Hetken mielijohdepostaus aamukahvin ääreltä.

Aamukahvi. Ja kahvimaito. Vakavia, tärkeitä asioita. :)

Mr Karkkipäivä puistelee tälle päätään ja naurattaahan tämä vähän minua itseänikin.

Pyrkiessäni löytämään sen parhaan  kahvimaitosekoituksen jossa yhdistyvät sekä vähähiilihydraattisuus että täyteläinen maku - ja täytyyhän maidon mielellään myös muodostaa kaunista vaahtoa :D, olen viime aikoina päätynyt jo kolmen eri tuotteen yhdistelmään.

Mulla on siis tosiaan käytössä kolme eri maitojuomaa aamuisin; miksaan 1 dl Kevyt-Soijamaitoa, 0,5 dl makeuttamatonta mantelimaitoa ja 0,25 dl punaista Eila-maitojuomaa.

Miksi?

* Soijamaito maistuu kahvin kanssa kaikkein parhaalta, mutta se on niin vähärasvaista että mielelläni lisään tujauksen jotain rasvaisempaa tuomaan kahviin täyteläisyyttä -> Eila-maitojuoma. Välillä käytän myös kuohukermaa, mutta se tekee kahvista vähän liian jälkkärimäisen rasvaisuudessaan. "Arkikahviin" sopii Eila 3% (siinä on hiilaria 3,1 g vs. tavallisen maidon 4,8 g). :)

* Olen kuullut monilta tahoilta että minun olisi hyvä rajoittaa soijatuotteiden käyttämistä. Kun kahvimaitoa voi päivittäin kulua parhaimmillaan 6-8 desilitraa, keksin vähentää soijakuormaa korvaamalla osan maidosta makeuttamattomalla mantelimaidolla. Samalla tulen myös vähentäneeksi hiilareita sillä makeuttamattomassa mantelimaidossa on hiilaria vain 0,1 g per desi.

Mantelimaito ei kuitenkaan vaahtoa eikä sen maku ole kahvin kanssa yhtä hyvässä synergiassa kuin soijamaidon, joten pidän pitoisuuden puolessa soijamaidon määrästä.

Ajattelin kirjoittaa tästä ihan että saatte naureskella mulle! :) Aina on positiivista jos saa jonkun nauramaan. ^_^ Tiedän että mun hiilarijutut menee välillä totaalisesti komiikan puolelle. Olen tajunnut, että erilaisista vähähiilihydraattisten ruoka-aineiden bongailusta on tullut minulle outoa tyydytystä tuova harrastus, enkä enää voi kaupoissa estää itseäni vertailemasta jos jonkinlaista purnukkaa. Aina kun löydän minulle uuden vähähiilihydraattisen tuttavuuden olen ihan innoissani ja kirjoitan sen ylös. :) Tällä ei tietenkään ole mitään merkitystä ruokavalioni kokonaisuuden kannalta, mutta se on vain hauska ja höpsö harrastus.

Onko teillä jotain vastaavia "outoja" harrastuksia? Tunnen esimerkiksi ihmisiä joilla on joku keräilyharrastus ja he jumittuvat kaikkialle bongailemaan esimerkiksi erilaisia lehmä-figuureja, poimimaan kiviä tai ihailemaan kaikkea pinkin väristä. :) Voi tietysti olla, että tämä on perin normaalia verrattuna kahvimaidon koostumuksen hienosäätöön. ;)

P.S. Alpro ja Valio eivät sponsoroi minua :D

..erittäin lyhyesti.

Ajattelin että laitan tämän silti tänne kun monet teistä jäivät varmaan odottamaan mitä lehdestä vastataan - jos vastataan.

No, vastausta ei tullut koko tiistain aikana ja kun keskiviikkokin alkoi jo kääntyä iltaan ilman vastausta, laitoin Smartland-sivun toimittajalle Marta María Jónasdóttirille uuden viestin. Viestissä kirjoitin, että blogissani on kuvani luvattoman käytön seurauksena herännyt keskustelua sanomalehden toiminnasta ja siitä, miten näinkin vakavastiotettava media voi käyttää kreditoimattomia, netistä haettuja kuvia. Kirjoitin, että minä ja blogini lukijat odotamme Morgonbladidilta jonkinlaista kommenttia asiaan.

Tällä kertaa sain vastauksen välittömästi.

"Hei. Poistin kuvasi kun saimme sähköpostisi, olemme pahoillamme ja tämä ei toistu."

Sellainen kannanotto.

Olisi tehnyt vielä mieli vastata ja kysyä, kuuluuko Googlen kuvahaun käyttö heillä yleisestikin toimintapolitiikkaan artikkeleja koostaessa. Mutta mitäpä siihen voisi kuvitella saavansa vastauksena. Näin epäasiallista (ja käsittääkseni laitonta) toimintaa on odotetusti kiusallista puolustella. Tämä ei toistu. Ainakaan niin kauan kuin ei jäädä kiinni..?

Minullahan olisi käytännössä oikeus laittaa MBL:lle perään lasku kuvani käytöstä.

Vaikka kuvani tapaus on suhteessa vähäpätöinen asia, minusta on ihan aiheellista nostaa esiin, ettei netissä vellova tekijänoikeuksien laiminlyönti ja kuvamateriaalin huoleton kopiointi ja kreditoimaton käyttö rajoitu vain bloggaajiin, Facebook-sivuihin ja pienempien, ei-ammattimaisesti toimivien yritysten markkinointiin. (Tai no, kyllähän vähän vakavamminkin otettavat lafkat ovat kuvien luvattomaan käyttöön sortuneet - kuka muistaa häkellyttävän Char And The City ja Gant -tapauksen?)

Ei kuvien "lainailun" yläpuolella ole näköjään sellainenkaan media, jonka luulisi toiminnallaan yleisesti näyttävän esimerkkiä tekijänoikeuksien kunnioittamisesta.

Kuvakaappaus MBL.is

Karkkipäivän kuvia on jälleen käytetty luvatta.

Tällä kertaa kyseessä on vieläpä varsin vakavastiotettava media - johtava sanomalehti.

Sain eilen viestiä Islannissa asuvalta lukijaltani, joka oli hämmästynyt nähdessään tutut kasvot paikallisen Morgonbladid-lehden verkkojulkaisussa. Morgonbladid on Islannin suurin sanomalehti ja vastaa meidän Helsingin Sanomia.

Artikkeliin pääsee tästä.

Ja siellähän minun naamani tosiaan koreilee, ilman minkäänlaista asianmukaista kreditointia puhumattakaan luvan kysymisestä.

Mihin tekijänoikeuksien kunnioittamisessa ollaan menossa kun jo tämän tason media sortuu käyttämään julkaisujensa kuvitukseen Googlen kuvahakua! Sillä mistäpä muualta kuvani olisi verkkojulkaisuun päätynyt.

Viestin lähettäneen lukijan mukaan artikkelissa haastatellaan islantilaista "ekohippigurua" Guðrún Bergmannia ja siinä puhutaan Laveran BB-voiteesta ja kosmetiikan lisäaineista. Jos kirjoittaa Googlen kuvahakuun "Lavera BB Cream" on minun kasvokuvani ensimmäinen tarjokas. Alkuperäinen juttuni jossa kuva ilmestyi löytyy täältä.

Juttu ilmestyi Morgonbladidin Smartland Mörtu Maríu -sivulla, joka on naisille suunnattu teemasivusto vähän niinkuin MTV3:n Helmi-sivut aikoinaan.

Olen laittanut MBL:lle viestiä ja pyytänyt selitystä kuvani luvattomaan käyttöön. Saa nähdä vastataanko sieltä mitään.

Sitaattioikeuden puitteissa Suomessa saa ottaa lainauksia toisen teoksesta (oli se sitten tekstiä, musiikkia tai kuvataidetta) kysymättä lupaa tekijältä, mutta alkuperäinen tekijä ja lähde on mainittava siteerauksessa. En tiedä onko Islannissa vastaavanlaista lakia, mutta lähdettä ja tekijää he eivät kuitenkaan ole maininneet.

Aiemmin kuviani on käytetty luvatta muuan ammattikoulun opetusmateriaalissa sekä Espanjassa sijaitsevan suomalaisen meikkaaja/maskeeraaja-koulun nettisivujen kuvagalleriassa.

Kuvakaappaukset Morgonbladidin sivuilta.

Istuimme eilen Kastelholman linnan kupeessa auringossa kun puhelin soi. Kello oli vaille kuusi.

Jämijärvellä oli tippunut laskuvarjohyppääjien kone. Sydän hyppäsi lyönnin yli.

Puhelimessa oli läheiseni. Hän on ollut saman koneen kyydissä. Huoli, kauhea huoli. Ketä koneen kyydissä oli? Tiesimme – joukossa tulisi olemaan tuttuja.

Hiljaisuus. Suru. Sanattomuus.

Katsoin peltomaisemaa. Kahvi jäähtyi mukissa.

En menettänyt Jämijärven turmassa ketään omaa läheistäni, mutta onnettomuus koskettaa henkilökohtaisesti lähipiiriäni. Eikä sillä ole lopulta väliä. Menehtyneet ovat jonkun läheisiä, jonkun siskoja ja veljiä, jonkun puolisoita. Nuoria ihmisiä, siivillään.

Aamulla läheiseni soitti jälleen. Hän ei ollut nukkunut koko yönä. En osaa kuvitella miltä hänestä tuntuu. Silti minäkin olen pysähdyksissä.

Tällaiset ovat uutisia joita itse pelkään kaikkein eniten. Elämää ei pidä hukata huolehtimiseen mutta minä olen huolissani. Melkein aina.

Tämä on sanottu niin monta kertaa, mutta se ei kulu koskaan. Eläkää niin kuin jokainen päivä olisi elämä itse. Se ensimmäinen ja ehkä myös viimeinen päivä. Ei huolehtien niin kuin minä, vaan iloiten, arvostaen. Halatkaa ystäviänne aina kun tapaatte. Koskaan ei ole liikaa osoittaa läheiselleen, että hän on rakas.

Seisoin eilen kameroineni okran sävyisen maalaismaiseman keskellä. Oli niin kaunista. Samalla joku sai uutisen, jota ei koskaan haluaisi kuulla. Hetki. Tunne johon on vaikea tarttua.

Tänään paistaa aurinko, mutta päivä on harmaa.

Syvä osanottoni Jämijärven turmassa menehtyneiden omaisille ja läheisille.

Päivä 1 juhlamatkallamme Kööpenhaminassa.

.

Eilinen oli varsin viileä ja harmaa päivä ja välillä ropsahteli sadettakin.

Kun huppukaan ei enää auttanut minun oli suoritettava huivin muotoinen kriisihankinta. Vilasta löysin tuollaisen viltin kokoisen megalämpimän huivin johon olinkin sitten kääriytyneenä loppupäivän. :)

Huomatkaa hirveän värinen sininen heräteostoslaukkuni! ^_^ Sitä en tosin ostanut Köpiksestä vaan pari päivää sitten Suomesta etsiessäni matkustusystävällistä keskikokoista simppeliä olkalaukkua johon saa sopivasti kameran, lompakon, kännyn ja kivipuuterin. Misterin mielestä laukku on aivan kamala, ja eihän se todellakaan käyttämiini väreihin sovi ollenkaan. Minusta siinä oli jotain my-little-ponimaista. :) Silläkin perusteella voi laukun hankkia! ^_^

Söimme lounasta Nyhavnissa Faergekro'ssa. Minä söin erittäin hyvän silakkabuffetin. Lisukkeena oli vain retiisiä, perunaa, kapriksia ja erilaisia sipuleita. Joo, ja tietysti leipää, Tanskassa kun ollaan. Otin kalan kylkeen pelkkää retiisiä, ruohosipulia ja kapriksia ja ilmankin olisi kyllä pärjännyt, oli niin hyviä makuja silakoissa. :)

Illan juhlaillallista varten halusin käydä laittamassa hiukseni kampaajalla. Ei mitään varsinaista kampausta, mutta toivoin kuohkeaa föönausta ja että hiukset nyt näyttäisivät kuitenkin nätisti laitetuilta ja vähemmän arkisilta.

Kuvassa olen juuri tullut kampaajalta.

Tässä tulos. Uskokaa tai älkää, mutta tästä taidonnäytteestä sain maksaa 500 kruunua eli noin 67 euroa! Hinta oli halvin pesu & föönikombon hinta minkä keskustasta bongasimme.

Sen siitä saa kun ei osaa laittaa hiuksiaan! :D Kyllä ihan pikkuisen harmitti! ^_^

Mutta ilta oli sitäkin onnistuneempi. Nyt on sitten syöty elämäni arvokkain ja pisin ateria - 16 ruoka-annosta ja 5 tuntia! :) Illan lopussa olimme miehen kanssa nukahtaa pöytään vaikka ruoka oli ehkä parasta mitä olemme koskaan syöneet. Miksi, siitä ja itse ravintolaelämyksestä kerron myöhemmin lisää. :)

Huhtikuussa ei juhlita pelkästään Karkkipäivän viittä vuotta.

Tässä kuussa tulee myös kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun herra Karkkipäivä ja minä totesimme, että kai tässä nyt sitten seurustellaan.

Ja herra itse täyttää pyöreitä.

Paljon on nähty ja koettu kymmenen vuoden aikana. On asuttu kaukana toisistamme, lähellä toisiamme, koettu niin hyviä kuin huonojakin aikoja.

Mr Karkkipäivä t-paidassa, joka oli ensimmäinen joululahjani hänelle.

Mies on järjestänyt minulle vuosien varrella toinen toistaan sympaattisempia yllätyksiä. 26-vuotissynttäreilläni hän ilmestyi täysin odottamatta oveni taakse Ahvenanmaalla suuren My Little Pony -pehmolelun kanssa (asuimme tuolloin vielä 600 kilometrin päässä toisistamme ja mies oli kertonut olevansa synttärieni aikaan kiinni jossain työprojektissa).

Kerran hän toi konsertin luokseni, kun en itse päässyt keikalle (kyseessä oli Mondo Canen keikka Ilosaaressa ja olin ollut asiasta järjettömän harmissani). Mies etsi netistä saman kiertueen keikkatallenteen, poltti keikan DVD:lle, tuli Ahvenanmaalle, kaatoi hyvät viinit laseihin ja istutti minut sohvalle - ja laittoi keikan pyörimään.

Nyt pääsin vihdoin itse järjestämään yllätyksen. Ostin lennot Kööpenhaminaan ja vien miehen syntymäpäiväillalliselle hyvään ravintolaan. Minne, se on vielä salaisuus. :)

Sain pidettyä matkan salaisuutena maaliskuun puoliväliin saakka, mutta sitten oli pakko paljastaa kun mies alkoi jo itse suunnitella ohjelmaa synttäriviikolleen. Onnistuin kuitenkin tekemään paljastuksestakin yllätysmomentin. Vietimme viime kuussa maisteluillan ravintolassa. Olin toimittanut ravintolaan edellisenä päivänä käsin tekemäni kutsun Kööpenhaminaan, jonka tarjoilija viehkosti ojensi miehelleni alkudrinkkien yhteydessä. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen hänen avatessaan kuoren...! :)

Lähdemme matkaan huomisaamuna.

Hyvää viisikymppistä meille! :)

Huomenta!

(...no mikäs huomen tämä nyt enää on kello 10... ;))

Tiistaiaamun asia # 1: Dermablend-tuotesetin voitti nimimerkki Samm. Voittajaan on otettu yhteyttä! :) Onnea Samm!

Tiistaiaamun asia # 2: Indiedays julkaisee kevään aikana hauskoja Ystäväkirja-julkaisuja portaalin bloggaajista. Minun Ystäväkirja-sivu ilmestyi eilen!

("Kiva" kun ID:n toimittajat repii noita raflaavia otsikoita - "Olen lähes neuroottinen!" No, niin mä kai olenkin. :))

Meillä näyttää juuri nyt tältä. Eilen olimme melkein kattoa myöten avatuissa pahvilaatikoissa.

.

Ei, nämä kassit eivät ole minulle. Älkää nyt slaagia saako :)

Olen järjestämässä tulevana lauantaina tapahtuvaa suurta kauneusbloggaajien tapaamista. Kassit ovat menossa sinne.

Täytyy huomenna lähteä mökille evakkoon kun Totti ja Viivi ovat tulossa hoitoon - eihän me mahduta tänne sekaan. :) ...ja joku saattaisi lauantaina löytää chihuahuan kassistaan... ;)

Anteeksi informaatioköyhä postaus. Tuli vain halu jakaa tämä hetki. Kun nyt istun tässä kassien keskellä. Tällaista on bloggaajan arki välillä.

Huolimatta siitä mitä eilisessä postauksessa onnellisuuden korostamisesta kirjoitin, teki kuitenkin mieli kirjoittaa tänään tämä. :)

Hyvän mielen asioita juuri nyt:

* Aurinko on paistanut koko viikon!

* Ihana viikko Kuopiossa johon mahtui pitkiä kävelyitä, taidenäyttelyitä, teatteria, uusia liikuntalajikokeiluja, vanhojen ystävien tapaamista, hyvin nukuttuja öitä ja rentoja aamuja siskon kanssa kahvipannun äärellä.

Käykää kuopiolaiset ihmeessä katsomassa Kuin ensimmäistä päivää, koskettava näytelmä vakavasta aiheesta huumorilla ja lämmöllä. Teatterissa pitäisi käydä useammin!

* Oonan soijapihvit. <3

Kati Leinosen näyttelystä Elämiä - VB-Valokuvakeskus / Kuopio

* Puurokuume jatkuu ja hykertelen uusille resepteilleni.

* Se että junassa sai kahviin kunnon kermaa! :)

* Edessä oleva päivä ystäväni Leenan kanssa, kalaruokaa ja illalla jalalla koreasti! :)

* Löysin pitkästä aikaa "uusia" kiinnostavia markettimeikkejä joita täytyy ostaa ja kokeilla!

Kivaa viikonloppua kaikille!

Kuvat: Kuopion Kaupunginteatteri, Fotofinlandia, Ruoka.fi, Wikimedia, Sanni.