Tänään testasin vihdoin YesDeliltä saamaani vähähiilihydraattista spagettia.

Italiassa valmistetussa "karppispagetissa" (YesDeli on näköjään tehnyt pakkaukseen omat leibelit) valtaosa vehnäjauhosta on korvattu - milläs muulla kuin monitoimiraaka-aineella soijaproteiinilla. (Onko olemassa jotain ruokaa jota soijalla ei voi imitoida..? ^_^) Hiilihydraatteja on 25 g / 100 g, eli YesDelin mukaan n. 66% vähemmän kuin normaalipastassa (vertailupastana käytetty Pirkan spagettia).

Minua vähän jännitti, että meneeköhän tästä pastasta vatsa kipeäksi... En tiedä miksi tällainen "soijaproteiinipasta" tuntuu jotenkin arveluttavalta. :D Mutta onhan se kiinnostavaa seurata millaisia luovia ratkaisuja elintarviketeollisuus keksii vähähähiilihydraattisten korvikeruokien markkinoille. Itse olen luopunut pastasta kokonaan, lukuunottamatta muutaman kerran vuodessa valmistamaani Philadelphiajuusto-tuorepastaa.

Tänään tuntui kuitenkin olevan Se Hetki testata pastakokelas.

Valmistin nopsan pastakastikkeen tomaattimurskasta ja Rapu-tuorejuustosta. (Rainbow'n Luomu-tomaattimurska on muuten markkinoiden vähähiilihydraattisin - vain 2 g hh / 100 g! ;))

Karppispagettia täytyy keittää pidempään kuin normispagettia - 12 minuuttia. (Arvelin ja toivoin tämän olevan al dente -kypsyyden keittoaika.)

Spagetti ei eroa ulkonäöltään ja koostumukseltaan mitenkään tavallisesta.

Sitten vain kastikkeet sekaan, pastajuustoa päälle ja haarukkaa suuhun! (Kypsyysaste osoittautui al dentea pehmeämmäksi.)

Hmmmm.... Pastan rakenne on karkeampaa kuin normipastan. Tämä on.... no... ihan ok vhh-pastaksi (ja kastikehan joka tapauksessa sen maun tuo), mutta täytyy sanoa että pidän enemmän itsevalmistamastani, täysin viljattomasta Philadelphia-tuorepastasta. Ohje muuten löytyy täältä. Philadelphia-"pasta" on yksinkertaisesti maukkaampaa. :) Tosin ymmärtäähän sen, kun siinä on pääraaka-aineena kermaista tuorejuustoa! ^_^

Mutta oli kiinnostavaa testata tämä soijaproteiinispagettikin. Kyllä tämä epäilemättä pastan korviketta etsivälle karppaajalle maistuu. Kaikki eivät varmasti jaksa nähdä Philadelphia-pastan vaivaa... :) Kokeiluaan odottaa vielä pakkaus shirataki-nuudeleita, jotka ovat täysin hiilihydraatittomia.

P.S. Ruokailusta on nyt noin tunti, vatsa ei ole ainakaan vielä osoittanut kipeytymisen merkkejä. ;)

Enpä olisi uskonut että Ateenan Kolonakissa voi nauttia mustaa makkaraa. Ja vieläpä kasvis-sellaista.

Olen käynyt vegeruokataivaassa..!

On itse asiassa tosi erikoista, että Ateenan kokoisessa kaupungissa on niin vähän kasvisruokapaikkoja. Ehkäpä paikallisille kasvissyöjille riittää kreikkalaiseen keittiöön luonnostaan kuuluva runsas kasvisruokien kirjo..? Toisaalta vegeproteiinia ei tavernojen menuista luonnollisestikaan löydä. Ja kun miettii sitä juuston määrää jota lähes joka ruokaan täällä holvataan, ei ainakaan vegaanien ravintolaelämä ole Kreikassa helppoa.

Ateenasta löytyy kolme ”kunnon” asiaan vihkiytynyttä kasvisruokaravintolaa. Olen käynyt niistä kahdessa. Sympaattiseen Avocadoon tutustuin viime syksyn vierailulla, ja tyylikkään Rosebudin löysin viime viikonloppuna kasvisravintolasivusto Happy Cow’n avulla.

Tofu..! Sitä ei löydä Kreikassa edes hyvinvarustetuista ruokakaupoista, ravintoloista puhumattakaan. Tofu kuuluu kotioloissa jokaviikkoiseen ravintooni, ja olenkin kaivannut sitä viime viikkojen ikuisten tonnikalapurkkieni keskellä. Kun bongasin Rosebudin listalta tofu-souvlakin, en jäänyt edes miettimään muita vaihtoehtoja.

Annos saapui ohuiden paistettujen perunojen kanssa, joita ei mainittu listalla (--> ”served with fresh green salad”).

Kun aloin siirtää perunoita lautasen sivuun, tapahtui hieman huvittava välikohtaus. Viereisessä pöydässä istuva mies kysyi ranskalaisella korostuksella, enkö aikonut syödä perunoitani. Kun vastasin kieltävästi, hän pyysi voisiko saada perunat itselleen. No eipä siinä mitään, annoin miehelle perunat. Eivätpähän menneet hukkaan, mutta onhan tuo nyt vähän erikoista alkaa kyselemään ravintolassa vieraan ihmisen lautaselta ruokaa. :D Ainakin minusta.

Tofuannos oli hyvä, mutta tofuja olisi saanut marinoida reilusti lisää. Tämä annos ei siis vielä vienyt minua taivaaseen, vaikka oikein pätevä olikin. Tofua oli runsaasti enkä edes jaksanut syödä kaikkea. Lautasella oli hintaa 12€.

Koska pidin paikasta kovasti ja yksi tarjoilijoista sanoi, että en voi lähteä Ateenasta kokeilematta heidän hot dogiaan, tein paluun Rosebudiin eilen illalla. Kutsuin mukaani Mariannan ja Vassiliksen.

En meinannut uskoa silmiäni, kun löysin listalta viljattoman pizzan..! Rosebud tarjoaa vaihtoehtoja myös vegaaneille ja raaka-vegaaneille, ja tämä oli sellainen pizza. Eli sattumalta myös vhh-ruokavalioon sopiva pizza! Pohja valmistetaan kikherneistä kypsentämällä oliko se nyt 45 asteessa. (En muista mikä raja raakaruoan syöjillä on tuossa kuumennuksessa.)

Olin jo päättänyt ottaa hot dog –nakkeja ilman leipää sekä grillattuja kasviksia Chioksen juustolla, mutta tajuttuani tuon omalaatuisen pizzan en voinut mitenkään olla tilaamatta myös sitä. Päätin suoda itselleni budjetin törkeän rikkomisen ja kaivaa luottokortin esiin.

Raakavegepizza oli tosi hyvä! Myös Marianna ihastui kikhernepohjaan, mutta Vassilista emme saaneet ylipuhuttua kokeilemaan lättyä. ”Minulle ihan kypsennettyä tavaraa gluteenilla ja kaikilla muilla herkuilla, kiitos”, kuului kommentti. No, jäipähän enemmän meille tytöille! ;)

Jäin kaipaamaan pizzaan vain tomaattikastiketta. Analysoimme sen puuttumista ja päädyimme siihen, että kenties jo valmiiksi muruinen kikhernepohja murenisi kostean kastikkeen vaikutuksesta eikä pysyisi kasassa. Tofujuustokin olisi kruunannut pizzan. Oli se kyllä hyvää tuollaisenaankin!  Jos joku tietää raakavege/vhh-pizzoja tarjoilevan paikan Suomessa niin saa vinkata!

Mutta paras oli vielä edessä..!

Rosebudin keittiö yhdisti ystävällisesti tilaukseni grillatuista kasviksista ja hot dogista ilman leipää. Sain siis kustomoidun lautasen. Annos on visuaalisesti sarjassamme niitä, jollaista Mr Karkkipäivä olisi epäilemättä kutsunut sanalla EPÄILYTTÄVÄ. Eiväthän nuo ”pökäleet” ja hikisen näköinen juustolötkäre kasvisten päällä miltään suurelta ruokataiteelta näytä - mutta ne maut….

Tämä on kirkkaasti paras kasvisruoka-annos mitä olen koskaan missään syönyt. Rosebudin ”mustat makkarat” valmistetaan sienistä ja fava-pavuista ja ne on maustettu niin taidokkaasti että meidän piti ihan udella tarjoilijalta mikä pötkylöiden maukkauden salaisuus on. Tarjoilija kertoi, että mausteseoksessa on ainakin 10 eri maustetta mutta ei tietenkään paljastanut koko cocktailia…

Vegemajoneesi oli myös taivaallista. Grillatut, mehukkuuttaan tirisevät kasvikset ja Chioksen juusto kruunasivat makuelämyksen. Puolet ruoasta lähti doggy bagissa mukaan, ja tänään nautiskellessani loput pystyin vain ajattelemaan, ”Koska pääsen taas syömään näitä nakkeja!”

Marianna tilasi risoton gorgonzolalla, kastanjalla ja päärynällä, Vassiliksen lautaselta löytyi linguini-pastaa ricotta-juustolla, parsakaalilla ja pestossa grillatulla kastanjalla. Entinen pasta-addikti minussa nosti aluksi päätään, mutta onneksi oma ruokani vei kielen niin tehokkaasti mennessään että en ehtinyt jäädä haikailemaan pastan perään. ^_^ Pasta- ja risotto -annokset maksoivat 9€ ja 9,50€. Minun tuunattu lautaseni kustansi 12€, raakapizza 7,50€.

Myös Marianna ja Vassilis olivat niin vakuuttuneita ruoistaan että aikovat tulla Rosebudiin toistekin, vaikka eivät ole vegetaristeja.

Jos käytte Ateenassa, älkää missatko tätä paikkaa! :) Rosebud sijaitsee Kolonakin kaupunginosassa keskustassa Omirou- ja Skoufou -katujen kulmassa.

Kyllä ruoka vain on niin mahtava asia. <3

Nyt minua kiinnostaisi kuulla, oletteko te syöneet jossain aivan unohtumattomia kasvisruoka-annoksia?

 A.k.a Vihreästä Lehmästä Vihreään Rakettiin.

Maanantai-iltana tarkalleen ottaen kello 21.17 koin taas yhden näitä elämän "Ei siis voi olla totta...!!" -momentteja.

Jaoin täällä innoissani fiiliksiäni kasvisravintola Happy Green Cow'sista, ja painettuani "julkaise" -nappia lähdin tukka putkella ja kestohymy naamalla rientämään kohti keskustaa ja Lehmä-ravintolaani.

Saavuin Lehmä-kadulle, ja minua tervehti kuvan kutsuva näky. Mutta miksi pöydät ovat ihan tyhjiä? Eihän ravintola vielä yhdeksältä ole voinut mennä kiinni, Kreikassahan syödään usein vasta kymmeneltä.

Harpoin viimeiset askeleet ovelle sydän melkein pamppaillen pahoista aavistuksista, ja kohtasin oviaukossa kaksi työntekijää. Heidän takanaan hahmotin tyhjät ruokailutilat.

"Onko keittiö jo mennyt kiinni...?" kysyin.

"Ei. Koko ravintola on kiinni. Olimme eilen auki viimeistä iltaa tällä sesongilla", kuului pahoitteleva vastaus.

"Ette voi olla tosissanne...!"

Oikeasti, en voinut uskoa huonoa tuuriani. Siis eiKÄ. Jos olisin sunnuntai-iltana malttanut jatkaa Lehmän etsintää kurnivasta vatsastani huolimatta, olisin vielä päässyt sinne syömään. Mutta tänään. Ei. Tervetuloa takaisin maaliskuussa kun avaamme jälleen.

Huomasin tuntevani suurta ärtymystä siitä, että ravintola oli kehdannut kiusata minua laittamalla valot päälle ja pitämällä ovet auki. Mitä varten lavastaa pöydät ulos kun ravintola oli sulkeutunut? Olin hetken aikaa ihan raivoissani. (Sellaista sattuu kun lähtee hirveän nälkäisenä koko päivän odottamalleen illalliselle.)

Happy Green Cow's sisältä

Hyvä on sitten. Palataan ensi vuonna! Kokosin itseni ja kalkuloin nopeasti Plan B:n.

Kello oli melkein puoli kymmenen. Saisinkohan vielä pöydän toisesta suositusta, persoonallisesta ravintolasta uuden kaupungin puolelta? Päiväkävelylläni olin bongannut taverna-rivistöstä raikkaana poikkeuksena erottuvan Little Green Rocket -nimisen paikan uuden kaupungin rantakadulta. Myöhempi konsultointi Trip Advisorin kanssa tiesi kertoa, että ravintola oli avattu vasta kesäkuussa ja oli Trip Advisorin mukaan Parikian tämän hetken ykkösravintola.

Kiiruhdin 10 minuutin matkan uuden kaupungin puolelle, ja erotin jo kaukaa täpötäyden ravintolan. Mutta täällä minulla kävi tuuri - sain viimeisen pöydän.

Vihreä Raketti ei ole kreikkalainen ravintola, vaan yhdistelee eri keittiöitä aasialaisesta meksikolaiseen. Menu on lyhyt mutta kiinnostava. Päivän spesiaalina oli kana- tai katkarapuvarras. Kasvisruokia menulla ei harmikseni ollut. Valitsin siis katkaravun, ja minua palvellut mieshenkilö (joka myöhemmin paljastui yhdeksi omistajista) ilmoitti hymyillen, että riisin korvaaminen kasviksilla oli "no problem".

Hän valitteli että ruoan saapumisessa saattaisi kestää, "We are full, you see". Yes, I see that, mutta ei haitannut. Olin niin iloinen että olin ylipäänsä saanut pöydän.

(Kuvan kaktus peltipurkissa ei ole alkupala, vaan pöytäkoriste ;))

Annokseni saapui lopulta vain 25 minuutin odottelun jälkeen. Presentaatio yksinkertainen - maut erinomaiset.

Marinadi oli aasialaistyyppinen, ja saatoin kyllä aistia minkä verran sokeria tässä nautiskeltiin.... ^_^ :P Noo, tämän kerran! (Vaikka en voi kieltää, etteikö asia olisi ehkä pikkkkkuisen vaivannut pedanttia mieltäni... Mutta yritin rentoutua ja antaa itselleni virtuaaliläimäytyksen; "Nainen! Kuinka usein syöt tällaisessa ravintolassa? Nyt chill ja nautit vain hyvistä mauista!")

Ja niin tein. Trip Advisorin arviot Vihreästa Raketista olivat kohdillaan. Ruoka + lasi viiniä maksoivat 10€, eli hinnatkin vähintään kohtuulliset. Vallan mainio paikka, vaikka Happy Green Cow'sin ruokalista oli enemmän mieleeni. (Olin jo valkannut sieltä täydelliseltä kuulostavan annoksen: "Sauteed Mushrooms With Peppers and Spinach in Smoked Cheese Sauce" - mmmmmm....! Täytyy toivoa että se on listalla ensi vuonna :p)

Ja ensi vuonna vien myös miehen mukanani Kreikan saarille! En jätä hänelle vaihtoehtoja. ;) Vihreän Lehmän lisäksi haluan nähdä meidät illastamassa myös Santorinin kuuluisassa auringonlaskussa. :)

Syyskuun idoli on yksi suurimpia herkkujani:

Yhdelle se on suklaalevy, toisille sipsit, joku on heikkona donitseihin. Minun "namini" on juuston ohella kreikkalainen jogurtti.

Se on herkullista sellaisenaan, mehevöittää vähärasvaiset rahkat, siitä voi tehdä dippikastikkeita, sitä voi käyttää leivonnassa ja ruoanlaitossa. Todellinen multi-tasker! Ja entäs tsatsiki...! *pyyhkii kuolaa suupielistä*

Ja täällä Kreikassa on SE PARAS jogurtti - Fage-meijerin Total.

Fagea myydään myös Suomessa, mutta meillä se on luonnollisestikin kallista. Tykkään Suomessa eniten Lidlin erittäin pehmeästä ja kermaisesta kreikkalaisesta jogurtista, mutta Fagen jogurtissa on vain se ihan täydellinen maku ja koostumus. Se on pehmeän pyöreää vailla turkkilaiselle jogurtille ominaista happamuutta, mutta siinä on hitusen enemmän "luonnetta" kuin Lidlin jogurtissa.

Ja! (Tämä on oikeasti todella hämmästyttävää!) Fagen Totalissa on vain 5 g rasvaa / 100g, kun kreikkalaisessa jogurtissa normaalisti on 10 g, ja silti se maistuu aivan yhtä kermaiselle ja täyteläiselle kuin 10-prosenttiset! En mitenkään välttele rasvaa, mutta kun on mahdollista saada sama kermainen makuelämys alhaisilla hiilareilla JA alemmalla rasvapitoisuudella, niin siitä ei paljon jogurtti parane!

Fagen jogurtin valmistukseen käytetään vain lehmänmaitoa, kermaa ja maitohappobakteereita. Joissain kreikkalaisissa jogurteissa käytetään myös liivatetta tuomaan hieman hyytelömäistä, lohkeavampaa koostumusta mutta niistä en tykkää. Jogurtin kuuluu olla pehmeää ja "voidemaista". Mitä vähemmän raaka-aineita, sitä parempi.

Kreikkalaisen jogurtin ainoa ongelma on se, että kun upottaa lusikkansa oikein hyvään jogurttiin, on lusikoimista hyvin vaikea lopettaa..! ^_^

Fagen puolen litran jogurttipöniköillä on toinenkin etu kuin sisältönsä. Ne ovat erinomaisia eväsrasioita! :) Kansi on kestävää, jämäkkää muovia ja napsahtaa paikoilleen niin tiiviisti että rasiaa voi huoletta kuljettaa laukussa ilman pelkoa sisällön leviämisestä.

Viime syksyn reissulla minulla kulki mukana Ateenasta ostamani Total-purkki koko kolme kuukautta Kreikasta San Franciscoon ja sieltä vielä Suomeen! ^_^ Minun piti itse asiasssa aikaisemmin tehdä tästä purkista Kuukauden Idoli. :) Kiinnyin purkkiin aika lailla viime syksyn aikana, hih.

Kotona syön jogurtin aina rahkan ja vadelmien kanssa, mutta kahden jälkimmäisen puutteessa nautin aamias'gurttini täällä Kreikassa omenalla ryyditettynä. Päälle sirottelen usein soijarouhetta tai pähkinöitä.

Totalin suurimpia kilpailijoita on Delta-meijerin Complet-jogurtti. Se on täysrasvainen eli sisältää 10 g rasvaa/100g (toki molemmilla meijereillä on myös ne light-versionsa, mutta nyt puhutaan klassisesta jogurtista), ja hiilaripitoisuus huomattavan alhainen - vain 2,7 g (Totalissa 3,8 g). Näin vähähiilarista jogurttia ei löydy Suomesta.

Ostin yhden pönikän Complet'ia kokeiltavaksi. Oikein hyvää on, mutta maku ei voita Totalia. Tällä kertaa en siis mene matalimpien hiilareiden perässä vaan kyllä maku ratkaisee! ;)

Muita kreikkalaiseen jogurttiin hurahtaneita?

P.S. Viime syksyn reissulla jogurttia meni naamariin yhteensä 7,9 kiloa..! ^_^ Saa nähdä lyönkö tänä vuonna tuon määrän...

Olette kuulleet niistä - raejuustoa ja kermaa tai rahkaa sekaisin, ja siinä meillä on karppaajan kylmä "riisipuuro". Tämä puuro EI ole sellainen. Itse en ole tuota raejuustoversiota kokeillut, eikä innostakaan. Kylmä puuro ei ole mun juttu. Haluan nauttia omani höyryävän kuumana maidon ja voisilmän kanssa. (Tai vaihtoehtoisesti kanelin ja "sokerin".)

Uskokaa tai älkää (tai ketä nyt sitten kiinnostaa :D), kuuma vhh-puurolautanen hyvin aidon kaltaisella puuron rakenteella on täysin mahdollista valmistaa! :) Tarvitset vain kookosjauhoa, kananmunaa ja valinnaisen maito/kermatuotteen (tavallista maitoa, soijamaitoa, kermaa, kookoskermaa, kaikki käy). Hiilihydraatteja yhdessä annoksessa on käyttämistäsi jauhoista ja nesteestä riippuen alimmillaan alle 2 grammaa!

Jälleen kerran kananmuna yllättää monipuolisuudellaan, uskomatonta mihin kaikkeen se taipuukin. ^_^

Hurahdin tähän puuroon täysin kun sattumalta kokeilin reseptiä munaviikon aikana. Tätä herkkua tuli syötyä monen monella aamiaisella ennen reissuun lähtöä. Nyt sitä on jo vähän ikäväkin..!

Raejuusto"puuro" - kiitos ei! Kookospuuro - ah, lisää kiitos! :)

Eikö tämä mene ihan riisi- tai mannapuurosta? ;) Erityisen hyvää kanelilla ja erytritolilla maustettuna, ja tietysti soijamaidon kanssa nautittuna.

Resepti:  (yksi annos)

2 kananmunaa

1 rkl kookosjauhoa (kyllä, vain 1 rkl, kookosjauho imee itseensä hurjasti nestettä)

1 dl kookoskermaa (minun valintani koska vähähiilarisin ja sillä saa puuroon ihanaa kermaisuutta)

Lisäys. Myöhempien kokeilujen kautta havaittua: Puuron voi myös tehdä pelkkiin valkuaisiin, jolloin puurosta tulee täysin valkoista ja kananmunaisuus häivyttyy entisestään.

Vispaa kattilassa yhteen munat ja kookoskerma (tai maito tai mitä nestettä nyt käytätkään, vesi ei varmaankaan kuitenkaan käy). Sekoita joukkoon kookosjauho. Sekoittele seosta keskilämmöllä kunnes se alkaa paksuuntua. Kun munat alkavat koaguloitua, tulee mössöstä ensin ihan munakokkelin näköistä. (Tässä vaiheessa olin itse ekalla kerralla ihan että "ööh, miten tästä muka voi tulla puuroa...??)

Mutta kärsivällisyyttä! :) Kun jatkat seoksen hämmentelyä, sen koostumus muuttuu ryynimäisemmäksi kookosjauhojen vaikutuksesta. Puuro valmistuu hyvin nopeasti nesteen kuumennuttua, rakenne saavuttaa lopullisen "puuroisuuden" muutamassa minuutissa.

Tuloksena pitäisi olla tällainen mössö. Kyllä, muistuttaa edelleen hitusen munakokkelia, ja munien tuoksukin tulee aika voimakkaasti läpi, mutta älä vielä joudu skeptisyyden ylihuuhtomaksi! :)

Mausta ripauksella suolaa ja kumoa lautaselle.

Ja meillä on puuro.

Maistuu parhaalta ja kanelin ja sokerin kanssa (tai stevian/erytritolin kanssa, itse käytän erytritolia sen kidemäisen rakenteen takia, ihan paras sokerin korvike jos makeuden lisäksi kaipaa myös sokerin rakennetta). Voisilmäkin on kyllä hyvä! ;) Mutta kanelilla ja erytritolilla makuelämys on niin lähellä riisipuuroa kuin vhh-konstein on mahdollista saavuttaa. Ne myös peittävät munien makua, jota itse hädin tuskin maistan kanelin alta. Kookosta en ihme ja kumma maista puurossa käytännössä lainkaan..!

Ruotsalaisissa blogeissa kookospuuro tykätään maustaa myös marjoilla, pähkinöillä, kaakaonibseillä tai kardemummalla.

Jee! Minulla on nyt jouluksi joulupuuron korvike! :D Enpä olisi uskonut että tähänkin löytyy ratkaisu. :)

Kuka on jo kokeillut kookospuuroa? Kuka aikoo kokeilla? Edes uteliaisuudesta? :D

Leipäviikon myöhäisessä finaalissa Vaasan Minihiilari-perheen sekaleipäviipaleet.

Nämä pehmeät, paahtoleipämäiset viipaleet eivät perusmaultaan hurjasti eroa "tavallisesta" sekaleivästä - vaikka ehkäpä minun arvioissani on havaittavissa runsaan kahden vuoden "aitoleivättömyys" mikä epäilemättä vaikuttaa makukokemukseeni. :) Minun suuhuni tämä maistuu ihan tavalliselle leivälle, joku toinen varmaan aistisi tässä välittömästi "karppimaisuuden".

Minihiilari-sekaleipä on siitä erikoinen vhh-leipä, että siinä on suurimpana ainesosana - - vehnäjauhoa. Hmm. Silti viipaleelle jää hh-pitoisuutta vain 3,8 grammaa.

Itse ostin tätä leipää ensimmäisen kerran heinäkuussa valmistaessani Walesilaisia juustoleipiä. Se sopi tarkoitukseen erinomaisesti.

Yhtenä päivänä minun alkoi vallan kummallisesti tehdä hirveästi mieli krutonkeja. Olin tehnyt kala-kasvispataa, ja yhtäkkiä minusta vain tuntui että krutongit viimeistelisivät ruoan täydellisesti. :) Ratkaisu: Minihiilari-sekaleipä.

Eipä sitten muuta kuin pari viipaletta minihiilaria pakkasesta, sulatus, kuutiointi, pyörittely timjamilla ja rosmariinilla maustetussa oliiviöljyssä ja pannulle. Voilá - karppikrutonkeja!

Ja kyllä kalapata maistui...! ;)

Tällaisia leipäfiiliksiä tällä viikolla. Vähähiilihydraattiseen ruokavalioon on siis todellakin tarjolla vaikka minkälaista leipää, jos sellaista mielii syödä. Näiden lisäksi voi itse valmistaa lukemattomilla eri resepteillä leseisiin, manteli- ja siemenleipäjauhoihin pohjautuvia leipiä, joista suosituin on klassinen mantelileipä. Mantelileivän ja hämmästyttävän "minuutti-ihmeleivän" ohjeet löydät täältä.

Tänään tarkastellaan vähähiilihydraattisia ruisleipiä. (Kyllä näitä ruokajuttuja nyt piisaa, yrittäkää kestää :) Ensi viikolla tulee taas paljon kosmetiikkaa - mä lupaan! :D)

Aloitetaan "surullisesti" hiljattain kokonaan markkinoilta poistuneesta Perheleipureiden Karppisesta. Karppinen oli aikoinaan kauppojen vähähiilihydraattisten leipomotuotteiden kuningas laajimmalla valikoimallaan, ja pitkään leivät nauttivatkin suurta suosiota. Perheleipurit oli käsittääkseni ensimmäinen valmistaja, joka toi markkinoille vhh-ruisleivän. Vaaleaa leipäähän on mahdollista valmistaa täysin ilman viljaa, mutta ruisleipää luonnollisestikaan ei. Siksi tuote ei ollut mikään itsestäänselvä osa kaupallisten vhh-leipien alkutaivalta.

Kun Perheleipurit sitten lanseerasi Ruispalat, ja myöhemmin viipaloidun ruislimpun, oli suosio taattu. Jee! Karppaajakin voi syödä ruisleipää!

Kuva: Haaveisto-blogi / Elli

Karppis-ruispalan ainesosat: vesi, täysjyväruis (27%), kaurakuitu, kananmuna, vehnägluteeni, pellavansiemen, hiiva, kasviöljy, suola.

Hiilihydraattia yhdessä viipaleessa oli 4 g, sadassa grammassa 18 g.

Itsekin tykästyin aikoinaan kovasti Karppis-ruispalaan. Harvoinhan sitä tuli syötyä, mutta jos teki mieli esimerkiksi lämmintä tonnikalavoileipää niin siihen ruispala on se "ainoa oikea" alusta. Kalakeitosta puhumattakaan. Jotkut makuparit vain kuuluvat yhteen. :) Ja niihin hetkiin Karppis-ruispala toi vhh:laiselle täydellisen ratkaisun.

Leivän maku ja koostumus oli vähän kuiva ja pahvinen, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, mutta kyllä se menetteli. Perheleipurit toi myöhemmin markkinoille myös viipaloidun Karppis-ruislimpun, joka maistui meikäläisen suuhun paremmalta. Hiilareita limppuviipaleessa oli 4,5 g. Tämä leipä ei kuitenkaan viihtynyt kauppojen hyllyillä pitkään. Pikkuhiljaa myös muut Karppis-perheen tuotteet alkoivat kadota kaupoista. Vain Ruispalat jatkoivat sinnittelyään.

Kunnes.... Karppinen sai vakavan haastajan Vaasan Minihiilarista. Kun Vaasan toi markkinoille oman versionsa vhh-ruispaloista, alkoi Karppisen menekin vääjäämätön lasku. Loppunsa leipäpioneeri koki niinkin hiljattain kuin jokunen viikko siten. Heinäkuussa vielä ostin Maarianhaminasta Karppista, nyt sen valmistus on lopetettu. Täytyykin säästää viimeinen pala pakkaseen "museoleiväksi"... :D

Vaasan Minihiilari Ruis lanseerattiin käsittääkseni keväällä 2012. Taisin itsekin saada silloin vinkin joltain lukijalta.

Vaasan vhh-ruisleivän valmistukseen on käytetty siirappia, mikä nostaa leivän hiilihydraattipitoisuutta inasen Karppista korkeammalle. Viipaleessa on 4,2 g hiilaria. Muuten reseptit eroavat sillä, että Vaasan Minihiilarissa on auringonkukansiementä ja psylliumia, eikä lainkaan kananmunaa.

Ja leipähän on pirun hyvän makuinen! Ollakseen vhh-leipä. Ei siitä mihinkään pääse. Vaikka Karppista käykin vähän sääli (en edes tiedä miksi, no, mä inhimillistän aina kaikkea :P), niin pystyn kyllä ymmärtämään miksi se hävisi tämän taistelun. Vaasan Minihiilari on yksinkertaisesti parempi. Se ei ole niin kuiva eikä pahvisuudesta ole tietoakaan. Se on hyvin pitkälle "oikean" ruispalan makuinen.

Toivon Vaasan Ruisminihiilarille pitkää ikää! :)

Kolmas vähähiilihydraattinen ruisleipätarjokas tulee Porokylän leipomolta. Porokylän RuisKarppi on ravintoarvoltaan kaupan vähähiilarisin ruisleipä; sadassa grammassa on vain 13,3 g hiilihydraattia ja viipaleessa 3,3 g.

Ainesosat ovat psylliumin ja siirapin puutetta lukuunottamatta samat kuin Vaasan Minihiilarissa, mutta Porokylän leivän koostumus on ihan erilainen.

Jo heti kun pakkauksen avaa, nenään tulvii oikean, tuoreen ruisleivän tuoksu. Koostumus on "kosteampi" ja mehevämpi kuin Minihiilarissa ja Karppisessa. Vaikka leipä on väriltään vaaleampaa, on täysjyvärukiin osuus Porokylän leivässä suurempi kuin kilpailijoiden (tai kilpailijan - tietääkö joku onko markkinoilla tällä hetkellä muita vhh-ruisleipiä kuin Vaasan ja Porokylän?).

Vaikka tykkään kovasti Vaasan palastakin, niin täytyy sanoa että Porokylän viipale on suosikkini vhh-ruisleivistä. Se voittaa mehevyydellään, hyvällä tuoksullaan ja maullaan, ja kun tähän yhdistää vielä alhaisen hh-pitoisuuden niin tuloksena on varsin onnistunut vähähiilihydraattinen ruisleipäehdokas.

Mikä on teidän vhh-leipäsuosikkinne?

Kasvikset.

Ihan pimeä yöpostaus mutta mun on vain päästävä sanomaan tämä! Koin tällä viikolla aivan mielettömiä onnen hetkiä ruokakaupan vihannesosastolla.

Siellä oli lehtikaalia..!! Löysin ensimmäistä kertaa Suomessa lehtikaalia! Ja siellä oli kyssäkaalia! Jopa violettina...! Riemastutin itseäni ostamalla sen kaveriksi vielä violettia kukkakaalia, violettia munakoisoa ja violettia suippokaalia. <3

Menin ihan sekaisin. Lapoin kärryyn enemmän vihanneksia kuin ehdin syödä koko viikolla. Kiinankaalia, fenkolia, oransseja kirsikkatomaatteja, paprikaa, salottisipulia, avomaankurkkua, munakoisoa, kesäkurpitsaa...

Miten hyviä voivat olla tuoreet kasvikset? Ilo silmälle, ilo vatsalle. :)

Tällaisen osaavat tietty kaikki valmistaa mutta laitan silti "reseptin". :) Uunikasvikset Välimeren tapaan.

* Salaattifenkolia

* Vihreää ja keltaista paprikaa

* Munakoisoa

* Kirsikkatomaatteja

* (Salotti)sipulia

* Valkosipulia

* Fetaa

* Oliiviöljyä

* Välimeren yrtit -maustesekoitusta

* Mustapippuria

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Lohko fenkoli ja pyörittele palaset kulhossa oliiviöljy-mausteseoksessa. Laita fenkolit uunipellille ja uuniin. Pilko loput kasvikset. Pyörittele öljy-mausteseoksessa. Lisää loput kasvikset uunipellille kun fenkolit ovat kypsyneet n. 10 minuuttia. Anna kasvisten paahtua 15 minuuttia. Lisää fetat ja paahda vielä 5-10 minuuttia. (Toki fetat voi laittaa lopuksi kylmänäkin, mutta mä tykkään kun ne vähän sulaa kasvisten joukkoon.)

Koristele annos tuoreilla yrteillä tai fenkolin lehdillä. Nauti sellaisenaan tai kalan lisukkeena.

Ihmiset - syökää kasviksia! :) Ne on niin hyviä.

Yksi ilta höyrytin iltapalaksi uusia löytöjäni lehtikaalia, suippokaalia ja kyssäkaalia. Päälle nokare voita ja rapsaus gomasiota. Niin yksinkertaista. Niin hyvää. Jos täytetty munakas on maailman nopein ja palkitsevin pikaruoka, niin tämä on maailman nopein ja terveellisin. ;)

*

Loppuun kuva perjantailta. Olin tiheikönväkeilemässä tyrnimarjapuskissa neljä tuntia. En ole aikaisemmin poiminut tyrnejä. Nyt tiedän miksi niiden nimi on englanniksi sea-buckthorn. Auts. ;)

Sato talteen!

~ Pakko vielä jakaa yksi aaawww-juttu: Mr Karkkipäivä oli pari viikkoa sitten mennyt sienestämään. Minua varten. Hän ei itse syö lainkaan sieniä. "Minua hymyilytti siellä metsässä, kun ajattelin miten sinä tulet ilahtumaan näistä sienistä," mies kertoi. Ja voi kun ilahduinkin! <3 Pelkkä ajatus mun Äijästä siellä koreineen oli niin hellyttävä..! En saa koruja tai kukkakimppuja, mutta mies hakee minulle sieniä. :)

Tänään leivotaan oikeaa sämpylää, ei mitään "kaupan höttöä"! :)

Tätä leipää ei käytännössä erota juuri lainkaan viljasämpylästä. Se on kuitekin yllättäen kaupallisten markkinoiden vähähiilihydraattisin leipätarjokas. Yhdessä sämpylässä on alle gramma hiilihydraattia.

Kyseessä on saksalaisen Adams Brotin siemenleipäjauho. Sain jauhoja kokeiltavaksi suomalaisesta YesDeli-verkkokaupasta, joka on erikoistunut vähähiilihydraattisiin elintarvikkeisiin. (Sain kaupasta muutaman muunkin kiinnostavan tuotteen kokeiluun, mm. vhh-pastaa. Kirjoittelen niistä myöhemmin.)

Jauhopussi maksaa 4,99€ ja siitä saa n. 600 grammaa leipää. Leivän voi tehdä vuokaan tai leipoa sämpylöiksi.

Jauhoseoksen ainesosat:

* vehnägluteeni

* mantelijauho

* pellavansiemen

* auringonkukansiemen

* suola

* mausteet

* kuivahiiva (tulee pakkauksessa mukana erikseen)

Ravintoarvot per 100g valmista leipää:

kcal: 259

proteiini: 33 g

hiilihydraatti: 1,9 g (josta sokeria 0,6 g)

rasva: 13,3 g

Leivän valmistus on yhtä yksinkertaista, kuin lisää vain vesi ja sekoita. :) "Gluteenileipää" leivottaessa tarvitsee vain pitää mielessä, ettei sitä saa vaivata samalla intensiteetillä kuin tavallista vehnätaikinaa. Gluteeni muodostaa nopeasti voimakkaan sitkon, ja jos taikinaa nujuuttaa liikaa on tuloksena "superpallosämpylöitä". :D

Itse sekoitin ainekset nopeasti puuharukalla.

Taikinaan voi halutessaan lisätä 50 g valinnaisia, omia lisukkeitaan kuten vaikka muita siemeniä, porkkanaraastetta, oliiveja, juustoraastetta tai lesettä. Itse lisäsin seesaminsiemeniä.

Taikinan annetaan kohota 45 minuuttia, leivotaan sämpylöiksi tai kumotaan leipävuokaan, ja sitten vielä uusi kohotus n. 20 minuuttia.

Sämpylöiden kokoa miettiessä on hyvä ottaa huomioon, että leivät kohoavat uunissa jopa kaksinkertaisiksi.

Paista uunin keskitasolla 180 asteessa n. 30-40 minuuttia. (Ohjeessa lukee 50 minuuttia, mutta minun uunini suoriutui nopeammin ja sämpyläiset olisivat palaneet jos olisin jättänyt ne täydeksi ajaksi....)

Kokemukset Adams-leivästä:

* Maukkaita, "oikean" sämpylän makuisia ja rakenteellisia sämpylöitä.

* Todella alhainen hh-pitoisuus plussaa (niille keille sillä on merkitystä ;))

* Gluteenipohjainen taikina haisee oudolle, en ainakaan keksi hajulle muuta selitystä kuin gluteenin. Myös maussa on "pieni" sivuvivahde, mutta niin huomaamaton ettei pilaa ainakaan minun sämpyläelämystäni. Kun leivän paahtaa sivumaku katoaa kokonaan.

* Koostumus aavistuksen sitkoisempi kuin normaalissa leivässä korkean gluteenipitoisuuden takia

* Tulen tekemään näitä jatkossakin!

Sämpylänkulutukseni oli aika vaatimatonta jo ennen ruokavalionmuutostani (sillä olen ruisleipäihmisiä ;)), mutta yksi lyömätön yhdistelmä oli: lasi kaakaota + oikealla voilla voideltu juustosämpylä! En tiedä mikä tuossa kombinaatiossa oikein vetoaa, mutta kaakao ja juustosämpylä vain kuuluvat yhteen minun makumaailmassani. :)

Jos joskus tekee tuota makuelämystä mieli, niin siihen Adams-sämpylä sopii huomattavasti paremmin kuin Vaasan Minihiilari-sämpylä. Jos nämä kaksi + itsetehdyt mantelisämpylät kilpailisivat The VHH Sämpylä -tittelistä, niin Adams voittaisi 6-0. :D

Onko joku maistanut Adams-leipää tai valmistanut itse gluteenileipää?

(...ja voin arvata että sieltä voi tulla myös "gluteeni on ihan hirveää ainetta! Kaikkien kuuluisi vältellä sitä!" -kommentteja. Se olisi toisaalta kiinnostavaakin, sillä itse en ole koskaan ymmärtänyt miksi ei-keliaakikon pitäisi vältellä gluteenia, eihän sitä kukaan kuitenkaan hirveitä määriä syö.)