Laukkua pakataan jälleen, ja huomenna lähden kohti minulle aivan uusia territorioita. Johan tuolla etelässä on reissattu tarpeeksi: Sanni goes Villi Pohjola.
kuva: eBay
Iki-ihana 90-luvun lempisarjani Villi Pohjola piirsi Alaskalle ihan omansalaiset raamit, ja Alaska on merkinnyt minulle aina vain ja ainoastaan tätä lämminhenkistä, rakastettavan hassun henkilöhahmogallerian tv-sarjaa. Alaskassa on tyhjää, Alaskassa on paljon metsää, paljon vuoria, hirviä ja karhuja. Siellä on vähän ihmisiä ja kylmää. Ei ole koskaan käynyt mielessäkään että lähtisin joskus Alaskaan. Nyt lähden.
Matka on tämän vuoden tilaisuuteni lomailla vähän äijäkullan kanssa. Oma kesäni kuluu tiiviisti työn merkeissä, ja meillä on miehen kanssa usein vaikeuksia löytää aikaa sille että pääsisi yhdessä johonkin. Kun toinen on vapaalla, toinen on töissä. Niinpä nappasin kiinni tästä tilaisuudesta. Tie vie pohjoiseen :)
"Eikä siinä vielä kaikki"...
Kuva: Erik Johnson / Unsplash
Lentoja kartoittaessani hoksasin, että jos lennämme Alaskaan Islannin kautta (eli Icelandairilla), voin pysähtyä Islannissa samaan hintaan.
Icelandair'han tarjoaa loistavaa stopover-mahdollisuutta Atlantin yli suuntautuville lennoilleen, eli samalla lipulla voi pysähtyä Islantiin ilman lisäkuluja. No, tietysti itse pysähtymisestä tulee kuluja kun majoittuu ja käyttää palveluita Islannissa, mutta lentolippu on saman hintainen :)
Kollaasin kuvat: Unsplash
Olin ihan että dang, tässähän olisi nyt oiva mahdollisuus vihdoin nähdä vähän Islantiakin. Maa on ollut "tänne haluan matkustaa" -listallani varmasti siitä saakka kun 14-vuotiaana löysin Björkin musiikin, mutta kuten niin moni muukin itsestäänselvä reissukohde, kuten Ranska, myös Islanti on saanut odottaa todella pitkään että oikeasti matkustan sinne.
Nyt pysähdyn siellä kolmeksi yöksi. Pieni Iceland sampler. :) Miehen loma ei venynyt kattamaan tätä pätkää, joten meillä on treffit sunnuntaina Keflavikin lentokentällä :D Jatkamme siitä sitten yhdessä Anchorageen, Alaskaan.
Kuva: Roman Romanenko / Unsplash
Ai että olen innoissani! Loppujen lopuksi käyn aika harvoin uusissa maissa kun olen jumittunut noihin lempikohteisiini, joten tämä reissu saa perhoset lepattelemaan vatsassa ihan erityisellä intensiteetillä.
...ja tokihan olen jo tsekannut että Anchoragessa on Sephora ;D ^_^
Vähänkö kivaa. Päätin vähän verkostoituakin ja buukkasin treffit ihanan Islanti-bloggaaja Satu Rämön kanssa :) Emme ole Satun kanssa koskaan tavanneet emmekä tunne toisiamme, mutta olen lukenut Satun blogia ja hänen kirjoittamiaan lehtijuttuja Islannista. Ajattelin, että olisi tosi kiva tavata Satu :) Ja niin meillä on tapaaminen sovittuna Reykjavikiin.
Kollaasin kuvat: Unsplash
Jos joku miettii miten minulla on varaa reissata näin paljon, sillä kyllähän minä aika paljon matkustan ulkomailla, niin asiassa auttaa kaksi työtä ja tietysti priorisointi oman kulutuksen suhteen. Matkailu on ollut minulle tärkein harrastus suunnilleen siitä saakka kun olen alkanut saada kuukausirahaa teininä. Säästin ensimmäiseen omaan ulkomaanmatkaan 17-vuotiaana. Matkailuintohimon siivittämänä olen alun perin myös kouluttautunut matkailualalle <3
Tällaiseen elämäntyyliin vaikuttaa totta kai ripaus onneakin, näin ajattelen. Olen onnekas ja valtavan kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä kahta sellaista työtä jotka mahdollistavat vapaan elämäntyylin. Lähetän rakkaat terveiset Ahvenanmaan työpaikalleni <3 Kesäkuussa nähdään taas.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=hKDzDA-jgRs&w=560&h=315]
Kuka tykkää Villistä Pohjolasta? :)
Yksi jännä käytäntö Kreikan matkailussa liittyy - - vessassa käymiseen.
Käytännöstä seuraa myös mahdollinen väliaikainen lieveilmiö kotiin palattua.
Kreikan kävijät ehkä jo tietävätkin mistä puhun?
Kreikassa ei saa laittaa WC-pönttöön vessapaperia, eikä tietenkään mitään muutakaan "ylimääräistä". Kaikkialla törmäät "Don't throw papers in the toilet" -muistutuksiin.
Kuva: Athens 101 / Laura Kay
Kreikkalaiset viemärijärjestelmät ovat 30- ja 40-luvuilta, ja putkistot rakennettiin niin ohuiksi etteivät ne selviä paperijätteestä. Erään lähteen mukaan Kreikan viemäriputket ovat halkaisijaltaan vain 5 cm, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa (Itä-Eurooppaa lukuunottamatta) putkien ollessa tuplasti laajemmat.
Joissain moderneissa kreikkalaisissa paremman luokan hotelleissa saattaa olla sellaiset vessat joihin paperin voi laittaa, mutta käytännössä 90% maan vessoista ei ota vastaan paperijätettä. Ainakaan siis sellaisia, no, tiedätte, "kakkosasian" yhteydessä yleensä meneviä paperimöttöjä.
Paperikäytäntö kannattaa todella muistaa, sillä vessat oikeasti tukkiutuvat hyvin helposti. Kukaan ei varmaan mielellään lomallaan kohtaa tilannetta jossa majapaikan vessa alkaa lainehtia..?
Vessapaperi kuuluu laittaa pöntön vieressä olevaan pieneen roskikseen.
Tämä on tietysti jokseenkin ällöttävää, mutta siihen tottuu. Siihen tottuu itse asiassa niinkin hyvin, että Kreikan loman jälkeen tapa jää helposti päälle ja sitä huomaa olevansa laittamassa vessapaperia roskikseen myös kotona - (tai vaikka kaverin luona, yähh.... kaveri-parka).. Kuinka monelle on käynyt näin..?
Kuva: Suzy Guese
Olen miettinyt, että varmasti Kreikassa vierailevien turistien joukossa on tuhansittain sellaisia, jotka eivät piittaa "don't throw papers" -kiellosta. Ja epäilemättä erinäisissä ravintoloissa, tavernoissa, hotelleissa, retkeilymajoissa ja kahviloissa menee päivittäin vessat tukkoon turistien ansiosta. Mikä homma olla koko ajan avaamassa niitä...
P.S. Otin huhtikuun reissussa pari vessakuvaa tätä postausta varten (sillä minun on pitänyt kirjoittaa Kreikan vessakäytännöstä jo vaikka kuinka pitkään), mutta arvatkaa löysinkö niitä enää tuhansien kuvien joukosta..? Missähän päin olin ne ottanut..? Missä niistä kymmenistä vessoista joissa kävin matkan aikana..? :D Kuka valopää jättää tiettyä postausta varten tarkoitetut kuvat merkkaamatta saman tien kun lataa ne kamerasta koneelle..? Sanni.
No, laitoin sitten taas kissakuvan. Joku ilahtuu varmaan siitäkin.
Jos koskaan löydän ne omat kuvani korvaan niillä nuo ylemmät lainakuvat. Huokaus.
Tässä tulee tietopaketti Kreikan saarihyppelijöille: selviytymisopas Pireuksen satamaan.
Opas vastaa kysymyksiin:
Kuinka pääsen Pireukseen?
Kuinka löydän oikealle portille ja oikeaan laivaan?
Mistä ostan laivaliput?
Pireuksen satama on valtava ja kaoottinen paikka, ja ensikertalaisella voi mennä sormi suuhun satojen laivojen ja 3 kilometrin pituiselle alueelle levittäytyvien lähtöporttien keskellä. Toivon, että oppaasta on apua ja hyötyä Sinulle, joka olet miettinyt omatoimista saarihyppelyä Kreikan upeassa saaristossa :)
Miten päästä Pireukseen:
Ateenasta – metrolinja numero 1, vihreä.
Vaikka kuuluukin Ateenan metroverkostoon, linja numero 1 ei ole varsinaisesti metro vaan maan päällä kulkeva juna (entinen Athens-Pireus Railway Company, ISAP). Se liitettiin osaksi metrojärjestelmää vuonna 2011, mutta julkisen liikenteen kartoissa siihen viitataan edelleen ilmaisulla ISAP, Electronic Railway. Älä siis ihmettele kun et löydä Pireuksesta "metroon" opastavia kylttejä.
Turistin kannalta keskeisimmät asemat joilta hypätä vihreän linjan kyytiin ovat Omonia, Monastiraki ja Thissio. Monastirakista matka pireukseen kestää noin 25 minuuttia. Lippu maksaa (vuonna 2018) 1,40€.
Ateenan lentokentältä
BUSSI. Bussi numero X96 liikennöi Eleftherios Venizeloksen kentältä Pireukseen. Matka-aika on noin 60-90 minuuttia liikenteestä riippuen. Lipun hinta 6€ (tieto vuodelta 2023). Lisätietoa täällä.
JUNA. Proastiakos-junalla (Athens Suburban Railway) matka lentokentältä Pireuksen satamaan kestää tunnin. Lipun hinta 9€ (tieto vuodelta 2023). Lisätietoa täällä ja linkki aikatauluihin täällä (skrollaa sivun loppuun, josta löydät PDF-tiedostoina viimeisimmät aikataulut).
SAAPUMINEN PIREUKSEEN
Ateenassa lähes kaikki paikkojen, katujen ja julkisen liikenteen pysäkkien nimet on kirjoitettu myös latinalaisin aakkosin, mutta kreikaksi ’Pireus’ voi näyttää tältä. Moderni kirjoitusasu on 'Peiraias', vanha ’Peiraieys’.
(Huom: laivalippujen online-hakukoneissa Pireus on englanninkielisessä asussaan 'Piraeus')
Pireuksen juna (metro)aseman pääovet
Kun astuu ulos metro/juna-asemalta Pireuksessa, saattaa hämmentyä kun ulkopuolella ei näykään satamaa, merta tai laivoja.
Edessä on vähintään sekava näky. Pireuksen metroaseman välitön ympäristö on ollut viime vuodet remontissa ja ruma vihreä aita peittää näkymän satamaan ja lähtöporteille. Metron ja sataman välissä kulkee vilkas autotie, jonka yli menee kulkusilta, mutta remontin takia siltakin on ollut kiinni pitkään. Sillalle menevät liukuportaat näkyvät kuvassa vasemmalla.
Edit 2023. Kirjoitus on vuodelta 2023, tilanne on sen jälkeen muuttunut.
Käänny kulkusillan jälkeen oikealle kun lähdet metrolta, ja pääset pian laivojen lähtöporteille.
[vimeo 267536644 w=640 h=564]
Kuvasin aiheesta ”For Dummies” –videon niin ei ainakaan jää epäselvyyksiä. ^_^
Pireuksen satamakartta. Kuvan saa klikattua isommaksi.
Pireuksen satama on itäisen Välimeren suurin. Siellä on 12 porttia, E1- E12. Kukin palvelee tiettyä saaristoaluetta ja/tai laivayhtiötä/yhtiöitä.
Portit ja kohteet Piraeus Port Authorityn mukaan, tosin tämä taulukko ei vaikuta olevan ihan ajan tasalla sillä esimerkiksi Rethymnoniin ei pääse (ainakaan tällä hetkellä, vuosi 2018) Pireuksesta ollenkaan. Pääosin tiedot ovat kuitenkin oikein.
Klassisille reiteille eli suosituimmille saarille suuntaavan saarihyppelijän kannalta tärkeimpiä ovat portit E6 ja E7 sekä E8 ja E9.
Kykladien lautat lähtevät porteilta E6, E7 ja E9.
Näistä erityisesti Blue Star Ferries -yhtiön käyttämät E6 ja E7 tulevat monelle saarihyppelijälle tutuksi, yhtiö on Kreikan laivaliikenteen suurimpia ja suosituimpia. Blue Star -laivat kulkevat Kykladien ns. ydinreittiä yhdistäen saaret kuten Paroksen, Naxoksen, Ioksen, Santorinin, pikku-Kykladit, Amorgoksen ja Astypalean. Toinen pääreitti kulkee Syroksen kautta Tinokselle ja Mykonokselle. Blue Starin laivoilla pääsee myös Koillis-Egean saarille ja Kreetalle (mutta eri porteilta kuin Kykladeille).
Blue Starin reitit ja aikataulut löydät täältä.
Portit E6 ja E7 sijaitsevat kätevästi lähimpänä metroa. Portit ovat edessäsi muutaman minuutin kävelyn jälkeen kun olet kääntynyt metron pääovien vieressä olevien liukuportaiden (nyt remonttialuetta) jälkeen oikealle, kävellyt noin 30 metriä kahviloiden ja leipomoden ohi ( - ja ohitat ruman vihreän aidan) ja ylität suojatien. Ylempänä liittämäni video näyttää sisäänmenon juuri näille porteille.
Porteille on Pireuksessa selkeät opasteet ja kukin portti on merkitty näkyvästi sisäänmenonsa kohdalle.
Juuri porttien E6 ja E7 sisäänmenon kohdalla ne kuitenkin puuttuvat (tilanne ainakin nyt vuonna 2018). Portit on onneksi helppo tunnistaa metron viereisen sijaintinsa ja suurten Blue Star -laivojen perusteella.
Portilta E9 liikennöivät laivayhtiöt kuten Zante Ferries (hitaat autolautat) ja Sea Jets (nopeita katamaraaneja).
Porteilta E9 lähtevät reitit suuntautuvat suurten ja keskeisten saarten lisäksi myös läntisillle Kykladeille, kuten Kythnokselle, Serifokselle, Sifnokselle, Milokselle ja Folegandrokselle. Tsekkaa esimerkiksi Sea Jetsin kohteet täältä.
Kreikassa laivoihin mennään aina suoraan laiturilta, laivan peräosasta. Isoihin laivoihin pääsee sisään usein jo tuntia ennen lähtöä.
Blue Star Delos -laivan viihtyisää matkustamoa
Jos matkustat Economy-luokassa eli kansipaikalla (kuten useimmat varmasti matkustavat, ellet ole menossa yölaivaan ja halua ottaa hyttiä), kannattaa mennä laivaan mahdollisimman aikaisin niin saat varattua istuinpaikan. Esimerkiksi Blue Star Ferries –laivoissa myös kahvilan ja ravintolan pöydät ja istuimet ovat ”Economy-paikkoja”, ja niille voi linnoittautua koko matkan ajaksi.
ARGO-SARONIA
Toinen saarihyppelijän kannalta tärkeä portti on E8, jolta lähtevät Argo-Saronian eli Ateenaa lähimpänä olevan saariryhmän laivat. Porttisi on tämä, kun olet suuntaamassa Hydralle, Porokselle, Eginalle tai Spetsesille. E8-”portti” on laaja, ja kattaa pitkän pätkän satamaa. Argo-Saronialle liikennöi kaikkein laajin ja tihein laivaverkosto, joten tila on tarpeen.
E8-portti on metrolta tullessa E7:sta vasemmalle, Plateia Karaskaki -aukion toisella puolella.
E8 -portin alueen maamerkki on tuo korkea tumma rakennus, sitä voi käyttää suunnistuksen apuna :)
Metrolta päin tullessa ensimmäisinä ovat isommat, hitaat laivat ja niiden jälkeen kauempana, melkein portilla E9, ovat pienet ja nopeat Flying Cat –katamaraanit ja Flying Dolphin –kantosiipialukset.
Argo-Saronialle liikennöivät laivayhtiöt Hellenic Seawaysia ja Aegean Flying Dolphinia lukuun ottamatta toimivat yhteisnimen Saronic Ferries alla.
KREETA
Kreetalle liikennöivät laivat lähtevät melkein kaikkein etäimpää metrolta, porteilta E2 ja E3. Sinne on metrolta matkaa runsas kilometri.
Kreetalle liikennöivät laivayhtiöt kuten ANEK, Minoan Lines ja Blue Star Ferries. Pireuksesta pääsee kahteen Kreetan satamaan: Haniaan ja Iraklioon. Muut Kreetan satamat kuten Rethymnon ja Sitia linkittyvät muille saarille.
Pireuksen satamassa kulkee myös ilmainen shuttle-bussi eri porttien välillä.
Tunnistat sen siitä että se kulkee satama/porttialuetta reunustavan aidan sisäpuolella. Pysäkit on merkitty selkeästi.
LIPPUJEN OSTO
Lippuja ei yleensäkään tarvitse ostaa monia päiviä aikaisemmin, ellei ole:
NETISTÄ
Lippuja voi ostaa netin kautta etukäteen, esimerkiksi greekferries.gr tai danae.gr- aikataulusivustojen kautta (kattavat melkein kaikki laivayhtiöt) tai laivayhtiöiden omilta sivuilta. Netistä ostettuun lippuun tulee usein jonkinlainen lisämaksu.
Pireuksen satamakadulla laivalipputoimistot tungeksivat vieri vieressä.
PAIKAN PÄÄLTÄ
Lukemattomat matkatoimistot ja laivalippumyymälät niin Ateenassa kuin Pireuksessa myyvät lippuja lähes kaikkien laivayhtiöiden laivoihin. Kokemukseni mukaan yli 80% toimistoista on tällaisia. Voit siis marssia melkein mihin tahansa puljuun jonka ovella näet ilmoituksen laivalipuista. Isoimpien laivayhtiöiden kuten Blue Star Ferriesin, Fast Ferriesin (ovat samaa yhtiötä), Hellenic Seawaysin, Sea Jetsien ja ANEKin lippuja myydään kaikissa yleismatkatoimistoissa.
Joitain poikkeuksia on, kuten Aegean Flying Dolphins ja Saronic Ferries, joiden liput täytyy ostaa niiden omista toimistoista. Saarilla voi myös olla omia pienempiä paikallisia laivoja (kuten Eginan ja Agistrin välillä Agistri Express tai Rodoksen ja Symin väliä liikennöivä ANES), jonka liput voi ostaa vain kyseisiltä saarilta eivätkä niiden aikataulutkaan aina näy virallisilla aikataulusivuilla.
Parhaimmat työkalusi aikataulujen hakuun ja selailuun ovat nämä sivut:
Openseas.gr
Gtp.gr
Openseas on käsittääkseni se virallisin ja päivitetyin ja siitä on myös ammattilaisversio jota kreikkalaiset matkatoimistot käyttävät varausten tekemiseen.
Huom: vaihda Openseas-hakukoneen käyttökieli englanniksi oikean yläkulman kielivalikosta, muuten oletusasetus on kreikka ja valikot kyrillisillä aakkosilla.
Jos lipun hankinta jää aivan viime tippaan niin sekään ei ole ongelma, lipun voi hankkia vielä vaikka 5 minuuttia ennen lähtöä laiturin pikkukioskeista - jos vain tilaa on.
Laivasta lippua ei voi ostaa, paikallisten pikkulaivojen poikkeukset poislukien.
Lipun merkinnöistä:
Tarkista lipustasi aina, että siinä on oikea lähtöpäivämäärä. Minulle on pariinkin otteeseen sattunut, että lippu on vahingossa myyty väärälle päivämäärälle.
Toinen tärkeä tieto on lähtöportti, joka on lipun oikeassa yläkulmassa.
Kreikan suurimpien laivayhtiöiden autolauttoja
LAIVATYYPEISTÄ
Saarille liikennöi pääsääntöisesti kolmentyyppisiä aluksia; isoja autolauttoja, nopeita katamaraaneja (joista isommat ottavat myös autoja) sekä kaikkein nopeimpia ja pienimpiä kantosiipialuksia (ns. Flying Dolphins).
Autolautat ovat hitaita ja halvimpia. Edullisuuden lisäksi etuihin kuuluu mukavampi matkustusympäristö ja mahdollisuus käydä ulkokannella ihailemassa maisemia, sekä tasaisempi meno tuulisella säällä – erityisen hyvä juttu jos voit helposti pahoin.
Blue Star Ferriesin isot autolautat muistuttavat kenties eniten meidän ”Ruotsin lauttoja”. Ilman tax free -kauppoja, tietenkin. Blue Star –laivat ovat moderneja ja erittäin mukavia matkustaa. Itse matkustan aina niillä jos mahdollista. Hytitkin ovat oikein siistejä ja uusimmilla Blue Star -laivoilla paljon tasokkaampia kuin meidän Viikkareilla ja Siljoilla.
Hellenic Seawaysin ja Aegean Flying Dolphin -yhtiöiden kantosiipialukset portilla E9
Katamaraaneilla ja ”lentävillä delfiineillä” matka taittuu noin kolmanneksen nopeammin, mutta ne ovat jopa puolet kalliimpia kuin isot lautat. Miinuksia on tylsä ja ahdas matkustamo (matkustajien on istuttava numeroiduilla istuimillaan) eikä mahdollisuutta päästä ulkokannelle. Epävakaalla säällä nämä alukset heittelehtivät aika tavalla joten helposti pahonvoivien kannattaa harkita tällaisen kulkupelin mielekkyyttä etenkin jos tiedossa on tuulinen sää.
Oikein tuulisella säällä katamaraanit ja delfiinit eivät kulje, mutta isommat kulkevat.
Matka-aikaesimerkkejä:
Pireuksesta Santorinille: autolautta nopeimmillaan 7,5 tuntia, katamaraani nopeimmillaan 4 tuntia.
Pireuksesta Naxokselle: autolautta 5 h 20 min, katamaraani 3,5 tuntia.
Pireuksesta Kreetalle: autolautta 9 tuntia (ei katamaraaneja)
Pireuksesta Eginalle: autolautta 75 minuuttia, kantosiipialus 40 minuuttia.
MITÄ JOS SÄÄ TAI LAKKO ESTÄÄ LAIVANI KULUN?
Laivayhtiö korvaa sinulle lipun hinnan tai saat lipun seuraavaan kulkevaan laivaan.
MATKATAVARAT LAIVALLA
Laukun voi halutessaan jättä autokannelle säilytykseen tai ottaa mukaan matkustamoon.
(Itse en koskaan uskalla jättää laukkua silmistäni, vaikka Kreikka onkin verrattain turvallinen maa.)
.
VIELÄ MUUTAMA VINKKI:
Plateia Karaiskakis -aukio on yksi Pireuksen pienistä bussiasemista. Myös lentokenttäbussi X96 pysähtyy täällä. Aukio sijaitsee porttien E7 ja E8 välissä.
Aukion matkatoimistot tarjoavat lipunmyynnin ohella myös matkatavaran säilytyspalveluja. Jos et löydä X96:n pysäkkiä, lipputoimistojen henkilökunta auttaa :)
Pireuksen metro / Electronic Railway -rakennus porteilta päin nähtynä. Opastekylttejä metroon ei ole, ja jos saavut Pireukseen ensi kertaa saarilta päin eikä paikka ole tuttu, etsi katseellasi tämä keltainen rakennus. Sen tunnistaa myös tuosta nyt remontissa olevasta ylikulkusillasta.
Sitten ei muuta kuin saarihyppelyä suunnittelemaan :)
Kreikan saarihyppelyn satamaoppaiden kakkososassa kerron kuinka pääset muihin Attikan alueen satamiin joita ovat Rafina, Lavrio, Volos ja Agios Konstantinos.
Esimerkiksi Sporadeille (Skiathos, Skopelos, Alonnisos ja Skyros) ei pääse Pireuksesta vaan on mentävä Voloksen, Agios Konstantinoksen tai Evian satamiin.
Kakkososassa kerron myös miten päästä Ateenasta Joonian saarille.
Kreikan iloa :)
Aiemmat oppaani:
Opas Kreikan saarihyppelyyn (yleistietoa sesongeista, laivoista ja majoituksesta)
Suuri Kreikka-hakemisto (kaikki juttuni Kreikan saarista)
[vimeo 267374643 w=640 h=564]
Kirjaimellisesti - jäin rannalle vilkuttamaan kun Pireukseen suuntaava laiva irtosi satamasta. Pitäisi kai minun olla viisaampi kaikkien näiden vuosien Kreikka-kokemuksen jälkeen, mutta näköjään ei.
Olen Argo-Saronian saarilla. Ne ovat ateenalaisten "takapihaa" ja etenkin lähimmät niistä ovat viikonloppuisin tupaten täynnä viikonloppua viettäviä, juhlivia ja rannoilla paistattelevia pääkaupunkilaisia. Sunnuntai-illan laivat Ateenaan ovat täynnä. Kai se pitäisi ymmärtää. Lippu tulisi varata päiviä tai jopa viikkoja aikaisemmin.
No, spontaanisti reissaava Sanni päätti muutenkin vasta viime hetkillä käväistä vielä Agistrillakin, vain kahta päivää ennen kuin paluulentoni Helsinkiin lähtee. Nyt jäin tänne. Ja huominen on viimeinen mahdollisuuteni päästä Ateenaan, sillä tiistaina on taas lakko. Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun reissuni ajalle sattuu kaksi lakkoa.
Hikinaamainen bloggaaja Agistrilla.
Pikkuinen, leppoisa Agistri ei todellakaan ole ikävä paikka jäädä jumiin, mutta kyllähän se vähän jännittää kun paluu Ateenaan jäi nyt yhdestä päivästä kiinni. Neuvon aina muita varaamaan saarilta paluuseen hyvin aikaa kun "aina voi sattua", enkä sitten itse noudata aina omia neuvojani... No, elämä.
Olen nyt vieraillut kaikilla Argo-Saronian saarilla ei-suositeltua Salaminaa lukuun ottamatta. Salaminaa eivät suosittele vierailukohteeksi opaskirjat eivätkä kreikkalaiset itsekään. Se on "ruma Ateenan betonilähiö", taisi olla jonkin opaskirjan kuvailu. (Onko joku teistä sattumoisin käynyt siellä..?)
Aikeissa on kirjoittaa kunnnollinen Argo-Saronian saaria vertaileva postaus, mutta en malta olla tekemättä pientä "Saronian saaret muutamalla sanalla" -tiivistelmää jo nyt. Yleinen tiivistelmäni näin huhtikuussa on tämä: Argo-Saronian saaret ovat the place to go jos haluaa nähdä elämää ja vilkkautta "shoulder-seasonillakin". Ehdottomasti suositeltava kohde nyt kun muut Kreikan saaret ovat vielä aika hiljaisia. Egina, Argo-Saronian saarista toiseksi suurin ja lähimpänä Ateenaa (asukasluvultaan suurin on Salamina), on kuulema vilkas viikonloppuisin vuoden ympäri, myös talvella. Eginalle kannattaakin varata majoitus ajoissa jos sinne on suuntaamassa nimenomaan viikonloppuna.
Hydra: jos saari voisi olla galleria, se olisi Hydra. Hyvin boutique, chic, kaikki pientä ja hienostunutta. Hydran satama on Kreikan kuvauksellisin Symin ohella. Kreikan ainoa saari jossa ei ole lainkaan autoja. Kreikan Zermatt <3 ^_^
Spetses: Kreikan Beverly Hills. Tältä upealta, uskomattoman kirkkaiden vesien saarelta löydät Kreikan miljonäärit, järjettömän kutsuvia rantoja turkooseine vesineen, loisteliasta arkkitehtuuria ja pikkukaupunkimaista tunnelmaa.
Poros: tällä erittäin viehättävällä ja hyperkuvauksellisella saarella ei ole Hydran ja Spetsesin mainetta, mutta miljööltään se on allekirjoittaneen mielestä vielä edellisiäkin hurmaavampi. Sijainti vastapäätä Peloponnesoksen upeaa vuoristoista siluettia, Saronian hienoimmat rannat (Sannin mielestä) ja erittäin kameraa rakastava, ystävällinen pääkaupunki fantastisen tunnelmallisine rantakatuineen ja eloisine vierasvenesatamineen tekevät Poroksesta mahdollisesti jopa oman suosikkisaareni Argo-Saronian saaristossa. Helmi!
Egina - aina takuuvarman vilkas, kaupunkimainen, "Ateenan lähiö". Upeita antiikin raunioita historiallisten kohteiden ystäville. Eginalla on kaikkea city-meiningistä yökerhoineen rauhallisempiin kalastajakyliin, mutta itse jouduin toteamaan että Egina on Argo-Saronian saarista vähiten suosikkini.
Agistri - rauhallinen, upeiden maisemien paratiisisaari. Pienin ja vähiten tunnettu Argo-Saronian saarista. Vedet niin kirkkaat että silmiin sattuu, Chalikiadan ranta (jossa vaatetus on valinnainen) on dramaattisella backdropillaan Saronian saarten upein. (Tämän postauksen kuvat on otettu Chalikiadan rannan yläpuolelta.) Vain 10 minuutin laivamatkan päässä Eginasta. Agistri sopii leppoisaan perhelomailuun tai niille, joita viehättää rento pikkusaareilu vailla kaupunkimaisia tai charter-turistillisia elementtejä.
Palaillaan :)
...ja pitäkää peukkuja että pääsen huomenna Ateenaan. Jos jotain pitää Kreikan saarilla varoa, ne ovat laivaliikenteen lakot. Ne voivat alkaa täysin varoittamatta ja myös laajentua yhtä varoittamatta. Vappupäivän lakko on kuulema standardilakko ja ollut vakiojuttu vuosikaudet, eikä se laajene koskemaan muita päiviä (paikallisten mukaan), mutta en enää hämmästy mistään yllättävistä "nyt päätettiinkin näin" -tapahtumista tässä maassa.
Kreikka.
Olen tällä reissulla vieraillut kahdella minulle ihan uudella saarella, ja tänään esittelyssä niistä toinen: epäturistillisin paikka jossa olen Kreikassa käynyt. Saari kuuluu Kykladeihin ja on nimeltään Kythnos.
Kuka teistä on aiemmin kuullut Kythnoksesta?
Kythnos ei ole saari pienimmästä päästä, ja asukkaita siellä on 1456 (tarkka luku - se on Lonely Planetin uusimmasta, tämän vuoden maaliskuussa ilmestyneestä Greek Islands -oppaasta ;)).
Asukasluvuiltaan "pieniksi" Kreikan saariksi lasken sellaiset, joilla on alle 1000 vakituista asukasta. Kun reissaa paljon Kreikassa, saa helposti käsityksen siitä millaisen asukasluvun paikat ovat pieniä ja mitkä vähän isompia ja vilkkaampia. Jos yhdessä kylässä on asukkaita yli 600, voi odottaa jo hyvinkin kaupunkimaista asutuskeskusta.
Kreikassa kylien infrastrukuuri on hyvin erilainen kuin meillä. Suomessahan 400 ihmisen kylä on usein vain rykelmä taloja vailla varsinaista selvää keskustaa, tai jos sellainen on, siellä on ehkä pieni K-Market, pubi ja asiamiesposti. Kreikassa 400 ihmisen kylässä on yleensä kymmenenkin tavernaa, baareja, kahviloita, pieniä kauppoja ja jopa pikkukaupunkimainen fiilis, koska täällä talot rakennetaan lähelle toisiaan. Turismin asteesta riippuen jopa 200 ihmisen kylässä voi olla hyvinkin hienostuneita putiikkeja.
Mutta mennäänpä sitten Kythnokselle. :)
Merihas
Moni saarihyppäilijä hyppää saaren yli, mutta minulta hiljainen, matalan profiilin Kythnos saa suosituksen.
Kythnos sijaitsee lähellä manner-Kreikkaa ja sinne pääsee nopeimmillaan kahdessa tunnissa Lavrion satamasta. Sen naapurisaaret ovat pohjoispuolella Kea ja eteläpuolella Serifos. Sijaintinsa vuoksi se on ennen kaikkea ateenalaisten suosiossa, ulkomaisia turisteja saarella käy hyvin vähän. Ystäväni Mariannan mukaan Kythnos on suhteellisen hiljainen jopa heinäkuussa muihin saariin verrattuna.
"It is not a famous island", sanoi majataloni emäntäkin.
Vierailtuani Kythnoksella voin tavallaan ymmärtää sen, mutta jos vertaan sitä esimerkiksi tunnetumpaan naapuriinsa Keaan, joka on kesäisin ihan tupaten täynnä ateenalaisia, pidän Kythnosta paljon kiinnostavampana. Kythnoksen maisemat ja yleinen tunnelma muistuttavat Keaa, mutta siinä missä Kealla on vain yksi hieno kylä uneliaan satamansa lisäksi, Kythnoksella on useita kyliä joissa on kaikissa oma viehätyksensä. Chora ja Dryopida ovat mielestäni niin viehättäviä että tekevät Kythnoksesta ehdottomasti vierailun arvoisen autenttista Kreikkaa etsivälle, kuvauksellisista, aidoista kylistä kiinnostuneelle matkailijalle.
Saaren kolme suurinta kylää ovat satamakylä Merihas, pää"kaupunki" Chora ja perinteinen Dryopida. Majoituin Merihasissa, joka on tähän aikaan vuodesta ainoa paikka Kythnoksella jossa on ravintoloita auki.
Merihasissa asuu 369 ihmistä. Se on varsin sievä kylä joka levittyy puolikuun muotoisesti pienen lahden reunamille. Kylässä on peruspalvelut kuten pankkeja, muutama matkatoimsto, useita ruokakauppoja ja tavernoita. Yöelämää Merihasissa ei juuri ole vaan baari-scene keskittyy Choraan, ja vain kesällä.
Kylän edustalla on uimaranta joka ei ole kummoinen, mutta tuo oman kuvauksellisen lisänsä kylämaisemaan :) Ja ainahan on ihan mahtavaa, kun voi syödä rantatavernassa suoraan hiekalla niin lähellä vettä, että aallot melkein lyövät varpaisiin... <3
Söin Merihasin Kritikos-tavernassa matkan maukkaimman kasvisruoka-annoksen; grillattuja vihanneksia ja pehmeää kythnoslaista tuorejuustoa.
Jos tykkää juustosta, kannattaa aina maistaa saarten omaa juustoa - kaikilla saarilla on omat, herkulliset juustonsa. Kythnoksen mizithra-tyyppinen juusto on tehty vuohenmaidosta.
Majapaikkani sijainti sataman yllä oli loistava, täältä oli paras mahdollinen näköala kylän ja lahden yli.
Kesäisin auringonlaskut ovat kuulema mielettömiä, niitä voi ihailla asunnon parvekkeelta.
Majapaikkani, Kontseta Guesthouse, oli niin mukava että voisin ajatella palaavani Kythnokselle jo pelkästään päästäkseni uudestaan tähän viehättävään taloon. Perus-domatiaa asteen tyylikkäämmässä vierastalossa on kahdeksan huonetta ja kaikki paikan emännän itse sisustamia. "I make them the way I would like to have it myself". :)
Kythnoksella ei ole huhtikuussa auki paljonkaan majoitusta, ja lopulta majoituin siihen ainoaan josta vastattiin sähköpostiini. Onneksi se sattui olemaan tämä paikka :) Teen usein niin, että tsekkaan kohteen majoitusvalikoimaa Booking.comista (monet domatiatkin ovat nykyään Bookingissa), ja otan sitten itse sähköpostilla yhteyttä majoittajaan. Näin saa paremman hinnan kuin varaamalla Bookingin tai muun online-varauspalvelun kautta.
Kontsetan terassilta
Kuten edellisessä Kreikka-jutussani mainitsin, pienemmillä ja ei-turistillisilla saarilla majapaikat maksavat yleensä paljon enemmän kuin suurilla ja turistillisilla (poislukien luksuskohteet kuten Santorini, Hydra ja Mykonos). En keksi muuta syytä kuin kilpailun; vilkkailla saarilla turistin euroista kilpailee satojakin majoittajia, jotka kukin houkuttelevat vierasta hyvällä hinnalla, kun taas hiljaisemmilla saarilla vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän. Majoittajan asenne voi olla; "Ota tai jätä". Tämän olen kokenut konkreettisimmin Androksella, jossa majoittajien asenne tuntui jopa ylimieliseltä. Vaikka koko guest house tai hotelli olisi tyhjä, he eivät huoli sinua jos et maksa ilmoitettua hintaa.
Kythnoksen majoitukseni maksoi puolet enemmän mitä yleensä huoneestani maksan; 40 euroa. Toisaalta, huoneeseen olisi mahtunut neljä henkeä, ja isommalla porukalla kulut olisivat jääneet todella pieniksi.
Kythnoksen pääkylä tunnetaan myös nimellä Messaria. Asukkaita siellä on noin 600.
'Chora' on yleisnimitys erityisesti Kykladien alueen saarten historiallisille pääkylille, ja lähes kaikkien Kykladien saarten pääasutuskeskuksiin viitataan tällä nimellä. (Poikkeuksiakin on, kuten Syroksen Ermoupoli.)
Kesäajan ulkopuolella Kythnoksen Chora on hyvin hiljainen. Palvelut muutamia kahviloita lukuun ottamatta ovat kiinni ja kaduilla näkee ihmisiä vain satunnaisesti.
Bussit eivät kulje, joten autoton vierailija ei ylipäänsä pääse Merihasista muihin kyliin ellei laita tossua toisen eteen (esim. Choraan matkaa 7km ylämäkeen) tai ystävysty paikallisen kyydintarjoajan kanssa.
Kuten tavallista, kaduilla näkee enemmän kissoja kuin ihmisiä. Nämä mirrit odottavat niitä ruokkivan talon edustalla murkinaa.
Aiemmin talvella Nisyros-juttuni blogikommenteissa nousseen eläinten kaltoinkohtelu -keskustelun herättämänä olen tällä reissulla jutellut paikallisten kanssa siitä, miten kullakin vierailemallani saarella suhtaudutaan katukissoihin ja -koiriin ja miten ongelmaa hoidetaan.
Paikalliset tuskin kertoisivat minulle suoraan vaikka tietäisivätkin omassa naapurustossaan sattuneista rääkkäyksistä, joten saamani informaatio on varmasti valikoitua, mutta kaikkialla olen saanut niin kuulla kuin nähdä, että katueläimistä pidetään mahdollisuuksien mukaan huolta. Saarilla on vapaaehtoisorganisaatioita tai -yksilöitä jotka säännöllisesti suorittavat kastraatioita ja kodittomien kissojen ruokintapaikkoja näkee melkein kaikissa kylissä.
Kissoja on kaikkialla, mutta kulkukoirat vaikuttavat nykyään olevan harvinaisuus. Ainakin Ateenan keskustassa ja niillä saarilla, joilla olen itse vieraillut. Vielä 10 vuotta sitten Ateenan kaduilla vilisi niin paljon kodittomia koiria että niihin suunnilleen kompastui, mutta enää turreja ei näy.
Värikäs Gazoza-baari Choran keskustassa. Voin kuvitella, miten eloisa tämäkin paikka on heinäkuussa...
Olin Chorassa lounasaikaan ja vatsani alkoi murista. Ilahduin, kun Gazozan tiskillä tyttö ojensi minulle ruokalistaa ja kysyi, haluanko nähdä menun. Menu..! Ruokaa! Simppelillä baari-snack-listalla oli pari salaattia, sandwicheja ja munakas. Oh, munakas..! Kysyin, mitä "Special Omelet" piti sisällään. "Voi, ei minulla ole munakasta. Eikä mitään muutakaan kuin paahtoleipää", tyttö vastasi.
Se siitä sitten, saattoihan tuon arvatakin :) Tilasin rakómelon kipeää kurkkuani lääkitsemään, ja sen mukana sentään tuotiin kuppi pähkinöitä. Mieluummin pähinöitä kuin paahtoleipää. :)
"Rush hour" Chorassa - ainoa hetki kun kadulla oli samanaikaisesti kolme ihmistä
Choran värejä.
Värit. Voin sanoa tämän aina uudestaan ja uudestaan: voisin matkustaa Kreikkaan vain värien takia. Ne tekevät minut iloiseksi ja mielen kevyeksi. Auringon ohella värit ovat minulle parasta "mindfulnessia". <3 Joo, ja Alppien vaellusreittien ohella...!
Postikorttimaisen kaunis Dryopida sijaitsee kukkuloiden keskellä pienen laakson sylissä. Asukkaita kylässä on noin 350.
Pääsin vierailemaan Dryopidassa ja muissa Kythnoksen kylissä majataloni ystävällisen emännän, Zoin, kyyditsemänä. Dryopida on Zoin äidin kotikylä, ja hän tuntee paikan kuin taskunsa. Zoi on itse syntynyt ja kasvanut Ateenassa - äiti oli muuttanut nuorena opiskelemaan Ateenaan, tapasi Zoin isän ja jäi pääkaupunkiin. Zoi on kuitenkin viettänyt kaikki kesät Kythnoksella pienestä pitäen.
Kylän keskustan joka kuja vaatii kameran huomiota :)
Dryopidassa sijaitsee yksi Kreikan suurimmista luolista, Katafyki-luola. Kiinnostava nähtävyys jos tykkää jännistä, ahtaista paikoista ^_^ :) Tai luolista ylipäänsä.
Katafyki muistuttaa Antiparoksen luolaa, mutta on pienempi eikä yhtä syvä. Se löydettiin vuonna 1830. Dryopidan asukkaat ovat käyttäneet luolaa vuosisatojen ajan turvapaikkana milloin minkäkin hyökkäyksen uhatessa, se oli tärkeässä asemassa mm. toisen maailmansodan aikaan saksalaisten valloittaessa saaren. Myöhemmin luolaa on käytetty mm. pääsiäisjuhlintaan - sen laajimmassa osassa on kuulema järjestetty Anastasis-juhlayön tansseja...! Aika vaikea kuvitella - niin ahdasta siellä on.
Dryopida jakautuu kahteen osaan, varsinaiseen kylään joka on "keskusta" ja notkon toisella puolella olevaan Galatasiin, nimi tarkoittaa kirjaimellisesti 'vastapäätä'.
Dryopida oli mielestäni vielä Choraakin viehättävämpi, vaikka ehkä asiaan vaikutti myös sää ja valo; Chora-vierailuni aikaan oli pilvistä ja ilmaa samensi myös Afrikasta tuleva pöly ("African Dust", yleinen ilmiö Kreikassa ja tekee pahimmillaan hengittämisestä vaikeaa), kun taas Dryopida-päivänä oli kirkasta ja aurinkoista.
Vaeltelin Dryopidan kujilla aivan haltioissani. Samaa nukkekotimaista kauneutta kuin Tinosin Pyrgosissa ja monessa muussa Kreikan pienessä, perinteisessä kylässä. Suloisia miniatyyrikirkkoja ahtaimmissakin raoissa, pikkuruisia koristeellisia aukioita ja niiden reunoilla muutaman neliömetrin kahviloita ja rustiikkisia tavernoja ruudullisine pöytäliinoineen. Kaikkialla valkoisia portaita ja värikkäitä kukkaruukkuja. Pyykkejä kuivumassa, kissoja torkkumassa, pappoja pelaamassa backgammonia kuppiloissaan.
Kreikka. <3
Suomalaiselle tällainen kyläarkkitehtuuri ja -rakenne on jotain eksoottista, kuin toinen maailma. Meillä kaikki on niin modernia ja funktionaalista, suunniteltu käytännöllisyys etusijalla. Välimeren pienissä kylissä aika on pysähtynyt ja mummot kulkevat samoja kapeita kujia ja leipovat samoissa vanhoissa kiviuuneissa vuosisadasta toiseen.
Tällaista Kreikkaa minä tykkään kohdata.
Vieraile Kythnoksella, jos haluat nähdä Kreikkaa vailla matkamuistomyymälöitä ja postikorttitelineitä. Ei ehkä se jännin tai maineikkain Kreikan saari, mutta aito ja idyllinen.
.
Lopuksi lyhyt muutaman kuvan katsaus pariin saaren muuhun vierailun arvoiseen kohteeseen.
KOLONA BEACH
Saaren tunnetuin ranta, ja kuva kertoo miksi. En itse käynyt rannalla ja kuva on lainattu täältä.
Ranta sijaitsee Merihasin pohjoispuolella ja sinne pääsee helpoiten veneellä. Kesäisin rannalle kulkee taksiveneitä. Kävellenkin pääsee, ja ilmeisesti myös autolla mutta reitti on kuulema "relatively tough dirt road".
LOUTRA
81 asukkaan (!) Loutra saaren koillispuolella tunnetaan kuumasta lähteestään, joka laskee mereen. Lähde on tunnettu parantavista ominaisuuksistaan 1800-luvulta saakka.
Lähteessä kylpeminen on ilmaista - sen kuin pulahdat kivien ympäröimään "altaaseen" jossa lähde- ja merivesi sekoittuvat :) Fiinimpään spa-kokemukseen Loutran lähellä on myös Hydrotherapy Centre.
KANALA
Suomeksi hauskan kuuloinen kylä tunnetaan kirkkaista vesistään, hienosta (vaikkakin pienestä) uimarannastaan ja Panagia Kanala -kirkostaan. Loutran ohella Kanala on Kythnoksen ainoa vähänkään resort-tyylinen kylä, tosin kovin turistilliseksi ei tätäkään voi kutsua.
(Huomaa taas houkuttavuusero pilvinen / Loutra vs. aurinkoinen / Kanala -kuvien välillä.... Niin se valo vaikuttaa.)
*
Kythnokselle pääsee Pireuksesta 6 kertaa viikossa kesäisin ja 2-3 kertaa viikossa muuhun aikaan vuodesta, matka kestää 3 tuntia. Tiheimmät yhteydet ovat Lavrion satamasta, josta on Kythnokselle 1-3 laivaa päivittäin ja matka kestää kaksi tuntia tai allekin. Lavrioon itseensä kestää kuitenkin kaksi tuntia bussilla Ateenasta, joten autottomalle matkaajalle Pireuksesta lähtevä yhteys on nopein.
P.S. Saari jolla olen tällä hetkellä, kreikkalaismiljonäärien leikkikenttä, loisteliaiden talojen ja kirkastakin kirkkaampien vesien kuvankaunis Spetses, on kuin toinen todellisuus Kythnoksen rinnalla... Erittäin mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Spetsesistä lisää myöhemmin.
(Kissafanit jotka tovoivat kuvia kreikkalaisista kissoista - tässä yksi kuvattuna eilen Hydralla <3)
Kreikkaan matkatessa ja etenkin saarihyppelyä suunnitellessa kannattaa huomioida laivaliikenteen lakkojen mahdollisuus. Lakkoja on joka vuosi muutamia, ja ne kestävät yleensä 1-3 päivää. Minä jouduin juuri jäämään Ateenan kahdeksi päiväksi lakon takia, ja aiemminkin lakkoja on sattunut omien reissujeni aikaan.
Suunnittele saarihyppelysi niin, että palaat Ateenaan, tai mistä lentosi lähteekään, viimeistään paria päivää ennen paluulentoa. Älä jätä saarilta paluuta viimeiseen päivään. Tai valitse lentoa edeltävien päivien saareksi sellainen, jolla on myös lentokenttä, jotta pääset tarvittaessa Ateenaan myös lentoteitse.
Myös tuulinen sää voi estää laivojen kulun, sekin kannattaa huomioida.
Majoitus Kreikassa on kallistunut. Vaikka ollaan huhtikuussa jolloin kausi on vasta hiljalleen starttaamassa, jopa vaatimattomin majoitusmuoto kuten domatiat ovat kalliimpia kuin mitä ne yleensä ovat olleet syys-lokakuussa.
Vinkki: edullisinta majoitus on suuremmilla, vilkkaammilla saarilla. Toisin kuin luulisi, pienet, tähän aikaan lähes tyhjät saaret hinnoittelevat majoituksensa lähes tuplasti isompiin saariin verrattuna, ilmeisesti logiikalla: kun kilpailua on vähemmän, voin veloittaa enemmän. Vaikka siltä ainoalta saarella olevalta turistilta.
Hintoja nostaa myös uusi vero:
Tämän vuoden alusta Kreikassa on astunut voimaan uusi yöpymisvero jonka niin hotellit kuin domatiat veloittavat turistilta. Vero on 0,25€ - 4€ per yö majoituksen tasosta riippuen. Lisätietoa täällä.
Kythnoksen autio Chora
Huhtikuu on osoittautunut vielä syksyäkin erottelevammaksi kaudeksi tarkastella eri saarten turismitason ja sesonkien eroa. Se on minusta todella mielenkiintoista. Syyskuun loppua kohden meno alkaa hiljentyä pienemmillä saarilla, mutta ihan hiljaista niillä ei ole vielä lokakuussakaan. Pikkuisella 270 asukkaan Folegandroksellakin olivat vielä kaikki ravitsemusliikkeet auki lokakuun alussa.
Huhtikuussa taas jopa keskisuuret tai kehittyneet turismisaaretkin voivat olla hyvin hiljaisia. Isommilla saarilla kuten Kos, Syros, Tinos jne palvelut ovat auki, mutta ulkomainen vierailija saattaa havaita olevansa huhtikuussa ainoa vieras näiden saarten ravintoloissa, hotelleissa tai rannoilla. Istuin aiemmin tällä viikolla Kykladien suurimman kaupungin, 11 000 asukkaan Ermoupolin rantakadun ravintolassa ihka-ainoana asiakkaana. 1400 asukkaan Kythnoksella vain yhdessä kylässä oli muutama ravintola auki, esimerkiksi pääkaupungin tavernat olivat kaikki kiinni.
Säiden puolesta huhtikuu olisi erinomaista aikaa matkustaa Kreikkaan; asteet pysyttelevät 20 tuntumassa ja kipuavat usein yli 25:enkin, ja saaret kylpevät kukkien väriloistossa. Jos haluaa nähdä Kreikan vihreimmillään ja kukkeimmillaan, huhtikuu on mitä parhain aika vierailla.
Eilen saavuin Argo-Saronian saarille ja niistä kenties kauneudestaan kuuluimmalle, autottomalle Hydralle. Täällä ihan kaikki paikat ovat auki ja niin rannoilla, ravintoloissa kuin hotelleissakin on asiakkaita. Erityisen kiinnostavan havainnosta tekee se, että Argo-Saronian saaret eivät kuulu Kreikan tunnetuimpiin ja häviävät turismissa 6-0 tunnetummille Kykladeille. Silti täällä on huhtikuussa paljon vilkkaampaa kuin Kykladeilla.
P.S. Sähköpostiini oli tullut TUIn uutiskirje jossa kerrottiin tulevan kesäkauden matkakohteiden varaustasosta. Arvatkaa mikä on ykköskohde? Jopa puolet varatuista matkoista on Kreikan saaristoon :)
TUI:n kesäkauden 2018 Top 5 kohteet näyttävät tältä:
Hyvä Kreikka...! <3
P.S.
Instagramissa voi seurata Kreikan matkaani päivittäisten päivitysten muodossa. Ehdin päivittää Instaan "minibloggauksia" paljon tiheämmin kuin blogiin, joten kurkkaa Instan puolelle jos kaipaat lisäannostuksia Kreikan väreistä ja auringosta :)
https://www.instagram.com/karkkipaivasanni/
Tänään esittelyssä pyhyydestään ja kymmenistä kylistään tunnettu Tinos.
Edellisellä vierailulla oleskeluni rajoittui vain pääkaupunkiin, mutta tällä kertaa näin monia muitakin kyliä ja pääsin saaren toiseksi korkeimman vuoren huipulle. Amorgoksella asuvalla ystävälläni Melinalla on ystävä Tinoksella; Robert, joka ystävällisesti tarjoutui kierrättämään minua ympäri saarta ja tutustutti minua tinoslaisuuteen.
Tinos on kaunis, perinteinen ja niin kooltaan kuin väkiluvultaan suuri saari Kykladien saariryhmässä, tunnettu lukuisista kylistään ja uskonnollisesta merkityksestään. Sen naapurisaaret Syros ja Mykonos ovat alle 10 km etäisyydellä, ja Mykonokselle pääsee ympäri vuoden jopa usealla laivavuorolla päivässä. Tinos on siis yhteyksiensä puolesta ihanteellinen saarihyppelykohde.
Saarella asuu 8600 ihmistä mikä tekee siitä Kykladien mittakaavassa väkirikkaan ja vilkkaan paikan.
Charter-turismi ei ole tärkeää Tinoksen kaltaiselle vauraalle ja pitkälti omavaraiselle saarelle, ja valtaosa saaren vierailijoista on kreikkalaisia. Pääkaupungissa sijaitseva Panagia Evangelistria -kirkko (kuvassa) on yksi Kreikan tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita, ja saari vetää paljon uskonnollista turismia.
Pääkaupunki Choran asukasluku on runsas 4000 ja se on tyyliltään ja olemukseltaan enemmän kaupunki kuin kylä.
Vierailin Tinoksella nyt toista kertaa, ja vaikka yleisesti pidän enemmän kylämäisistä asutuskeskuksista, on Tinoksen Chora minusta oikein viehättävä paikka. Etenkin muutamien katujen muodostama alue Evangelistria-kirkon tuntumassa, josta kerron lisää alempana, on aivan erityisen kuvauksellinen.
Olinkin hämmästynyt, kun paikalliset puhuvat Chorasta vähätellen ja melkein kaikki joiden kanssa juttelin, kuittasivat pääkaupungin "viimeisenä paikkana jossa Tinoksella kannattaa vierailla", ellei ole tullut Evangelistrian takia. Ulkomaisen vierailijan silmiin kaupunki varmasti näyttäytyy hyvin eri lailla kuin paikallisille.
Panagia Evangelistria on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ei-uskonnollisillekin. Kirkko on upea ja se kannattaa käydä katsastamassa vähintään arkkitehtuurin ja ainutlaatuisen tunnelmansa pohjalta. En ole uskonnollinen, mutta kyllä täällä voi aistia aivan erityisen seesteisen tunnelman. Se viehättää minua. Olen aina pitänyt kirkoista rakennuksina ja paikkoina.
Kun eilen illalla tein kävelyn kirkolle, siellä oli juuri esiintymässä kuoro. Kuvasin hetkestä pienen videopätkän joka löytyy postauksen lopusta.
Kirkko on niin pyhä, että hartaimmat vierailijat konttaavat koko kadun ylös kirkolle. Kukkulan laella seisovalle kirkolle johtaa kaksi katua joista toinen, Leoforos Megalocharis, on reunustettu konttausmatolla. Matolla näkee ihmisiä melkein mihin aikaan päivästä tahansa, toki enemmän uskonnollisten merkkipäivien aikaan.
Kukkakaupan kaunista loistoa sataman päässä "konttauskatua".
Yksi Tinokselle ominainen symboli ovat kyyhkyset. Kaikkialla näkee kuvia, veistoksia ja marmorireliefejä kyyhkysistä. Saarella on myös ainutlaatuinen nähtävyys; koristeelliset, erittäin taidokkaasti valmistetut kyyhkystalot. Niitä on sadoittain ympäri saarta eikä vastaavia löydy mistään muualta Kreikasta.
Kyyhkyset tulivat Tinokselle venetsialaisten mukana 1200-luvulla. Saarella oli ollut kyyhkysiä aiemminkin, mutta venetsialaiset opettivat saarelaisille miten hyödyntää lintuja. Perinteisen viestinviejä-tehtävän lisäksi kyyhkysiä hyödynnettiin käyttämällä niiden sydämiä lääkkeissä ja ulostetta lannoitteena. Kyyhkysen ulostetta parempaa lannoitetta ei kuulema olekaan..! Kyyhkystalot rakennettiin, että lintujen ulostetta olisi helppo kerätä.
Kuvauksellinen Tinos
Lähin uimaranta, Agias Fokas, sijaitsee noin kaksi kilometria kaupungin ulkopuolella.
Tähän aikaan vuodesta ranta on aika lailla autio ja sitä reunustavat tavernat kiinni. Yksi paikka on kuitenkin auki – Marathia, joka Robertin mukaan on Choran parhaita ravintoloita. (Robert ei ylipäänsä ole kovin altis suosittelemaan mitään Choran ruokapaikkoja ”kun Chora on niin ankea ja siellä on vain turistillisia kuppiloita”, mutta Marathia saa häneltä korkeat pisteet. Kävimme Marathiassa illallisella ja seuraavana päivänä päädyin sinne lounaallekin.
Marathian ruoka ei ole taverna-tyyppistä vaan niin sanotusti vähän fiinimpää, ja hinnatkin sen mukaiset, oikeastaan aika lailla Suomen ravintolatasoa. Kerran voin tälläkin reissulla maksaa vähän enemmän ruoasta ;) (Jo kympillä syö tavernassa hyvin.)
Artisokka on yksi Tinoksen perinteisiä raaka-aineita ja joka ravintolalla on omat artisokkaruokansa. Artisokkaa voi nauttia mm. piirakoissa, pyöryköinä, marinoituna, grillattuna, salaateissa ja keitoissa. Marathiassa söimme alkuruoaksi grillattua artisokkaa paikallisen graviera-juuston ja aurinkokuivatun tomaatin kera, mums!
Olen usein maininnut, että en juurikaan tee ruokavaliossani ns. kohteliaisuuspoikkeuksia, ja jätän mm. tarjotut makeiset ja pullat ottamatta.
Tällä kertaa olin kohtelias. Sekä Robert että ravintolan henkilökunta suosittelivat pääruoaksi kokin itsetekemää orzo-pastaa sfirida-kalan kanssa, ja olisi tuntunut äärimmäisen huonolta käytökseltä kieltäytyä. Totta kai otin pasta-annoksen – ja oli se kyllä hyvän makuinenkin. Orzo on kreikkalainen pastalaji joka valmistetaan suuren riisinjyvän muotoon. En ole koskaan aiemmin maistanut sitä, ja annos niin maistui kuin näyttikin hyvin risottomaiselta.
Talo tarjosi jälkiruoan; etualalla sitruunanmakuista moussea ja paahdettua mantelia, takana kukkaruukun muodossa tarjottu suklaajuttu jossa oli kerroksittain tummaa suklaamoussea ja jotain vastustamattoman herkullisia tummasuklaa"möykkyjä" ^_^ Kukkana basilikaa.
Seuraavana päivänä jatkoin ”hiilarilinjalla” ja tilasin niinikään ravintolan henkilökunnan suositteleman rapean maalaispiiraan purjo-pinaatti-juusto-täytteellä. Aivan taivaallisen makuista. Minulle tuli rannalla istuessa vähän Eat, Pray, Love –kirjan Italia-vaiheen Elizabeth-olo; Kreikkaan voisi todellakin, todellakin tulla vain syömään.
Hiilariruoan tuomasta turvotuksesta voisin kirjoittaa oman "Minäkö pinnallinen?" -tutkielman...
Ruoasta puheen ollen, Tinoksen Choran ravintolakadut ovat värikästä ja tunnelmallista aluetta (postauksen lopussa myös video):
Satamaa reunustavien laivalippumyymälöiden ulkopuolelta voi tsekkailla ajankohtaiset laivayhteydet (toki ne näkee netistäkin - luotettavin ja kreikkalaisten matkatoimistojen itsekin käyttämä on Openseas.gr.)
Huhtikuussa voimassa ovat vielä talven aikataulut eikä Tinokselta tähän aikaan vuodesta pääse suoraan esimerkiksi Parokselle tai Iokselle. Kesällä pääsee.
Jos vierailet Tinoksen Chorassa ja viihdyt kameran takana, suosittelen ehdottomasti Konstantinou Trochani,- Garyfallou- ja Agiou Nikolau-katujen pittoreskia aluetta – valokuvaajan unelma. Yllä kolme kuvaa alueelta.
Täällä kävellessa tulee vahvasti se Kreikassa usein valtaava tunne; ”käykö joku täällä ihan tarkoituksella maalaamassa ovia ja ikkunankarmeja, rakentamassa miniatyyrikirkkoja ja sijoittelemassa kissoja ja pastellinvärisiä kukkaruukkuja strategisiin paikkoihin?” Niin sieviä nämä kadut ovat – ja tuon tuostakin kadulta lähtee yhä pienempiä viehättäviä kujia ja rappusia jotka johtavat tiheässä seisovien talojen välisiin sokkeloihin. Sinne vain seikkailemaan! :)
Näillä kaduilla, etenkin Garyfalloulla, on myös paljon domatia-majapaikkoja. Jos haluat tehdä hieman pidemmän kävelyn, aloita ylhäältä kirkon läheltä Agia Varvaras -kadulta - todella viehättävä muurin reunustama katu joka vaikuttaisi muurista päätellen olleen kaupungin muinainen raja. Ränsistyneen charmin ystäville <3
Juttu on jo aika pitkä mutta en malta olla liittämättä muutamaa kuvaa myös saaren muista kylistä. Tinoksella on yhteensä 62 kylää - valtava määrä mihin tahansa muuhun saman kokoluokan Kreikan saareen verrattuna. Tinos tunnetaankin kylistään jotka ovat toinen toistaan kuvauksellisempia. Niissä käytyään saattaa ehkä jotenkin ymmärtää paikallisen "meeeh" -asenteen pääkaupunki-Choraa kohtaan. Kylissä näet perinteisempää kykladista arkkitehtuuria, Choran rakennukset ovat modernimpia.
Kylien kuningatar on ihastuttava Pyrgos. Kylä kuin nukkekoti <3
Robertin sedällä on talo Pyrgoksessa (kuvan valkoinen talo), ja minut kutsuttiin vierailulle.
Setä on kunnostanut historiallisen talon huolella ja rakkaudella ja esitteli sitä suurella ylpeydellä - ei ihme. Sain luvan julkaista kuvia myös blogissa.
Näin jo sieluni silmin jonkun sisustuslehden toimittajan pyörimässä täällä ihan innoissaan...
Pyrgos on tunnettu marmoristaan, ja täällä sijaitsee myös, check this out; marmoriyliopisto...! ^_^ Tai sillä nimellä Robert sitä kutsui. Itse asiassa koulu on osa Ateena yliopiston taiteiden tiedekuntaa.
Robertin kotikylä on kalastajakylä Panormos saaren pohjoisrannikolla.
Pysähdyimme Panormokseen lounaalle ja sain kerrankin todistaa naapuritavernassa näyn humaltuneita kreikkalaisturisteja...! Tällaiseen en ole ennen törmännyt :D Ja keskellä perjantaipäivää pyhän saaren pienessä kalastajakylässä..! ^_^ Ryhmällä oli ihan oma bussinsa jonne he lastautuivat ilmeisen kostean lounaansa jälkeen.
Robertilla on muuten mielenkiintoinen ammatti; hän järjestää Cyclades Trail Cup -saarijuoksuja. Jos laji kiinnostaa niin seuraava kisa on kesäkuussa Kimoloksella ;) Trail Cup järjestetään joka vuosi eri saarilla mutta se huipentuu aina Tinoksella.
Tarambadoksen kylä on erityisen tunnettu kyyhkystaloistaan. Katsokaa niitä - eivätkö näytä ihan pikkuisilta linnoilta..! 😍
Kyllä on kyyhkyillä hulppeat oltavat - ja kaikki tämä vain, jotta niiden arvokas uloste saadaan kerättyä talteen..! Kun kysyin, miksi taloista on tehty niin koristeellisia - linnut tuskin piittaavat linnamaisista asumuksista - Robert kertoi, että tällä on juurensa saaren taiteellisessa perinnössä. Tinos on aikojen alusta ollut tunnettu taiteellisuudestaan ja kyyhkystalot ovat yksi tapa ilmentää kauneutta.
"Alun perin varmaan joku rakensi silkasta taiteellisesta ilosta erityisen kauniin kyyhkystalon, sitten naapuri halusi rakentaa vielä kauniimman ja seuraavan kylän tyypit vieläkin kauniimman, ja niin perinne kenties lähti", Robert kertoi. 
Volaxin kylässä talojen seinillä on runoutta ja kylän ympäristö on Kreikan tunnetumpia bouldering-alueita - suuret pyöreälinjaiset graniittimöhkäleet antavat ymmärtää, että alueen on täytynyt joskus muinoin olla veden alla.
Auringon laskiessa kiipesimme saaren toiseksi korkeimman vuoren huipulle jossa on muinoin sijainnut venetsialaisten linnoitus. Linnoitukselta on 360 asteen näkymät ympäri saarta.
Upeaa.
.
Viivyin Tinoksella vain kolme päivää mutta ehdin nähdä niin paljon, ja nyt tunnen saaren paljon paremmin. Ainakin 57+ kylää jäi vielä näkemättä joten syitä on palata... ^_^ Ja nähtäisiinköhän minutkin joku vuosi juoksemassa Cyclades Trailia? :D Haaste...!
[vimeo 264824318 w=800 h=1423]
Tinos Chora Cafe Streets from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
[vimeo 264820018 w=800 h=1422]
Tinos Domatia from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Majapaikkani Tinoksella; domatia eli yksityinen vuokrahuone. Yövyin samassa paikassa edelliselläkin kerralla, on mukava palata tuttuihin paikkoihin. Viimeksi maksoin huoneesta 15€, nyt 20€.
Amorgoksen Aegialiksen kaltainen hotellimajoitus on minulle todella harvinaista herkkua, yleensä majoitun Kreikassa aina domatiassa. Domatioista olen kertonut enemmän tässä postauksessa: Opas Kreikan saarihyppelyyn.
[vimeo 264815723 w=800 h=1422]
Johan on hassu otsikko, mutta halusin lyödä kaksi kärpästä yhdellä blogi-iskulla. Kerron tänään eilisestä päivästäni Amorgoksella ja luon perinteisen katsauksen matkakosmetiikkaan.
Pitkäperjantai avautui pilvisenä. Katselin parvekkeeltani kun kello 06.55 Egialin satamassa pysähtyvä Blue Star -laiva suuntasi ulapalle. Rakastan laivoja ja satamia ja jos vain mahdollista, majoitun Kreikassa mielelläni paikkoihin joista voi katsella kun laivat tulevat ja menevät. Siinä on jotain kaunista ja rauhoittavaa.
Söin aamiaista ja asetuin ystäväni, hotellilla työskentelevän Mat'in kanssa tekemään työhommia pariksi tunniksi. Aegialis-hotellin terassi on aika mukava "toimisto".
Kello 12 lähdin hotellin omistajaperheen kanssa pitkäperjantain päiväjumalanpalvelukseen läheiseen Tholarian kirkkoon.
Tässä palveluksessa Kristus otetaan ristiltä ja asetetaan arkkuun. En ole itse uskonnollinen enkä kuulu kirkkoon, mutta kirkolliset perinteet kiinnostavat minua ja kreikkalainen pääsiäinen on juhla, joka todellakin kannattaa kokea jos vain sattuu maahan pääsiäisen aikaan. Suomessa ehkä uuden vuoden vastaanoton juhlallisuudet ilotulituksineen tulevat lähelle Kreikan pääsiäisyön mahtipontista juhlintaa, mutta oikeastaan edes joulu ei ole meillä yhtä suuri ja tärkeä juhla kuin pääsiäinen täällä.
Kiirastorstain ja pitkäperjantain perinteet ovat nekin tunnelmaltaan todella vaikuttavia.
Eri saarilla, kylissä ja kaupungeissa on osin omia perinteitään. Amorgoksella pitkäperjantaihin kuuluu hiljattain poismenneiden läheisten kunnioittaminen "leipäseremonialla", johon pääsin osalliseksi eilen Tholariassa. Valitettavasti onnistuin myös mokaamaan, mutta toivottavasti asia kuitattiin "tollo turisti" -leimalla. Noloa joka tapauksessa.
Jo kirkossa olin pannut merkille suuret, koristellut leipäkorit. En tiennyt mihin ne liittyivät, kukaan ei ollut kertonut minulle.
Palveluksen jälkeen kaikki kokoontuivat kirkon pihalle jonne leipäkorit myös tuotiin juhlallisesti. Ihmiset alkoivat jonottaa leipää, ja osa koreista kiersi myös ympäri pihaa. Tietämättä lainkaan mihin seremonia liittyi, pidin tietysti kohteliaana ottaa vain yhden leivän. Kun minulle tarjottiin seuraavaa, kieltäydyin kohteliaasti ja osoitin jo kädessäni olevaa leipää.
Siinä seremoniaa seuratessani huomasin, että ihmiset jonottivat koreille yhä uudestaan ja uudestaan ja osa kahmi syliinsä leipää niin paljon kuin mahtui. Joillain ihmisillä oli mukanaan jopa pussit joihin he sulloivat leipää.
Myöhemmin sain kuulla hotellin omistajan ystävältä, että leivät on leivottu hiljattain poismenneiden läheisten muistoksi, ja kaikki leipäkorit ovat eri perheiden leipomia. Leivällä kunnioitetaan vainajan muistoa, ja leipää kuuluu ottaa niin paljon ja niin monesta korista kuin vain pystyy. Leivästä kieltäytyminen on käytännössä yhtä kuin kieltäytyisit kunnioittamasta poismennyttä henkilöä ja loukkaus leivän leiponutta perhettä kohtaan.
Apua..! Vähänkö tuntui kamalalta kun kuulin tämän :( No, seurueeni olisi tietysti voinut kertoa minulle perinteestä matkalla kirkkoon, enhän voinut tietää.
Hotellin kattoterassi - päivällä ja illalla <3
Päiväjumalanpalveluksesta tultua kuvasin parvekkeella matkakosmetiikkani.
Monia - jopa itseäni :) kiinnostaa, millaisella kosmetiikkasetillä lähden tällaisille pidemmille matkoille. Siksi matkakosmetiikkakatsauksesta on tullut blogin vakkarimatskua. Minusta on aina takautuvasti hauska lukea mitä purkkeja minulla on ollut milläkin reissulla mukana.
Matkustan lähes poikkeuksetta käsimatkatavaroilla, joten nestemäisen kosmetiikan on mahduttava litran pussiin. Isommat ja enemmän kuluvat tuotteet kuten kroppa-aurinkovoiteet, suihkugeelit ja vartalovoiteet ostan paikan päältä.
Ihonhoito. Kuvasta jäi uupumaan silmämeikinpoistoaine joka kulkee aina pienessä Cliniquen Take The Day Off -pullossa.
Pienessä Clarins-pullossa on tällä kertaa Estelle & Thildin misellivettä. Sillä puhdistan kasvot aamuisin.
Essence Almond Milk Scent -käsivoiteen sain joululahjaksi ystävältäni ja se sujahti kokonsa puolesta loistavasti mukaan matkasettiin.
Pienessä läpinäkyvässä purkissa on pihkavoidetta. <3
Syksyn USAn matkalta ostamani Pacifica Sea Foam Face Wash huolehtii kasvojen iltapuhdistuksesta. Tämä sulfaatiton putsari vaahtoaa leppoisasti ja jättää ihon mielettömän hyvän tuntuiseksi, ja tuoksuu kookos-vaniljakreemiltä..! Tätä voisi joskus ostaa täysikokoisen kappaleen. Öljyputsari ei mahtunut tällä kertaa mukaan joten ostin ykkösvaiheen putsariksi Ateenasta meikinpuhdistuspyyhkeet.
Pixin Glow Tonic AHA-hoitovesi (5% AHA) toimii kevyenä happokuorintana matkan aikana.
Kasvojen kosteutukseen mukana on Ekopharman Tyrni-seerumi (ihan hyvä mutta ei niin ihana kuin Tyrni-silmänympärysvoide) sekä Lidlin mahtava Q10-silmänympärysvoide jota käytän koko kasvoilla. Tämä on kyllä niin paras tuote hinta-laadultaan. Koska hinta on niin halpa näitähän voisi ostaa pelkästään matkakäyttöön kasvovoiteeksi. :)
Aurinkosuojasta huolehtivat Dermosilin Summer Dream Primer SK 20 (esitelty täällä, oletettavasti tuote palaa jälleen tänä vuonna uudessa kuosissa) ja itsestäänselvä aurinkokaveri Cliniquen Even Better Dark Spot Defense SK 50. Dermosil on tosi hyvä mutta mieluiten olisin ottanut suosikkini Aloedermalin - mutta se peijainen unohtui Ahvenanmaalle Sveitsin reissun jäljiltä.
Lisäksi litran pussiin sujahti läjä shampoo-, vartalovoide - ja muita näytteitä.
Hiusvärin sekoitin "hätäpäissäni" kolmesta eri väristä kun en löytänyt kaupoista Biozellin Color Mask INK -värejä. (Mitähän niille on tapahtunut..? Ei ollut Sokoksella, Prismassa tai Cittarissakaan.) Muuten olisin ilman muuta ottanut mukaan taas Color Mask INK Mystic Violet -värin jota minulla oli viimekin kevään matkalla. Superpigmenttisyydessään se on ihan täydellinen matkahiusväri - vain teelusikallinen riittää sekoitettuna hoitoaineeseen.
Tämän porukan ostin Ateenasta. Koska tuotteet tulevat lyhyeen väliaikaiskäyttöön, etsin aina halvimmat mahdolliset (samalla tietysti inci-listat silmäillen, en minä mitä tahansa kuraa osta ;)). Ateenaan on viime vuosina ilmestynyt monia "euron halpiskosmetiikkakauppoja" joista löytää paljon kosmetiikkaa hintaluokassa 1-5 euroa, täydellinen paikka napata mukaansa jotain matkakäyttöön.
Delia Cosmeticsin kasvovesi maksoi 2,50€ ja haisee aika pahalle, mutta sisältö on oikein pätevä kosteuttamaan ja rauhoittamaan ihoa: glyserolia, aloemehua, betaiinia, allantoiinia ja lakritsiuutetta. Myös meikinpuhdistusliinat ostin incin perusteella: L'Orealin kuivan ja herkän ihon liinat eivät 2€ hinnallaan olleet halvimmat, mutta euron maksavien ainesosat eivät olleet sitä mitä hain. Lorkun liinoissa on yllättäen paljon kasviöljyjä ja -uutteita.
Lin Exancen arganöljypitoinen latvaseerumi silottaa hattaraiset latvat ja hiuskiinne laittaa lentävät haituvat kuriin. Viime kevään reissulla jätin latvaseerumin kotiin ja kaduin.
Garnierin Ambre Solaire SK 10 riittänee näin huhtikuun UV-indeksitasolla suojaamaan vartalon ihon. Ensimmäisinä päivinä tosin leivoin hipiälle SK50-näytteitä koska talvi-Suomesta saapuva vartaloni iho ei ole nähnyt aurinkoa puoleen vuoteen ^_^ Ekat aurinkopäivät ovat iholle aina shokki.
*
Kosmetiikan kuvattuani tapasin ystäväni Melinan joka myös työskentelee hotellilla. Rentoilimme terassilla ja jutustelimme matkoista, Melinalla poreilee minun tavoin ainainen matkakuume suonissa ja hän on jatkuvasti suunnittelemassa uusia reissuja. Tammikuussa neitokainen oli käynyt Pohjois-Norjassa uimassa orca-valaiden kanssa..! :)
Kävelimme alas kylään ja hakeuduin tuttuun Katinas-tavernaan syömään. Olin korvannut kunnon lounaan pelkällä jogurtilla ja nyt oli nälkä!
"Tutun näköistä mättöä", kuului miehen vastaus kun lähetin hänelle tämän kuvan illallisestani. :)
Tuttuapa hyvinkin, nämä kreikkalaiskeittiön klassiset pöperöt kuuluvat lempiruokiini. Kreikassahan on ihan mahtavaa kun voi syödä pääruoaksi pelkkiä lisukkeita!
Lautasilla hortaa eli höyrytettyjä vihreitä villivihanneksia (lähin vastine näille Suomessa on pinaatti), marinoituja punajuuria ja punajuurenlehtiä seuranaan skordaliaa eli tiheää valkosipuliperunamuusia (käytetään yleisesti dippinä) sekä paistettuja sieniä ja fetajuustoa persiljalla höystettynä. Melkein pelkkiä vihanneksia ja kyllä nälkä lähti :)
Jos kreikkalainen ruoka kiinnostaa enemmänkin, lue kattava postaukseni The Good Stuff - kreikkalainen keittiö.
Ruoan jälkeen tein pienen kävelyn satamassa ja Mat haki minut autolla hotellille.
Lähdimme Tholariaan seuraamaan "Epitaphia", Pitkäperjantain kauneinta seremoniaa jossa jumalanpalveluksen jälkeen Kristusta kannetaan arkussaan ympäri kylää.
Koin seremonian viime vuonna Paroksella Marpissan kylässä, ja Tholarian seremonia oli ehkä vieläkin vaikuttavampi. Kokemus oli yksi kauneimpia mitä olen koskaan Kreikassa kokenut. Koko kylän valot sammutetaan ja arkkua kantavan kulkueen tie valaistaan soihduin ja kynttilöin. Tunnelma on niin herkkä ja upea että sitä on vaikea kuvailla.
Kylän ulkopuolella kulkueen päätepisteessä, pimeyden keskellä, roihusi tulen muodostama kirjoitus. I zoi en tafo. Elämää haudassa.
Taianomainen näky.
Kävelimme Mat'in kanssa kulkueen viimeisinä ja jäimme välillä vain seisomaan hiljaisuuteen, kuunnellen kirkon kelloja ja katsellen tulta.
[vimeo 263627040 w=640 h=360]
[vimeo 263634638 w=640 h=360]
"We are so lucky", Mat sanoi.
Siltä minustakin tuntuu. Aika usein <3
Hyvät huomenet kaikille aurinkoiselta Amorgokselta. :)
Kirjoitin tämän jo Instaan ja kirjoitan sen uudelleen: tätä aamiaista näillä raameilla olen odottanut 12 kuukautta. Nyt olen täällä jälleen. Upea Egiali Amorgoksen saarella.
Olen käynyt 45 Kreikan saarella ja tämä on yksi niistä paikoista joissa on sitä jotain ihan extraa kaiken muun perinteisen saari-estetiikan päälle. Mieletön.
Lue Egialista ja Amorgoksen saaresta lisää näistä postauksistani:
Viisi tähteä ja violetti yllätys
Elysia - osa 2 (paljon kuvia niin Egialista kuin ympäröivistä kuvankauniista kylistä ja nähtävyyksistä)
Saavuin Kreikkaan toissa päivänä ja sää on ollut mitä parhain.
Vietän pääsiäistä (Kreikan pääsiäinen on vasta nyt) Amorgoksella ja pyhiksi on harmi kyllä luvattu vähän sadettakin, mutta ainakin nämä ensimmäiset päivät saan nauttia lähellä 30 hipovista asteista ja kirkkaasta auringonpaisteesta.
Blogi päivittyy huhtikuun ajan Kreikasta käsin ja luvassa on varmasti taas sannimaisia Kreikka-tarinoita kauneusaiheisten juttujen lomassa. :)
Uuden, rennomman bloggaustahtini mukaisesti blogi ei päivity yhtä tiheästi kuin aiemmilla matkoillani, mutta saariseikkailujani voi seurata myös Instagramissa jonne laitan tunnelmia päivittäin.
Olen todennut Instagramin sopivan minulle some-ympäristöistä ehkä parhaiten, sillä en ole koukuttunut sen selailuun eikä se ylikuormita <3 Päivitys vie vain minuutin ja saan "ahh, tämä täytyy jakaa!" -hetken ulos itsestäni :)
Pidemmät tarinoinnit vinkkeineen ja kokemuksineen päätyvät tetenkin blogiin.
Katsotaan mille uusille saarille tällä reissulla päädyn... Alkaa muuten tehdä jo vähän tiukkaa suunnitella uusia saaria kattavia reittejä kun olen käynyt niin monilla saarilla...! :) Esimerkiksi Kykladien asutuista saarista käymättä ovat enää Sikinos, Kimolos, Iraklia, Kithnos ja Schinoussa - kaikki sellaisia, joilla on tähän aikaan vuodesta hiljaista kuin huopatossutehtaalla ja suuri osa palveluista kiinni. Niillä on siis mielekkäämpää käydä vilkkaammalla sesongilla. Koillis-Egean saaria puuttuu listaltani vielä monia, mutta sinne päin taas on niin harvat lauttayhteydet että logistiikka menee haastavaksi eikä spontaani hyppely ole mahdollista. Katsellaan mihin päädyn. Tällä kertaa ainakin yritän olla pysähtymättä Paroksella tai Santorinilla...! :D ^_^
*
Pääsiäisen kynsilakka-arvonnassa onni suosi nimimerkki Maire-tätiä, onneksi olkoon :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
Minä lähden tästä patikoimaan Tholarian kylään. Mukavaa päivää kaikille :)
