Kreikkalainen keittiö. Mmmm.

Tuoreita lähiraaka-aineita, runsaasti oliiviöljyä ja auringon kypsyttämien kasvisten omaa makua. Tomaattikastiketta, valkosipulia, minttua... suolaisen fetan hapokkaalla asenteella ryhditettynä. Sitruunalla piristettyä mustekalaa jonka grillattu pinta rapsahtaa hampaissa. Viinietikassa kylpeviä sardiineja. Se täydellinen tsatsiki juuri oikealla määrällä valkosipulia... Mehukas tomaatti joka kohtaa makean punasipulin.

Sitä on kreikkalainen ruoka minulle.

Suomi. Menet ravintolaan ja avaat menun.

Alkuruoat: kolme tai neljä kappaletta - salaatti, keitto, joku bruschetta tai muu leipähomma kenties.

Pääruoat: viisi kappaletta - kolme liharuokaa, yksi kalaruoka, yksi kasviasannos.

Jälkiruoat: neljä kappaletta - jäätelöä, suklaakakkua, juustokakkua.

Kaikki ruoat mahtuvat yhdelle sivulle.

Kuulostaako tutulta? Tämä on todellisuus tavallisessa keskivertoravintolassa Suomessa.

Kreikka. Menet ravintolaan ja avaat menun.

Sivu 1: alkuruokia (vähintään 10-15 kappaletta).

Seuraava sivu: liharuokia.

Kolmas sivu: kalaruokia.

Neljäs sivu: äyriäisruokia.

Viides sivu: kasvis/ladera/mayirefta-ruokia.

Kuudes sivu: kylän erikoisuuksia.

Jne.

Ruokia yhteensä? Jopa yli 100. Ei yhtään harvinaista.

Kreikassa pelkkään ruokalistan lukemiseen voi mennä vartti tai kaksikin. Tai ehkä ruokalistaa ei ole vaan menet keittiöön ja valitset ruoat suoraan padoistaan.

Kerron teille tänään kreikkalaisesta keittiöstä ja ruokakulttuurista.

Jutusta ei tullut ihan lyhyt, mutta tätä kirjoitusta en todellakaan halunnut tiivistää. Kreikkalainen ruoka on suuri rakkauteni ja yksi tärkeimpiä syitä miksi maahan on niin ihana tulla. Se ansaitsee juuri tämän kokoisen postauksen! :)

Kreikkalaisesta keittiöstä löytyy monia maailmalla tunnettuja klassikoita, kuten moussaka, viininlehtikääryleet, tsatsiki ja fetasalaatti. Harva kuitenkaan tuntee maan ruokakulttuuria sen syvemmin.

Miksi ruoka tarjoillaan usein haaleana?

Mitä ihmettä ovat listan ”cooked in oil” –ruoat?

Tilasin salaatin – miksi sain eteeni dipin?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaa tämä postaus. :)

LADERA

Kreikkalainen ruoka pohjautuu runsaaseen kasvisten ja oliiviöljyn käyttöön. Niitä on aina ollut saatavilla, pula-aikoinakin. Ruokalistalla törmää usein ladera-sanaan, joka tarkoittaa "öljyistä". Joskus sanan vieressä näkee englanninkielisen selityksen ”cooked in oil”.

Ladera-ruoat ovat perinteistä kreikkalaista maalaisruokaa tyypillisimmillään. Ladera syntyi sota-aikana, kun ruoasta oli puutetta ja emännät joutuivat valmistamaan ruokaa melkein pelkistä kasviksista. Kun oliivipuitakin maassa riittää, syntyivät pula-ajan ravinnoksi mehevät ja täyttävät, runsaassa oliiviöljyssä pitkään haudutetut kasvisruoat. Ruoat kuorrutettiin usein juustolla, josta siitäkin sai energiaa lihan ja kalan puutteessa.

Tyypillisiä ladera-ruokia ovat munakoisoon, kesäkurpitsaan, erilaisiin papuihin ja juureksiin pohjautuvat uuniruoat kuten imam bayildi (sipulilla ja tomaatilla täytetty munakoiso), briam (perunaa, munakoisoa ja kesäkurpitsaa) ja fasolaki (tomaattikastikkeessa haudutettuja vihreitä papuja).

Ruoat kypsennetään usein tomaatin ja valkosipulin kera ja maustetaan yrteillä. Suomessa harvoin käytetty minttu esimerkiksi sopii fantastisesti haudutettuihin kasvisruokiin. Mmmm…!

Ykkössuosikkini kreikkalaisista kasvisruoista on munakoiso.

Turkista lähtöisin oleva imam bayildi on vain yksi munakoison lukuisista valmistustavoista, listalla törmää usein myös nimiin melitzanes sto fourno ja papoutsaki. Useimmiten annokseen kuuluu tomaattia, sipulia, yrttejä ja juustoa ja annos voi olla kylmä, lämmin, kokonaisena haudutettu tai muhennokseksi pilkottu. Tuli keittiöstä mikä versio tahansa - minä kehrään ja syön. <3

Oliiviöljyä käytetään runsaalla kädellä käytännössä kaikkiin ruokiin Kreikassa. Joskus annokset saattavat kirjaimellisesti uida öljyssä, kuten suosikkikasvisruokiini kuuluvat horta ja vlita. Nämä ovat ylikypsiksi keitettyjä kreikkalaisia villivihanneksia. Horta-annos (kuvassa) maksaa usein vain 3 euroa ja on superterveellistä. Lapsena en varmasti olisi koskenut tikullakaan tällaiseen annokseen :D

Horta ja vlita löytyvät kreikkalaisesta menusta usein ”lämpimät salaatit” –osiosta.

MAYIREFTA

Yksi kreikkalaiselle keittiölle ominaisimmista ruokatyypeistä on mayirefta (kirjaimellisesti: kypsennetty/haudutettu).

Mayireftaan kuuluu ladera-ruokien ohella Kreikan rakastetuimpia klassikoita kuten moussaka, täytetyt tomaatit ja pastitsio (kreikkalainen makaronilaatikko). Myös juusto- ja pinaattipiirakat lasketaan osaksi tätä ruokatyyppiä.

Mayirefta-ruoat valmistetaan aamuisin ja jätetään ravintoloissa seisomaan koko päiväksi (kreikkalaisissa kodeissa seuraavaan päiväänkin, ruoan ollessa monien mielestä silloin parhaimmillaan). Tämä mayireftaan olennaisesti kuuluva ”seisottaminen” aiheuttaa välillä hämmennystä turistien keskuudessa.

”Kuulin selvästi mikron kilahduksen ennen kuin mun lautanen tuotiin pöytään, täälläkö lämmitetään vanhaa ruokaa!”

tai

”Hei, mun ruokahan on ihan haaleaa, milloin tämä on oikein kypsennetty?”

Tällaisia kommentteja kuulee silloin tällöin turistien suusta ja näkee esim. TripAdvisorin ravintola-arvosteluissa. Kommentoijat eivät ymmärrä mayireftan ideaa.

Koska mayirefta-ruokiin kuuluu pitkä haudutusaika, ei niitä luonnollisestikaan voi valmistaa tilattaessa. Muuten asiakas odottaisi moussakaansa kolmatta tuntia.

Kypsennyksen jälkeen mayirefta-ruokien maku vain paranee niiden seisoessa liemessään, makujen tiivistyessä ja koostumuksen mehustuessa päivän aikana. Useiden tuntien seisominen on siis olennainen osa näiden ruokien valmistusta ja kuuluu ehdottomasti asiaan.

Kun tilaat ravintolassa täytetyn tomaatin, paprikan tai munakoison, se on siis valmistettu aamulla. Siksi saatat kuulla mikron kilahduksen kun annos lämmitetään ;) Ja usko pois, kreikkalaisille uuniruoille tyypillinen suussa sulava koostumus ja täyteläinen maku ovat nimenomaan päivän seisomisen tulos..! :)

Kreikkalaiset itse pitävät enemmän haaleasta ruoasta, ja syövät harvoin mitään kuumana. Eilen olin lounaalla ystäväni kanssa joka tilasi risoton ja söi sen vasta vajaan tunnin kuluttua täysin jäähtyneenä. :)

Mitä ruokaa ravintoloista saa juuri valmistettuna?

Kaikki grillattavat ja paistettavat annokset kuten liha, kala ja merenelävät valmistetaan vasta tilauksen jälkeen. Samoin paikasta riippuen keftedesit eli pyörykät.

Suurimpiin Kreikka-herkkuihini lukeutuvat kesäkurpitsapyörykät (kolokithokeftedes) saapuvat aina vastapaistettuina, Kreikalle epätyypillisesti jopa höyryävän kuumina, taikinamassa hädin tuskin hyytyneenä. Joissain pikaruokatyyppisissä paikoissa pyörykät saattavat olla pakkasesta otettavaa bulkkikamaa, mutta sellaisiin pyöryköihin olen tainnut törmätä vain kerran.

Pastaruoat (lukuunottamatta pastitsiota) ja risotot valmistetaan luonnollisestikin vasta tilauksen jälkeen.

Tutustutaanpa sitten menun kautta lisää kreikkalaisiin ruokiin.

Kuvan liitutaulu tiivistää hyvin tyypillisen tavernamenun:

SOUVLAKIA - souvlaki-annoksia (lihavartaita pitaleivän kanssa)

LADERA - nämä jo opittekin :)

GEMISTA - täytetyt vihannekset, kuuluvat ladera/mayirefta-ruokiin

MOUSSAKA - jep, mussaka

KALAMARIA - kalmari eli pikkumustekala

MARIDAKI - friteerattuja pikkukaloja

GAVRO - friteerattuja pikkukaloja, vähän suurempia kuin maridaki

HTAPODI - mustekala

MAKARONADES - pastaruokia

TIS ORAS - päivän grillatut

Nämä ovat vain suosituimpia annoksia tai tavernan tarjoamien ruokatyyppien nimiä, varsinaisessa menussa on sitten annoksia kymmenittäin - jopa toista sataa. Esimerkiksi mustekalaa voi saada neljällä eri tapaa, täytettyjä vihanneksia on yleensä ainakin kahta (tomaattia ja paprikaa, riisi- tai juustotäytteellä) ja pastaruokia voi olla toista kymmentä.

Tässä jutussa esimerkkinä käyttämäni tinoslaisen Ethrio-ravintolan ruokalistalla on vaatimattomat 140 + annosta.

SALAATIT

Monelle Kreikan kävijälle onkin varmasti tuttua, että Kreikan sana ’salaatti' (salata) tarkoittaa kasvissalaattien lisäksi myös dippejä, pyreitä ja tahnoja. Tämä aiheuttaa tilausten yhteydessä hämmennystä, ainakin ensimmäistä kertaa Kreikassa vieraileville.

Joissain ravintoloissa tahna”salaatit” on käännetty asianmukaisesti dipeiksi, eli esimerkiksi melitzanosalatan kohdalla lukee ”aubergine dip”, mutta näin ei suinkaan ole kaikkialla.

Kun menussa lukee ”tuna salad”, se voi tarkoittaa joko kermaista, majoneesilla maustettua tonnikalatahnaa (jota meillä päin käytettäisiin esimerkiksi uuniperunan täytteenä) tai paremmin salaatti-nimellä tunnettua versiota eli vihreää salaattia kera tonnikalan. Itse olen kerran saanut tuon tahnaversion tilatessani ”Tuna saladin”. Kannattaa siis aina varmistaa, millaisesta ”salaatista” on kysymys kun tilaa.

Myös ”fresh fish salad” ja ”fresh shrimp salad” viittaavat tahnoihin. Hinnasta voi usein päätellä, onko kyse tahnasta vai kasviksiin pohjautuvasta salaatista; alle neljän euron kalaa ja äyriäisiä sisältävät ”salaatit” ovat lähes aina tahnoja.

Yllä olevassa kuvassa on sama ruoka, melitzanosalata eli munakoisodippi, kolmen eri ravintolan tarjoamana versiona. Tästä klassikosta on kaksi pääversiota; majoneesiin tehty (keskellä) ja pelkästään savustetusta munakoisosta ja yrteistä valmistettu (alimpana). Skyroslaisessa ravintolassa nautin elämäni maukkaimman melitzanosalatan (ylin kuva), jonka resepti oli pakko urkkia kokilta; siihen tulee munakoison lisäksi tomaattia, paprikaa, minttua, persiljaa, valkosipulia ja rosépippuria.

Salaatteihin lasketaan myös lämpimät, haudutetut tai grillatut vihannekset, kuten kesäkurpitsa, punajuuri ja ylempänä mainitut horta-vihannekset. Näissä annoksissa ei usein ole mukana mitään muuta kuin mainittu vihannes.

Esimerkiksi yllä olevasta menusta löytyvä ambelofasoula / string beans salad on yhtä kuin lautasellinen höyrytettyjä vihreitä papuja, ja kolokithakia / courgette salad on annos keitettyjä minikesäkurpitsan paloja.

ALKUPALAT / MEZET

Alkupalat (orektika) ja Kreikan ”tapakset” eli mezet (mezedes) menevät tätä  nykyä monien ravintoloiden ruokalistoilla iloisesti sekaisin. Kummankin otsakkeen alla voi nähdä samoja ruokia, ja joskus menussa on jopa kummatkin vaihtoehdot.

Ystäväni Marianna selvitti minulle juurta jaksain, mistä näissä on kysymys. :)

Mezejä on perinteisesti tarjottu Espanjan tapasten tyyliin alkoholijuomiin erikoistuneissa ravintoloissa juoman seurana. Ouzon seurana tarjotaan kala-mezejä, viinin seurana lihapainotteisia mezejä. Tyypillisiin meze-annoksiin kuuluu ruokia kuten leipäpalat erilaisten dippien ja levitteiden kera, juustolautaset, kylmät leikkeleet, marinoidut sardiinit ja lihapullat.

Ruokaravintoloiden kuten tavernoiden ruokalistan alkupalat eli orektika-annokset ovat alun perin olleet mezejä suurempia. Tyypillisiä orektika-ruokia ovat horiatiki eli kreikkalainen salaatti, pienet juustopiirakat, kaikenlaiset pyörykät dippien kanssa (kuvassa), friteeratut pikkukalat ja paistetut, paneroidut kesäkurpitsasiivut.

Sittemmin termit ovat käytännössä menneet päällekkäin, ja mezedes- ja orektika –listoilla on aivan samoja ruokia samaan hintaan ja samassa annoskoossa. Mariannan mukaan alkoholijuomiin erikoistuneissa ravintoloissa (ouzeria, mezedopoleio) mezedes-annosten kuuluisi olla pienempiä kuin tavernojen orektikoiden, mutta näin ei käytännössä enää ole.

Sain myös kuulla, etteivät dipit kuten tsatsiki, taramosalata, tirokafteri ja skordalia varsinaisesti ole alkuruokia, vaikka ne aina tältä listalta löytyvät, vaan oikeaoppisesti nimitys on alifes. Alifes tarkoittaa salvaa ja suomentuu parhaiten sanalla levitteet. Joissain ravintoloissa saattaa vielä törmätä alifes-termiin, mutta se on harvinaista.

Kuten ylempänä näkyy, alkuruokalistat voivat olla eeeerittäin pitkiä. Pienemmissäkin paikoissa listalla on vähintään 10-15 alkuruokaa. Orektika/mezedes-ruoat ovat fantastisia pikkurahan nälän sammuttajia, ja usein tilaan vain tältä listalta edes harkitsematta varsinaista pääruokaa.

Tällä viikolla söin yhtenä iltana mezedopoleiossa lautasellisen tomaatti-kurkku-sipuli-oliivi-salaattia (3 €) ja kesäkurpitsapyöryköitä tsatsiki-dipillä (4,50€), enkä jaksanut edes syödä lautasia tyhjäksi.

KALA- JA ÄYRIÄISRUOAT

Kalan hinta kertoo yleensä, onko kyseessä villi vai viljelty kala vai tuore tai pakastekala. Ravintoloiden on Kreikassa lain mukaan ilmoitettava menussa, jos ruoka-aine on pakastettu, tällöin sanan yhteydessä on tähti tai kirjain ’k’ (tässä menussa näköjään ’k/ps’).

Katkaravut ja edulliset grillatut mustekalat ovat lähes aina pakastetavaraa, kala taas useimmin tuoretta. Tuoreen kala-annoksen hinta määräytyy usein kilohinnan mukaan, mutta etenkin pikkukalaruoissa (esimerkiksi friteeratut muikku-tyyppiset annokset kuten gavros ja maridaki) on kiinteä hinta.

Minä en nyrpistele pakaste-seafoodillekaan, ja suosikkiruokiini kuuluvat shrimp saganaki eli tomaattikastikkeessa kypsennettyjä jättikatkarapuja (usein seuranaan fetaa), grillattu kalmari tai grillattu mustekala sekä kaikenlaiset äyräispadat. Näitä saa kaikkia alle kympillä, tuoreesta kalasta saa maksaa paljon enemmän.

Liharuokia kun en syö niin joudun ne valitettavasti jättämään tämän ruokakatsauksen ulkopuolelle. Liharuokiin kuuluu tyypillisesti paljon patoja ja muhennoksia ja pikaruokaversiona vartaita ja gyroksia (kreikkalainen kebab). Kreikassa syödään paljon lammasta, ja esimerkiksi maakuopassa hitaasti kypsennetty rosvopaisti eli kleftiko kuuluu suosituimpiin lammasruokiin.

JÄLKIRUOAT

Kreikassa jälkiruoat eivät perinteisesti kuulu ravintoloiden listoille, vaan ne nautitaan erikseen omissa makeisiin ruokiin erikoistuneissa paikoissaan.

Monissa tavernoissa on kuitenkin turisteja varten listalla muutama jälkiruoan tapainen kuten hedelmiä tai jäätelöä, joskus jopa leivonnaisia.

Kuva: La Bakery Café

Paikalliset suuntaavat jälkiruoalle joko leivonnaisia tarjoilevaan zaharoplastioon tai maitopohjaisiin jälkiruokiin erikoistuneeseen galaktopolioon.

Zaharoplastiosta saa hunajalla ja pähkinöillä kuorrutettuja kakkuja, kermatäytteisiä piirakoita ja loputtoman kirjon muita yltiömakeita, usein siirapilla valeltuja vehnäsiä. Suosituimpiin kuuluva baklava lienee monelle tuttu, alun perin Lähi-Idästä peräisin oleva, leivos.

Galaktopoliosta puolestaan saa mm. riisivanukasta, jäätelöä, kermaisia kreemivanukkaita ja paksua, täysrasvaista jogurttia – tietysti hunajan kera.

*

Siinäpä tuli kreikkalaista ruokakulttuuria vähän isommalla kauhallisella - ja paljon jäi ulkopuolellekin, kuten erilaisista ravintolatyypeistä.

Toivottavasti jaksoitte lukea. :)

Joko tuli nälkä? :)

Tein eilen vahingossa uuden budjettilöydön Ateenassa. Mahtavaa.

Olin iltakävelyllä Psirrin kaupunginosassa keskustassa, ja kulkiessani muuan sivukatua kohti Monastiraki-aukiota, silmäni osuivat "rooftop terrace" -tekstiin erään rakennuksen seinässä. Tarkastellessani rakennusta lähemmin, ilmeni, että kyseessä oli hostelli.

Jossa on kattobaari Akropolis-maisemalla. Wow.

Drinkit ja cocktailit hostellin terassibaarissa; 5-6 euroa. Viini ja olut 3-4 euroa.

Vaihtoehtoisesti saman maiseman voi nauttia huomattavasti kallimmalla vajaan korttelin päässä sijaitsevan A For Athens -hotellin kattoterassilla:

Joo. Onhan tämä toki luksuksempi. Etenkin kun kalliimpien juomien hinnalla saa myös tämän, lyömättömän maiseman Monastiraki-aukiolle:

Lempinäkymiäni Ateenassa.

Tähän saakka olen aina käynyt A For Athensissa.

...mutta AthenStyle-hostellin terassissa rosoisen rähjäisine maisemineen on enemmän asennetta. ;)

Toisella puolella Psirri, toisella puolella Monastiraki ja Plaka.

Lykavittos-kukkula AthenStylen terassilta.

Ja A For Athensin terassilta.

vai...:

Puolensa kummallakin terassilla.

Mutta ilahduin budjettilöydöstä! :) Kattoterassit Akropolis-maisemilla ovat Ateenan keskustassa ymmärrettävästi erittäin kaupallistettuja ja hyvin hinnoiteltuja, enkä tiennyt, että kaupungista löytyy backpacker-versiokin.

Kiva. :)

Budjetista puheen ollen, olen jo nyt jäljessä matkabudjetista ja pysytellyt tänään sisätiloissa ettei tule houkutusta käydä ulkona syömässä. Säästin päivän käyttörahan 11 euroa iltaan - olen menossa illalla Mariannan kanssa lasilliselle ja myöhemmin Tiinan kanssa viiden euron konserttiin.

Minun oli tarkoitus kirjoittaa tänään kunnon juttu kreikkalaisesta ruoasta, mutta se jää huomiseen. Olen vähän laiskotellut... :) Googlaillut bussiyhteyksiä ja majoitusta Zakynthokselle ja syönyt paljon jogurttia.

Ateenassa on niin kotoisaa olla. Olen vieraillut kaupungissa niin monta kertaa ettei enää ole "paineita" lähteä joka päivä tutkimusretkille. Voi vain olla öllöttää kotona jos siltä tuntuu. Tuttujahan me jo ollaan. :)

Mitä kuvassa tapahtuu?

No, täällähän valitaan ja pakataan antaumuksella seuraavan kuukauden tai puolentoista matkakosmetiikkaa. :)

Käytän siihen apuna blogini matkatavarapostauksia. Vieressä on tabletti ja selaan sieltä systemaattisesti kaikki tuotteet (ja muut matkatavarat) jotka minulla oli mukana viime vuonna.

Inhoan pakkaamista, eikä minulle ole kaikkien näiden vuosien aikana syntynyt siihen vieläkään sujuvaa rutiinia. Stressaan ja ahdistun mielettömästi pakkaamisesta. Syy? Koska se sisältää valitsemista. Valintatilanteet, jopa niinkin yksinkertaiset kuin "kumman värisen kynsilakan otan mukaan?", aiheuttavat minulle stressiä.

Mielenkiintoista; matkailun, ja nimenomaan yksin matkustamisen kautta olen oppinut paljon itsestäni ja siitä, mitkä asiat minua tavallisessa arjessa ahdistavat. Viime syksynä oivalsin, että minua eniten arjessa stressaava asia on odotukset. Se oli tärkeä havainto.

Ajatuksia yksin matkustamisesta ja odotusten kotiin jättämisestä kirjoittelin muuan lokakuisena aamuna täällä.

Toinen arjen stressitekijä on yllä mainitut valinnat ja, kummallisinta kyllä, omaan kotiin liittyvä "suorituskenttä".  Ehkä joku muistaa parin vuoden takaisen Kotistressaaja-juttuni.

No mutta, ei ollut tarkoitus heittäytyä filosofiseksi tässä jutussa.

Nyt olisi selvittävä näistä, heh, suuren luokan valinnoista, joita käsimatkatavaralla matkustaminen merkitsee. Onneksi  omat postaukset ovat apuna. :)

Seuraavana ohjelmassa: minkä väriset rajauskynät otan mukaan? Entä montako kynsilakkaa mahtuu vielä litran vetoiseen pussiin kun se on täytetty muulla, tarpeellisemmalla kosmetiikalla?

(Tiedän. Kun "ongelmat" ovat tätä luokkaa, saa olla erittäin onnellinen. Näitä saa myös ottaa huumorilla. ;))

Kuvissa muuten näkyy tällä viikolla saamani ripsiväri, jota olen testannut vasta kerran mutta se aiheutti välittömästi niin suuren "jiii-haa!!" -reaktion, että kaveri valikoitui matkakumppaniksi saman tien ja tulen siitä varmasti pian kirjoittamaan tarkemman esittelyn. Vaikuttaa siltä, että suursuosikkini IsaDoran Precision sai haastajan!

Apuna pakkauksessa käytän näitä postauksia:

(olen niin visuaalisesti orientoitunut ihminen, että konkreettiset kuvat matkatavaroista tekevät hommasta paljon helpompaa kuin pelkkä kirjallinen listaus ^_^)

Käsimatkatavaralla matkustaminen

Matkakosmetiikka - osa 1

Matkakosmetiikka - osa 2

*

Ja hei - ajattelinpas vaihtaa matkan ajaksi Kreikka-bannerin. :) Mitäs tykkäätte? Joku näistä vaihtuu tikkaribannerin tilalle lauantaina :)

(...on muuten myönnettävä, että bannerin lopullinen vaihto on ollut viime aikoina yhä enemmän ja enemmän mielessä.... Jauhan siitä aina aika ajoin, mutta en koskaan tee asialle mitään. Pitää ehkä syksyllä järjestää bannerikilpailu tai marssia jonkun graafikon luokse pyytämään apua...)

.

.

.

Illalla olisi tarkoitus vielä puskea ulos kesän muotoilutuotehaasteen tulokset.

Mutta ensin: pakkaus loppuun. :) Mitä aiemmin saa pakattua, sitä vähemmän stressiä loppuviikosta.

Tänään väsyin lomalentojen äkkilähtöjen kyttäilyyn. Ei näytä Jooniaa enää olevan tarjolla alle satasella joten en uskalla enää odottaa ettei Norskinkin halvat mene.

Ateena it is.

Likavittoksen kukkula, Publicin kirjakauppa Sintagman reunassa,  A For Athensin kattoterassi, se aito ja oikea horiatiki-salaatti... ja ystäväni...! Nähdään runsaan viikon kuluttua! <3 <3

Ja tekin tuutte mukaan! :)

Tällä kertaa olisi tarkoitus suunnata Joonian saariston puolelle, mutta katsellaan mitkä ovat fiilikset sitten paikan päällä.

*

P.S. Edit. Arvonnassa voittivat seuraavat lukijat:

Liisa - Florascent-setti (tarkistatko Liisa roskapostisi, sulla on Hotmail-osoite ja etenkin Hotmailiin lähetetyt viestit blogisähköpostista menevät jostain syystä melkein aina roskapostiin)

Ina - Korres/Acorelle/Crazy Rumors -setti

Johanna - Lumene/Korres -setti

nnu - Huulipunasetti

Voittajiin on otettu yhteyttä. Onnittelut! :)

Tiheikön väki come-to-life.

Tuskin pystyn käsittämään, että tällainen helmi on kätkeytynyt Ahvenanmaalle minun sitä tuntematta.

Olen löytänyt ehkä Suomen hurmaavimman bed & breakfastin. Aikamoinen superlatiivi, mutta antaa kuvien puhua puolestaan.

Ensimmäistä kertaa elämässäni koin niin syvällisen inspiraation, että tänä aamuna löysin itseni suunnittelemasta maalle muuttoa ja hurjan lainan ottoa että minäkin pääsisin luomaan tällaisen paratiisin... Ah, enpä tosiaan panisi pahakseni jos saisin asua tällaisessa miljöössä. <3

Björnhofvda Gård, Eckerö, Ahvenanmaa. (Entiseltä nimeltään Björnhufvud Bed & Breakfast.)

Törmäsin majataloon viime keväänä netissä, surffatessani jollain Ahvenanmaata käsittelevällä sivulla. Lumouduin välittömästi paikan kotisivujen kuvista ja ajattelin, että paikan täytyy olla ihan vasta avattu, kun en ollut kuullut siitä.

Kun Mr. Karkkipäivä täytti vuosia huhtikuussa, annoin hänelle lahjaksi elämyslahjakortin, niinkuin meillä on tapana.

"Vien sinut kesällä viettämään romanttista viikonloppua Björnhufvud Bed & Breakfastiin", kortissa luki.

Kesä ehti melkein mennä, eikä sopivaa viikonloppua meinannut löytyä. Ennen kuin nyt. Tänä viikonloppuna pääsimme vihdoin viettämään miehen synttäreitä Björnhofvdan maalaisromanttisessa idyllissä. Taisi löytyä paikka nro 2 Ahvenanmaalta, josta äijäkin vilpittömästi tykkää. :) (Paikka numero 1 on HavsVidden.)

Björnhofvda Gård sijaitsee Eckerössä, Björnhuvudin kylässä.

"Aja tietä niin pitkälle kunnes se päättyy. Sieltä, tien päästä, löydät Björnhofvdan", ajo-ohjeissa kerrotaan.

Perillä odottaa jotain, jota minä kutsun kotoilun paratiisiksi.

Kävi ilmi, ettei paratiisi ollut vasta avattu, vaan toiminnassa jo neljättä sesonkiaan.

Tila on vuonna 1890 rakennettu Västertgårds, jossa asuvat Jackie ja Hans Lindmark.

Hansin periessä tilan isoäitinsä sisarelta päärakennus oli purkukunnossa. Pariskunta kunnosti talon huolella, ja myöhemmin heräsi idea aloittaa tilalla bed & breakfast -toiminta. Lindmarkit ovat alunperin ammatiltaan opettajia.

Jackien keittiö on jotain, jollaisia luulin esiintyvän vain sisustuslehtien todellisuudessa. Keittiö ei ole mikään stailattu kulissi vaan elävä keittiö jossa Jackie kokkaa joka päivä. Jackie käyttää joka ikistä esillä olevaa astiaa ja purkkia, mikään ei ole paikalla vain koristuksena.

Keittiöstä avautuu valoisa ruokasali, jossa majatalon vieraat syövät aamiaista ja halutessaan illallista.

Talossa asuu myös Brunello-koira.

Mullekin..?

Päärakennuksessa on kaksi vierashuonetta, ja tarvittaessa Lindmarkit vuokraavat myös oman yksityistilansa yläkerrasta.

Meidän huoneemme oli "Det Gröna Rummet".

Keittiön ja vierashuoneiden väliin jää viehättävä takkahuone/kirjasto.

Yläkerta.

Hansin rakentamaan lisärakennukseen mahtuu 6 vierasta.

Tiskipöytä voi olla tämänkin näköinen.

Kävimme pienellä lenkillä ja saimme hölkätä 4 kilometrin matkan meren rantaan täydessä yksinäisyydessä vailla vastaantulijoita. Björnhuvudin hiekkateillä ei juuri naapureihin törmää.

Lenkin jälkeen chillasimme pihalla auringossa.

Lueskelin takkahuoneesta löytämääni lehtileikekansiota. En ole ainoa, joka on huomannut Björnhofvdan kuvauksellisuuden. Muutamakin ruotsalaislehti on tehnyt paikasta jutun.

Disclaimer; Björnhofvda ei ollut kutsunut minua tekemään juttua. Varasin itse majoituksen ja ilmestyin paikalle mies toisessa, kamera toisessa kädessä. :)

Brunello on säyseä herra. :)

Olimme varanneet Björnhofvdasta illallisen, ja kello 18.30 meidät kutsuttiin syömään.

Keittiössä leijui vastustamaton tuoksu.

Alkuruoaksi söimme Aura-juustoa salaattipedillä kera päärynän ja saksanpähkinöiden.

Pääruoaksi olimme valinneet ahventa. Minun annokseni tarjoiltiin höyrytettyjen vihannesten kanssa, miehen annoksessa oli myös uusia perunoita ja persikkaa.

Talon tillimajoneesi kruunasi maistuvan aterian. Ihanaa, reilua kotiruokaa!

Jälkiruoaksi mies sai suosikkinsa crème brûléen, minä nautin tuttuun tapaan juustoja.

Björnhofvdan viinikellarista löytyi niin mukavan makuinen chablis että piti ihan kirjoittaa nimi ylös.

Olen edelleen todella huono valitsemaan itse viinejä, ja kun löydän hyvän, täytyy aina ottaa nimi ylös. :) Valkkarit etenkin ovat sellaisia, että itse valitessa kotiin kulkeutuu useammin huteja kuin helmiä...

Isäntäpariskunta jätti meidät viettämään iltaa keskenämme, ja saimme nauttia talon lempeästä tunnelmasta ihan vain kahdestaan. <3 Sesonki on lopuillaan, ja olimme viikonlopun ainoat vieraat. Mitä luksusta... Koko paikka oli meidän... ^_^

*

Tänä aamuna heräsimme auringon kutitellessa silmäluomia. Isäntäväki nukkui vielä, oli aivan hiljaista.

Menimme talon takapihalle ihailemaan nousevan auringon kultaamaa maisemaa ja hengittämään aamun seesteisyyttä. Mistään ei kuulunut ääntäkään. Hetki oli aivan maaginen. Olisin halunnut vain jäädä siihen...

Ahvenanmaalla on hiljaista kaikkialla, jopa Maarianhaminan keskustassa, mutta tällaista hiljaisuutta en ole ennen kokenut.

Keittelin itselleni pikakahvit kirjastohuoneen vedenkeittimellä ja istuin portailla toista tuntia. Mies selasi vieressä tablettiaan. Emme sanoneet mitään. Halusimme vain olla hiljaa.

Kello 9.00 oli aamiaisen vuoro.

.

Björnhofvdan aamiainen on englantilaistyylinen ja siihen kuuluu munia (ja pekonia), grillattuja sieniä ja tomaattia sekä papuja.

Tarjolla on myös leipää, juustoa, itsetehtyä mysliä, jogurttia ja hedelmiä.

Nautimme aamiaisen ulkona terassilla. Katselin keltaista peltoa ja haaveilin elämästä tällaisen rauhan ja kauneuden ympäröimänä.

Puiden lehdissä kahiseva tuuli oli rikkonut hiljaisuuden.

Mies käpertyi omenapuiden alle riippumattoon.

Keittiössä tuoksui itsepaahdettu granola.

Jaoin Hansille oman vhh-granolareseptini. :) Havaitsin, että on vaikea yrittää selittää ruotsiksi mitä ovat Fibrex-hiutaleet.

Sitten oli aika lähteä.

Tätä keittiötä en unohda.

Vihdoin  pääsin kokemaan tosielämän Tiheikön Väki -maailmaa. Voin vain kuvitella miltä täällä näyttää jouluna....

Ihana, ihana paikka.

Mieletöntä, että Ahvenanmaa pystyy yllättämään minut näin vielä vuosienkin jälkeen.

Sitä luulee tuntevansa saaren....

*

Björnhofda Gård on auki kesäisin ja sopimuksella ryhmille myös talviaikaan.

Olimme miehen kanssa viime viikolla vierailulla Laitikkalan kylässä Pälkäneellä keskellä perinteisintä suomalaista maaseutua.

Olen ystävystynyt laitikkalalaisten maitotilallisten Annikan ja Pekan kanssa viime vuotisen juustolatyöharjoitteluni jälkeen, ja olimme kylällä Annikan ja Pekan kutsumina. Äijän viimeiselle lomaviikolle oli mukava saada mahdutettua vähän kotimaan matkailuakin :)

Ferrari tai Fendt - Mr. Karkkipäivä on yhtä vaikuttunut ^_^

Laitikkala on poikkeuksellisen eloisa kokoisekseen pikkukyläksi eikä yritteliäisyydestä ole puutetta. Termin "Makukylä" on kuulema aikoinaan lanseerannut Helsingin Sanomien toimittaja jossain artikkelissaan. Lähiruoka on täällä vetonaula numero yksi.

Annika ja Pekka veivät meidät kiertoajelulle kylään ja matkalla poimimme mukaan illallispöydän grillattavat ja tuliaisia tilapuodeista.

Lihat grilliin Katajan Lihasta. (Vähemmistön edustajalle oli tarjolla lohta ;)).

Kunnon old school meininki. Katajan Lihan Kesänmaku-myymälä toimii vanhoissa kylän pankin tiloissa, ja täällä on sellaiset tosi vanhat kassatiskit jollaisia muistan lapsuudestani. (Voiko käyttää ilmaisua tosi vanha kun puhun omasta lapsuudestani...? No, viivataan tuo 'tosi' yli ;D Emmää vielä niin vanha ole ;))

Suttisen marjatilan myymälässä vierähtää helposti pitkäkin tovi. Täällä on paljon hypisteltävää ja maisteltavaa :)

Tilan omilta pelloilta tulee mansikoita, vadelmia, kurkkua, kaaleja ja maissia. Lisäksi myymälässä on muita kotimaisia elintarvike- ja lahjatuotteita.

Myymälän yläkerran vinttipuodissa on suomalaista käsintehtyä sisustus- ja lahjatavaraa sekä kosmetiikkaa. Oli ilo nähdä Flow Kosmetiikka edustettuna maaseudun tilapuodissakin :)

Myös alakerran myymälässä on Flow Kosmetiikalle omistettu nurkkaus. Uudemmille lukijoille haluan kertoa, että Flow oli muuten ihkaensimmäisen kosmetiikkatehdasvierailuni kohde. :) Tutustuin hyvinkääläisen Flow'n tuotteisiin ja valmistustiloihin kesällä 2012. Flow'n tuotteisiin perustui myös legendaariseksi muodostunut palashampookokeiluni... :D

Suosikkituotteeni Flow'lta on kuitenkin meikkituote - Lily Lolon veroinen mineraalipohja. Nyt kesällä minulla on käytössä Amber-sävy, talvella Peach.

Annika esitteli yhden lemppariherkuistaan, Tannisen Chilisen hunajaisen valkosipulihillokkeen. Makeat jutut eivät ole minun makuuni mutta misterin ostoskoriin sujahti joku noista Tannisen makeista chilisäilykkeistä.

Oma löytöni oli Hamppusnacks. Siemennäkkärin näköinen kuva veti heti puoleensa, mutta nämä snacksit eivät ole pelkistä siemenistä. Ainesosissa on maissijauhoa, vettä, hampun- auringonkukan- ja pellavansiemeniä, rypsiöljyä ja suolaa. Maissipohjaisina nämä eivät ole ihan täysin vhh:ta, mutta 23% hiilaripitoisuudellaan kuitenkin huomattavasti vähähiilarisempia kuin viljasnacksit. Sanni totesi; "Tahtoo", ja osti kaksi pakkausta.

Pussin takana lukeva teksti saa hymyilemään: "Hamppusnacks sopii hyvin kahvipöydän pikkusuolaisiin tai sohvalle murustettaviin tv:n katselu naposteltaviin". (Juuri noin kirjoitettuna :))

Misteri taisi maistaa tuollaisen limun. Makua enemmän hän saattoi tosin olla innostuneempi "siististä viiltokorkista". :) Noista tosiaan tuli helposti haava sormeen. Muistaakseni vanhoissa smurffilimuissa oli tuollaiset...

Söpöt keppihevoset odottavat Suttisen pihalla lapsivieraita.

Seuraavaksi pysähdyimme Pekan ja Annikan naapuriin Rönnvikin viinitilalle. "Teidän ei ainakaan tarvitse ottaa taksia kotiin tältä terassilta", naureskelin.

Rönnvik on yksi Suomen suurimmista viinitiloista, ja tilan tuotteita on palkittu useaan otteeseen. Se on myös suosittu kesämatkailukohde.

Otin neljän viinin maistiaistarjottimen tilan kuivimmista viineistä koostuen (näyttää paljolta mutta laseissa on yhteensä vain 16 cl). Suosikkeja olivat karviaisviini Egil (joka itse asiassa on puolikuiva) ja viherherukkaviini Rönnvik.

Anopille lähti tuliaisiksi pullo Rönnvikiä ja omaan kotiin kalaruoan kaveriksi karviaisviini.

Ystävystyminen Annikan kanssa on muuttanut suhdettani suomalaiseen ruokaan. Jokaisen olisi tietysti hyvä suosia kotimaista, se on selvää, mutta tässä(kään) asiassa en voi pitää itseäni hyvänä esimerkkinä. Kuten blogista on voinut lukea, on edullisuus useimmissa tapauksissa merkittävin valintakriteerini. Olen pyrkinyt suosimaan kotimaista tilanteissa, joissa hintaero ulkomaiseen on pieni, mutta varmasti olisin voinut elämäni aikana ostaa paljon enemmän kotimaista ilman että talouteni olisi siitä kärsinyt.

Asennettaan voi kuitenkin tarkistaa. :)

Kotimaiset tuotteet eivät aina edes tule kalliimmiksi kuin ulkomainen vaihtoehto, etenkin jos on mahdollista ostaa suoraan tiloilta ilman välikäsiä. Mahdollisuus tähän ei tietenkään ole kaikille yhtäläinen, mutta jos kohtuullisen ajomatkan päässä on maatilamyymälöitä, kannattaa niitä ehdottomasti hyödyntää.

Syön edelleen ja tulen aina syömään ulkomaisia juustoja, mutta minusta on tullut myös Annikan eli Heikkilän Juustolan asiakas.

Heikkilässä käydessäni tai Annikaa kaupungissa tavatessa ostan aina satsin Heikkilän juustoja. Niitä saa myös kotikaupunkini kauppahallista ja Stockmannilta, mutta ostan suoraan Annikalta.

Kun on omin silmin nähnyt, mistä juustot tulevat, niitä syö ihan eri fiiliksellä.

Kun tutustuu ruoan juuriin, sitä arvostaakin eri tavalla.

Heikkilän pitojuustoa Sannin tapaan chilillä ja kanelilla ("sokerina" erytritolia).

Olen aina arvostanut käsityöammatteja. On huisia ajatella, että joka viikko juustokuormat lähtevät Heikkilästä vain koska Annika herää aamuisin, hakee Pekan tai isänsä lypsämän maidon, käynnistää juustolassa separaattorin ja valmistaa juuston. Annika on tietysti ihan tottunut tähän, mutta minulle se näyttäytyy aivan mielettömänä. Kaikki on Pekasta ja Annikasta kiinni. Omat lehmät, omat kädet, oma työ.

Ja seuraavalla viikolla joku viipaloi lautaselleen Annikan pitojuustoa kotona Lauttasaaressa tai tamperelaisessa ravintolassa. Tai Finnairin lennolla. Heikkilän Nuoriherra-juustoa on tänä vuonna tarjottu Finnairin business-luokassa. Vain, koska Annika on herännyt aamuisin ja mennyt töihin :)

Kun on itse ollut työssä, jossa oma poissaolo ei juuri vaikuta töiden kulkuun suuntaan tai toiseen, hommat pyörivät joka tapauksessa, on tällainen artesaaniammatinharjoitus jotain aivan erityistä.

Heikkilän valkosipulilevitettä ja Murtolan hamppusnacksejä.

*

Näkyvästi esillä ollut Sinivalkoinen jalanjälki -kampanja on sekin saanut minut miettimään. Jos jokainen meistä ostaisi kuukaudessa vain kymmenellä eurolla enemmän suomalaisia tuotteita, se merkitsisi 10 000 uutta vuosityöpaikkaa. Niin pienestä se on kiinni. Olen nyökytellyt mainokselle, mutta hakenut kaupasta edelleen sen saksalaisen maitorahkan. Miksi? Kummasti jotkut hyvät aikeet jäävät meillä usein vain ajatuksen tasolle.

Minulla on siis tässä petraamista, mutta olen jo hyvällä tiellä.

Haastan muutkin muistamaan kotimaisen vaihtoehdon siellä kaupan hyllyillä. Halpis-asenne voi olla elämäntyyli, mutta pienillä valinnoilla voi säästäväisinkin tukea kotimaista. ;)

*

Onko kotimaisuudella teille paljon merkitystä?

Kuka muu myöntää katsovansa useammin hintaa kuin suomalaisuutta?

Sveitsi ei todellakaan ole ykköskohde, jos haluaa matkustaa hyvin niukalla budjetilla.

Halpamatkustamisen rajan määrittelee toki jokainen itse, yhdelle se voi olla 100 euron päiväbudjetti (jolla Sveitsissä pärjääkin), toiselle 30 euroa. Viidenkymmenen euron päiväbudjetti alkaa jo olla Sveitsissä haastava. Se on mahdollista, jos pystyy majoittumaan ilmaiseksi (kaveri, Couchsurfing) tai ei juuri käytä julkista liikennettä (suuntaa vain yhteen kohteeseen tai liikkuu liftaamalla). Mutta jos suunnitelmissa on matkustaa maan sisällä useammassa kohteessa eikä majoitu sohvasurfaus-periaatteella, 50 euroa ei riitä.

Kokosin tähän muutamia vinkkejä budjettitietoisen Sveitsin matkalle.

Frangi-hinnat ovat käytännössä samat euroissa.

Matkustus

Julkinen liikenne Sveitsissä on kallista, ja melkein kaikilla sveitsiläisillä onkin jonkinlainen alennuskortti. Yleisin niistä on Half Fare Card, jota myydään myös turisteille. Turistiversio maksaa 120 frangia (noin 117 euroa) ja on voimassa kuukauden. Kuten nimi kertoo, lipulla saa kaikki julkisen liikenteen liput (niin junat, bussit, laivat kuin vuoristohissit) puoleen hintaan.

Jos matkustat vuoristokohteeseen jossa tiedät käyttäväsi paljon hissejä tai köysiratakuljetuksia, Half Fare Card maksaa itsensä hetkessä takaisin. Vuoristohissit ovat kalliita, esimerkiksi Klein Matterhornin hissi maksaa rapeat 100 frangia meno-paluu.

Budjettimatkaajan ylin ystävä Sveitsin junaliikenteessä ovat Supersaver-liput, joita on saatavilla lähes kaikille yhteyksille (lukuun ottamatta alle 30 minuutin lähijunayhteyksiä).

Lippujen sanotaan olevan sitä edullisempia mitä aikaisemmin ne varaa, mutta kolmen viikon aikana panin merkille, että lippuja on käytännössä tarjolla hyvinkin lyhyillä varoajoilla. Vielä edellisenä iltanakin saattoi varata alennuslipun tietylle välille.

Supersaver-lippujen ainoa huono puoli on se, että niitä voi ostaa vain netistä ja ne on tulostettava. (En tiedä toimiiko SBB:n mobiililippusysteemi ulkomaisissa liittymissä.) Lippujen ostaja on siis riippuvainen nettikahviloiden tai majoituspaikkojensa tulostusmahdollisuudesta. Supersaver-lippua ei voi tulostaa asemalla lipputoimistolla tai SBB:n automaatista.

Half Fare –kortilla saa vielä Supersaver-hinnankin puoleen hintaan. Tällä yhdistelmällä on mahdollista matkustaa vielä paljon halvemmalla kuin millään Sveitsin rautateiden tarjoamalla passiratkaisulla (tai VR:n One Country –reilipassilla, jota jotkut lukijat minulle suosittelivat).

Supersaver-hinnat näkyvät SBB:n sivuilla vähän miten sattuu, välillä punainen tarjouslogo näkyy jo ensimmäisellä hakutulos-sivulla, joskus vasta kun on syöttänyt matkustajatiedot ja valinnut hintaperusteen (normaali/Half Fare). Pelkkiä tarjouslähtöjä voi myös etsiä omalla hakukentällään täällä.

Flexi-passi, jota harkitsin pitkään, olisi ollut minulle kalliimpi vaihtoehto kuin Half Fare Cardilla ja Supersaver-lipuilla matkustaminen. Kolmen viikon aikana matkustin yhteensä 13 päivänä yhteensä 18 matkaa, ja kaikkien matkojen hinnaksi Half Fare Cardin kera tuli 430 euroa. Näistä vuoristohissien osuus oli 130 euroa.

15 päivän Swiss Travel Passille olisi tullut hintaa 440 frangia jonka päälle vielä vuoristohissien hinnat, joista passin haltijankin täytyy maksaa puolet. Flexi/Half Fare -combo olisi tullut vieläkin kalliimmaksi.

Ruoka

Ravintolaruoka Sveitsissä on kallista ja eväillä säästää huomattavasti. Todella niukan budjetin matkaaja varustautuukin pitämällä päivärepussa/olkalaukussa aina mukana eväsrasiaa ja aterimia.

Ruokakaupoista voi ostaa valmiiksi kootun salaattirasian (niukan kokoisia kylläkin), mutta kaikkein edullisimmin selviää ostamalla salaattiainekset erikseen ja kokoamalla salaatin mukana kulkevaan rasiaan. (Tämä on oma perussysteemini maassa kuin maassa.) Ruokakaupoissa myydään valmiiksi pestyjä salaattisekoituksia ja jopa salaatinkastikkeita kerta-annoksina. Erittäin kätevää. Ja, kuten tuli huomattua, kaupasta saa myös valmiiksi keitettyjä munia. Käteviä jos majapaikassa ei ole keittomahdollisuutta.

Extravinkkejä:

* Muoviaterimia saa ilmaiseksi ainakin Coop-myymälöistä, niitä voi ottaa mukaan ulko-ovien läheisyydessä sijaitsevista pisteistä.

* Folio sekä minigrip-pussit ovat käteviä eväiden pakkauksessa. Folion avulla jääkaappikylmät ruoat pysyvät lämpimässäkin säässä viileinä jopa tunteja. Migros-myymälöiden pähkinälaareilta voi kahmaista maksutta mukaansa kätevän kokoisia Minigrippejä. Tuli hyödynnettyä säännöllisesti ;)

Pikaruoka kuten hampurilaiset sekä leipomoiden ja kahviloiden valmiit täytetyt sämpylät ja patongit ovat klassista halpaa ruokaa. Sveitsissä täytetyt sämpylät eivät kuitenkaan ole erityisen halpoja, hinta kulkee keskimäärin 6-7 frangissa pienehköstä sämpylästä tai täytetystä patonginpalasta. Jälleen tulee huomattavasti edullisemmaksi ostaa leivät ja täytteet kaupasta.

* Vinkki vhh:laiselle: Migros- ja Manor-kaupoissa myydään Low Carb –leipää. Etenkin Manor-kaupan leipä on supervähähiilihydraattista, hakkaa Vaasan Minihiilarinkin.

Zürichin Hiltl - maailman vanhin kasvisravintola

Ravintoloissa röstit ja fonduet ovat edullisinta ruokaa. Näitä voi saada 25 frangilla. Alle 20 frangilla voi ruokailla vain pikaruokaloissa.

Salaatit maksavat keskimäärin 20-25 frangia, mutta täytteet eivät usein ole niin ruokaisia kuin mihin meillä on totuttu. Pelkkä vihreä salaattikin maksaa usein 16 frangia.

Bernissä ja Zürichissä on erinomaisia kasvisruokaravintoloita, joiden kilohintaperiaatteella hinnoitelluista noutopöydistä saa ruokaa suhteellisen edullisesti muihin ravintoloihin verrattuna. Edullisimmaksi tulee kun otat ruoan take-awayna.

Kalaruoat ovat Sveitsin ravintoloissa niin kalliita että jouduin itse jättämään ne kokonaan väliin tällä reissulla. Zermatissa, joka tosin on Sveitsin tyyreimpiä paikkoja, kalaruokien hinnat huitelivat jopa yli 50 frangissa. Ja nyt puhutaan ihan tavallisista ravintoloista, ei fine diningista. Muuallakin Sveitsissä on suoranainen ihme, jos löytää edes yksinkertaisimman lohi-peruna-annoksen alle 35 frangilla.

Söin vajaan kolmen viikon aikana ravintolassa neljä kertaa. Kaksi kertaa hain takeawayn ja kaikki loput ruokailut olivat eväsperiaatteella tai majapaikassa kokattuja.

Oma vakiokalaruokani reissussa oli kaupasta ostettu, vakuumipakattu kylmäsavulohi tai lämminsavutaimen. Tai se tuttu tonnikala.

Majoitus

Hotellien hintataso on systemaattisesti korkea ja samalla tasolla kuin Suomessa. Alle 70 euron hotellihuoneen voi löytää vain todellisella tuurilla. Myöskään hostellit eivät ole erityisen halpoja, esimerkiksi Zürichissä makuusalipaikka irtoaa alkaen n. 40 eurolla, Bernissä 36 eurolla. Yksityishuoneesta saa jo maksaa paljon enemmän.

Budjettimatkaajan vaihtoehdoiksi jäävät Couchsurfing, Airbnb tai leirintäalueet. Jos matkustaa isommalla porukalla ja on suuntaamassa alppikyliin, chaletin (mökin kaltainen huoneisto) vuokraus on varteenotettava vaihtoehto. Kalliissa Zermatissakin chaletin sai edullisesti kun kustannuksia oli jakamassa useampi henkilö.

Airbnb’kään ei ole mainittavan edullinen Sveitsissä, keskimääräisen yö-hinnan ollessa noin 50-60 euroa. Tietysti Airbnb on heti edullisempi jos kustannuksia on jakamassa matkaseuralainen. Airbnb-huoneen voi saada jopa 30 eurolla jos on tuuria, mutta näitä huoneita on tarjonnasta vain murto-osa.

Oma Sveitsin matkani mahdollistui yhdistelmällä kesätyöpalkkaa, junalippujen huolellista suunnittelua, eväitä, sukulaisen sohvalla nukkumista, Airbnb'tä ja vuokramökkiä. Kreikan matkailuun verrattuna Sveitsi budjettiversionakin on erittäin kallis.

Vietin Sveitsissä 19 vuorokautta. Koko matkaan kuluneella summalla olisin viettänyt Kreikassa makeaa elämää jokapäiväisillä ravintola-aterioilla puolitoista kuukautta.

Sveitsi on kallis. Mutta joka sentin arvoinen.

Bern on 140 000 asukkaallaan Euroopan pienimpiä pääkaupunkeja. Tiheärakenteinen infrastruktuuri tekee sen, ettei kaupunki kuitenkaan tunnu miltään pikkupaikkakunnalta. Jos ei paremmin tietäisi, ei Bern tunnu mitenkään merkittävästi Helsinkiä tai Osloa pienemmältä kaupungilta.

Münsterin katedraalin torni on Sveitsin korkein. Katedraalin muurien reunustama puutarha jokimaisemineen on viehättävä hengähdyspaikka ydinkeskustassa.

Bernin vanhassa kaupungissa on yli 6 km katettuja ostoskujia, minkä vuoksi keskustassa voi helposti kulkea kastumatta sateellakin. :) Putiikit, ravintolat ja taidegalleriat jatkuvat myös maan alle, niihin mennään sisään kadun varressa avautuvista luukuista.

Bern muutamalla sanalla:

- Kotoisa

- Kaunis

- Historiallinen

- Kiinnostava

- Kompakti

- Monipuolinen

- Nuorekas

- Rento

- Hiljainen kello 19 jälkeen

Tuo viimeinen kohta on niin totta ja niin hassua. Sveitsissä kaupat menevät (muualla kuin Zürichissä) yleisesti kiinni jo kello 19, ja Bernin kohdalla tämä tuntuu tarkoittavan myös sitä, että koko keskusta ”menee kiinni”.

Spitalgasse ennen ja jälkeen kello 19

Ero kello 18:n ja 20:n välillä vanhan kaupungin pääkadulla on häkellyttävä; katu kirjaimellisesti tyhjenee kauppojen suljettua ovensa. Harvoin olen kohdannut iltaisin näin hiljaista keskustaa missään kaupungissa, ja nyt on kyse vielä pääkaupungista. Myös ravintolat ja terassit ovat kovin autioita muutamaa katua ja niiden ravintolakeskittymää lukuun ottamatta.

Bärenplatz (kuvassa) on yksi paikoista, joilla on aina elämää. Yöllä en tosin tilannetta tarkistanut, mutta iltaisinkin kauppojen sulkeuduttua täällä on vilkasta. Päivisin aukiolla on markkinakojuja ja esityksiä ja iltaisin usein musiikkia.

Jos haluat harrastaa ”people-watchingia” niin suuntaa siis tänne, tai parkkeeraa johonkin läheisen Aarbergergassen terasseista.

Toinen mukava ajanviettopaikka kaupungin ehkäpä parhailla näköaloilla on Rosengarten-puisto Aare-joen mutkan toisella puolella kohoavalla kukkulla. Kauniissa puutarhamaisessa puistossa on siirreltäviä picnic-pöytiä ja tuoleja (kätevää, voit roudata ne mihin kohtaan haluat) sekä suosittu ravintola, jonka reunimmaiset pöydät parhailla näköaloilla on iltaisin aina varattu. Varaus on siis suositeltavaa.

Rosengartenille kävelee vanhan kaupungin Zytgloggelta noin puolessa tunnissa. Zytglogge muuten on Bernin vastine Prahan vanhankaupungin aukion kuuluisalle kellotornille; myös tämän kellotaulun luukusta ilmestyy hahmoja pyörimään aina neljää vaille tasatunnein. "Spektaakkeli", joita turistit kerääntyvät tuijottamaan sankoin joukoin.

Marzilibad (kuvassa) ja Gurten ovat myös ehdottomasti mainitsemisen arvoisia hengailupaikkoja.

Marzilibad on kaupungin uimala, vehreä puistoalue Aaren rannassa. Jos keskustan Marktgasse onkin autio iltaisin, niin täällä riittää porukkaa. Ranta kuhisee ihmisiä vielä myöhään kesäiltaisin. Marzilibadissa järjestetään kesällä myös ulkoilmaelokuvanäytöksiä. Uimalaan on ilmainen sisäänpääsy.

Gurten on vähän niin kuin Bernin oma ”Central Park”, vaikkakaan se ei sijaitse keskustassa. Ota raitiovaunu numero 9 rautatieasemalta, ja hyppää pois Gurtenbahnin pysäkillä (matkaa noin 10 minuuttia). Tästä voit joko kävellä, jos olo on sporttinen, tai ottaa köysiratahissin ylös Gurtenin kukkulalle.

Gurten on ihastuttavaa ulkoilualuetta jossa voi viettää vaikka koko päivän. Siellä on patikkapolkuja, ravintoloita, näköalatorni ja lasten leikkipuisto. Näköalat Berniin ja ympäröiviin kyliin ovat kerrassaan upeat.

Kuvassa Bernin keskusta Gurtenilta. 1 - Rosengarten, 2 - Münsterin katedraali, 3 - Marzilibad ja 4 - Bärenplatz.

Maisemia Gurtenilta

Erityistä Bernissä; Bernin kaupunki lahjoittaa kaikille kaupungin virallisissa majoituspaikoissa (myös rekisteröityneet Airbnb’t) majoittuville turisteille rajattomaan julkisella liikenteellä matkustukseen oikeuttavan Bern Ticket -lipun koko vierailun ajaksi. Ihan mieletön etu. Julkinen liikenne Sveitsissä ei todellakaan ole halpaa; normaalihintainen lippu esimerkiksi Bernin busseissa ja ratikoissa maksaa 4,80 frangia eli melkein saman euroissa. Marzilibadin ja Gurtenin köysiradat maksavat vielä enemmän, mutta niihinkin pääsee Bern Ticketillä ilmaiseksi.

Ruokapaikkavinkki kasvissyöjille: Tibits! Ahh, ihanuutta. Tibitsejä löytyy Bernistä kaksi; rautatieasemalta ja Gurtengasse-kadulta. Tibits toimii kilohintaisella buffet-periaatteella eli ruoka haetaan noutopöydästä ja maksetaan painon mukaan kassalla. Ja mikä noutopöytä… Valikoimaa on vaikka kuinka salaateista lämpimiin lisukkeisiin ja kasvisproteiinia on tarjolla kaikessa kirjossaan; soijaa, tofua, seitania, tempehiä, kikherneitä, muita papuja… Ja kaikki tietysti toinen toistaan herkullisemmissa kastikkeissa tai marinadeissa. Tarjolla on sekä lakto-ovo- että vegaanivaihtoehtoja.

42 frangin kilohinta ei ole halpa, mutta toisaalta annokset tulevat käytännössä halvemmiksi kuin useimmissa ”tavallisissa” ravintoloissa. Vaikka Sveitsi ei suomalaiseen hintatasoon tottuneelle ole erityisen kallis maa, niin ravintolaruoka on selvästi kalliimpaa kuin Suomessa. Salaatti maksaa keskimäärin 20 frangia, ja samaan hintaan sain Tibitsistä huomattavasti ruokaisammat ja monipuolisemmat annokset.

Illallista Rathausgasselle katettuna

Taidemuseoiden ystäville täytyy vielä manita Bernin vastine Guggenheimille, Zentrum Paul Klee -museo. Tämä arkkitehtuurisestikin vaikuttava modernin taiteen museo on Sveitsin parhaimpia. Itseltäni Paul Klee jäi tällä kertaa väliin koska valitsin päiväretket ja ulkona oleilun, mutta ensi kerralla ehdottomasti!

Bern on loistavalla sijainnillaan, UNESCOn listaamine vanhoine kaupunkeineen, kompaktilla koollaan ja monipuolisuudellaan mitä suositeltavin kohde Sveitsin matkaajalle. Päiväretkiä voi ja kannattaa tehdä lähialueen kiinnostaviin paikkoihin, suosittelen lämpimästi esimerkiksi näitä viittä kaupunkia.

Moni ohittaa Bernin tunnetumpien Sveitsi-”ikoneiden” Geneven, Zürichin ja alppien houkuttamana, mutta pieni pääkaupunki on vähintään yhtä perustellusti vierailun arvoinen! :)

Vietin kuluneen viikon Bernissä. Kaupunki on todellakin mitä fantastisin paikka ”pistää leiri pystyyn” pidemmäksikin aikaa, sillä sieltä käsin on mielettömän kätevä tehdä päiväretkiä toinen toistaan kiinnostavampiin kohteisiin. Idyllisiä miniatyyrikyliä, turkooseja järvenrantaparatiiseja, eloisia kulttuurikaupunkeja ja lumisia vuoria…

Minne päin sinä haluaisit lähteä? Hyppää junaan Bernissä ja olet perillä ennen kuin huomaatkaan. Esimerkiksi kosmopoliittinen Lausanne on tunnin junamatkan päässä, nuorekas, vilkas Interlaken 50 minuutin matkan takana ja viehättävä Murten vain 35 minuutin päässä.

Minä vierailin viidessä kohteessa. Tässä kukin muutamaan lauseeseen tiivistettynä.

Solothurn

Solothurn.

Asukasluku 16 000.

Pieni, unelias kiiltokuvakaupunki 40 km päässä Bernistä. Solothurnin vanhaa kaupunkia kutsutaan Sveitsin kauneimmaksi barokkipitäjäksi. Värikkäät, koristeelliset talot reunustavat holvikaarien alta kulkevia, pittoreskeina kaartuvia katuja. Keskiaikaiset suihkulähteet koristavat sieviä aukioita. Aare-joen rannan kahviloissa ja ravintoloissa voi lepuuttaa silmiään milloin laiskana, milloin kiihkeänä virtaavassa virrassa.

Sanni suosittelee: drinkkiä tai lounastaukoa viehättävällä Friedhofplatz-aukiolla.

*

Gruyères

Gruyères.

Asukasluku 2100.

Jos Walt Disney loisi sveitsiläisen kylän, se näyttäisi tältä. Muurien reunustama, satulinnan kruunaama yhden kadun miniatyyrikyläidylli upeanäköalaisen kukkulan huipulla. Kyllä, tämä on ihan oikea kylä, ei kulissi. Ei ihme että turistit tulevat pällistelemään.

Kaiken keskellä hämmentää H.R. Gigerin surrealistinen museo – Giger oli sveitsiläinen kuvataiteilija, heppu joka loi Alienin ja koko elokuvien visuaalisen ilmeen.

Ainiin, ja tuleehan täältä myös yksi maailman tunnetuimmista juustoista. Ei paha meriitti sekään.

Sanni suosittelee: että ylipäänsä näet Gruyèresin. Ja ota kamera mukaan.

*

Neuchâtel

Neuchâtel.

Asukasluku 33 000.

Hienostunut, välimerellinen, rento, ”hip”. Viehkeän lomakaupungin tunnelma kohtaa eloisan ja boheemin yliopistokaupungin kuorrutettuna kaiken yllä kohoavalla upealla renessanssilinnalla ja goottityyliin rakennetulla jylhällä kirkolla. Sijainti Neuchâtel-järven rannalla ja Jura-vuoriston kupeessa ei voisi olla tenhoavampi. Täällä puhutaan myös Sveitsin puhtainta ranskaa. Tres charmant!

Sanni suosittelee: hidasta vaeltelua vanhan kaupungin kuvauksellisella Rue des Moulins -kadulla. Love!

*

Murten

Kävi ilmi että Bernin Airbnb-houstini on kotoisin Murtenista, ja tämä katu hänen kotikatunsa. Okei, täällä siis asuu oikeasti ihmisiä....

Murten.

Asukasluku 6500.

Todellinen keskiaikaisten kylien helmi. Tunnelmallinen, kolmen kadun käsittävä muurien ympäröimä vanha kaupunki linnoineen yhdistettynä rentoa lomatunnelmaa henkivään, turkoosivetisen Murten-järven rantaan ja viehättävään satamaan. Kuin satukirjasta.

Sanni suosittelee: kävelyä linnoituksen muurilla. Näkymät kaupungin kattojen yli järvelle ja toisella puolella polveileville kukkuloille ovat todellista ”Kodak-moment” –kamaa.

*

Fribourg

Fribourg.

Asukasluku 36 000.

Saanejoen rannalla sijaitseva Fribourg on niinikään maalauksellinen keskiaikaisessa arkkitehtuurissaan, mutta tunnelmaltaan Berniä ja Neuchâtelia raffimpi ja ”työläisempi”.

Mäkinen kaupunki tarjoaa sporttista sightseeingiä ja jyrkimmän korkeuseron kohdalla köysirata yhdistää kaupungin alemmat osat ylempään. Fribourg sijaitsee Saanejoen mutkassa samaan tapaan kuin Bern Aare-joen varrella, ja jokimaisema luo kaupungeille tietynlaista samaa henkeä. Fribourg on kuitenkin modernimpi. Fribourg on virallisesti kaksikielinen kaupunki, mutta käytännössä ranskaa puhutaan enemmän ja esimerkiksi kaupoissa henkilökunta puhuu automaattisesti ranskaa.

Sanni suosittelee: viivähtämistä persoonallisella Place du Petit-Saint-Jean -aukiolla alakaupungissa. Lainaa kirja aukion reunalla seisovasta kaupunkilaisten kirjastolaatikosta ja istu penkille ihmettelemään värikästä tunnelmaa.

*

Teen Bernistä oman jutun erikseen.

P.S. Ette uskokaan minkä vaivan takana tämän postauksen tuottaminen oli.... Terveisin hikinen, hyttysten purema, jonkin verran nälkäinen ja kevyesti äkäinen matkaaja Locarnon nettikahvilassa.

Minun ei pitänyt tulla "Sveitsin Italiaan" ollenkaan, kun se oli olevinaan niin kallista. Viime hetkessä löytyikin budjettiin sopiva majapaikka ja 20 frangin Supersaver-junalippu. Ja täällä ollaan nyt, yhtäkkiä melkein Italiassa. :)