Palataan vielä hetkeksi Suomen syksyn koleudesta lämpimämpiin maisemiin. Tämän paikan jos minkä halusin aivan ehdottomasti jakaa kanssanne, aivan mieletön!
Saari on yksi tämän vuoden Kreikan reissuni ehdottomia kohokohtia ja helmipaikkoja. Paikka, joka tunnetaan ällistyttävän kauniista rannoistaan ja niin turkoosinsinisistä vesistään että silmiin sattuu. Täällä asuu alle 400 ihmistä. Saari on niin pieni että sen kävelee ympäri iltapäivän aikana.
Saari on:
Koufonissi kuuluu saariryhmään nimeltä Pikku-Kykladit. Muut ryhmän saaret ovat Donoussa, Iraklia ja Schinoussa, vierailin näistä myös ihastuttavalla Donoussalla josta haluan vielä tehdä oman erillisen postauksen. Ehkä julkaisen sen kylmimmän talven keskellä muistona kesän lämmöstä. :)
Tämä kourallinen miniatyyrisaaria sijaitsee Naxoksen ja Amorgoksen välissä, ja kaikki ovat kuuluja Kreikan upeimpiin kuuluvista rannoista ja häkellyttävän kirkkaista vesistään joiden uskomattoman saturoitunut väri shiftaa kaikissa mahdollisissa vihreän ja sinisen nyansseissa vaalean turkoosista indigonsiniseen. Koufonissi on saarista väkirikkain ja turistillisesti kehittynein, muilla Pikku-Kykladien saarilla asuu kullakin alle 200 ihmistä.
Luulen että näin Koufonissilla sinisen sävyjä joita en tiennyt edes olevan olevassa. Tuntui kuin olisin katsellut ympäristöä vahvojen filtterilasien läpi. Koufonissi sai minut toteamaan vilpittömästi: tänne minäkin haluan tulla pelkästään olemaan rannalla.
Koko saaren tunnelma sen sai aikaan. Kertakaikkiaan hurmaava paikka.
Koufonissi eli Koufonisia (monikko) koostuu itse asiassa kahdesta saaresta, joista alempi, Kato Koufonissi, on asumaton. Puhuttaessa Koufonissista viitataan asuttuun, pohjoisempaan (Ano) Koufonissiin.
Saarella on vain yksi kylä, Chora. Sieltä kävelee saaren toiseen päähän ja yhdelle sen tunnetuimmista rannoista, Poriin, alle tunnissa. Tosin kiusaus jäädä ihailemaan rantoja jo matkan varrelle on niin suuri että et varmastikaan halua kävellä matkaa niin nopeasti... ^_^ Kannattaa muutenkin ehdottomasti kävellä rantaa myöten eikä päätietä. Reitti Chorasta Poriin on varmastikin kaunein rantapätkä jonka olen missään koskaan kohdannut.
Tänään minulla on vähän sanoja ja paljon kuvia.
Koufonissi, olkaa hyvä.
Koufonissille pääsee joko isolla Blue Star Ferries -yhtiön laivalla Pireuksesta (eli Ateenan satamasta) noin kolmesti viikossa tai pienellä Express Skopelitis -laivalla Naxokselta tai Amorgokselta. Skopelitis on Pikku-Kykladien oma "paikallisbussi" joka liikennöi Naxoksen ja Amorgoksen väliä kuutena päivänä viikossa, pysähtyen kaikilla Pikku-Kykladeilla (kauimpana sijaitsevalla Donoussalla vain kolmesti viikossa).
Skopelitis muuten tunnetaan siitä, että se kulkee säässä kuin säässä... Sen kippari on kuulema huimapää joka lähtee merelle silloinkin kun Beaufortin asteikko (joka mittaa tuulta) jättää isot Blue Staritkin satamaan. Tämän kertoi minulle useampikin pikkukykladilainen.
Enpähän pysty kuvittelemaan kuka hullu menee Skopelitiksen kyytiin myrskysäällä... Itse nimittäin seilasin sillä Amorgokselta suhteellisen tuulisena päivänä, mutta voimakkuus oli vielä kaukana vaarallisesta. Blue Starin kyydissä tuskin olisi edes tuntenut aaltoja, mutta pikkuinen, kevytrakenteinen Skopelitis heilui aalloilla kuin kaarnalaiva ja kokemus oli vähintään rinnastettavissa huvipuiston laitteeseen. Mietin vähän aikaa jaanko näin ällöttävän tarinan Koufonissi-postauksessa, jonka halusin olevan vain kauniiden fiilisten täyttämä, mutta ehkä kuitenkin kerron tämän koska kokemus oli niin, noh, sanalla sanoen ainutlaatuinen.
Olin nimittäin yksi ehkä kolmesta ainoasta matkustajasta, joka ei oksentanut matkan aikana. En ole ikinä, ikinä ollut paikassa jossa on yhtä paljon ja niin voimakkaasti pahoinvoivia ihmisiä. Joka puolelta kuuluva kakominen oli niin äänekästä että peitin välillä korvani ja hyräilin jotta saisin peitettyä äänet ja itse vältettyä pahoinvoinnin. Keskityin vain tuijottamaan yhtä pistettä vastapäisessä seinässä ja hengittelin syvään juoden välillä pitkiä kulauksia vettä. Laiva heilui niin ettei välillä meinannut pysyä tuolilla. Tilanne ääniefekteineen ja ympäri salonkia oksennuspussien kanssa juoksevine henkilökunnan jäsenineen oli aivan kamala mutta samalla myös niin hullun koominen, koska todellakin melkein kaikki oksensivat, että näky olisi voinut olla kuin jostain Monty Python -pätkästä....
Näissä tunnelmissa saavuin satumaisen kauniille Koufonissille. Olen itsekin aika herkkä voimaan pahoin enkä suoraan sanottuna käsitä, miten selvisin tuon 85 minuutin matkan "kuivana"....
Mutta teitä on varoitettu. Jos olette Pikku-Kykladeilla ja jos on tuulista - neuvon harkitsemaan haluatteko nousta Express Skopelitiksen kyytiin ;)
I will be back.
Kuvittelin jo olevani rutinoitunut (käsi)matkatavarapakkaaja, mutta näemmä en.
Vaikka tavaraa on mukana alle 10 kg, sitä tuntuu olevan aivan liikaa. Etenkin vaatteita. Nyt minulla on kaksi tavoitetta seuraaville (pidemmille) reissuille:
Näitä vaatteita olen käyttänyt viimeisen kuukauden. Ja tässäkin siis liikaa.
Määrä mahtuu helposti matkustamokokoiseen laukkuun, mutta miksi kantaa mukana yhtään sen enempää kuin mille on tarvetta?
Näitä vaatteita en ole käyttänyt matkalla kertaakaan. Yhdet 3/4-pituiset farkutkin jäi tästä kuvasta.... Ainakin pari kiloa turhaa painolastia.
Tosiasiassa pärjäisin näillä. Vaikka kaksi kuukautta.
Otan tämän kuvan jotta voin katsoa sitä ensi kerralla enkä intoudu pakkaamaan lisää.
Yksi minihame. Yhdet shortsit. Yhdet pitkälahkeiset farkut. Pari pitkähihaista trikoopaitaa ja pari pitkähihaista neuletta. Kolme lyhythihaista/toppia. Takki. Huivi. Alusvaatteet ja uikkari. Kahdet kengät; sandaalit ja jämerämmät pidempiä patikkaretkiä varten.
Vaikka kuinka tunnen itseni ja sen miten vähillä vaatteilla pärjään, silti pakatessa joku ihme ääni alkaa kuiskia korvaan; "Entäs jos tulee tilanne että tarvitsekin vähän siistimmän paidan..?" "Entäs jos menet viihteelle...?" "Entä jos tulee odottamaton kylmyys...?"
Tunnetteko tekin tuon äänen..?
HUOKAUS! Tuo ääni pitäisi saada vaimennettua. Nytkin kaikki "siistimmät" paitani ovat kulkeneet kohta viisi viikkoa viikattuina laukussa ilman että laskoksia on edes avattu. Jos niitä odottamattomia vaatetilanteita tulee, niin silloin voi ostaa tilanteen vaatiman vaatekappaleen, eikö? Miksi niitä "entäs jos..." -riepuja pitää varmuuden vuoksi raahata kotoa saakka? Ei mitään järkeä.
Tämä postaus oli tosiaan nyt vähän sellaine note to self :)
Toivottavasti voin ylpeänä tehdä ensi vuonna jutun puolet kevyemmästä pakaasista ^_^
P.S. Hämmentyneenä välillä katselen täällä Kreikan saarilla melkein itsensä kokoisten matkalaukkujen kanssa rullaavia turisteja. Mitä heillä oikein on mukanaan viikon-parin pakettimatkalla..? Jääkaappi...? Etenkin amerikkalaisten matkalaukut ovat koossaan ihan omaa luokkaansa...
...mutta yhä näitä riittää.
Olen palannut Anafilta ja päätin jäädä Santorinille loppusaarihyppelyn ajaksi.
Syitä:
...kuin auringonlaskussa ei olisi jo tarpeeksi....
.
Kävelin äsken 4 km pimeää maantietä että pääsin Santo Winesilta kotiin. Kysyin kolmelta eri ihmiseltä missä on bussipysäkki ja kaikki sanoivat, "Menet ulos ja käännyt ekassa risteyksessä vasemmalle, se on just siinä".
Ei ollut.
No, lopulta oli aika tunnelmallista kävellä hämärässä Pirgosista alas Karteradosiin kulkevaa tietä, kun tie kulkee korkealla niin että siltä näkee saaren kummallekin puolelle ja aina kärkeen Oiaan saakka. Näin Kamarin, Messarian ja Vothonasin valot. Edessä Firan ja Firostefanin. Kaukana oikealla puolella saatoin hahmottaa Anafin Choran pienenä heikkona valotäplänä meren keskellä <3
En ole koskaan kulkenut tätä tietä mutta tiesin että se vie Firaa ja kotia kohti. Suunnistaa vain saaren suurinta valoaluetta kohti niin ei voi eksyä.
Yhtäkkiä olin tutussa risteyksessä ja käännyin kotikadulleni. Domatian ovella minua vastaan tuli paikan isäntä George. "Nice to see you, how are you?" George sanoi.
"I'm good", vastasin.
"I'm very good."
Yksi mun ihan lempparisanoja ruotsinkielessä on badkruka. Ilmaisulle ei ole vastinetta suomenkielessä, eikä todennäköisesti monessa muussakaan, mutta mä olen sellainen - badkruka :) On jotenkin niin hauskaa, että ruotsin kielessä on tällaiselle tyypille oma sanansa ^_^ Ehkä heitä on Ruotsissa erityisen paljon..?
'Badkruka' tarkoittaa henkilöä, joka ei tykkää uida ja hengailee rannalla pysytellen useimmiten pois vedestä. Ja jos hän meneekin veteen, hän harvemmin upottautuu sinne kokonaan vaan ehkä vähän kahlailee tai lilluu matalassa rantavedessä.
Minä olen just sellainen. ^_^
Badkrukan sananmukainen suomennos olisi "Kylpy/uimaruukku". Olen kysynyt ilmaisun taustoja ruotsinkielisiltä ystäviltäni kenenkään osaamatta sitä selittää, mutta Viisas Google osaa antaa tähänkin vastauksen: 'kruka' on tässä yhteydessä lyhennys ruotsin slangi-ilmaisusta 'kruker' joka tarkoittaa pelkuria tai nössöä.
Mä olen siis uimanössö.
Eilen tämä uimanössö meni veteen ensimmäistä kertaa koko tämänsyksyisen matkan aikana. :) Jep, neljättä viikkoa Kreikan matkaa takana ja nyt kävin ekaa kertaa vedessä ^_^ Hullua, eikö.
Minua vedessä oleilu ei kiinnosta kuin hyvin harvoin. En osaa uida kunnolla ja veteen meno liittyy minulla muihin tekijöihin kuin uimiseen: joko talvisin avantoon jossa käyn koska siitä tulee niin mielettömän hyvä olo (ja avantosauna on yksi mukavimpia sosiaalisia paikkoja :)) tai kesäisin kuumuuteen --> jos on niin sietämättömän kuuma että ei pysty tekemään mitään aktiivista ja vesi tarjoaa armollisen vilvoittavan elementin.
Eilen tosin ei ollut kyse kummastakaan, tai ehkä vähän jälkimmäisestä, täällä on nimittäin ollut viime viikon kunnon "pikkukesä" ja joinain päivinä aivan heikottava kuumuus. Tein eilen kävelyn Anafin Klisidin rannalle, ja sinne saavuttuani koin vain yhtäkkiä, että nyt olisi kiva käydä vedessä vilvoittelemassa.
Saattaa hyvin olla, että dippaus jää reissun ainoaksi :)
Anafin Agios Nikolaos Beach
Tiedän että olen varmasti supermegaouto tässä asiassa. Kuka tulee Kreikkaan ja välttelee rantoja? ^_^ :D Tai en mä oikeastaan rantoja itsessään välttele, ne ovat kivoja paikkoja etenkin jos voi chillailla rantabaarissa jossa pääsee vessaan ja voi tilata kylmää juotavaa (olennaisia asioita mun rantaviihtyvyydelle ;)), mutta vettä mä välttelen.
Jakaako joku muu tällaisen "vamman"? Rantarajoitteinen, voisiko meistä korrektisti käyttää tällaista ilmaisua...
Lukijalleni Merjalle joka kyseli eilen Anafin uimamahdollisuuksista: tässä jutussa on kuvia kahdesta kylää lähimpänä olevasta rannasta. Kaikkein lähin on Agios Nikolaos -sataman kupeessa sijaitseva pieni mutta erittäin kaunis, siisti ja hienohiekkainen ranta. Saaren suosituin ranta on Klisidi Beach 15 minuutin patikkapolun päässä satamasta, se on pitkä ja upea mutta hiekka ei ole yhtä hienoa ja pohja on vähän kivikkoinen ja äkkiä syvenevä.
Agios Nikolaos
Klisidi Beach
.
.
Lopuksi otsikkoon ja vesiaiheeseen liittymättä:
Tämä näkymä jotenkin tiivistää minusta niin hienosti Anafin sielun.
Kun laiva saapuu kohti Anafia, näkyy korkealla kukkulan laella ohut sykermä pieniä valkoisia taloja, kuin hampaita vuoren rinteessä. Se on Chora, saaren ainoa kylä. Siellä se lepäilee melkein piilossa, ylhäisessä yksinäisyydessään vuorten sylissä. Kaukaa näyttää että siellä on vain kourallinen taloja, mutta ylhäällä paljastuu laajempi amfiteatterimainen kokonaisuus.
Anafin Chora on todellakin yksi viimeisimpiä Kreikan saarten pääkaupunkeja jonka turismi on saavuttanut. Kylään ei edes ollut autotietä ennen vuotta 1990. Vanha 2 km mittainen "aasinpolku" on edelleen käytössä, ja sitä minäkin kävelin alas satamaan.
Tuli vielä mieleen yksi juttu - muistatteko Ateenan ihanan saarikorttelin Anafiotikan josta kerroin viime syksynä? Tämä on juuri se saari jolta Anafiotikan asukkaat ovat peräisin :) Anafiotika = pikku Anafi. Ateenaan saapui 1840-luvulla paljon työmiehiä Kykladeilta ja etenkin Anafilta, ja miehet rakensivat pääkaupunkiin Akropolin alarinteeseen koti-ikävissään miniversion kotisaarensa kylästä.
Anafiotika on yksi lempipaikkojani Ateenassa: korttelin huipulla kulkevalla harvan turistin tuntemalla näköalapolulla pääsee hetkeksi irti miljoonakaupungin hektisestä sykkeestä ja saa välillä nauttia huikeasta maisemasta jopa ihan yksinään.
Ei siis ihme, että rakastuin myös alkuperäiseen Anafiin. <3
Tämänsyksyiselle saarihyppelylleni mahtui vielä toinen ”periferiasaari”: pikkuinen Anafi.
Jos Astypaleaa pidetään syrjäisenä, on Anafi käytännössä Kreikan vastine Timbuktulle.
Runsaan tuhannen asukkaan Astypaleaan verrattuna Anafi on täyttä maaseutua: saarella asuu vakituisesti vain 300 ihmistä.
Kuten Astypalea, myös Anafi on yhden Kykladien päälaivalinjojen päätepysäkki. Anafille pääsee Santorinille menevällä linjalla, ja saari on viimeinen pysäkki Santorinin jälkeen.
Anafille on Pireuksesta vieläkin pidempi matka kuin Astypalealle (12 tuntia), mutta Anafin etu on laivojen saapuminen inhimillisempiin kellonaikoihin. Santorinilta on tänne matkaa noin puolitoista tuntia ja saarelle onkin helpointa tulla käymään nimenomaan Santorinilta. Itään päin Anafi linkittyy F/B Prevelis –lautan kautta Dodekanesiaan, tosin tämä yhteys kulkee vain kahdesti viikossa. Yhteensä Anafille tai sieltä pois kulkee vuoden ympäri neljä laivayhteyttä viikossa.
Opaskirjani kuvailevat Anafia mielenkiintoisin ilmaisuin. Öluffa Kykladerna –kirja kertoo, että lauttojen miehistö ”sysää matkustajat äkkiä laiturille ja kääntää nokkansa takaisin kohti asuttuja seutuja suunnilleen ennen kuin kokka on ehtinyt hipaista Anafin satamaa”. Hehheh.
Paikoin tarpeettoman voimakkaasta ilmaisustaan tuttu Greek Island Hopping taas muistuttaa saarihyppelijää, että ”täältä et sitten pääse nopeasti mihinkään sairaalaan jos sattuu vakava onnettomuus", ja täydentää pointtiaan vielä kertomalla kaameasta tapauksesta kun loukkaantunutta turistia hakemaan tullut helikopteri törmäsi yöllä saaren vuoriin. Tällaiset jutut voisi kyllä mielestäni jättää matkaoppaiden ulkopuolelle.
Kuvailulle on perusteensa, sillä Anafi on yksi Kreikan pienimpiä ja rauhallisimpia ja saaria ja sijaintinsa puolesta todellakin periferiaa, mutta ei se ihan niin sivistyksen tuolla puolen ole kuin kirjat antavat ymmärtää. Santorinille on matkaa lopulta vain 30 km ja saaren ainoa asutuskeskus, Chora, tarjoaa kaikki turistin kaipaamat palvelut.
Vaikka sitä sairaalaa täällä ei tietenkään ole, ja saaren kaksi pientä minimarkettia ovat auki vain rajoitetun ajan päivästä. JA – täällä on vielä käytössä toimivia puhelinkioskejakin ^_^
Saarella on myös kirkkaista vesistään tunnettuja hienoja, pitkiä hiekkarantoja. Ateenalaisen ystäväni Mariannan miehen lempirantoihin kuuluva Roukounas on juuri täällä. "Sun täytyy sitten käydä siellä...!" kuului rantahirmujen neuvo. Mutta todennäköisesti Roukounas jää näkemättä. Sinne on vähän turhan pitkä kävelymatka ja tämä matkailija keskittyy aina mieluummin kyliin. :)
Kuten kaikilla Kreikan pienemmillä ja vähemmän tunnetuilla saarilla, myös Anafilla on omat diehard-faninsa. Saarella voisi jopa sanoa olevan jonkinlainen kulttistatus. Se on ehdottomasti enemmän alternative kuin Astypalea, trendikkäistä pikku-Kykladeista puhumattakaan, vaikka kaikki näistä paikoista ovat mainstream-turismin ulkopuolella.
Anafin löytäneet eivät missään tapauksessa halua, että tänne alkaisi virrata enemmän kävijöitä ja saaren omaleimainen tunnelma muuttuisi. En usko että siitä on pelkoa. 300 ihmisen saarella ei olisi koskaan ylipäänsä resursseja kehittyä suureksi turistikohteeksi, ja sijainti Kreikan tunnetuimman saaren ”takavesillä” ei ole omiaan nostamaan paikkaa massojen tietoisuuteen. Kun vieressä on upea maailmanluokan maisemien Santorini, miksi tulla Anafille.
Tänne tulevatkin ne, jotka etsivät nimenomaan leppoisan uneliasta tunnelmaa ja ihastuvat pienten saarten sympaattiseen yhteisöllisyyteen. Täällä kaikki tervehtivät toisiaan. Uudetkin naamat otetaan heti lämpimästi osaksi joukkoa, joka mummo tervehtii myös liilahiuksista turistia. :)
Minulla ja Anafilla synkkasi välittömästi.
Kun saavuin vuokrahuoneeseeni, saatoin vain huokaista ihastuksesta katsoessani parvekkeelta levittyvää maisemaa.
Tästä saa maksaa ruhtinaalliset 20 euroa. Asun pienen kylän sydämessä vain muutaman porrasaskelman verran pääkadulta.
Lähdin etsimään ruokakauppaa ostaakseni aamiaistarvikkeita, ja saavuin Choran toiselle minimarketille juuri sopivasti sen aukeamisaikaan 9.30. Tällä marketilla on ilmoitetut aukioloajat, toinen on auki milloin sattuu. Mutta kumpikaan ei ole auki kuin joitain tunteja päivässä.
(Tämä on edistyksellistä veraattuna Donoussaan, jonka ainoa ruokakauppa oli kokonaan kiinni vierailuni aikaan, koska sen omistaja sattui olemaan sinä päivänä Naxoksella. Onneksi mulla oli eväitä jäljellä Astypalealta! ^_^)
Anafin Chora on hyvin tyypillinen, perinteinen valkoinen Kykladinen kylä ja rakennettu jyrkästi rinteeseen. Sen läpi kulkee kylän yläosassa yksi yhtenäinen pääkatu. Tai ennemminkin se on kuja, paikoin vain runsaan metrin levyinen. Pääkadun varrella on saaren kaksi minimarketia, koulu, matkatoimisto, kahviloita ja tavernoja.
Hotelleja saarella ei ole vaan ainoa majoitusmuoto on domatia eli yksinkertaiset vuokrahuoneet vailla luksuksia. Tästäkin voi päätellä minkä tyyppisiä matkailijoita Anafi vetää puoleensa. Jacuzzi-tyypit jäävät Santorinille. (Ei sen puoleen ettenkö voisi lottovoiton saatuani buukkautua itsekin Santorinin luksushuoneistoihin omalla näköalaporealtaalla… ^_^)
Anafin keskustan läpi kävelee kuudessa minuutissa. Täällä on hyvin, hyvin hiljaista.
Kuulemma hiljaisuus säilyy elokuun huippusesonkinakin jolloin saaren kaikki vuokrahuoneet ovat täynnä. Tänne ei tulla juhlimaan vaan rauhoittumaan ja nauttimaa verkkaisesta tunnelmasta jota kukaan ei halua särkeä.
Suuremman minimarketin edusta penkkeineen on yksi kylän kohtauspaikkoja iltaisin.
”Unelias tunnelma” voi olla paikasta ja saaren ja vierailijan välisistä kemioista riippuen tylsää, tai se voi olla äärettömän viehättävää. Astypalealla totesin, että hiljaisuus alkoi lopulta ahdistaa, se oli enemmänkin aavemaista kuin miellyttävää.
Anafilla hiljaisuus on ihanaa. Eikä täällä ole rauhallisuudesta huolimatta tyhjää ja elotonta. Pienellä pääkadulla kohtaa ihmisiä, ja he katsovat sinua silmiin ja sanovat, ”Ya sas”, ja hymyn lämpö ulottuu syvälle rintaan.
Eilisilta oli ehkä koko matkan ihanin. Tällaisia iltoja sitä mietiskelee kotonaan talvisin, kun mieli vaeltelee lämpimiin muistoihin elämän varrelta.
Kiipesin ylös kylän korkeimmalle kohdalle eli Kastrolle ja istuin kalliolle. Jalkojen alla levittäytyivät Choran katot, ympärillä meri ja vuoret. Oikealla puolella horisontissa siinsi Santorinin utuinen siluetti, vasemmalla puolella horisontin rikkoi Anafin itäisimmässä kärjessä kohoava vaikuttava Kalamos-kukkula.
Istuin siinä toista tuntia ja vain kuuntelin ja katselin. Laitoin välillä silmät kiinni ja oli niin valtavan hyvä olla. Ympärillä kuului vain hyönteisten surinaa ja kanojen kotkotusta ja aika ajoin koiran haukuntaa. Välillä lehmän- tai vuohenkellojen kilinää jostain etäisyydestä.
Pimeyden laskeutuessa Santorini syttyi valoineen hohtamaan ulapan keskelle kuin jalokivi. Näky oli maaginen.
Yhtäkkiä Santorini näytti olevan niin lähellä. Erotin lentokentän ja Kamarin kylän valoistaan. Taivas oli tähtikirkas ja kuunsirppi langetti tyynen meren tummaan pintaan maidonvaalean tien. Kuun valaisema vesi oli kuin samettia. Meren hämäryydessä erottui muutamia hitaasti eteneviä pieniä valopisteitä, kalastajien veneitä.
Hetki oli pakahduttavan kaunis. Istuin vain siinä ja tunsin niin voimakkaasti olevani. Ilta oli lämmin ja sisälläni oli meren tyyneys. Tunsin syvää rakkautta ja kiitollisuutta että sain olla juuri siinä.
Santorini on yksi Kreikan upeimpia ja ainutlaatuisimpia saaria, ja samalla kalleimpia.
Saarella on mahdollista valita kaksi erityyppistä lomakokemusta, ja hintalappu määräytyy sen mukaan. Jos haluaa klassisen maisema-Santoriniloman calderan eli purkautuneen tulivuoren kraaterinreunan puolella, saa maksaa reilusti muiden Kreikan saarten keskihinnan yli. Jos haluaa perinteisen rantaloman saaren "lättänällä" puolella, hinnat eivät juuri poikkea muista suosituista Kreikan charterlomasaarista. Mutta ympäristökään ei ole ns. ainulaatuinen, toisin kuin calderan puolella.
Useimmat saapuvat Santorinille näkemään ja kokemaan nimenomaan calderan alueen taian. Näkymät ovat sanoinkuvaamattomat; dramaattinen, tumman harmaan ja punaisen väreissä shiftaava calderan reuna putoaa jyrkästi siniseen mereen ja erityislaatuinen valo pehmeässä autereisuudessaan on kuin jostain haltiamaailmasta. Kraaterin reunaa täplittävät kylät ovat tyylissään ja arkkitehtuurissaan uniikkeja Kreikassa, missään muualla ei näe tällaisia kyliä. Santorini on kaiken kaikkiaan niin ainutlaatuinen, että jopa kreikkalaiset itse pitävät sitä ihan omana kategorianaan. On saaria, ja on Santorini.
Pienellä budjetilla matkaavalle saarihyppelijälle Santorinin calderapuoli ei ole helposti toteutettavissa oleva kohde. Pääkaupunki Firan ja aivan saaren uloimmassa kärjessä sijaitsevan Oian väliin jäävä alue on todella arvokasta aluetta luksushuoneistoineen ja hotelleineen. Domatioita tältä alueelta löytyy hyvin vähän, jos ollenkaan. Useimmat "reppureissaajat" majoittuvatkin saaren lättänälle rantapuolelle etenkin Perissan alueelle. Siellä on myös leirintäalue. Perissan hinnat houkuttavat, mutta on hyvä ottaa huomioon, että tunnelma tällä puolella on täysin toisenlainen kuin calderalla. Jos hakee klassista Santorinia, se ei löydy tältä alueelta. Kamari on toinen suosittu lomakylä lättäpuolella, ja sopii erityisesti perhelomailuun.
On kuitenkin yksi erinomainen kohde joka mahdollistaa majoittumisen vain kilometrin päähän calderan reunasta ilman korkeaa hintalappua. Tämä kylä jää monen tietoisuuden ulkopuolelle, koska se ei kuulu matkanjärjestäjien pakettilomakohteisiin eikä siitä muutenkaan koskaan puhuta Santorinin yhteydessä, koska kylässä ei ole tyypillisen Santorini-turistin näkökulmasta mitään erityistä.
Paikan nimi on Karterados. Vain kivenheiton päässä Firasta, ja täällä saa huoneiston syys-lokakuussa 25 eurolla.
Karteradosissa et ole riippuvainen busseista toisin kuin Kamarissa tai Perissassa asuessa, mikä on sen lyömätön etu. Pääset kävellen pääkaupunkiin viidessätoista minuutissa.
Karteradosissa on paljon domatioita ja yksinkertaisempia hotelleja. Valtaosa niistä on sijoittunut kylän päätien varrelle, ja päätie puolestaan yhdistyy suoraan Firaan menevään päätiehen. Karteradosista tullessa käännyt risteyksessä oikealle Cretan Bakeryn suuntaan ja olet hetken kävelyn jälkeen Firan keskustassa. Jos kilometrin kävelymatka kuitenkin tuntuu ylivoimaiselta, Cretan Bakeryn edestä menee myös bussi ;) Samalta pysäkiltä pääset halutessasi saaren rannoille ja muihin kyliin meneviin busseihin. Sanoisin siis, että Karteradosin sijainti on aika lailla täydellinen saareen tutustumisen kannalta :)
Karterados itsessään on viehättävä perinteinen Santorinin kylä. "Perusturistia" tällainen paikka ei kiinnosta mutta aitoa kreikkalaisuutta hakeville kylä tarjoaa antoisat puitteet tutkimusmatkalle.
Värikästä ja paikoin ränsistynyttä. Charmia, joka vetoaa minuun.
Tässä paikassa asuin Karteradosissa kaksi vuotta sitten.
Pyöreäkättoiset lieriön muotoiset talot ovat calderan seinämään rakennettujen luolatalojen ohella tyypillistä Santorini-arkkitehtuuria.
Firaan johtava tie ei ole mikään kuvauksellinen katu, älä anna sen lannistaa jos saavut Santorinille ensimmäistä kertaa. Edessä odottaa jotain upeaa :)
Kun kävelee vartin verran arkista, liikkeiden ja ravintoloiden reunustamaa tietä, kohtaa pian...
...tämän klassisen maiseman.
Jos majoittuisit tässä, yön hinta vielä syksylläkin alkaa jostain 150 eurosta. Mitä lähempänä calderan reunaa ja mitä esteettömämpi merinäköala, sitä kalliimpi.
Kuten totesin kaksi vuotta sitten upeassa, historiallisessa Santorinin luolatalossa majoittuessani, tämä jos mikä on alue ja majoitustyyppi josta minäkin olen valmis maksamaan ja valmis sellaiseen elämykseen säästämään. Yleisesti en piittaa hotelleista tai luksusasutuksesta, mutta Santorinin caldera kuuluu harvoihin poikkeuksiin.
Pitkillä saarihyppelyillä budjetti on kuitenkin sellainen, ettei calderamajoitus ole mahdollista. Ja muutenkin - tämän tyyppisen über-romanttisen ympäristön tunnelmallisine majoituksineen jaan kaikkein mieluiten rakkaani kanssa, en silloin kun matkustan yksin.
Siksi valintani on Karterados. :)
.
Lähdetään pienelle kävelylle calderan reunaa pitkin. Tälläkin kävelyllä on budjettinäkökulmansa ;)
Pääkaupunki Firasta kulkee kävelyreitti kraaterin reunaa seuraten aina saaren kärkeen Oiaan saakka. Maisemat reitin varrella ovat miedosti ilmaistuna fantastiset.
Matkan varrella on kohtia, joista näkee saaren kummallekin puolelle.
Firan ja Oian väliin jää kaksi muuta kylää; Firostefani ja Imerovigli.
Myös nämä kylät ovat turistillisesti erittäin kehittyneitä ja täynnä hulppeita loma-asuntoja ja hotelleja, mutta ne ovat pienempiä ja rauhallisempia ja niillä on tietyt etunsa Firaan ja Oiaan nähden. Jos Firan vilkkaus ja räikeiden turistikrääsäkauppojen ylitarjonta väsyttää, nämä kylät tarjoavat huomattavasti krääsä-siistimmän ympäristön.
Jos Oian luksustaso Firaa hienostuneempine tunnelmineen viehättää, mutta päätön väenpaljous ei (pikkuisen ja ahtaan kylän kadut täyttyvät kirjaimellisesti ääriään myöten iltaisin auringonlaskun aikaan), voi Firostefania ja Imeroviglia suositella mitä lämpimimmin. Etenkin Imerovigli on aivan erityisen chic ja caldera-näkymät Imeroviglin kohdalla mielestäni ehkä kaikkein upeimmat ja dramaattisimmat.
Thirasia on muinoin Santoriniin kuulunut ja pääsaaresta tulivuorenpurkauksen myötä erkaantunut osa, jonne pääsee Oiasta pienellä paikallisveneellä tai Firasta osana kaupallisia caldera-risteilyjä. Thirasiassa on yksi kylä, kuvauksellinen, niinikään calderan reunalla istuva Manolas, jonne kannattaa suunnata jos haluaa kokea miltä Santorini on näyttänyt ja tuntunut ennen massaturismin saapumista.
Ja nyt seuraa taas budjettivinkki.
Calderanäköalaiset ravintolat ja baarit ovat itsestäänselvästi saaren kalleimpia paikkoja syödä tai nauttia drinkki.
Hinnat ovat todellakin poskettomia maan yleiseen hintatasoon nähden; tsatsiki 6 euroa...!!! (Muualla tsatsikia voi pitää kalliina jos hinta ylittää 3,80€.)
Mutta mitä kauemmaksi Firan keskustasta calderan reunaa kävelee, sitä halvempia hintoja kohtaa. Ei suoranaisesti halpoja muuhun Kreikkaan nähden, mutta Santorinin tasoon nähden.
Etsin eilen kävelylläni mukavaa paikkaa jossa nauttia auringonlaskusta, ja päädyin lopulta Firostefaniin ravintola Vaniliaan. Täällä sain nauttia auringonlaskusta vailla Firan ja Oian ryysistä ja päättömiä hintoja.
Viinilasi maksoi 4 euroa, melitzanosalata (savustettu munakoisodippi) 4,20 ja kreikkalainen salaatti 6,70.
Erinomaiset hinnat näillä näköaloilla, etten sanoisi :)
Esimerkiksi Naxoksella vastaavat hinnat olisivat viinilasi 2 euroa, munakoisodippi 3,50€ ja horiatiki 5€.
Minulle mahdollisuus kokea tällainen hetki ja tällainen paikka on silkkaa luksusta.
Aina siihen ei tarvita suurta budjettia. :)
Karteradosin majoitusta löytää muuten Booking.comista helpoiten kun kirjoittaa hakukenttään suoraan Karterados, ei Santorini.
Santorini sunset @ Firostefani from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Ei tähän vain kyllästy. <3
Santorini.
Annan teille huomenna muutamia vinkkejä siihen, kuinka kokea kallis caldera-puolen Santorini budjetilla ;)
Se on mahdollista :)
...illallistreffit Naxoksella lukijani kanssa! :) <3
(...he ovat kaikkialla... Karkkipäivän lukijat :D)
...Joikin tuotearvostelu jota en vain saa valmiiksi koska koko ajan tekee mieli kirjoittaa Kreikasta. No, jos suotte sen ilon minulle vielä kahdeksi viikoksi, kohta saatte taas niin paljon kosmejuttuja että pursuaa korvista ulos :D
...pääsen tänään shoppaamaan Korresia! Uuu, pieni suuri kosmeettinen ilo <3
...Donoussa! Aah, siis voi hyvänen aika mitä helmiä pikku-Kykladeilta löytyy, en malta odottaa että pääsen jakamaan kertomukset Kykladien omista "Sottunga"-saarista :)
...kynnet on taas aivan kamalassa kunnossa! Huollosta neljättä viikkoa... Hävettää mennä tämän näköisenä kauneusbloggaajana tapaamaan lukijaa :p
...te olette ihan parhaita kun innostuitte lähtemään mukaan postikortteja Astypalealle -tempaukseen! <3
...tuo yksi paikka kahden tunnin laivamatkan päässä... en voi pysyä sieltä poissa.... en vain voi... Saari toimii kuin magneetti, turha taistella sen vetovoimaa vastaan... Ja miksi taistellakaan?
Siksi suuntaan huomenna...
Santorinille.
I'll have my fix again <3
Eiliseen postaukseen liittyen....
Tämä on nyt ehkä ihan hulluimpia päähänpistoja mutta kun se tuli mieleeni, niin jaan sen. Kun olen sellainen :)
Kun lähdin tänään aamuyöllä kello 05.15 Astypalealta, kohtasin satamassa yllättäen pappaystäväni Lefteriksen.
Vanhus tuli luokseni uurteiset kasvot hymyssä, rutisti minua ja sanoi että oli kovasti odottanut että olisin illalla tullut vielä tervehtimään häntä ylä-Choran viralliseen kohtauspaikkaan, "pappakuppilaan". Pahoittelin ja sanoin että olin kirjoittanut koko illan blogiini juttua Astypaleasta. Kerroin, että Lefteriskin oli päätynyt juttuun ja että olin kirjoittanut kafeneionista ja seinällä olevista vanhoista valokuvista.
Vanhus vaikutti ilahtuvan ja olevan ehkä vähän tohkeissaan. Kun laivan portit avattiin ja olin lähdössä, vaari tarttui minua kädestä ja sanoi, "Lähettäisitkö minulle yhden kuvan jonka otit, niin voin laittaa sen kuppilan seinälle?"
Koukeroisin kirjaimin hän kirjoitti lapulle Poste Restante -osoitteen. Monissa Kreikan pikkukylissä ei ole omia postilaatikoita vaan posti haetaan postitoimistosta. (...kuka posteljooni jaksaisi niitä labyrinttikujia edes kulkea säkkeineen... ^_^)
Ja tähän liittyy ideani. Minulle tuli mieleen, että entäpä jos ilahdutettaisiin Lefteristä ja astypalealaisia postikorteilla Suomesta?
Saari, jonka asukkaat vaikuttavat vilpittömästi surevan sitä, että ovat jääneet turismi-Kreikan takapajulaan. Saari jolle hallitus (joka vastaa julkisten laivareittien suunnittelusta) ei suo kunnollisia laivayhteyksiä että useampi jaksaisi löytää tiensä Astypalealle saakka.
Minulle tuli haikea olo lähteä Astypalealta. Domatiani isäntäkin katsoi minua vähän pettyneen näköisenä kun ilmoitin lähdöstäni, "Why you stay so short time? So soon you leave?"
Niin minulle tuli mieleen, että jos ilahdutettaisiin saarelaisia terveisillä Suomesta :) Välitettäisiin heille tunne, että jossain Pohjolan perukoilla yhdessä maassa jokunen ihminen kuuli nyt Astypaleasta :) Choran kafeneionin kuvaseinä saisi täydennystä pohjoisen eksoottisilta kulmilta ^_^ Ehkä tämä on ihan höpsö idea mutta jos joku haluaa lähteä mukaan, niin se olisi mukavaa :) Koska ilahduttaminen on mukavaa <3
Postikortin voi laittaa osoitteeseen:
LEFTERIS AGGELIS
POST OFFICE
CHORA
85900 ASTYPALEA, DODEKANISOS
GREECE
.
P.S. 2 Ootte niin parhaita kun innostuitte tästä ^_^ <3 <3
