteen tai palvelun.
• annettu lisätietoa liittyen omien tuotteiden mainosten merkitsemiseen. Sivulla avataan tarkemmin, missä tilanteissa merkintöjä suositellaan.
Viittasit viestissäsi valtioneuvoston asetukseen ja maksamisen käsitteeseen. Valtioneuvoston asetuksessa tosiaan todetaan, että kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla sopimattomana pidetään tiedotusvälineen toimituksellisen sisällön käyttämistä kulutushyödykkeen myynnin edistämiseen siten, että elinkeinonharjoittaja on maksanut myynninedistämisen, mutta siitä ei ilmoiteta selvästi sisällössä tai kuluttajalle selkeästi tunnistettavin kuvin tai äänin.
EUT on täsmentänyt linkatussa ratkaisussa, ettei maksamisella tarkoiteta vain rahallista maksua, vaan myös rahanarvoisia etuja.
Ystävällisin terveisin
Kilpailu- ja kuluttajavirasto"
*
Vastauksessani KKV:lle ehdotin, eikö Mainonnan tunnistettavuuden perusperiaatteisiin voisi lisätä kohtaa, joka määrittelee ilmaiseksi saadut tuotteet markkinointina. Tällöin asia olisi kaikkein selkein, eikä vaatisi erillisiä ohjeistuksia perinteiselle medialle.
.
Kyselyyni vastasi 1271 ihmistä. Tärkeimmät kuluttajan kokemusta kuvaavat vastaukset yllä.
Kosmetiikassa käytetyt eri A-vitamiiniyhdisteet ovat varsinainen viidakko ja niitä markkinoidaan jopa väärillä ilmaisuilla - ei ihmekään, että kuluttajan voi olla vaikea ymmärtää retinoidien, retinolin ja "retinolin kaltaisten" aineiden ero.
Tämä opas kattaa yleisimmät ja tunnetuimmat kosmetiikan A-vitamiiniyhdisteet.
(Lue myös: Asiaa ja kokemuksia retinolista.)
RETINOIDIT on yleisnimitys kaikille A-vitamiinijohdannaisille ja A-vitamiinin esiasteille. Kun puhutaan kosmetiikan A-vitamiinista yleistasolla, voidaan siis puhua retinoideista.
A-vitamiinin biologisesti aktiivinen muoto on retinoiinihappo. Ihossa A-vitamiini esiintyy retinoiinihappona sekä sen varastomuotoina, retinyyliestereinä. Näitä voidaan viedä iholle myös kosmetiikan kautta, mutta retinoiinihappoa on ainoastaan lääkärin määräämissä lääkevoiteissa (tällöin se on nimellä tretinoiini). Tretinoiini on erittäin voimakkaasti ihoa uudistava aine, jolla hoidetaan aknea sekä valovaurioitunutta ihoa. Tiedossa on, että lääkärit kirjoittavat itselleen tretinoiinia myös ryppyihin... ;) Tretinoiini kehitettiin alun perin nimen omaan aknen hoitoon, mutta potilaat havaitsivat sivuvaikutuksena ihon siliämisen ja pigmenttiläiskien vaalenemisen.
Koska reseptivapaissa ihonhoitotuotteissa ei voi käyttää retinoiinihappoa, kosmetiikkateollisuuden vaihtoehdoksi jäävät miedommat muodot. Näistä pisimpään on ollut käytössä retinoli, ja siksi se on vakiintunut kansan suuhun edustamaan kosmetiikan A-vitamiineja. (Tätä hyödynnetään myös markkinoinnissa, mikä on omiaan yhä vain sekoittamaan pakkaa.) Myös retinyylipalmitaatti on ollut käytössä lähes yhtä pitkään, retinoli sekä retinyylpalmitaatti ilmestyivät kummatkin kosmetiikkamarkkinoille 50-luvulla.
A-VITAMIININ PORTAAT
Jotta iho voi hyödyntää sille kosmetiikassa tarjoillut A-vitamiinimuodot, sen täytyy muuttaa ne retinoiinihapoksi. Tämä tapahtuu konvertioiden kautta. Karotenoidit muuntuvat retinyyliestereiksi, esterit retinoliksi ja retinoli puolestaan retinaldehydiksi joka on yhden askeleen päässä aktiivisesta A-vitamiinista. Kun retinaldehydi muuntuu A-vitamiinihapoksi, käynnistyvät A-vitamiinin ihoa uudistavat vaikutukset.
Mitä useamman konvertion A-vitamiinimuoto vaatii, sitä hellävaraisempi se on. Kuvan portaat havainnollistavat tätä.
Retinoli ja retinaldehydi vaativat aina ihon hitaan totuttamisen niihin. Ne ovat sen verran vahvoja, ettei kaikkien iho siedä niitä lainkaan. Retinyylipalmitaatti ja muut esterit eivät tyypillisesti vaadi ihon totuttamista, mutta herkemmällä iholla niidenkin kanssa on hyvä aloittaa hitaasti. Beetakaroteeni on niin hellävarainen, että ei vaadi totuttelua.
Uudemmat A-vitamiinijohdannaiset haastavat portaikon tehokkuus-periaatteen tarjoamalla hyvin lähellä retinoiinihappoa olevia molekyylejä, mutta (väitetysti) hellävaraisempina kuin retinoli ja retinaldehydi. Tällaisia retinoideja ovat esimerkiksi HPR eli Hydroxypinacolone Retinoate sekä Retinyl-Retinoate.
HPR:n kehittänyt taho kertoo sen olevan jo valmiiksi biologsesti aktiivisessa muodossa, jolloin iho voisi hyödyntää sen ilman konvertioita. HPR:ää tarvitaankin paljon pienempiä pitoisuuksia kuin klassista retinolia samaan vaikutukseen. Medik8'n kehittämä Retinyl-Retinoate puolestaan on hybridimolekyyli, joka yhdistää retinolin ja retinoiinihapon, eli sekin olisi ainakin osittain heti ihon hyödynnettävissä.
Uudet molekyylit tarjoavat mielenkiintoisia vaihtoehtoja perinteisille retinoideille ja tulevaisuus näyttää, lunastavatko ne paikkansa uutena standardina. Miksi kaikki sitten eivät jo valitse uusia tähtiä? Verrattuna vuosikymmenien ajan testattuihin ja vaikutuksensa lukemattomissa tutkimuksissa osoittaneisiin vanhempiin retinoideihin, uusista ei vielä ole kertynyt läheskään yhtä paljon dataa. Vanha kunnon retinoli on 70 vuoden aikana osoittanut tehonsa niin kiistatta, että osa kuluttajista valitsee yhä sen.
Valtaosa kosmetiikan käyttämästä A-vitamiinista on valmistettu synteettisesti. Jos haluat täysin luonnollisen A-vitamiinin, vaihtoehdot ovat vähissä. Kasvikunnassa A-vitamiinia esiintyy eniten beeta-karoteenina. Beeta-karoteeni on karotenoideihin kuuluva antioksidantti ja A-vitamiinin esiaste, jolla on iholla kahdenlaisia vaikutuksia; se toimii sekä antioksidanttina että uudistaa ihoa muunnuttuaan retinoiinihapoksi. Esimerkiksi tyrnimarja, porkkana, parsakaali ja lakka sisältävät runsaasti beeta-karoteenia.
Kasveissa on A-vitamiinia myös puhtaana retinoiinihappona, mutta hyvin vähäisinä määrinä. Toistaiseksi paras tunnettu retinoiinihapon lähden luonnossa on ruusunmarja. Sekä marjan hedelmä että siemenet sisältävät retinoiinihappoa - mutta pitoisuus on vain 0,00004%. Edit. Sain juuri kuulla, että Cacay-puun hedelmä sisältää sekin retinoiinihappoa, ja kuulema enemmän kuin ruusunmarja. Löydös on hyvin uusi, ja Cacay vielä suhteellisen tuntematon kosmetiikkamarkkinoilla.
🔥 Uusinta uutta - vuonna 2021 myös retinaldehydistä onnistuttiin kehittämään luonnollinen versio! Adekan kehittämässä Retinaturel -yhdisteessä retinal on valmistettu biofermentaatiolla. Retinaturel'ia löydät seuraavista tuotteista:
Estelle & Thild Vitamin A Booster
Pai Retinal Skin Renewal Booster
Natuk Skin Recovery Reboot Serum
⭐️ BEETA-KAROTEENI: Mádara Custom Actives Provitamin A Concentrate
⭐️RETINYYPALMITAATTI: L300 Pro-Retinol-sarja
⭐️ RETINOLI: The Ordinary Retinol-tuotteet, Medik8 Retinol-sarja, Orionin uudistuneet Bellavita-voiteet
⭐️ HPR: Leahlani Aqua A, The Ordinary Granactive Retinoid -tuotteet
⭐️ RETINYYLI-RETINOAATTI: Medik8 R-Retinoate-tuotteet
⭐️ RETINALDEHYDI: Medik8 Crystal Retinal -sarja, Estelle & Thild Vitamin-A 1% + Triple Hyaluron Power Booster
⭐️ RETINOIINIHAPPO: Lääkevoide Avitcid, Haut Ségalan Musc Rose Oil (100% ruusunmarjan siemenöljy)
Tajusin juuri, että syyskuussa tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun irtisanouduin ja lähdin elämäni matkalle. Johon myös sisältyi elämäni ensimmäinen Kreikan saarihyppely.
Jo kymmenen vuotta.
(Samalla konkretisoituu jälleen hämmentävällä tavalla, miten pitkään blogi on kulkenut mun mukana... Muistan niin hyvin tunteen, kun kirjoitin lähdöstäni täällä. Ja siitä on kahta päivää vaille kymmenen vuotta. Kyllä jännitti kirjoittaa se teksti.)
Sanni Symillä lokakuussa 2012.
Kun lähdin tuolle matkalle, elämäni oli jonkinlaisessa mullistuksessa ja käännekohdassa. Olin aiemmin samana vuonna luullut olevani raskaana (syy olikin stressin takia poisjääneet kuukautiset... niitähän ei sitten näkynytkään kahdeksaan vuoteen....) ja ilmassa oli kaikenlaisia kolmen kympin kriisin oireita. Olin levoton tavalla, jota en oikein osannut määritellä.
Lopulta tunsin vain, että nyt on aika toteuttaa pitkäaikainen haaveeni pitkästä reppureissusta ja yksin matkustamisesta. Taisin tuntea jonkinlaista hätää siitä, ehtisinkö toteuttaa kaikki ne asiat, joita elämässä halusin vielä nähdä ja kokea. Omatoiminen useamman kuukauden reppureissu oli asia, jonka ehdottomasti halusin vielä tehdä.
En saanut töistä virkavapaata joten niin irtisanouduin ja lähdin. Se oli paras päätös elämässäni.
Tuo matka vaikutti elämääni monella tapaa. Tietysti merkittävin anti ovat itse kokemukset, seikkailut ja kohtaamiset, jotka rikastivat ja karaistivat minua tavoilla, joita en voi kuvitella minkään muun kuin matkailun tekevän. Matkalla sattui uhkaaviakin välikohtauksia, jotka olisivat voineet päättyä hyvin huonosti. Lopulta matkan menetyksiksi lasketaan yksi McBook Pro -läppäri sekä usko Couchsurfing-harrastajien läpikotaiseen hyvyyteen. Tai, no, ihmisten. Ei, kaikki eivät halua toisille hyvää ja voivat esiintyä muina kuin ovat. Sitä mun on tietyssä naiivissa kuplassani ollut ehkä kaikkein vaikeinta hyväksyä elämäni aikana.
Ikävät kokemukset ovat nyt haalistuneet, ja niitä täytyy nyt melkein kaivella aivokuoren poimuista, jotta tavoitan niiden tunnelatauksen. Päällimmäisenä ovat muistot auringossa kylpevistä Kreikan saarista, mystisen kauniista Albaniasta, Venetsian turkoosista vesistä sekä eväshetkistä jouluisen New Yorkin Bryant Parkissa.
Lähdin matkaan vailla suunnitelmaa, suurta matkakassaa tai talvivaatteita. Viimeksi mainitut tuli ostettua Madridista (!). Kahden muun puuttuminen kuului asiaan, ja teki reissusta juuri sen matkan, jonka olen aina halunnut tehdä. Niin matkailijana kuin ihmisenä.
Lähtiessäni en tiennyt, mitä seuraava vuosi tulisi pitämään sisällään. (En ole koskaan muutenkaan ollut se "5-year-plan"-ihminen.)
En tiennyt, tulisinko palaamaan kokopäivätyöhön kosmetiikkaliikkeeseen, tai olisiko minulla enää blogia tai lukijoita. Kirjoitin blogiin:
"Koko reissu ja irtisanoutuminen on taloudellisesti yksi epäviisaimpia ideoita elämäni aikana. Mutta joskus täytyy uskaltaa tehdä vaikka sitten hyppy taloudelliseen epävarmuuteen, jos unelman toteutus sitä vaatii.
Minulla on ensi vuodesta hyvä fiilis. Ei täältä maailmasta kiinnostavat työt lopu! :)"
Matkan jälkeen minulla oli yhä blogi. Ja se oli paljon suositumpi blogi kuin lähtiessäni: kävijämäärät olivat kymmenkertaistuneet matkapostausteni aikana.
Kasvaneet kävijämäärät sekä muut muutokset yhä vain kilpaillummassa blogimaailmassa johtivat siihen, että seuraavana keväänä sain uuden sopimustarjouksen sen aikaisesta blogiportaalistani ja blogista tuli minulle päivätyö.
Myyjän työt jäivät.
Kreikka tuli tilalle. Omalla tavallaan. ☺️
On hassua, absurdia ja samalla liikuttavaa ajatella, että ehkä juuri Kreikka ja muut matkakertomukset mahdollistivat aikoinaan sen, että blogista haluttiin alkaa maksaa minulle päivätyön arvoista palkkaa. Sain valtavan yleisön ja yhtäkkiä sisäistin kirjoittavani työkseni. (Siihen aikaan ei juurikaan ollut kaupallisia yhteistöitä vaan palkkaa todella maksettiin siitä, että kirjoitit mitä halusit. ❤️) Koskaan ei voi tietää, oliko juuri tuo matka vaikuttava tekijä siihen. Mutta ainakin minua viehättää ajatella niin.
Tiedättekö, kun lokakuussa lähden Kreikkaan, haluaisin vierailla niissä samoissa paikoissa, joissa kävin syksyllä 2012. Kuten Symillä, josta tämän kirjoituksen kuvat ovat.
Olisi hienoa juhlistaa ensimmäisen saarihyppelyni vuosipäivää samoissa maisemissa.
*
P.S. Mikä on muuttunut 10 vuoden aikana on tunne siitä, että olen saanut kokea riittävästi. Nyt on hyvä. Ei ole enää hätää ja huolta, että en ole vielä käynyt tuollakaan enkä nähnyt niitä vesiputouksia tai syönyt siinä maineikkaassa ravintolassa. Rakastan edelleen matkustelua ja uusia kokemuksia, mutta mun ei enää tarvitse ahmia ja kerätä niitä. Olen tyytyväinen. Kaikki mikä nyt tulee, on bonusta jonka otan vastaan ilolla ja kiitollisuudella. Mutta jos en enää ikinä pääsisi matkalle, en jäisi katkeraksi tai haikailemaan näkemättä jääneiden paikkojen perään. Olen saanut tehdä just niitä juttuja, joita haluan. 🙏🏻
Puhuimme terapiassa tällä viikolla mm. Viivistä. Muistakin surullisista asioista.
Terapeuttini sanoi, että minun pitäisi keskittyä löytämään keinoja lievittää surun tuntemuksia. Hän kysyi, millaisia tapoja minulle tulee mieleen. Mikä olisi sellaista, joka voisi helpottaa oloa ja katkaista ikävien ajatusten kierteen?
Tiedättekö, mikä on vastaukseni aina, kun tämä teema nousee esiin. Mikä nousee aina ensimmäisenä mieleen.
(vaikka on muitakin tapoja)
Jostain syystä, kaikkein vahvimpana tunteena, lämpimänä turvapaikkana jonne ryömiä, nousee
Kreikka.
Nytkin mietin Kreikkaa.
Jo kuvat lievittävät vähän puristusta rintakehässä.
Ehkä Kreikan etäisyys kaikkeen tekee siitä ultimaattisen antidepressanttini. Tai sitten... yksinkertaisesti lämpö. Valo ja aurinko. Värit. Pehmeä soft fokus -efekti, jonka aurinko ja ilmankosteus muodostavat kaikkialle. Kreikka on kuin maan kokoinen kirkasvalolamppu tai lämpöterapiakeskus.
Kotoakin löytyy rauhoittavia ympäristöjä kuten metsää ja veden rantaa, mutta niistä puuttuu Kreikan lämpö. Joka on jollain tapaa syvempää kuin Celsius-asteet.
Olisikohan Viivi tykännyt Kreikasta...? Ehkä, ainakin nuorempana koirana, kun se kesti hämmästyttäviä määriä aurinkoa. 🧡 Viivi tuli aina seurakseni parvekkeelle aurinkoon. Kotona se asettui aina aurinkoläikkiin lattialle. Hivuttautui vaikka siihen viimeiseen pian katoavaan viiruun, kunhan sai pienen palan lämpöä turkkiinsa.
Kun minua ahdistaa, vaellan mielessäni jollekin Kreikan saarelle ja sen kylien kujille ja portaille. Muistelen hetkiä varhaisina aamuina, kun minulla oli tapana kävellä kahvikuppini kanssa ulos kylälle katsomaan auringonnousua.
Tänä iltana olen vaeltanut Skopeloksella.
Näin somessa työkaverini lomakuvia Skopelokselta ja minulle tuli valtava ikävä... Ja kun mietin tätä, tajuan, että minulla on myös ikävä aikaa ennen tätä surua. Aikaa ennen moniakin suruja. Mutta erityisesti, juuri nyt, koirat. Ne ovat minulle lähin vastine omille lapsille, ja nyt kun Viiviä ei enää ole ja Tottikin on sairas, tajuan kouristavalla tavalla ajan rajallisuuden. On ollut aika koirien kanssa ja tulee olemaan aika ilman niitä.
Kreikan kuvat kauniine muistoineen edustavat aikaa, jolloin tätäkään surua ei ollut. Soitin matkoilta aina sisarelleni ja kysyin mitä koirille kuuluu. Sain terveisinä kuvia pikkuisista. Ne olivat omalla tavallaan aina mukana matkoillani. Kerran istuin rannalla Patmoksella ja minulle tuli yhtäkkiä käsittämättömän vahva tunne, että Totti ja Viivi hetkenä minä hyvänsä kirmaavat rantahietikon yli luokseni. Melkein näin ne, tunne oli niin voimakas. Se oli tietysti vain ikävä.
Nytkin on ikävä.
Se tunne viilentää ja tuntuu kylmänä möykkynä rintakehässä. Siksi hakeudun lämpöön. Kylmä sulaa, vähän kerrallaan.
Näiden kuvien lämpö on Skopelokselta.
Tänä kesänä pidin köysiä jälleen käsissäni ja tunsin hämmentävän epäuskon tunteen. Oli kolmas sesonkini purjeveneellä ja katsoin köyttä kuin se olisi kädessäni ensimmäistä kertaa. ”Puhu minulle”, sanoin köydelle mielessäni. ”Tule nyt sieltä..!”
Avuttomuuden tunne oli valtava ja samalla tuttu viime vuosilta. Vaikka kuinka maanittelin, se ei tullut: aiemmin oppimani taito muodostaa yksinkertaisinta solmua tai kiinnittää köysi laiturin pollariin. Edelliskesänä olin jopa käynyt purjehduksen alkeiskurssin ja hankkinut kotiin köysiä, joilla harjoittelin intensiivisesti. Ja nyt? Köysi oli edessäni ihan hiljaa. Se oli vain köysi, eikä minulla taitoa tehdä sille asioita, joita veneillessä kuuluu tehdä.
Tämä kirjoitus on yksi tapani käsitellä sitä surua, mitä uupumuksen jälkipyykkinä jääneet oireet minulle aiheuttavat.
Kirjoitin aiheesta viimeksi tammikuussa. Minulla on kroonistuneita muisti- ja tietojenkäsittelyongelmia kahdeksan vuotta kestäneen stressi- ja ylikuormitustilan jäljiltä. Lisäksi minulla on itseaiheutettu keskittymishäiriö ADT. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että minun on vaikea keskittyä, painaa mieleen asioita ja hahmottaa ja omaksua laajoja tiedollisia kokonaisuuksia erityisesti uusiin asioihin liittyen. Osaan suhtautua näihin jo monella tavoin lempeästi ja ymmärryksellä, ja olen antanut itselleni anteeksi sen, että uuvutin itseni.
Silti… Aina välillä kognitiiviset ongelmat ilmenevät tavalla, joka saa minut tuntemaan erityistä surua, turhautumista ja kiukkua. Häpeääkin. Minussa ryöpsähtää tunteita jotka sanovat, ”noniin, tällainen susta on tullut, katso nyt itseäsi..! Olet säälittävä.”
Kognitiiviset haasteeni ovat välillä niin absurdeja, että tekisi mieli itkeä. Ei vain voi käsittää, miksi asioiden mieleen painaminen on niin vaikeaa – vaikka tietää syyt ilmiön taustalla.
Olin juuri ihanalla lomalla, jonka aikana ilon läpi koko ajan koin, että kylläpä olen h*lvetin tyhmä. Tiedättekö miltä tuntuu, kun tajuaa, että kaikki, mitä on oppinut edellisen kahden kesän aikana, on haihtunut mielestä. Katsoo samoja veneen osia, joita on katsellut ja käyttänyt kaksi kautta ja on vain, ”Mitä nää nyt tekikään.”
Puhumattakaan siitä, miten pahalta tuntuu näyttäytyä niin hitaasti käyvänä läheisilleen. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten kummalliselta ja surulliselta tuntuu, kun edes omat lähimmät ihmiset eivät tunnu täysin ymmärtävän, mitä käyn läpi, kun en muista asioita. Jatkuva unohteluni aikaansaa myötätunnon sijaan lähinnä ärtymystä. Koska minua yleisellä tasolla pidetään ihan älykkäänä ja osaavana ihmisenä, muistiongelmia ei jostain syystä pystytä ymmärtämään.
Taitojen ja monenlaisten detaljien unohtaminen on tietysti luonnollistakin veneilyn kaltaisessa harrastuksessa, jota kausiluontoisena harrastetaan vain lyhyt aika vuodesta, ja taitojen ylläpito jää joka vuosi väkisinkin pitkälle tauolle. Mutta normaalisti toimivassa muistissa aiemmin opittujen taitojen pitäisi harrasteympäristössä aika nopeasti palautua mieleen. Minun kohdallani ei ole näin.
Kävin jälleen läpi mitä on skuuttaus, mihin päin vinssiä pyöritetään, mikä köysi vinssinvapauttimesta johtaa mihinkin ja miten jiippi ja venda eroavat toisistaan. Vaikka miten yritin, en kerta kaikkiaan osannut enää tehdä paalusolmua, vaikka miten koetin palauttaa mieleen klassiset ”käärme nousee lammesta” -ohjeet. Montako sataa kertaa olin tehnyt solmun viime kesänä.
Ilmeisesti olin maksanut kalliista kurssistakin ihan turhaan.
Loman aikana paljon aikaa kului siihen, että surin tilannetta ja häpesin.
Toinen kipeä esimerkki on kreikan kieli. Olen matkustellut Kreikassa yli 20 vuoden ajan ja viettänyt maassa yhteensä varmaan toista vuotta. Opettelin kreikan aakkoset jo parikymppisenä. Luen sujuvasti katukylttejä ja ravintoloiden menuja. Voisi kuvitella, että kieli tarttuisi päähäni kuin itsestään. Jos olisin aktiivisesti opetellut kreikkaa 25- tai 30-vuotiaana, se varmaan olisikin. Mutta nyt? Päätin uupumuksen toipilaana viimein mennä kreikan kielikurssille, mutta kreikka ei tartu päähäni sen helpommin kuin veneilijän solmut.
Olen käynyt alkeiskurssin nyt kahdesti, ja kun en niiden jälkeen edelleenkään osaa laskea kreikaksi edes kymmeneen, puhumattakaan että osaisin taivuttaa verbejä, olen niin lannistunut ja järkyttynyt, että en tiedä menenkö kurssille enää ikinä.
Sanotaan, että aivot pystyvät toipumaan ja palautumaan stressin aiheuttamista vaurioista ja kognitiivisista häiriöistä, mutta minun pääni ei kaikilta osin ole palautunut.
Aiemmin tällä viikolla purskahdin melkein itkuun, kun tajusin keittiöremonttiini liittyvien materiaalivalintojen menneen päässäni sekaisin jo ties kuinka monetta kertaa. Materiaalit lukevat sopimuksessa ja sama sekaannus on viimeksi käyty läpi alkukesästä. Kuitenkin – taas olin unohtanut asiat ja aiheutin hämmennystä esittämällä samat kysymykset urakoitsijalle jälleen kerran. Tunsin, että puuseppä alkaa pian varmaan huolestua minusta, kun sovitut asiat eivät millään jää asiakkaan päähän. Se nolouden tunne. Mitä minusta ajatellaan..?
(Se tunne on: minusta ajatellaan, että nainen ei taida olla kovin välkky.)
Ennen kuin uuvuin, olin tyyppi joka tekee kaikkea ja haalii tietoa koko ajan hirveällä vauhdilla. En tuntenut tylsyyttä mutta en toisaalta myöskään kuormitusta siitä, että mitään olisi liikaa. Imin itseeni kaiken kiinnostavan ja valmiuteni ja energiani kaikkeen uuteen tuntui olevan loputon.
Innostus ja kiinnostus uuteen on yhä jäljellä, muisti ja keskittymiskyky ei. Tämä on tragedia, jota käsittelen ehkä koko loppuelämäni.
Pahinta on se, miten vaatija-Sanni saa näistä isossa kuvassa aika merkityksettömistä ongelmista bensaa tankkiinsa.
Mitä sillä on väliä, jos en opi kreikkaa tai muista solmuja (tai kunkin omega-rasvahapon yksilöityjä vaikutuksia, onneksi niistä on olemassa nopeasti tavoitettavat muistiinpanot), kun kuitenkin elämä ja arki sujuu ja olen työ- ja toimintakykyinen?
Ei sillä olekaan väliä. Mutta vaatija-Sanni saa näistä aina voimaa, ja ah miten mielellään hän morkkaa minua siitä, että tällainen ongelma on jäänyt matkamuistoksi uupumuksesta.
Eräänä päivänä seisoin etupurjeen jumittunut skuuttiköysi kädessäni ja kuulin, kuinka mies huutaa taustalla että kerää se nyt herranjestas kasaan, nyt on kiire, ja itse vain tuijotin köyttä jähmettyneenä kuin peura ajovaloihin. En kerta kaikkiaan tiennyt, mitä köydelle pitäisi tehdä, vaikka asia oli päivän selvä.
Sellaisina hetkinä tekisi mieli vain luovuttaa tai ainakin kadota pois siitä hetkestä.
Ja hiipiä kaikessa hiljaisuudessa sellaiseen turvalliseen ympäristöön, jossa hallitsee asiat. Kuten vaikka tavaratalon kosmetiikkaosastolle neuvomaan asiakkaita sopivan seerumin löytämisessä. Sen mä ainakin osaan. Pysyvästi.
Lääke tähän ongelmaan ei ole mikään muu kuin salliminen ja lempeys.
Tämän hetkinen lempeyden tasoni ei selvästikään riitä. Minun täytyy sallia itselleni se, että jotkut asiat ovat nykyään vaikeita omaksua, ja että se voi olla pysyvä tila. Ja että se on ok. Ehkä sallia sekin mahdollisuus, ettei tämä liitykään uupumukseen. Jos en vain enää vanhemmiten opi asioita samalla tavalla kuin nuorempana? Voihan se olla niinkin.
Asioista kuten Kreikassa matkailusta ja veneilystä voi ja saa joka tapauksessa nauttia, vaikkei hallitsisikaan kaikkia niihin liittyviä erityistaitoja. Toivottavasti tunnen näin ensi kesänä, kun minä ja purjeveneen köydet kohtaamme jälleen.
Edellisessä matkapostauksessani kirjoitin, että minua ihan jännitti edessä oleva tutustuminen Monemvasiaan. Niin satumaiseksi paikalliset ystäväni - ja muutkin - ovat kylää kutsuneet.
He eivät liioitelleet.
Kolmen Monemvasiassa vietetyn päivän jälkeen olen edelleen ällistyksen vallassa. Kokemusta voi verrata ensimmäiseen vierailuuni Santorinilla: silloin haavini tipahti yhtä lailla auki ja olin sanalla sanoen tyrmistynyt. Melkein koin kauneusshokin. On paikkoja, joiden kauneutta on vaikea käsittää. Miten joissain paikoissa luonto ja ihmisen luoma ympäristö yhdistyvät tavalla, jota voi vain kutsua jumalalliseksi - ilman uskonnollisia merkityksiä.
Se on ihmeellistä.
Mikä Monemvasia? Monemvasia on Peloponnesoksen niemimaan etelärannikolla sijaitseva 1400 vuotta vanha kylä ja linnoitus. Linnoitus on rakennettu pienelle, jyrkälle kalliosaarekkeelle, joka aikoinaan on ollut irti mantereesta. Nykyään saari yhdistyy mantereeseen ja Gefyran eli Uuden Monemvasian kylään pengertiellä.
Monemvasian kylä on kokonaisuudessaan linnoituksen sisällä. Juuri tämä tekee siitä niin ainutlaatuisen. Eikä huikean dramaattinen sijainti kalliosaaren syleilyssä yhtään vähennä paikan lumoa.
Vai mitä sanotte? Paikka on ihan uskomaton!
Santorinin rinnalla Monemvasia on todellakin kuvauksellisin paikka jossa olen koskaan Kreikassa käynyt. Se kuuluu ilman muuta myös Top 5 kuvauksellisimpien näkemieni paikkojen joukkoon koko maailmassa. (Muita ovat Havanna, Kapkaupunki ja Sveitsi.)
Olen hyvin onnellinen, että viimein pääsin kokemaan näin erilaista henkeäsalpaavaa Kreikkaa.
Suosittelisin kaikille Monemvasiassa vieraileville myös yhtä tai kahta yötä Gefyrassa mantereen puolella. Täältä avautuu erilainen vinkkeli Monemvasiaan joka on omalla tavallaan yhtä kaunis ja dramaattinen. Monemvasiaa kannattaa ihailla yhtä lailla kauempaa kuin lähempää.
Lisäksi Gefyra tarjoaa hengähdysbreikin Monemvasian ahtaille ja kansoitetuille kujille. Gefyran rantabulevardi ja vilkas keskusaukio ovat oikein viehättäviä paikkoja joissa viettää mielellään aikaa. Kylässä on myös kaunis pikkukivinen uimaranta.
Monemvasia on todella pieni ja myös hyvin turistillinen - vaikkakin kaukana Santorinin kaltaisista paikoista, joissa massaturismin myötä tullut kehitys on ratkaisevasti ja kokonaisvaltaisesti muuttanut saaren alkuperäistä henkeä.
Monemvasiassa turismin ei ole annettu lähteä lapasesta, eikä kylään esimerkiksi ole rakennettu uima-altaita vierailijoita viihdyttämään. Vaikka kylä on täynnään hotelleja, ravintoloita, pieniä putiikkeja ja matkamuistomyymälöitä, tyyli on pidetty uskollisena keskiaikaisen kylän hengelle eivätkä hotellit erotu katukuvassa kuin pienillä puisilla kylteillä. Myymälätkin keskittyvät yhdelle ainoalle kadulle.
Monemvasian charmi piilee juuri sen tarkkaan harkitussa matkailupalvelujen rakenteessa ja autenttisessa ulkonäössä. Kun astut pois pääkadulta, et periaatteessa välttämättä tule muistutetuksi 2000-luvusta tai turismista muuten kuin kohdatessasi muita turisteja. Voit katsella ympärillesi ja todella kuvitella olevasi tuhatvuotisessa kylässä.
Löysin oman lempipaikkani Monemvasian kylän itäiseltä muurilta. Itäisen muurin vieressä on kylän ainoa avara alue, jonka sortuneita rakennuksia ei ole uudelleenrakennettu. Täällä näkymää eivät hallitse talojen katot ja seinät ja muurin rappusilta avautuu esteetön näköala merelle. Tässä istuessa ajatuksilla on tilaa levätä ja mielellä aikaa "ottaa sisään" kylän kauneutta.
Monemvasia jakautuu ylä- ja alakaupunkiin. Alakaupungissa sijaitsee kylä, jyrkkien rappusten viedessä korkealle yläkaupunkiin kallion huipulla sijaitsevalle linnoitukselle.
Nykyään yläkaupungissa on lähinnä enää raunioita, mutta linnoitus on ollut aivan massiivinen ja raunioista pystyy hyvin hahmottamaan, miten valtava rakennelma se on muinoin ollut.
Raunioilla kulkee maastoisia patikkapolkuja, joiden valloitukseen suosittelen ehdottomasti hyviä kävelykenkiä. Näköalat huipulta ovat lievästi ilmaistuna palkitsevat. Ei korkean paikan kammoisille..!
Olin ajatellut, että minulle riittää majoittuminen Gefyran puolella ja vierailen Monemvasiassa päiväsaikaan. Miksipä siellä pitäisi yöpyä, kun Gefyra on 20 minuutin kävelymatkan päässä ja hinnat puolta halvemmat.
Toiseksi viimeisenä Monemvasian iltana minulle kuitenkin tuli tunne, että haluaisin herätä yhtenä aamuna linnoituksen sisällä ja nähdä auringonnousun linnan muurien yllä.
Niin varasin huoneen hotellista, joka sijaitsee alakaupungin yläosassa ihan itäisen muurin vieressä. Tämä on ainoa hotelli koko kylässä, jonka edessä eikä takana ole muita taloja, ja sieltä on esteetön näköala merelle.
Hotellin kahvilan sijainti on vertaansa vailla.
Jos tienne joskus vie Monemvasiaan ja haluatte tämän maiseman äärelle, paikan nimi on Hotel Bastione Malvasia.
Minulle majapaikat ovat useimmiten vain paikkoja nukkua, mutta joskus löydän hotelleja tai majataloja, jotka tarjoavat jotain extraa, - elämyksen, joka tekee pelkästään majapaikassa oleilusta loman arvoisen. Bastione Malvasia osoittautui sellaiseksi paikaksi.
Tänä aamuna heräsin tähän maisemaan - nämä kuvat ovat huoneeni ikkunasta.
Ehkä paras ikkuna Kreikassa. Ainakin Monemvasiassa. ❤️
Sain auringonnousuni linnan muureilla. Ikimuistoista.
(Huoneeni on kuvan oikeanpuoleisen seinämän takana.)
Ai niin. Monemvasiassa on myös "ranta". Linnoituksen muurista pääsee yhdestä kohdasta alas veden äärelle, mutta meri täällä on aika dramaattinen ja jäin miettimään, käykö joku oikeasti uimassa tältä, eh, "laiturilta". Laiturilla on uimarappuset ja suihku, eli se on selvästi tarkoitettu pulahdusta varten.
Kuvan setä valitsi (onneksi) lopulta olla kokeilematta onneaan eilisessä aallokossa. Näytti aika hurjalta!
(Oikeasti uimaan tahtoville suosittelen Gefyran rantaa. Monemvasian rantakalliot sopivat paremmin kameran kohteeksi...!)
Tänään matkani jatkuu Ateenaan ja edessä on pitkä bussimatka.
Jätän Monemvasian äärettömän iloisena kohtaamisestamme. Kiitos. Teit lähtemättömän vaikutuksen, ja tulemme näkemään vielä. 🙏🏻
Niin se vain on edessä toinen kotimaan lomakesä.
Toinen kotimaan vuosi.
Vaan voiko kesälläkään vielä reissata rennoin mielin ja vastuullisesti..? Voiko tilanne lomakauden alkaessa olla yhä se, että olisi parempi lomailla omassa pihassa, mökissä tai lähimetsässä välimatkan päässä muista ihmisistä? Voihan se.
Olen oivaltanut koronavuoden aikana, kuinka paljon matkailu minulle todella merkitsee. Ei vain se, että pääsee maan rajojen ulkopuolelle, vaan ylipäänsä poistuminen omasta kotipiiristä kokemaan muita seutuja. Oli se sitten Zakynthos, Kööpenhamina, Lappeenranta tai Ivalo. Että pääsen halutessani vaikka Sodankylään merkitsee minulle vapautta.
Matkailuun liittyvät rajoitukset ja vapaa-ajan matkustukseen liittyvät syyllisyyden tunteet täällä kotimaankin sisällä ovat vaikuttaneet vapauden tunteeseeni täysin ratkaisevasti.
Tajusin yhtäkkiä, että olen kuin vankilassa. Kehossani on tunne, että olen sidottu.
Koko kroppa huutaa, että haluan ulos. Haluan ulos nyt heti! Haluan hypätä junaan tai bussiin ja matkustaa ensimmäiseen mieleen tulevaan kylään tai kaupunkiin, kaivautua illalla majatalon pehmeisiin vällyihin ja mennä seuraavana päivänä vetämään 15 ruokalajin maistelumenu lähimmässä sellaista tarjoavassa ravintolassa. Vaikka se sitten olisi naapuripitäjässä. Ja vaikka sinne pitäisi ottaa taksi, koska en aja.
Keho ja mieli janoavat tuntea, näkeä, kokea, haistaa tuoksuja, kuulla ääniä, aistia tunnelmia..... muualla kuin mun omassa kotikorttelissa!
Katsoin tällä viikolla tv:stä Uutisaamun pätkää Islannin tulivuorenpurkauksesta. Iloiset ihmiset tanssivat, joivat skumppaa ja valokuvasivat luonnon ihmeen äärellä. Ilman maskia. Vapautuneina.
"Tämä on kuin jokin festivaali, niin paljon ihmisiä, aivan mahtava tunnelma", paikallinen opas kertoi haltioissaan kameralle.
Yhtäkkiä mun päässä naksahti ja sanoin, että nyt mä lähden saman tien Islantiin, oli mikä oli. En kestä enää. Minäkin haluan nauramaan ja paistamaan soijanakkeja tulivuoren äärelle.
Olin tunteen vallassa joitain tunteja. Selvitin, pääseekö Suomesta ylipäänsä tällä hetkellä matkustamaan Islantiin. Joo, pääsee, kun on negatiivinen koronatestitulos ja viettää ensimmäiset 6 päivää Islannissa karanteenikeskuksessa, ja ottaa kaksi uutta negatiivista koronatestiä paikan päällä. Sitten olisi loma Islannissa avoin.
Iltapäivään mennessä olin selvinnyt ja palannut todellisuuteen.
En mä olisi lähtenyt missään tapauksessa, tietenkään.
Mutta se hetki, kun näin ne ihmiset tulivuorispektaakkelin äärellä... joukoittain normaalisti iloitsevia ihmisiä, ei maskeja, ei turvavälejä... kuin kuvajainen menneisyydestä. Tällaista on joskus ollut.
*
Tällä hetkellä en oikein tunne iloa edes kotimaan matkailusta. Mikään ei tunnu 100% vastuulliselta ja "oikealta". Kesä on tietysti vielä parin kuukauden päässä ja tilanne voi muuttua, mutta huomaan, että en uskalla suunnitella. Tunnen vain apatiaa ja epävarmuutta. En uskalla ilahduttaa itseäni suunnitelmilla, jotka eivät mahdollisesti toteudu.
Huomaan ajattelevani myös sitä, kuinka rentouttavaa ja mukavaa lopulta on lomailla, jos se tapahtuu maskit naamassa ja etäisyyttä muihin pitäen. Jatkuvasti varoen. Mikä on hyvin todennäköistä.
Kaipaan niin paljon kasvoja, vapautta ja läheisyyttä.
Että tämä kirjoitus ei menisi pelkäksi negatiiviseksi itkuksi, kirjoitan loppuun myös jotain positiivista.
🌻 Vaikka haluaisin jo matkustaa, Tampere on silti ihana paikka.
Tänään kävelin koirien kanssa Amurissa ja Pyynikinrinteellä, ja hymyilin itsekseni alueen kauniille puutaloille ja pääsiäisistutuksille ja ihailin jälleen kerran Pyynikintorin komeita rakennuksia. Ajattelin, "Toivon, että pian pääsen viimein testaamaan Pyynikintorin Liha & Kahvin viinibaarin...! Näyttää niin tunnelmalliselle..!"
🌻 Ja: pääsen mä itse asiassa ihan vähän matkustamaan. Mun alivuokralainen muuttaa ensi viikolla pois Maarianhaminan asunnostani ja menen tarkistamaan asunnon kunnon. Jään samalla vähäksi aikaa Ahvenanmaalle. Sekin tarkoittaa 7 päivän karanteenia. (Ahvenanmaan viranomaisten suositus kaikille Ahvenanmaan ulkopuolelta saapuville, myös manner-Suomesta saapuville). En voi nähdä kavereitani enkä tehdä muuta kuin kävellä kaupungin laitamia ihmisiä vältellen viikon verran, mutta olen silti iloinen minun ja Maarianhaminan jälleennäkemisestä.
🌻 Ja kyllä mä ajattelin kaikesta huolimatta kirjoittaa tänne blogiin joitain lomavinkkejä Tampereelle ja Ahvenanmaalle. ❤️ Sekin varmasti piristää.
Onko teillä jo lomasuunnitelmia..?
On taas se aika vuodesta, kun aurinkotuotteita alkaa näkyä mediassa :) (Ja pitäisi näkyä kasvoillakin, huomaan ainakin omasta naamastani, jonka huulten reunat ovat pigmentöityneet heti, kun auringonsäteiden vahvuus nousi maaliskuun lopun lukemiin.)
Luonnonkosmetiikan "viisikymppinen", Cattier Paris, lanseerasi ensimmäiset aurinkotuotteensa tasan vuosi sitten. Olen esitellyt niistä muutaman eri yhteyksissä, mutta omistan sarjalle nyt oman kokonaisen postauksen :)
Olen töissä Cattierin maahantuojalla, ja saanut tuotteet töistä.
Vinkki: Cattierin aurinkotuotteet ovat -25% tarjouksessa Natural Goods Companylla 11.4. saakka. NGC:llä on muutenkin nyt lähes koko valikoima -15% pääsiäisalennuksessa.
Cattierin aurinkosuojavoiteita on kolme: SPF 30 ja SPF 50 Spray vartalolle ja kasvoille, ja sävytetty SPF 50 voide kasvoille.
Cattier-aurinkovoiteiden speksit:
☀️ Sisältävät UVA- ja UVB-suojan
☀️ Cosmos Organic by Ecocert -sertifioituja
☀️ UV-suoja tulee titaanidioksidista, tuotteissa on ainoastaan fysikaalinen filtteri
☀️ Tuotteissa ei ole nanopartikkeleita
☀️ Tuotteet ovat vedettömiä ja alkoholittomia
☀️ Tuotteet ovat vegaanisia
☀️ Koostumukset ovat nestemäisiä, kasvovoiteen koostumus on ohut, seerumimainen voide
SPF 30 SPRAY KASVOILLE JA VARTALOLLE 34,20€ / 125 ml (ale 25,65€)
SPF 50 SPRAY KASVOILLE JA VARTALOLLE 38,20€ / 125 ml (ale 28,65€)
Oikeastaan voisin esitellä SPF30- ja 50-voiteet yhdessä kimpussa, niin samankaltaiset ne ovat. Toisessa vain on enemmän titaanidioksidia ja sitä myöten korkeampi suoja :)
Cattierin Sun Protection Spray -voide on koostumukseltaan maitomaista, hyvin nestemäistä emulsiota. Tämä tyyppi näyttää nyt olevan uusi luonnonkosmetiikan aurinkovoiteiden "the" koostumus, ja eipä ihmekään; onhan tämä hyvin paljon miellyttävämpi levittää iholle kuin paksu voide. Mm. Laveran viime vuonna uudistuneet vartaloaurinkovoiteet ovat myös tätä tyyppiä.
Cattier-aurinkovoidespray on vedetön, mutta kuitenkin nestemäinen. Sen pohjana toimii esteriöljy caprylic/capric triglyceride. Koostumus on silkkisen kuiva, kuten esteriöljyiltä voi odottaa.
Info corner: tiesittekö, että aurinkosuoja-aineet levittyvät iholle tasaisemmin ja suoja on parempi öljy- kuin emulsiopohjassa? Kuulin tästä kosmetiikkakemistien The Beauty Brainsin podcast-jaksossa. Emulsiopohjassa UV-suojapartikkelit "kasaantuvat" herkästi yhteen, eivätkä välttämättä asetu iholle tasaisena suojakilpenä kun laitat voidetta iholle. (Tämän vuoksi emulsiopohjaisen mineraaliaurinkovoiteen ravistelu ennen käyttöä on tärkeää.)
Vedetön koostumus siis tehostaa aurinkosuojan vaikutusta 👍
Cattier-aurinkovoidespray sisältää myös hoitavia aineita: safloriöljyä, kameliaöljyä, pellavansiemenöljyä sekä passionhedelmän siemenöljyä. Tämä tekee voiteista erittäin hoitavia, ravitsevia ja antioksidanttisia. Kameliaöljyllä on myös ikääntymisen merkkeihin pureutuvia vaikutuksia.
Spray-voiteet tuntuvat iholla silkkisiltä ja kuivaöljymäisiltä. Niistä jää itse asiassa paljon vähemmän tahmainen tunne kuin perinteisistä voidemaisista aurinkosuojatuotteista, luonnon- ja normikosmetiikka kummatkin mukaanlaskettuna. Cattierin voiteissa on myös todella miellyttävä, mieto ja pehmeä tuoksu. Ehkä vähän pähkinäinen...?
Entäpä valkoisuus iholla? Ikuisuuskysymys mineraalipohjaisista aurinkovoiteista puhuttaessa.
Fakta on, että luonnonkosmetiikan aurinkosuoja-aineet titaanidioksidi sekä sinkkioksidi ovat luontaiselta olomuodoltaan valkoista jauhetta. Kun asiaa ajattelee maalaisjärjellä; mitä enemmän tuotteessa on kyseistä ainetta, sitä enemmän aineen luontainen väri tulee iholla esiin.
Vaikka lähes kaikissa aurinkosuojatuotteissa (Cattier mukaanluettuna) lukee nykyään: "non-whitening" / "does not leave a white cast", todellisuudessa tällainen lupaus on lähes mahdoton lunastaa yli SPF 20 -suojakertoimellisissa tuotteissa. Valkoisuutta voi vähentää käyttämällä nano-kokoisia UV-suojapartikkeleita, tai neutraloida väripigmenteillä. Jälkimmäinen on siirtymässä suosituksi suuntauksesi kasvoaurinkovoiteissa, ensinmainittu taas on kyseenalainen ja kuluttajille usein epämieluisa keino. (Nanopartikkelit voivat mahdollisesti kulkeutua verenkiertoon.)
Cattierinkin spray-voiteista jää aavistuksenomainen vaalea kajo iholle. Oma rehellinen kokemukseni on, että ihan kaikista mineraaliaurinkovoiteista vahvuudella SPF 30 ja siitä ylöspäin, merkistä riippumatta, jää aina jonkin verran vaaleaa näkymään. Pidän täyttä värittömyyttä epärealistisena odotuksena. Cattierin jättämä vaaleus on ihan siedettävissä rajoissa (katso kuvaa) :) Onhan jo kuitenkin tultu valovuosia eteenpäin niistä ajoista, kun luonnonkosmetiikan aurinkovoide oli melkein sementtimäistä, valkoista tahnaa...! 😅 Nykykoostumukset ovat äärimmäisen hienostuneita niihin verrattuna.
TINTED SUN PROTECTION CREAM FACE SPF 50 26,10€ / 40 ml (ale 19,58€)
Julistin tämän voiteen viime kesän parhaaksi SPF50-luokan kasvoaurinkovoiteeksi. Tinted Sun Protection Cream on hämmentävän ohut ja juokseva ollakseen näin korkean suojakertoimen tuote, ja valkoisuus on saatu täysin taitettua hienovaraisilla mineraalisävypigmenteillä.
Tämän voiteen pohjana on esteriöljy dicaprylyl carbonate, joka selittää vielä spray-koostumustakin kuivempaa ja silkkisempää ihotuntumaa. Kyllä, öljyisyys toki tuntuu voiteessa, mutta en silti olisi arvannut tuotteen olevan vedetön.
Tinted-kasvoaurinkovoiteessa on ylempänä mainitun hoitavien öljyjen cocktailin lisäksi vielä ruskeaa leväuutetta sekä aminohappoja, mikä tekee siitä spray-koostumuksia anti-age-vaikutteisemman.
Voiteen sävy on läpikuultava vaalea lämmin beige. Se on niin läpikuultava, ettei minun ihollani juuri jätä merkkejä itsestään, mutta oikein vaalealla iholla voide saattaa jättää vivahteen. En siis ehkä suosittelisi tätä oikein vaaleaihoiselle. Tässä postauksessa näet sävyn swatchattuna iholle.
Parhaiten Cattierin Tinted Sun Protection Face Cream sopii mielestäni kuivalle ja ikääntyneelle iholle.
☀️ Extravinkki ei-niin-kuivalle iholle: oma ihoni ei ole kesäisin yhtään kuiva, ja viime kesänä opin, että paras tapa levittää Cattierin kasvoaurinkovoide on levittää sitä vain tippa kerrallaan, tai hyvin ohut kerros kerrallaan. Näin sen saa imeytymään parhaiten. Jos voidetta laittaa kerralla ison määrän, mikä voi olla houkutus, kun aurinkosuojavoidetta kuitenkin kuuluu laittaa huomattavasti runsaammin kuin tavallista kasvovoidetta, se imeytyy hitaammin ja jää kiiltävämmäksi. Ohuina kerroksina voide imeytyy paljon paremmin 👍
BEAUTIFYING AFTER SUN MILKY OIL 27,70€ / 200 ml (ale 20,78€)
Sarjan after sun -voide on ehkä ylellisimmän tuntuinen after sun, jota olen kokeillut. Koostumuksessa on jotain selektiivistä, sokkotestissä luulisin tätä varmasti Diorin tai Estee Lauderin tuotteeksi.
Tuotteen nimi on mielenkiintoinen: milky oil. Itse nimeäisin tämän ihan eri tavalla: milky gel. En pidä tuotetta lainkaan öljyisenä vaan päinvastoin hyvinkin raikkaana. Ainesosatkin kertovat sen olevan emulsiota; ykkösenä on vettä.
Tuntuma on raikas mutta samalla hienostuneen hoitava ja samettinen. Kyllä tässä varmasti on öljyjä korkealla pitoisuudella, niin ravitsevalta voide tuntuu iholla. Samalla se kuitenkin levittyy vaivattomasti. Beautifying-voide jättää ihon todella pehmeäksi ja miellyttävän tuntuiseksi. Voide on väriltään maitokahvimaisen beessiä, ja pehmeässä tuoksussakin on jotain kahviin vivahtavaa :)
Cattierin after sun -voide poikkeaa olennaisesti perinteisistä, aloe veraan pohjaavista after suneista, joiden pääasiallinen vaikutus on viilentää ja rauhoittaa ihoa. Aloe veraakin Cattierin voiteessa on, mutta ei pääraaka-aineena. Tämän voiteen juttu on hoitaa - se lupailee jopa korjata UV-säteilyn aiheuttamia ihovaurioita. Hoitavassa koostumuksessa ihoa hellivät safloriöljy, glyseroli, ruskea levä, risiiniöljy, pellavansiemenöljy sekä passionhedelmän öljy.
Tämä on todellakin tuote after sun -hifistelijöille ;)
Joko sinä olet alkanut miettimään tämän kesän aurinkotuotehankintojasi, vai onko vielä liian varhaista..?
Käytätkö normikosmetiikan vai luonnonkosmetiikan aurinkotuotteita vai sekä että?
Lyhyt ilostus: freesi tukka.
(Jos meikkikuvien ennen/jälkeen -kuvat ovat minusta tyydyttävää katsottavaa, niin hiuskuvat vasta ovatkin...)
Teen kampaajalla 3 kuukauden välein saman käsittelyn; tyvi vaalennetaan ja hiuksiin tehdään värihuuhtelu samoilla tuotteilla, joita käytän kotonakin (eli Celeb Luxuryn sävyttävällä hoitoaineella).
Olen löytänyt parhaan pastellikorallisen värin Celeb Luxurylta, ja kun siihen yhdistää ruusukultaa, voi välillä leikitellä hieman vaaleanpunaisemmalla korallilla.
Kotona miksaan näitä yleensä 80/20 korallin hyväksi, tai 50/50.
Nyt laitoimme kampaajalla sävyt toisin päin, 80/20 ruusukullan hyväksi.
Ruusukulta näkyy tuoreeltaan vaalennetussa tyvessä, latvat eivät pinkkiä näköjään yhtä paljon huolineet.
Totesin kampaajalleni Saaralle (terkkuja!) jälleen kerran, miten paljon rakastan tätä väriä. 🧡
Kun olin äitini luona viime kuussa vierailulla ja värjäsin hänen hiuksensa, julistin hänellekin korallista minuuttani. En halunnut testata Korresin värejä, koska haluan tämän värin, tämän värin...!
Äitini sanoi, että hänen mielestään vaalea violetti itse asiassa oli kauniimpi väri ja sopi minulle paremmin. Myös Kalastaja on sanonut samaa - tosin hän näkisi minut mieluiten blondina.
😄
No, mä näen itseni mieluiten korallisena :)
Mulla on muuten oikeakin postaus vielä tulossa tänään, tämä oli vain tällainen spontaanin ilon jakaminen. 😊
