Valmista kastike ja mausteseos. Sekoita yhteen porkkanat, kikherneet, minttu, persilja ja kastike. Asettele tarjoiluvadille (tai vihreän salaattipedin päälle), murustele päälle feta ja mausteseos. Nauti!
Minulla on yksi hassu "pahe". No ei se nyt mikään pahe tavallaan ole, mutta jossain määrin turha rahanmenokohde. Maksan nimittäin vedestä. Kuplavedestä.
Olen viime vuosina kuin varkain koukuttunut hiilihapotettuun kivennäisveteen. Nuorempana en koskaan juonut "sihinävesiä", helkkari, enhän juonut vettä ylipäänsä muuten kuin salilla käydessä. (Mun ruoka- ja janojuomaa oli maito vuoteen 2011 saakka.) En oikein ole liiemmin ollut limppari-ihmisiäkään, meillä juotiin kotona limua vain juhlapäivinä ja lauantai-iltaisin saunan jälkeen.
Sittemmin olen tottunut ja tykästynytkin aika ajoin juomaan light-colaa kiitos Pepsimax-riippuvaisen mieheni, mutta jos mieheni ei ole kotona (ja kaappi täten limsasta tyhjä), harvoin haen kaupasta erikseen Pepsiä.
Sen sijaan kivennäisvettä. Siihen mä olen koukuttunut ihan huomaamattani, enkä edes tiedä mistä tai milloin tarkalleen se alkoi.
Tiedän vain, että viimeiset pari vuotta olen säännöllisesti kantanut kaupasta kotiin kasseittain kuplavettä. Se ei saa päästä loppumaan. Jano ei meinaa aina edes sammua tavallisella raanavedellä. Tunteen täytyy tietysti olla psykologinen mutta yhtä kaikki siellä se on, ja raikas kivennäisvesilasillinen poistaa janon paljon hanavettä tehokkaammin.
Kai avainsana on juuri tuo raikkaus... Jonka muodostavat niin kuplat kuin kivennäisaineet yhdessä. Pitkään ajattelin, että eiväthän mineraalit kai itsessään niin paljon maistu, mutta on niissä selkeä maku sillä pelkkä hiilihapotettu lähdevesi ei maistu oikein miltään. Kuplat yksinään eivät tee "sitä juttua", mineraalit ovat yhtä tärkeä tekijä.
Useimmiten juon maustamatonta kivennäisvettä, mutta välillä tulee hirveä himo sitruunan, karpalon tai vihreän omenan makuiseen veteen. Tänä kesänä olen huomannut alkaneeni tarttua kaupassa useammin Vichyyn kuin matalahiilihapollisempaan kivennäisveteen, ilmeisesti sen voimakkaampi kuplivuus on alkanut nyt viehättää.
Joku ehdottaisi varmasti hiilihapotuslaitteen hankkimista kotiin niin kuplaveden kulutuksesta tulisi edullisempaa, mutta en tiedä, minusta tuollainen "soda streamer" -vesi ei vain maistu samalle (lue: yhtä hyvälle) kuin valmis kivennäisvesi.
Onko hiilihapotuslaitteiden juomatiivisteiden mauissa ylipäänsä olemassa "kivennäisveden" makua..?
Joo, onhan tämä aika hullu rahanmenokohde. Maksaa nyt vedestä kun sitä saa raanastakin (juomaveden osuus talouksien vesilaskuissa taitaa olla mitättömän pieni... ;)).
Toisaalta, joku toinen ostaa saman verran limpparia tai tuoremehua. Tai maitoa. Samahan se lopulta on mihin raha menee, jos kohde on itselle mieluisa (eikä vahingoita muita ^_^).
Pari sitruunalohkoa ja jääpalat upgreidaavat vissyn aurinkoisen päivän kesäparvekejuomaksi :)
Mä muuten käytän kivennäisvettä ja etenkin vissyä myös "lantraamaan" siidereitä...! :D
Light-siidereissä, joita sokeria välttelevänä juon, on hieman tympeä keinotekoisten aromien ja makeutusaineiden maku. (Hmm, niin on kyllä varmaan niissä sokerillisissakin, nyt kun mietin... Ainakin näissä kaupallisissa ei-aidoissa siidereissä tyyliä Golden Cap ja Rekorderlig...) Tuunaan siiderijuomasta vähemmän keinotekoisen makuisen (ja samalla myös vähemmän alkoholipitoisen) miksaamalla siihen Vichyä ja tuoreesta sitruunasta ja/tai limestä puristettua mehua. Nam!
(...miksi mä sitten juon siideriä jos se kerran maistuu tympeälle? No kun se on kuitenkin tosi kiva saunajuoma, ja mökillä grillatessa menee mukavasti soijanakkien kylkeen ruokajuomana ^_^)
Kuka muu tunnustaa juovansa mieluummin kivennäis- tai hiilihapotettua kuin tavallista vettä? Joku muukin koukussa kupliin? ^_^
Lähetän kuvien myötä perjantaiterveiset :)
Tältä näyttää minun herkutteluhetkeni:
Nostan leppoisasti samalla esiin aiheen, joka tuli taas konkreettisesti esiin tänä aamuna.
Kuulun myöhäisen aamiaisen syöjiin ja syön aamupalan kesällä vasta töissä kahdeksan jälkeen (herään kuudelta), koska kotona ennen töihin lähtöä ei ehdi tulla nälkä. Sanni kananmuna- ja salaatti-rasioineen on tuttu näky työpaikalla aamuisin muiden hakiessa kahvia.
"Äter du aldrig något onyttigt?" kysyi yksi työkavereistani kun avasin eväsboksiani. "Etkö koskaan syö mitään epäterveellistä?"
Minua kysymys huvittaa ja se tuo samalla kiinnostavasti esiin ihmisten tietyt peruskäsitykset ravinnosta. Näet jonkun lautasella jatkuvasti kasviksia ja jonkun terveellisenä pidetyn proteiinin lähteen - henkilö siis syö terveellisesti. Aaa, hän on vieläpä luopunut sokerista ja vehnästä, emme näe hänen aamiaiskattauksessaan edes Valion Hedelmäpommia tai paahtoleipää. "Miten syötkin noin terveellisesti?"
Mutta mitä lopulta on terveellinen ruoka? Se on, mahdolliset sairaudet, allergiat ja yliherkkyydet huomioden, mahdollisimman monipuolista, vähän jalostettua ruokaa jossa kaikki alkuperäiset ravintoaineet ovat tallella.
Kasviksia, hedelmiä, lihaa, kalaa, täysjyväviljoja, pähkinöitä, maitotuotteita. Ja kyllä sinne pullaa ja karkkiakin mahtuu, kun mitta on kohtuullisuus. Monipuolisuus, ravintorikkaus ja kohtuullisuus, siinä kolme avainsanaa terveelliseen ruokaan. Mikään ei ole epäterveellistä kohtuudella nautittuna (poislukien nuo yllä mainitut sairauteen tai allergiaan liittyvät tapaukset).
Toki yksilöt tekevät henkilökohtaisia valintoja omaan persoonaansa, arvoihinsa ja elämäntyyliinsä liittyen, eikä ole olemassa yhtä oikeaa, kaikille terveellistä ja "oikeaa" ruokavaliota. Valikoivankin ruokavalion (kasvissyönti, gluteenittomuus, maitotuotteiden välttäminen, hiilihydraattitietoisuus jne) sisällä pätevät nuo yllämainitut kolme avainsanaa. Kun henkilö saa ravintorikasta, mahdollisimman vähän jalostettua, lisäaineetonta ruokaa monipuolisista lähteistä, ollaan terveellisen ravinnon äärellä. Ei se ole sen kummempaa.
Onko minun ruokavalioni sitten erityisen terveellinen?
Mitä vastasin työkaverilleni, Syönkö koskaan mitään epäterveellistä?
"Tykkään viinistä ja juustosta", vastasin. "Ja voin kuluttaa niitä paljonkin".
"Aaaa..."
Kollegan silmiin syttyi ymmärtävä ja jopa helpottunut ilme. (Sanni on sittenkin normaali.)
"Joku pitää rasvaista juustoa epäterveellisenä, minä herkuttelen sillä. Ja selvästi yli kohtuuden." jatkoin.
Jos överikaloreita pidetään epäterveellisenä, on kai ihan sama mistä ne saa. Minä saan varmasti huomattavasti enemmän kaloreita jättijuustolautasistani ja viinilasillisistani kuin joku toinen suklaalevystään. Ravintoaineiden arvotukset ovat hyvin erilaisia. Kuka voi ehdottomana totuutena väittää, että viinilasillinen on terveellisempi ("No sehän sisältää antioksidantteja ja sillai") kuin saman energiamäärän karkkipussi? Ei kukaan. Vaikka viinillä voi olla ravintoainehyötynsä, sen kulutukseen liittyy myös huomattavan vakavia yhteiskunnallisiakin ongelmia joita antioksidanttien edut eivät kumoa.
Ja vaikka juuston voidaan nähdä olevan puhtaampaa ja lisäaineettomampaa kuin karkit, ei juuston sisältämä kova rasva ole jokaiselle lainkaan terveystiketti.
Ei siis ole mitään universaalia määritelmää sille, mitkä ruoka-aineet tai mikä ruokavalio olisi yksiselitteisen terveellinen.
Terveellisyys liittyy itselle sopivaan ruokavalioon, ravintoaineiden määrään ja kohtuullisuuteen. Ei epäterveellisinkään herkku tee mitään pahaa sitä sietävälle henkilölle kohtuudella nautittuna.
Vastaus kysymykseen on kyllä. Välillä minä nautin hyvinkin epäkohtuullisia määriä omia herkkujani. Ne eivät ehkä ole sokeria, perunalastuja tai pullaa, mutta överisti vedettynä eivät varmastikaan sen terveellisempiä.
.
Tätä kirjoittaessani olen syönyt melkein kokonaan kuvan lautasellisen (ainakin 300 grammaa eli yhden normipaketillisen) juustoa. Taidan vielä santsata.
Ihanaa viikonloppua kaikille! Nautiskellaan :) Ja yritetään muistaa kohtuus <3
Ajattelin taas jakaa pari hittireseptiä juhannukselta :)
Toista jo kyseltiinkin Instassa, ja sen olen itse asiassa jakanut blogissa aiemminkin koska kyseessä on yksi kestosuosikkejani. Mutta ainahan tulee uusia lukijoita joten ei varmasti haittaa laittaa lempparireseptejään jakoon uudemmankin kerran. :)
Voisin muutenkin postailla kuvia värikkäästä kasvisruoasta jo pelkäksi omaksi ilokseni mutta ehkä näistä muutkin tykkäävät :)
Olen "erikoistunut" uudelleentulkitsemaan ja välittämään etenkin Pirkan (nykyinen K-Ruoka) ja Alkon mainion Etiketti-lehden reseptejä, ja tämän jussin hitit ovat myöskin niistä peräisin.
Kuten surf'n'-turf-salaatti romesco-kastikkeella, kun tämän alla olevan reseptin kerran löysin ja testasin, olen tehnyt sitä aina uudestaan ja uudestaan. Törkeän hyvän makuinen, toimiva salaatti arkisten perussalaattien yläpuolella. Tutut vieraat ovat aina yhtä innoissaan kun pöytään kannetaan mintun ja paahdetun, makean porkkanan tuoksuinen salaatti :)
Marokkolainen porkkanasalaatti
neljälle hengelle, alkuperäinen resepti Alkon Etiketti-lehti kesä 2015
itse teen tästä aina suuremman satsin ja laitan melkein kilon porkkanoita ja teen useimmiten alle vihreän salaattipedin
300 g porkkanaa (jos mahdollista, mieluiten uuden sadon hoikkia porkkanoita)
1 prk (n. 2 dl) keitettyjä kikherneitä
3 rkl tuoretta minttua hienonnettuna
3 rkl tuoretta (lehti)persiljaa hienonnettuna
200 g fetaa
Paahda porkkanoita 225 asteisessa uunissa kunnes ovat saaneet väriä. Minä käytän tavallisia porkkanoita kalliiden uuden sadon porkkanoiden sijaan ja viipaloin ne pitkittäin ohuiksi viipaleiksi. Anna porkkanoiden jäähtyä.
*
Dukkah-mausteseos:
1 dl kuorellista mantelia rouhittuna
1 rkl seesaminsiemeniä
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria (tai muuta kidemäistä makeutusta kuten erytritolia)
Paahda manteleita kuivalla pannulla kunnes saavat vähän väriä. Lisää pannulle seesamin- ja korianterinsiement ja paahda vielä pannun kuumuudesta riippuen noin 30 sekuntia, varoen etteivät siemenet pala. Anna mantelisiemenseoksen jäähtyä ja lisää mausteet.
*
Harissa-sitruunakastike:
0,75 dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl juoksevaa hunajaa
0,5 tl suolaa
1 tl harissatahnaa (tai muutama kierros chiliä myllystä)
(1 säilötty pieni sitruuna pilkottuna, esim. Al Fez - minä en ole näitä koskaan löytänyt niin teen kastikkeen ilman, maistuu ilmankin :))
Tämä on siis niin NAM että teidän täytyy vain maistaa tämä..! ^_^
*
Juhannus on minulle oikea salaattien juhla ja kokeilen suosikkivakkarien lisäksi aina myös uutuuksia. Viime vuoden onnistuneita kokeiluja olivat hedelmäisen makeat mansikka-bataatti-salaatti ja kvinoa-persikka-salaatti (kuvissa yllä), tänä vuonna olin vähemmän makealla kaalisalaattilinjalla ja pyöräytin hasselpähkinäisen punakaali-parsakaalisalaatin jogurttikastikkeella ja raikkaan punajuuri-ruusukaali-omenasalaatin limellä ja balsamicolla terästettynä. Nämäkin olivat oikein hyviä, etenkin pähkinäinen punakaaliparsakaali, mutta eivät ihan nousseet kestohitti-gourmet-salaattien kastiin.
*
Juhannuksen toinen hittiresepti, jonka kaikki halusivat itselleen, oli suloinen feta-kasvispiirakka. Reseptin juju ovat söpöt ruusukkeet ja täyteläistä makua tuo erittäin juustoinen, tanakka täyte.
Bongasin reseptin kesän K-Ruoka-lehdestä (joka minulle on aina Ruoka-Pirkka, en ikinä osaa kutsua lehteä muulla nimellä ^_^) ja täältä välitämme kuorossa kiitokset sille kuka ikinä "Pirkassa" on reseptin luonut sillä piirakka vei totisesti kielen mennessään.
Feta-kasvispiirakka
Pohja:
(alkuperäinen resepti K-Ruoasta, itse tein viljattoman version manteli-, kookos- ja soijajauhoilla sekä rukiista makua antavilla Fibrex-hiutaleilla)
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
100 g voita
2 rkl vettä
Sekoita keskenään jauhot, suola ja pehmeä voi. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan (läpimitta n. 25 cm) pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin 15 minuutiksi. Pistele pohja haarukalla ja esipaista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.
Täyte:
1 (n. 340 g) kesäkurpitsa
300 g porkkanaa
1 pkt (200 g) fetaa
0,5 dl maitoa (minä käytin mantelimaitoa)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 pussi (150 g) emmental-mozzarellajuustoraastetta
ripaus mustapippuria
Kuori porkkanat ja leikkaa pitkittäin ohuiksi suikaleiksi kuorimaveitsellä. Höylää kesäkurpitsasta juustohöylällä ohuita viipaleita ja halkaise viipaleet pitkittäin kahtia.
Soseuta fetajuusto ja maito sauvasekoittimella tasaiseksi. Sekoita joukkoon valkosipuli, juustoraaste ja pippuri. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle. Rullaa kasvissuikaleita tiukiksi rulliksi ja paina täytteen päälle pystyyn ruusukkeiksi.
Paista piirakkaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 30 minuuttia. Nosta piirakka ylätasolle ja paista vielä 5-10 minuuttia kunnes pinta on saanut väriä (minun uunissani pinta sai värin jo alatasolla ensimmäisen 30 minuutin aikana ja otin piirakan sen jälkeen pois).
*
Yrttiöljy
0,5 dl oliiviöljyä
1 ruukku tuoretta basilikaa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
ripaus mustapippuria
Valmista yrttiöljy soseuttamalla öljy ja basilikanlehdet sauvasekoittimella, sekoita joukkoon valkosipuli ja pippuri. Valuta öljy piirakan päälle ennen tarjoilua.
Ruoka :) <3
Tänä kesänä tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun jätin sokerin ja monet muut höttöhiilarielintarvikkeet pois ruokavaliostani. Joitain runsashiilihydraattisia ruokia olen palauttanut ruokavalioon kohtuudella ennen kaikkea liikunnan vuoksi, kuten kauran, ohran ja kvinoan, mutta kaksi asiaa pysyy tiukasti poissa: sokeri ja vehnä.
Tällaiselle entiselle pullahiirelle (jonka lounas ja päivällinen saattoivat olla rahkapullaa ja vehnäpaahtoleipää Nutellalla...) muutos tuntuu kestävyydessään ja kokonaisvaltaisuudessaan lähes yli-inhimilliseltä. Vanhat, harvemmin tapaamani kaverinikin tuntuvat ihmettelevän että "Ai vieläkö sinä olet sokerittomalla... miten olet jaksanut näin pitkään?"
Mehän olemme vain ihmisiä. Ja ihmiset retkahtavat helposti mielihyvää tuoviin asioihin ja vanhoihin tapoihinsa.
Miten minä, pahimmanlaatuinen pulla- ja keksi-junkie, olen pystynyt jäämään tälle tielle?
Sokerin välttäminen ei vaadi minulta enää mitään itsekuria eikä sokeriton elämäntapa tarkoita uhrausten tekemistä, kompromisseja tai tunnetta siitä, että jäisi jostain paitsi.
Muutoksen pysyvyyden helppous piilee siinä, että kun keho on tottunut pois sokerista, se ei yksinkertaisesti enää kaipaa makeita ruokia. Tottumus ja tarve makean syömiseen poistuu, sitä palikkaa ei ikäänkuin enää ole minun tarvekattauksessani.
Totta, pois-totuttaminen ei tapahtunut ihan hetkessä ja ylimenokausi kesti lopulta noin kolme vuotta, mutta vaikeaksi en kokenut tätä aikaa millään lailla. Sokerittomia makeita vaihtoehtoja herkuille riittää niin paljon, että juuri sokerimakean välttäminen makean mieliteon yhteydessä ei lopulta ole haaste eikä mikään.
Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat aina pahimmat kun lähtee vieroittumaan mistä tahansa ruoka-aineesta, sillä makuaistilla kestää kaksi viikkoa tottua johonkin muutokseen. Makean himoon liityvät psykologiset tekijät muuttuvat sitten vähän hitaammin perässä.
Ensimmäiset viikot kamppailin melkein päivittäin jälkkäri- ja välipalakeksitottumustani vastaan ja taltutin mielitekoja mm. stevialla makeutetulla kermavaahdolla ja myöhemmin manteli- ja kookosjauhoon leivotuilla marjapiirailla ja -muffinseilla.
Seuraavien vuosien aikana makean mieliteot vähenivät pikkuhiljaa, asteittain. Varsinainen himo makeaa kohtaan poistui kokonaan sen ensimmäisen kuukauden aikana, mutta makeaa teki edelleen mieli sellaisella "normaalilla", kohtuullisella tavalla.
Aluksi söin makeita vähähiilihydraattisia herkkuja muutaman kerran viikossa, sitten pari kertaa kuussa. Näihin herkkuihin lukeutuivat tumma prosenttisuklaa ja ennen kaikkea itse leipomani kaikenlaiset hauskat leivonnaiset. Innostuin vehnättömästä ja sokerittomaasta leivonnasta noina vuosina ihan valtavasti ja innostuksen seurauksia näkyi tiheästi Karkkipäivässäkin. Porkkanakakkua, muffinseja, piirakoita, täytekakkua. Olin ihan liekeissä uudesta tavasta leipoa!
Suklaasta muodostui omansalainen mittari makuaistini ja makean mieltymysteni muutoksille. Moni "karppaaja" aloittaa 70-prosenttisella suklaalla ja siirtyy siitä pikkuhiljaa prosenttitikapuilla ylöspäin kun alemmat prosentit alkavat maistua liian makeilta. Näin kävi minullekin; 70-prosenttinen suklaa maistuu nyt ihan maitosuklaalle ja on liian imelää.
Tällä hetkellä suosikki-suklaani ovat alkaen 85-prosenttisia, lemppareihin lukeutuvat Lindtin 90% (varmasti vähiten kitkerä noin korkean kaakaopitoisuuden suklaa jonka tiedän) sekä Freyn täyteläinen Extra Dark 85%.
Ja kyllä, suklaassahan on sokeria, myös tummassa suklaassa, mutta paljon vähemmän kuin maitosuklaassa. 90-prosenttisessa suklaassa sokerin määrä on aika mitätön, mutta sokeria siellä kuitenkin on. Tumma suklaa onkin niitä harvoja lisättyä sokeria sisältäviä elintarvikkeita joita olen syönyt ruokavaliomuutoksen alusta saakka. Toinen tällainen elintarvike on soijamaito jossa on ihan ripaus sokeria. Ihan ehdotonta totaalisokerittomuutta en siis noudata, toiminnassa pitää olla järki mukana ja kokonaisuus ratkaisee.
Kevyessä soijamaidossa on 1,4 g sokeria per desilitra (lehmänmaidossa 4,8 g)
Eräänä päivänä löysin keittiön kaapista vuosi sitten päiväyksensä ohittaneita suklaalevyjä. En ollut syönyt suklaata tai muistanut sen olemassaoloa moneen kuukauteen, ehkä kokonaiseen vuoteen suklaiden päivämääristä päätellen. Tajusin myös, että en ollut enää aikoihin leiponut muffinseja ja pikkuleipiä ja mantelijauhonikin olivat härskiintyneet purkkiinsa.
Olin saavuttanut rajapyykin, jossa makean mielitekoni olivat kadonneet lähes tyystin ja muuttuneet satunnaisiksi, harvinaisiksi ilmiöiksi. Tähän oli mennyt kolmisen vuotta sokerin poisjättämisestä.
Nykyään syön pari palaa suklaata joitain kertoja vuodessa. Leivonnaisia en enää valmista kuin jouluisin.
Se arkinen makea, joka edelleen kuuluu ruokavaliooni viikottain, on hedelmät.
Eksoottiset hedelmät kuten mango ja papaija ovat liian makeita mutta tutut perushedelmät omena ja päärynä maistuvat, niiden makeus on minulle miellyttävällä tasolla.
En tosin syö hedelmiä oikeastaan koskaan yksinään vaan yhdistän ne aina suolaiseen kuten salaattiin tai juustolautaseen. Tämäkin uusia tottumuksia.
Honey Crunch on omenoiden aatelia... <3
Siihen vähäiseen makeutustarpeeseen mikä minulla vielä on, käytän steviaa (käytännössä sekoitus steviauutetta ja erytritolia), puhdasta erytritolia ja Lidlissä myytävää Coloran-nestettä (sisältää syklamaattia ja sakariinia).
Syklamaattiin ja sakariiniin liittyy syöpäepäilyjä (kuten ilmeisesti melkein kaikkiin keinomakeuttajiin, siltä ainakin tuntuu kun vähän googlailee), mutta käyttämäni määrä on niin mitättömän pieni; alle kaksi 300 ml pulloa kuudessa vuodessa, että en ole huolissani. Edellinen Cologran-pullo ehti vanhentua ennenkuin sain sen loppuun, niin käy varmaan tämänhetkisenkin kanssa.
Tällä hetkellä ainoa ruoka jota ylipäänsä makeutan on soijajogurtti-rahkaseokset, niihin laitan ripauksen steviaa.
Täyteläiset luonnonjogurtit kuten turkkilaiset ja kreikkalaiset eivät makeutusta kaipaa vaan ovat parhaimmillaan ihan itsekseen purkista sellaisenaan lusikoituna <3
*
Lopuksi: vaikka itse olen halunnut jättää lisätyn sokerin lähestulkoon kokonaan pois ruokavaliostani, en sano että täysi sokerittomuus on jotain mitä kaikkien kannattaa tavoitella.
Mutta, sokeria kannatta vähentää. Mikäli päivittäisistä elintarvikkeista kertyy enemmän kuin 50 g lisättyä sokeria (WHO:n sokerinsaantisuositus on 10 energiaprosenttia päivässä, mikä noin 2000 kalorin energiatasolla tarkoittaa 50 g), olisi hyvä miettiä saannin vähentämistä. Piilosokeria on kaikkialla; muroissa, leivässä, salaatinkastikkeissa, pinaattiletuissa, eineslihapiirakoissa... Kyllä, sen välttely käy jo työstä mikäli käyttää taloudessaan paljon jalosteita.
Kuva: Kauneus & Terveys -lehden artikkeli
Itsestäänselvien syiden lisäksi (turhaa, tyhjää energiaa vailla ravintoaineita, hampaiden vauriot) sokerilla on vielä pitkä liuta ikäviä vaikutuksia:
(lähde: ravitsemusfysiologi Fedrik Paulún)
Loppuun vielä aiheesta "miksi sokeri koukuttaa". Sitaatti on Kauneuden & Terveyden viime syksynä ilmestyneestä artikkelista.
Jos Sinulla on projektina sokerin vähentäminen, ole sinnikäs ja usko siihen, että vaikka tuntuisi vaikealta ja mieliteot välillä ylivoimaisilta, keho tottuu lopulta uuteen, vähemmän makeaan makumaailmaan. Luota siihen :)
Muista hedelmien ja maitotuotteiden luontainen sokeri ja totuta itsesi pikkuhiljaa niiden makeustasoon. Luonnon tuotteissa on jo valmiiksi valtavasti makeaa, jota sokeroiduista elintarvikkeista turtunut makuaistimme ei vain usein enää maista. Kun lisätyn sokerin nauttimista vähentää tai jättää sen kokonaan pois, eräänä päivänä maustamaton jogurtti marjojen kera tai banaanilla ja taatelilla makeutetut pannukakut saattavat tuoda sinulle saman makeuselämyksen kuin karkit ennen :)
Kokeile näitä sokerittomia (ja vehnättömiä) herkkuja:
Pitkästä aikaa arkinen ruokaresepti yhdellä lempiraaka-aineellani (jos pilvimunia ei lasketa, mutta voiko sitä yksinkertaisuudessaan edes kutsua reseptiksi..? ^_^).
Tiedän että tonnikalareseptit ovat nykyään kyseenalaisia enkä sano, että haluan kannustaa ketään syömään tonnikalaa, mutta monille se on jo talouden asettamien rajoitusten puitteissa yksi keittiön ja nopeiden, täyttävien ruokien kulmakivistä.
Itse käytän edelleen tonnikalaa aika paljon, vaikkakin tietoisuus lajin ylikalastuksesta on jonkun verran vaikuttanut sen käyttöön. Pyrin ostamaan MSC-tonnikalaa mutta ilmeisesti paras vaihtoehto olisi olla ostamatta kokonaan.
Tässä kuitenkin yksi vähän erilainen variaatio arkisesta tonnikalaruoasta. Persoonallisen ja maukkaan lisän ruokaan tuo paahdettu kukkakaali. Kannattaa nähdä paahtamisen "vaiva" (15 minuuttia uunissa), paahdettu kukkakaali saa todella hienostuneen makuvivahteen. Ei ihme että sitä ja kukkakaalipyrettä käytetäänkin paljon ns. paremmissa ravintoloissa lisukkeena.
Tarvitset:
Sydänsalaattia
Tonnikalaa
Majoneesia (voi jättää poiskin jos ei tykkää)
Kermaviiliä tai ranskankermaa
Punaista paprikaa
Kukkakaalia
Oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria
(Sitruunan mehua)
.
Sekoita yhteen tonnikalaa ja pieni määrä majoneesia ja kermaviiliä tai ranskankermaa niin että saat tahnamaisen täytteen. Pilko paprika pieniksi kuutioiksi ja sekoita tonnikalatahnaan. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi sitruunan mehulla jos kotoa sattuu löytymään sitruunaa.
Annostele tonnikalatäyte sydänsalaatin lehtiin. Sydänsalaatti on rakenteeltaan jämäkkää ja pienen veneen muotoiset lehdet toimivat ihanteellisina alustoina täytteelle. Sydänsalaatti kestää jopa kevyttä grillaamista tai uunissa paahtamista.
Pese ja paloittele kukkakaali ja sivele palaset oliiviöljyllä. Laita pellille paahtumaan 225 asteiseen uuniin noin 15 minuutiksi tai kunnes kukkakaali on saanut väriä.
Tarjoile sydänsalaatti-tonnikalaveneet paahdetun kukkakaalin kanssa.
Pienen kukkakaalimäärän paahtaminen uunissa kuluttaa tietysti vähän turhan paljon sähköä, mutta voit paahtaa samalla vaikka kokonaisen kukkakaalin (tai kaksi..! ^_^, ja heitä saman tien joukkoon muitakin vihanneksia :) :) ja käyttää loput vaikka kukkakaalisosekeittoon. Nams!
Sydänsalaatti on hauska monitoimiveijari joka taipuu vaikka minkälaisiin ruokiin tukevan ja rotevan rakenteensa puolesta. Käytän sitä paljon salaattipohjissa mutta myös alustana erilaisille täytteille.
Olen aiemmin julkaissut blogissa reseptit sydänsalaatista tuorejuustomunavoitäytteellä sekä uunissa paahdettuna kera fetan, manteleiden ja chilijogurttikastikkeen (kuvat alla). Toimii esimerkiksi kivana alkuruokana.
Reseptit näihin sydänsalaatteihin löydät täältä.
Salaatista on muuhunkin kuin vain... salaattiin..! :)
.
Kaikki reseptini eri kategorioihin lajiteltuina löydät RUOKA-osiosta.
Nopea:
Söin tänä aamuna uudenlaisen kananmuna-aamiaisen, jonka totesin
a) hauskaksi ja mielenkiintoiseksi joskaan ei erityisen persoonallisen makuiseksi ja
b) näköjään viimeisimmäksi some-ruokahitiksi. Josta en tiennyt mitään ^_^
Pilvimunat.
Olimme misterin kanssa yökyläilemässä ystävien luona ja aamiaisella emäntämme läväytti pöytään ruoan, jonka reseptiin hän oli törmännyt Facebookissa: cloud eggs. Ihme kyllä tämä aamiaismunien suurkuluttaja (--> minä) ei ollut reseptistä vielä kuullutkaan. Ruokailua seurannut Google-sessio paljasti kyseessä olevan viimeisimmän some-hittiruoan.
No, lisätään sitten Karkkipäiväänkin jotain ajankohtaista ^_^ Täällä tykätään fiilistellä munaruokia siinä missä shampoita ja silmämeikinpohjustajiakin :)
Hauska, simppeli ja erilainen tapa valmistaa munat.
Resepti:
Kivan näköinen mutta ei oikeastaan mitenkään valtavan eri makuinen kuin kananmunat yleensä. Meidän pilvimunissamme ei ollut täytteitä, mikä tietysti vaikutti kokemukseen. Voisin kuvitella, että esimerkiksi parmesaani valkuaiseen lisättynä tekee pilvistä paljon maukkaampia ja kiinnostavamman makuelämyksen. :)
Marenkisten reunojen pehmeä, sienimäinen koostumus on kuitenkin mukavan erilainen tavalliseen paistettuun kananmunaan, kokkeliin tai uppomuniin verrattuna ja tekee pilvimunista ilman täytteitäkin kivaa vaihtelua perinteisiin aamiaismuniin tottuneelle.
Kyllä munista vain on moneksi :)
Oliko teistä moni jo kuullut pilvimunista? Tai valmistanut niitä?
Sain kaveriltani hiljattain vinkin uudesta pikaruokaravintolasta Helsingissä, ja paikkahan on kuin minulle luotu. Vinkki täytyy jakaa täälläkin, on niin mainio konsepti. :)
Kuvat: EGGin Facebook
Paikan nimi on EGG, ja siellä tarjoillaan, mitäs muita kuin munaruokia. :) Päätähtenä persoonalliset munakkaat.
Ravintola on avannut niinkin äskettäin kuin viime perjantaina, ja se löytyy osoitteesta Kanavaranta 7. EGG käyttää ainoastaan Vaahteramäen tilan Friida-ulkokananmunia (näitähän myydään myös supersuositussa EggsPress-munataksissa :) Josta sain muinoin vinkin lukijalta :))
Mikä tekee paikasta vielä erityisen kiinnostavan on vegaanien huomioiminen - EGG on kehittänyt omalla reseptillä vegaanisen munakkaan.
Vaikka itse syön ihan niitä kanojen munimia munia (suunnilleen kaksin käsin :D), niin tuo vegaanimunakas täytyy ehdottomasti käydä testaamassa jollain Helsingin reissulla. Kasvisruoka on lähellä sydäntäni ja olen aina innoissani kun kohtaan erityisellä huolella ja kekseliäisyydellä luotuja, makua pursuavia kasvisruokia (tähän liittyen ylistin eilen Instassa Helsingin Casa Largossa syömääni kasvispääruokaa joka oli parhaita naismuistiin).
Itse syön kananmunia joka päivä, aamiaisella menee jo 2-3. Ihmettelen miten en kyllästy niihin mutta vielä ei ole tullut raja vastaan ^_^
Karkkipäivässä on ollut aikoinaan munille omistettu viikkokin. :) Kokeilin viikon aikana uusia tapoja valmistaa lempiaamiaistani, mutta myönnettäkään, että lopulta klassiset pannumunat voittavat :) Paistettu muna aavistuksen valuvalla keltuaisella, kermainen munakokkeli tai muheva munakas pursuavilla täytteillä ovat minusta parhaita munaruokia. Olen aina yhtä vesi kielellä kun munakas tirisee pannussa. :) Kuvassa viime viikonloppuna mökillä nautittu munakas.
Munaviikon reseptianti sopii hyvin liitettäväksi tähän munaisaan postaukseen:
Munasilmäsämpylät ERIKOISIN, vähän niinkuin rahkapulla mutta suolaisena munaversiona ^_^
.
Kuinka usein te syötte munia?
P.S. Kiitos blogin lukijan, löysin muinoin myös shakshukan josta on niinikään muodostunut yksi lemppariruokiani <3
Kiinnyttekö te paikkoihin?
Kysyin joku aika sitten mieheltäni, mitkä ovat hänen lempipaikkojaan lapsuudenkotinsa kylällä ja Kuopiossa, jossa tutustuimme. Mies katsoi minua hetken aikaa vaiti, näyttäen ehkä vähän kiusaantuneelta tai vaihtoehtoisesti siltä, että häneltä kysytään jotain johon kysyjän pitäisi tietää vastaus. Sitten hän sanoi; "Sanni, tiedäthän sinä. Minä en ole niinkuin sinä. En minä kiinny paikkoihin, en luo niihin tunnesidettä samalla lailla kuin sinä. Minulle ne ovat vain paikkoja. Niihin voi liittyä mukavia muistoja mutta ei minulla ole mitään tarvetta palata niihin uudelleen ja uudelleen. Ei minua haittaisi vaikka en enää koskaan näkisi näitä paikkoja."
Tällaisissa asioissa olemme niin erilaisia. Valtavan erilaisia.
Minä kiinnyn paikkoihin niinkuin ihmisiin. Juuri siksi on niin ihana palata samoihin kohteisiin reissuillakin - ei kaikkiin, mutta niihin joista on tullut erityisiä ystäviä. Kun palaan näihin kohteisiin tunnen samaa kuin kohdatessani rakkaan ystävän. Paikoissa on henki ja ne vaikuttavat vahvasti olo- ja mielentilaamme. Näin minä koen. Hyvissä paikoissa on hyvä olla, joissain paikoissa olemme kuin kotona vaikka olisimme vasta saapuneet.
Tätä kirjoittaessani olen yhdessä elämäni tärkeimmistä paikoista, ja se on Ahvenanmaa. Tässä istuessani mietin vain, että hetkestä tekisi täydellisemmän vain se, että miehenikin olisi täällä kanssani - ja tykkäisi olla täällä.
Mr. Karkkipäivä ei erityisemmin välitä Ahvenanmaasta. Hän hyväksyy sen läsnäolon elämässämme koska paikka merkitsee minulle niin paljon, mutta hän ei teeskentele pitävänsä saaresta. Hän käy täällä silloin tällöin ja on vaikuttunut muutamista paikoista kuten Havsvidden ja Björnhufvud Gästgård. Toivon aina sydämeni pohjasta että jonain kertana hänen silmistään kuvastuisi aito viihtymys - jopa se kiintymys. Oivallus. Että hän jotenkin tajuaisi miten ihana paikka tämä on, saisi kiinni siitä mitä minä täältä löydän, katselisi näitä kodin rapistuneita seiniäkin samoin silmin kuin minä. Koska onhan meillä täällä paljon yhteisiä muistoja. Mutta vaikka kuinka haluaisin, hän ei tunne sitä. Ahvenanmaa on vain yksi paikka muiden joukossa.
Miehelleni paikkoihin liittyvää onnea ja mielihyvää tuovat ihan erilaiset asiat, ennen kaikkea paikkojen tarjoamat haasteet ja tekeminen, itsensä toteutus. Kuten vuoret. Ei tarvitse palata samalle vuorelle, ei hän niihin kiinny. Kunhan pääsee vuorille ja haastamaan itsensä. Ne voivat olla missä vain. Ne tarjoavat sen mikä täyttää hänet... samalla lailla kuin minut täyttää auringonlasku Paroksella tai Maarianhaminan siluetti Slemmernin yli kun ajaa Lemlandsvägeniä kaupunkiin päin.
Kirjoitin viime syksynä kaipauksesta jota tunnen kun olen minulle tärkeissä paikoissa ilman puolisoani. Elämäntyylimme on aika poikkeava perinteisiin avoliittoihin verrattuna, olemme todella paljon erillämme. Viihdymmekin omissa oloissamme ehkäpä keskimääräistä enemmän, mutta olosuhteetkin sen osin sanelevat. Tällä hetkellä näemme vain viikonloppuisin. Se surettaa, mutta asialle ei voi mitään.
Tänä viikonloppuna emme näe koska olen töissä Ahvenanmaalla. Mies puolestaan vie kummipoikansa Tampereella lätkämatsiin. <3 Totta kai olisin superonnellinen jos mies yhtäkkiä sanoisikin, "Hei, minäpäs tulen sinne sun luokse, se olisi kivaa..!" Mutta en odota sitä koska tiedän realiteetit.
Katselin juuri kuvia kahden vuoden takaa jolloin oli yksi tällainen harvinainen vierailu. Siitä tuli lämmin olo. Yksi meitä yhdistävä ajanviete ja intohimo on ruoka ja hyvä viini, ja se on myös asia jolla mies minua hemmottelee. Tuona viikonloppuna mies ilahdutti minua ihanalla tapas-illallisella. Muistan kuinka ajattelin silloin tekeväni resepteistä postauksen koska pöydässä oli muutama niin älyttömän hyvänmakuinen snack. No, teen se nyt :) Miksipä olisi liian myöhäistä ^_^
Muut herkut olivat lihattomia ja vähähiilihydraattisia, itselleen mies oli pyöräyttänyt myös pikkulihapullia ja chorizo-täytteisiä pikkupiiraita. Piiraiden ohje myös mukana.
(Asiaankuuluvasti illallinen tarjoiltiin MH-kämpän hengessä eriparisilta postimyynnistä tilatuilta astioilta ^_^ En ole ostanut tänne mitään uutta yli 10 vuoteen...)
Tuorejuustolla täytetyt kesäkurpitsarullat
(Ohje Puolialaston kokki)
kesäkurpitsaa
valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
kourallinen tuoretta ruohosipulia
maustamatonta tuorejuustoa
muutama öljyyn säilötty aurinkokuivattu tomaatti
Leikkaa pestyistä kesäkurpitsoista ohuita siivuja esim. juustohöylällä. Kuumenna pannussa öljyä ja silputtua valkosipulia ja paista kesäkurpitsasiivuja hetki kummaltakin puolelta niin että ne pehmenevät. Vaihda öljyä ja valkosipulia paistoerien välissä ettei valkosipuli pääse palamaan. Anna kurpitsasiivujen valua ja jäähtyä talouspaperin päällä ja mausta ne kevyesti suolalla ja pippurilla.
Valmista täyte: sekoita tuorejuustoon hienonnettu ruohosipuli ja aurinkokuivattu tomaatti ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita nokare juustotäytettä jäähtyneen kesäkurpitsasiivun päähän ja rullaa kääröksi.
Vuohenjuustolla täytetyt paprikat
(Ohje Puolialaston kokki)
1 prk valutettua, säilöttyä, kuoretonta paahdettua paprikaa
(mies ei löytänyt säilöttyä paprikaa Maarianhaminan keskustan kaupoista - mikä ei yllätä koska tarjonta on huono - ja käytti tuoretta paprikaa)
200 g pehmeää vuohenjuustoa
1 pieni valkosipulin kynsi hienonnettuna
kourallinen yrttejä silputtuna (esim. sileälehtistä persiljaa ja basilikaa)
Sekoita hienonnettu valkosipuli ja yrtit vuohenjuustoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa paprikoista suorakaiteen muotoisia paloja. Aseta paloille täytettä ja kääri rullalle. Anna mielellään vetäytyä jääkaapissa muutama tunti.
Chorizoempanadillat
(Ohje Puolialaston kokki)
125 g kuorittua chorizo-makkaraa
250 g valmista voitaikinaa
1 kananmuna vatkattuna
(paprikajauhetta)
Leikkaa chorizo pieniksi kuutioiksi. Kauli voitaikina ohueksi ja ota siitä esim. juomalasin reunan avulla ympyröitä. Laita taikinaympyröille chorizoa ja sulje taikinaympyrät puolikuun muotoisiksi. (Vedellä kostuttaminen auttaa reunoja pysymään kiinni.) Voitele empanadillat kananmunalla ja sirottele päälle halutessasi paprikajauhetta. Paista 200-asteisessa uunissa 150-200 minuuttia.
Gildat
- nää oli ihan törkeän hyviä..! Tosi yllättävä makuyhdistelmä..! Suolainen anjovis sai chilin maistumaan makealta..!
(Ohje Rantapallo.fi)
pieniä vihreitä chilejä (mies käytti punaisia)
anjovisfileitä
oliiveja (...paitsi että kuvista näen ja nyt muistankin, että me käytettiin isoja kapriksia. Toimi erittäin hyvin myös niin :))
cocktail-tikkuja
Huuhtele chilit, anjovikset ja oliivit. Asettele ne tikkuihin aloittaen chilillä jonka jälkeen tulee anjovis ja viimeisenä oliivi.
*
Valkosipulikatkaravut
suuria katkarapuja
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
suolaa
tuoretta persiljaa
kuivattua chiliä
Paista valkosipulia pannussa runsaassa oliiviöljyssä kunnes ne saavat kultaisen värin. Lisää katkaravut pannulle ja paista niitä maustuneessa öljyssä kahden minuutin ajan. Mausta chilillä ja koristele persiljalla.
.
Näiden lisäksi pöydässä oli vielä marinoituja oliiveja, tomaatti-mozzarella-basilika-salaattia ja pikkulihapullia (mies: "ruokapöytä ei ole mitään ilman lihaa"...)
Ensi viikonloppuna saadaan taas olla yhdessä :) Piippukodassa Posion Korouomalla :) Tuleekohan uusi paikka johon kiintyä?
Ruokajuttujeni linkeistä on tullut paljon kyselyitä, ja nyt voin reseptien kaipaajien iloksi kertoa, että Ruoka-osion linkit on tänään vihdoin päivitetty vanhasta osoitteesta Kauneus & Terveys -muotoon. Eli nyt ne toimivat :)
Kaikki muut osion linkit on muutettu paitsi ravintolakokemukset, ne päivittelen myöhemmin. Blogissa on valtavasti sisäisiä linkkejä jotka minun täytyy muuton jälkeen manuaalisesti muuttaa, ja se vie paljon aikaa. Suosituimmista hakemistoista Kreikka-jutut ja Ruoka on nyt päivitetty, Suosikkituotteet odottaa vielä. Toivon saavani kaikki käytetyimmät linkit ajan tasalle kevään aikana.
Koko reseptihakemistoni löytyy siis täältä.
Ruokajuttuja päivitellessä minulle tuli hyvä mieli. Katselin kaikkia reseptejäni ja vinkkejäni ja mietin, miten paljon iloa ruoanlaitto on tuonut elämääni ja miten hassulta tuntuu, että siitä on vasta viisi ja puoli vuotta kun ylipäänsä opin laittamaan ruokaa. Mitään blogini kymmenien reseptien ruoista, edes yksinkertaisinta ateriakastiketta, en osannut valmistaa tai ollut edes kiinnostunut itse tekemään kymmenen vuotta sitten. Elin valmisruoilla ja "lisää-vain-vesi"-ratkaisuilla.
Ruokavalioremonttini suurin anti on kokkaustaidon ohella ollut ehdottomasti ravinnon monipuolistuminen, makumaailman avautuminen ja ruoan arvostuksen kasvaminen. Nämä ovat kokonaisuudessaan vielä paljon hienompi asia kuin turvotusten, päänsärkyjen, makeanriippuvuuden ja velton olon kukistaminen, jotka alun perin minut kannustivat uutta ruokavaliota kokeilemaan. Ei tällä muutoksella ole kuin voittanut :)
On ollut hauska seurata, miten pelkkänä kosmetiikkablogina aloittaneen Karkkipäivän ruokajutuista on vuosien varrella kehkeytynyt koko blogin kolmas jalka. Alunperin anteeksipyydellyistä ruokapostauksista on tullut osa suosituinta sisältöä. Niitä lukevat palautteen mukaan jopa sellaisetkin lukijat joita ruokajutut tai etenkään vhh-henkinen ruokailu eivät muuten kiinnosta pätkääkään :) Hauskaa.
Koostin ruokaosion innostamana tähän muutamia teidän ja minun suosikkireseptejä blogista vuosien varrelta. Tiedä vaikka olen K&T:n kautta saanut uusia lukijoita joille mun "ruokapuoli" on vielä jäänyt hämärään. :) Vaikka itse noudatan hiilihydraattitietoista ruokavaliota ja se näkyy resepteissäni (ne ovat 90-prosenttisesti viljattomia ja sokerittomia ja kasvisten osuus korostuu), niitä voi mainiosti soveltaa myös korkeahiilihydraattisina versioina.
Yksi kestohiteistä! Vehnä- tai maissitortilloista en koskaan tykännyt edes hiilariaikoinani mutta kukkakaalitortilla on jotain aivan tajuttoman hyvää!
Kolme suosikkia pakastekalasta
Ideoita budjettiaterioihin kalasta - arkisen pakastekalankaan ei tarvitse olla tylsää :) Minun suosikkejani ovat uunikala, kalapata ja wok-ruoat.
Valkoinen artisokka-vuohenjuustopizza
Oma suosikkipizzani, nam! Tässä on myös mielestäni paras vhh-pizzapohja kaikista eri jauhokombinaatioista joita olen testannut, kaikkein rapein.
Blogini suosituin resepti: tonnikalapullat.
Liikuttavaa, miten tämä yksinkertainen resepti lähti elämään omaa elämäänsä. :) Olen bongannut sitä netissä erinäisillä sivuilla "Karkkipäivän Sannin tonnikalapullina", vaikka alkujaankin kerroin reseptin olevan Alkon Etiketti-lehdestä. No, nyt ne on näköjään "mun pullat" :)
Surf'n'Turf-salaatti romesco-kastikkeella
Ihan hillittömän, törkeän hyvä salaatti. Tekee melkein mieli laittaa 'salaatti' lainausmerkkeihin, niin tuhtia murkinaa on tämä setti.
Yksi parhaita lukijalta saamiani reseptivinkkejä! :) Tästä on muodostunut ihan lemppareimpia ruokiani. Mausteisen makeassa tomaattikastikkeessa kypsennettyjä kananmunia... mmmm...! Etenkin kylmään vuodenaikaan sopivaa täyttävää ja lämmittävää lohturuokaa. <3
Suklaaherkun äkilliseen nälkään! :) Tämä viljaton, sokeriton herkku valmistuu mikrossa minuutissa (plus se aika kun sekoitat yhteen neljä raaka-ainetta :))
Niinikään viljaton ja sokeriton mehevyys. Mums! Sijoittuu joka vuosi korkealla blogin luetuimpien postausten tilastossa ja on muodostunut kuuleman mukaan sisareni työkaverin lemppariksi, terkkuja vain :)
Maapähkinäinen suklaamyslipatukka
Aivan älyttömän herkullinen suklainen, pähkinäinen myslipatukka! Suussa sulavan tumman kaakaopohjan päälle rakentuu vastustamaton kokonaisuus pehmeää maapähkinävoita, rapeaa mysliä ja nautinnollisesti raksuvaa vaniljasoijacrispiä kookoshiutaleilla hunnutettuna. Ei sokeria, ei viljaa, ei lisäaineita.
*
P.S. Ihana nostalgiahelmi on "Päivä ruokabloggarina" -postaukseni lokakuulta 2009 ^_^ <3 Siihen on dokumentoitunut loistavasti entinen safkaSanni - pastaa, Barillan oliivikastiketta, leipää ja Julia-karkkeja :) - Mutta olen näköjään osannut (jo) tehdä oman pastakastikkeen tomaattimurskasta ja kikherneistä, respekt :D
