Viime päivinä on puhuttu paljon järkyttävästä buffetkäyttäytymisestä, keskustelu jonka katalysaattorina toimivat keittiöpäällikkö Aki Koivuniemen järkyttävät kuvat aamiaisvieraiden jäljiltä.
Olen itsekin pohtinut tätä paikoin ihan älyttömiin sfääreihin kohoavaa aamiaisbuffetilmiötä reissuillani.
Noutopöydät todella koettelevat tavallisen kuolevaisen itsehillintää - hotellien aamiaispöytiin kasataan toinen toistaan notkuvampia näytöksiä valikoimalla, jossa on sata eri syötävää marjoista munakokkeliin ja pekonista piirakoihin. Pelkästään kakkuja, leivoksia ja juustolaatuja saattaa olla yhteensä kymmeniä.
Jokainen meistä tietää, ettei aamiaisella - tai millään aterialla - tarvitse syödä niin paljon mihin noutopöydät, khm, inspiroivat, mutta kun edessä avautuu herkkujen meri josta saa ottaa miten paljon haluaa, on kohtuudessa pysyminen vaikeaa.
Seuraus: valtavasti hukkaan menevää ruokaa. Ihmiset kahmivat tarjottimet täyteen ja jättävät puolet syömättä.
"Yllätyit toki varmasti itsekin ettet jaksanutkaan syödä puolta kiloa pekonia, 20 kpl nakkeja, 10 kpl lihapullaa, 4 viipaletta leipää, kahta kulhoa jugurttia, kolmea kanamunaa, lautasellista munakokkelia, puolikasta vesimelonia, neljää pikkupullaa, kahta lasia mehua ja viittä kuppia kahvia?" kirjoittaa Koivuniemi päivityksessään.
"Meillä on meneillään valtava ekokatastrofi, jota pahentavat merkittävästi luonnon resurssien liikakäyttö ja älyvapaa tuhlaaminen. Siksi on täysin järjetöntä ja painajaismaista, että hotellit kilpailevat keskenään siitä, kuka voi kasata esille eniten roskiinheitettävää ruokaa", kirjoittaa puolestaan koomikko Iikka Kivi.
En paasaa ilmastokriisistä, mutta asiahan on ihan totta. Minne se paljon puhuttu ilmastoahdistus jää, kun poistutaan buffeteista jättäen jälkeensä kukkuroittain syömättä jäänyttä ruokaa?
Luin uutista paheksuen ja päätä pyöritellen, mutta hetkinen - enpä ole itsekään tällaisen käytöksen yläpuolella. Ihan yllä kuvatun kaltaisia övereitä ei ole tullut vedettyä tarjottimelle, mutta kyllä, liikaa ruokaa monet kerrat joka tapauksessa. Niin että sitä on jäänyt lautaselle.
Myönnän, että en myöskään ole aina ajatellut käytökseni seurauksia. Jäänyt ruoka on näyttänyt nololta, mutta muuta en ole miettinyt, suhtautumiseni on ollut kutakuinkin, "Kaikkihan täällä jättää lautaselle, en ole sen kummempi kuin muutkaan." Mutta juuri tämä ON se juttu, ongelman ydin: kun kaikki jättävät, kertyvä hävikki on aika paljon enemmän kuin ne minun puuron ja raejuuston jämäni.
Maailmassa tuotetusta ruoasta kolmannes menee hävikkiin, kolmannes. Se on ihan valtavasti.
Sittemmin olen alkanut skarppaamaan noutopöytähoukutusten äärellä, ja vaikka edelleen tulee lähes aina syötyä tarpeeseen nähden ihan liikaa, en enää jätä ruokaa lautaselle. Aina voi hakea lisää jos siltä tuntuu - miksi siis on koskaan tullut kasattua yhdellä kertaa hervoton määrä ruokaa?
(Muuten, kuka tiesi että jopa yhden juomatta jätetyn kahvimukin vesijalanjälki on 280 litraa...!)
Niin, me ihmiset olemme tällaisia. Yhdessä mediassa esillä olleessa hävikkijutussa puhutaan valintahalvauksesta; psykologinen ilmiö jonka itsekin tunnen läheisesti monella elämän osa-alueella.
Kun ihmiselle annetaan liikaa vaihtoehtoja, hän ei kykene valitsemaan niistä mieleistään. Buffetpöydässä ilmiön seurauksena henkilö päätyy varmuuden vuoksi valitsemaan kaikkia vaihtoehtoja, toisissa yhteyksissä, kuten vaikka kiinnostavan kulttuuritarjonnan keskellä (oma kokemukseni), henkilö ei valitse lopulta yhtään mitään ja jättää kokonaan menemättä.
Mediassa käydyssä keskustelussa kiinnostavaa ovat olleet kannanotot vastuusta. Kummalla on asiassa painavampi vastuu; hotelleilla jotka kilpailevat asiakkaista pröystäilevän suurilla noutopöydillään jotka oikein kerjäävät ylikulutukseen, vai yksilöillä, jotka eivät osaa ottaa ruokaa sen verran kuin jaksavat syödä?
Mielenkiintoinen kysymys. Loppukädessä vastuu on tietysti yksilön.
Me voimme myös käytöksellämme ja valinnoillamme ohjata palveluntarjoajien toimintaa. Jos kuluttajina vähennämme aamumässäilyn tärkeyttä osana majoituspalvelukokemusta, ohjaamme hotelli- ja ravintola-alan yrityksiä myös järkevöittämään aamiaistarjoilua.
Tätä kirjoittaessani söin Ateenan hotellissani aamiaisen, joka tilataan listalta.
Onneksi kaikissa majoituspaikoissa ei harrasteta sadan lajin aamupaloja, ja pienmpi, harkittu valikoima voi olla elämyksenä aivan yhtä hieno tai fiinimpikin kuin notkuva noutopöytä.
Onko runsas aamiaispöytä kymmenillä eri vaihtoehdoilla olennainen osa kokemusta?
Ja se viimeinen:
P.S. Vedetäänpä takaisin, etten enää "koskaan" jättäisi ruokaa lautaselle. Kyllä minä välillä jätän. Tänään jäi tämän verran. Jogurtti kera rusinoiden, hunajan ja granolan oli minulle liian makea.
Järjestin Suomi-Kreikka-yhdistyksen illanistujaisissa yllätysohjelmanumeron; fetajuustojen sokkomaistajaiset. Jep, olen varsin viehättynyt sokkotesteihin ^_^
Kreikan ystävät jos ketkä varmasti osaavat arvioida eri feta-juustojen makua ja laatua.
Ujutin testiin myös pari "feikkifetaa" eli ns. salaattijuustoa, mutta en kertonut siitä osallistujille. :) Halusin nähdä, erottaisivatko maistajat epäaidon fetan aitojen joukosta.
Itse suosin muutaman merkin "feikkifetaa", ja toinen niistä oli mukana testissä. Hauskaa kyllä, sokkona maistellessa tämä suosikkini ei maistunutkaan kovin kummoiselta :)
Olisin halunnut testiin mukaan myös K-Menun salaattijuuston joka myös on minusta ihan maukasta, mutta lähikaupassani ei tällä kertaa ollut sitä.
Mukana kisasivat nämä juustot.
Lidlistä edustaa poikkeuksellisesti kaksi juustoa; Milbonan aito feta sekä Milbonan Greek Style Salad Cheese.
Olympus on testin juustoista ainoa merkki joka valmistaa itse juustonsa, se on pitkän linjan kreikkalainen meijeri. Muut merkit ostavat juuston alihankintana ja brändäävät sen itse.
Aito feta on aina Kreikasta, valmistettu lampaan tai lampaan sekä vuodenmaidosta ja PDO (Protected Designation of Origin) -sertifioitua. Feikit on usein valmistettu lehmänmaidosta.
Milbona, Rainbow, Xtra ja Olympus - mikä juusto voitti? Erottuivatko "huijarit" joukosta?
Viidestä juustosta kaksi oli epäaitoa, Xtran ja Lidlin salaattijuustot. Näistä Lidlin epäaitoutta ei keksinyt kukaan, kun taas Xtra paljastui maistajien suussa heti "väärennökseksi" ja valittiin yksimielisesti huonoimmaksi juustoksi koko joukosta.
Voittaja oli... RAINBOW'N LUOMU-FETA.
Katsotaan mitä Kreikan ystävät sanoivat!
1 OLYMPUS FETA
Lampaan- ja vuohenmaito. Rasvaa 23%, suolaa 2,2%
"Pehmeä, voimakas ja raikas jälkimaku".
"Mieto, vähän mauton".
"Paras".
"Paras, pehmeä."
"Sopivan hyvä."
"Toiseksi paras."
"Toiseksi paras."
"Sopivan suolainen."
Sanni: "pehmeä, väriltään valkoisin, mieto, neutraali."
2 MILBONA SALAD CHEESE
(Lehmän)maito. Rasvaa 20,5%, suolaa 2,2%
"Parempi kuin eka, makea".
"Tasainen."
"Tavallinen."
"Huonoin."
"Kermaisempi kuin ensimmäinen."
"Kova."
"Paras."
"Suolainen, pehmeämpi kuin ensimmäinen."
Sanni: "Maultaan aika samanlainen kuin edellinen, eli vähän tylsän ja arkisen makuinen. Koostumus tosi pehmeä. Väri kellertävä." (Tämä on oma suosikkini feikki-fetoista, ostan tätä tosi usein. Pehmeä koostumus sopii erityisen hyvin pannulla paistettaviin ruokiin.)
3 XTRA SALAATTIJUUSTO
Lehmänmaito. Rasvaa 21%, suolaa 2,9%
"Kovahko, ei voimakas, vähän karvas."
"Vähän kumimainen".
"Mieto, mauton".
"Saisi olla vähemmän suolaa."
"Kova."
"Suolainen, kumimainen."
"Kumimainen, tämä ei ole fetaa?"
Sanni: "Kumimainen, kova, aika tympeän makuinen. Koostumus tuntuu inhalta, tästä huomaa heti ettei ole aitoa fetaa. Huonoin."
4 MILBONA FETA
Lampaan- ja vuohenmaito. Rasvaa 23%, suolaa 2,2%
"Paras"
"Rakeinen, jälkimaku makea".
"Aika hyvä, makea".
"Pehmeä."
"Aito, enemmän makua."
"Suolaa ja muuta makua.
"Kitkerähkö".
Sanni: "Pehmeä, arkisen ja neutraalin makuinen."
5 RAINBOW LUOMU FETA
Lampaan- ja vuohenmaito. Rasvaa 23%, suolaa 2,8%
"Pehmeä, jälkimaku suolaisen makea".
"Paras, maukas."
"Murea."
"Hyvä, paras!"
"Paras."
"Hyvä, makea aromi."
Sanni: "Paras, pehmeä ja kaikkein murenevin koostumus, aromaattinen. Väri valkoinen."
Voittajajuusto salaatissa :)
Rainbow'n luomufeta on todellakin hyvää ja aromikasta ja aika lailla täydellisesti murenevaa.
Tämän illan jälkeen Rainbow sai ainakin Tampereelta uuden joukon feta-asiakkaita ^_^
YHTEENVETO:
Lue myös:
Jotain erikoista on tapahtunut kreikkalaisten ravintoloiden maailmassa.
Mitä äärimmäisen tavanomaista näet tässä kuvassa, mitä alemmasta kuvasta puuttuu?
Namnamm... - mutta jotain uupuu.
Se jokin on:
Et enää näe kreikkalaisten ruokapaikkojen pöydissä oliiviöljy- ja etikkapulloja, eikä niitä tuoda sinulle automaattisesti.
Kreikassa astui 1. tammikuuta 2018 voimaan laki, jonka mukaan ravintolat eivät enää saa tarjota asiakkailleen oliiviöljyä uudelleentäytettävissä öljypulloissa. Eli niissä, joita ennen seisoi pöydissä valmiina. Nyt öljy on tarjottava avaamattomassa, kertakäyttöisessä pakkauksessa.
Elinkeinoministeriö perusteli lakisäädöstä sillä, että muutoksella asiakkaille taataan oliiviöljyn laatu eivätkä erinäiset tavernaisännät enää pääse laimentelemaan oliiviöljyä halvemmilla öljyillä - niinkuin joissain kuppiloissa epäilemättä tapahtui.
Todellinen syy muutoksen takana on kuitenkin - totta kai - raha; lisää euroja hallituksen kukkaroon. Nyt ravintolat veloittavat oliiviöljystä. Kustakin pullosta menee osuus ja ALV valtion kassaan.
(Kriisin myötä Kreikan hallitus on keksinyt joka vuosi mitä kekseliäimpiä - ja joidenkin näkökulmasta viheliäisimpiä - uusia veroja ja muita lisämaksuja.)
Lakia rikkovaa ravintolaa sakotetaan 500 euron maksulla.
En ollut ennen tätä reissua huomannut muutosta käytännössä. En muista minkään ruokapaikan kyselleen minulta haluanko ostaa lisäoliiviöljyä, enkä kyllä toisaalta muista että olisin lisäöljyä kaivannutkaan.
Nyt olen kaivannut. Muutos on ollut selvä.
Kreikkalaiset käyttävät ruoassa runsaasti oliiviöljyä. Kun sanon runsaasti, tarkoitan todella PALJON.
Ruoat kirjaimellisesti uivat öljyssä.
Useinkaan extraöljylle ei ole tarvetta, koska - no, annoksissa valmiina oleva öljy riittäisi voitelemaan isommankin porukan saranat.
Oletan, että tämän vuoksi en itsekään ole tammikuun 2018 jälkeen huomannut lakimuutosta käytännössä.
Ajan kuluessa jollain ravintoloitsijalla on välähtänyt. "Mitäpäs jos vähennetään ruoista öljyä, niin että asiakkaan on vähän niinkuin pakko ostaa lisäöljy..? Saadaan lisää tuloja?"
Ja ollaan päästy tähän tilanteeseen:
Horta ennen.
Horta nyt.
"Tarjoilija, ruokani kaipaisi vähän lisää oliiviöljyä."
"Totta kai, madam. Pieni vai isompi pullo?"
Jep.
Älkää siis ihmetelkö, jos jotkin ruoat Kreikassa saattavat nykyään maistua kuivemmilta kuin aiemmin.
En sano että vähennetyn öljyn käytäntö keittiön puolella on levinnyt tavaksi ihan jokaiseen ravintolaan, sitä se ei varmasti ole, ja ravintola saa itse päättää veloittaako asiakkaita ylipäänsä öljystä. Mutta ainakin kaikki ravintolat, joissa itse olen tällä matkalla käynyt niin Ateenassa kuin Poroksella, ovat ottaneet oliiviöljystä maksun. Ja ruoat on tarjoiltu ilmiselvästi vähemmällä öljyllä - tai täysin öljyttä.
Mitä sanotte esimerkiksi tästä varsin kuivakasta annoksesta grillattua mustekalaa?
Ei puhettakaan että nämä palat natustelisi suuhunsa kuiviltaan, mustekalan kuuluu valua oliiviöljyä.
Myös salaatit on tarjoiltu huomattavan vähäöljyisinä. Lautasen pohjalle jäävä vihreä lätäkkö on muisto vain.
Netistä kaivamani uutisen mukaan oliiviöljystä piti arvioiden mukaan alkaa veloittaa 1€ per 100 ml, kun laki astui voimaan. Käytännössä hinta voi kuitenkin olla mitä vain, olen nähnyt menuissa hintoja välillä 1,50€ - 3€.
Lisäkustannus jää lopulta kokonaiskuvassa kuitenkin pieneksi harmiksi tähän verrattuna:
oliiviöljylain seurauksena ravintoloiden jätemäärä moninkertaistuu. Kuvitelkaa miten paljon vajaakäytettyjä oliiviöljypulloja menee roskikseen yhden päivän aikana?
Montako asiakasseuruetta yhdessä suositussa ravintolassa saattaa käydä vaikka kuumimman kesäsesongin aikaan - puhutaan sadoista. Ja lähes jokainen seurue todennäköisesti ostaa pikkupullon oliiviöljyä, joka päätyy ruokailuhetken jälkeen jätteeseen.
Näen punaista. 😠😡
Kunnon "laihialaisina" olemme äidin kanssa ottaneet vajaat oliiviöljypullot mukaan ravintoloista. Eri juttu, miten tahdikasta on kaivaa tavernassa oma pullo esiin.
Ehkä kuitenkin ajattelen enemmän jätevuorta.
Aargh.
P.S. Olemme Poroksella. Ja tänään on "vähän" satanut.
Kaksi alkoholiin liittyvää asiaa on ilahduttanut minua viime aikoina, toinen jo vähän pidempään.
Yksi on aito siideri ja toinen on uusi keksintö, joka toivon mukaan mahdollistaa meikäläisellekin ravintoloiden pitkistä viinipaketeista nauttimisen! 🍷
Fakta: minä pidän viinistä. Pidän siitä erittäin paljon.
Fakta 2: en pidä päihtymyksestä. Ja humallun valitettavan nopeasti.
Siideri, kesäinen seuralainen
En väitä etteikö sellainen kevyt, rentouttava ja "sosiaalisesti vapauttava" (niinkuin minä toisaalta sellaista tarvitsisin...) alkoholin vaikutus olisi mukavakin tila, ja joissain tilanteissa se on jopa äärimmäisen tervetullut (--> turbulenssi lennolla).
En siis ole alkoholin keskushermostoon vaikuttavaa ominaisuutta vastaan, en vain halua olla kännissä.
Viinissä on sen verran alkoholia, että jo 2-3 lasillista voi johtaa minut humalaan. Erityisesti tyhjään vatsaan juotuna.
Tällä on sellaisia varsin triviaaleja mutta yhtä kaikki minulle tylsiä seurauksia, kuten viinin maistelun rajoittaminen (yritä siinä sitten siemailla jotain 1,5 desin älyttömän hyvää vuosikertajuomaa suuuu-u-u-p-e-r-hitaasti että se veee-e-e-n-y-i-s-i jopa tunniksi tai kahdeksi), kykenemättömyys nauttia maistelumenujen viinipaketeista tai mukavan illan pilaantuminen, kun en viinin noustessa päähän pysty enää kunnolla seurustelemaan.
Postauksessani Humaltumisesta kirjoitin, että toivoisin viinissä olevan alkoholia puolet vähemmän. Alkoholiton viini ei ole vaihtoehto, sillä alkoholi kuitenkin on täysin olennainen komponentti viinin maussa. Alkoholiton viini voi kenties olla hyvää sekin, mutta se ei ole sama asia. Se ei ole sama juoma.
Kuva: Winemill
Nyt kaltaisteni helposti päihtyvien ja sitä inhoavien viinin ystävien "hätä" on kuultu, sillä on keksitty maailman ensimmäinen alkoholin määrää pienentävä laite - täällä Suomessa! Ja laite ei kuulema vaikuta viinin makuun!
Espresso-keittimen kokoinen Winemill-vekotin poistaa alipaineella noin kolmanneksen alkoholista ja samalla vielä dekantoi juoman ja jäähdyttää sen oikeaan tarjoilulämpötilaan.
Aamulehti
"Winemill-laitteen avulla viinien alkoholipitoisuus on mahdollista alentaa 6–11 prosenttiin, minkä seurauksena esimerkiksi ravintolan ruokalistaan suunnitellun viinipaketin alkoholimäärä alenee huomattavasti. Liikaa päihtymistä ei siis tarvitse pelätä." kertoo laitteen kehittänyt Sami Gauffin.
Jeiii! Uutinen ei kenties huumaa jokaista viinisieppoa, mutta minä olen innoissani..!
Kuva: Winemill
Ensimmäinen ravintola jossa Winemill on käytössä on helsinkiläinen Nude, ja melkein tekisi mieli matkata sinne ihan vain testaamaan winemillattua viiniä! Jos tulos todella on niin hyvä kuin valmistaja lupaa, eikä alkoholin madaltaminen vaikuta viinin hienoihin makunyansseihin, toivon että laite menestyy ja vaihtoehto alkaisi olla tarjolla yleisesti.
Sitten se toinen ilahduttava juttu, josta olen nauttinut jo pidempään:
Se on aitojen ranskalaisten, englantilaisten ja espanjalaisten siidereiden trendaaminen myös Suomessa. Nämä kultaiset juomat ovat jotain ihan muuta kuin meidän kotoisat bulkkisidukkamme, ja parhaimmillaan oikein kuiva, laadukas ranskalainen siideri muistuttaa maultaan valko- tai kuohuviiniä.
Ja siinä on alle puolet viinin alkoholimäärästä! ❤️
Aito siideri valmistetaan käymisteitse 100% omenista (tai päärynöistä). Hedelmistä tuorepuristettu mehu käytetään joko hiivalla tai ilman, ja siinäpä oli ne raaka-aineet. Aitoon siideriin ei lisätä sokeria vaan juoman makeus tulee hedelmän omasta sokerista.
Ihan mahtavaa kun aitoja siidereitä saa nykyään jopa lähikaupoista. Esimerkiksi Pirkka Parhaat -sarjassa on kaksi ranskalaista kuivaa siideriä, toinen perinteinen omena, toinen rosé. Sokeria (omenan omaa) on 2,6 g / 100 ml.
Pirkan Val de Rance -siiderit ovat tosi hyviä, aidon omenan raikasta makua ei voi edes verrata suomalaisiin siidereihin, joista valtaosa ei teknisesti edes ole siideriä vaan omenaviinipohjaisia limujuomia kaiken maailman lisäaineilla.
Alkon valikoimasta suosikejani ovat ranskalaisen Écussonin Cuvée Spéciale (5%) ja englantilaisen Henry Westonsin Vintage Perry (7,4%). Kumpikin näistä on kuivia (2,5 g sokeria / 100 ml) sopii juustolautasen seuraksi, Écusson myös vahvempien juustojen. 0,75 l kokoinen pullo maksaa 5,70€!
Tyylikäs, edullinen -- ja miellyttävän matala-alkoholinen vaihtoehto valkkarille!
Kippis! ☺️
Lue myös:
Persoonallisista viinisuosituksista villiruokafestivaaliin.
Kuopion ravintola-scene on ilokseni saanut viimeisen vuoden tai parin aikana paljon uutta väriä ja valikoimaa. Vanhana kuopiolaisena ja nykyisenä foodiena (heh :D) tsekkaan kaupungissa käydessäni aina uudet ruokapaikat, ja nyt niitä on ilmestynyt niin paljon, että tämän vuoden joka visiitillä olen ehtinyt käydä uudessa ravintolassa.
Tänään spotlightissa välimerellisiä makuja tarjoava Kuzina.
Viime viikonloppuna Kuopiossa sattui olemaan meneillään myös Satoa-ruokafestivaali, joka osoittautui mitä mukavimmaksi tavaksi viettää kesäpäivää Kuopion keskustassa. Festivaalin kautta tuli jopa käytyä kuopiolaiseksi ruokainstituutioksi osoittautuneessa klassikkopubissa, jonka maineesta foodie-kohteena en ollut koskaan kuullutkaan. Kaikkea voi oppia kotikaupungistaan vielä vuosienkin jälkeen.
Kuzina sijaitsee legendaarisen muikkuravintola-Sampon naapurissa Kauppakadulla.
(Sampo on myös kohde jota voin suositella varauksetta - maineikkaat muikut valmistetaan salaisella reseptillä ja ovat niin hienovaraisesti jauhotettuja että sopivat meikäläisenkin ruokavalioon. Sampossa ruokailet Kaurismäki-tyylisessä askeettisemmassa kortteliravintolahengessä, naapuri-Kuzinan tunnelma taas vie eurooppalaiseen viinibaariin.)
Kuzinan menu tarjoilee makuja eri puolilta Välimerta. Viinit ovat Kuzinassa vähintään yhtä suuressa roolissa.
Kirjoitettua viinilistaa ravintolassa ei ole, vaan kokki ja palkittu sommelier Tiberius Stere, joka myös on yksi paikan omistajista, suosittelee ruokiin sopivat viinit. Viinit ovat olleet miehen intohimo jo lähes 20 vuotta, eikä intohimoinen suhde tähän jaloon juomaan jäänyt seurueellemme illan aikana epäselväksi :)
Ystäväni Mili ei pidä viinistä eikä koskaan juo sitä. Tämän kuullessaan Stere otti henkilökohtaiseksi missiokseen löytää viini joka maistuisi Milille. Vähän hämmästyimme, kun mies ei luovuttanut, vaan toi pöytään eri viinejä vannoen, että niistä lopulta löytyisi juoma jota Mili voisi nauttia ruoan kanssa.
Itse rakastan viiniä ja saatan ymmärtää intohimoisen sommelierin turhautumisen tällaisessa tilanteessa, mutta samalla on selvää, että kaikki asiakkaat eivät juo viiniä ja heidän valintaansa tulisi kunnioittaa. Stere kuitenkin onnistui missiossaan, ja lopulta miehen viinihyllyistä löytyikin makeahko valkkari jonka makuun Mili tykästyi. Siinä välissä ehdimme kuitenkin jo huolestua, saadaanko Milille mitään juotavaa lasiin ravintolanomistajan tuskaillessa dramaattisesti, ettei hän tiedä mitä voisi tarjota asiakkaalle jolle viini ei kelpaa.
Kuzinan ruokalistalta löytyi useampikin kalaruoka joka houkutti. Valitsin pääruoaksi lopulta meriahventa ja tiikerikatkarapuja babyporkkana-moussen ja sahramivaahdon kera.
Annos oli maultaan tyylikkään hienovarainen. Jäin kaipaamaan makupaletille vähän yllätyksellisyyttä ja jotain zänggg-meininkiä, mutta toisaalta Kuzinan tyyli vaikuttaa ylipäänsä enemmän klassisen linjan kulinarismilta kuin kokeilevalta keittiöltä.
Milin lautasella oli 48 tuntia kypsytettyä naudanposkea lisukkeenaan karamellisoitua bataattipyreetä. Maussa kaikki kohdallaan ja liha oli kuulema erittäin hyvää.
Helin Chicken Provence -annoksessa oli kuningasrapumoussella täytettyä kananrintaa pekoniin käärittynä sekä kasvisratatouillea timjamikastikkeella.
Annos maistui tilaajalleen, ja viinisuosituskin oli nappiin.
Jälkiruoaksi seurueemme nautiskeli suklaakakkua, sorbettia ja juustoja, joista jälkimmäisin annos onnistui vaikkei sitä ole listalla.
Arvio: Kuzina on (ainakin tämän välimerellisen ja viinejä arvostavan henkilön perspektiivistä ^_^) todella odotettu lisä Kuopion ravintola-sceneen. Raaka-aineet ovat laadukkaita ja ravintolan interiööri oikein viihtyisä, samalla rento mutta sopivasti vähän hienostunut. Herkullisia kala-, äyriäis-, kasvis- ja liha-annoksia pursuava ruokalista on todella houkuttava ja koko konsepti erottaa Kuzinan tyylikkäästi kilpailijoistaan.
Kuitenkin, juuri meidän iltanamme palvelu ei ollut onnistuneinta, ja moni asia jäi ihmetyttämään. Odotimme puolityhjässä ravintolassa ruokaamme yli tunnin, alkuruokatilaustamme ei viety lainkaan eteenpäin ja sommelier-omistaja vaihtoi minun ja kanaa tilanneen ystäväni viinit kesken kaiken mitään kysymättä toisiin viineihin ilmoittaen, että tarjoilija oli suositellut meille väärät viinit.
Kuzinassa voi todellakin odottaa saavansa loistavat ja täydellisesti ruokaan sopivat juomat, mutta niiden varsin persoonallinen suosittelutapa ei välttämättä mene yksiin kaikkien asiakkaiden huumorin ja tottumuksen kanssa, eikä ollut seurueemme mielestä omiaan luomaan tervetullutta tunnelmaa. Ei aroille asiakkaille.
Kuzina: Kauppakatu 13, Kuopio.
RAVINTOLA SKILLA on Puijontornin palkittua à la carte -ravintolaa aikaisemmin pyörittäneen tiimin uusi ruoka- ja seurusteluravintola Kuopion ydinkeskustassa. Skillan sijainti Sokoksen takana entisen Kotipizzan ja lastenvaunuliikkeen vanhoissa tiloissa ei kenties ole se glamourein, mutta paikan ambitio on korkeatasoisessa fine dining -tyyppisessä ruoassa joka ravintolan sanoin "tyydyttää vaativimmankin kulinaristin toiveet ja odotukset".
Kävin testaamassa Skillan kesäkuun alussa. Lähtemättömän muiston jätti uskomattoman herkullinen, paahdetulla punasipulilla, vuohenjuustolla ja oreganolla ryyditetty täyteläisen makea, syvän aromaattinen tomaattikeitto. Ehkä paras tomaattikeitto koskaan. Ahvenballatine-annoksen mauttomat tillikrutongit olivat turha lisä muuten tyylikkäässä kokonaisuudessa ja pääruoaksi nautittu järvikuha oli pehmeän maukas ja ruokaisa pläjäys klassisilla mauilla. Ei ehkä ihan fine dining -osastoa mutta hyvän perusstandardin yläpuolella; kaunista, laadukasta ja vatsantäyttävää :) Viinisuositukset olivat onnistuneita.
Vähän miinusta paikan salimaisesta miljööstä; iso ruokailutila ei ole kovin tunnelmallinen ja intiimi.
Ravintola Skilla: Savonkatu 24, Kuopio.
GUSTO RUNIN on Kuopion satamassa Raninin myllyjen punatiilisiin tehdasrakennuksiin pari vuotta sitten avautunut tunnelmallinen seurusteluravintola. Viini- ja tapas-painotteisella listalla aloittanut ravintola on tänä kesänä (2019) laajentunut à la carte -ravintolaksi.
Ravintolassa on viikonloppuisin usein elävää musiikkia ja cabaret-ohjelmaa.
À la carte -puoleen en ole vielä päässyt tutustumaan, mutta kävimme äitini kanssa talvella nauttimassa Runinissa noutopöydän ystävänpäivä-menun. Tapaksista koostunut noutopöytä oli simppeli mutta hintaansa nähden jopa erittäin laadukas, ja juuston ystävä kiitti erityisesti laadukkaista kypsytetyistä juustoista. Paikan valtiksi lasken erityisesti tunnelmalliset tilat holvikaarisessa kellarissa.
Gusto Runin: Satamakatu 13, Kuopio.
En malta olla vyöryttämättä ruudulle vielä kuvasatoa (heh) viime viikonlopun Satoa-ruokafestivaalin annista. Kaksipäiväinen ruokajuhla muuttaa Kuopion keskustan makujen maailmaksi kun 10 eri ravintolaa hemmottelevat kävijöitä kulinaristisilla luomuksillaan. Festivaali järjestettiin tänä vuonna seitsemännen kerran. Itse osuin festarille vasta ensimmäistä kertaa, mutta kokemus oli niin mukava että mieluusti yritän tähdätä Kuopioon uudemmankin kerran juuri Satoa-festarin aikaan :)
Syksyllä festivaalista järjestetään yhden kadun varrelle keskittyvä versio, josta voi lukea lisää täältä.
46 € maksavalla passilla sai lunastaa 10 ruoka-annosta ravintoloista ympäri Kuopion keskustaa. Festivaalin teema on villiruoka, ja jokaisessa annoksessa on mukana jokin villinä kasvava komponentti kalasta lihaan ja yrtteihin.
Rastien välillä eteneminen tarjosi erittäin kivan tavan viettää päivää Kuopiossa. Samalla tuli käytyä myös kahdessa ihan uudessa ravintolassa sekä kulttimaineen pubiravintola Bierstubessa, joka ilmeisesti kuuluisi kuopiolaisena todellakin tuntea. Nyt on tämäkin korjattu.
Satoa Food Festival kriittinen maistelupartio
Liharuoat sai halutessaan vaihtaa kasvisannoksiin, mutta Satoa-partiomme työnjako jakaantui luonnollisesti Milin hoitaessa liha- ja jälkkäripuolen ja minun maistellessa kala- ja kasvisannokset.
Paras jälkkäri oli Kahvila Kanelin mokkasuklaakakku marjoilla ja villiyrteillä.
Kalaruoista parhaiten maistuivat erittäin tyylikäs VS Ravintoloiden -säyne-brandade sekä Gastrobar B/P:n mutkattoman maukas hauki. Liharuokien kunkku oli Milin mukaan Ravintola Hygge Bro'n forest-pincho.
Heikoin esitys oli Isä Camillon nokkospannukakku - kikhernejauhosta, vedestä ja nokkosesta taiteiltu pannari oli niin kuiva ja mauton että se melkein karahti tämän maistajan kurkkuun. Harmi, Camillo on muuten aika takuuvarma hyvän ruoan paikka Kuopiossa.
Taskukokoisen Gastrobar B/P:n haukiannos oli mielestäni festarin paras, ja tämä uusi persoonallinen ruokapaikka Puijonkadulla on ehdottomasti seuraavan Kuopion vierailuni ruokakohde :)
Kun vielä 10 vuotta sitten Kuopion dining scene koostui lähinnä pelkistä ketjupaikoista kera yksinään gastronomian lippua liehuttavan klassisen Mustan Lampaan, on Kuopion tämän hetken ravintolatilanne mitä ilahduttavin. Hyvä Kuopio, hyvältä maistuu! :)
Rakastan a) veden läheisyyttä b) ruokaa c) saunaa ja d) Tampereen Laukontoria, millä pohjalla viime kesänä avautuneen Saunaravintola Kuuman saattoi odottaa herättävän välittömän kiinnostukseni.
Kuuma on vähän niinkuin Tampereen vastine Helsingin Löylylle, pienempänä ja tamperelaisittain casuaalimpana versiona. Paikka tarjoilee yhden Tampereen aurinkoisimmista terasseista, eleganttia ruokaa ja juomaa ja kaksi tyylikästä saunaa. Menusta vastaavat Eero Mäkelä ja Sara La Fountain.
Vahvuutena on sijainti Laukontorilla ihan kaupungin sydämessä. Saunan jälkeen pääsee pulahtamaan Ratinan suvantoon. Tänne voi tulla myös vain köllöttelemään aurinkotuoleihin. Altaan (tai käytännössä uimalaiturin) käyttö on terassin asiakkaille ilmaista.
Sauna on meikäläisellä vielä testaamatta, mutta aurinkoinen terassi houkuttaa tähän vuodenaikaan vieläkin enemmän. Kävin testaamassa Kuuman ravintolan jo viime heinäkuussa kun paikka oli juuri auennut, mutta silloin kokemus jäi ruoan osalta vajaaksi - listalla ei ollut isompia annoksia lainkaan ja jaettavaksi tarkoitetut (kalliit!) annokset olivat liian pieniä jaettavaksi. Menua kritisoivat muutkin tahot, ja Kuumassa vastattiin palautteeseen muokkaamalla ruokalistaa. Tällä hetkellä listalla on myös pääruoka-annoksia.
Viime kertaisella vierailulla päädyin pääruoan (päivän kala) sijaan ottamaan kuitenkin kolme "tapas"-annosta alkuruoka / Tasty Bites -listalta. Enemmän annoksia, enemmän maisteltavaa ^_^
Tilasin "Kaalin", "Punajuuren" ja "Muikun", ja sain eteeni ilahduttavan värikkään kattauksen.
Ilahduttavia olivat mautkin, ja tällä kertaa ei tarvinnut mököttää huonon hinta-laatu-nälkä-suhteen vuoksi.
PUNAJUURI-annoksessa oli paahdettua punajuurta, kombua ja juustoa. 'Kombu' piti googlata, ja se osoittautui aasialaiseksi merilevälajiksi.
Toimiko? Lautasen maut olivat hyviä, mutta punajuuri oli tällä kertaa viihtynyt pannussa vähän laiskanlaisesti eikä ollut juurikaan paahtunut. Levän umamimaisuus ja puffatun kvinoan poksahtelevuus toivat kivaa vaihtelua punajuuren ja creme fraiche -nökäreiden lempeälle makeudelle ja pehmeälle rakenteelle. Punajuuren al dente -koostumus verotti vähän elämystä, paahtuneempi versio olisi maistunut meikäläiselle.
Hinta: 9 €.
KAALI-annoksessa oli grillattua kaalia, sitruunalla maustettua moussea ja siian mätiä.
Toimiko? Joo, tämä oli oikein hyvä setti. Kokonaisuus oli pehmeän makuinen, mutta ei lainkaan nössö. Kaaliin oli onnistuttu saamaan hienosti aromikkuutta ja mäti-sitruunamousse-kyytipojalla suuhun haarukoitui oikein mukava makuelämys. Söisin toistekin.
Hinta: 8 €.
MUIKKU-annos oli paras. Tämä oli tosi maukas, muikkujen rapsakkuus oli just eikä melkein!
Toimiko? Ehdottomasti.
Lautasella oli listan mukaan grillatun muikun ohella karviaista ja ruskistettua voita. Karviaista en voi väittää kovin selvästi maistaneeni, mutta lautaselle sirotellut kirpsakat makujauheet maistuivat sitäkin enemmän. Ne toivat kivaa lisäpotkua ja tekivät tutusta muikusta vähän sähäkämmän version. Voikastike oli myös oikein maukas.
Tämän söisin totisesti toistekin.
Hinta: 10 €.
Kun "päivän kala" olisi maksanut 29 euroa, ja tämä setti oli 27€, pidin valintaani hinta-ruokaisuus-parametreillä oikein onnistuneena :)
Yhdelle ihan nälkäisellekin hengelle erittäin riittävä setti! :)
Saunaravintola Kuuman löytää Tampereen Laukontorilta. Saunomaan pääsee alkaen 10 eurolla.
Laukontorilta löytyy muitakin kivoja ruokapaikkoja, joista olen aiemmin esitellyt kivan Mama Bear -puurobistron. Uusi fine dining -nurkka LiV on vielä kokeilematta.
Kuumaa useammin minut löytää kuitenkin vanhasta kunnon laivaravintola Suvista, jonka terassilta on yhtä kivat Ratinan suvanto -maisemat, ja halvemmat hinnat kuin uutuuttaan kiiltävässä naapurissaan :)
Laukontori on minun Tampereen olohuoneeni.
Tänään kerron yhdestä erikoisena pidetystä tavastani.
Ruokavalioni on tuonut mukanaan rutiinin, joka osan mielestä on kenties hankala. Evästely. Noudatan tätä rutiinia aina matkoilla, mutta se näkyy myös tavallisessa arkipäivässäni. Käsilaukussa kulkee aina vähintään proteiinipatukka ja pähkinöitä jotka pelastavat voileipätarjoilu only -tyyppisissä tilanteissa. Myös raejuustopurkki ja keitetyt kananmunat ovat tuttua sisältöä laukussani esimerkiksi junamatkoilla.
Ulkomaanmatkoilla rutiini liittyy ennen kaikkea aamiaiseen.
Aamukahvilla Skyroksella syksyllä 2014
Mikä näyttäytyy toisille mahdollisesti hankalana ja vaivalloisena, on minusta itse asiassa aika hauskaa ja tykkään kovasti aamiaistuokioistani omassa rauhassa huoneessani tai parvekkeellani.
Usein herään niin aikaisin, että majoituspaikan kuten hotellin aamiaistarjoilu ei ole vielä edes alkanut, ja on mukavaa kun voi keitellä kahvit vaikka kello 5.30 jos siltä tuntuu. Useimpina aamuina kahvimuki höyryää kädessäni jo ennen auringonnousua.
Koska en syö leipää, muroja tai muita perinteisiä ja helposti saatavilla olevia viljapohjaisia aamiaistuotteita, järjestän oman ruoan joka vaatii jonkin verran ennakkovalmisteluita.
Tältä näyttää tavanomainen aamiaiseni. Kananmunia, juustoa ja kasviksia - ja jo aikaisemmin nautittu kahvi :) Juon kahvin aina erikseen heti herättyäni, nälkä tulee vasta myöhemmin.
Minulla kulkee käsilaukussa aina myös pieniä suola-annospusseja joita ryövään esimerkiksi laivojen kahviloista ^_^ Kananmuna vaatii pienen ripauksen suolaa maistuakseen parhaalta <3
Kananmunat muodostavat aamupalani ytimen, ja niitä on siis aina oltava saatavilla.
Majoitun omilla reissuillani mahdollisuuksien mukaan aina keittiöllisissä majapaikoissa. Jos keittiötä ei ole, keitän kananmunat vedenkeittimessä. Se onnistuu hyvin :) Täytyy vain olla varovainen ettei muna rikkoudu kun sen laskee keittimen pohjalle :D Toistaiseksi olen selvinnyt tällaisista keittelyistä ilman munaonnettomuuksia...
Edit. Kommenteissa tuotiin esiin allergianäkökulma, joka ei ollut tullut mieleeni. Yleisiä vedenkeittimiä ei kannata käyttää kananmunien keittelyyn, sillä niitä voi käyttää myös kananmuna-allergikko. En siis enää suosittele tällaista toimintaa ja etsin itsekin toisen ratkaisun.
Keitetyt kananmunat säilyvät hyvinä monta päivää kunhan kuori on ehjä. Jos tiedän, että seuraavassa majapaikassani ei ole keittiötä, keitän parin päivän munat jo valmiiksi edellisessä majapaikassa :)
Kananmunien ohella pikakahvi ja säilyketonnikala muodostavat matkaeväideni peruspohjan.
Eräs lukija kyseli hiljattain kahvitottumuksistani matkoilla, ja ihmetteli, olenko tosiaan onnistunut löytämään reissuillani juotavaksi kelpaavaa pikakahvia. Kreikassa matkaillessa majapaikoissa ei nimittäin useinkaan ole kahvinkeitintä vaan pelkkä vedenkeitin, ja kahvi on tehtävä jauheeseen.
Vaikka kotona kahvin laatu ja tummapaahtoisuus ovat minulle tärkeitä, matkamoodissa ollessa olen tottunut pikakahviin ja jopa nautin siitä. Se jotenkin kuuluu näissä olosuhteissa asiaan. :) Välillä teen hutiostoksia ja kauppakassiin päätyy tympeän makuinen kahvi, mutta pääsääntöisesti paikalliset pikakahvilaadut ainakin täällä Kreikassa ovat oikein hyviä. Tällä kertaa ostin AB-ketjun omaa pikakahvia (se kaupan halvin), ja se osoittautui jopa erittäin maukkaaksi :)
Aamiaisella hytissäni Blue Star -laivalla - hain laivan kahvilasta kuumaa vettä pikakahviini, se on maksutonta :)
Tonnikalaa en syö aamuisin, mutta se kuuluu eväsruokien kultaisiin standardeihin koska se kulkee helposti mukana ja sen voi sujauttaa proteiiniksi mihin tahansa take away -salaattiin.
Suosin etenkin pitkillä laivamatkoilla omia salaattieväitä, sillä suurin osa kreikkalaisista laivoista on vailla kunnon ruokapaikkoja ja niistä saa vain hampurilaisia ja leivonnaistuotteita.
Entä kahvimaito? Juon kahvini aina maidolla ja myös sen maku ja laatu ovat tärkeitä. Mikä tahansa ei kelpaa, etenkään vähärasvainen vaihtoehto..! Se pilaa koko kahvin.
Kotona käytän soijamaidon ja kerman sekoitusta, mutta matkoilla ostan usein rasvaista, nimenomaan kahviin tarkoitettua maitoa. (Esim. Sveitsissä on erinomaisia sellaisia :)) Kreikassa suosikkini oli pitkään pienessä lasipullossa myytävä NoyNoy (äännetään 'nunu')-merkkinen 3,5-prossainen maito, mutta sen valmistus lopetettiin ja siirryin saman merkin tiivistettyyn säilykemaitoon.
Yäk, joku ehkä sanoo, mutta tämä on itse asiassa ihan kuin kevyttä kahvikermaa (rasvaprosentti 7,5%) ja tuo kahviin tosi hyvän, täyteläisen maun. Pienen pakkauksensa, säilyvyytensä ja riittoisuutensa puolesta se on myös mitä matkaystävällisin kahvimaito :)
Jos majapaikassa ei ole edes vedenkeitintä, kysyn voisiko sellaisen kuitenkin saada järjestymään huoneeseeni :) Järjestyy melkein aina. Ainakin Kreikassa.
Kuvassa aamiainen ja respan järjestämä vedenkeitin Kalymnoksen hotellissani.
Mukana kulkevaan evässettiini kuuluu usein myös pieni pullo oliiviöljyä. Se ei ole välttämättömyys, mutta tykkään lorauttaa sitä kasviksiin antamaan makua.
Eväsrasian otan mukaan jo Suomesta. Jos sellainen unohtuu, sopii kreikkalaisen Fagen puolen litran jogurttipurkki mainiosti rasiaksi :)
Fagen rasiat ovat jämäkkää muovia ja niiden kannet pysyvät erinomaisesti paikoillaan - toimien tarpeen mukaan myös leikkauslautoina kasviksille ^_^
Fagen purkki kulki vuoden 2012 reppureissulla mukanani aina New Yorkiin saakka. 👍
Kaikkialla puhutaan keto-dieetistä.
Nyt se on taas jännä "uusi" juttu ja moni vähähiilihydraattiseen, runsasrasvaiseen ruokavalioon tutustuva on erilaisten kysymysten äärellä.
Yksi puhututtavimpia juttuja on rasva, eikä syyttä. Ketogeenisessä dieetissä suurin osa energiasta tulee rasvasta, ja sitä tosiaan täytyy syödä paljon.
Monia tämä huolestuttaa, sillä runsas kovan rasvan nauttiminen ei tunnetusti ole universaalisti terveyttä edistävää. Ylipäänsä ajatus siitä, että perinteisesti raskaaksi mielletty runsasrasvainen ruokavalio toisikin kevyen olon, mielletään intuition vastaiseksi. (Mutta se toimii, kokeilleet tietävät :) Hiilarien nipistys vie vääjäämättä pois nesteistä ja usein myös kaasuista muodostuvan turvotuksen.)
Geeneistä ja elämäntavoista riippuen toisten elimistö sietää kovaa rasvaa paremmin eikä osa saa runsaastakaan kovasta rasvasta koko elämänsä aikana mitään ongelmia, mutta jokainen ei voi tähän tuudittautua. Yleisesti, vaikka kova rasva ei olisikaan ongelma, kaikki meistä hyötyvät pehmeän rasvan suosimisesta. Ei siis ole mitään syytä miksi ei pyrkisi mahdollisuuksien mukaan korvaamaan aterioiden kovia rasvoja pehmeillä vaihtoehdoilla.
(Kerron postauksen lopussa vinkin miten voi selvittää oman elimistönsä taipumusta käsitellä kovaa rasvaa ja miten todennäköistä omalla kohdalla on rasvan kertyminen suoniin. Itse kuulun niihin jotka monien viitteiden puolesta voivat suhteellisen vapaasti syödä kovia rasvoja.)
Viimeisimmässä Kauneus & Terveys -lehdessä käsitellään samaa aihetta.
Itse olen noudattanut vähähiilihydraattista ja runsasrasvaista ruokavaliota seitsemän ja puolen vuoden ajan. Kulutan paljon kovaa rasvaa etenkin juustojen muodossa, ne ovat suurinta herkkuani ja niitä löytyy lautaseltani niin proteiinin lähteenä, taikinaan tai gratiiniin sekoitettuna tai jälkiruoan muodossa. Juon myös valtavia määriä maitokahvia ja käytän ruoassa runsaasti rasvaa kuten kermaa ja majoneesia
Tasapainottaakseni kovan ja pehmeän rasvan määrää ruokavaliossani olen vaihtanut osan perinteisistä maitotuotteista kasvipohjaisiin. Juustoista en halua luopua mutta kaikki muut kovan rasvan lähteet ovat vaihdeltavissa. Jo kahvimaidon vaihtamalla vähennän kovaa rasvaa huomattavasti, maitoa saattaa nimittäin mennä päivässä puolikin litraa pelkkään kahviin.
Vaikka et luopuisi kaikesta lihasta, lisää kalan määrää.
Useimmat kasviproteiinituotteet sisältävät suhteellisen paljon hiilihydraatteja joten ne eivät sovellu ketogeeniseen ruokavalioon. Klassinen nyrkkisääntö on suosia ruoka-aineita, joissa on alle 5% (5 g / 100 g) hiilihydraattia. Tällaisia vegeproteiinin lähteitä on markkinoilla vähän, alla vinkkini.
Ketoruokavalioon sopivat maustamaton Oumph (0% hh), tofu (noin 1% hh) ja Anamman soijapyörykät (3,9% hh)
Kuvat: Alpro
Jogurtti --> Alpro No Sugar Unsweetened Soija"jogurtti" (0% hh) Paras "jogurtti" vhh/keto-ruokavalioon, ainoa jossa on 0% hiilihydraattia.
Ruokakerma --> Alpro Ruoka Soijavalmiste (1,2 % hiilaria)
Kahvimaito --> Makeuttamaton mantelimaito (0% hiilaria), Alpro Light-soijamaito (1,6% hiilaria)
Voi --> rypsiöljy, oliiviöljy. Käytä paistamiseen ja lisää runsaasti salaatteihin ja lämpimien kasvislisukkeiden päälle.
Majoneesi --> erilaiset pestot
Pestot ovat törkeän hyviä vhh-ruokavalion maustajia! Niissä on runsaasti rasvaa, ja vaikka osassa on myös kovaa rasvaa juuston muodossa, pääasiallinen rasva on pehmeää kasviöljyä. Täällä yksi supersimppeli pestoruokavinkkini! (Jätä ohjeen majoneesi pois, tai korvaa soijajogurtilla pehmentääksesi peston makua.) Tungen itse pestoa vähän kaikkeen :)
Ennen vanhaan esimerkiksi kananmunien päivittäistä syöntiä ei suositeltu kenellekään, mutta nykyään tiedetään, että ravinnon sisältämän kolesterolin ja kovan rasvan kertyminen elimistöön on täysin yksilöllistä ja toiset ihmiset voivat vapaasti syödä muniakin ilman haittoja. Mutta mistä tietää kuuluuko itse tähän ryhmään?
Siihen, miten ravinnon rasvat imeytyvät elimistössä tai tarttuvatko ne suoniin, vaikuttaa moni seikka elämäntavoista geeniperimään. Täysin tyjentävää varmuutta asiaan ei siis voi saada, mutta verikokeilla ja tarkistelemalla sukunsa terveyshistoriaa voi saada hyviä viitteitä. Onko suvussa taipumusta korkeaan kolesteroliin ja verisuonitauteihin? Millaiset ovat omat kolesteroliarvot?
Kolesteroliarvot voi mittauttaa edullisesti esimerkiksi Fimlab-palvelun kautta, ajan voi varata itse netistä. Rasvatutkimus maksaa 20,50€ ja vastauksen saa tekstiviestillä samana päivänä verkokeen jälkeen.
Myös joissain apteekeissa on mahdollisuus mittauttaa kolesterolinsa ilmaiseksi.
Minä olen mittauttanut kolesteroliarvoni säännöllisesti vaihdettuani vähähiilihydraattiseen ja runsasrasvaiseen ruokavalioon. Syön vähintään kolme kananmunaa ja yleensä 100-200 grammaa juustoa päivässä, joten olen kokenut mielekkäänä seurata rasva-arvojani. Ne ovat aina olleet erinomaiset.
Vaikka rasvatutkimus ei kerro koko totuutta, se on hyvä työkalu. Toisilla koviin rasvoihin painottuva ketogeeninen ruokavalio on jopa parantanut kolesteroliarvoja, toisilla on käynyt päin vastoin. Mikäli arvot ovat huonontuneet ketogeenisen ruokavalion seurauksena, kannattaa ehdottomasti miettiä ruokavalion mielekkyttä ja ainakin kiinnittää huomiota kovan rasvan korvaamiseen pehmeillä vaihtoehdoilla, esimerkiksi yllä antamieni vinkkien mukaan.
Kasvimaitojen ja -rasvojen lisäksi kuitulisä kuten Psyllium on suositeltava juttu vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa. Kuitua saa vhh:lla myös siemenistä, leseistä ja kasviksista, mutta etenkin hyvin niukkahiilihydraattisessa keto-vaiheessa kuidun saanti jää helposti liian vähäiseksi. Tällöin teelusikallinen psyllium-jauhetta päivässä auttaa jo tasapainottamaan tilannetta :) Sekoita vaikka jogurttiin tai ruokaan, neutraalin makuinen psyllium ei muuta ruoan makua.
Uskokaa tai älkää, olen tänään tilannut pizzaa kotiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Tai käytännössä työpaikalle. Mutta ylipäänsä tilannut.
Olen samalla myös maistanut ensimmäistä kertaa täysin jauhotonta vhh-kukkakaalipizzapohjaa pizzerian valmistamana.
Ketoilijat ja vähähiilarityypit hoi. Tämä saattaa siis kiinnostaa teitä.
Itsehän olen valmistanut viljattomia pizzoja jo 7 vuotta. Jauhottomia ne tosin eivät ole olleet, vaan korvaan vehnäjauhon vhh-jauhoilla kuten mantelilla, kookoksella ja siemenjauhoilla. Supersuosittua kukkakaalipizzapohjaa kokeilin valmistaa tänä syksynä, mutta en saanut siitä rapeaa.
Olin aiemmin tänä vuonna saanut vinkin tamperelaisesta pizzeriasta, jonka listalla on myös kukkakaalipizzapohja. Olen halunnut siitä saakka testata pizzan, ja tänään oli se hetki.
Pizzeria on Amurin Pizza Service.
Kukkakaalipizza ei ole halpa, vaan maksaa 17,90€. Siihen kuljetusmaksu päälle ja maksoin jauhottomasta herkustani melkein 21 euroa. Ja nyt arvostellaan tämä kallis erikoislätty!
Avasin kartongin jännittyneenä.
Ainakaan lätty ei kilpaillut Miss Pizza -kisoissa. Tilasin pizzan täytteillä aurajuusto + katkarapu + tonnikala + punasipuli + rucola, ja rucola oli laitettu juuston alle paistumaan muiden täytteiden kanssa..! Odotin että se olisi ollut tuoreena pizzan päällä, kuten yleensä. Lämmintä löllö-rucolaa..? Yähh, miltähän tämä nyt maistuu..?
Kukkakaalipohja sen sijaan näytti lupaavalta. Kukkis-pohjan raaka-aineet ovat yksinkertaisuudessaan raastettu kukkakaali, kananmuna ja parmesaani (tai jokin muu juusto, mutta parmesaani on käytetyin).
Kukkakaalipohjan ongelmana on sen pehmeys. Juusto + kananmuna ovat omiaan tekemään pohjasta löysän joustavan, enkä suoraan sanottuna tiedä millä konsteilla toiset onnistuvat saamaan omasta kukkis-pizzastaan rapean. Amurin Pizzeriassa siinä onnistutaan.
Itse valmistan samalla raaka-ainepohjalla paitsi eri juustolla kukkakaalitortilloja, joissa pehmeys on ok ja toivottuakin.
Pizza oli helppo leikata viipaleiksi eikä koostumus todellakaan ollut yhtään mössöistä ja vetistä vaan hyvinkin napakkaa ja koossapysyvää.
Pohja pysyi asennossaan kun viipaleen otti käteensä. Nyt sataa pisteitä!
Kurkataan vielä pohjan nurjalle puolelle - kyllä, rapsakkaa on ja saanut väriäkin..!
Entä tärkein - maku?
Pizza oli aivan älyttömän hyvää! Todellakin, tämä esteettisyydeltään vähemmän hehkeä pizza hakkasi maullaan kaikki omat kotiviritykseni. Pohja oli erittäin maukas ja tietysti juustoinen, ja täytteet makusinfonialtaan sulassa harmonisessa sovussa. Löllö-rucolakin meni joukossa oikein mukavasti. Pizza oli sopivan juustoista, sopivan suolaista, ja ahh, tietysti sopivan rasvaista.
Tämä pizza saa minulta täyden kympin - tai laitetaan 10- kun rucola oli paistettu. ^_^ Kyllä ne rehut kivemmalta näyttävät tuoreina ja toimivat pizzojen "asusteina". :)
Amurin Pizzan kukkakaalipizzavalikoima löytyy täältä.
(Vhh)-pizzaa voi valmistaa helposti kotonakin, ja harvemmin sitä ehkä haluaa maksaa pizzastaan 17,90€. Mutta joskus, vaikka vasta tämän ikäisenä, on kiva tilata pizzaa myös kotiin jonkun toisen tekemänä :) For those, heh, special occasions - kuten nälkä ^_^
