Noniin, nyt sitten vihdoin esittelyssä CC-meikkivoidejutussa vilahtanut meikkivoidesivellin!
Kyseessä on Kicks BB Cream -sivellin, joka muotonsa perusteella on "sukua" Shiseidon suositulle Perfect Foundation Brushille. (En muuten tiedä milloin tuo Shiseidon sivellin itse asiassa on julkaistu, mutta jokunen vuosi sitten kaikki vain alkoivat yhtäkkiä puhua siitä.... Tietääkö joku miten vanha se oikeastaan on..? Ja oliko Shiseido ylipäänsä ensimmäinen tämän muotoisen siveltimen lanseeraaja..?)
Perinteisesti, kun ajattelemme meikkivoidesivellintä, meille tulee mieleen tämän tyylinen lättänäsivellin:
(Kuva The Body Shop)
Myös ns. skunkkisiveltimet ovat suosittuja meikkivoidetyökaluna, joskin edelleen vähemmän tunnettuja ainakin Suomessa. (Ainakaan kukaan asiakas ei ole koko työhistoriani aikana kysellyt skunkkisiveltimen perään...)
(Kuva MAC)
"Shiseido-sivellin" on ikäänkuin tiheän kabukisiveltimen ja perinteisen meikkivoidesiveltimen risteys. Synteettiset harjakset on sidottu tiheästi pyöreään muotoon ja pinta leikattu viistoksi, jotta se mukailee paremmin kasvon muotoja. Myös Diorilla on oma versionsa tästä siveltimestä, nimeltään Full Coverage Brush.
Diorin ja Shiseidon siveltimet ovat hintaluokassaan arvokkaita, mutta nyt on Kicks tuonut meille pienen kukkaron ihmisille oman, halvan version. Jipii! :) Jostain syystä se on nimetty BB-voidesiveltimeksi, mutta tokihan se käy muunkin meikkipohjan levittämiseen. En ole kokeillut noita kalliita siveltimiä joten en tiedä miten taivaita räjäyttävän upeita meikkauselämyksiä ne sitten tarjoavat, mutta tähän halpaankin kaveriin olen vallan ihastunut! Millään muulla en ole meikkivoidetta laittanutkaan sen saatuani (saapui luokseni samassa PR-paketissa Kicksin hiustuotteiden kanssa).
Sivellin tuntui kokonsa puolesta ensin hassun pieneltä, mutta sitten siihen tottui. Tällä voi levittää meikkivoiteen sekä pyörittelevin, buffaavin liikkein (kuten kabukilla), tai sitten pienillä "maalarinvedoilla". Itse käytän tuota vetotekniikkaa, mielestäni buffaamalla tulee ehkä liiankin peittävä ja meikkimäinen tulos. Tein aamulla pienen videon jossa näytän miten käytän sivellintä. :) Suurimmalle osalle teistä aiiiiivan tarpeeton instruktiopätkä, mutta tiedän että siellä joukossa on ihmisiä joille ei ole lainkaan itsestäänselvää miten erilaisia meikkisiveltimiä käytetään. Joten teille tällainen pikademonstraatio! :)
[vimeo 65210195 w=500 h=334]
Olen aiemmin tehnyt myös videon perinteisen "lättänäsiveltimen" ja skunkkisiveltimen käytöstä. Se löytyy täältä.
Lättänään verrattuna tämä tiheä shiseido-tyyppinen sivellin tekee tasaisempaa ja peittävämpää jälkeä. Ohuinta ja luonnollisinta tulosta hakevalle suosittelen skunkkia.
Kicks-siveltimellä on hintaa 13 euron kieppeillä (ei hitto mä olen huono bloggaaja kun en koskaan muista tuotteiden tarkkoja hintoja enkä näköjään kirjoita niitä ylöskään... :P) Onko joku muukin ihastunut näihin "shiseido-spin-offeihin"?
Minun samoillessani metsässä oli Mr. Karkkipäivä humppaamassa Ruotsin laivalla. Ja hyvin epätyypillisesti - hän oli tuonut minulle lahjan! Ja mikä vielä epätyypillisempää - kosmetiikkalahjan. (Jos olisin Sanni Karkkipäivän puoliso, minusta tuntuisi hyvin lannistavalta yrittää keksiä emännälle mitään kosmetiikkaan viittaavaakaan lahjaksi. ;))
No, Mr. Karkkipäivä päätti kumminkin yrittää, ja oli kuulema laittanut laivan tax freen myyjän hommiin. Hän oli jopa (ja tämä kohta kyllä nolotti minua kun kuulin siitä) kysynyt, tunteeko kyseinen myyjä sellaista blogia kuin Karkkipäivä. Kun myyjä oli vastannut myöntävästi, oli misteri ilmoittanut, että nyt sitten pitäisi löytää jotain sen blogin pitäjälle. "Mitä suosittelette?" - "Nyt menee kyllä vähän vaikeaksi", oli myyjä kuulema vastannut.
Lopulta myyjä ja karkkiherra olivat päätyneet tuoksulahjaan, ja myyjä oli suositellut Givenchyn Bloom EdT:tä. Minun tuoksumaustani ei herralla ole oikein aavistustakaan, eli hän ei ole varmasti osannut kuvailla myyjälle minkä tyyppisestä tuoksusta saattaisin pitää. Ihan niin suuria en itsestäni kuvittele että olettaisin kyseisen myyjän tuntevan tuoksumakuani blogini perusteella, mutta joka tapauksessa hänen valintansa oli aika......hyvä! :)
Bloom on Givenchyn tämän kevään "travel retail limited edition" -tuoksu, eli tuoksu, joka ilmestyy myyntiin ainoastaan lentokenttien ja laivojen myymälöihin. Jotkut merkit harrastavat tällaisia erityisiä travel retail -lanseerauksia. Kun asiaa miettii, se on kaupallisesti hyvin looginen "kikka". Sillä missä voisikaan pyöriä eniten tuliaislahjaa etsiviä miehiä ja naisia kuin juuri lentokentillä? Ja mitä nämä tuliaisen etsijät yleensä ensisijaisesti hakevat? Tietysti jotain, jota lahjan vastaanottajalla ei ole ennen ollut.
"Voitteko auttaa minua? Mitä voisin tuoda vaimolleni, hänellä on aina kaikki uusimmat tuoksut enkä yhtään muista mitä kaikkea hänellä on jo ollut..." Tällaisen kysymyksen kuullessaan myyjän on helppo tarjota esimerkiksi juurikin Givenchyn Bloom EdT:n kaltaista tuotetta. "Ei hätää, herra, tätä tuoksua rouvanne ei ole voinut ostaa ainakaan kaupasta. Se on myynnissä vain rajoitetun ajan ja ainoastaan lentokentällä/laivalla." :)
Bloomin punakukkainen pakkaus saa minut ensin "pelästymään", että kyseessä on ruusuinen tuoksu. Ruusu kun ei ole koskaan kuulunut ykkössuosikkeihini tuoksumaailmassa.
Ensimmäinen testisuihkaus kertoo kuitenkin, että Bloomissa ei tuoksu ruusu. En katso heti virallista tuoksukuvausta netistä vaan yritän itse arvailla mitä Bloom kätkee sisäänsä. En todellakaan ole hyvä tuoksunyanssien tunnistamisessa, ja tälläkin kertaa pieleen menee. Olen haistavinani raikkaan kirpeässä alkutuoksussa greippiä ja ilahdun (rakastan greippiä), mutta kirpeyden tuo joku ihan muu. Jota minulle ei tosin paljasta edes tuoksukuvaus.
"Bloom, a fresh and juicy, delicate and bewitching fragrance, will take you on a journey full of femininity and elegance".
Ensituoksu: kaviaari (!!), vadelma
Sydän: orvokki, iiris, tiaré-kukka
Pohja: puu, suitsuke, myski
Minulla ei ole aavistustakaan miltä kaviaarin pitäisi tuoksua hajuvedessä, ja etenkin yhdistelmä vadelma-kaviaari kuulostaa todella erikoiselta. Fragrantica-sivulla vadelman ja kaviaarin liittoa kuvataan "mehukkaaksi ja kevyen suolaiseksi gourmand-tuoksuksi".
Oli miten oli, pidän Bloomista. Se ei ole mielestäni erityisen tyylikäs tai elegantti hajuvesi, eikä kovin persoonallinenkaan, mutta sopii iloisen kirpeässä makeudessaan loistavasti kesän sesonkituoksuksi. Miinusta siitä, että tuoksu ei kestä iholla kauaa eikä juurikaan kehity, voimakkaan ensituoksun haihduttua loppukompositio jää iholle aika vaimeana, vaikkakin miellyttävänä.
Tämä oli muuten vasta kolmas tuoksu, jonka Mr. Karkkipäivä on minulle lähes 10-vuotisen taipaleemme aikana antanut. :) Siksi se tuntuukin niin erityiseltä ja ilahduin kyllä vilpittömästi herran rohkeasta eleestä ostaa minulle kosmetiikkaa..!
Mr. Karkkipäivän (paikoin hieman erikoisia) kommentteja tuoksukokoelmastani voi muuten lukea täältä (osa 1) ja täältä (osa 2). Tuoksuja on kertynyt tuon jälkeen aika liuta lisää, ja aikeissa onkin tehdä lähitulevaisuudessa osa 3. :)
Tämän arvion kanssa olen kyllä tosi myöhässä, tuotehan on ollut kaupoissa jo varmaan viime kesästä tai syksystä. Tosin en ollut mitenkään erityisen kiinnostunutkaan siitä. MUTTA, kun jonkun naistenlehden välistä löysin näytteen kyseisestä voiteesta, niin pitihän se sitten kokeilla.
Ja hei - tämä osoittautui niin hyväksi että siitä pitää kirjoittaa teillekin!
Kaikki varmastikin tuntevat jo tässä vaiheessa Garnierin alkuperäisen BB-voiteen, joka oli laatuaan ensimmäinen Suomen markkinoilla ilmestynyt BB. Alkuperäinen BB oli monen makuun vähän liian täyteläinen ja alkoi päivän mittaan kiillellä, ja niinpä sen rinnalle lanseerattiin matampi versio seka- ja rasvoittuvalle iholle. (Ja sittemmin Garnierin BB-perheeseen liittyivät myös herkän ihon Sensitive -versio ja aikuisen ihon anti-age-sisko....)
Itsehän tykkäsin alkuperäisenkin Garnier BB:n tunnusta iholla, mutta tämä mattaversio on yllättäen vielä parempi! Voide on paljon ohuempaa, sanoisin hyvin fluidimaista, ja tuntu vähän samalla lailla "hiekkainen" kuin L'orealin mainiossa Nude Magique BB-voiteessa. Voide levittyy kauniisti ja tasaisesti ja asettuu iholle hetkessä. Ihon pinta jää heti samettisen mattaiseksi. Pintakuivalle (kuivasta puhumattakaan) iholle tämä on koostumukseltaan aivan liian kuivaa, mutta meikäläisen normaalille iholle tämä asettui oikein mukavasti. Alle laitoin kylläkin erikseen kosteusvoiteen.
Näytteestä riitti koko viikon käytön verran (joo, sitä voi todella ihmetellä miten mä saan puolitoista milliäkin venymään näin... ^_^). Sävy Light sopi minulle hyvin. Yhtenä päivänä laitoin toiselle puolelle Garnierin normi-BB:tä vertailun vuoksi, ja jotenkin tuntui siltä että mattaversio saattaisi peittääkin paremmin. Normi-BB tuntui yhtäkkiä tosi rasvaiselta tähän verrattuna. Ja täytyy myöntää että mattaversion puoli kesti päivän aikana siistimpänä, vaikka päivän loppua kohden ihon pintakuivuus oli tullut sillä puolella vähän esiin.
Mutta siis kaikenkaikkiaan onnistunut koostumus. Näistä "länkkäri"-BB-voiteista on sanottava, etteivät halvat versiot kyllä yhtään häviä selektiiviselle puolelle, melkein tekisi mieli sanoa päinvastoin... Yhteenkään sele-puolen BB:hen en ole vielä täysin varauksettomasti ihastunut. Aina on mättänyt joku; väärä sävy, liian kuiva koostumus, jää meikkimäisen näköiseksi tai sitten ei peitä ollenkaan.
Mikä BB on ollut eniten teidän mieleenne? Löytyykö suosikki päivittäistavarakaupasta, sele-hyllystä vai Aasiasta?
Sain viikonlopun kynsilakkausta miettiessä voimakkaan macaron-leivos-kohtaa-My-Little-Ponyn- inspiraation.
Tässä tulos.
Tulipas kivat ja söpöt, ainakin omasta mielestäni! :) Ranskis-kärkien symmetriasta ei tarvitse heittää herjaa, en ole siinä mikään mestari. ^_^
Vasen käsi.
Oikea käsi.
Lakkaukseen käytetyt sävyt. Natural Coden ja IsaDoran lakat kevään kokoelmista ja blogin kautta saatuja, Snowcrystal omaa kokoelmaani ja pari vuotta sitten ostettu.
Scuba Blue on suosikkini, tosi pehmeä taivaansininen jonka sävy on kuvassa paljon vaaleampi kuin livenä. Aivan erisävyinen sininen kuin mikään aiemmin omistamistani 23 sinisestä kynsilakkasävystä, tosi kaunis. Natural Coden Rebel Royal on samaa sävysyvyyttä mutta tummempi, erittäin kaunis sekin. Kaikki mun aiemmat siniset ovat joko tummempia, turkoosimpeja tai harmaampia.
Oliko liikaa värejä kerralla vai "ihan jees"? :D
Tiedoksi: huomenna klo 12.00 on blogissa jälleen Kosmetiikkahuutajaiset. Mikä tarkoittaa sitä, että lahjoitan kosmetiikkaa eteenpäin postikulujen hinnalla. Tai tällä kertaa päätin lisätä postikulujen päälle 20 sentin "käsittelykulun". Joudun kuitenkin ostamaan kuoria ja muuta pakkausmateriaalia ja tuotteiden pakkauksessa ja postittamisessa on jonkin verran hommaa. 20 senttiä lienee siitä ihan ok korvaus. :) Tuotteet ovat suurimmaksi osaksi täysin käyttämättömiä.
Joukossa on meikkejä, ihonhoito- ja hiustenhoitotuotteita.
(Kuva vuoden 2011 huutajaisista)
Tuotteita saa huutaa yksi per henkilö, ja tuotteet varataan huutojärjestyksessä.
Huudettavat ilmestyvät eetteriin maanantaina kello 12.00. Eli olkaapa ruudun äärellä silloin jos kiinnostaa! :)
Sain eilen illalla vastauksen sähköpostiini AR Cosmetics Academylta koskien kuvani luvatonta käyttöä koulun nettisivuilla. Kuten torstaina kerroin, on meikkikuvani esillä koulun Kauneusmeikkauskurssin kuvagalleriassa oppilastyönä.
Kirjoitin asiallisen viestin, johon sain sangen häkellyttävän vastauksen koulun anonyymiltä edustajalta. Vastaaja ei siis laittanut nimeään viestin alle, eikä nimeä näkynyt edes lähettäjätiedoissa.
Kirjoitin koululle seuraavanlaisen viestin:
"Moikka!
Kirjoitan Karkkipäivä-kosmetiikkablogia, ja yksi lukijoistani laittoi juuri linkkiä sivuillenne että olette käyttäneet meikkikuvaani osana kuvagalleriaanne.
Kuva nimeltä "päivämeikkiharjoitus" eli ruskea silmämeikki on otettu blogistani. Saanko tiedustella miksi käytätte koulunne sivuilla toiselta luvatta otettua kuvaa joka ei liity kouluunne millään lailla? Luulisi teillä olevan lähikuvia silmämeikeistä omasta takaakin. Ja kuvagallerian tarkoitus on varmaan kuitenkin esitellä oppilaidenne töitä, ei jonkun bloggaajan.
Voisitteko poistaa kuvan? Kuulisin myös mielelläni selityksen, miten viitsitte käyttää toisen kuvaa edustamaan koulunne opetusta.
terveisin, Sanni XXX"
.
Sain hämmentävän ylimieliseen sävyyn kirjoitetun vastauksen. Nimetön vastaaja ilmoittaa heti alkuun ettei ole "varastanut" minulta mitään kuvia, ja että kaikki sivuilla näkyvät kuvat on kuvattu heillä koulussa ammattivalokuvaajan toimesta. Kirjoittaja lisää, että koska heidän opettajansa on lahjakas ja tunnettu meikkaaja, ei heidän tarvitse käyttää muiden kuvia.
Jos kuvaani kuitenkin on käytetty, niin sen on kirjoittajan mukaan täytynyt tapahtua Facebookissa jonne koulun oppilailla on oikeus lisätä kuvia. Hän jatkaa, ettei kuvissani selvästikään ole copyrightia, kun ne pystyy netistä kopioimaan. (!!) Kirjoittaja lisää, ettei kyseessä tällöin lain mukaan ole rikos tai väärinkäyttö.
Lopuksi hän ilmoittaa, että JOS minua nyt kovasti kuvani käyttö harmittaa, niin hän poistaa sen välittömästi ja korvaa mielipahani koulun opettajan työllä.
!!
Enpä ole ennen törmännyt näin epäammattimaiseen "asiakaspalveluun". Kuvani on päivän selvästi koulun nettisivujen kuvagalleriassa, ja kun täysin asiallisesti otan asian tiimoilta yhteyttä, saan nimettömän vastauksen henkilöltä, joka käytännössä kieltää kuvan käytön ja vieläpä väittää, että JOS kuvaa olisi käytetty, se olisi silti laillista.
Tässähän ei nyt edes omalla kohdallani ollut alkujaan kyse mistään maailmanluokan loukkaantumisesta kuvani käyttöön liittyen tai minkään tekijänoikeudellisen korvauksen vaatimisesta, vaan silkka hämmästys röyhkeästä toiminnasta ja kiinnostus saada selvyys miksi näin on toimittu. (Mutta ymmärrän kyllä teitäkin joiden mielestä tekijänoikeuslain rikkominen on vakava asia johon täytyy puuttua.)
Nyt kuitenkin koulun asenne sai minut todella kiukkuiseksi. Kuvaani ei ole edelleenkään poistettu, enkä saanut kirjoittajalta mitään vastausta kun kerroin, että kyllä minulla luonnollisestikin on tekijänoikeus omaan kuvaani ja kysyin, eikö hän katsonut tarpeelliseksi laittaa nimeään viestiinsä.
Edelleenkään, mitkään korvaukset eivät minua kiinnosta, koska itse kuvan "lainaus" ei siinä mielessä ole minulle iso juttu, mutta asiallista, ammattimaista ja ennenkaikkea pahoittelevaa suhtautumista olisin odottanut..! Oikeasti, todella röyhkeää!
Koululle voi varmaan laittaa palautetta ja kertoa, mitä mieltä tällaisesta toiminnasta on.
Edit. Sain kello 17.12 vastauksen nimensä tällä kertaa sisällyttäneeltä Anne Roseliukselta. Kuvani on nyt poistettu. Se oli kuulema joutunut koulun netti- ja Facebook-sivulle ulkopuolisen sivujentekijän toimesta. Tämä palveluntarjoaja on ottanut joitain kuvia Googlesta. Tämä on minulle annettu selitys.
Roselius myös tahtoi tehdä selväksi, että olin väärinymmärtänyt osan hänen ensimmäisestä viestistään; hänen aikeenaan ei suinkaan ollut korvata minulle aiheutunutta mielipahaa koulun opettajan työllä, vaan vain korvata luvatta otettu kuva galleriassa koulun opettajan kuvalla. Ja tämäkin siis alunperin vain siinä tapauksessa, JOS kuvan käyttö minua kovasti harmittaa. Eihän sen kai pitäisi. Ihme niuhotusta minulta puuttua siihen että kuvani esitetään jonkun vieraan koulun oppilastyönä.
Edit2. Toisen Roseliuksen kirjoittaman vastineen voi käydä lukemassa torstain postauksen kommenttilaatikosta TÄÄLTÄ.
Olen tässä viime aikoina mietiskellyt paljon kosmetiikkafriikin taivaltani. Olen ihan tarkoituksella etsinyt keinoja purkaa kevään aikana valtavaksi paisunutta kosmetiikkaähkyä ja tehnyt mielessäni retkiä kosmetiikkajuurilleni. On ollut ihanaa rentoutua noissa muistoissa.
Ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa tänne koko kosmeettinen "historiani" 10-vuotiaasta shampootytöstä 3-kymppiseksi kosmetiikkabloggaajaksi. Juttu on pitkä, mutta ehkä jaksatte lukea..? Näiden muistelu käy ihan terapiasta. ^_^
Kuvituksena kuvia vuosien varrelta ja otoksia kaapeissani asustavasta, krhm, "vintage"-kosmetiikasta. (Olen säilyttänyt joitain tuotteita niiden "museoarvon" vuoksi... :p)
Ensimmäinen voimakas muistoni kosmetiikasta on XZ:n leväshampoo, joka oli ensimmäinen oma shampooni. Olisinkohan ollut joku 10-11-vanha ja valtavan ylpeä siitä, että sain oman shampoon. Jo silloin kiinnitin huomiota ominaisuuksiin kuten tuoksuun ja pullon ulkonäköön. En tiedä johtuiko sitten juuri tästä shampoo-lahjasta, mutta hiustenhoitotuotteista muodostui ensimmäinen syvä innostuksen kohteeni kosmetiikassa.
Ensimmäiset huulipunani vuodelta 1992
12- tai 13-vuotiaana otin ensimmäisen permanentin, ja sen Parhaan Mahdollisen shampoon ja hoitoaineen löytämisestä muodostui erittäin tärkeä harrastus. Kampaamotuotteisiin ei minulla ollut varaa, mutta päivittäiskaupan putelimeri riitti loistavasti täyttämään intoiluni. Harkitsin aina pitkään uuden shampoo-hoitis-parin ostamista, ja tein päätöksen useimmiten putelien ulkonäön ja pakkaustekstien lupausten perusteella. Muistan kuinka pettynyt olin aina jos/kun tuote ei tehnytkään hiuksista silkkiä.
Yksi erityisen suuri pettymys on jäänyt mieleeni; Freeman Botanicals -sarjan Kiwi-shampoo ja Kirsikka-hoitoaine. Lähes 500 millin putelit kestivät käytössäni ikuisuuden, eikä edes tainnuttavan ihana tuoksu auttanut surkeaa pesu- ja hoitotulosta. Luonteelleni tyypillisesti käytin kuitenkin väkisin pullot loppuun. Muistan kuinka hämmentynyt olin siitä, että "miten näin kauniit pullot voivat kätkeä sisäänsä näin huonoa tavaraa"...? Siitä oli vielä pitkä matka markkinointimielikuvien ja totuuden välisen epäsuhdan oivaltamiseen... ;)
Puuterimuodossa oleva huulipuna jonka voitin jonkun lehden arvonnassa joskus yläasteella. Ei käytetty kertaakaan
13-vuotiaana 7-luokalle mennessä aloin myös käyttää meikkejä. Perusmeikkiini kuului peitepuikkoa silmien alle, paksu kerros kivipuuteria meikkipohjana, sähkönsinistä maskaraa, sinistä kajalia ja liilaa huulipunaa. 13-vuotiaana sain tehdä ensimmäisen oman tilauksen Yves Rocherille. Siitä lähtien en enää jakanut edes suihkugeelejä tai vartalovoidetta muun perheen kanssa - minulla piti olla kaikki omaa. :)
Luomivärit ja kiinnostus kynsilakkoihin tulivat mukaan. Eräänä iltana ystäväni Sarin luona keksin yhtäkkiä, että haluan alkaa kasvattaa kynsiä. :) Sari teki minulle manikyyrin, ja seuraavana päivänä tilasin Yves Rocherilta koko Soin Beaute des Ongles -sarjan kynsille! (Mistäkö muistan jopa sarjan nimen...? Minulla on edelleen tallessa yksi tilauksen tuotteista - kynsikylpy...!)
Yves Rocherin kynsikylpymaito vuodelta 1993, taustalla Rocherin kylpyvaahto niinikään vuodelta 1993.
Aloin hoitaa kynsiäni tunnollisesti kynsinauhavoiteella ja kynsikylvyillä ja kas, nehän eivät enää lohkeilleet ja alkoivat saavuttaa pituutta. Kynsien "kulta-aika" sijoittui kuitenkin vasta lukioon, jossa niiden pituus oli jotain aivan järjetöntä ansaiten minulle "Se Kynsityttö" -lempinimen.
Ensimmäiset luomivärini olivat pinkkiä ja violettia (Lumenen paletti edelleen tallessa! :)) ja siitä siirryin 80-luvun vaikutteiden pikkuhiljaa hiipuessa beigeen, luunvalkoiseen ja ruskeaan. Kulmakarvoja aloin meikata kun kampaajani kerran hiustenvärjäyksen yhteydessä ehdotti kulmien värjäystä. Muistan aina sen suuren oivalluksen hetken, kun katsoin värjäyksen jälkeen peiliin ja tajusin, miten paljon kulmakarvat vaikuttavat ulkonäköön. Ei ollut enää paluuta "kulmakarvattomuuteen"! ^_^
Yläasteen aikaisista kirjevihoista on selvinnyt, että haaveilin tuohon aikaan Cliniquen ihonhoitotuotteista. Tuohon aikaan selektiivinen kosmetiikka perusteinin ihonhoidossa oli kuitenkin suunnilleen yhtä yleistä kuin Aqualan L Paris Hiltonin kylppärissä.
Aloin vihdoin ostaa kampaamotuotteita ja Helsingin Museokadun Hairstore-liikkeestä tuli minulle ja muutamille ystävilleni "pyhiinvaelluskohde". Käsittääkseni Hairstore-konsepti sai alkunsa juuri tuosta liikkeestä. Olin seitsemännessä taivaassa kun pystyin Hairstoresta ostamaan esimerkiksi neljä L'oreal Osmose-tuotetta kolmella kympillä (siis markkaa :)) tai kolme Kerastasea neljällä kympillä.
Muistan miten uskomattoman hienolta tuntui pestä hiukset kampaamotuotteilla..! Ei puhettakaan että muut perheenjäsenet olisivat saaneet koskea puteleihini - säilytin niitä visusti turvassa omassa huoneessani ja vein ne kylppäriin vain suihkun ajaksi. Voi *lol*...
Latvaseerumi vuodelta 1995. Tuohon aikaan laki ei vielä vaatinut tarkkaa ainesosalistaa ja pakkausteksti kertoo seerumin koostuvan "silikonimakromolekyyleistä". :)
16-vuotiaana ostin ensimmäiset selektiiviset meikkituotteeni; Lancômen puuterin ja ripsivärin (Definicils, edelleen markkinoilla! :)). Olin heti huomaavinani eron puuterin laadussa, muistan kuinka ihailin kiillottomana pysyvää ihoani lukion vessan peilissä. Käytin edelleen meikkipohjana pelkkää puuteria 90-luvun puuteroidun trendin mukaisesti.
Rakkaat TBS:n tuoksuöljyni 90-luvun alkupuoliskolta; Woody Sandalwood (edelleen paras puutuoksu minkä tiedän..!) ja ällömakea Dewberry.
16-vuotiaana aloin myös toden teolla kiinnostumaan hajuvesistä. Ensimmäiset "kunnon" hajuveteni ostin Lontoosta syksyllä 1995; Calvin Kleinin CK Onen ja Rochasin mausteisen makean Tocaden (joka myös on minulla edelleen..!).
Vaihdoin puuterin meikkipuuteriin. Suosikikseni muodostui Lumenen meikkipuuteri, jota käytinkin pitkään aina siihen saakka kunnes löysin mineraalipohjan.
Kosmetiikkaharrastukseni pysyi tässä vaiheessa vuosia staattisena, eikä siihen juuri ilmestynyt mitään uusia elementtejä. Olinhan "aikuinen" ja tyylini ja lempimerkkini löytänyt. Rakastin kosmetiikkaa, mutta sen käyttö pysyi vielä "normaalin" rajoissa. Kaikki tuotteeni mahtuivat muutamalle kylppärin hyllylle ja meikit pieneen meikkipussiin. "Jemmaan ostaminen" ei kuulunut tapoihini ja ostin uuden tuotteen vasta kun edellinen oli lopussa. Ainoastaan kynsilakkoja minulla oli useita, ja pidin n. 12 lakan kokoelmaani jopa suurena...! :)
Suosikkimerkkejäni olivat Yves Rocher, Lumene, Bonacure, Elvital (ainoastaan hoitoaineet), Aqualan L, Revlon ja The Body Shop. TBS tosin oli minun näkökulmastani luksuksen rajoilla, ja ostin merkin kalliina pitämiäni tuotteita vain harkitusti.
Hiustuoteperhe anno 2006
Tapahtui monta asiaa. Koin epäonnistuneen permanentin seurauksena hirveän hiuskriisin, ja tajusin etteivät Bonacuret ja Elvitalit pelastaneet kuontaloani. Löysin tieni netin keskustelupalstoille (tätä ennen en ollut käyttänyt nettiä ollenkaan kauneusinnostukseni tiedonlähteenä), ja uusi maailma avautui eteeni. Innostuin hetkessä kosmetiikan raaka-aineista ja ainesosien merkityksestä ihon/hiustenhoidon tulokseen.
Samoihin aikoihin, ihan kiitos netin, löysin myös VÄRIT. Kaikki lähti mineraalimeikeistä, joiden edulliset sample-koot mahdollistivat meikkikokeilut kaikissa mahdollisissa herkullisissa sävyissä. Tätä ennen ei olisi ollut puhettakaan, että olisin ostanut kerralla joku 10 luomivärisävyä!
Minusta tuli kosmetiikkahamsteri. Aloin ostaa netin arvosteluiden ja hehkutusten perusteella hulluna hiustuotteita ja pian huomasin "tarvitsevani" ehdottomasti myös Diorin ja MACin meikkejä. Koin ns. Totaalisen Hurahtamisen. :) Kaapit ja meikkipussit täyttyivät ja pian kosmetiikkaa piti alkaa varastoida vaatehuoneeseen ja meikeille oli ostettava oma pakki.
Aiemmin töissä huomiota olivat herättäneet vain kynteni, nyt työkaverit ja asiakkaat alkoivat kommentoida sateenkaaria luomillani. :) Luomivärileikistä tuli joka-aamuinen suosikkihetkeni. Valitsin aina illalla keittiön pöydälle (jossa meikkasin) valmiiksi sävyt seuraavan päivän meikkiä varten. Suunnittelin meikkejä paperille ja kirjoitin ylös onnistuneiden meikkien "kaavoja" ja sävy-yhdistelmiä. Parin vuoden ajan pidin myös meikkipäiväkirjaa (!!), johon kirjoitin joka ikinen päivä mitä tuotteita olin silmämeikkiini käyttänyt. Freak-yyyyy.
Aloin jakaa töissä vinkkejä hyvistä tuotteista ja nettikaupoista, ja pian yhdelle jos toiselle alkoi saapua liilalla nauhalla solmittuja paketteja.... ^_^
Jouduin muuton takia alanvaihdoksen eteen, ja kosmetiikkaan liittyvä työ tuntui aikalailla ilmiselvältä seuraavalta askeleelta. Löysin kosmetiikkamyyjän koulutusohjelman ja pian olinkin jo tiellä kohti uutta työtä ja entistä kokonaisvaltaisempaa kosmetiikkaelämää.
Samana vuonna aloin myös kirjoittaa Karkkipäivää. :)
Luin Rita Stiensin kirjan "Totuus Kosmetiikasta" ja päätin vaihtaa kaikki ihonhoitotuotteeni luonnollisiin. Ensin kokeilun piti olla vain projektinomainen, mutta löytäessäni yhä vain parempia koostumuksia ja huomatessani eron ihollani, jäi luonnonkosmetiikka pysyväksi valinnaksi elämääni.
Vuoden loppuun mennessä kosmetiikka oli täyttänyt päiväni ja ajatukseni käytännössä 24/7.
Työllistyin heti koulusta valmistuttua ja olin onnellisempi kuin vuosikausiin. Lähdin päivittäin töihin kestohymy naamalla ja hyräilin hyllyjen välissä. Teki melkein mieli halata jokaista asiakasta, olin niin iloinen uudesta työstäni. Purkit ympärilläni olivat kuin uusi perheeni enkä saanut tarpeekseni niiden sisältöihin perehtymisestä. Kirjoitin päivittäin inci-analyyseja, vertailin työpaikkani eri tuotteita ja testasin kaikkea loppumattomalla innolla. Hyvä jos maltoin lähteä illalla kotiin...! :)
Työpaikan purkkiperheen alkaessa täyttää kosmetiikkatarvettani, alkoi ostomaniani hiipumaan. Ostin kosmetiikkaa edelleen peruspirkkoa runsaammin, mutta jätin nettikaupat lähes kokonaan ja kielsin itseltäni täysin hiustuotteiden oston jotta saisin jemmani joskus kulutettua loppuun.
Kosmetiikan syrjäytettyä lähestulkoon kaikki muut harrastukseni liikuntaa lukuunottamatta alkoivat ensimmäiset kosmetiikkaähkyn merkit nostaa päätään. Nautin edelleen työstäni, mutta kun meikeistä ja purkeista oli tullut ammatti, suhtautumiseni niihin alkoi muuttua. En enää meikannut joka aamu väreillä vaan valitsin yhä useammin nopean, vanhan beigeklassikon. Itse haalittujen tuotejemmojen ylpeä kuvailu ja listailu netin keskustelupalstoilla alkoi vaihtua ahdistukseen töiden ja blogin kautta sikiävästä purkkimerestä.
Ensimmäistä kertaa kosmetiikan kulutukseen alkoi liittyä negatiivisia tuntemuksia.
Ensimmäinen luomiväripalettini vuodelta 1992
Tajusin, että kosmetiikka oli vallanut aivan liian suuren osan elämääni. Päätin hidastaa bloggaustahtia lähes päivittäisistä postauksista kolmeen julkaisuun viikossa ja aloin aktiivisesti palauttaa vanhoja harrastuksia elämääni. Otin yhteyttä vanhoihin kirjeystäviini (joiden kanssa yhteydenpito oli viime vuodet ollut lähinnä Facebook-tasoa) ja aloin sinnikkäästi opettelemaan taas lukemaan kirjoja. Myös ruoanlaitosta oli tässä vaiheessa tullut rakas harrastus.
Kosmetiikkaostokset hiipuivat hiipumistaan koska en enää tarvinnut mitään.
Kosmetiikkaähky kasvoi musertaviin mittoihin. Kosmetiikkablogin kirjoittajana aloin jopa kokea syyllisyyttä tuntemuksistani kosmetiikkaa kohtaan.
Helpotti kun sai sanottua ääneen, että en minä aina jaksa kosmetiikkaa. Oikeasti. :) Jokin paine hellitti ja sen jälkeen on löytynyt taas aivan uutta inspiraatiota purkki"paholaisia" kohtaan. Ja nyt olen antanut itselleni "virallisesti" luvan saada ottaa etäisyyttä kosmetiikkaan kun siltä tuntuu. Arvostelujonossa odottavat purkit eivät enää saa tulla niskan päälle! ^_^
Aiheeseen liittyviä:
Minä ja hiukset - lyhyt historia
Hirmukynsien tarina, eli kuinka kasvatin pitkät kynnet
P.S. Olen keksinyt tällaisen hassun "juurille palauttavan" leikin, jota aion harrastaa tässä lähiaikoina. :) Menen erilaisiin kosmetiikkaliikkeisiin ja leikin, ettei minulla ole kotona yhtään kosmetiikkaa. Mitkä merkit kiinnostaisivat minua? Mitä tuotteita haluaisin ostaa? Tietenkään en oikeasti osta mitään, mutta kirjoitan ylös mitä tuotteita hankkisin jos minun pitäisi aloittaa "puhtaalta pöydältä". :)
Fuengirolasta vähän toisenlaiseen meikkikouluun.... ;)
Osallistuin viime viikonloppuna Helsingissä Make Up For Ever Academyn hää- ja juhlameikkikurssille. Opettajana toimi Julius Sepponen.
Kahden päivän kurssilla oli ensin teoria- ja demomeikkiosuus lauantaina ja sitten oppilaiden harjoitusmeikkausta sunnuntaina.
Julius loihti ihanalle demomallillemme Sallalle intensiivisen kauriinsilmämeikin.
Häämeikin kaikkein tärkein elementti on kesto. Meikissä kannattaa käyttää kosteudenkestäviä tuotteita niin pitkälle kuin mahdollista. Primer sekä luomilla että koko kasvoilla on ehdoton must.
MUFElla on peräti seitsemää eri sävyistä primeria erilaisiin tarpeisiin. HD-linjan primereilla voi esimerkiksi taittaa punoitusta, kirkastaa harmaata hipiää, raikastaa kelmeää ihoa tai neutraloida vihertäviä sävyjä. Näiden lisäksi on vielä erityisesti rasvoittuvalle iholle All Mat Primer.
Mikäli iholla on erilaisia "ongelmia", voi käyttää useampaa kuin yhtä primeria. Julius neuvoi, että eri primer-kerroksia ei kuitenkaan saa laittaa päällekkäin, tulos ei silloin ole pysyvä. "Ei kalvoa kalvon päälle". Primereita yhdistäessä ne täytyy sekoittaa, esimerkiksi rasvoittuvalle sekä punoittavalle iholle voidaan sekoittaa yhteen All Mat ja HD Primer Vihreä.
.
Kulmakarvat ovat myös meikin tärkeimpiä elementtejä sillä ne muotoilevat kasvoja ja vaikuttavat koko yleisilmeeseen. Väärin meikatut kulmat voivat tehdä kantajastaan esimerkiksi alakuloisen, vihaisen tai yllättyneen näköisen.
Julius neuvoi, että häämeikissä kulmia ei kannata meikata puuterimaisella kulmavärillä, se ei kestä yhtä hyvin kuin kynä, vaha tai voide. Make Up For Everin vedenkestävässä sarjassa voidemainen kulmaväri Aqua Brow, joka on Juliuksen suosikki kulmien meikkauksessa. Sallan meikissä hän teki havainnollistamisen vuoksi toisen kulman kynällä, toisen Aqua Brow'lla.
Silmämeikissä koko luomelle levitettiin voidemaista, shampanjan sävyistä Aqua Cream -luomiväriä #13. Varjostukset luotiin tummanvihreällä vedenkestävällä Aqua Shadow -silmämeikkikynällä jota käytettiin myös alaluomella, ja sen päälle lisättiin vihreää puuteriluomiväriä #93. Varjostusta syvennettiin vielä mustalla luomivärillä #4.
Liikkuvan luomen sisänurkkaan sipaistiin vaaleanpunaista puuteriluomiväriä #89. Kulmaluulla luunvaalea sävy #3 ja beige #126. Rajaus tehtiin Aqua Linerin sävyllä #14. Alaluomen sisärajauksessa Julius käytti puoliksi valkoista ja puoliksi mustaa kohl-kynää (ja näköjään seassa myös vihreää Aqua Shadow-kynää...)
Ripsiin harjattiin vedenkestävää Smoky Lash -maskaraa.
Meikkipohja + huulet tehtiin seuraavilla tuotteilla:
* * * *
Ja sitten sunnuntain harjoitusmeikkeihin! :)
Erään oppilaan työ vaiheesta valmiiseen. Meikkiä oli tuossa "valmis"-kuvassa tosin jo ehditty hieman pyyhkimään miedommaksi, kun malli ei halunnut lähteä liikenteeseen tummassa meikissä (enkä ehtinyt ottaa kuvaa ajoissa ;)). Tämä oli mun lempimeikki, ei ehkä ylläri? :D Kulta + violetti <3 !! Todella kauniit varjostukset.
Lähikuvassa rajaus. Julius neuvoi tekniikan, jolla raskaalle, poimuiselle luomelle saa piirrettyä kauniin siipirajauksen. Jos siiven piirtää "suoraan", se näyttää silmän auki ollessa poimuiselta ja ikäänkuin "katkeaa". Kun siiven piirtää kuvan havainnollistamalla tavalla hieman hyppyrimäisesti, ikäänkuin lentokoneen peräsimen muotoon, rajaus näyttää silmän auki ollessa linjakkaalta ja suoralta.
Toisen oppilaan työ.
Tässäkin käytettiin kultaa ja violettia yhdistettynä tummaan harmaanruskeaan. Vahva meikki joka oli livenä vieläkin tummempi
En ehtinyt / tajunnut / huomannut ottaa kuvia kaikkien kurssilaisten töistä kun olin uppoutunut suurimman osan ajasta omaan malliini. (Ja huomasin myös olevani jonkun verran "hukassa". Mielenkiintoista miten erilaiselta ja jopa vaikealta voikaan tuntua meikata ympäristössä, joka ei ole itselle lainkaan tuttu eikä tiedä yhtään missä kaikki tuotteet ovat eikä tunne meikkipohjien sävyjä jne jne... ^_^ Haastavaa! :))
Olisi kyllä ollut kiva näyttää vielä lisää meikkejä, kaikkien meikit olivat todella erilaisia.
Tässä siis mallini Hanne ennen ja jälkeen -kuvissa, jotka näitte jo aiemmin viikolla.
Oli kiinnostavaa lukea kommenttejanne ja antamaanne palautetta. Kiinnititte huomiota hyvin eri asioihin kuin opettaja. :) Teillä oli hyviä pointteja, kuten irtoripset joiden puuttuminen on kyllä aikamoinen kömmähdys juhlameikissä. Ilman niitä meikki on tosiaan viimeistelemätön. Juuri ripsistä en kuitenkaan saanut opettajalta kritiikkiä.
Juliuksen arvio:
Tein kulmakarvat Aqua Brow'lla, joka oli minulle entuudestaan aivan vieras tuote. Vähän jännitti sen käyttö, mutta lopulta sain sen laitettua aika tasaisesti. Sain MUFElta oman kappaleen kotitestailujakin varten.
Koska Hannella on vihreät silmät, tuntui roosan ja violetin sävyinen meikki helpolta (nohh, ehkä vähän liiankin itsestäänselvältä) suunnalta. Hannen oma tyyli ei ole mitenkään räväkkä, joten toisaalta tuntui luontevalta lähteä tekemään aika hillittyä meikkiä - vaikka sitten myöhemmin liika kiltteily jäi harmittamaan ^_^
Käytin silmämeikkiin koko luomella roosan sävyistä Aqua Cream -luomiväriä (#716) ja vaaleanpunaviolettia Diamond Shadow -luomiväriä (#303), ja varjostuksiin harmaaseen taittavaa keskiviolettia (#121) ja tummanviolettia (#79). Kulmaluulle laitoin neutraalia vaaleaa luomiväriä.
Rajasin yläluomen Aqua Black -geelilinerilla ja harjasin ripsiin Smoky Lash -maskaraa. Alaluomi oli viimeiseen saakka meikkaamaton, ja mietin pitkään tehdäkö sisärajaus vai ei. Lopulta meikki tuntui liian kesyltä, ja tein mustan sisärajauksen Aqua Shadow -kynällä ja lisäsin alaluomelle samoja sävyjä kuin yläluomella. Kuten aiemmin totesin, tummanharmaa kynä olisi ollut parempi valinta. Sisänurkkaan laitoin Juliuksen neuvosta valkoista kynää.
Pohdiskellessani oman varjostustyylini eroa Juliuksen demomeikkiin, minulle tuli mieleen tämä postaus parin vuoden takaa. Siinä minä ja ystäväni Leena teimme samoilla sävyillä omat versiomme samantyylisestä meikistä Leenan silmiin. Minun meikkikäsialalleni tunnusomaista on laajat kaaret ja utuiset reunat, ja voimakkaasti ulos- ja ylöspäin suuntautuvat häivytykset. Sanoin Juliuksellekin, että on se mielenkiintoista etten minä tunnu osaavan tuollaisia "keskitetympiä" varjostuksia. Tässä kai huomaa sen ettei ole käynyt mitään meikkauskouluja. ^_^
Hannen meikkipohja + huulet tehtiin seuraavilla tuotteilla:
Sekin oli teiltä hyvä pointti, että poskipunaa olisi voinut levittää keskemmälle kasvoja poskien "omenoille". Prinsessamaiset rusoposket olisivat tuoneet meikkiin eloa ja sopineet Hannen kapeille kasvoillekin. On muuten todettava, että kuvissa Hannen meikin varjostus + poskipuna on näyttävät todellista vaaleammilta, ihan noin kalpea hän ei ollut IRL. :)
* * *
Kiitokset MUFE Academylle, Juliukselle, Sallalle, Hannelle ja muille kurssilaisille mahtavan mielenkiintoisesta viikonlopusta!
Sain eilen vinkin eräältä lukijaltani koskien Espanjan Fuengirolassa sijaitsevan suomalaisen meikkaaja-maskeeraajakoulun kotisivun kuvagalleriaa. Galleriasta löytyy kuvia otsikolla "Kauneusmeikkauskurssi 2013".
Ainoa lähikuva, "päivämeikkiharjoitus", ei näyttäisi kuitenkaan olevan kenenkään koulun oppilaan tuotoksia. Tutulta näyttävässä kuvassa onkin meikäläisen tekemä meikki, enkä ole tietääkseni osallistunut tänä vuonna (tai muinakaan vuosina) kyseisen koulun kursseille. Itse meikkikin on tehty jo marraskuussa 2010, jolloin se julkaistiin blogissa osana "Nopeat ja simppelit" -juttua.
Mitä olette mieltä siitä, että maskeeraajakoulu turvautuu jonkun ventovieraan meikkikuvaan esitellessään kurssiaan? Luulisi nyt meikkikuvia olevan omasta takaakin. Ei ehkä paras mahdollinen käyntikortti koululle, jos omien oppilaiden tekemistä meikeistä ei löydy julkaisukelpoista lähikuvaa.... Sangen erikoista.
Sillä ei kannaltani ole mitään väliä jos joku käyttää kuvaani tällaisessa yhteydessä, mutta laittaa vain ihmettelemään koulun puolesta.
Aiemmin kuviani on bongattu mm. smokey-meikin opetusmateriaalina eräässä ammattikoulussa.
