Urakka on saatu päätökseen. Toivottavasti tästä on jollekin iloa, hyötyä tai jopa inspiraatiota. :)

Karkkipäivän kaikki ruokapostaukset ja reseptit on nyt järjestetty omalle alasivulleen. Ne on lajiteltu omiin osioihinsa ruokatyypeittäin niin, että  suolaiset pääruoat, jälkkärit, leivonnaiset, snacksit jne ovat selkeästi omina reseptiluetteloinaan. Myös ravintolavinkit ja -elämykset on listattu paikkakunnittain ja maittain.

Sivu löytyy tuolta yläpalkista bannerin alapuolelta, tai sinne voi klikautua suoraan tästä.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, ruokapostaukset kuuluvat Karkkipäivän suosituimpiin postauksiin. En tiedä pitäisikö tässä alkaa alanvaihdosta harkitsemaan kun ruokaohjeet kiinnostavat lukijoita useimpia meikkipostauksiani enemmän. :D

Enpähän olisi tätä kieli poskessa väännettyä, Karkkipäivän ihka ensimmäistä ruoka-aiheista postausta kirjoittaessani ikinä arvannut, että ruoasta tulee jonain päivänä merkittävä osa blogin sisältöä. Tuo postaus lokakuulta 2009 on kyllä aika viihteellistä luettavaa kun vertaa tämän päivän juttuihin. :) Kyllä ihminen voikin sitten muuttua..! ^_^

Barilla + Sanni = forever? Onnemme ei ollut ikuista.... :)

.

P.S. Karkkipäivä ei kuitenkaan ole matkalla ruokablogiksi. Muistakin asioista höpötys kiinnostaa ihan liikaa ;)

Olen tänä kesänä syönyt vähän vapaammin (ja syönyt paljon..!), ja se näkyy vaa'alla ja tuntuu vyötäröllä. Siitä ilosta jaan pari siskoni reseptiä, jotka sijoittuvat vhh-asteikolla kategoriaan "hyvä-karppaus". Näissä on esimerkiksi kaurahiutaleiden ja papupastan muodossa enemmän hiilihydraatteja kuin aineenvaihdunnan säätelyyn tähtäävässä, tiukemman hiilarimäärän karppauksessa (aargh, inhoan edelleen tuota sanaa), mutta ne ovat hyviä, hitaita hiilihydraatteja.

Siskoni tekee ihan älyttömän hyvää ruokaa! Oletteko huomanneet, että joillain ihmisillä on vain se jokin "tatsi" sormissaan, mitä tahansa he heittävät pannuun, on tuloksena mystisen maukasta, "Mitä sä olet tähän laittanut?" -kommentteja kirvoittavaa ruokaa. Jos itse toistat saman reseptin (vaikkei näillä taitajilla yleensä mitään täsmällisiä reseptejä tietysti ole...), saat lautaselle usein vain kalpean version alkuperäisestä ruoasta. Kummatkin siskoni ovat tällaisia luonnostaan lahjakkaita keittiövelhoja, on aina ihan mahtavaa päästä heidän ruokapöytäänsä. :)

Minä olen sen verran hiilihydraattiherkkä, että korkeamman hiilarimäärän nauttiminen, vaikka hitaidenkin, vaikuttaa nopeasti olotilaani ja johtaa näläntunteiden voimistumiseen ja napostelun himon palaamiseen.  Olen hyvällä mielellä kesän aikana nauttinut tällaisia herkutteluun rohkaisevia ruokia, mutta koska en halua enempää herätellä hiilarihimojani (nuo teeleivät.... aika paha tiketti takaisin leipäriippuvuuteen! :p), olen tällä viikolla siirtynyt "katkaisumoodiin" ja vedän pienen induktiovaiheen. Atkinsin induktio on vhh-ruokavalion starttauksen lisäksi, lyhennettynä  vaikka vain viikonkin mittaiseksi, kätevä tapa katkaista herkuttelukierteeltä siivet.

Mutta tänään muistellaan vielä kesän ihania "hyvä-karppaus"-herkkuja. :)

Ohjeesta riittää n. neljälle hengelle.

Pilko kasvikset. (Kasvisten määrä? Suhteuta tomaattimurskan määrään ja päätä itse miten löysää tai tuhtia kastikkeesta haluat.) Freesaa sipuli ja valkosipuli ja heitä joukkoon kukkakaalit, chilit ja tomaatit (kukkakaaleja voi hieman esihöyryttää niin eivät jää niin al-denteiksi ;) - tai käyttää esikeitettyä pakastekukkakaalia). Kun kasvikset ovat vähän pehmenneet, lisää quorn - tai soijarouhe (pakasteista löytyvä Anamman soija"jauheliha" on minusta parasta). Lisää lopuksi tomaattimurska ja kerma ja anna muhia. Mitä pitempään muhitat, sitä enemmän maut tiivistyvät. Mausta suolalla ja pippurilla.

Papupasta on loistava, ravinnerikas vaihtoehto vehnäpastalle. Papupastasta melkein puolet on proteiinia...! Hiilariakin on maltillisesti viljaan verrattuna, pavusta riippuen 16-20% (papupastaa on kolmea eri versiota).

Anoppi-Karkkipäivä leipoo legendaarista, pehmeää, runsas-voista vehnänäkkäriä (ei mitään tekemistä paremmin näkkärinä tunnetun kovan näkkileivän kanssa), johon kuka tahansa vehnäisen ystävä koukkuuntuu alta aikayksikön. Minäkään en ollut poikkeus, ja monta vuotta ehdinkin tuota taivaallista vehnäleipää mussuttaa silmät onnesta viiruina anoppilavierailuilla.

Kunnes kolme vuotta sitten tuli loppu.

Myös siskoni on maistanut anopin näkkäriä. Nyt hän oli puoli-vahingossa keksinyt reseptin, jonka tuloksena uunista putkahti hämmästyttävän paljon maultaan tuota vehnänäkkäriä muistuttavia leipäsiä. Kun maistoin näitä siskoni luona ihan kiljaisin riemusta. Valitettavasti ahmimisreaktiota ei voinut estää. :D Nämä ovat koostumukseltaan rapeampia kuin anopin näkkärit, mutta elämyksellisesti niin lähellä tuota vehnäihanuutta kuin vain vehnättömin keinoin voi tulla..!

Sekoita kaikki aineet keskenään, levitä pellille ohuehkoksi levyksi ja paista uunissa 200 asteessa n. 10-15 minuuttia. Leikkaa viipaleiksi.

Savolainen perinneruoka mustikkakukko on ehkä parhaita jälkiruokia maan päällä. Ainakin minun mielestäni. :) Aito kukko tehdään ruiskuoreen, mutta vhh-versiossa rukiisen maun saa taiottua sokerijuurikashiutaleilla (kauppanimi Fibrex).

Sekoita pohjan jauhoainekset yhteen ja puristele joukkoon pehmennyt voi. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin tai pakkaseen niin kannen muotoilu on helpompaa.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Painele noin 2/3 taikinasta pyöreän vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa n. 10 minuuttia. Sekoita mustikat ja makeutus ja kaada marjat vuokaan. (Perinteisessä reseptissä täytteeseen tulee vielä n. ruokalusikallinen perunajauhoja.) Laita loppu, kylmässä jähmettynyt taikina kahden leivinpaperin väliin ja kauli pieneksi levyksi. Aseta levy kukon kanneksi. Tai jos et jaksa kaulia, taputtele taikinasta pieniä lämpäreitä jotka asetat täytteen päälle kunnes täyte on peittynyt. Paista vielä n. 10-15 minuuttia kunnes kansi on ruskistunut.

Mustikkakukko tarjotaan kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa. Yksinkertaisin vhh-jäätelö syntyy sekoittamalla kermavaahtoa ja keltuaisia sekä haluttua makeutusta, mutta koska siskoni yrittää parhaillaan välttää eläinrasvoja, hän teki jäätelön kookoskermaan. Kokeellisena keittiöttärenä hän sujautti sekaan myös soijatuorejuustoa..! Toimi!

Vegaaninen kookosjogurttijäätelö

1 tölkki kookoskermaa

pari desiä soijajogurttia

100 g Tofutti-tuorejuustoa

1 tanko Bourbon-vaniljaa

pari rkl makeutusta

Sekoita aineet ja pakasta. (Kai tämän voi tehdä myös jäätelökoneessa jos sellaisen omistaa..?) Sekoittele jäätelöä noin puolen tunnin välein niin koostumuksesta tulee jäätelömäinen. Jätski on valmista noin parin tunnin kuluttua, halutusta kiinteysasteesta riippuen.

*

Muun muassa tällaisia eväitä on tullut tänä kesänä nautiskeltua. Olen syönyt myös paljon bataattia ja jonkun verran palkokasveja ja hedelmiä. Ja mahtuihan kesään myös se Épernayssa nautittu suklaajäätelöstä, keksistä ja tuulihatuista kasattu kunnon sokerijälkkäri. :)

Miten hyvä-karppaus ja "tavallinen" karppaus eroavat käytännössä toisistaan? Hyvä-karppaaja ei pyri ruokailemaan tietyn hiilihydraattirajan puitteissa, vaan koostaa ravintonsa niin, että valitsee hitaampia hiilihydraatteja nopeiden sijaan. Hän suosii esimerkiksi bataattia perunan sijaan ja täysjyväviljaa ja -riisiä valkaistujen sijaan. Karkit ja muut sokeriset herkut hyvä-karppaaja vaihtaa hedelmiin, pähkinöihin ja vaikka raakasuklaaseen. "Perus-karppaaja" taas välttää kaikkea viljaa ja syö esimerkiksi hedelmiä, palkokasveja ja bataattia vain harvoin. Sokeri ei luonnollisestikaan kuulu kumpaankaan ruokavalioon.

Minun oli alunperin tarkoitus siirtyä ruokavaliomuutoksellani hyvä-karppaajaksi. Huomasin kuitenkin, että hiilihydraattien sietokykyni on sellainen, etten hyvä-karppauksella saavuta samoja etuja kuin hiilaritietoisemmalla linjalla. Etuihin kuuluvat kevyt ja tasapainoinen olo sekä makean- ja yleisen herkuttelun himon poissaolo. Minulle sopiva päivittäinen hiilihydraattimäärä on noin 40-50 grammaa. Jos syön pidempään tuon määrän yli, voimakkaat napostelunhimot ja tiheät näläntunteet palaavat.

Nyt siis induktio-interventio ja uusin voimin kohti Kreikan piiras-houkutuksia elokuun lopussa! :)

En ollut eilen ainoastaan passikuvassa.

Tuli myös käytyä nosturin nokassa syömässä vähän lounasta :)

Elämyslahjat.fi tarjosi minulle kesän alussa yhteistyömahdollisuutta elämyslahjojen testaajana. "ElämysBloggaajana" minulla on mahdollisuus silloin tällöin päästä kokeilemaan erilaisia Elämyslahjat.fi'n välittämiä elämyksiä.

Tarjous kuulosti oikein hauskalta ja juuri minulta. :) Itse olen jo vuosia suosinut elämyksellisiä lahjoja materialististen sijaan ja minun joulupaketeistani löytääkin juttuja kuten lahjakortteja Kauppahallin lounaalle ja teatteriin, itsetehtyä näkkäriä tai vaikkapa itsekirjoitetun kirjasen. :)

Eilen koitti ensimmäinen Elämys.

Pääsin nauttimaan huippukokin loihtiman lounaan ystäväni Suvin kanssa Tampereen Keskustorilla 50 metrin korkeudessa.

Osa teistä on varmasti jo kuullutkin Dinner In The Sky -konseptista, joka taisi vierailla Suomessa ensimmäistä kertaa parisen vuotta sitten. Illallisen lisäksi yläilmoissa on mahdollista nauttia myös aamiaista, lounasta, cocktaileja ja kuohuvaa. Tänä kesänä Dinner In The Sky -tiimi on vieraillut Helsingissä ja Tampereella. Helsingissä taivasravintolasta voi vielä nauttia elokuun 5.-10. päivä.

Tapahtumasta vastaa virolainen järjestäjä, ja osa henkilökunnasta on Virosta, osa suomalaisia. Taivasravintolan rakenteet on valmistettu Belgiassa.

Osallistujat istuvat taivasvisiitin ajan tiukasti turvavöissä ja kokki ja muu henkilökunta ovat kiinni valjaissa.

Vaikka olin koko kesän ollut tosi innoissani mahdollisuudesta päästä nauttimaan Michelin-tason ateriasta yläilmoissa, huomasin pienten paniikin poikasten alkavan lepatella vatsanpohjassa lähestyessämme vekotinta. Eihän siinä ole edes lattiaa...! Jalkojen välistä  näkyisi pudotus maahan..! Yritin naureskella pois hermostuneisuuttani mutta turvavyön kiristyessä kylmä hiki alkoi iskeä pintaan. Chamonixin köysiratahissit olivat vielä tuoreessa muistissa..!

Noo, tässä istutaan nyt seuraavat 40 minuuttia. :)

Suvilla oli huomattavasti rennompi ote.

"Hehh, koskahan se viinitarjoilu alkaa...?"

Kohta mennään...

Hii-jop.

Taivasraflan nytkähtäessä liikkeelle henkilökunta kertasi turvallisuussääntöjä (esim. ei missään nimessä tupakointia) ja meille kerrottiin, että jos kenellekään tulisi huono olo ja haluaa alas, niin ei kuin pyytämään.

[vimeo 102393989 w=700 h=393]

Suvi: "Hei, miten sä oikeesti lähdit tällaiseen, eikös sulla ole sitä lentopelkoakin...?"

Sanni: "Joo on mutta ei puhuta siitä nyt...!"

Sydän hakkasi ja samaan aikaan oli aivan mahtava ja tosi jännittynyt olo. Keskitin katseeni horisonttiin ja ympäröiviin maisemiin.

Yrittäen välttää katsomista alaspäin....

...koska jalkojen alla näytti tältä.

Ei muuta kuin Bon appetit! :)

Laatikkoa laatikkoa.... ;)

Lounaan meille loihti Helsingin Chef & Sommelier -ravintolan keittiömestari Sasu Laukkonen. Chef & Sommelier sai ensimmäisen Michelin -tähtensä tänä vuonna.

Alkuruoaksi oli päärynää ja purjoa, jos ihan oikein muistan, sillä olin sen verran jännittynyt etten tajunnut a) painaa ruoka-aineita mieleen tai b) edes kuvata ensimmäistä annosta. ^_^

Oli vekkulia katsella, kuinka Sasu ja tiimi työskentelivät leppoisasti valjaissaan. Täällä sitä vain kokataan kaupungin yllä....

Pääruokaa ei tuotu taivaalle valmiina vaan se kokattiin siinä edessämme. Alkuruoka oli lautasilla kuvun alla tullessamme, ja jälkiruoka noudettiin välilaskulla alhaalta.

Pääruoaksi oli kuhaa.

Suvilla oli lisukkeena perunapyreetä, minulla joku juures. Maun puolesta veikkaisin maa-artisokkaa, mutta toisaalta kasvis ei näyttänyt ihan artisokalta... Pahoitteluni, Sasu, jos satut lukemaan tätä, olen kyllä vähän nolo kun en muista mitä annoksista kerrottiin... ^_^ On tässä meillä ruokaharrastaja. :D Mutta hei, tilanne oli aika tavallisesta poikkeava! ^_^

Ruoka oli hyvää, mutta tuuli hieman hankaloitti sen syömistä. Pari sientä lensi haarukasta matkalla suuhun. :)

Jotkut huimapäät hyödynsivät tuolin taaksepäinnojautuvuuskulmaa... Minulle liian hoo-ceetä! :)

Jälkkäriii! Minulla tuoreita marjoja.

Suvilla jäätelöä.

Sitten oli aika tulla alas.

...ja olihan se ihan huippukokemus, vaikka tosiaankin jännitti!

Poistuimme ravintolasta ihan vahvoin nilkoin ja kiitimme vielä Sasu Laukkosta.

Whoa, kaikkea sitä tulee elämässä koettua! :)

Jos huipputason ruokaelämys tai lasillinen kuohuvaa Helsingin kattojen yllä kiinnostaa, tsekkaa Dinner In The Sky'n ensi viikon tapahtuma-aikataulut täältä.

Mun miestä jäi selvästi vähän kutkuttelemaan kun ei päässyt mukaan, eli ensi kesänä kenties yläilmoihin yhdessä! :)

Näistä vinkeistä kaksi on pitänyt jakaa jo monesti aiemminkin, ja yksi on viimeisimmän eli Pearl Jam -reissun löytö.

1. Viinin, hyvän ruoan ja rennon tunnelman ystävälle:

19 Glas Bar & Matsal. Gamla Stan, Stora Nygatan 19.

Kuva Nelso.se (oma kamerani oli jäänyt hotellille)

Mr. Karkkipäivä löysi tämän kivan paikan niinkin perinteisesti kuin lyömällä Googleen 'best wine bar in Stockholm'. Yleensä tuollaisten hakujen kanssa ei ole mainittavasti käytännön onnea, kun valtaosa hakutuloksista on jotain mainoksia. Nyt kuitenkin tärppäsi.

Pikkuisessa 19 Glas Bar'issa on vain 19 asiakaspaikkaa ja se tunnetaan loistavasta viinivalikoimastaan. Paikka on suosittu, ja sinne kannattaa tehdä varaus etenkin jos on menossa lounas- tai illallisaikaan. Meillä kävi tuuri ja mahduimme salin perälle keskellä vilkkainta lounasaikaa.

Kuva iCity.se

Kahden ruokalajin lounasmenu vaihtuu viikottain ja maksaa vain 129 kruunua eli alle 14 euroa! Emme odottaneet tällaista hintaa Vanhan Kaupungin keskellä sijaitsevassa trendikkäässä paikassa. Pääruoan saa valita kolmesta vaihtoehdosta (joista yksi aina vege), alkuruoka on kaikille sama.

Annokset olivat runsaat ja kauniisti asetellut, raaka-aineet laadukkaat ja masut tulivat täyteen. Hinta-laatusuhde vähintäänkin kohdallaan..! (Verrokkina, edellisen kerran maksoin Gamla Stanissa nauttimastani kahden ruokalajin lounaasta viinilasillisella runsaat 50 euroa.... Tämä huomattavasti persoonattomammassa perusmestassa Västerlånggatanilla).

Netissä: 19 Glas Bar & Matsal (aika ankea kotisivu kyllä....)

* * *

2. Kaikenlaisen sisustus- ja säilytyssälän ystävälle:

Muji. Åhlens-tavaratalon -1 -kerroksessa (siis katutasosta yksi kerros alas).

Mujista olen vinkkaillut blogissa jo aiemminkin, täällä kun on ihastuttavan monipuolinen valikoima kosmetiikan säilytykseen sopivia pleksibokseja ja laatikostoja. Törmäsin Mujiin ensimmäisen kerran Italiassa Bolognassa syksyllä 2012, ja olen sen jälkeen ollut liikkeen suuri fani. Suomessa Mujia ei ole, vaan lähin liike löytyy Tukholmasta.

En tiedä miten olen aiemmin onnistunut missaamaan Mujin mittavan matkaputeli-valikoiman, mutta kesäkuun alun vierailulla juutuin varmaan puoleksi tunniksi hipelöimään kaikkia eri kokoisia ja mallisia matkapakkauksia.

Ostin "Ota 3, maksa 2" -tarjouksesta lopulta yhden pumppuvaahtopullon ja kaksi 50 millin tuubia. Etenkin nuo tuubit olivat niin mahtava löytö! Tuubi-mallisiin matkapakkauksiin en ole vielä Suomessa törmännyt, ja ne ovat mitä parhaita vartalovoiteille tai suihkugeeleille. Kovemmista pullo-mallisista pakkauksista niitä on niin hankala puristaa ulos.

Pakkausten hinnat vaihtelevat 30 kruunun kummallakin puolella, suurempi tuubikoko esimerkiksi taisi olla 25 kruunua.

Valikoimassa on todellakin ihan kaikenmallisia purkkeja, pulloja, rasioita, suihkepulloja, pumppupulloja, spaatteleita, pipettejä sun muita, mitä vain keksiä saattaa. Kannattaa todellakin käydä tsekkaamassa tämä paikka! :) Ne pleksiboksitkin on mainioita!

* * *

3. Edullisen ja laadukkaan take away -ruoan ystävälle:

Hemköp City Food Court. Åhlénsin tavaratalon -2 -kerros (eli kerros Muji-kerroksesta alaspäin)

Hemköpin salaattibuffet on ihan legendaarinen. Haen täältä ruoan joka ikinen kerta kun olen Tukholmassa, usein parikin kertaa päivässä. Saattaa näyttää himpun tylsältä kun joku vinkkaa ruokakaupan salaattibaarista, mutta kuvat eivät tee oikeutta tämän "markettibuffetin" mahtavuudelle. Missään en ole törmännyt yhtä laadukkaaseen take away -ruokabuffaan ruokakaupan yhteydessä, edes monissa ravintoloissa ei ole yhtä monipuolista, tuoretta ja hyvännäköistä valikoimaa.

Salaattibuffetissa on sellaiset vaatimattomat 40 eri ainesta.. On juustoja (kolmea-neljää erilaista!), keitettyä kananmunaa, lämminsavulohta, katkarapua, jättiravun pyrstöjä, marinoituja latva-artisokkia, kvinoaa, kuskusia, erilaisia tomaatteja (salsaa, kirsikkatomaattia, viipaloitua tomaattia, tomaatti-mozzarella-salaattia), avokadoa (en tajua miten he saavat kuutiot pysymään täysin vihreänä..!), omenaa, melonia, kaikenvärisiä paprikoita, porkkanaa, erilaisia pastasalaatteja, papuja, oliiveja, siemeniä, keitettyä ja tuoretta parsakaalia, maissia, herneitä, krutonkeja.... Ja tietty useita lihajuttujakin (ei jää mieleen kun en niitä syö :D). Nojoo, pointti varmaan selvisi. On mistä valita! :) Kaikki aineet ovat todella tuoreita ja raikkaan näköisiä ja laareja täytetään jatkuvasti päivän aikana.

Hinta on 12,90 kruunua eli noin 1,40€ / 100 g...!! Ei todellakaan hinnalla pilattu! Salaatinkastikkeen voi ostaa erikseen pienessä rasiassa, niitä on erilaisia ja purkki maksaa 5 kruunua.

Ostan täältä monesti aamiaiseksi pari keitettyä kananmunaa ja vähän tomaattia ja juustoa kylkeen, tai sitten lounassalaatin (lounasaikaan salaattibaariin on ihan jonoakin...) tai eväsrasian laivaan. Mun perussalaatti, jota yleensä en edes jaksa syödä kokonaan (täytän rasian ihan äärimmilleen vihreällä salaatilla, tomaatilla, juustolla, artisokalla, lohella ja katkaravulla), maksaa jotain 8 euroa. Talk about value for money..!

Lämminruokabuffet'kin näyttää todella hyvältä, mutta siellä on vähemmän vaihtoehtoja lihaa syömättömälle vhh-ruokailijalle.

* * Postaus on ajastettu, olen tällä viikolla vaeltamassa Kevolla. * *

Appelsiini ja kananmuna? Voiko nämä kaksi yhdistää?

Kyllä, ja vieläpä oikein hyvänmakuisella lopputulemalla. :)

Appelsiinimunakokkeli

3 kananmunaa

0,5 dl kermaa

1/2 appelsiinin mehu

Purista appelsiinista mehu ja sekoita aineet yhteen. Lisää halutessasi ruoho- tai kevätsipulia. Lämmitä pannu miedolla lämmöllä (munakokkelipannu ei saa olla liian kuuma jotta kokkeliin ei tule paistopintaa ja se säilyy mehevänä) ja sulata 1 rkl voita. Kaada seos pannulle ja sekoittele koko ajan puuhaarukalla kunnes seos alkaa hyytyä. Ota pannu pois levyltä kun seos on sopivan sakeaa. Kokkelin kuuluu jäädä kosteaksi ja mehukkaaksi.

Tarjoile viipaloidun avokadon kanssa.

Resepti on Ulrika Davidssonin LCHF På Mitt Sätt -kirjasta. Appelsiinilla maustettu munakokkeli kuulosti niin omituiselta makuyhdistelmältä että sitähän oli pakko kokeilla, ja kappas, sehän toimii! Vastapuristettu appelsiinimehu tuo kermaiseen kokkeliin miellyttävän hienovaraisen makuvivahteen joka yllättää. On tullut valmistettua jo useamman kerran. Myös mozzarella sopii sekaan ihan törkeän hyvin! :) (Ei kannata laittaa liikaa mehua, ruoasta ei ole tarkoitus tulla makeaa.)

Kuva Kostdoktorn.se

Luen paljon ruoanlaittokirjoja, ja ruotsalaisen Ulrika Davidssonin kirja löytyi viimeisimmällä kirjastoreissulla. Ruotsissa vhh- eli LCHF-keittokirjoja julkaistaan todella runsaasti.

Davidssonin kirjassa on ihastuttavia kuvia ja olen löytänyt sieltä monia inspiroivia reseptejä, mutta pikku-pedantti minussa nosti jälleen päätään... (Ja näköjään kirja oli ilmestyessään saanut Ruotsissakin kritiikkiä samasta asiasta.)

(Seuraava ei liity enää otsikkoon, mutta saanko vaikka ihan viihteen kannalta inistä asiasta pikkuisen... :D)

Kirjassa nimittäin viljellään ahkerasti ja ilmeisen väljällä käsityksellä ilmaisua "ilman hiilihydraatteja" tai "lähes täysin hiilihydraatiton". Davidsson on ammatiltaan ravitsemusneuvoja, mikä panee lukijan vähän ihmettelemään hänen ammattitaitoaan ja tietämystään ruoka-aineiden ravintoarvoista. Minusta tällaiset "ilman hiilihydraatteja" -ilmaisut ovat varomattomia siksikin, että juuri sen kaltainen vhh-ruokavalion "markkinointi" saa monen asiaa paremmin tuntemattoman vetämään sen väärän johtopäätöksen, että ruokavalion tarkoituksena ja tavoitteena on jättää kaikki hiilihydraatit pois ja suosia täysin hiilihydraatittomia ruoka-aineita. Sehän ei pidä paikkaansa, ja juuri tätä väärinkäsitystä vastaan moni vhh-ruokailija joutuu puolustautumaan.

Soo-soo Ulrika.

Ulrikan vohvelit "ilman hiilihydraatteja". Pelkästään manteli tuo reseptiin 26 g hiilihydraattia. Munan, maidon ja kerman kanssa koko taikinan hiilihydraattimäärä on 32,6 g. Sen kun jakaa viidelle vohvelille niin hiilareita näissä "hiilihydraatittomissa vohveleissa" on 6,5 g per plätty.

Ihan perus-vhh-ohje, mutta miksi väittää lettuja hiilarittomiksi?

Ulrikan marjaleivos "ilman hiilihydraatteja". Pohjassa hiilareita on mantelin, pekaanipähkinöiden, hunajan ja munan muodossa 42,5 g. Täytteen hh-pitoisuus on vähintään 15 g, fysaliksen hiilareita en tiedä mutta hedelmissä luonnollisestikin on hiilihydraatteja.

Yhdelle hiilarittomalle leivokselle tulee hiilaria sellaiset vähintään 12 grammaa. :)

Sananen olisi vielä sanottavaa Ulrikan "rapeasta pizzapohjasta", mutta sen jätän toiseen kertaan..! ^_^

Tapasin toukokuussa ehkä elämäni houkuttavimman näköisen voileipäkakun. Ja nyt puhuu henkilö, joka ei edes pidä voileipäkakusta. Siitä perinteisestä, kylmästä voileipäkakusta.

Ystävälläni Lenitalla on luotto"smörgåstårta"-resepti, josta valmistuu niin herkullinen mättö että se antaa aiheen kutsua kavereita kokoon pelkästään voileipäkakun merkeissä. Toukokuussa sain kutsun Lenitan mökille "och äta smörgåstårta". Vastasin, että tulen tietysti mielelläni, vaikka en leipää syökään.

Perillä odotti tämä näky. Lämmin, juuri uunista tullut voileipäkakku.

Kuolahan siinä lähti valumaan. Muiden haukatessa meheviä täytettä valuvia kakkuviipaleitaan ja pyyhkiessä tyytyväisinä suupieliään haarukoin itse suuhuni eväsboksista tonnikalasalaattia ja loin kakkuun merkitseviä katseita. "Me tapaamme vielä. Minä teen sinusta vhh-version, minä niin teen sinusta vhh-version.

Ja niin minä tein. Juhannuspöydän yllätysmomentiksi kaikkien perinteisten grilliherkkujen keskelle nousi Sannin Megamehevä Vhh-Voileipäkakku.

Se oli hitti.

(Paitsi Mr. Karkkipäivän mielestä joka ei pidä sienistä. "Ykköskerros hyvä, kakkoskerros liian sieninen." No, sun menetys! :))

Kakku tehdään alkuperäisen ohjeen  mukaan maalaisleipään, joka neuvotaan pilkkomaan kuuteen viipaleeseen. Kaksi viipaletta = yksi kerros.

Alkuperäisessä ohjeessa 2-kerroksen täytteeseen tulee sienten seuraksi 140 g pekonia (tällöin sienten määrä 250 g). Minä jätin sen pois kun en syö lihaa.

Täyte 1: keitä munat koviksi, anna jäähtyä, viipaloi ja sekoita jogurtin ja majoneesin kanssa. Pilko pinaatti ja lisää seokseen. Mausta suolalla ja pippurilla. Levitä täyte ensimmäiseen kerrokseen.

Täyte 2: (Paahda pekonikuutiot.) Viipaloi sienet ja paista voissa. Viipaloi purjo ja lisää sienten joukkoon. Lisää päälle (vehnä)jauho (minä käytin Pofiberiä) ja sekoita. Lisää ruokakerma ja tuorejuusto. (Minä käytin maustamatonta tuorejuustoa jonka maustoin itse kahdella murskatulla valkosipulinkynnellä ja mustapippurilla.) Anna kiehua hiljalleen ja sekoita välillä. Lisää lopuksi (pekoni ja) mausteet. Levitä täyte toiseen kerrokseen.

Päällys: levitä kakun "kannen" päälle voita ja kerros ketsuppia. Nosta kansi kakun päälle. Laita päälle juustoraastetta ja kirsikkatomaatteja. Paista uunin alaosassa 200 asteessa kunnes juusto ruskistuu. Koristele valmis kakku tuoreilla pinaatinlehdillä.

Käytin kakkupohjana Adam'sin jauhoista leivottua loistavaa vhh-siemenleipää, jossa on ihan naurettavan vähän hiilihydraatteja - 100 grammassa vain 1,9 grammaa. Adam's-leipäjauhoja voi ostaa mm. Hyvinvoinnin Tavaratalosta ja YesDelistä. Adam's-leipä esitelty aiemmin täällä.

Kerrokset kasaan.

Arvatkaa mitä tapahtui viimeisen kuvan oton jälkeen.

Laitoin päälle juustoraasteen ja kirsikkatomaatit. Nostin kakkua.

Se putosi lattialle nurinpäin.

* * * ! ! ! % € @ § ≈ & #  ! ! ! * * *

Siksi kakusta ei enää ole kuvaa ennen uuniin menoa juustoraasteen ja tomaattien kanssa.

Olen kömpelö ja minulta putoaa käsistä tavaroita, ruokia ja meikkejä tuon tuostakin. Nyt minulla olisi tahtotila syyttää kakun putoamisesta mansikoiden seurana iltapäivällä nautittua juomaa.

;)

No. Kokosin itseni ja kakun, ja seuralaiseni vakuuttelivat että kakku näyttäisi varmasti ihan hyvältä tultuaan uunista kuorrutteineen.

Niin se näyttikin. Vaikka reunat olivat rähjäiset. :)

Sehän ei kuitenkaan vaikuta makuun! ^_^

Kakku nautittiin terassilla koirat jaloissa päivää paistatellen.

Ja tänään loppu kakku pakattiin rasioihin ja pakastettiin.

Yksi ensi viikon työpaikkalounas hoidettu. :)

Kuka tykkää voileipäkakusta? Kylmä vai lämmin? Itse en ole koskaan aiemmin maistanut - tai edes nähnyt, ennen Lenitan "voileipäkakkubileitä" - lämmintä voileipäkakkua. Kylmä ei maistu mutta tämä oli ihan eri planeetalta. Mums!

Jouduin eilen illalla suklaakakkukohtauksen valtaan.

Istuin katsomassa elokuvaa ja yhtäkkiä vain tuntui, että nyt on saatava pala lämmintä, juuri paistettua, suklaata tihkuvaa kakkua. Nyt heti. Eikä kymmenen minuutin päästä. :D

Onko se mahdollista? On.

Vastaus: mikrokuppikakku.

Käytän tätä ohjetta yleensä "minuuttisämpylän" valmistukseen, mutta onpa sillä syntynyt laskiaispullat ja täytekakkukin. :)

Ja noin viittä minuuttia myöhemmin....

Ommmnomm. Elokuva jatkui uuni- tai, krhm, mikrotuoreen herkun parissa.

Tee sinäkin kun kakkukohtaus yllättää! :)

* 4 rkl jauhoja (vehnäjauhoja tai vhh-versiona esim. 2 rkl kookosjauhoa ja 2 rkl mantelijauhoa)

* 1 rkl tummaa kaakaojauhetta

* makusi mukainen määrä makeutusta (sokeria tai vhh-versiona esim. erytritolia)

* 1/4 tl leivinjauhetta

(+ kaakaonibsejä jos kaapista sattuu löytymään :))

3 rkl voita mikrossa.

Yhdistä jauhoseos ja sula voi ja lisää yksi kananmuna. Sekoita.

Kaada seos kahteen kahvikuppiin. Tuikkaa taikinaan muutama pala (tai MONTA palaa riippuen suklaan himosta) tummaa suklaata.

kuppikakkua täydellä teholla yhden minuutin ajan.

mikrosta putkahtavaa, kohonnutta pikakakkuasi.

Kumoa kakku lautaselle.

Koristele halutessasi kermavaahdolla tai mascarpone-luonnonjogurttiseoksella.

:)

Tällä viikolla vietetään Karkkipäivässä työpaikkalounas-teemaviikkoa.

Viimeinen lounas uunista ulos! ^_^

Ruokaisampi versio lempiruoastani punajuuri-aurajuustovuoasta. Punajuuri + aurajuusto = suuuuuuurta rakkautta!! <3

Valmistusaika: 15 minuuttia (+ 30 minuuttia uunissa)

Lounaan hinta: alle 4€

Laitoin tähän versioon mukaan myös ruusukaalia (värikkäämpää, suurempi ilo silmille ^_^). Proteiinista vastaa tonnikala, mutta yhtä hyvin tähän olisi sopinut myös tofu. Myös pavut ja kikherneet käyvät sekaan mainiosti.

Ohje (kaksi annosta):

(määrät noin-arvioita, en itse koskaan mittaa aineita vaan laitan silmämääräisesti vuoan koon mukaan)

150 g punajuurta

150 g ruusukaalia

1 purkki tonnikalaa

sinihomejuustoa

1 keskikoinen sipuli

2 dl ruokakermaa

1 kananmuna

Laiska (kuten minä eilen) käyttää valmiiksi kypsennettyjä punajuuria (Felixiltä löytyy makeuttamattomia), mutta paremman maun ja koostumuksen saa tietenkin tuoreilla punajuurilla. Tällöin valmistusaika pitenee huomattavasti.

Pilko kasvikset. Jos käytät raakaa punajuurta, laita punajuuret ensin uuniin esipaistumaan yksinään noin puoleksi tunniksi (ne vaativat pidemmän kypsymisajan kuin ruusukaali). Asettele vuokaan kerroksittain punajuurta, ruusukaalia, sipulia, tonnikalaa ja murennettua sinihomejuustoa. Yhdistä ruokakerma ja kananmuna ja mausta suolalla & pippurilla, kaada seos vuokaan. Paista 225 asteessa noin puoli tuntia. Lisää päälle paistoajan lopussa juustoraastetta jos tykkäät. :)

Coleslaw :

Suikaloi (varhais)kaalia ja raasta porkkanaa. Kastike: turkkilaista jogurttia, majoneesia, dijon-sinappia, valkoviinietikkaa, suolaa, makeutusta, pippuria. Mittoja on taas vaikea sanoa, mutta tähän noin 3 dl kokoiseen salaattiin laitoin n. 3 rkl jogurttia, 1,5 rkl majoneesia, vajaa rkl sinappia, vajaa rkl valkoviinietikkaa ja ripauksen steviaa, suolaa ja pippuria. Sekoita kastike ensin omassa kulhossaan ja yhdistä sitten kasviksiin. Anna maustua mielellään yön yli.

Yksinkertaista ja maukasta kotiruokaa parhaimmillaan :)

Rakastan laatikkoruokia kun ne on niiiin helppoja ja aina tulee hyvää, mikä tahansa munakermalla hyydytetty ja juustolla kuorrutettu kokonaisuus ei voi maistua kuin hyvältä..! ^_^

Heittäkääs muuten omia lempparilaatikkoruokianne jos vaikka saisin inspiraatiota uusiin variaatioihin. :)

Tähän päättyy Lounasviikkomme, toivotan kaikille syömisen iloa! :)

Tällä viikolla vietetään Karkkipäivässä työpaikkalounas-teemaviikkoa.

Torstain lounaalla paistettua silakkaa ja muusia! :) Nam!

Valmistusaika: 30 minuuttia.

Lounaan hinta: alle 2€ (pakastesilakkafileet ovat tosi halpoja! ;))

Perunamuusin sijaan syön kukkakaalimuusia. Lisukkeena myös pilkottua kananmunaa johon sekoitettu hieman majoneesia.

Perinteiset silakkapihvit leivitetään ruisjauhossa, mutta minä paistan fileeni ilman jauhotuksia voissa. Halusin kuitenkin kokeilla ihan uteliaisuuttani yhden fileen leivitystä eilisessä lounaspostauksessa mainituilla Fibrex-hiutaleilla, jotka maistuvat paistettuna hyvin rukiiselle.

Koska kirjoitan tätä aamulla ennen töihin lähtöä, en ole vielä maistanut Fibrex-leivitettyä silakkaa. Kerron sitten lounaan jälkeen miltä maistui :) Edit. Oikein hyvän makuinen oli, tuli rapea kuori! :)

Kukkakaalimuusi valmistuu muusaamalla pehmeäksi keitetty kukkakaali joko survimella tai blenderissä ja sekoittamalla joukkoon vähän kermaa ja voita. Mausteeksi ripaus suolaa ja valkopippuria.

Mitäs teillä syödään tänään lounaalla? :)