Me siskojeni kanssa rakastetaan leipomista. Viime viikolla järjestimme yhden siskon synttäreiden kunniaksi kakkunyyttärit, jonne jokainen toi oman lempparikakkunsa. Kaikilla meillä on vähän erilaiset ruokavaliot, joten kakutkin edustivat erilaisia suuntauksia. Kolme kakuista oli vegaanisia, yksi täys-vhh ja kaksi semi-vhh:ta. :)

Karkkipäivässä tunnetusti tykätään leivonnaisista, joten täältä tulee taas tuutin täydeltä kakkutunnelmia resepteineen ^_^

Kakut katettiin lattialle picnic-tyyliin. :)

Suolaista purtavaa edustivat siemennäkkärit (valmistin ne kananmunattomina vegaani-siskoa varten), guacamole, baba ganoush eli munakoisotahna sekä pilkotut kasvikset. Suolainen puoli oli näillä kekkereillä kuitenkin sivuroolissa ja vatsat täytettiin rehellisesti kakuilla. :)

Vinkki munattomaan siemennäkkäriin: kun taikinaan lisää tarpeeksi psylliumia, se pysyy kasassa eikä hajoa. Monet kananmunattomat näkkärini ovat olleet onnettomia yritelmiä niiden murentuessa käsiin, mutta nyt olen löytänyt toimivan siemen/jauho/psyllium-suhteen.

Nyyttärivegaaninäkkärissäni (jonka koostumusta kiiteltiin vuolaasti ^_^) oli 5 dl siemeniä ja jauhoa (seesamin-, kurpitsan- pellavan- ja chiasiemeniä + manteli- ja lupiinijauhoa), 2 rkl psylliumia, noin 3 dl nestettä (vettä + mantelimaitoa) sekä 1,5 rkl seesamiöljyä.

Koiratkin olivat vieraslistalla.

Tätä kakkua en syönyt koska se on vehnäpohjainen. Tämä on sisareni lemppari, ja alkuperäinen ohje on Sokerihelmi-blogista.

Vegaani-siskokaan ei oikein käytä sokeria ja jättää leipomuksistaan usein pois sokerin tai korvaa sen esim. muusatulla banaanilla. Porkkanakakkuun hän laittoi vain ohjeen vaniljasokerin. Toinen sisko totesi, että kuorrutus olisi kyllä makeutusta kaivannut... :)

Ei koirankaan suu tuohesta ole, Totti tuumaili.

Surauta blenderissä viikunat (tai taatelit), pekaanit ja basilika/minttu tasaiseksi massaksi. Painele seos vuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Laita seuraavaksi blenderiin täyteainekset ja surauttele tahnaksi. Levitä täyte pohjan päälle ja laita kakku jääkaappiin tai pakastimeen noin neljäksi tunniksi.

Tämä kakku ei voittanut nyyttäreiden "Kaunein tuotos" -palkintoa :D, mutta oli sitäkin herkullisempi. Raakakakut ovat parhaimmillaan juuri kylmästä otettuna, ja tämän kakun rakenne oli ehtinyt menettää eleganssinsa matkalla kekkereille.

Siskoni löysi ohjeen jostain ruokalehdestä ja kokeili reseptiä nyt ensimmäistä kertaa. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun itse maistoin raakakakkua. Oijjoijjoi mitä herkkua.... Basilika toi kakkuun yllättävän twistin, toimii loistavasti mustikoiden kanssa. Tähän kakkulajiin ei kannata hurahtaa jos laskee kaloreita, energiatiheämpää herkkua saa juuri hakea :D Raakakakuissa sekä pohja että täyte valmistuvat pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä.

Omenapaistos murukuorrutteella on toisen siskoni bravuureita. Supersimppeli herkku valmistuu käden käänteessä.

Lohko omenat ja levitä ne uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle kanelia ja makeutusta. Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään. Määrillä ei ole niin väliä, tee sen verran kuin tarvitset peittämään omenat :) Kaikkia aineksia suunnilleen saman verran suhteessa toisiinsa, mausteita maun mukaan ja öljyä vain sen verran että seos vähän kostuu. Kuorrutuksen tulee jäädä murumaiseksi.

Levitä crumble omenoiden päälle ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta ruskistuu.

Kääk - unohdin ohjeesta Fibrex-hiutaleet...!! Ne ovat tärkeä osa viljatonta kuorrutusta.

Vähähiilihydraattinen täytekakku taas on minun bravuurini. Tämä on niiiiin hyvää! Täytteet vaihtelevat, mutta mukana on aina pähkinää, vaniljaa ja ricottaa.

Pohja valmistuu mikrossa vain minuutissa. Kakku on pieni, juuri sopiva 3-4 hengelle.

Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja makeutus. Sekoita yhteen kananmuna ja rypsiöljy (voit myös käyttää saman verran sulatettua voita). Yhdistä seokset ja mausta halutessasi vaniljalla. Kaada seos murokulhoon ja mikrota täydellä teholla 1 minuutti. Ota ulos. (Jos näyttää vielä kostealta niin mikrota 10-15 sekuntia lisää, mutta älä pidempään.)

Anna jäähtyä. Kumoa kakku kulhosta ja leikkaa kahdeksi kerrokseksi. Täytä.

(Samalla tekniikalla valmistuu myös maailman nopein suklaakakku!)

Ihan kuin täytteestä ei olisi saanut yksinkertaisempaa selostusta, mutta eräs tykkää tehdä näitä kuvakollaaseja :D ^_^

Vähähiilihydraattinen kirsikka-makadamiatäyte:

Ksantaanikumi on muuten uusin löytöni. Vähänkö näppärä! Toimii samalla periaatteella kuin psyllium, mutta on vieläkin neutraalimman makuista (käytännössä vailla makua) ja sopii myös kylmien nesteiden saostukseen, toisin kuin psyllium.

Kun huomasin kermavaahtoni menneen pilalle (se vain lässähti ja meni löysäksi), lisäsin siihen ripaus kerrallaan ksantaanikumia, ja vaahto saostui hetkessä kreemimäiseksi. :) Aivan loistavaa. Ksantaanikumia (samoin kuin guarkumia) voi käyttää vaikkapa vhh-vanukkaiden tai -kiisseleiden sakeuttamiseen samaan tapaan kuin maissitärkkelystä normiruokavaliossa.

Hyviä herkkuhetkiä taas kaikille! :)

RATASKAEVU 16

(Tämä postaus oli ajastettu ilmestymään lauantaina kello 9.00, mutta ei näköjään ilmestynyt. Murr. Terveiset Kurjenrahkan kansallispuistosta, on ollut taas mainio vaellus :))

Rataskaevu-kadulla, Tallinnan vanhankaupungin Toompea-mäen juurella, on rivissä kiinnostava ravintola jos toinenkin. Vain korttelin mittaisella alueella on niin monta ravintolaa, että täällä voisi viettää viikon syöden joka päivä eri paikoissa.

Suosituin, ainakin TripAdvisorin käyttäjien mielestä, on rento ja kodikas Rataskaevu 16. (Minua muuten jostain syystä ärsyttää jos jonkun yrityksen ainoa virallinen sivu on Facebook...)

Kuulimme paikallisiltakin kovasti ylistäviä sanoja Rataskaevusta, joten eipä muuta kuin varaamaan pöytää. Ja pöytävaraus tänne todellakin kannattaa tehdä, jos mielii sisään illallisaikaan. Lounaalle voi päästä drop-in-tyyliinkin, etenkin kolmen jälkeen.

Ravintolassa on "eteisen" ja salin lisäksi myös hieman intiimimpi yläkerta/parvi, johon mahtuu vain neljä pöytää. Me saimme pöydän parvelta, ja ihastuin välittömästi paikan lämpimään, hobittikolomaiseen tunnelmaan. Suosittelen pyytämään pöydän tänne, jos haluaa extra-tunnelmaa :)

Rataskaevu 16 on hinnoiltaan eilen esitellyn F-Hooneen tasoa, joskin muutama pääruoka on hinnakkaampi. Kallein annos maksaa 14,90€.

Jaoimme kolme alkuruokaa; uunipaistetun vuohenjuuston (6,80€), savukalasalaatin (5,20€) sekä juustolautasen (8,50€).

Annokset olivat reilun kokoisia, kauniisti esillepantuja sekä ennen kaikkea todella maukkaita. Ruoassa oli selvästi fine dining light -henkeä, vaikka hinnat ja konsepti edustavat rennompa tyyppiä.

Juuri tämän vuoksi Rataskaevusta tuli suosikkini: kodikas, edullinen ja tunnelmallinen ravintola joka samalla kuitenkin edustaa jotain perusravintolaa fiinimpää ja tarjoaa perusrestoraania laadukkaampaa ruokaa, jossa maun lisäksi panostetaan myös esteettiseen puoleen. Täydellinen paketti!

En tiedä mikä tuo ilme on :D

Mies tilasi pääruoaksi naudan sisäfileen paahdettujen kasvisten kera (14,70€) ja minä "Kokin valinnan valkoista kalaa" kera kukkakaalipyreen ja tillikapriskastikkeen (12,60€).

Kala-annokseni oli yksi parhaita kalaruokia mitä olen syönyt todella pitkään aikaan. Kaikella kunnioituksella, Ribe, mutta kyllä tämä hakkasi teidän pottumuusin kanssa tarjoillun turskan :D

Annokset olivat sen verran kookkaita että vatsassa oli hädin tuskin tilaa enää edes kahville, mutta niin vain tulimme tilanneeksi jälkiruoaksi viinissä haudutettua päärynää kyljessään kardemummamaskarpone-vaahtoa (3,90€). Tarjoilija lupaili, ettei annos olisi liian makea, eikä se ollutkaan.

Kevyestä jälkkäriannoksesta ei jaettuna jäänyt edes ähkyä, ja poistuimme vallan täydellisen kylläisyys- ja tyytyväisyystilan vallassa.

Kasvispääruoka raejuusto-pinaatti-ruukku jäi houkuttelemaan minua sen verran, että palasin Rataskaevuun jo seuraavana päivänä lounaalle.

Pinaattivuoka (5,90€) sai seuraa raikkaasta lime-hunajaisesta lohisalaatista (5,70€). Hyvää oli, ei mitään huomauttamista :) Vietin ravintolassa ihanan rentouttavan hetken pitkän Vanhankaupungin kävelyn jälkeen naisten hömppälehdestä, hyvästä ruoasta ja viinilasillisesta nauttien. Luulenpa, että samaan tyyliin kuin Kreikassa, ravintoloiden edulliset hinnat ja hyvä ruoka alkaisivat pian tuntumaan vetoketjussa jos täällä viettäisi aikaa pidempään :D

Yleisarvosana ravintola Rataskaevu 16: ruoka 4,5/5, palvelu ja tunnelma 5/5, hinta-laatu 5/5.

Oivallinen paikka, kun fine dining -mestat tuntuvat tunnelmaltaan liian virallisilta, mutta hakee kuitenkin jotain persoonallisempaa ja elegantimpaa paikkaa kuin perustason grilliravintolat. Vähän niinkuin Kuopion Rustik, tavallaan :)

*

LIDO

Tähän väliin on pakko heittää verrokkikuva budjettiravintola Lidon annoksesta, jolla on hintaa suunnilleen saman verran (11,05€) kuin tuolla Rataskaevu 16:n hurmaavalla lounaallani:

Lido on Latviasta tuttu noutopöytä-ravintola, jossa jokainen tuote on erikseen hinnoiteltu. Tallinnan Lido sijaitsee Solaris-ostoskeskuksessa. Hinnat tuntuvat ensi kokemalta hullun halvoilta, mutta lopulta hintataso on sama kuin kaupungin paljon paremmissa ravintoloissa.

Ostoskeskuksessa nautitun, suhteellisen mauttoman, haalean ja ylikypsän lohivartaan & löysäksi höyrytetyn pakastekukkakaalin hinnalla voi myös saada kauniin ja kunnon makuja tarjoavan annoksen "oikeassa" ravintolassa, tunnelmallisessa miljöössä. Lido voi olla kiinnostava vierailukohde ihan vaikka kuriositeettina, tai jos sattuu olemaan Solariksen kulmilla ja ruokaa täytyy saada todella nopeasti.

Täytyy kyllä todeta, että Riikan Lidossa ruoka oli monipuolisempaa ja paremman makuista autenttisella latvialaisella leimalla. Tallinnan Lido on vähän niinkuin yksinkertaistettu ja massapäistetty versio alkuperäisestä latvialaisesta.

*

DOMINIC

Viimeisenä iltanamme olimme jo päättäneet suunnata kiiteltyyn ravintola MEKKiin, kunnes allekirjoittaneen ruokavamma tuli väliin. (Tästä saa ihan repiä huumoria ja pyöritellä silmiään, en loukkaannu :))

MEKKin alkuruokalistalta; suolattua turskaa kera kuivatun lihan, silliä ja perunavaahtoa kera ruisleipäkuutioiden, kylmäsavulohikeitto suolatulla perunalla, vasikanmaksaa, savustettua possua... Pääruokia: Uuniperunaa, kuhaa pekonisalaatin ja perunamuusin kera, ankkaa ankanrasvassa paistetuilla perunoilla, pihviä, lammasta...

Ehkäpä ensimmäinen kerta, kun kohtaan ravintolan, jonka menu riitelee näin paljon ruokavalioni kanssa. Koko ruokalistalla oli vain yksi annos, jonka olisin voinut tilata ilman modifiointia: hitaasti kypsennettyä tomaattia ja endiiviä paahdettujen hasselpähkinöiden, persiljaöljyn ja tattikerman kanssa. Niinpä päätimme mennä muualle.

Koska nälkä oli kova, 'muualle' valikoitui nopeasti. Olin jo aiemmin googlaillut erityisesti viineihin erikoistuneita ravintoloita, ja Dominic on yksi sellainen. Ravintola on Eestimaitsedin listalla, mutta ei sijoitu ihan top-kymppiin.

Keittiön tervehdyksenä sain lusikallisen vuohenjuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Oikein hyvä.

Ensin meille tuotiin kummallekin lihaa sisältävä tervehdys. Tämä oli minusta hieman kummallista, sillä lihansyömättömyys on suhteellisen yleistä ja siksi keittiön tervehdykset ovat useimmiten aina kasvispohjaisia. Lihaa sisältävään keittiön tervehdykseen en ole vielä Dominicia ennen törmännyt.

Otimme yhden alkuruoan jaettavaksi ja toiset henkilökohtaiset. Jaettavaksi tilasimme vihreän salaatin mustekalalla, retiisillä, melonilla ja oliiveilla (8€).

Salaatin esillepano oli kenties hieman arkinen ravintolan tyyliin nähden, Dominic on sisustukseltaan lähes barokkinen ^_^ Paikan hintatasokin sijoittaa ravintola keskimääräistä ylempään skaalaan, ja 8 euron salaatti Tallinnassa on kallis salaatti. Näin ollen sen esillepanollekin voi asettaa odotuksia :)

Kakkosalkuruokani, kermainen purjokesäkurpitsakeitto sinismpukoilla (6€) taas oli oikein kaunis katsella, ja vielä parempaa syödä. :)

Purjo ei kuulu lempparikasviksiini enkä itse käytä purjoa juuri koskaan, mutta tämä keitto oli todella herkullinen. Annoskoko oli suuri verrattuna Suomen ravintoloiden alkuruokiin, olen joskus saanut tämän kokoisen keiton Suomessa pääruokanakin.

Alkuruokien jälkeen saimme pienen suunraikastuksen karpalosorbetin muodossa. Sekin oli aika suuri, ja lisäksi sen verran makea että se ei oikein ollut mieleeni. Mies taisi saada syödä mun sorbetin.

Kuvassa vasemmalla miehen pääruoka, burgundinpihvi maa-artisokkapyreellä ja paahdetuilla porkkanoilla (15€). Oli kuulema erinomainen. Mies tarjosi minulle pyrettä kun sekin oli niin maukasta. Me muuten ollaan niin epähienostuneita, että maistellaan ihan tyynesti toistemme lautasilta paremmissakin ravintoloissa. Itse pidän sellaisesta ruokakulttuurista, jossa jakaminen kuuluu asiaan ja on luonnollista. Olen joskus ollut Suomessa sellaisissa ravintoloissa, joissa ylimääräisen lautasen pyytämiselle todellakin nostellaan kulmia. Tavallaan ymmärrän, että ruoan jakaminen ei kuulu tietynlaisten ravintoloiden konseptiin kun se "ei näytä hienolta", mutta sitten taas toisaalta ärsyynnyn tällaisesta asenteesta. Ruoka on ennen kaikkea sosiaalinen asia, ja hyvän ruoan jakamisen pitäisi olla mitä luonnollisinta.

Mitä mieltä te olette? Maisteletteko ronskisti toisten lautasilta? (Luvan kanssa tietysti, heh :D)

Pääruoaksi tilasin turskaa (jep, turska oli jälleen listan ainoa kalaruoka, turskaa ei pääse Virossa pakoon :)) ja tiikerirapua hummerikastikkeessa (16€). Lisukkeena kukkakaalipyrettä, purjoa ja parsakaalia. Erittäin hyvänmakuinen setti eikä tuo rumaltakaan näyttänyt :D Annoksen koko ei tule hyvin esiin kuvassa, mutta kyllä tässäkin oli syötävää sen verran että vatsa oli kahden ja puolen ruokalajin jälkeen aivan pinkeänä.

Kun Dominicin sommelieeri tuli tiedustelemaan jälkiruokakiinnostuksestamme, jouduin toteamaan, että teillä on ihan liian suuret annokset jotta asiakkaille enää jää tilaa jälkkärille. :) Siellä se juustolautanen taas kutsui minua, mutta tällä kertaa ei olisi mahtunut muruakaan.

Viinisuositukset ruoille toimivat erinomaisesti, ja Dominicissa nautin reissun parhaat viinilasilliset. Keiton kanssa suositeltiin Pinot Grisiä Luxemburgista ja kalan kanssa (halusin punaista) Morellinoa Italiasta.

Yleisarvosana ravintola Dominic: ruoka 4/5, palvelu ja tunnelma 4/5, hinta-laatu 5/5.

*

Paikkoja, joissa olisin vielä todella kovasti halunnut käydä syömässä, jäi pitkä liuta. Leib Resto & Aed, Vegaaniravintola V, Noa ja Kohvik Moon ensimmäisten joukossa. Ja Horisont upeilla maisemillaan, vaikka tunnelmallisesti vanhankaupungin paikat viehättävät enemmän.

Jos teillä on vinkkejä Tallinnan kätketyistä tai ei-niin-kätketyistä ruokahelmistä, niin kommenttiboksiin vain! :) Aion epäilemättä lähitulevaisuudessa tehdä uudet treffit Tallinnan kanssa, ja varata mukaan vähän löysemmät housut :D

Tallinna yllätti tasokkaalla ja monipuolisella ravintolatarjonnallaan. Michelin-tähtiä ei ole Viroon vielä jaettu, mutta gourmet-ruokailijan vaatimukset täyttyvät takuulla. Ja mikä parasta - täällä syöt hulppean monen ruokalajin illallisen viineineen murto-osalla Suomen hinnoista. Ruokaintoilijalla lähtee Tallinnassa helposti mopo käsistä, sen voin kertoa :)

Jutusta tuli sen verran pitkä (kun se mopo... ;)), että katsoin parhaaksi jakaa se kahteen osaan. Kummassakin osassa esittelyssä rennompi sekä fiinimpi paikka.

Kuvat: Eestimaitsed

Olisimme halunneet varata pöydän Neh'istä miehen syntymäpäiväillalliselle. Rakastamme monen ruokalajin maistelumenuja, ja Neh'illä on tarjota loputon sellainen, Endless Menu. Hinta on mitä kilpailukykyisin; 240 euroa kahdelta hengeltä. Hintaan sisältyvät myös suositellut viinit. (Vertaus: Helsingin ravintola Olon 4 ruokalajin maistelumenu viineineen on 231 euroa / yksi henkilö. Okei, Ololla on tietysti myös se Michelin-tähti ;))

Harmittikin melkoisesti, kun Neh ei vastannut varauspyyntöömme (laitoin jopa toisen viestin perään). Vastaus tuli viimein samana päivänä jolle olimme pöytää varaamassa, kello 14, jolloin luonnollisestikin olimme jo tehneet muita suunnitelmia. Tämä jäi Tallinnan visiitin ainoaksi vähemmän positiiviseksi palvelukokemukseksi.

Kuvat: Eestimaitsed

Virolaisten ja ulkomaisten asiantuntijoiden, kulinaristien ja ruokatoimittajien muodostama Eestimaitsed (Viron Maut) valitsee joka vuosi Viron parhaat ravintolat, ja tämä lista toimii maan "ravintolaraamattuna". Ykköspaikka on haluttu spotti! Kärjessä ovat olleet jo vuosia Muhun saarella sijaitsevan Pädasten kartanon ravintola Alexander (jonka sisar-ravintola Tallinnan Neh muuten on) sekä venäläiseen cuisineen erikoistunut Telegraaf-hotellin Tchaikovsky. Viime vuonna ykkössijan nappasi NOA, joka sijaitsee Meriväljan kaupunginosassa 10 km Tallinnan keskustasta.

Suosittelen mitä innokkaimmin Eestimaitsedin listaukseen tutustumista, mikäli tinkimättömällä asenteella luotsatut, makuihin ja raaka-aineisiin panostavat laaturavintolat kiinnostavat. Raatihuoneentorin turistipaikkoja ei listalta löydy, mutta hintahaarukkaa on laidasta laitaan rennoista kahvila-tyyppisistä paikoista fine diningiin. Sivusto esittelee kunkin ravintolan kiinnostavasti, kompaktisti ja tyylikkäästi veden kielelle tuovien kuvien kera. Tuonne kun ajautuu selailemaan niin haluaisi vain ottaa saman tien taksin satamaan ja istua jo tänä iltana tunnelmoimassa Tallinnan gourmet-apajien äärellä :)

Juhlaillallispaikan kriteerinä oli maistelumenu, ja keskustan paikoista kiinnostavin (ja huokein ;)) sellainen löytyi ravintola Ribestä. Paikka on Tallinnan Top 10-ravintolalistan vakionimiä ja ollut parhaimmillaan 2. sijalla vuonna 2009.

RIBE

Viiden ruokalajin menu Ribessä keventää kukkaroa 45 eurolla, seitsemän ruokalajia 55 eurolla. Viinipaketit maksavat 30/40€.

Otimme viiden ruokalajin menun, sillä sen pystyi toteuttamaan myös lihattomana.

Keittiön alkutervehdys (oikealla): maa-artisokkakeitto (annos oli valtava, eri kaliiberia kuin keittiön tervehdykset yleensä)

Alkuruoka (vasemmalla): kurpitsasalaatti, jossa marinoitua kurpitsaa, kurpitsapyreetä, Ribe-juustoa, rapeaa lehtikaalia ja siemeniä.

Viini: Pinot Gris Alsacesta.

Naisena kiinnitin tietysti ensimmäisenä huomiota Riben astiavalintoihin. Minusta ne eivät olleet ihan linjassa ravintolan tyylin kanssa. Myöskin ruoan asettelu oli läpi menun hyvin "basic", kohtasin harkitummin koottuja annoksia edullisemmissa casual dining -paikoissakin. Visuaalisuus ei tämän kokemuksen perusteella ole Riben ydinjuttu, mutta eihän sen tarvitse ollakaan :)

Alkuruokien maut olivat oikein hyvät, pidin etenkin samettisesta keitosta.

2. ruoka: lohta, hummerilientä, omenaa ja selleriä.

Viini: Anterisio Italiasta.

Lohiannos oli erittäin maukas, mutta ehkä kuitenkin aavistuksen "pliisu". Turvallinen, klassinen kokonaisuus ilman kiinnostavaa leikkiä tekstuureilla tai kekseliästä makuyhdistelmää, jollaisiin olen parempien ravintoloiden maistelumenujen yhteydessä tottunut.

3. ruoka: kampasimpukkaa ja kevätsipulia. Miehellä naudan tartarpihvi, tryffelikermaa, etikkakurkkua ja retiisiä.

Viini: Albarino Espanjasta. (Miehellä jotain punaista tartarinsa kanssa.)

Simpukka jatkoi menun mietoa, tasaisen laadukasta linjaa. Tämän annoksen "se juttu" saattoi tosin olla chorizo-hilloke, joka siihen olisi kuulunut, mutta joka lihattomalta tilaajalta tietenkin jätettiin pois.

Pääruoka: turskaa, perunamuusia, pinaattiravioli, paahdettua parsakaalia.

Viini: Grüner Veltliner Itävallasta

Virossa rakastetaan turskaa. Sitä on lähes kaikkien ravintoloiden kala-listalla. Tämän annoksen perunamuusilisuke yllätti; menussa puhutaan vain "pinaatista, paremesaaniravioleista ja paahdetusta brokkolista". Arkinen muusi verotti mielestäni annoksen yleisvaikutelmaa, eikä muusi oikein miltään maistunutkaan. No, perunalta. :)

Entäs vhh? Yleensä syön kyllä maistelumenujen yhteydessä kaikkea (paitsi lihaa) ainakin vähän, sillä lusikallinen pottua tai pastaa ei tietenkään kaada ruokavaliota, mutta tällä kertaa myönnän, ettei muusi ollut maultaan sen arvoista. Raviolista söin puolet. Saa dissata. Tiedän hyvin, että olen välillä oudon jääräpäinen ruokavalioni kanssa. Ei vain tullut sellaista tunnetta, että tämän haluan syödä.

Pääruoka maistui yhtä miedolta kuin muutkin ruoat. Hienostuneelta (muusia lukuunottamatta) ja maukkaalta, mutta ei sellaiselta, joka nostaisi elämyksen Tallinnan ravintolakokemusten ykköseksi.

Jälkiruoka: suklaavaahtoa ja kondensoidusta maidosta tehtyä jäätelöä.

Viini: Vin Santo Chiantista Italiasta (kuvassa tosin shampanjaa, jota talo vielä tarjosi meille jälkiruoan päälle).

Minua harmitti, kun en jostain syystä kysynyt voiko makean jälkiruoan vaihtaa juustoihin. Teen yleensä aina niin. No, maistoin tätäkin kuitenkin, ja olihan se aivan taivaallisen hyvää. Todella hyvää, vaikkakin liian makeaa minun sokerittomuuteen tottuneille makuhermoilleni. Sanoisin, että jälkiruoassa oli eniten makua koko illan ruoista. :)

Yleisarvosana ravintola Ribe: ruoka 3/5, palvelu ja tunnelma 4/5, hinta-laatu 5/5.

Tähän hintaan kun saa viiden ruokalajin (käytännössä kuuden) ja viiden viinilasillisen illallisen, niin ei voi todellakaan valittaa. 75 euroa..! Riben ruoka oli kuitenkin hieman yllätyksetöntä ja maut vähän liiankin kilttejä. Lisäksi viinit eivät olleet ihan suosikkejani, vaikka tukivat oivallisesti ruokia ja maut sopivat odotetusti yhteen. Laatu oli korkea kautta linjan, mutta kuten todettua, odotan maistelumenuja tarjoavilta ns. paremmilta ravintoloilta jotain aivan erityistä, makuja, jotka saavat minut uteliaaksi, innostuneeksi - yllättyneeksi. Miehen kokemus oli muuten parempi, liharuoat kenties ovat Riben vahvempi alue ja tartar-pihvi nosti kokonaisuutta.

On palkitsevinta, kun näkee lautasella tuttuja raaka-aineita, mutta maistaessa ihan hätkähtää makujen intensiteettiä tai yllättävästi rakennettua makuyhdistelmää. Pieninkin komponentti lautasella voi vaikuttaa merkittävästi makuun ja suutuntumaan ja muuttaa "ihan hyvää lohta" -kokemuksen "taivaallisen hyvää, mitä ne on tähän laittaneet?" -tasolle. Se on taitoa, jota ihailen kuten mitä tahansa taiteen luomista.

*

F-HOONE

Telliskivi Lomelinnak -kulttuurikeskuksessa sijaitseva F-Hoone edustaa rentoa bistro/kotiruoka/baari-tyyliä - mutta kaikkea tätä särmällä. F-Hoone on hurjan suosittu, mutta Top 10 -listalta sitä ei löydy. Minun top-paikkoihini se kyllä sujahti hetkessä, enkä ihmettele miksi ihmiset tulevat tänne uudestaan ja uudestaan.

Ruokalista on ihastuttavan monipuolinen ja hintataso todellakin ystävällinen; vatsan saa täyteen jo kolmella eurolla ja 20 sentillä esimerkiksi tulisella kookos-katkarapukeitolla. :) Myös vegaanit on huomioitu.

Saatoin pikkuisen riehaantua edullisten hintojen kannustamana, ja tilasin pelkästään itselleni keiton (jolla siis jo yksinään tulee kylläiseksi), uunimunakoison ja avokadosalaatin. Lisäksi jaoin miehen kanssa juustolautasen :D Että vähän apetta...

Mies tilasi vaatimattomasti annoksen kananrintaa pinaattipyreellä ja uunissa paistetulla kukkakaalilla.

Värikäs baari on ilo silmälle. Ja hymyilevä henkilökunta ilo sielulle ^_^ Kävimme F-Hoonella yhteensä kolmesti ja palvelu oli aina poikkeuksellisen sydämellistä. Kun saavuimme ravintolaan keskellä lauantain lounasajan pahinta ryysistä ja saimme odottaa ruokaa nelisenkymmentä minuuttia, asiaa pahoiteltiin juurta jaksain vaikka viihdyimme odotusajan vallan mainiosti viinilaseinemme.

Ylempänä miehen kana-annos, alla minun munakoisoni. Tulipahan muuten taas todettua, että munakoiso on kertakaikkiaan parhaimmillaan Kreikassa eikä sitä juuri kannata muualla tilata. No, Turkissa kenties, siellä hallitaan myös pitkän haudutuksen taito. Suomalaisissa ravintoloissa munakoiso tuntuu olevan järjestään kypsennetty niin, että se jää sitkeäksi ja aavistuksen kitkerän makuiseksi.

Myös F-Hooneen munakoiso (kera rucolan, uunipaistetun tomaatin ja persiljaöljyn, hintaa 5,60€) oli tätä "al dente" -kypsennettyä sorttia, eikä munakoison maku pääse tällä valmistustavalla koskaan oikeuksiinsa. (No, mun mielestä ainakin :)) Välttävä munakoiso ei kuitenkaan onnistunut verottamaan F-Hooneen kokonaisvaikutelmaa, ja palasin Telliskiven lukuisista muista houkuttavista tarjokkaista huolimatta sinne vielä toisen kerran tiistaisen Kalamaja-retkeni päätteeksi.

Tiistain lounaalla tilasin edellisellä kerralla kutkuttelemaan jääneen savulohen fenkoli-kurkkusalaatilla, cashewpähkinäkastikkeella ja taimenen mädillä (6,10€). Siihen päälle vielä mehevä salaatti grillatulla vuohenjuustolla ja kielen mennessään vievällä punajuuripestolla (5,50€).

Yleisarvosana F-Hoone: ruoka 4/5, palvelu ja tunnelma 5/5, hinta-laatu 5/5.

.

Ravintolakatsauksen kakkososassa Tallinnan suosikikseni kohonnut Rataskaevu 16 sekä reissun parhaan keiton tarjoillut, hienostunut Dominic.

Noniin, kattokaa nyt mitä teitte! :D

Luettuani koko päivän arvontapostauksen kommenteista mitä söitte aamiaiseksi, en iltaan mennessä ollut mitenkään voinut välttyä vastustamattomalta halulta tehdä.... PUUROA.

Heh, kolmas postaus tänään! :D Mutta tää oli pakko jakaa. Reaaliajassa.

Tätä kirjoittaessani syön juuri kuvan kaura-lupiini-chia-puuroa, se on vartti sitten tullut uunista ja on vielä niin kuumaa että suu meinaa palaa :D Mutta tekee niin paljon mieli että haluaisi vain ahmia lautasen tyhjäksi saman tien!

Kommenttienne perusteella vanha kunnon puuro tuntuisi edelleen olevan aamiaisten kunkku. Karkkipäivän lukijat ovat pistelleet aamulla poskeensa kaurapuuroa, ruispuuroa, riisipuuroa, tattaripuuroa, tuorepuuroa, chiapuuroa, puuroa raejuustolla, puuroa hillolla, rahkalla, kaikilla mahdollisilla marjoilla, pähkinöillä ja hunajalla, kookosöljyllä, kookosjauheella, mehukeitolla, kiisselillä, siemenrouheilla ja leseillä, paistetuilla kanelisilla omenalohkoilla, maapähkinävoilla ja banaanilla sekä klassisesti voisilmällä.

Jos ei noita lukiessa ala kuola valua suupielistä niin en tiedä millä! :D

Oma puuroni valmistui tutusti uunipuurona, johon hurahdin viime keväänä niin pahasti että paluuta kattilapuuroon ei taida olla näkyvissä ihan hetkeen. Kookospuuro on poikkeus, se tosin ei olekaan perinteinen nesteeseen haudutettu vilja/hiutalepuuro.

Torstai-illan herkkupuuro on tietysti trendikkäästi PROTEIINIpuuro! ^_^

.

Vaniljainen kaura-lupiinipuuro rahkasydämellä

ja paahdetuilla makadamioilla

0,5 dl kaurahiutaleita

0,4 dl lupiinijauhoa

1 rkl chia-siemeniä

0,5 dl kookoskermaa

0,5 dl vettä

1 dl soijamaitoa (light)

1 kananmuna

0,5 tl jauhettua Bourbon-vaniljaa (myydään valmiina pulverina)

ripaus suolaa

30 g maustamatonta rahkaa

20 g mascarponea

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Sekoita nesteet ja kananmuna yhteen. Nesteeksi sopii tietysti pelkkä maito tai vesikin, itse tykkään käyttää näitä erikoismaitoja ja kermoja niin saan puurosta täyteläisen ja makuni mukaisen.

Lisää kaurahiutaleet (ja lupiini + chia jos käytät niitä ja haluat vähähiilihydraattisemman ja ravintorikkaamman puuron), vanilja ja suola. Sekoita hyvin. Kaada seos uuninkestävään kulhoon (Arabian oven-to-table-puurokulhot ovat tähän kuin luotuja :)).

Sekoita yhteen rahka ja mascarpone ja tiputa möntti puuronesteen keskelle. Tuikkaa puuro uuniin ja anna kypsyä noin 30 minuuttia. Lisää valmiin puuron pinnalle paahdettuja makadamiapähkinöitä ja esimerkiksi kanelia tai kookoshiutaleita. Nauti vaniljanmakuisen soijamaidon kera (Alpro Soija Light on miellyttävän miedosti vaniljainen <3).

Lupiinissa on runsaasti proteiinia ja hyvin vähän hiilihydraattia. Proteiinia puuroon tuovat myös kananmuna ja rahka. (Mascarponen lisäys on makuasia ;))

Puuro onnistuu luonnollisestikin myös ilman superfood-härpäkkeitä, käytä tällöin 1 dl kaurahiutaleita. (Ja joo - rahkaklöntin punnitseminen on todellakin tarpeetonta :D 50 g on suunnilleen kukkurallinen ruokalusikallinen.)

Kiitos teille inspiraatiosta! Hyvää aamiaista huomisellekin! ^_^

Katsetta Kuopion ruokapaikkoihin.

Ilokseni Kuopion ravintola-scene on laajentunut aivan valtavasti sitten poismuuttoni, ja nykyään kaupungista saa vallan kiitettävän kattauksen etnistä ruokaa. On japanilaista, meksikolaista, nepalilaista, espanjalaista, intialaista (tai se vissiin lopetti..?) ja kreikkalaista. Minun vielä asuessani Kuopiossa ainoat etniset ravintolat olivat yksi kiinalainen ja yksi thaimaalainen. Huraa. Kreikkalainenkin taisi olla jo siihen aikaan. Nepalilaista herkkua piti lähteä aina syömään Helsinkiin saakka. Mmmm.

Ns. klassisen keittiön ravintoloitakin on tullut joitain lisää. Mainittavimpina Rustik Kauppahallin alla sijaitsevassa holvissa sekä Puijonkadun lounaspaikka Urban.

Kun itse asuin Kuopiossa, en ollut vielä niin sanotusti löytänyt ruoan iloa. Ruoka ei siis juurikaan kiinnostanut, ja jos kävin ulkona syömässä, oli osoite melkein aina kiinalainen. Ja siellä sama annos: kasviksia hapanimeläkastikkeessa. Kera muhhhhkeiden riisikulhojen, tietysti. Riisiä piti pyytää aina lisääkin, "kun suapi santsata ilimaseks". :) Jos en mennyt kiinalaiseen, menin Rossoon. Kertonee kaiken.

Mutta nyt poismuutettuani minulla on paljonkin sanottavaa kuopiolaisista ruokaravintoloista. Ja hyvää sanottavaa :)

Tässä muutamia poimintoja suositeltavista murkinamestoista Kuopiossa.

Ravintola Rustik avasi ovensa kesällä 2013, ja vaikka ensikohtaamisemme ei ruoan puolesta vakuuttanutkaan (kuka muistaa mun eeppisen kasvisruoka-annoksen; paistettua porkkanaa ja keitettyä porkkanaa porkkanakastikkeessa..? Löytyy Kuopio-stoorista täältä), on Rustikista tullut lempipaikkani Kuopiossa. (Edit. 12/2016 Valitettavasti vuoden 2016 konseptiuudistus muutti tämän, ravintola on nykyään pihviruokiin erikoistunut paikka.)

Miksi?

Sijainti! Voiko olla ihastuttavampaa miljöötä kuin vanhat tiiliholvit historiallisen Kauppahallin kivijalassa? En itse keksi Kuopiosta tunnelmallisempaa ruokapaikkaa. Ei, edes Musta Lammas ei vedä pidempää kortta.

Brunssi! Minä tykkään syödä, ja tykkään syödä hyvää, monipuolista ruokaa. Siksipä noutopöydät laajoine valikoimineen houkuttavat. Mutta noutopöytien laatu on tietysti asia erikseen. Rustikin brunssilla asia on kunnossa. Brunssi on muuten käsittääkseni ensimmäinen laatuaan Kuopiossa, mikään muu paikka ei ennen Rustikia ole tarjonnut (ainakaan säännöllistä) brunssia.

Olen käynyt Rustikin brunssilla jo neljä tai viisikin kertaa. Ruoat noudattavat aina kutakuinkin samaa linjaa, muna- ja kalavaihtoehtojen joskus vaihdellessa.

Alkupalapöydässä on salaatteja, marinoituja sieniä ja kasviksia tapas-tyyliin, juustoja, hedelmiä, oliiveja, liha- ja kalaleikkeleitä. Lämpimästä pöydästä saa kalakukkoa, munakokkelia, nakkeja ja uunikasviksia. Joka kerta on ollut suosikkiani; punajuuri-aurajuustopaistosta. Naa-amm!

Rustikin a la carte -annoksetkin ovat ihan jees (tässä Milin tilaama kotijuustosalaatti viime viikolta), mutta en ole niitä itse kovin monesti ehtinyt vielä maistella kun menen aina brunssille :D Porkkana-hämmennyksen kaltaista makufloppia ei ole toiste tullut vastaan.

Rustik parilla sanalla: tyylikäs ja menultaan turvallinen, savolaisia erikoisuuksiakin tarjoava koko perheen ravintola Kuopion tunnelmallisimmassa tilassa. Hinnaltaan kuin Rosso ja kumppanit - mutta muilta ominaisuuksiltaan ihan eri kaliiberia. :)

Edit. Rustik on vuonna 2016 muuttanut konseptinsa rehelliseksi pihvipaikaksi. Kala- ja kasvisruokailijoille ei enää löydy listalta ruokia (tämä oli tilanne ainakin syksyllä 2016 - talvella 2017). Myös brunssi on muutettu pöytiin tarjoiltavaksi.

Musta Lammas on Kuopion vanhin fine dining -ravintola. Ja pitkään ainoa. Kuopio sai muutama vuosi sitten toisen "paremman paikan" kun Ravintola Os avasi ovensa, mutta Os on jäänyt minulle suureen hämärään. Os'ista ei tunnu kukaan puhuvan mitään, tai voihan syy olla sekin ettei kaveripiirissäni oikein harrasteta fine diningia :)

Musta Lammas on Kuopiossa instituutio. Minulla on ollut ilo syödä siellä elämäni aikana vain kolmesti, joista ensimmäisen vierailun aikaan olin vielä "Ruoka.... Saahan täältä spagettia?" -mentaliteetin ihminen. Siitä kerrasta en muista mitään. Mutta jälkimmäisistä on jäänyt oikein positiiviset makumuistot. Ravintolan tiloina toimivat 1862 valmistuneet kellariholvit, jotka olivat alunperin oluttehtaan käytössä. Musta Lammas on perustettu vuonna 1982 ja se on gastronomisen seuran Chaine de Rotisseursin kilpiravintola.

Alla kuvia viimeisimmältä Musta Lammas -vierailulta syksyltä 2013.

Viime vuosina kehittyneestä fine dining -harrastuksestani olen kirjoittanut täällä. Fine dining on monen mielestä yhtä järkevää ajanvietettä kuin heittää lompakko jorpakkoon, mutta minulle ruoasta on muodostunut niin merkittävä ilon aihe elämään että olen valmis säästämään ja sijoittamaan päästäkseni kokemaan taideruokaelämyksiä. :)

Fine diningiin ei ole varaa usein, mutta harvinaisempina hetkinä ne ovat sitä mieleenpainuvampia kokemuksia.

Onneksi hyvä ruoka ei suinkaan aina vaadi säästämistä :) Tutustuin tällä Kuopion visiitillä kolmeen minulle uuteen ja edulliseen ravintolaan.

Meksikolaisravintola Panza on jotain muuta kuin Amarillo. Ja juuri Amarillo-tyyliä olin pelännyt, kulkiessani päättäväisesti tämän mestan ohi sen ilmestyttyä vuosi sitten Kuopion ravintolanäyttämölle.

Mutta ehei. Sympaattinen Panza tarjoilee "street foodia", mutta ei millään "vakuumitortilla kouraan teollisilla salsoilla" -meiningillä. Täällä köökissä häärää ihmisiä, joille suhde ruokaan on puhtaasti artesaaninen; keittiöjengin CV pullistelee fine dining -mestoja kuten Chez Dominiqueta ja Oloa. Voit siis todellakin odottaa jotain ihan muuta kuin "panchovillaa" tässä paikassa :)

Mili ja minä suuntasimme Panzaan torstai-päivälliselle. Ilahduttavasti ravintolassa oli vilkasta torstai-iltanakin, ei suinkaan mikään itsestäänselvyys Kuopiossa.

Tilasimme kummatkin alkuruoaksi grillatun baby gem -salaatin paahdetuilla manteleilla ja chili-jogurttikastikkeella. Minun pääruokalautaseltani löytyi paistettua valkoista kalaa vihreässä mole-kastikkeessa kera pinaatin ja tomaatin, Milin masuun katosi annos possu-tacoja. Ruoan huuhdoin alas punkkukolalla - eikä tilaukselleni edes pyöritelty silmiä :D "Sitähän saa Saksassa valmiina tölkissäkin", meitä palvellut iloinen mieshenkilö totesi. Asiaa. :)

Ruoka oli erittäin hyvää eikä vierailu varmasti jäänyt viimeiseksi. Mili fiilisteli possuaan suunnilleen silmät puoliummessa, oli kuulema niin hyvää. Minun kalani oli erinomaisesti paistettu ja mole-kastike vallan herkullista. Vaikka syön kalaa ja kasviksia päivittäin, meksikolaisannos toi piristävää vaihtelua omien pöperöideni tuttuun makumaailmaan.

Paljonko maksaa? Ei paljon - alkusalaatti vitosen, tacoannos 16 € ja mun kala 18 €. Ayay, bueno!

Trattoria Sorrento kuuluu olevan just about suosituin all-round-ruokapaikka Kuopiossa tällä hetkellä. Eikä se edes sijaitse ydinkeskustassa. Tänne jos mielii syömään niin lounaallekin on hyvä varata pöytä, viikonloppuillalliselle on turha yrittää "drop-in" -tyyliin. En tiedä milloin ravintola on tarkalleen avattu, mutta joitain vuosia sitten. Jostain syystä paikka oli onnistunut pysymään minulta salassa viime jouluun saakka, jolloin kuulin siitä ensimmäistä kertaa. "Aito italialainen? Kuopiossa? Missä muka?"

Ravintolaan ei kyllä tulekaan helpolla törmänneeksi sattumalta, niin syrjässä se sijaitsee Snellmaninkadulla, keskustan kauppa- ja ravintolakeskittymän ulkopuolella. Siitä pitää kuulla.

Ja nyt se sitten testattiin.

Alkuruoka: valtava. Siis aivan hervoton. Koko ei varmaankaan tule esiin kuvassa, mutta tilaamani juustolautanen sisälsi arvioni mukaan ainakin 200 grammaa juustoa. Sitä vain löytyi lisää ja lisää salaatin alta. No, menussakin kyllä luki että 1-2 hengelle... :) 13 euron hinnallaan se on listan kallein alkuruoka, mutta tämän jos tilaa niin eipä kyllä juuri tarvitse muuta tilatakaan :D

Olin juustojen jälkeen niin täynnä että pääruoka tuntui mahdottomalta haasteelta. Kun pöytään sitten tuotiin kirjolohi Välimeren tapaan, taistelin sisääni kolmasosan jotta henkilökunta ei ihan ihmettelisi mikä ruoassa on vikana kun asiakas ei syö. Sillä ruoassahan ei todellakaan ollut valittamista, päin vastoin.

Sorrenton ruoka on mutkatonta italialaista kotiruokaa puhtailla mauilla tuoreista raaka-aineista. Ei fine diningia, ei yllätyksiä, ei taiteellisia annoskoostumuksia, vaan kursailematonta, hyvää perusruokaa. Hinta-laatu-suhde on enemmän kuin kohdillaan. Pääruoka-kala maksaa 15 euroa....!! Olen tainnut viimeksi Kreikassa saada näin halpaa kalaa pääruoaksi.

Muuten - paikka näyttää ulkoapäin miltä tahansa halpis-pitserialta teipattuine ikkunoineen. Rohkeasti ovesta vain, ravintola on sisältä paljon viihtyisämpi kuin ankea julkisivu antaa ymmärtää. :)

Lounasravintola Urbania on minulle suositellut suunnilleen jokainen jolta olen kysynyt Kuopion uusista ruokapaikoista. Olen viime vuosina tehnyt muutamiakin yrityksiä tutustua paikkaan, mutta useimmiten aukioloaika (ma-pe, 11-14) on toiminut tehokkaana esteenä.

Vaikutti siltä, että Urban jää tälläkin Kuopion reissulla väliin (eihän sitä nyt ihan joka päivä voi ulkona syödä... :)), mutta tänään päätin että eipä jääkään. Minulla oli epätavallisesti lounasnälkä jo puolilta päivin, ja kun ohjelmassa oli Korttelimuseo, osui samalla suunnalla oleva Urban mitä loistavimmin sammuttamaan aikaisen nälän.

Lounas täällä maksaa 10€ ja sisältää pienen alkusalaatin (ja leivän, niille ketkä sen haluaa :)), pääruoan (kaksi vaihtoehtoa; liha/kala ja kasvis) sekä kahvin ja pikkuisen jälkkärisuupalan.

Tänään listalla oli Toast Skagen paahdettujen pikkelsijuuresten ja hernepyreen kera ja vegevaihtoehtona Punajuuripannukakkua kyljessään mantelia, romaine-salaattia ja Aura-smetanaa. Alkuruoaksi palsternakka-persiljakeittoa, jälkkärinä sitruunafrangipane ja tuttifruttikreemiä.

Tilasin Toastini ilman Toastia, ja tarjoilija sanoi keittiön valmistavan minulle siitä salaattiversion. Odotin kovasti paahdettuja juureksia ja hernepyreetä, mutta salaatti saapuikin ilman niitä. Kenties keittiössä oltiin sitä mieltä, etteivät juurekset ja pyree sopineet salaattiin, mikä makumaailmallisesti varmasti piti paikkansakin :D Mutta minä halusin nuo härpäkkeet kun ne kerran annokseen kuuluivat. Ne tuotiin minulle sitten lisälautasella :) (Miettivät varmaan että on ihme asiakas....)

Jutustelin samassa pöydässä istuvan seurueen kanssa. Yksi seurueen herroista käy Urbanissa säännöllisesti lounaalla ja oli tuonut tällä kertaa isomman kaveriporukan mukanaan, muut minun tavoin Urban-ensikertalaisia. Herra vaikutti arvostavan ns. vähän parempaa ruokaa, ja kehui Urbanin konseptia. "Laadukasta ruokaa fiinissä miljöössä mutta samaan hintaan kuin peruskuppilan lounas."

Täytyy sanoa että hämmästyin ruoan hintaa - enpä tiennyt että  kympillä voi saada näin hienon lounaan. Ei ole turhaan kehuttu tätäkään paikkaa.

*

Kiitos hyvästä ruoasta, Kuopio :)

Ensi kertaan jäi sitten japanilaisen ja espanjalaisen testaus. Minulle selvisi uusia brunssimahdollisuuksiakin; Isä Camillolla on nykyään myös omansa, samoin brunssia tarjoavat Fransmanni ja King's Crown.

Onko kuopiolaisilla jakaa lisää ravintolavinkkejä tai paljastaa kätkettyjä helmiä...?

Minulle tuli ihan selittämätön halu kokeilla mämmi-mutakakkua bongattuani reseptin Pirkasta (heh, mun ruoka"raamattu" :D).

Googlasin, onko mämmiä myös sokeroimattomana. On. Ja ei kun kauppaan.

Hyväähän siitä tuli. :)

En ole muuten maistanut mämmiä ainakaan 10 vuoteen.

Sokeroimattomassa mämmissä ei lopulta ole kuin 5 g vähemmän hiilihydraatteja kuin sokerillisessa, mutta hiilarit jakaantuvat niin, että sokeroimattomassa suurempi osa on tärkkelystä. 100 grammassa sokeroimatonta mämmiä on 28 grammaa hiilihydraattia, eli mitään hiilaritietoisen ravintoa se ei suoranaisesti ole. (Niinkuin eivät muuten kuivatut hedelmätkään, mutta esimerkiksi mantelijauhoihin leivottu taatelikakku kuuluu sallittuihin jouluherkkuihini! Ah, taatelikakku...)

Oli muuten varsin mielenkiintoista lukea mämmin historiasta Kympin sivuilta. Mämmihän on itse asiassa imelletty ruispuuro. En ole koskaan ajatellut sitä puurona, vaikka sitähän se tietenkin ainesosiensa puolesta on. :)

Mämmi-mudcake by Pirkka

16 annosta, 24 cm irtopohjavuokaan

150 g voita

150 g Fazer-taloussuklaata (minä käytin 80% tummaa suklaata)

4 kananmunaa

2 dl sokeria (minä käytin Stevia-erytritolia)

200 g mämmiä

100 g mantelijauhoa

1/4 dl perunajauhoa (minä käytin PoFiberiä)

2 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Sulata rasva miedolla lämmöllä teräskattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää paloiteltu suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut.

Lisää makeutus ja munat kattilaan sähkövatkaimella vatkaten. Sekoita joukkoon mämmi. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaan. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista uunin toiseksi alimmalla tasolla 175 asteessa noin 35 minuuttia.

Tein kakun puolikkaana pienempään vuokaan.

Minun kakulleni kertyi hiilareita noin 50 grammaa, ja yhteen palaan (kun kakun leikkasi kuuteen reiluun palaan) noin 8,3 g.

Kakkuun olisi voinut laittaa vielä enemmäkin mämmiä. Mämmi + suklaa = yllättävän toimiva yhdistelmä!

Monissa blogeissa on muuten tuntunut olevan nyt aiheena tämä "relaa juhlakautena ja salli itsellesi herkuttelu - mutta fiksustikin voi herkutella". Jep, samaa mieltä. :)

Hyvää pääsiäistä!

P.S. Mites te ja mämmi?

Maaliskuu 2015 jää blogin historiaan todellisena Rahkakuukautena, joten lienee asiallista päättää se näissä tunnelmissa...

Rahkapullilla herkutellessa :)

Hiilihydraattitietoisen rahkapullat syntyvät muffini-versiona. Muhevassa herkussa on alle 2 grammaa hiilihydraattia per kappale.

Pistaasipähkinät olisivat sopineet pintaan täydellisesti, mutta niiden puutteessa koristelin nökäreet pekaanilla.

Eilinen illallinen: kaksi rahkapullaa ja niiden jälkkärinä selleri-feta-paistos...! ^_^ :D Mielenkiintoisia välillä nämä mun ateriat. Mutta kun alkaa tehdä mieli rahkapullaa niin sitten sitä on saatava - vaikka pääruokana. :) Olen tunnetusti aiemminkin korvannut kunnon ruoan kakuilla.

Vatkaa yhteen munat ja makeutus. Lisää sulatettu voi. Sekoita yhteen kuivat ainekset ja yhdistä kosteisiin. Anna taikinan turvota hetki ja lusikoi muffinivuokiin. Tee taikinan keskelle kuoppa rahkatäytteelle. Sekoita täyte ja lusikoi vuokiin. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia uunista riippuen. Ohjeesta tulee 6 keskikokoista muffinia.

Vähähiilihydraattisimmat valinnat: Now Foods-mantelijauho ja Danone Vitalinea Pro tai Lindahl's -maustamaton rahka. Näillä aineilla yhdelle muffarille tulee hiilaria nippa nappa 1,5 g!

Makeutukseen vanha tuttu stevia. (Kauppojen "stevia-makeuttajana" markkinoidut makeutusaineet sisältävät aina myös erytritolia, näin tuotteesta saadaan käyttäjäystävällisempi puhtaan stevian sivumaun ja jyrkän makeuden kannalta.)

Sitruuna on tuttu rahkan maustaja, mutta meillä sattui olemaan jääkaapissa limeä. Kokeillaan sitä.

Maustoin rahkan stevialla ja raastoin joukkoon limen kuorta. Rahkasta tuli aivan järkyttävän hyvän makuista...! Miten en ole aiemmin tajunnut kokeilla limeä tai muuta raastettua sitrushedelmän kuorta rahkasekoituksiini..? Tästä löytyi sattumalta uusi mauste aamiaisille :)

Blondikysymys: mitä eroa on sillä, vatkaako yhteen kananmunat ja makeutuksen ja lisää sitten rasvan, vai vatkaako yhteen voin ja makeutuksen ja lisää sitten kananmunat? Muffini-reseptejä näkee kummallakin toteutuksella.

Itse olen aina sekoittanut ensin yhteen voin ja makeutuksen ja lisännyt sitten munat. Nyt kokeilin muna-makeutusvaahdolla. Odottaisi, että taikinasta kenties tulisi tällä tekniikalla ilmavampaa ja leivonnaisista kuohkeampia, mutta en huomannut muffareiden rakenteessa mitään eroa.

Täytteestä katosi aika paljon suuhun matkalla muffinivuokiin... ;)

Pähkinä tuo aina kivan loppusilauksen :)

Mikäs otetaan ensi kuun teemaksi, raejuusto? :)

Ihmiset ovat tunnetusti uteliaita. Kaverin vaatekomeron ja kylppärin kaapin sisältö kiinnostaa, bloggaajan käsilaukun sisältö kiinnostaa, julkkiksen makuuhuoneen sisustus kiinnostaa. Mikseipä myös ruokakauppakassin sisältö kiinnostaisi - minua ainakin :D

Tällä pohjustuksella keksin blogiurani ihka ensimmäisen haasteen - miltä näyttää tavanomainen ruokakassisi ja mitä sen sisällöstä syntyy? Haastan seuraavat bloggaajat kertomaan mitä kaupasta lähtee mukaan:

Suvi - Zubi's Corner

CN - Charming Nails

Virve - Ostolakossa

Jonna - Keyword: Love

Heidi - Mustaa Kajalia

Olen itse tunnetusti maailman huonoin osallistumaan haasteisiin, joten en loukkaannu jos haastetut eivät inspiroidu. :) Mutta en peittele uteliaisuuttani..! :D

Minulta kysellään silloin tällöin, eikö ruokavalioni tule kalliiksi, ja vastaukseni on ei. Olen kirjoittanut aiheesta keväällä 2012 täällä, ja ruokakauppakassin sisältöä on avattu myös täällä. Mielenkiintoista verrata mitkä jutut ovat muuttuneet noista vuosista - enää en osta Pirkan rahkaa enkä todellakaan Euroshopperin raejuustoa :D.

Ruokabudjettini on 40-50 euroa viikossa, max 200 euroa kuussa. Ostan usein kerralla viikon tai kahdenkin ruoat, tietysti joitain tuorejuttuja on täydennettävä viikolla.

Alla maaliskuun ensimmäisen puoliskon ostokset. Tuorekalaa ei markettikuiteilla juuri koskaan näy, sen ostan lähes aina Kauppahallista. (Ja useimmiten tuorekalapuolesta vastaa mieheni.) Meillä on miehen kanssa aika erityyppiset ruokamieltymykset ja ostamme kaupassa omat ruokakassit, mutta jääkaapin puolella ruokia ei tietenkään jaeta vaan luonnollisestikin kumpikin syö myös toisen ostamia elintarvikkeita.

Ostoskorin koostumus:

Kuitti on muuten erittäin tyypillinen esimerkki ruokaostoksistani, mutta sieltä puuttuvat kananmunat (joita oli jo kotona). Kuitilla poikkeuksellista on myös siideri, jota ostan aniharvoin (olen viini-ihmisiä). Siideri on saunajuomaa. :) Rahka-, maitojogurtti- ja raejuustotuotteet ostan useimmiten Lidlistä, siksi niitä ei tällä kuitilla näy.

Pyrin välttämään prosessoituja ruokia, ja oikeastaan ainoat säännöllisesti ostamani jalosteet ovat soijatuotteita. Soijanakkeja ja -pyöryköitä en valmista itse, vaan ostan pakasteena. Soijanakit ovat tosin niin kalliita että niitä päätyy ostoskoriin harvemmin kuin kerran kuussa. Kahdeksan soijanakkia maksaa yli neljä euroa..!

Ennen ostin suhteellisen usein myös kalamurekepihvejä, mutta ne ovat jääneet kun kalapihvejä on niin helppo tehdä itsekin.

.

Millaista sapuskaa ruokakassin antimista syntyy?

Valkosipulin kanssa paistettuja bataattisiivuja. Lautasella kalan lisukkeena.

Bataatti-kukkakaalimuusia ja paistettua tofua (annoksessa myös simpukka-tonnikalapihviä - jääkaapin jämät täytyy hyödyntää :))

Pizzaa. (Vihreät pavut jakavat mun ja miehen pizzapuolikkaat, miehellä kun on aina jotain lihahässäkkää jota en halua kulkeutuvan mun puolelle.)

Minun pizzassa simpukkaa, tonnikalaa, tomaattia ja sinihomejuustoa.

Tofua ja kasviksia pinaattisessa kookoskastikkeessa.

Siemennäkkäriä ja makrillifileitä.

Erityismaininta Anamman soijapyöryköille! <3

Söin ennen Hälsans Kökin soijapullia, jotka kieltämättä makunsa ja rakenteensa puolesta menevät pikkuisen Anamman ohi, mutta! Ne ovat kalliimpia, niissä on paljon enemmän hiilareita ja paljon enemmmän lisäaineita kuin Anamman pullissa.

Anamma uudisti tuotereseptinsä runsas vuosi sitten ja melkein kaikki tuotteet ovat nyt - eivät ainoastaan vähähiilarisempia, mutta myös vegaanisia. Useimmissa soijasta valmistetuissa lihankorvikkeissa on kananmunaa.

Lempitapani syödä soijapyöryköitä:

Sienikastikkeessa.

Tomaatti-tuorejuustokastikkeessa. Naaaa-ammm!

Soija"jogurtti" (jep, tätä ei saisi kutsua jogurtiksi kun ei ole maidosta) kuuluu olennaisena osana aamiaissekoituksiini. Lempparini on maustamaton, mutta kun bongasin Alpro-hyllyllä vähähiilariset uutuudet Mantelin ja Kookoksen, oli niitä tottakai maistettava.

Aika hyviä, etenkin manteli. Kookos ehkä aavistuksen liian hallitsevan makuinen mun makuun.

Vähäsokeriset vaihtoehdot ilahduttavat aina. :) (Vertaa normaali maustettu  jogurtti: keskimäärin yli 10% sokeria.)

Olettekos muuten huomanneet, että Alpron perus-maustamaton on saanut rinnalleen täysin sokeroimattoman maustamattoman? Se lyö Rainbown'kin soijajogurtin alhaisella hiilaripitoisuudellaan - 0,5 g / 100 g!

Vähän sekavaa kyllä tavalliselle kuluttajalle, joka kenties luuli vanhankin Natural-maun olevan makeuttamaton (sitähän maustamattomat yleensä ovat). Nyt on siis kaksi maustamatonta Alpro Naturalia - sokerilla ja ilman.

Tällainen kulho tuli äskenkin nautittua aamiaiseksi. :)

.

Onko teillä vakiintuneet rutiinit ruokakaupoissa? Tuleeko useimmiten ostettua saman kaavan mukaan vai lähteekö marketista mukaan milloin mitäkin?

Toki jokainen varmasti ostaa tietyt samat peruselintarvikkeet kuten maidot ja leivät :)

Entäpä herkut? Sujahtaako koriin jätskiä, keksejä tai sipsejä herkästi vai harkitummin?

Ettepä arvaa missä olin eilen :)

Kauneusbloggaajasta maitotuoteasiantuntijaksi ^_^ Voitteko uskoa, että kiitos rahkapostausteni, minut kutsuttiin asiantuntijan ominaisuudessa Arlan eilen järjestettyyn tuotekehityspäivään? Minusta tämä oli jotain aivan hulvatonta, ja tietysti myös oikeasti hauskaa ja superkiinnostavaa.

Minua ei pyydetty kirjoittamaan osallistumisestani päivään, eikä se ollut oletuskaan koska kyseessä oli Arlan sisäinen ideointipäivä, ei markkinointijippo kuluttajille. Pyysin erikseen luvan saada tehdä päivästä postaus, sillä kokemus oli minusta ehdottomasti jakamisen arvoinen :)

Päivä alkoi vierailulla ruokakauppaan, jossa sain tehtäväksi koota minulle tyypillisen aamiaistarvikekorin. Korin sisältöä sitten ilmeisesti analysoitiin Arlan tiimissä, tässä tilaisuudessa en ollut itse läsnä. Siellä ne ovat tutkineet mun kananmunista, juustosta, kermasta, soijamaidosta ja kasviksista koostunutta koriani ja verranneet toisten kuluttajien valintoihin :) Olisipa ollut kiinnostavaa kuulla mitä kommentteja mun kori on kerännyt.

Pääsin tapaamaan myös rahkan kategoriapäällikköä, joka haastatteli minua kulutustottumuksistani. Pidetäänpä nyt peukkuja pystyssä että Suomeen saadaan lisää rasvaisia maitorahkoja..! :D Ainakin yritin kovasti tämän suunnan puolesta rummuttaa..! :)

Kuten kuvista voi päätellä, päivään sisältyi myös maistelua. Maisteltavina oli niin rahkoja kuin jogurtteja, kaikki maustamattomia.

Terkkuja sille lukijalle, joka on kehunut Valion kreikkalaista - joo, täytyy myöntää että on muuten erittäin hyvää. Maistuu siltä kuin joku kreikkalaismummo olisi sen juuri kyökissään valmistanut. Selvästi erilainen, muista kreikka/turkkilaisista poikkeava maku, jossa aistimme jopa viilimäisyyttä. (Hehheh, ammatti-ihmisillä on varmasti maituotteiden kuvailuun yhtä rikas sanasto kuin viini- ja suklaa-asiantuntijoilla.)

Pahimman makuiset rahkat minun suuhuni olivat Rainbow'n rasvaton ja rahkakyselyni voittaja, Valion rasvaton pehmeä. Aika kaamean makuisia, mikä kirvoitti jälleen keskustelua siitä, valitsevatko ihmiset rasvattoman version oikeasti maun vai terveellisyyden (--> vähäkalorisuuden) pohjalta. Toki makuseikat ovat yksilöllisiä, eikä minun  makuni tietenkään vastaa koko kansan makua.

Jos tarjolla olisi enemmän  täyteläisempiäkin vaihtoehtoja, eikä rasvaprosentteja niin korostettaisi (jolloin rasvapelkoinenkin saattaisi "vahingossa" ottaa kaupasta vaikka sen 2-prosenttisen), niin valitsisiko useampi kuluttaja rasvaisemman vaihtoehdon? Ihan puhtaasti huomattuaan, että se maistuu paremmalta? Moni rasvattomuutta vähäkalorisuuden kannalta suosiva kuluttaja ei todennäköisesti tiedosta, että ero rasvattoman ja vaikkapa 2,3% rasvaa sisältävän rahkan välillä on jopa niinkin pieni kuin 12,5 kaloria per purkki. Täyteläinen ei välttämättä ole sen epäterveellisempi, jos nyt terveellisyyttä haluaa tarkastella energiapitoisuuden näkökulmasta.

Päivän lopuksi sain osallistua kuluttajaraatiin, jossa arvioimme Arla Idea -päivän tiimien kehittämiä tuotteita ja konsepteja.

Opin päivän aikana paljon rahkan valmistuksesta - mm. sen, miten koostumukseen, makuun ja proteiinipitoisuuteen vaikutetaan. Poistetun heran määrällä voidaan säädellä sekä rahkan koostumusta että proteiinipitoisuutta - mitä enemmän heraa poistetaan, sitä kuivempi koostumus ja korkeampi protskupitoisuus. Valittu hapate puolestaan vaikuttaa eniten siihen, minkä makuista rahka on. Tietysti myös eri lehmien maidoissa on erilainen maku - alppimaito on tunnetusti ihan eri makuista kuin vaikka ruotsalainen maito. Myös laktoosi-käsittelyllä voidaan vaikuttaa makuun - jos laktoosi pilkotaan, on tuloksena hitusen makeampi maku kuin laktoosillisessa rahkassa tai rahkassa, josta laktoosi on poistettu kokonaan.

Sainpahan muuten vastauksen siihenkin, miten on mahdollista, että Arlan maustetuissa Protein-rahkoissa on saman verran proteiinia kuin maustamattomissa. Sokeri ja hedelmä vievät tietysti tilaa proteiinilta. Jotta maustettuun rahkaan saadaan yhtä korkea proteiinipitoisuus kuin maustamattomaan, siitä tehdään vähän kuivempi, eli siitä poistetaan enemmän heraa kuin perus-rahkasta. Näin ollen esimerkiksi Arlan maustamaton Protein-rahka on rakenteeltaan kosteampi kuin merkin maustetut Protein-rahkat. Sama selitys lienee taustalla myös Valio ProFeelien koostumuksessa, niissähän on myös sama proteiinipitoisuus kuin maustamattomissa.

.

Kerrassaan hurjan mielenkiintoinen kokemus päästä näkemään meijerifirman tuotekehittelyä sisäpuolelta. Tuotekehitys ylipäänsä alasta riippumatta on minusta äärimmäisen kiinnostavaa.

Sanoin arlalaisille, että tehkää tekin Milbonan kaltainen rahka niin ostan! :)

Nyt kun mulla on jo juustonkin valmistus hallussa, niin kai tässä voi pikkuhiljaa alkaa tituleeraamaan itseään oikeaksi maitotuoteasiantuntijaksi..! :D - - - - huumoria - - - -