Nyt olisi sitten luvassa HeidiB:n raportti kuitumaskara Feathersista. Minullahan tämä maskara ei oikein toiminut, ja halusin laittaa ripsarin eteenpäin kuullakseni jonkun toisen mielipiteen.
"Mun mielestä Feathers on yksinään ihan hyvä mascara, joka pidentään ja erottelee nätisti, mutta nuo irtokuidut valitettavasti pilaavat siistin ja erotellun efektin aika tehokkaasti. Kuidut kyllä pidentävät ja tuuhentavat ripsiä entisestään, mutta samalla ne tekevät niistä omituisen pörröiset ja epäsiistit. Kuituja on levittämisen jälkeen ihan kaikkialla ja niitä on aika mahdoton saada iholta pois. Ehkä reipas puuertointi auttaisi. Mulla kuituja meni aina myös silmään ja ne aiheuttivat ikävää roskan tunnetta silmissä."
Nuderipset vs. Feathers-ripset.
Toisessa silmässä pelkkää maskaraa, toisessa maskara + kuidut.
Heidin kokemukset tuntuivat siis pitkälti samoilta kuin omani. Pörröripsi express! :)
Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä. Esimerkiksi Charming Nails ihastui Feathersiin niin kovasti, että pyysi mua tuomaan itselleen jemmakappaleen kun edellisen kerran kävin kyläilemässä (CN:n kotipaikkakunnalla ei ole Kicksiä). Olen myöskin törmännyt asiakkaisiin, jotka ovat saaneet Feathersilla kunnon tekoripsiefektin ja ylistäneet maskaran maasta taivaisiin. No, niinhän se vain on että ripsiä on monenlaisia. Mikä toimii yhdellä, on aivan susi toisella. (Ja siksi en tule koskaan ymmärtämään kysymyksiä, "Suosittele jotain hyvää ripsaria..." No, voin suositella jotain joka toimii minulla. :)).
Sain tänään sähköpostia lukijaltani, joka opiskelee kosmetologiksi eräässä kaupungissa Suomessa. Lukija oli törmännyt blogistani otettuihin kuviin koulunsa ehostuskurssin opetusmonisteessa!
Lukijan lähettämiä kuvia
Olen luonnollisestikin otettu siitä, että kuviani käytetään opetusmateriaalina alan oppilaitoksessa, mutta tuntuu oudolta ja epäammattimaiselta ettei kuvien käyttöön oltu kysytty mitään lupaa eikä niiden alkuperää mainittu. En nyt mitenkään pahastunut asiasta, mutta ihan vain terveisinä kyseisen koulun opettajille, että olisi kohteliasta vastaisuudessa mainita kuvien lähde jos aiotte niitä käyttää.
Kuviani on aiemminkin löytynyt ihme yhteyksistä, mm. ainakin kaksi minulle täysin tuntematonta ihmistä käyttää meikkikuviani Facebookissa profiilikuvanaan mikä tuntuu erikoiselta, mutta nämä yhteydet eivät sentään ole niin "virallisia" kuin koulun opetusmateriaali.
Olen joskus miettinyt blogikuvien varustamista vesileimalla niinkuin monet bloggaajat tekevät, mutta mielestäni leimat rumentavat kuvia joten olen jättänyt ne lisäämättä. Tähän se sitten voi johtaa.
Tässä syksyn murheiden ja yleisen silmämeikkilaiskuuden keskellä on kaikessa hiljaisuudessa tapahtunut sellaista, että olen alkanut käyttää huulipunaa melkein päivittäin.
Yht’äkkiä tajusin huulipunan ”nerokkuuden” sen huonosta kestävyydestä ja alituisesta korjailun tarpeesta huolimatta; huulipunan laittoon kuluu vain muutama sekunti! (Olettaen, että käyttää sellaista punaa joka ei vaadi rajauksia.) Kyllä, tämähän on ihan itsestään selvää, mutta silmämeikki-ihmisenä en ole ennen oikein tullut miettineeksi sitä. Jos silmämeikkiin ei syystä tai toisesta ole aikaa tai innostusta, on nopeampikin keino tuoda kasvoille väriä. Ja jotenkin oivalsin sen vasta tänä syksynä.
Minulle huulipuna on aina edustanut vaivalloisuutta ja epäkäytännöllisyyttä koska sitä ei voi laittamisen jälkeen vain unohtaa – niin kuin silmämeikin voi koko päiväksi. Siksi huulipuna on jäänyt meikkirutiineissani suhteellisen epäsäännölliseen käyttöön.
Nyt kun en vähään aikaan oikein jaksanut panostaa silmämeikkiin, niin yhtäkkiä huomasin sutivani punaa huulille joka päivä. Se alkoikin tuntua helpolta ja vaivattomalta.
Ja päivästä toiseen sormiini hakeutui aina sama huulipuna.
Saanko esitellä uuden meikkiluottoystäväni: Benecos Pink Rose.
Pink Rose on vadelmanpunainen, kermainen puna jonka koostumus toi minulle heti mieleen Diorin Rouge Dior –laadun. Kosteuttava ja voidemainen Rouge Dior on mielestäni kaikkein ihanin huulipunalaatu, mutta 37€:n hinnallaan se ei ole päätynyt normihintaisena ostoskoriin kertaakaan. Benecosin punat taas ilahduttavat huomattavasti huokeammalla hinnallaan, huulipuna kustantaa 7,20 - 9,50 euroa (kaupasta riippuen).
Sain Pink Rosen maahantuojalta joskus ajat sitten, varmaankin jo viime talven Benecos-kokeilusetissä, mutta "löysin" sen meikkivarastoistani vasta syksyllä. Minulla on toinenkin Benecosin huulipuna, nuden sävyinen Pink Honey, mutta se ei ole ihan yhtä pehmeä ja kermainen kuin Pink Rose.
Huomasin, että koostumus ei ole ainoa yhtäläisyys Pink Rosen ja Rouge Diorin välillä. Rouge Dior –valikoimasta löytyy nimittäin hyvin samankaltainen sävy – Pink Baiser #361. (Tuo nimi huvittaa minua jatkuvasti, ehkä ruotsinkieliset ymmärtävät miksi…) Baiser on aavistuksen vaaleampi kuin Pink Rose, mutta huulilla niitä on vaikea erottaa toisistaan.
Pink Rose on ehdottomasti enemmän viileä kuin lämmin sävy, mutta se tuntuu sopivan melkeinpä kaikkien meikkien kanssa. Raikkaimmalta se näyttää kuitenkin yksinkertaisen värittömän silmämeikin kanssa, jolloin sen herkullinen marjaisuus oikein pomppaa esiin kasvoilta (ylin meikkikuva postauksen alussa).
Vadelmanpunaisen ystäville suosittelen ehdottomasti tutustumista tähän punaan.
Seuraavaksi muutamia erilaisia lookkeja joihin olen yhdistänyt Pink Rosen.
1. Lämmintä luumua ja kultaa.
Sisänurkassa YSL:n Golden Sands (Mohn, mitä muuten pidit omastasi? :)) ja loppuluomella Estee Lauderin Berry Ice.
2. Kylmää sinistä ja violettia. (Pink Rose näyttää todellista punaisemmalta koska kuva on otettu meikkipöydän valoissa jotka vääristävät punertavia sävyjä...)
Liikkuvalla luomella MACin Moon's Reflection ja luomivaossa MACin Parfait Amour ja Lotusland.
3. Violettia ja turkoosia.
Liikkuvalla luomella pohjustuksena Shiseidon Violet Visions ja päällä MACin Parfait Amour (ei olisi noin syvä ilman Shiseidoa), luomivaossa MACin Shimmermoss.
Nyt teillä jo tulee varmaan korvista ulos tätä ihkutusta, mutta kaverini näki meillä eilen Pink Rosen, kokeili ja lähti samantien ostamaan sitä. :D
Tämä juttu ei käsittele eteläpohjanmaalaisia, vaan sitä, miten ostan kosmetiikkaa. :)
En itse ole syntynyt Laihialla, mutta äitini on, ja hän on aina syyttänyt nuukuudestaan laihialaisuutta. En tiedä kerrotaanko nykypäivänä enää laihialaisvitsejä, mutta minun lapsuudessani laihialainen oli synonyymi kitsaudelle ja penninvenytykselle. Ja olen todellakin saanut erittäin laihialaisen kasvatuksen.
Säästän ihan kaikessa mikä vain suinkin on mahdollista. En käytä taksia kuin pakon edessä, nautin alkoholijuomani kotona etkoilla, asioin Lidlissä ja lasken tarkkaan tuleeko halvemmaksi tilata mantelijauhot netistä vai ostaa City Marketista. Minulle ei tulisi mieleenkään ostaa Diorin luomiväriä tai Guerlainin huulipunaa normaalihintaan. En ole ostanut edes yhtä ainutta MACin tuotetta Suomen ovh-hintaan. Ei, veikkoset. Kun on mahdollisuus säästää eurokin, niin silloin tuotteet tilataan vaikka valtameren takaa.
Viimeisimmän sivupalkkikyselyn perusteella myös suurin osa teistä vertailee hintoja ja ostaa sieltä mistä halvimmalla saa. Vain 9% vastanneista (135 henkeä 1494:stä) ostaa tuotteet sieltä mistä ne kätevimmin saa, oli hinta mikä hyvänsä. 30% vastaajista on kaltaisiani nettikauppashoppailijoita.
Minulla ei onnekseni ole mitään tarvetta saada himotuksiani nyt-heti-välittömästi-pronto, vaan jaksan ihan rauhassa odotella vaikka kuukauden että tuotteet saapuvat luokseni. Enkä ylipäänsäkään ole minkään limited edition –juttujen perään jotka täytyisi hankkia heti ilmestymispäivänään.
Jos haluan ostaa MACin tuotteita, ostan ne ulkomaanmatkoilta tai tilaan Jenkeissä asuvan kaverini kautta. MACin nettikauppa ei toimita Yhdysvaltojen ja Kanadan ulkopuolelle, joten teen tilauksen kaverini osoitteeseen ja hän sitten puolestaan toimittaa tilauksen minulle. MAC tarjoaa usein postikulut ilmaiseksi, ja tällöin en joudu edes maksamaan tuplapostikuluja. Ja ne postikulut jotka maksan, ovat alhaisemmat kuin nettikaupoilla, sillä kaupat lisäävät kuluihin aina omiaan kun taas kaverini perii pelkät konkreettiset USPS:n postikulut. Ja säästyy huimasti Stockmanniin verrattuna!
Jotkut markettihintaiset kosmetiikkatuotteet kuten IsaDorat, Lumenet ja Dependit voin ostaa ihan normihintaan, mutta useimmiten kyttään siltikin ”ota 3, maksa 2” –tyyppisiä tarjouksia. Selektiivistä kosmetiikkaa tai hajuvesiä en osta koskaan normihintaan. Pyrin ajoittamaan nämä hankinnat ulkomaanmatkojen yhteyteen lentokentille tai sitten tilaan nettikaupoista.
Jos kuitenkin haluan ostaa Suomesta vaikkapa hajuveden, odotan aina kunnes minulla on joku alennuskuponki. Tai haalin hajuvesiä ja selektiivistä kosmetiikkaa alennusmyynneistä. Tai sitten riehaannun maahantuojan omassa myymälässä, niin kuin Bernerillä marraskuussa. Kun mieheni käy ulkomailla työmatkoilla, on hänellä luonnollisestikin aina kosmetiikkaostoslista mukanaan. Aina kun on tilaisuus hyödyntää halvat ostosmahdollisuudet, ne käytetään.
Mitäs sitten tapahtuu, jos eräänä päivänä kohtaan maailman kauneimman, houkuttelevimman super-hyper-limited-edition luomiväripaletin jota on vain yksi ainoa kappale jäljellä eikä minulla ole kupongin kuponkia eikä edes kaveria jonka avulla hommata hommata tuote henkilökunta-alennuksella? Eikä palettia ole missään nettikaupassa tai tax free –myymälöissä. Jos paletin hinta olisi viiden kympin rajoilla, voisin harkita sen ostoa. Mutta en kalliimmalla. En vain pystyisi siihen. Laihialaisuus minussa on liian vahva. Todennäköisesti se viiden kympin pulittaminenkin harmittaisi. Ihan vain periaatteesta.
Miten on teidän penninvenytyksenne laita? Oletteko nähneet paljonkin vaivaa saadaksenne jonkun tuotteen halvemmalla? Mikä on suurin säästö jonka olette jonkun tuotteen kohdalla saavuttaneet?
Ammun itseäni oikeastaan omaan nilkkaan sanomalla tämän, mutta itse aina ihmettelen ihmisiä jotka eivät hyödynnä nettishoppailun tuomia säästöjä. Kun jonkun tuotteen saa kahdella-kolmella klikkauksella kotiin kannettuna jopa puolet halvemmalla kuin lähikaupasta, niin en pysty käsittämään että joku varta vasten haluaa maksaa kalliimman hinnan. Toki ymmärrän asian siinä tapauksessa, että henkilö tarvitsee oikean tuotteen valitsemisessa apua ja haluaa hyödyntää myymälän palvelun, mutta mikäli palvelulle ei ole tarvetta niin, ihmettelen hiljaa itsekseni nettikauppoja karttelevia.
Vaikka välillä tuppaa unohtumaan, että onhan joukossamme luonnollisesti heitäkin, joiden taloudelle on se ja sama maksoiko tuote 18 vai 80 euroa. En oikein osaa omalla kohdallani sanoa, hoitaisinko kaiken kosmetiikkashoppailuni Stockmannilla jos olisin varakas. En tiedä. En usko. Säästö tuo kuitenkin aina tyydytyksen. :)
4. joulukuuta tapahtui sellainen historiallinen (?) juttu, että suomalaisia kauneusbloggaajia kokoontui ensimmäistä kertaa viralliseen miittiin. Itselläni oli tosi lähellä että en päässyt koko tapahtumaan (ja yhden kaverin YO-juhlatkin piti jättää sen takia väliin, nyyh), mutta onneksi sitten kuitenkin pääsin paikalle sillä tilaisuus oli aivan mielettömän hauska ja antoisa.
Kiitokset tapahtuman eteen hurjasti vaivaa nähneille järkkääjille Pandalle, Lenorelle, Sonialle ja Shinylle, sekä Minnalle ja Betelle! Minunkin nimi tuolla järjestäjien joukossa on jostain syystä vilahdellut, vaikka en voi ottaa kunniaa mistään muusta kuin parin sponsorin hankinnasta.
Lenore ja Panda in action.
Tapahtumassa oli vieraina edustajia L'orealilta, Duroylta ja Polhemilta, ja saimme kuulla mm. Garnierin tammikuussa lanseerattavasta BB-voiteesta (kuvassa), Essien kynsilakoista, Duroyn siveltimistä ja Gel Spa -jalkakylvystä.
Cailapin siveltimet puolestaan liittyivät.....
...meikkitaiteilija Mariela Sarkimaan, joka puhui meille urastaan ja unelmien toteuttamisesta hurjan inspiroivasti! Täytyy sanoa että hän on kyllä todella hyvä esiintyjä. Mariela kertoili työkokemuksistaan mm. Barcelonassa ja Karibian risteilijällä niin eloisasti ja kiinnostavasti, että sitä olisi kuunnellut vaikka toisen tunnin! :)
Mariela esitteli myös syksyllä ilmestynyttä Make Up Bible -kirjaansa, sekä Cailapin kanssa yhteistyössä luotuja nimikkosiveltimiään.
Illan yllätysesiintyjä Kristiina Wheeler kirjoittaa nimmareita.
Iloiset blogikollegat (ja entiset työkollegatkin! :)) Sanni ja Virve.
Gel Spa -jalkakylpy tuntui ihanalta. Nämä olivat jotain tosi halpoja, ihan Prismoista löytyviä uutuustuotteita. Minä sain kokeilla laventelin tuoksuista rauhoittavaa versiota, ja olo oli kyllä kevyesti unelias kylvyn jälkeen. :)
Vähänkö vain nauratti kun mun jalat näytti kylvyssä ihan homeisilta! ^_^ Osa geeliä muodostavasta jauheesta ei sulanutkaan vaan jäi ihoon homeen näköisiksi länteiksi.
Suloinen Shiny jakaa lahjakasseja.
Osallistujat saivat ihan älyttömän määrän tavaraa goodie bageissaan. Itse en ottanut kassia vastaan kun en ehdi käyttää nykyisiäkään kosmetiikkajemmojani....
Virvellä ihana ilme!
Kyllä kosmetiikka on hauskaa! <3
Oli kyllä niin mukava päivä että miitti oli ehkä elämäni nopeiten kuluneet seitsemän tuntia. Paikalla oli runsas 20 bloggaajaa, ja osa blogeista oli minulle entuudestaan tuntemattomia. Oli tosi kiva nähdä kasvoja eri blogien takana, ja tutustua ylipäänsä ihan uusiin blogeihin. Ensi keväänä uusiksi? :)
Kuvat: Jussi Kivimäki - paitsi kuvat 13, 11, 12, 7 ja 9, jotka ovat miitin osallistujien ottamia Canonin laina-Ixuksella.
Sain lokakuussa yhteydenoton Guinotin maahantuojalta, ja minulle tarjottiin mahdollisuutta testata uutta hoitavaa meikkivoidetta, joka ei ollut vielä (tuolloin) tullut myyntiin. Ystävällinen yhteydenottaja sanoi ymmärtävänsä, että käytän pääsääntöisesti luonnonkosmetiikkaa ja mineraaleja, mutta toivoi kuitenkin että harkitsisin meikkivoiteen testausta jotta he saisivat siitä ammattilaisten käyttökokemuksia ennen tuotteen lanseerausta. Blogipostausta meikkivoiteesta ei edes toivottu.
Mutta minäpä kirjoitan siitä silti! :)
Meikkivoiteen nimi on Youth Time Foundation, ja Guinot taas lienee monille tuttu hoitoloiden puolelta. Guinot'ia ei siis myydä tavarataloissa tai kosmetiikkaliikkeissä, vaan ainoastaan kosmetologeilla. Ja merkkihän ei ole mikään halpa.
Juuri hinta ja saatavuus tekevät sen, että en koe hoitoloiden ammattilaiskosmetiikkaa itselleni kovin kiinnostavaksi. Olen käynyt kosmetologilla koko elämäni aikana ruhtinaalliset 2 tai 3 kertaa, joten hoitolatuotteet eivät luonnollisestikaan ole tulleet minulle läheisiksi. Minähän olen niitä "Yves Rocher -tyttöjä", jotka ovat pienen ikänsä hoitaneet ihoaan postimyyntivoiteilla ennen luonnonkosmetiikan löytämistä. :)
No, tällä pohjalla olikin erityisen kiinnostavaa kokeilla jotain niinkin ylellistä kuin Guinotin Youth Time -meikkivoidetta. 76€:n hinnallaan se on myös kallein meikkivoide, jota olen koskaan kasvoilleni laittanut. Edit. Helmikuu 2012 - tuotteen hintaa on tarkistettu ja ovh on nyt 63,75€.
Tuotetta kuvaillaan seuraavasti:
"Youth Time Foundation on kaksivaikutteinen hoitava meikkivoide, joka tasoittaa ihon pieniä virheitä ja väriä siloittaen samalla ihon pintaa. Hoitavat ainesosat parantavat ihon kimmoisuutta ja ehkäisevät kollageenisäikeiden sokeroitumista samalla kun mineraalipigmentit häivyttävät välittömästi ihon epätasaisuuksia."
En tiedä olisiko teistä kiinnostavampaa kuulla ensin tuotteen käyttökokemuksista vai siitä, lunastaako ainesosaluettelo tuotteen lupaukset, mutta aloitetaan vaikka jälkimmäisestä.
Purkin kyljessä komeilee isolla teksti "with hyaluronic acid". Hyaluronihappohan on tämän hetken käytetyimpiä anti-ageing-ainesosia ja on taas kovasti pinnalla, vaikka sitä on käytetty kosmetiikassa jo iät ja ajat. (Eikä sen käyttö rajoitu pelkkiin anti-ageing -tuotteisiin, vaan loistavan kosteudensitomiskykynsä vuoksi sitä käytetään paljon myös hiustenhoitotuotteissa.)
Ottaen huomioon, että tuotetta mainostetaan hyaluronihapolla, ei tunnu kovin vakuuttavalta löytää se ainesosaluettelosta toiseksi viimeisenä hajusteiden jälkeen. (Väripigmentit mainitaan muuten aina viimeisenä vaikka niitä prosentuaalisesti ei ole vähiten.) Hyaluronihappoa ei siis Youth Timesta löydy kovin mainittavia määriä. Mutta entäs muut ainesosat?
Merkittävät hoitavat aineet punaisella, hajusteet sinisellä.
Voiteessa on korkeat pitoisuudet erilaisia silikoniyhdisteitä (viisi ensimmäistä ainesosaa veden jälkeen), eli se todellakin tasoittaa ihon virheitä ja silottaa ihon pintaa. Villiruusun siemenöljy ja triglyseridit pehmentävät ihoa, teeuute, levä ja hyaluronihappo kosteuttavat. Tokoferoli eli E-vitamiini estää tuotteen hapettumista - ja suojaa ihoa vapailta radikaaleilta, mikäli se nyt on mahdollista. (En ole vieläkään muodostanut lopullista mielipidettä antioksidanttien tehosta ulkoisesti käytettynä. Asiasta on niin paljon ristiriitaista tietoa.)
Kosteutettavat ja pehmentävät ainesosat tuovat ihoon myös kimmoisuutta, mutta vaikutuksista kollageenisäikeiden sokeroitumiseen en menisi ihan takuuseen. Löysin ainoastaan vihreän teen kohdalta viittauksen kollageeniin. Vihreän teen sisältämä epigallokatekiinigallaatti voi viimeisimpien tutkimusten mukaan estää kollageenin hajoamista (lähde). Veikkaan kuitenkin, että koska silikonit ja mineraalipigmentit muodostavat meikkivoiteesta noin puolet, jää vaikuttavien aineiden osuus niin vaatimattomaksi ettei tuo pieni pisara teeuutetta juuri pääse kollageenisäikeisiin vaikuttamaan.
Sitten niihin käyttökokemuksiin. En tiedä yllätyttekö, mutta minä itse asiassa tykästyin tähän silikonipommiin niin, että käytin sitä kuukauden putkeen! Ja varmasti tulee käytettyä purkki loppuun, vaikka tuote on kyllä niin riittoisaa että pelkäänpä että se menee pahaksi ennenkuin pääsen lähellekään pohjaa. Mukana tulee spaatteli jolla voidetta olisi tarkoitus ottaa, mutta itse väsyin siihen pian ja aloin dippaamaan sivellintä suoraan purkkiin.
Maahantuojan mukaan Youth Timen pitäisi olla niin kosteuttavaa, että alle riittäisi pelkkä seerumi. Minun ihollani pintakuivuus tuli kuitenkin esiin päivän mittaan jos en laittanut alle päivävoidetta. Kuvasta näette Youth Timen peittoasteen; jälki on hyvin läpikuultavaa ja luonnollista. Youth Time luo mielestäni kasvoille samanlaisen hehkun kuin Lancômen ihana Teint Miracle. Iho näyttää meikkivoiteen levityksen jälkeen niin kauniilta ja kuulaalta että päälle ei tee mieli laittaa yhtään puuteria. (Laitan silti aina puuteria poskipäille jotta poskipuna levittyisi tasaisesti.) Sävy 01 tuo kasvoilleni hieman väriä mutta sulautuu ihooni saumattomasti.
Testiviikkojen aikana kirjoittamiani havaintoja:
- Samettinen, paksu, "whipped cream" -koostumus
- Levittyy hyvin ja tasaisesti
- Jälki läpikuultavaa ja levittyy iholle ohuesti vaikka koostumus paksua. Näyttää luonnolliselta.
- Kauniisti ihoon sointuva sävy (01)
- Jättää himmeän mutta hehkuvan, kuulaan pinnan
- Kestää todella hyvin. Tästä hyvänä todisteena flunssan = niistonkestävyys! ^_^ Niistäessä meikkivoidetta ei tartu juuri yhtään nenäliinaan.
- Iholle jäi paikoin pintakuivia kohtia. Suihkutin päivällä iholle kosteussuihketta joka poistikin kuivat kohdat hetkeksi, mutta ne olivat pian palanneet.
- Miellyttävä, raikas tuoksu.
Annoin Youth Time -meikkivoiteet kokeiluun myös ystävälleni M:lle (sävy 02) ja äidilleni (sävy 03). Kumpikin olivat laillani ihastuneita.
Äidin kokemukset:
"Meikkivoiteessa on miellyttävä, hillityn hieno tuoksu. Sävy näyttää purkissa liian keltaiselta, mutta mukautuukin iholla täysin sopivaksi. Tämän päälle en laita puuteria, ja se kestää koko päivän. Vaihtaisin nykyisestä meikkivoiteestani tähän. En tiedä johtuuko siitä että satuit mainitsemaan tuotteen hinnan, mutta se tuntuu kaiken kaikkiaan ylelliseltä."
M:n kokemukset:
"Levittyy hyvin, sekä sormilla että meikkisiveltimellä, tuoksuu kivasti. Tuntuu kosteuttavalta, jopa melkein märältä. Pitää kiillon poissa hyvin (tietty oon laittanut irtopuuterin päälle) eikä tartu sormiin jos pyyhkäseen. Ei ole myöskään liannut takin kauluksia tai kaulaliinaa, mulla tarttuu mineraalipohjatkin vaatteisiin.
Ei ole ainakaan toistaseks aiheittanut näppylää. Hieman kerääntyy nenänpieleen jos hikoilee kunnolla, mutta pysyy tosi hyvin. Kiva tuoksu.
Purkki on hankala aluksi koska siinä on se irtopäällynen joka pitäisi ottaa pois heti avatessa, mutta tuotetta on niin paljon ettei voi ja se on aina tiellä."
¨ ¨ ¨
Kiitokset Guinotin maahantuojalle tästä mielenkiintoisesta tilaisuudesta. Seitsemää kymppiä en meikkivoiteesta itse maksaisi, mutta kyllä tässä tuotteessa kieltämättä voi aistia aikamoisen eron päivittäiskaupan parin kympin perusmeikkivoiteeseen. Tuoksu, tuntuma, kesto ja kokonaiselämys ovat ihan eri luokkaa ja varmasti jollekin asiakkaalle Guinotin hinnan arvoiset. :) Youth Time -meikkivoide on tullut myyntiin Guinot-hoitoloihin marraskuun alussa.
Lakkapostaus sai ylivoimaisesti enemmän ääniä, joten täältä pesee! Mutta älkää te meikkivoidepostauksen toivojat masentuko, se juttu tulee ulos sitten seuraavana. Toivottavasti ensi viikon aikana.
Minulta ei monen muun kosmebloggaajan tavoin jäänyt huomaamatta loppusyksystä lanseerattu uusi kynsilakkasarja Kicks Make Up Nail Polish (jopas on tyhmä nimi…), ja ei mennyt kauaakaan kun olin kotiuttanut lakoista ensin viisi ja nyt pari viikkoa sitten kolme uutta jouluksi ilmestynyttä sävyä. Pullokuvat saa muuten klikattua isommiksi - näyttävät paljon nätimmiltä isoina! ^_^
Ensiksi hankkimani sävyt ovat kellankultainen Studio 54, metallisen persikkainen Bohemian Chic, ruskealta sokerilta näyttävä Brownish Bazar, upea kimallepronssi Rocky Bronze sekä viininpunaisella taitettu ruskea Thunder Sky. Tosi kauniita sävyjä!
Pullosta täytyy sanoa, että se tuntuu jollain tapaa hurjan kevyeltä ja ”heppoiselta”, jotenkin vielä halvemmalta kuin Dependin 3€:n minipullot. En osaa selittää miksi. Korkki voisi olla jämäkämpi, se tuntuu siltä kuin se voisi haljeta hetkenä minä hyvänsä jos ruuvaat pulloa kiinni hieman liian voimallisesti.
Kynteni ovat muuten tällä hetkellä niin hirveässä kunnossa että niiden kuvaaminen ja julkinen esittely pitäisi kieltää lailla. En tajua mikä kynsiini on tullut, ne katkeilevat koko ajan ja tällä nimenomaisella hetkellä kaikki muut kynteni paitsi vasemman käden nimetön ja peukalo ovat lyhyitä. Kuvista (jotka eivät ole ihan koronologisessa järjestyksessä) voitte seurata kynsieni murenemisen kaarta.... :/
Kun jouluksi ilmestyi uusia sävyjä, ja samaan aikaan alkoi sopivasti ”ota 3 maksa 2” –tarjous, niin kiikutin nämä kolme kullanmurua tiskiin nopeammin kuin ehdit sanoa ”Evening At Chateau Marmont”. Kyseinen sävy onkin saanut joulusetistä eniten huomiota. Tämä kullanvihreä sävy muistuttaa erehdyttävästi Chanelin tämän vuoden hittilakkaa Peridotia, ja voikin sanoa että Kicksillä on epäilemättä yritetty kopioida tuo upean kameleonttimainen sävy. En ole itse kokeillut Peridotia, mutta blogosfäärin vertailukuvien perusteella sanoisin että lakat ovat hyvin lähellä toisiaan, Marmont ehkä hieman kultaisempi.
Evening At Chateau Marmont
Syvän tummansininen kimallelakka Smoky Tuxedo osoittautui vaikeaksi kuvattavaksi, enkä saanut sen upeutta ikuistettua kovinkaan hyvin. Näin tummilla sävyillä on usein taipumus näyttää kynsissä vain epämääräisen tummalta, eikä kimallekaan näy kuin läheltä tiiratessa, mutta Smoky Tuxedossa kimalle tulee esiin todella selvästi ja sävy näyttää kauempaakin siniseltä. Aivan ihana lakka!
Venetian (Edit: Parisian) Masquerade on jännä oranssinpunainen, läpikuultava kimallelakka joka on parhaimmillaan jonkun toisen lakan päällä. Kimalle on voimakasta, ja sen kuvaaminen oli yhtä vaikeaa kuin Smoky Tuxedon. Kuvassa Venetian Masquerade China Glazen Free Loven päällä (kuvatiedostossa lukee väärin, Breakin). Edit. Sain lukijapostia jossa ihmeteltiin, eikö lakan nimi olekaan Parisian Masquerade. Katsoin pulloani, ja hell, siinähän tosiaan lukee Parisian Masquerade! Mutta Kicksin kuitissa lukee Venetian Masquerade. ^_^ Ja tämä nimi oli jäänyt mulle mieleen blogipostausta kirjoittaessa, en ollut tätä ennen varmaan koskaan edes katsonut mitä pullossa lukee.
Kaikkein viimeisin lakkahankintani on Snowcrystalin monisävyisenä kimaltava hippulakka Sparkling Champagne. Ennustan, että hullaannun tähän lakkaan samalla lailla kuin aikoinaan mattapäällyslakkaan ja crackleihin silloin kuin ne ilmestyivät, ja käytän tätä nyt kaiken aikaa kaikkien lakkojen päällä. Sparkling Champgne on ensimmäinen suurempihippuinen lakka jonka omistan, ja niinpä suhtaudun tähän vielä lapsekkaalla innolla. Lakassa on pienempää perusglitteriä sekä suurempia hippuja jotka hohtavat sateenkaaren väreissä. Todella bling!
Tässä olen yhdistänyt Sparkling Champagnen ja Thunder Sky’n. Thunder Sky’n viininpunaisuus ei muuten tule kynnellä esiin yhtään, vaan lakka on täysin ruskea.
Tänä iltana aion lakata fuksiapinkillä, tehdä siihen kultaisia raitoja ja vetää päälle Champagnen!
Pitkästä aikaa tutorial. Yksinkertainen mutta näyttävä vihreä-violetti väripläjäys.
Tarvitset:
Itse käytin Inglotin, Grimasin, IsaDoran ja Estee Lauderin luomivärejä. Lauderia en laittanut kuvaan mutta se on perusvaalea norsunluun sävy.
1. Pohjusta luomi. Levitä sinivihreää luomiväriä liikkuvalle luomelle ja halutessasi myös alaluomelle.
2. Levitä mattaviolettia luomivakoon. Vihreä ja violetti eivät luonnostaan häivyty toisiinsa kovinkaan hyvin, mutta kun valitussa vihreässä on myös sinistä, muodostuu sävyjen rajakohtaan kaunis liuku vihreästä sinisen kautta liilaan.
3. Levitä mattavioletin yläpuolelle (ja osittain sen päälle, tietenkin) helmiäisviolettia. Levitä helmiäisviolettia myös sisänurkkaan tuomaan valoa.
4. Levitä kulmaluulle vaalea highlighter joka häivyttää violetin reunat, ja tee rajaukset. Muistin tässä vaiheessa lisätä vihreää myös alaluomelle. :)
Minä käytin yläluomella mustaa geelieyelineria ja alasisäluomella kynärajausta. Geelirajauksen päälle vedin kevyesti glittereyelineria. Alaluomen sisänurkkaan lisäsin helmiäisvaaleanpunaista (ei näytä kuvassa vaaleanpunaiselta), mutta yhtä hyvin sinne voi laittaa mitä tahansa hohtavaa vaaleaa.
Like so.
Lisää maskara and you're good to go!
Kun silmämeikki on voimakkaan värikäs pidän poskipunan ja huulet hillittyinä.
Tässä vielä värikartta niiden ystäville.
...kuten IsaDoran Red Rush -joululookin promokuvien tekoripsiä.
IsaDora on tunnettu megaretusoiduista mainoskuvistaan, mutta tällä kertaa Photoshop-wizard unohti korjata mallin sisänurkista repsottavat irtoripset. Eli sattuuhan näitä ammattilaisillekin (eikä vain mun bannerissa... ^_^ Eikä mun ripset edes ole noin pahasti irti kuin Red Rush -naisella. :P)
P.S. Lukijani Nan, joka ilmoittauduit Acorelle-testipaneeliin, kurkkaisitko sähköpostiisi? :)
