Minusta on jostain syystä aina erityisen kivaa jakaa aamutunnelmia reissuilla.
Tänään aamuterveiset tulevat Bernistä.
Olipahan aika luksusta herätä aamulla tähän näkyyn keittiössä:
Airbnb-majoitukseeni kuuluu myös aamiainen, ja emäntäni oli kattanut minulle pöydän valmiiksi ennen töihin lähtöä.
"Mitä syöt yleensä aamiaiseksi?" hän kysyi eilen. Sanoin, että voin mielellään ostaa aamiaistarvikkeet itsekin kun ruokavalioni on sen verran erilainen enkä halua olla vaivaksi (ja minun juustoni, munani ja tuoreet kasvikset ovat paljon kalliimpia kuin leivät ja murot). Emäntä oli kuitenkin ostanut täydellisen setin Sannin aamupalaruokia.
Mikä palvelu. Tästäkin mitä ihanimmasta majapaikasta köyhtyy vain 60 euroa / yö.
Toki - huomattavasti kalliimpaa kuin 'Reikassa mutta Sveitsissä ei juuri tämän halvemmalla pääse bunkkailemaan ellet jaa mökkiä tai hostellin dormitory-huonetta useamman henkilön kanssa.
Kahvitarvikkeet ja jopa kananmunien keittovesikin oli laitettu valmiiksi.
Riittäisiköhän näistä juustoista alkuun... :) Toivuin lauantain fondue-övereistä yllättävän nopeasti (vaikka lauantai-iltana vatsan kivistäessä oli hyvin toisenlainen fiilis) ja juusto maistuu taas :D
Reissuaamuni alkavat kahvin lisäksi aina myös suomalaisella radiolla. Tänäkin aamuna seurana ovat olleet YleX ja Saara. Niin mahtavaa kuunnella Saaran juttuja joka aamu <3
Täällä ei syödä picnic-munia ;)
YleX:n lisäksi minulla on Bernin kämpillä myös nelijalkaista seuraa - Magda-koira.
Magda tykkää myös juustosta. :)
Joku saattaisi ehkä tuntea olonsa epävarmaksi kahdestaan vieraan koiran kanssa vieraassa asunnossa. Emännän mukaan Magdasta ei kuulema ole apua jos joku murtautuisi asuntoon koska se vain hakisi pallon ja pyytäisi rosvoa leikkimään. :)
Magdan isäntä ja emäntä tekevät pitkiä työpäiviä ja Magdalla on oma dog-sitteri joka käy viettämässä sen kanssa aikaa iltapäivisin.
Täällä on kuuma. Siis k-u-u-m-a. Rakastan aurinkoa mutta nyt on todettava että täällä on melkeinpä liian tukalaa.
Miten erilaista valokin on täällä verrattuna Alppeihin. Ihan mielettömän kirkasta ja häikäisevää. Kirkasta sellaisella keltaisen autereisella tavalla, ei puhtaan skarpisti. Ei paljon reiskatkaan auttaneet eilen kun siristelin menemään Bernin vanhassa kaupungissa.
Lysähdin paita läpimärkänä Rosengartenin näköalapenkeille vanhan kaupungin yläpuolelle. Tässä sentään tuntui pieni, lohdullinen tuulenvire. 10 minuuttia aiemmin ostamani Cola Zero oli jo lämmennyt juomakelvottomaksi.
Alas päästyäni parkkeerasin seuraavaan juotavaa tarjoilevaan näköalapaikkaan Münsterin puutarhaan. Kello oli 19.30 ja asteita edelleen varmasti yli 35. Hikikarpalot valuivat sääriä pitkin.
Pitäisiköhän suosiolla tehdä tänään niinkuin paikalliset; hypätä Aare-jokeen ja lillua siellä koko päivä. ;)
P.S. Juuri tätä kirjoittaessani tuli misteriltä viesti; "Pollux summit. Taas kaksistaan huipulla. Ja hieno päivä".
<3
Kokemukset, joita et kokisi ilman kumppaniasi.
Mr. Karkkipäivä ja minä olemme tosi hyvä tiimi, jos saan itse sanoa. ("Köysistö", mies ehkä sanoisi :)) Olemme monessa asiassa todella erilaisia, mutta yhtä monessa asiassa luonteemme ja elämäntyylimme sopivat yhteen täydellisesti, ja toisaalta erilaisuutemme toimii myös vahvana liimana. Ainakaan ei tule tylsää. :)
Misteri on järkevä, realisti, välillä vähän perisuomalaisen jäyhä, raha-asioissa suurpiirteinen, provokatiivinen, välillä äksy, helposti hermostuva (kun emäntä on niin hidas), mutta samalla lempeä, höpsö, hassu, itseironinen, huolehtiva, ja sympaattinen. Minä olen tunteellinen ja vähemmän järkevä, idealistinen, hetkessä elävä, taloudessa tarkka, sentimentaalinen nössö ja temperamenttinen tuittupää samaan aikaan, hidas ja välillä tehokaskin. Mutta useimmiten hidas ja valtavan tunteellinen.
Mies viettäisi mielellään aikaa niin huvipurren kannella Monacossa shampanjaa siemaillen kuin laavussa Lapin metsissä nokikahveja keitellen. Minä viettäisin mieluiten aikaa hyvään kirjaan hautautuneena tai aurinkoisella rannalla kävellen, elämän ja kanelipullien ihanuutta mietiskellen.
Olemme tuoneet toistemme elämään monia uusia asioita. Voitteko kuvitella esimerkiksi että minä, kasvissyöjä ikävuodesta 14, en harrastanut lainkaan salaatteja ennenkuin löimme hra Karkkipävän kanssa hynttyyt yhteen. Minä taas olen opastanut miestä mm. parempien shampoiden maailmaan :)
Misteri saa elää rinnallani ehkäpä vähän kummallistakin elämää, todennäköisesti paljon kummallisempaa kuin minä hänen kumppaninaan. Minulla on usein tunne, että olen kertakaikkiaan tosi hassu ja höpsö, enkä käyttäydy ollenkaan niinkuin aikuisen "kuuluisi". No, en nyt tiedä onko äijäkään aina ihan aikuinen juttuineen, mutta ainakin hän on osoittaa useammin aikuismaista harkintaa ja, hmm, käytännön toimintakykyä. Huomaan usein ajattelevani, "Voin luottaa siihen että kyllä X osaa, kyllä hän tämän järjestää." <3
Tänä iltana halusin kuitenkin kertoa siitä, että mies on tuonut elämääni myös tämän:
Suoritin tänään elämäni korkeimmalle suuntautuneen patikan kiipeämällä yli neljän kilometrin korkeuteen Breithornin vuoren huipulle.
Tällaistakaan en olisi koskaan kokenut ilman Äijää.
Ulkoilmaelämä. Parhaita asioita joista on tullut osa elämääni kiitos miehen.
Olin sitten Seitsemisellä tai Sveitsissä, nämä kokemukset ovat jotain joita todella vaalin. <3 Ehkä laadukkaampaa antia kuin hyvin vaahtoava shampoo...? ;)
4164 metriä.
Hakkusydän. :)
Tuolla lipalla tuli käytyä.
Aika hyvä päivä. :)
....kun vain en olisi illalla vetänyt juustofondueövereitä......
Siirryimme eilen Zermatissa uuteen majapaikkaan (hotellista mökkiin), ja suoritin asianmukaisen jääkaapintäyttöoperaation.
Ruokaostoksiin kuuluvat itsestäänselvästi kananmunat.
Minusta kun on kyse, niin pyrin tietysti ostamaan halvinta. Sveitsissä kananmunatkin ovat kalliita, ja 6-packista saa kevyesti maksaa jopa 5 euroa.
Coop-marketin halvimmat kananmunat kantavat nimeä Pic-Nic Import Eier (Pic-nic tuontimunat..?), ja 10-pakkaus niitä maksaa 3,95€. Pitelin pakkausta pitkään käsissäni. Ostaisinko..? Munat olivat erikoisia.
Ne ovat nimittäin värjättyjä.
Miksihän juuri nämä munat ovat niin paljon halvempia kuin muut..? Miksi ne on värjätty? Ja mikä ihmeen pic-nic...?
Lopulta ostin munat hinnan ylipuhumana.
Kämpillä selvisi, ettei värjäys ollut munien ainoa erikoisuus.
Ne olivat valmiiksi keitettyjä!
Enpä ole eläissäni törmännyt kaupan hyllyllä valmiiksi keitettyihin muniin. Picnic-munat ovat samalla hyllyllä huoneenlämmössä muiden munien joukossa niinkuin ei mitään. Kuinkahan moni ei-paikallinen on tehnyt minun virheeni ja ostanut niitä luullen niitä tavallisiksi raaoiksi muniksi...
Mieleeni muistui saman tien kesäkuussa Karkkipäivän kommenttilaatikossa käyty keskustelu keitettyjen munien säilyvyydestä. Keitetyt munat kuuluvat vakioeväisiini, ja kannan niitä mukanani niin käsilaukussa junaeväinä kuin rinkassa useamman päivän patikkaretkellä. Olen pitänyt niitä erittäin hyvin säilyvinä ja luottanut pilaantumisen suhteen hajuaistiini. Pilaantuminen vain yhden päiväreissun aikana ei ole käynyt mielessäkään.
"Itse asiassa keitetty muna on yksi pahimmista. Pilaantuu hyvin helposti.", kerrottiin kommentissa. "Keittämätön kananmuna säilyy huoneenlämmössä mutta ei keitetty".
Sveitsiläiset picnic-munat ovat ilmeisesti luonnonoikku. Niitä myydään huoneenlämpöisinä, ja säilyvyys on yli kuukauden! Ken tietää kuinka kauan ne olivat jo olleet kaupan hyllyllä.
Vaikka omia retkimuniani en ole epäillyt (koska tiedän tarkalleen kauanko niiden keittämisestä on), niin nämä munat kieltämättä aiheuttivat hämmentyneen ja kevyesti vastenmielisen reaktion. Siis oikeasti, miten nämä voivat säilyä yli kuukauden...? Voiko näitä muka syödä turvallisesti?
Eikö keltuainen tummene jo muutamassa päivässä?
En kyennyt täysin luottamaan picnic-laatuun. Keitin tämän päivän patikalle muutaman tuoreen munan, mutta rohkenin ottaa yhden picnicin mukaan kokeilun vuoksi.
- - Eikä munassa tosiaan ollut mitään ulkoisesti tai hajuaistillisesti havaittavaa vikaa. Se oli normaalin kananmunan tuoksuinen ja värinen, kovaksi keitetty muna. Täydellisen raikkaan keltaisella keltuaisella. Se maistui hyvältä. Itse asiassa paremmalta kuin omat, vähän turhan löysiksi jääneet tuoremunani.
Kaikkea sitä kohtaa. Uskaltaisitteko te syödä näitä..?
Ennen tämän jutun kirjoittamista googlasin keitetyn munan säilyvyyttä. Kaikissa lähteissä lukee, että keitetty muna tulee säilyttää viileässä ja säilyy muutamista päivistä noin viikkoon. Yhdessäkään lähteessä ei sanota keitetyn munan säilyvän huoneenlämmössä. Hmmm.... Mitä ihmettä picnic-munille on tehty että ne säilyvät....? Onko ne käsitelty jotenkin..?
Myönnän, että tämä jää todellakin vaivaamaan minua.
Jos joku osaa valottaa munien arvoitusta, niin informaatio otetaan ahnaasti vastaan.
Matterhornin ensinoususta tuli eilen 14.7. kuluneeksi tasan 150 vuotta.
Sitä onkin juhlittu täällä Zermatissa runsaalla ohjelmalla, ja teinpä sen kunniaksi itsekin ensinousuni Matterhornille - no, sen alarinteelle Hörnli Hütten majalle. ;) On sekin kuitenkin 3260 m korkeudessa. :)
Hotellimme parvekkeelta saamme ihailla Matterhornin klassista siluettia.
Tässä chillaamme maanantaina iltapäivällä juuri saavuttuamme.
Maanantai-iltana Matterhornin ensinousun vuosipäivää juhlistettiin valaisemalla nousureitti soihduin. Upean näköistä!
Toimitusta oli kerääntynyt seuraamaan sankoin joukoin ihmisiä, pienen Zermatin keskusta oli ihan tukossa.
Seuraavaksi kuvakertomus eiliseltä Hörnlin patikalta.
Päivä alkoi hissinousulla Schwarzeelle, joka on ylin hissipysäkki ennen Matterhornia.
Ylhäällä ollaan! Zu den Wanderwegen...! :)
Patikkamatkaa vertikaalimetreissä kertyi päivän aikana 2300 metriä, koko reitti oli ehkäpä 8 km. Aikamoinen ponnistus meikäläiselle - siis nuo vertikaalit. Jos olette patikoineet ylöspäin kolmessa kilometrissä niin kenties nyökyttelette ymmärtäväisesti :)
Maisemissa ei valittamista.
Siellä siintää jo Hörnlin maja.
Reitin viimeinen, noin parin kilometrin osuus on pelkkää jyrkkää siksak-nousua. Mr. Karkipäivä opasti minua oikeaan tekniikkaan; mieluummin korostetun hidastettuja askeleita niin että hengästyminen pysyy kurissa eikä tarvitse pysähdellä, sen sijaan että yrittää kulkea normaalivauhtia, jolloin aina 10 minuutin välein on ihan tööt ja on pysähdyttävä vetämään henkeä.
Hörnlin maja on Matterhornin kalleimpia, ellei kallein, majoituspaikka. Jos tänne siis haluaa yöksi jäädä, minkä monet Matterhornin huippua tavoittelevat kiipeilijät tekevät.
Hörnlin majalta on enää lyhyt taival Matterhornin perusreitin alkuun.
Joka on tässä. Siitä vain kohti Matterhornin huippua 4478 metrin korkeuteen.
Reittimme Schwarzeesta Hörnlille. Schwarzee näkyy oikeassa reunassa kuvan keskiosassa, laaksossa siintää Zermatt.
Tällä "alppikoiralla" oli omat auringolta ja pölyltä suojaavat lasit. Cool!
Matka alas kesti yllättäen pidempään kuin ylös. Alaspäin tulo on aika rankkaa pohkeille, polville ja nilkoille.
Schwarzeelta jatkoimme vielä jalan alas Zermattiin kahden tunnin reitin.
Laaksossa. Kävelyä päivän aikana tuli yhteensä vajaa 7 tuntia.
...ja voin kertoa että kyllä tuntuu tänään jaloissa ja kropassa...! ;) Kun eilen saavutettiin laakso ja Zermatt mietin, ovatko jalkani koskaan olleet yhtä muusina.
Muusina, tyytyväisenä ja onnellisena kaaduin illalla hotellin sänkyyn.
Tänään vähän kevyempi patikka Gornergratille. :)
Lähden huomenna Sveitsiin. Minulla on
a) mennyt totaalisesti hermo viime viikkoina matkaa suunnitellessa
b) aivan mahtava fiilis kun nyt vihdoin lähdetään <3
Sveitsin ongelma? Maa on lähes liian upea. Siellä on ihan liikaa superlatiiveja.
Olen käynyt Sveitsissä kolmesti enkä koskaan unohda ensimmäistä reissuamme. Ajaessamme vuoristosolien läpi meni tämäkin loputon pälpättäjä hiljaiseksi, suunnilleen vain haukoin henkeäni majesteetillisten maisemien lipuessa ohi. Kuvankauniita kaupunkeja, turkooseja järvenselkiä, tyrmääviä vuoristomaisemia, leppoisia alppilehmiä kelloineen, silmänkantamattomiin vihreyttä ja upeaa luontoa…. Kaikki oli niin täydellisen postikorttimaista että se tuntui ihan klisheeltä. Mikä tämä tällainen paikka oikein on? Häh? Mielessäni Sveitsi oli edustanut virallisen jäykkää bisneselämää, kuivia ja prässättyjä liikemiehiä nahkasalkkuineen istumassa Zürichin hotellien auloissa sekunnilleen ajassa kulkevien kellojen alla. Pikku-Heidistä viis, minulle Sveitsi oli viileä, etäinen ja totinen.
Kunnes kävin siellä. Harvemmin ovat mitkään ennakkoasenteet kumoutuneet niin totaalisesti.
Nyt olen vieraillut maassa kolmesti ja ihastus vain syvenee. Jos minun pitäisi muuttaa johonkin maahan Suomen ulkopuolelle niin se olisi Sveitsi.
Suhteeni Sveitsiin on ihan erilainen kuin Kreikkaan. Kumpikin kuuluu suosikkikohteisiini, mutta eri syistä. Kreikka on kotoisa, lämmin, rakas. Vähän nuhruinen ja kiistatta ongelmainenkin. Siellä ovat saaret ja syvänsininen meri ja ihana Välimeren valo jonka kauneutta ei voi sanoin kuvailla. Kreikka on vanha ystävä. Sveitsi ja minä vasta tutustumme. Se on ylväs, puhdas, elegantti, siisti, raikas, moderni. Siellä on vuoria, suklaata ja juustoa. Siellä asiat toimivat.
Loppukuukauden ajan minun ja Sveitsin olisi tarkoitus syventää suhdettamme. Ensimmäisen viikon vietän misterin kanssa Zermatissa Matterhornin juurella patikoiden, samaan henkeen kuin viime kesänä Ranskan Chamonixissa. Seuraavat kaksi viikkoa ovat vielä auki, tarkoitus olisi reissata Sveitsin sisällä itsekseni äijän jäädessä Zermattiin kaverinsa kanssa vuorikiipeilemään.
En malta odottaa..!
Mutta miksi minulla meni hermo?
No, budjettilomailu Sveitsissä ei suju samaan spontaaniin tyyliin kuin esimerkiksi Kreikassa. Jos ollenkaan, budjetista riippuen. Ja toisekseen; miten sitä pystyy valitsemaan minne mennä? Jos olette koskaan käyneet Sveitsissä tai edes selailleet Sveitsin matkaesitteitä, teillä on varmasti jonkinlainen aavistus maan upeiden kohteiden ja joka nurkan takana lymyävien helmien kirjosta. Piskuisinkin alppikylä – ja jo pelkkä auto- tai junamatka sinne - saattaa härmäläisen epäuskoon idyllisyydessään. Lopulta on melkein ihan sama minne menee koska siellä on varmasti upeaa.
Minun luonteelleni tämä on suuri ongelma. En pidä valitsemisesta. Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä enemmän ahdistun. Siksi Ahvenanmaalla ja minulla synkkaa niin hyvin. ;) Kaikki on pienessä skaalassa ja vaihtoehdot rajatut = rauha sielussa.
Olen viettänyt viime viikot Sveitsin matkailuesitettä selaten. Aivan älytöntä hommaa. Käännän sivua, ja joka aukeamalla on 10 uutta ehdottomasti vierailun arvoista kohdetta. Sveitsi, älä viitsi..! Anna nyt edes pari "jos olet Sveitsissä niin näe ainakin nämä..." -vinkkiä. Ei. Joka kantoni kylineen, järvineen ja linnoineen esitellään äärettömän houkuttavana, vaellusmaastoista puhumattakaan. Tämä maa ei päästä suunnittelijaa helpolla.
Eräs ystäväni on naimisissa sveitsiläisen kanssa, käännyin hänen puoleensa. Hänen vinkeistään päädyin siihen, että käyn ainakin Bernissä. (Kuka muu myöntää unohtavansa että Zürich ei suinkaan ole Sveitsin pääkaupunki vaan Bern..? :p) Mukaan valikoitui myös Ticinon alue, sillä en ole vielä käynyt Sveitsin italialaisessa osassa.
Kun lopulta olin saanut reittiluonnostelman paperille, ryhdyin valitsemaan junapassia. Ei ole sitäkään tehty helpoksi. Tiesittekö, että pieni Sveitsi tarjoaa loputtoman valikoiman erilaisia passeja maan sisäiseen matkustukseen? On interrail-passin tyyppisiä lippuja erilaisilla pituuksilla kolmesta päivästä kahteen viikkoon perus- ja fleksi-versioina, on Half Fare –kortteja, on transfer-lippuja, ja jos pää ei vielä mennyt sekaisin niin vielä näiden yhdistelmiä. Siihen päälle alueelliset passit.
Ottaisitko kaiken kattavan mutta kalliin Swiss Travel Passin? Vai sopisiko Swiss Pass Flex paremmin tarkoitukseen? Liitettäisiinkö siihen vielä Half Fare Combi –ominaisuus? Vai riittäisikö pelkkä Half Fare? Tulisikohan lopulta kuitenkin edullisimmaksi matkustaa yksittäisillä Supersaver-lipuilla?
H-u-o-k-a-u-s.
Jos massia riittää niin valinta on varmasti yksi hailee. 15 päivän interrail-tyyppinen passi maksaa 440 frangia (n. 420€) ja oikeuttaa rajattomaan matkustukseen kaikissa junissa, busseissa, laivoissa ja paikallisliikenteessä.
Jos budjetti on rajallinen, huolellinen suunnittelu kannattaa. Lipuissa voi säästää aivan mielettömästi, mutta sen eteen saa todellakin nähdä vaivaa.
Hajotettuani melkein pääni päädyin Half Fare –korttiin ja Supersaver-lippujen kyttäykseen. Supersaver-liput ovat Sveitsin rautateiden halvin lipputyyppi, vähän niin kuin VR:n Veturitarjoukset, paitsi että niitä on saatavilla koko ajan. Niitä löytyy tietyille junavuoroille ja ovat sitä halvempia mitä aikaisemmin ne ostaa. Half Fare -kortti on 120 frangia maksava, kuukauden voimassa oleva lippu, jolla saa kaikki, jopa alennetut liput, vielä puoleen hintaan. Tällä yhdistelmällä esimerkiksi Zürich-Zermatt –junalipun sai hintaan 37,80, kun sen normaali hinta on 126 frangia. Kikkailu siis todellakin kannattaa.
Jos olisin varannut kaikki liput suunnittelemalleni reitille jo Suomessa, olisi lipuille tullut hintaa yhteensä vain 221 euroa. Reitti on Zürich-Zermatt-Locarno-Bern-Zürich. Mutta lopulta en halunnut sitoa itseäni ennalta lukkoon lyötyyn reittiin ja päivämääriin. Entäs jos haluankin jäädä pidemmäksi aikaa Zermattiin? Tai johonkin muuhun kohteeseen?
Ei, valitsen spontaaniuden. Se tarkoittaa vähän kalliimpia lippuja ja majoitusvaihtoehtojen niukentumista, mutta tällä mennään. Kaikkein parasta on matkustaa fiiliksen mukaan. :)
Jos rahat loppuvat, voin aina jäädä Zermatin mökkiin, ei varmasti huono vaihtoehto sekään.
Katsotaan miten ämmän käy! Täältä tullaan taas, Sveitsi! :)
Minulla on takana 19 vuoden kokemus Kreikan matkailusta ja kymmenittäin laivamatkoja maan kauniissa saaristossa.
Kolme viimeistä syksyä olen omistanut yksinomaan Kreikan saarihyppelylle, ja taskuun on kertynyt mukavasti jakamisen arvoisia vinkkejä.
Jos haaveilet matkasta Kreikan kauniille saarille, tai olet jo päättänyt lähteä ja reissu on konkreettisessa suunnitteluvaiheessa, tästä postauksesta voi olla sinulle hyötyä :)
MILLOIN MENNÄ?
Jos sinulla on vapaus valita mihin aikaan lähteä, ovat syksy, kevät ja alkukesä suositeltavimpia sesonkeja. Heinä-elokuussa Kreikassa on tukalan kuuma, hinnat korkeimmillaan ja suosituimmat laivayhteydetkin usein pitkälle ennakkoon loppuunvarattuja. Tietysti saat myös ”taistella” majapaikoista kymmenien tuhansien muiden turistien kanssa.
Loman ajankohdan valinta ei tietenkään aina ole mahdollista, ja jos lähdet Kreikkaan vilkkaimmalla sesongilla, voi olla hyvä varata ainakin joitain suosituimpia laivareittejä kuten Pireus-Santorini jo ennalta Suomesta käsin. Liput voi helposti varata netissä. Vaikka suositut reitit ovat monesti täynnä, on kesäkauden etuna vuorojen tiheys. Toisin kuin syksyllä ja talvella, ovat pienemmätkin saaret kesäkaudella linkitettyinä päivittäin.
Keväällä merivesi on vielä viileää mutta maa vehreimmillään ja kukkaloisto tietysti upeimmillaan. Huhtikuusta kesäkuun alkupuoliskolle on erittäin miellyttävä ajankohta matkustaa Kreikkaan, etenkin heille jotka eivät viihdy hellesäissä.
Syksy on parasta aikaa meille, jotka rakastavat lämpöä, aurinkoa ja linnunmaitoista merivettä. Merivesi on lämpimimmillään mutta pahimmat helteet jo takana. Hinnat ovat keväällä ja syksyllä samaa tasoa, majoitusta voi saada jopa puoleen hintaan kesäsesongin hinnoista. Lämpötilat syys-lokakuussa ovat kauttaaltaan vielä 30 asteessa, Dodekanesian saaristossa ja Kreetalla kesä voi jatkua pitkälle marraskuuhunkin.
MITEN MENNÄ?
Jos haluat lentää edullisesti, parhaat vaihtoehdot tällä hetkellä ovat Norwegian ja Ryanair. Norwegian on ainoa halpalentoyhtiö joka lentää Kreikkaan (Ateenaan) suoraan Helsingistä. Liput alkaen noin 79€ suuntaansa. Edit. Kappas - kreikkalainen Aegean on myös alkanut lentää Helsinki-Ateena-väliä! Norskin lisäksi täältä pääsee siis myös toisella edullisella lentoyhtiöllä suoraan Ateenaan. Liput alkaen 80 € / suunta.
Ryanairilta saa usein vieläkin edullisempia lippuja, mutta matka on aloitettava Ruotsista Skavstan kentältä, joka on noin 90 minuutin bussimatkan päässä Tukholman City-terminaalista. Ryanair lentää Skavstasta kolmeen eri kohteeseen Kreikassa (kesäkauden 2015 tilanne).
Kolmas tapa lentää edullisesti (ja suoraan) on viime hetken lomalennot. Välillä voi löytää ihan superhalpoja diilejä; viime keväänä bonasin meno-paluun Santorinille hintaan 59€. Viime hetken lähtöjä voi kytätä vaikkapa Napsusta.
Kreikkaan pääsee toki myös junalla, mutta tämä tulee kiistatta kalliimmaksi kuin lentäminen, ja vie nopeimmillaan noin kolme päivää Suomesta.
Useimmat aloittavat saarihyppelyn Ateenan satamakaupungista Pireuksesta (aikatauluissa kirjoitetaan muotoon PIRAEUS, hyvä muistaa), mutta reissun voi yhtä hyvin aloittaa miltä tahansa saareltakin. Pireuksesta yhteydet ovat laajimmat, valtavalta satama-alueelta lähtee päivittäin jopa 3-numeroinen luku laivoja.
.
MISTÄ LÖYDÄN TIETOA LAIVAYHTEYKSISTÄ?
Aikataulusivustoja Kreikan saaristoon on netissä pilvin pimein, osa parempia, osa huonompia. Jaan tässä kolme omaa luotettavaa suosikkiani, joita käytän aina.
Selkein layout ja nopein ja miellyttävin käyttää. Toisin kuin useimmat muut aikataulusivustot, Danae näyttää samalla hakutuloksella myös reittien hinnat.
Miinukset:
Ei ole ns. älykäs sivu eli ei osaa etsiä mahdollisia olemassa olevia yhteyksiä lähtösataman perusteella. Yhteyksien olemassaolo selviää vain kokeilemalla; syötät esimerkiksi from Samos to Zakynthos, ja sivu vastaa, ettei tällaista yhteyttä ole.
Myös valittu päivämäärä vaikuttaa, sivu näyttää tiedot vain haetulle päivämäärälle. Jos torstain tulos on ”not found”, niin vaihtamalla perjantaihin yhteys voikin löytyä.
Hakee aikataulut vain alkaen viisi päivää eteenpäin.
Etu:
Selkeys ja hintatiedot. Paras ja nopein työkalu silloin, kun hakee aikatauluja reitille, jonka tietää olevan olemassa (esimerkiksi itsestään selvät Pireus – Kreeta/Santorini/Rhodos jne).
Selkeä ja älykäs sivu joka näyttää aikataulut laajemmalla aikavälillä kuin Danae.
Miinuksena Danaeen verrattuna hintatietojen puute. Hinnat saa selville vasta klikkaamalla hakutuloksista eteenpäin, jolloin ohjaudut matkatoimiston sivulle.
Openseasin paras ominaisuus on ehdottomasti sen älykäs hakukenttä, joka hakee from-kentän eli lähtösataman perusteella kaikki olemassa olevat yhteydet. Jos siis kirjoitat esimerkiksi Milos, hakukone näyttää to-kentässä mihin satamiin Milokselta ylipäänsä on mahdollista päästä. Käytännöllistä! Toiminto ei kuitenkaan ole aukoton, sillä ohjelman tietokanta näyttää kaikki vuoden ympäri olemassa olevat yhteydet. Osa yhteyksistä kuitenkin on tauolla syksy- ja talvikaudella.
Näin ollen, vaikka hakukenttä ensin näyttää sinulle että esimerkiksi Folegandrokselta on yhteys Kimolokselle, niin hakiessasi yhteyttä lokakuussa millä tahansa päivämäärällä, tulos on ”no results”. Tämä johtuu siitä, että yhteys on olemassa kesäkaudella mutta lakkaa syksyllä.
Todella hyödyllinen kohta Openseasin hakuohjelmassa on ”All”-vaihtoehto. (Näkyy ylimmässä Openseas-kuvassa To-kentässä). Sen valitsemalla näet kerralla kaikki saman päivän yhteydet tietyltä saarelta.
Olet vaikkapa Tinoksella, etkä osaa päättää mihin lähtisit seuraavaksi. Tiedät vain, että haluat lähteä perjantaina. Valitset päivämäärän ja from Tinos to All, ja saat ruudulle kaikki Tinokselta perjantaina lähtevät yhteydet. Sitten vain valitsemaan mihin paattiin hypätä.
GTP.GR (eli Greek Travel Pages)
Kaikkein informatiivisin ja yksityiskohtaisin aikataulusivustoista. Parhaana ominaisuutena se, että sivusto näyttää yhdellä hakutuloksella suoraan minä viikonpäivinä yhteys toteutuu, ei tarvitse erikseen hakea useilla päivämäärillä jotta yhteyden tiheys selviää. GTP:kään ei kuitenkaan näytä reittien hintoja.
Layout on hieman puiseva Danaeen ja Openseasiin verrattuna eikä sivu myöskään toimi älykkäästi, eli se ei tarjoa sinulle mahdollisia yhteyssatamia valitessasi lähtösataman. Sen sijaan sivu näyttää aina tarkasti minä päivämäärinä viimeisin aikataulu on voimassa (aikataulut päivitetään muutaman viikon välein) ja milloin uusi aikataulu astuu voimaan.
GTP:stä voi myös hakea pelkästään satamakoodeilla saarten nimien sijaan, jolloin saat hakutuloksista yhä vain yksilöllisemmät. Joillain saarilla on useita satamia, ja ehkäpä haluat lähteä juuri siitä satamasta jota lähimpänä asut? Muut hakusivustot näyttävät tulokset vain saaren nimellä erittelemättä, mikä satama on kyseessä, jos saarella on useita sellaisia.
.
Käytän usein kaikkia näitä kolmea hakusivustoa yhdessä. Ensin tarkistan Openseasista mille saarille paikasta X ylipäänsä on yhteys, sitten katson GTP:stä minä päivinä yhteys totetutuu ja Danaesta sen, paljonko matka maksaa. Olisihan se loistavaa, jos joku taho jonain päivänä kehittäisi sivuston, jossa yhdistyisivät kaikki nuo hakuominaisuudet.... :)
MAJOITUSVINKKEJÄ
Oma suosikkimuotoni majoittua Kreikassa on ehdottomasti yksityisen vuokraama huone eli domatia. Olen esitellyt domatia-systeemiä perusteellisemmin omassa postauksessaan.
Siistin, tilavan vuokrahuoneen omalla keittonurkkauksella saa syyskaudella jopa alkaen 15 euroa yö, keskihinta pyörii 20 eurossa. Erona edullisemman tason hotellimajoitukseen ei käytännössä ole kuin vastaanottotilojen ja aamiaishuoneen puute, ja tietysti hinta - hotellit ovat aina kalliimpia. Huoneen taso domatiassa ja yksinkertaisessa hotellissa voi olla ihan sama, usein jopa domatian eduksi. Kolmella-neljälläkymmenellä eurolla voi odottaa saavansa jo erityisen hyvätasoisen vuokrahuoneen (puhun nyt off-season –hinnoista, heinä-elokuussa hinnat voivat olla tuplat.)
Domatiani Androksella
Vuokrahuoneiden tarjoajat ovat satamissa laivoja vastassa, ja kun jalkaudut laivasta, kohtaat pian joukon ”Rooms To Let” / ”Domatia” / ”Studios For Rent” –kylteillä varustettuja isäntiä ja emäntiä. Vuokraajat huutelevat kilvan hintojaan turisteille, ja siitä voi sitten napata kiinnostavimman tarjouksen. Usein vuokraajilla on myös kuvia huoneistaan, ja he järjestävät kyydin majapaikkaan.
Jos domatian tarjoajia ei jostain syystä olisi vastassa satamassa, voi huoneen vuokrata domatia-välityksen kautta. Useimmissa satamissa on pieni domatia-yhdistyksen pömpeli jonka henkilökunta auttaa löytämään vuokrahuoneen. Jos tällaistakaan luukkua ei ole näkyvillä, hakeudu turisti-infoon tai paikalliseen matkatoimistoon. Saarilla kaikki matkailun parissa työskentelevät ovat tavalla tai toisella tekemisissä domatiavuokrauksen kanssa.
Domatiani Skopeloksella
Nykyään osa domatioista on varattavissa myös netin kautta. Ainakin booking.comista löytää paljon vuokrahuoneita. Tunnistat domatiat hakutuloksista hinnan (alhaisimpia) ja nimen (yleensä aina ”Rooms/Studios”) perusteella.
Netin kautta varattavat domatiat ovat yhtä halpoja kuin satamassa saatu diili. Voit myös kokeilla tehdä niin, että varaat netin kautta domatiaan vain 1-2 ensimmäistä yötä ja neuvottelet sitten paikan päällä edullisemman hinnan lopuille päiville. Tämä on käytännössä onnistunut kohdallani aina – syyskauden etuja.
TURVALLISUUDESTA
Olen hypellyt Kreikan saarilla suurimmaksi osaksi yksin, enkä ole koskaan kokenut oloani turvattomaksi. Perääni ei huudella eivätkä vieraat ihmiset lähesty minua, eivät edes vaikka istun yksin illalla ravintolan pöydässä. Vuokrahuoneiden isännät eivät ole ehdotelleet sopimattomia eikä vuokraukseen ole muutenkaan liittynyt koskaan mitään ongelmia.
Sanon aina kaikille, että koen Kreikan turvalliseksi yksinäiselle naismatkaajalle, mutta se tuttu maalaisjärki kannattaa tietysti aina pitää mukana. Omalla tyylillä ja olemuksella voi myös olla paljon vaikutusta siihen, missä määrin paikalliset ottavat kontaktia.
BUDJETISTA
Kreikka on suomalaiselle edullinen maa matkustaa, syödä ravintolassa ja majoittua, mutta ei juurikaan shoppailla. Kosmetiikka ja vaatteet ovat Suomen hinnoissa, samoin kauppojen elintarvikkeet tuoreita kasviksia lukuun ottamatta. Maitotuotteet ovat jopa kalliimpia kuin Suomessa. Usein simppelissä tavernassa saattaa syödä halvemmalla kuin jos ostaisi illallistarvikkeet kaupasta. Horiatiki eli perinteinen kreikkalainen kyläsalaatti on hinta-laatusuhteeltaan parhaimpia budjettiluokan nälän sammuttajia; etenkin vähemmän turistillisissa paikoissa horiatiki-annokset ovat valtavia (ne on tarkoitettu jaettavaksi) ja ison kimpaleen fetaa kera kulhollisen mehukkaita tomaatteja, sipulia, paprikaa ja oliiveja saa alle viidellä eurolla.
Itse olen pärjännyt Kreikassa niinkin alhaisella päiväbudjetilla kuin 38 euroa, joka piti sisällään kaiken laivamatkoista ruokaan ja majoitukseen. Tällöin söin kuitenkin pääasiassa tölkkitonnikalaa ja kasviksia. Viiden kympin päiväbudjetilla elää jo totutusta tasosta riippuen herroiksi ja saa vuokrahuoneen lisäksi kaksi taverna-ateriaakin joka päivä.
Toivon, että vinkeistäni oli hyötyä tai jopa inspiraatiota kaikille Kreikka-kuumeisille! :)
Itse lasken jo viikkoja syyskuuhun. Uudet saaret odottavat löytämistään, ja ne vanhat rakkaat jälleennäkemisen riemua...!
KATSO MYÖS:
- hakemisto kaikkiin juttuihini yli 40 Kreikan saaresta ja mantereen kohteista joilla olen käynyt.
Reissun päätöspäivään sopii interrail-tarina, jonka sain kuulla eilen kun yövyin tädilläni Tukholmassa. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan tätä kertomusta - samalla reissulla tätini tapasi elämänsä miehen ja koki elämänsä tähän mennessä ainoan yliluonnollisen tapauksen.
Kuvitus perjantai-illalta huippusympaattisen uuden Couchsurfing-ystäväni Meiken luota. Yövyin Meikellä sekä meno- että paluumatkalla Hampurissa. Joistain Couchsurfing-housteista tulee ystäviä. Meikestä ja minusta tuli heti, niinkuin minusta ja Luisista.
Tiedän että Luis lukee blogiani kääntäjän avulla - Luis, tämä tarina kiinnostaa varmaan sinuakin, se kun sijoittuu Espanjaan. :)
(Kun saapuu väsyneenä ja hiestä märkänä kuumasta junasta, voi vain iloita kun kohteessa odottaa kotoisa illallinen hyvässä seurassa parvekkeen vilpoisuudessa...)
*
Kesä 1987. Tätini Aila on 23-vuotias ja interrail-matkalla ystävänsä Hannan kanssa Espanjassa. Tytöt ovat olleet San Sebastianissa ja suuntaavat seuraavaksi Pamplonaan joka on tunnettu joka heinäkuu järjestettävästä San Ferminin festivaalista ja siihen liittyvästä härkäjuoksusta.
Tytöt ovat ostaneet paikkaliput junaan, jonka oli väitetty olevan ihan täynnä. Junavaunu jossa tyttöjen paikat ovat on aivan tyhjä. Siellä ei ole ketään muita kuin Aila ja hänen ystävänsä. Tytöt ovat kummissaan. Onko tämä oikea juna...? Muut vaunut näyttävät olevan täpötäynnä. Juuri ennen junan lähtöä vaunuun nousee kuitenkin kolmas matkustaja, noin kuusissakymmenissä oleva mies. Hän istuu Ailaa ja Hannaa vastapäätä.
Mies esittäytyy Vittorioksi ja alkaa matkan aikana jutella tytöille, jotka ymmärtävät espanjaa verraten huonosti. Aila on ennen matkaa opiskellut kotona espanjan alkeita ja ymmärtää puheesta jonkun verran, mutta miehen puhe on hyvin outoa. Mies sanoo tytöille, että he ovat menossa Madridiin. Tytöt kieltävät, Madrid ei ole heidän suunnitelmissaan. Tytöt kokevat pääkaupungin liian turvattomana kohteena kahdelle keskenään matkustavalle naisturistille. Mies toteaa, että tytöt tulevat joka tapauksessa menemään Madridiin.
"Kun olette Madridissa, tulette kuulemaan uutisen onnettomuudesta. Traffic accident".
Mies toistaa tämän useasti, myös englanniksi.
Tyttöjä alkaa pelottaa. Omituinen mies, mitä se tuollaisia puhuu. Miten niin he menevät Madridiin? Mikä ihmeen onnettomuus?
Kun tytöt puistelevat päätään ja sanovat etteivät he ymmärrä mistä mies oikein puhuu, hän ottaa kynän ja paperia ja kirjoittaa paperille sanan. Hän ojentaa paperin tytöille.
Lapulla lukee: "Liicgenneonnettomuus". Juuri noin. K:n sijaan mies on käyttänyt c:tä ja g:tä. Mutta suomea se on. Liikenneonnettomuus.
Tytöt ovat kauhuissaan. Mitä ihmettä oli oikein tapahtumassa? Mies osaa yhtäkkiä suomea?
Ailan muistikuvat keskustelun tarkasta kulusta ovat hatarat, mutta hän muistelee miehen todenneen, että hän on matkustellut ja osaa useita kieliä. Se ei mitenkään vähentänyt tilanteen aavemaisuutta. Tyhjä vaunu muuten täydessä junassa Pohjois-Espanjassa. Arvoituksellinen mies joka puhuu pelottavia. Ja kirjoittaa yhtäkkiä paperille suomea.
"Don't worry, don't worry", mies sanoo tytöille kun nämä silminnähden ovat peloissaan.
Ennenkuin juna saapuu Pamplonaan, mies puhuu tytöille vielä paljon muutakin, josta suuresta osasta Aila ja Hanna eivät ymmärä mitään. Mutta yksi asia jää Ailalle mieleen: mies sanoo, että tulevaisuudessa espanja tulee olemaan Ailalle tärkeä kieli.
Tytöt jäävät pois Pamplonassa ja mies katoaa junalaiturilla.
San Ferminin festivaalin jälkeen kokemus omituisen Vittorion kohtaamisesta on jo haalistunut. Tytöillä on ollut Pamplonassa hauskaa ja seuraavaksi he suuntaavat Malagaan. He haluavat mennä rannikkoreittiä, ja vaihtavat junaa Barcelonassa.
Barcelonassa junaan nousee tumma ja pitkä mies, joka Vittorion tavoin istuu tyttöjä vastapäätä. Hän on nuori, ei paljon tyttöjä vanhempi.
Mies näyttää espanjalaiselta, ja tytöt yllättyvätkin, kun mies yhtäkkiä kesken matkan kysyy selvällä ruotsin kielellä, puhuvatko tytöt ruotsia. Hän on tunnistanut Ailan ja Hannan puhuvan suomea, ja kertoo itse olevansa Chilestä ja opiskelevansa parhaillaan Tukholmassa. Tytöt osaavat jonkun verran ruotsia, ja keskustelu jatkuu ruotsiksi.
Maailma osoittautuu jälleen kerran pieneksi. Käy ilmi, että mies on Ailan Tukholmassa asuvan serkun hyvä ystävä ja kurssikaveri. Mies, kutsutaan häntä vaikka Juaniksi, ja tytöt ystävystyvät junamatkan aikana ja päättävät jatkaa reissua Malagassa kolmestaan. Juan on 26-vuotias ja lähtenyt interraillle Tukholmasta yksinään, tajutessaan että tämä on viimeinen vuosi kun hän voi reilata edullisella nuorten lipulla.
Saatuaan seuraansa miehen, tytöt muuttavat Malagassa matkasuunnitelmaansa ja rohkaistuvat lähtemään Juanin kanssa Madridiin.
Madrid, marraskuu 2013
Kolmikon saapuessa Madridiin, he kuulevat uutisissa, että San Sebastianista Pamplonaan matkalla ollut juna on suistunut raiteilta ja useita kymmeniä ihmisiä on kuollut. Vittorion viesti. Onnettomuus. Tytöt järkyttyvät. Mies oli tiennyt onnettomuudesta. Miksi hän oli halunnut kertoa siitä Ailalle ja Hannalle? He eivät ymmärrä. Mutta tapahtui juuri niinkuin Vittorio kertoi.
Kertoessaan tarinaa minulle Aila sanoi, että hänelle tuli tunne, että Vittorio ehkä matkusti itse onnettomuusjunassa. Että hän tiesi kuolevansa viikon kuluttua onnettomuudessa ja halusi jostain syystä kertoa siitä. Onnettomuus ei liittynyt tyttöihin mitenkään, muuten kuin että he itse matkustivat samalla junavuorolla viikkoa aiemmin.
Mitä sitten tapahtui?
Aila rakastui matkan aikana Juaniin ja muutti interrail-matkan jälkeen Oulusta Tukholmaan. Aila ja Juan seurustelivat hetken mutta suhde kariutui vuoden sisällä. Aila jäi Ruotsiin, löysi uuden miehen ja sai lapsen. Myös Juan meni tahollaan naimisiin ja sai lapsia.
20 vuotta myöhemmin he kohtasivat uudestaan, ja ovat siitä päivästä saakka olleet taas yhdessä. Siitä on nyt 10 vuotta. Olen tavannut Juanin useita kertoja tietämättä lainkaan miten tätini hänet tapasi. Eilen illalla vasta sain kuulla tarinan heidän kohtaamisestaan.
Aikamoinen tarina.
Interrail. Espanja 1987. Juna Barcelonasta Malagaan.
Ja kaiken yllä arvoituksellinen Vittorio joka ennusti San Sebastianin junaonnettomuuden.
Ja espanjan kielestä todellakin tuli tärkeä osa Ailan elämää.
Matkoja. Ihmisiä.
Koskaan ei tiedä mihin matka johtaa.
Terveiset laivalta. Täällä nökötän hytissäni Viikkarin Gracella ja evästelen. (Grace on muuten paras paatti joka seilaa Ruotsin ja Suomen väliä, ja tämän sanoo laivoilla joka kuukausi kulkeva henkilö. Joten trust me :) Silja voittaa vain Happy Lobsterillaan <3)
Tai evästelin, nettiyhteys on pätkinyt koko matkan ajan niin paljon että kuvien otosta, aamiaisesta ja postauksen aloittamisesta on jo kuusi tuntia. ;)
Minulla on joku kumma viehtymys eväisiin. Minä vain tykkään usein syödä omia eväitä vaikka olisi varaa ravintolaan tai kahvilaankin. Ainakin saa just mitä haluaa ;)
Mitä muuten tykkäätte Pariisista ostamastani eväskassista? Mun mielestä niin söpö! Näitä olisi ollut kylmälaukkuversioinakin mutta ne olivat painavampia ja ostin tämän kolmen euron halvimman version.
Aamiaiseksi meni vielä purkki ihanaa 4-prossaista Kesoa, sitä on aina ostettava Ruotsissa (ja Ahvenanmaalla). Suomessa on vain sitä 1,5-prossaista.
Esitelläänpä saman tien muutakin "matkakalustoa". :)
Minulla on rinkan lisäksi matkalaukku, ja sen sisällä "cityreppu". Otin matkalaukun mukaan koska tiesin tekeväni runsaasti kosmetiikkaostoksia.
Matkalaukku oli reppua ja sen sisältämää kameraa, opaskirjoja ja häälahjaa lukuunottamatta tyhjä menomatkalla. Paluumatkalla laukun sisus täyttyi kosmetiikasta. Se painaakin nyt ihan kiitettävästi... ;)
Näppärän kompakti kamerareppu on uusi hankinta ja ihan täydellinen ratkaisu mun päivälaukuksi matkoille.
Minulla kulkee mukana painava kamera jota on huono kuljettaa missään käsi- tai olkalaukussa, ja lisäksi tykkään pakata päivisin mukaan myös takin ja pitkähihaisen neuleen viileitä iltoja varten. Olen useimmiten liikenteessä koko päivän ilman että käyn välillä kämpillä vaihtamassa vaatteita, joten koko päivän tarpeiden on kuljettava mukava.
Mun vanha kamerareppu on iso klohmo köntys, minkä vuoksi en olekaan käyttänyt sitä vuosikausiin. Se soveltuu paremmin jonnekin kuvauskeikalle kuin päivärepuksi reissukäyttöön.
Uusi reppuni on kevyt, kestävä, kompakti ja tilaihme. :) Pidän objektiiveja repun erillisessä, omavetoketjullisessa pohjaosassa josta ne saa nopeasti esiin ilman suurta kaivelua ja varsinaisessa reppuosassa kulkevat kameraa, vaatteet + muu kama.
.
Seuraava kuva on taas sulle, Jonttu. ;) Jonttu kysyi millaisissa vaatteissa tykkään liikkua matkoilla, tai mitä pidän itselleni mukavana pukeutumistyylinä matkoilla. No, tyylini ei poikkea kotioloista, mutta ehkäpä valitsen mukaan vielä kotiolojakin "rähjäisempiä" vaatteita. Esimerkiksi tälle matkalle ostin mukaan erikseen oman halpistakin, joka sai rauhassa ruttaantua ja nuhjaantua rinkan alla. Olisin mainiosti voinut uhrata jonkun vanhan kulahtaneen farkkurotsini, mutta matkan säätila vaati lämpimämpää päällystakkia.
Kävelykenkinä minulla oli mukana Vagabondin kevyet tossut (kuvassa) ja erinomaiset Legerot jotka ovat Vagabondeja tukevammat ja Goretex-pintaiset joten sopivat sateisiinkin päiviin. Tai no, riippuu sateen volyymista... Amsterdamin sateessa Goretex oli voimaton.
Lämpimämmissä säissä luotan Ecco-sandaaleihini. <3
Palelen herkästi joten tarvitsen paljon kerroksia joita voi tarpeen mukaan lisätä tai vähentää. Perussetti tällä reissulla oli toppi + löysä trikoopaita + kaksi neuletta + takki + huivi. Nämä kulkivat joka päivä mukana. Damissa ja Belgiassa oli niin kylmä että nuokin hädin tuskin riittivät.
Suuri huivi on ihan must. Kirjoitin 'monitoimihuivi', jolla tarkoitan maksikokoista tuubihuivia jonka voi tarvittaessa levittää harteille lisälämmöksi tai kääriä päälleen vaikka rantamekoksi biitsillä. Tällä reissulla huivi oli käytössä lämpiminäkin päivinä kameran takia. Painavaa 6D:tä ei ole miellyttävä roikottaa kaulassa ilman mitään pehmikettä, niskaan alkaa koskea jo tunnissa. Kuvaan niin paljon että kamera roikkuu kaulassa melkein koko päivän.
Loppu"kevennys":
Kynnet kestivät viime päiviin saakka - etusormen kynsi katkesi tänä aamuna vain hetki sen jälkeen kuin mun "spork" eli matka-aterin oli katkennut. Sympatiahajoaminen kynneltä..?
Olin suunnitellut kynsihuollon huonosti ennen matkaa, ja niinpä huoltoväliksi tuli nyt kuusi viikkoa joka on aika maksimi mun kohdalla. Yllättävän hyvin geelipinnat ovat kyllä kestäneet, vain tuo tänään luovuttanut etusormen kynnen pinta oli ottanut ilmaa alleen.
Odotan niin kovasti tulevaa viikkoa jolloin pääsen kampaajalle, kynsihuoltoon ja - - lenkille! ^_^
Joo, tiedän että sanon monestakin paikasta näin, mutta nyt tarkoitan sitä aivan erityisen suurella sydämellä.
Tänne on palattava. Pian.
Berliini on kuulema kahdeksan kertaa Pariisin kokoinen.
Siitä voi miettiä kuinka paljon ehtii kolmessa päivässä näkemään. ;)
Joten Berliini: tehdäänkö pian uudet treffit?
Ei malttaisi millään lähteä mutta Hampurin juna odottaa. Huomenna on reilipassini viimeinen voimassaolopäivä. Jos tänään ei olisi pakko lähteä eteenpäin niin meikä olisi kyllä NIIN tuolla joenvarsipuistossa chillaamassa.... Hikinen juna ei voisi juuri nyt vähempää innostaa ;)
.
Ostoksiakin tuli suoritettua.
Olisikohan näissä vähäksi aikaa taas testattavaa:
P.S. Edit Hampurista; odottaessani junaa Berliinin asemalla tuli ostettua samanlainen kassillinen Alterraa Rossmannilta... ;D
Nämä on niin halpoja että voi vain suunnilleen kahmia koriin mitä mieli tekee... Yksikään tuote ei maksa yli viittä euroa. :)
Ja....
Hello...!
I haz it!
BareMineralsin Ready-puuteri, joka jäi Colmarissa saamatta Sephoran myyjän pudotettua ja rikottua ostokseni kassalla.
Täältä sain puuterin vielä euron halvemmalla kuin Ranskassa ;)
*
Tällä reissulla oli kyllä kaikenkaikkiaan sellainen olo että "pidot vain paranivat" matkan edetessä. Amsterdamin ja Bruggen kylmyydestä Ranskan ja Slovenian kautta Berliinin 30 asteen helteeseen, ja tuntui kuin asteet olisivat nousseet myös kuvaannollisesti :)
