Olen parhaillaan Amorgoksen saarella paikallista kulttuuria ja matkailua promotoivassa tapahtumassa. Tilaisuus järjestetään vuosittain ja tämän vuoden teemana on Gastronomia. Samaan aikaan järjestetään myös Amorgos Tourism Film Festival. Osanottajia on saapunut 25 eri maasta.
Nelipäiväinen tapahtuma on niin täynnä ohjelmaa että kahden päivän jälkeen alkaa jo selvästi olla väsymystä ilmassa.
Kreikassa kun ollaan, ei ole yllättävää että aikataulut eivät pidä ja suunnitellut lepotauot jäävät pois. Esimerkiksi eilen ohjelmaa oli kello 10.00-24.00; kiersimme lähes koko saaren nähtävyyksiin tutustuen ja retkeltä hotellille saapuessa alkoi puoleen yöhön kestävä ohjelma paneelikeskusteluineen ja filminäytöksineen. Itse nautin täysin palkein sillä saari on aivan upea ja mielelläni ahmin kaiken minkä vain saan :) Täytyy kuitenkin minunkin myöntää - ja tällä kertaa ei ole kyse mistään ruokavaliojutuista - että tapahtuman ruokailut on järjestetty hieman erikoisesti.
Välimeren maissa on totuttu syömään myöhempään kuin pohjois-Euroopassa, ja ohjelman mukainen illallisaika täällä on 21.00. Ensimmäisenä päivänä päästiin illalliselle kymmenen korvilla, kun lounasta oli nautittu kello 12. Kymmenen tunnin väliaikana oli kenties tarkoitus nauttia vain kahvia ja kakkuja. Eilen illallinen venyi alkamaan vasta 23:n jälkeen. Tässä vaiheessa moni oli jo luovuttanut ja lähtenyt nukkumaan. Mm. eräs venäläinen filmintekijä on kumpanakin iltana vaatinut tapahtuman henkilökuntaa järjestämään hänelle mahdollisuuden saada ruokaa aikaisemmin vedoten vatsaoireisiinsa jotka vaatisivat säännöllisempää ruokailua. Ei ole onnistunut.
Tunsin suurta harmia elokuvantekijöiden puolesta eilen filmiosuuden alkaessa kello 21.15 (melkein kaksi tuntia aikataulusta myöhässä), kun tässä vaiheessa puolet yleisöstä oli siirtynyt hotellin ravintolaan odottamaan ruokaa.
Lounasta saimme eilen myöskin odottaa kello 16 asti. Kun leipäkorit kannettiin pöytiin vieraat repivät niitä käsiinsä. Tuntuu ironiselta, että gastronomia-teemaisen turismifestivaalin pääpuheenaihe on tuntunut olevan ruokailujen huono järjestäminen.
Toivottavasti tapahtuman järjestäjät ovat kuunnelleet tarpeeksi nälkäisten vieraidensa palautetta ja tilanne petraantuu tänään ja huomenna. Itse olen varustautunut päiväretkelle tuttuun tapaan pähkinöineni ja proteiinipatukoineni. Ne saivat eilen ahnaita katseita osakseen kun avasin eväspussini muiden vatsojen kurniessa...
Ruokahaasteista huolimatta, Amorgos on rakkautta. <3
[vimeo 298710532 w=640 h=1138]
Aaltojen kohina ja Egialinlahden mystinen valo <3
Huomenna saan taas avata oven onnen paikkaani.
Se paikka on Ateena.
Pujahda sisään jostain Psirrin, Plakan tai Monastirakin pienistä kujista ja käytävistä ja löydä kaupunki joka kuhisee kiehtovaa, rähjäisen boheemia elämää antiikin raunioiden, turistien, souvlakin ja talouskriisin keskellä 365 päivää vuodessa.
Värit, pian nähdään <3
R.I.P. Ensin-niin-kamala-mutta-sitten-niin-koukuttava-La-Meloise-pikakahvi...
La Meloise -pikakahvin valmstus lopetettiin vuosi sitten. Nyyh.
En ole koskaan aiemmin ollut Kreikassa näin myöhään syksyllä. Ystäväni neuvoi pakkaamaan lämmintä vaatetta. Päivällä voi yhä olla 25 astetta mutta illalla jo kymmenen asteen tienoilla.
Ja vielähän suunnitelmissani on varsinainen talvi-Kreikan matka. :)
Aion tällä matkalla ottaa todella rennosti, voi olla että en edes käy millään uudella saarella tai uudessa kylässä. Matkan päätarkoitus on osallistua Yperia-matkailukonferenssiin Amorgoksella ja samalla saan tilaisuuden myös tavata rakasta Ateenaa ja ystäviäni. Ateena kyllä viihdyttää loputtomine aarteineen, en voisi väsyä tähän kaupunkiin koskaan.
Keskusta on viime vuosina alkanut kukoistaa ihan uudella tavalla, monia erityisen rähjäisiä alueita on kunnostettu kriisinkin keskellä ja niillä on näkynyt katutaideprojekteja ja monia uusia 'hip' baareja ja ravintoloita on avautunut Monastirakin alueella, tuntuu että jokaisella visiitilläni on auennut taas uusi ihana rooftop bar. :) Rakastan niitä. <3
Lopuksi pari videota. Vilkas, kuppiloiden ja ravintoloiden reunustama kävelykatu Eoulou on lempikatujani Ateenan keskustassa (sillä ei-niin-turistillisella puolella Ermou-katua), ja etenkin sen kupeessa olevasta Agia Eirinin aukiosta on viime vuosina tullut erittäin trendikäs nuorten ateenalaisten hengailualue.
MS Roof Garden on uusimpia Akropolis-näkymiä hyödyntäviä kattoterassibaareja Monastirakin reunalla, se on avautunut ihan suosikkini, korkeamman A For Athensin viereen. Jos voin yhden drinkkibaariosoitteen Ateenan ensikertalaiselle antaa, se olisi joku näistä Monastiraki-aukion kattoterassiravintoloista; auringonlaskudrinkit eivät juuri näistä klassisista Akropolis-maisemista Ateenassa parane. Minut löytää täältä usein. Ehkä myös huomenna? :)
Ihana Kreikka!
[vimeo 297289989 w=640 h=564]
[vimeo 297287111 w=640 h=564]
Kävin huhtikuun Kreikan matkallani tutustumassa Argo-Saronian saariin, jotka sijaitsevat kaikkein nopeimpien laivayhteyksien päässä pääkaupunki-Ateenasta.
Skala, Agistri
Kauimmaisinkin alueen saarista on nopeimmillaan vain kahden tunnin laivamatkan päässä, ja kesäaikaan laivoja menee puolen tunnin välein. Kaikki viisi saarta, Egina, Spetses, Hydra, Poros ja Agistri, ovat viehättäviä ja erilaisia.
Argo-Saronian saariin lukeutuu myös Salamina, jonne vierailua et tule kuulemaan kenenkään kreikkalaisen tai opaskirjankaan suosittelevan. Salamina on Kreikan saarten joukossa poikkeuksellinen siinä ettei se ole piiruakaan turistillinen, paikallisten mukaan se on kuin tympeä, teollinen Ateenan lähiö. Vain kapea salmi erottaa sen Attikan niemimaasta.
(Itse asiassa saaren maine Kreikan saarten tylsimpänä paikkana on saanut minut hieman uteliaaksi Salaminan suhteen ja ehkä uhraan jonain päivänä aikaa tutustuakseni tähänkin paikkaan.)
Chalikiada, Agistri
Saronian saaret pähkinänkuoressa:
Egina - kaupunkielämää, bilettäviä opiskelijoita ja kuuluisia antiikin nähtävyyksiä Ateenan "takapihalla", Egina on saarista lähimpänä mannerta ja ateenalaisten the viikonloppusaari.
Agistri - rentoa rantalomaa Saronian saarten parhailla rannoilla. Sopii perheille.
Hydra - luksus-idylliä taskukoossa ja Kreikan kuvauksellisimpiin kuuluva satama. Odota myös Kreikan kalleimpiin kuuluvia hintoja.
Poros - monipuolinen ja eloisa kattaus purjeveneilijöitä, eleganttia kylää, mukavia rantoja ja kuvankauniita maisemia, Poros on Saronian saarista monipuolisin. Jos et tiedä mistä aloittaa ja aikaa on vain yhdelle saarelle, valitse Poros.
Spetses - Kreikan Beverly Hills. Ei yhtä postikortin kaunis kuin Hydra mutta vähemmän turistillinen ja citymäisempi, täällä on kreikkalaisempi tunnelma kuin Hydralla.
Esittelen kaikki Argo-Saronian saaret omissa postauksissaan, ensimmäisenä vuorossa kaikkein pienin ja tuntemattomin.
Saaren tuntemattomuudesta kertoo se, että minäkin mittavalla Kreikan kokemuksellani olin käytännössä unohtanut koko paikan olemassaolon ja jos olin siitä joskus lukenutkin, olin kuvitellut sen kuuluvan vieressä sijaitsevaan Eginaan. En ole koskaan uhrannut saarelle ajatusta, kunnes kevään reissulla perehdyin paremmin Argo-Saronian alueeseen ja pikkuinen Agistri näyttäytyi minulle ihan uudessa valossa.
Saarella on kaksi mainittavan kokoista asutuskeskusta, Skala ja Megalochori (puhekielessä Milos). Niitä erottaa vain kilometrin mittainen rantakatu joten vierailijalle ne käytännössä näyttäytyvät yhtenä ja samana alueena. Kummassakin kylässä on matkustajasatama; Skalaan saapuvat isommat laivat, Milokseen pienet kantosiipialukset.
Agistri sijaitsee 10 minuutin laivamatkan päässä Eginasta ja on niin pieni että moni - minä ja ateenalaiset ystäväni mukaanlukien! - erehtyy luulemaan sen olevan osa Eginaa. Agistri on kuitenkin oma hallinnollinen alueensa joten siellä käytyään voi lisätä saarikohteisiinsa uuden saaren.
Koko saarella asuu noin 1200 ihmistä ja Skala muodostaa saaren keskuksen ja "pääkaupungin". Myös Miloksen kylässä on tarjolla majoitusta, ravintoloita ja pieni ranta, mutta suosittelen tukikohdaksi eloisaa Skalaa.
Agistria luonnehditaan rauhalliseksi ja perheystävälliseksi kohteeksi jossa on Saronian alueen parhaat rannat. Argo-Saronian saaria ei yleisesti tunnetakaan rannoistaan. "Other Saronic islands might have more beautiful villages, historical things, shopping and architecture, but God gave Agistri the best beaches", summasi eräs eginalainen.
Tällä perusteella en odottanut että Agistri olisi tehnyt minuun erityistä vaikutusta, rannat kun ovat omalla intressilistallani loppupäässä, mutta pieni saari hurmasikin minut täysin. Menisin sinne ilomielin uudestaan. <3
Avainsanat: sympaattinen, lämmin tunnelma ja kauniit maisemat. Kaikki kävelyetäisyydellä.
Keskusta, taustalla Agii Anargiri -kirkko
Resort-tyylisen Skalan elämä keskittyy rantakadun varrelle. Täällä on kaikki - eli ravintoloita, hotelleja, muutama supermarket, pankkiautomaatti ja kaikkialle näkyvä maamerkki, kaunis sinikupolinen Agii Anargiri -kirkko.
Kylä on niin pikkuinen että jos lähdet kävelemään rannalta sisämaahan päin, pääset seikkailemaan käytännössä vain yhden kylän takaa kiertävän luupin. 15 minuutin kuluttua olet taas rannalla :) Monille kreikkalaisille kylille tyypillistä pikkukujien sokkeloa ei täältä löydy.
Skala jakautuu ns. kauppakeskustaan ja uimarannan "holiday village" -puoleen. Kauppakeskustankin puolella on pieni hiekkaranta ja erittäin viihtyisä rantabaari suoraan hiekalla. Kauppakeskustan ja isomman uimarannan välillä kulkee pieni, soma ja autoton rantakatu.
Skala "urban" beach
Baarin ja aurinkotuolien täyttämä pienempi, "urbaani" ranta oli suosikkihengailupaikkani Skalassa. Koska uiminen ei ole juttuni, minua vetävät puoleensa kivoilla baareilla varustetut rannat joissa voi chillata juomien - ja wc:n :D - läheisyydessä rantatuoleilla tai pöydässä.
Hotellini sijaitsi tästä kolmen minuutin päässä. No, mikään Skalassa ei juuri sijaitse 10 minuuttia kauempana :)
Kreikan saaret yllättävät välillä infrastruktuurillaan; monilla suuremmilla saarilla Kykladien puolella ei liikkennöinyt bussia vielä huhtikuussa, mutta pikkuisella Agistrilla kulki. Skalan ja Miloksen väliä kulkeva bussi on aikataulutettu laivojen mukaan joten saavuit kumpaan kylään tahansa, pääset heti satamasta bussin kyydillä kohdekylääsi.
Kylän - ja todennäköisesti koko saaren - suurin supermarket.
Mukava majapaikkani Agistrilla; Hotel Agistri.
Minun ei ollut tarkoitus yöpyä Agistrilla, mutta jäin saarelle jumiin kun kaikki sunnuntai-illan laivat olivat täynnä. Seikka, jota en ollut ottanut huomioon Saronian saarilla. Koska ne sijaitsevat niin lähellä Ateenaa, ne ovat supersuosittuja ja kreikkalaisten itsensä täyttämiä melkein vuoden ympäri, eikä huhtikuussakaan pidä kuvitella että tuosta vain ilman ennakkovarausta saa sunnuntaina paluulaivaan lipun.
Jäin rannalle heiluttamaan ja kävelin ensimmäiseen mukavan näköiseen hotelliin kysymään hintaa. Koska kaikki viikonlopun viettäjät olivat lähteneet ja hotelli oli kutakuinkin tyhjä, sain huoneen 30 eurolla. :)
Ei liikenneruuhkia Skalan keskustassa.
Agistrin loman ydin: ranta.
Pieni valkeareunainen katu vie vierailijan muutamassa minuutissa Agii Anargirin kirkolta kylän isoimmalle rannalle. Skala Beach jakautuu hotellien ja ravintoloiden reunustamalle puolelle sekä autiommalle, ei-palveluita tarjoavalle puolelle (jää kuvassa selkäni taakse).
Kaikki täällä on niin pienessä mittakaavassa ja niin sievää :) "Iso" rantakaan ei ole kovin iso.
Välittömästi rannan tuntumassa on viihtyisiä hotelleja uima-altaineen, näkymä kuin suoraan Finnmatkojen esitteen sivuilta. :) Eikä missään pahassa mielessä. Agistri on kuin raikas tuulahdus massaturismin valtaamien charter-lomakylien joukossa; täältä löydät pakettilomakonsepteista tutun hotelliympäristön palveluineen ja viehättävine rantoineen mutta miinus oppaat retkikansioineen, 4000 muuta skandia ja aggressiiviset ravintoloiden sisäänheittäjät. Tämä on kuin lomakeidas riisuttuna massaturismikohteen pahimmista lieveilmiöistä.
Täällä minäkin viihtyisin.
Aivan varmasti saarella on heinä-elokuussa erilainen tunnelma kuin huhtikuussa ja paljon enemmän ihmisiä, mutta charter-matkoja tänne ei tehdä ja kun naapurisikaan ei varmasti ole kuullut Agistrista, on lomakokemus paljon yksilöllisempi. Jos siis perinteinen Kreeta/Rhodos/Korfu-pakettilomailu ei ole juttusi.
Nyt heinäkuussa on muuten hassua ajatella, että Agistrin vierailustani on jo kolme kuukautta, mutta siellä paistateltiin jo silloin lähemmäs 30 asteen lämmössä. Kreikan kesä kestää parhaimmillaan puoli vuotta... Voi sanoa: pitkä sesonki. ;) Antaa mukavasti vapautta valita kesäloman ajankohta; menisinkö toukokuussa vai sittenkin vasta lokakuussa...
Skala Beachin rantaravintolat tarjoavat leppoisaa tunnelmaa ja herkullista ruokaa merenelävistä grillilihaan ja aina niin meheviin kasviksiin. Mikäs täällä on istuskellessa vaikka koko päivän - välillä umaan ja sitten takaisin pöytään tsatsikin, oluen, valkkarin tai frappén eli paikallisen jääkahvin äärelle ^_^
Jos minulla ei olisi ollut paluulento Helsinkiin päivää myöhemmin olisin mielelläni jäänyt tällaiseen paikkaan jumiin pidemmäksikin aikaa. Joskus saatan lomakohteissa kokea positiivista stressiä siitä, mitä kaikkea pitää tehdä ja mitä kaikkea haluan nähdä. Agistrilla ei ole sitä ongelmaa ja täällä voi todella rentoutua. Nähtävyys on se, että otat hyvän asennon rantabaarin nojatuolissa tai pyyhkeen päällä rantahiekalla, ja lepuutat silmiäsi turkoosissa meressä. <3 Ja valitset mihin viihtyisään ravintolaan menisit tänään illalliselle.
Parasta ruokaa, aamen. Agistri-lounaalla pannussa paistettua fetaa, grillattuja vihanneksia balsamico-kastikkeella ja grillattua mustekalaa.
Voltaa eli iltakävelyä rannalla Agistrin tapaan.
Agistrin hienoin ja ainakin dramaattisin ranta löytyy noin 2 kilometrin päästä Skalasta.
Seuraa Skalasta ulos johtavaa tietä päinvastaiseen suuntaan kuin kohti Milosta. Tie nousee sataman kohdalla ylös ja kapenee pikkuhiljaa kunnes näyttää loppuvan muuan hotellin taakse. Tästä reitti jatkuu mukavana patikkapolkuna metsän halki. Vaikka camping on saarella virallisesti strictly forbidden, on metsä suosittua telttailualuetta.
Kuljettuasi noin kilometrin polku nousee hieman ylöspäin päättyen tähän näkymään: seisot kallioseinämän laella jalkojesi juurella Chalikiadan ranta.
Ranta on suosittu nudistien keskuudessa, mutta yhtä paljon siellä näkyi myös uikkarillisia auringonpalvojia. :)
Rannan ainoa miinus on sinne pääsy; rannalle ei vie kunnollista polkua portaista puhumattakaan, vaan ainoa keino on kulkea, tai käytännössä osittain kiivetä jyrkkää ja kivistä seinämää. Laskeutumiskohtaa ei ole merkitty mihinkään ja minunkin seistessäni kuvaamassa kävi useampi ihminen kysymässä minulta mistä rannalle oikein pääsee.
Chalikiada on siis tavallaan aika hyvin kätketty.
Voisin kuvitella, että tänne menee kesäisin Skalasta ja Miloksesta taksiveneitä.
Kallioseinämän reunalla rannan yläpuolella patikkareitti jatkuu vielä pari sataa metriä. Upea maisemapolku! Toisella puolella vehreää metsää, toisella puolella turkoosi meri ja pudotus. Voin vain sieluni silmin nähdä äitini huutamassa ja peittämässä silmiään koska häntä hirvittää aina jos joku menee lähelle tällaisia pudotuksia... :P :D
Jos kapuaminen alas Chalikiadan biitsille ei tunnu omalta haasteelta, alueelle kannattaa tulla vain kävelemään ja ihailemaan luontoa. Mukava pieni päiväretki vaihteluksi rantalöhöilylle. Eväskori mukaan :)
Agistrille pääsee Pireuksesta kantosiipialuksella, matka kestää 55 minuuttia. Alus pysähtyy matkalla Eginalla, ja Agistrin vierailuun onkin hyvä yhdistää myös pysähdys aivan erilaisella, vilkkaalla ja kaupunkimaisella Eginan saarella. Etenkin jos haluat Kreikan lomaasi myös kunnon yöelämää :)
Aikataulut löydät tuttuun tapaan täältä. Oppaani Pireuksen satamaan karttoineen löydät täältä. Saronian saarten laivat liikennöivät portilta E8.
Skalan pieni ranta kodikkaine kuppiloineen jäi odottamaan minua seuraavaan kertaan. Niin ihana paikka! Jossain toisessa elämässä ehkä istuisin siellä kirjoittamassa tyyninä syysiltoina, kun aurinko laskee ja päivän kuumuus vaihtuu illan lempeään lämpöön. "A glass of white wine, please", sanoisin. Nojautuisin hetkeksi taakse päin, hengittäen illan tuoksua, iloiten siitä että olen löytänyt tällaisenkin paikan. :)
Kaikki Kreikan saareni:
No niin, nyt sitten uudella alustalla :)
Blogin osoite muuttui muotoon terve.fi ja layout uudistui. En ole vaihtanut blogikotia vaan A-Lehdet uudisti blogialustojaan yhdistämällä Kauneuden & Terveyden, Voi Hyvin -lehden ja Terve.fi -sivun blogit samalle sivustolle. 
Tykkään uudesta layoutista ja etenkin siitä, että saan nyt postattua suurempia kuvia (jessss...!), mutta harmillisesti sivupalkin poistuminen tarkoittaa myös mm. asiasanaluettelon katoamista. En tosin tiedä käyttikö monikaan lukijoista sitä, mutta itselleni se oli tärkeä. Kuhunkin postaukseen liittyvät asiasanat löytyvät kuitenkin edelleen postauksen lopusta ja niiden kautta voi selailla itseä mahdollisesti kiinnostavaa aihealuetta.
Sivupalkin linkit Kreikka-hakemistoon, Ruokaresepteihin ja Suosikkituotteisiini löytyvät nyt yläpalkista heti headerin alta, samoin blogiarkisto. Liitän yläpalkkiin myös joitain muitakin suosittuja aihealueitani, kuten Ahvenanmaa-tägin ja kenties myöhemmin For Dummies -aiheet. Saa ehdottaa jos tulee mieleen joku aihealue johon toivoisi suoraa linkkiä. Tai ylipäänsä antaa palautetta uudesta leiskasta.
Toissapäivänä julkaisemani Lähtemisen vaikeudesta -postaus katosi siirron takia, ja uudelleenjulkaisun sijaan sisällytän postauksen sisältämiä kuvia ja osan tekstistä tähän juttuun :)
Kaikki postauksen kuvat ovat Amorgokselta.
Pitkällisen vitkuttelun jälkeen sain vihdoin tehtyä jonkinlaisen reittisuunnitelman tyngän ja ostin lipun Naxokselle, josta kirjoittelen teille parhaillaan. En kuitenkaan jää Naxokselle vaan hyppään kello 13.55 Tinokselle vievään laivaan. Olen käynyt Tinoksella vain kerran aiemmin, vuonna 2014, ja tuolloinkin viivyin vain kaksi päivää. Tinos on hurmaava paikka ja ansaitsee ehdottomasti lisävierailun/vierailuja - ja enemmän Karkkipäivä-näkyvyyttä :) Viime reissulta kirjoitin vain tämän jutun. Viehättävä Tinos Town kauniine rakennuksineen ja kuuluine Panagia Evangelistria -kirkkoineen (Kreikan tunnetuimpia pyhiinvaelluskohteita) jäi kokonaan blogin ulkopuolelle.
Olen viimeiset päivät nauttinut pääsiäisperinteiden lisäksi leppoisasta oleskelusta ystävien kanssa, patikoinnista, mietiskelystä, ruoasta, hotellin terassilla istumisesta ja – – yrittitietouden kasvattamisesta :)
Amorgoksen ”yrttimies” Vangelis Vassalos on pitänyt minulle omaa pientä privaattia yrttiworkshoppia. Pääsin mukaan keräämään koiruohoa ja olen ollut Vangeliksen "labrassa" oppimassa erilaisista uutosmenetelmistä. Vangelis valmistaa saarella kasvavista villiyrteistä lääkkeitä ja kosmetiikkaa ja voitte arvata, että imin hänestä tietoa kuin konjac-sieni…! ^_^ Oli todella mielenkiintoista nähdä konkreettisesti rohtokasvin tie luonnosta labran kautta kosmeettiseen valmisteeseen :)
Mukaan Amorgokselta lähti mm. Vangeliksen suosituimpiin tuotteisiin kuuluva kasvoöljy jonka käyttäjiin kuuluu - hämmästyksekseni - myös ystäväni Mat. Mat on mies joka ei käytä edes aurinkovoidetta - mutta hän vannoo Vangeliksen kehäkukkakasvoöljyn nimeen..!
Amorgos. Voi Amorgos. Saari, joka tarjoaa pähkinänkuoressa suunnilleen kaiken mistä olen kiinnostunut vaellusreiteistä fantastiseen ruokaan ja eeppisistä maisemista kuvankauniisin, perinteisiin kyliin joita massaturismi ei ole koskettanut - ja Vangeliksen muodossa Amorgos tarjoaa myös paikallista luonnonkosmetiikkaa. <3 Saarella on pieneen kokoonsa nähden aivan mielettömästi nähtävää ja tekemistä. Ainoa Kreikkaan klassisesti liitetty nähtävyystyyppi jota Amorgoksella ei ole on antiikin rauniot, ainakaan merkittäviä tai kulttuurihistoriallisesti tärkeitä sellaisia ei saarelta ole löydetty. Raunioden faneille on sitten ne THE paikkansa kuten Delos.
Tiedättekö, väläytän nyt tällaisen jutun ja idean ihan vain hihasta tunnustellakseni teidän fiiliksiä... Ehkä olen ihan hullu kun edes ajattelen tällaista, mutta löytyisiköhän Karkkipäivän lukijoiden joukosta kiinnostuneita, jos jonain kauniina päivänä järjestäisin lukijamatkan Kreikan saarille..? Olisikohan tällaiselle matkalle lähtijöitä...?
Ette uskokaan miten minua kutkuttaisi järjestää teemamatka lempisaarilleni...! Hyvää ruokaa, aurinkoa, kyläidyllejä, leppoisaa saareilua suuren sinisen keskellä. Fetasalaattia, auringonlaskuja laivan kannelta, lämpimiä iltoja hämyisissä tavernoissa... Kävelyjä tunnelmallisilla kujilla ja Korres-täsmäiskuja apteekkeihin... ^_^ Tämä on varmasti "vähän suurudenhullua" -osaston unelmia, mutta hei, ihmisellä pitää olla unelmia..! :)
Nyt lähden hakemaan vähän lounasta ennen Tinoksen laivaan menoa.
Munakoisoa vai salaattia tänään? Tai sekä että? Miksei..! <3
Näkemisiin Tinoksella :)
Ja huomenna tulee juttua sienistä...!
.
Alla aamulla kuvaamani video lähtiessäni Amorgokselta Egialin satamasta:
[vimeo 264385238 w=800 h=1423]
Amorgos farewell from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
[vimeo 264386224 w=800 h=1422]
Vuohi :) from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Vuohi arpoo uskaltaisiko sitä hypätä lähemmäs herkullisia oksia... ^_^ Kaveri siellä jo mutustelee :)
Saavuimme eilen illalla pimeän laskeuduttua sukulaisteni omistamalle ranchille Utahin Indianolaan. Koska oli jo pimeää, en nähnyt miltä ympäristössä näyttää.
Tänä aamuna heräsin maisemaan, joka sai minut ylös ja ulos sängystä nopeammin kuin ehdin edes ajatella kahvikupillista. Ja voin kertoa että kahvi on yleensä ensimmäinen asia mielessä aamuisin ^_^
Omaa henkilökohtaista joulukalenteria ei minulla tänä vuonna ole, mutta tämä "live-luukku" korvasi paperikalenterin paremmin kuin upeasti:
Tila, Beck's Ranch, on rakennettu vuonna 1882. Tilalla on hevosia, lehmiä ja laama. :) Lähin naapuri on kahden kilometrin päässä ja yöllä voi kuulla kun kojootit ulvovat....
Meitä on täällä viikonloppua viettämässä iso porukka perhettä; tätejä, setiä, serkkuja, serkkujen lapsia ja heidän lapsiaan. Monta sukupolvea. Duke-koirakin on joukossa edustamassa nelijalkaisia perheenjäseniä :) <3
Kuvassa rakas, rakas Irmeli-tätini ja hänen lapsenlapsenlapsensa Paxton. Toisessa kuvassa Carolyn-serkku ja Duke.
Täällä on niin kotoisaa ja ihanaa. Nukuin ensimmäistä kertaa koko matkan aikana kunnon pitkät unet ja heräsin vasta kahdeksan jälkeen. Alakerran keittiössä Carolyn ja miehensä Craig valmistivat aamiaista ja hellalta nousi munakkaan ja karamellisoituneen sipulin houkuttava tuoksu. "Do you want your eggs with or without mushrooms..?" "With mushrooms, please!" :)
Keitin kahvit vasta kun olin juossut talon ympäri kolmesti ja ottanut 50 kuvaa ja neljä videota :)
[vimeo 245405433 w=640 h=1138]
Becks Ranch Indianola from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Utah on upea.
Omituista. Yleensä minun tekee aina mieli kirjoittaa ihan hirveästi kaikkia reissufiiliksiä kun olen matkalla mutta nyt... tuntuu että olen vain väsynyt. Pää ei tuota mitään kiinnostavaa tekstiä.
Silloin voisi tietysti olla hiljaa ja antaa blogin ja blogimielenkin levätä. Yleensä se tosin ei onnistu jos sitä suunnittelee.
Miksi en siis tänäänkin olisi vain hiljaa?
No, en kirjoittele sen pidempiä mutta kuvia on kuitenkin mukava laittaa. Pala aurinkoista Kaliforniaa Suomen marraskuuhun.
Treeni Muscle Beachilla jäi tällä kertaa väliin...
Venice Beachin Boardwalkia reunustavat toinen toistaan persoonallisemmat rantatalot. Linnunpönttö-vierashuone, anyone?
Sää on lämpimämpi kuin viime vuonna tähän aikaan. Yleensä nautin auringosta, mutta en ole välttynyt ajatukselta: "hemmetti, AHA-happokäsitelty naamani ottaa nyt damagea kun en jaksa lisätä uutta aurinkovoidekerrosta enää aamun jälkeen". Enkä ole niin tehnyt.
"Ahoissa" on kyllä tämä huono puoli. Niitä käyttäessä iho täytyisi muistaa suojata auringolta todella huolellisesti; ei siis kaikkein ihanteellisin hoitotuote auringonpalvojalle. Käyttääköhän moni kalifornialainen AHA-happotuotteita....
Pyörä on Venicellä kulkuneuvo numero yksi.
Tänään kävimme Venicen kanaaleilla, alue, joka pysäytti kuvankauniilla puitteillaan ja rauhallisella satumaa-tunnelmallaan. Varmasti kauneimpia asuinalueita joissa olen koskaan käynyt.
Matkalla kotiin kaavailin 20 kuvan Venice Canals -ihastelua blogiin. Avatessani koneen idea oli jo laimentunut.
Matkaseurani äiti. Loppuviikosta seuraamme liittyy vielä sisareni.
Matka on itse asiassa meidän lahjamme äidille koska halusimme hänen pääsevän viettämään aikaa Utahissa asuvan sisarensa kanssa. Kun viime syksyn reissulla näimme, miten tunteikas näiden kahden koko aikuisikänsä eri maissa asuneen sisaren tapaaminen oli, halusimme mahdollistaa uuden tapaamisen seuraavana vuonna. Tätini on jo niin iäkäs ettei hän enää pääse matkustamaan Suomeen.
Asumme ihan rannalla.
Se on mukavaa.
Buukkasin meidät rannalle kun halusin asua alueella, joka on kävely-ystävällinen ja rento. Jossa tekemiseksi riittää vaikka pelkkä aaltojen katselu jos ei huvita lähteä muualle.
Kun ne Losin välimatkat ja liikkumisen hankaluus.
Minähän olisin muuten halunnut Kalifornian osuudella uudestaan ihanaan San Luis Obispoon, jonne pieni osa sydäntäni jäi viime reissulla. Äiti halusi Los Angelesiin.
Joten täällä ollaan.
Tänään luvassa megapläjäys Kreikkaa, joten Kreikan ystävät (tai tulevat ystävät): nauttikaa :) En ehtinyt reissussa juuri kirjoitella, mutta tänään olen istunut autuaana koneen äärellä monta tuntia. Tuloksena syksyn 2017 Kreikan matkapäiväkirja. :)
Kuten kerroin aiemmin, tämän syksyinen reissu Kreikkaan oli erilainen normaaleihin saarihyppelyihini verrattuna. Oman spontaanin hyppäilyni sijaan pääsin suunnittelemaan matkaohjelman neljän hengen seurueelle johon kuuluivat mieheni ja minä sekä hänen vanhempansa.
Mieheni äiti oli Kreikassa toista kertaa, edellisen kolmen vuoden takaisen reissumme inspiroimana, ja miehensä ensimmäistä kertaa, vaimonsa ”ylipuhumana”.
Oia, Santorini
Kun kuulin anopin toiveesta päästä kokemaan Kreikkaa toisenkin kerran, lähdin tietysti into piukassa ideoimaan matkaa. Sain vapaat kädet räätälöidä matkan, ainoana referenssinä ”ne kauniit auringonlaskut”. Kun on kerran kokenut Santorinin auringonlaskut, on tosiaan vaarana että saattaa haluta nähdä niitä vielä toisenkin kerran.
(Vaikka auringonlaskujen väriloisto ja näkyvyys tietenkin vaihtelevat päivästä toiseen, eikä joka ilta voi odottaa samanlaista takuunäytöstä, ei Santorinin auringonlaskujen kauneutta liioitella. Täällä luonto on järjestänyt auringonlaskulle aivan erityisen lumoavat puitteet, ja jostain syystä auringonlaskut näkyvät tällä Egeanmeren alueella tyypillisesti paljon intensiivisempinä kuin monilla muilla saarilla.)
Oia, Santorini
Koska mukaan lähti Kreikan ensikertalainen, valitsin Santorinin itsestään selvästi osaksi ohjelmaa. Missään muualla Kreikassa ei näe vastaavia maisemia, ja mielestäni Santorini on kaikessa turistillisuudessaankin yksinkertaisesti fantastinen introduction to Greece.
Tietysti seurueeni mieltymykset ja mm. terveysseikkojen sanelemat aktiivisuusmahdollisuudet määrittelivät myös osaltaan matkaohjelman profiilia.
Paros
Halusin luoda porukalle reissun, jossa kantavana elementtinä oli ei-paljon eikä pitkiä kävelyetäisyyksiä sisältävä elämyksellisyys kuten näköalat, hyvä ruoka, uimarannat ja aito kreikkalainen kylätunnelma.
Kun käytössä oli vain kuusi täyttä matkapäivää perillä, oli kohteiden myös sijaittava logistisesti järkevässä linjassa.
Agios Konstantinos, Paros
Toiseksi saarikohteeksi valikoitui luontevasti saari Santorinin ja Ateenan laivareitin välillä, jolloin siirtymäaika jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Valitsin Paroksen, koska se on todella monipuolinen kohde tarjoten viehättäviä postikorttinäkymiä ja lomatekemistä jokaiseen makuun. Lisäksi se sattuu olemaan oma henkilökohtainen lempisaareni.
Viimeinen matkapäivä vietettiin mieheni toiveesta Ateenassa. Miljoonakaupungin syke toi mukavan kirpeän kontrastin leppoisalle saarielämälle.
Tällainen matkamme oli.
Lento Helsingistä Ateenan kautta Santorinille. Yleensä menen saarille aina laivoilla, mutta lentoaikataulun puitteissa emme olisi ehtineet perjantai-iltana enää päivän viimeiseen Santorinin laivaan. Näin ollen päädyin buukkaamaan jatkolennon Santorinille, ja mielenkiintoisesti lennon hinta oli halvempi Santorini-lisällä kuin jos olisimme lentäneet Ateenaan. Lentohinnoittelun logiikka ei aina avaudu….
Imerovigli
Majoituimme lomahuoneistoon Imeroviglin kylässä. Kalderanäköala oli ehdoton vaatimus, koska Santorinilla kaldera on se juttu. Valitsin kalderan reunan korkeimmalla kohdalla sijaitsevan Imeroviglin tuntien sen huikeat maisemat ja rauhallisen atmoksen, ja löysin vieläpä erittäin kohtuuhintaisen, toiveita vastaavan kämpän.
Santorinin eri alueista ja majoitusmahdollisuuksista budjettinäkökulmasta olen kirjoitellut aiemmin täällä. Kaldera on saaren kallein alue, itäinen, lättänä rantapuoli saaren edullisin.
Ohjelmassa yksinkertaisesti: kalderan ihailua. <3
Kalderan reunaa kulkee yksi Kreikan kauneimpia maisemareittejä, jonka harva Santorinin kävijä missaa. Reitistä voi nauttia itselle sopivissa paloissa joko kävelemällä pienempiä pätkiä Firan, Firostefanin ja Imeroviglin välillä tai vetämällä vaelluskengät jalkaan ja patikoimalla koko reitin saaren kärkeen Oian kylään saakka. Maisemat ovat upeat valitsi minkä pätkän tahansa.
Kalderan reunareitti Firostefanin kohdalla
Mukava "parkkipaikka" jos alkaa janottaa :)
Imeroviglin ja Firan välillä urbaanit palvelut ovat koko ajan lähellä koska tällä pätkällä ei poistuta kylien alueelta. Imerovigli, Firostefani ja Fira ovat käytännössä yhteenkasvanutta aluetta. Jos alkaa väsyttää tai hiukoa, voi koska vain pysähtyä kahvilaan tai ravintolaan tai hypätä bussiin tai tilata taksin takaisin kämpille.
Imeroviglin ja Oian välillä suurin osa reitistä taas kulkee kauempana päätiestä, eikä tällä välillä ole muita kyliä. Pakkaa reppuun tarpeeksi vettä (ja eväitä) jos lähdet tälle reitille. Jos ajoitat kävelyn niin, että saavut Oiaan auringon laskiessa, on näkymä yksi palkitsevimpia laskeutuessasi kukkulan laelta kohti vaaleanpunaiseksi värjäytyvää kylää. Itse patikoin reitin viime syksynä.
Me kävelimme Imeroviglistä pääkaupunkiin Firaan pysähtyen puolivälissä lounaalle Firostefaniin.
Firassa ostimme leipomosta hervottomat kakkupalat Appi Karkkipäivän syntymäpäivän kunniaksi (tai minä en :D) ja palasimme bussilla Imerovigliin.
Nautimme asunnolla kakkukahvit ja ehdimme rentoutua terassin porealtaalla ennen illallista läheisen ravintolan kattoterassilla.
Tänä iltana auringonlasku jäi piiloon pilvien taakse, mutta komealta se näytti näinkin.
Vuokrasimme auton ja lähdimme tutustumaan saareen kumijalkakyydillä.
Santorinin ensikertalaiselle suosittelisin vierailua ainakin Akrotirin arkeologisella alueella (Akrotiri on Santorinin oma ”Pompeiji”, hurjan mielenkiintoinen kohde), Kamarin tai Red Beachin rannoilla (ensimmäinen on perinteinen rantalomakylä palveluineen, jälkimmäinen eristäytynyt ranta dramaattisen värisellä kalliotaustalla) ja tietysti Oiassa.
Kalderan reunaa Akrotirin majakalta päin
Koska anoppi oli jo nähnyt Akrotirin muinaisen kaupungin edellisellä vierailulla, eikä sunnuntai tuulisuutensa vuoksi sopinut rantapäiväksi, valitsin kohteiksi Pyrgosin kylän, Akrotirin majakan saaren lounaisessa päässä sekä Santo Winesin.
Santo Wines on paikallisten viinintuottajien osuuskunnan keskus josta saa ostaa kaikenlaisia paikallisia herkkuja, tietysti maistella viinejä sekä katsella upeaa kalderamaisemaa viihtyisällä terassilla chill-musiikin soidessa taustalla.
Pyrgos
Pyrgos on Santorinin korkeimmalla kohdalla sijaitseva kylä ja tyyliltään klassinen valkoinen, kykladinen "labyrinttikylä". Megalochorin ohella se on Santorinin viehättävimpiä ei-kalderan-reuna-kyliä ja säilynyt suhteellisen epäturistillisena.
Pyrgoksen tunnusmerkki on laventelin siniseksi maalattu kirkko joka näkyy kauas. Kylän huipulla seisovalta linnoitukselta on 360 asteen näköalat ympäri Santorinia - täältä näkee koko saaren rannasta rantaan ja hahmottaa paremmin, miten pieni paikka Santorini lopulta onkaan pinta-alaltaan.
Maisema kalderalle Pyrgoksen laelta
Lähellä Pyrgosia sijatseva Santo Wines on niinikään yksi saaren mukavimpia näköalöapaikkoja (suosittelen ehdottomasti 19 euron wine tasting –settiä) ja monen saarelaisen mielestä jopa parempi paikka katsoa auringonlaskua kuin tuhansien ”auringonlaskuturistien” täyttämä Oia.
Me pysähdyimme Santo Winesiin vain ostoksille ja ottamaan parit pakolliset maisemakuvat ja jatkoimme Oiaan liittyen iloisesti sunset-turistien joukkoon. 1000 muuta seuralaista tai ei, Oiassa on oma viehätyksensä. Mikään muu kreikkalainen maisema sinisine kirkon kupoleineen ja tuulimyllyineen tuskin on päätynyt yhtä moneen postikorttiin.
Popparit esiin, Oian sunset-show alkaa
...ja meidän iltanamme se oli tällainen...
Siirtyminen seuraavaan kohteeseen Parokselle. Matka Santorinilta Parokselle vie katamaraanilla alle kaksi tuntia, ja saavuimme perille sopivasti lounasaikaan.
Täällä majapaikkamme oli perinteinen kreikkalainen majoitusmuoto eli domatia, jota itsekin aina hyödynnän omilla Kreikan reissuillani. Domatia eli yksityinen vuokrahuone on etenkin sesongin ulkopuolella huippuedullinen tapa majoittua ja sopii etenkin omaa keittiötä arvostavalle. Meidän 90 neliön huoneistomme ihan Parikian ydinkeskustassa maksoi neljältä hengeltä 80 euroa / yö.
Päivän ohjelmassa oli tutustuminen saaren pääkaupunkiin, tunnelmalliseen Parikiaan.
Söimme lounasta rantakadulla, vaeltelimme vanhan kaupungin valkoisilla kujilla, otimme kuvia bougainvilleoista ja vierailimme lempipaikoissani kuten Kastrolla ja Ekatontapylianin kirkossa. Anoppia kiinnostavat kirkkonähtävyydet joten aina sellaisen osuessa sopivasti reitille, vein porukan kirkkoon. :)
Auringonlaskua katsoimme Agios Konstantinoksen pienen kirkon kupeessa. The place to be at sunset, jos minulta kysytään <3
Illallista nautittiin ulkoilmaterassilla suuren puun alla, ja minä tilasin reissun ensimmäisen munakoisoannokseni. Valkoisia munakoisosiivuja manouri-juustovaahdolla ja villivihannespestolla….
Vuokrasimme auton ja suuntasimme ensimmäisenä kohti tuulensuojaista rantaa, josta asuntomme vuokraaja oli vinkannut.
Kykladit ovat tunnettuja tuulisuudestaan ja Paroksella tuulikin kahtena ensimmäisenä päivänämme oikein napakasti. Siinä ei paljon aurinkokaan lämmittänyt. Farangasin ranta saaren eteläpuolella oli kuitenkin tuulelta suojassa ja anoppi pääsi vihdoin uimaan. Minä, ”badkruka”, en tunnetusti veteen menosta niin välitä mutta olin onnellinen kun se mahdollistui toisille. :)
Farangas
Fisilanis Taverna, Logaras
Seuraava pysäkki oli kalataverna Logarasin kylän rannalla.
Kävin täällä ystävieni Mariannan ja Vasiliksen kanssa huhtikuussa ja ihastuin paikkaan. Mitkä ovatkaan paremmat puitteet kreikkalaiselle lounaalle kuin kaunis hiekkaranta ja turkoosina kimmeltävä meri. Appikin sanoi että hän on tyytyväinen jo saadessaan katsella tällaista merimaisemaa.
Naoussa
Saarikierroksemme jatkui ylös kukkuloille Lefkesin kylään, saaren kuvaukselliseen entiseen pääkaupunkiin, ja sieltä yhteen Paroksen klassisimmista kohteista, Oian tavoin satoihin postikortteihin ikuistettuun Naoussaan. Tämä perinteinen kalastajakylä on viime vuosikymmenenä kokenut muutoksen ”pikku-Mykonosmaiseen” suuntaan houkuttaen vieraakseen Kreikan jetsettiä ja julkkiksia. Täältä löytyvät Paroksen hienoimmat hotellit, trendikkäin yöelämä ja parhaat kalatavernat. Illallinen Naoussan sataman pöytien täyttämällä aukiolla lämpimässä kesäillassa on THE Kreikkaelämyksiä parhaimmillaan. Syksyisin sää on usein liian tuulinen Naoussan satamatavernoista nauttimiseen.
Kun palasimme Parikiaan ehdimme juuri katsomaan auringonlaskun Agios Konstantinoksen kirkolle ja sitten väsynyt porukka suuntasi kotiin, tuhti lounas Logarasissa ei jättänyt tilaa illalliselle.
Päivän ohjelmassa oli Paroksen sisarsaari Antiparos ja sen kuuluisa tippukiviluola. Antiparoksen ja Paroksen erottaa vain 1,1 km levyinen salmi ja Antiparokselle pääsee vain Paroksen kautta Poundan satamasta liikennöivällä pikkualuksella.
Saarella asuu toista tuhatta ihmistä ja se on oma kuntansa, ei osa Parosta, toisin kuin itse luulin viime kevääseen saakka. Täällä kun käy saa siis yhden uuden saaren saarilistaukseensa. ^_^
Kuuluisalle luolalle en ole aiemmilla Antiparos-vierailuillani autottomana päässyt (saaren bussi ei enää liikennöi syksyisin), mutta nyt tuli tämäkin kohde nähtyä. Ja upea se olikin. Minulle tuli ihan Tolkienin Kääpiöiden maailma mieleen... :) Tosin 400 jyrkän portaan pituudellaan luola ei ollut ihan helpoin kohde seurueen vanhemmalle puolikkaalle. He tulivat sisään osan matkaa ja onneksi kuitenkin jo alkupätkän näkymät olivat kuulema niin vaikuttavia, että ne tekivät visiitistä vaivan arvoisen.
Wikipedian mukaan Antiparoksen luola oli maailman tunnetuimpia luolia 1600-1800-luvuilla. Kuriositeetti: luolasta löytyyy tunnettujen historiallisten hahmojen kirjoittamia graffiteja, kuten Lordi Byronin ja Kreikan kuninkaan Oton ja kuningatar Amalian (1700-luvulta).
Pantelis Taverna, Antiparos
Nautimme jälleen rantatavernalounaan ja fiilistelimme Antiparoksen uneliasta tunnelmaa. Lokakuussa saarella ei enää ole montaakaan paikkaa auki, ja luolakin sulkeutuu talveksi.
Illalla lastauduimme Pireukseen vievään laivaan ja saavuimme Ateenaan puolilta öin.
Appi Karkkipäivä, tai tarkemmin sanottuna hänen polvensa, alkoi tässä vaiheessa matkaa olla sen verran väsynyt, että päädyimme skippaamaan suunnitellun vierailun Akropolilla ja valitsemaan kohteita, joihin pääsee mahdollisimman vähäisellä kävelyllä.
Ateenan keskustan liikenne on Euroopan ruuhkaisimpia, eikä kaupunkiin ole ihanteellista tutustua autoillen.
Paras ei-kävelyllinen tapa katsella Ateenan nähtävyyksiä onkin asettua jollekin sen kukkuloista, joista korkein, 277 m korkuinen Lykavittos, tarjoaa parhaat maisemat.
Täältä on esteettömät 360 asteen näkymät ympäri kaupunkia aina merelle ja Pireuksen satamaan saakka. Näkymistä voi nautiskella avoimella näköalatasanteella tai kukkulan laella sijaitsevassa kahvilassa tai ravintolassa. Paikka on erittäin suosittu illalliskohde, auringonlasku ja hämärän laskeutuminen kaupungin ylle täältä seurattuna on maaginen kokemus.
Lykavittos on ehdottomia lempipaikkojani Ateenassa ja siellä on käytävä jokaisella Ateenan visiitillä. <3 Kukkulalle pääsee joko kävellen kahdelta puolelta tai kiskoköysiradalla Kolonakin kaupunginosasta.
Lounasta nautimme hotellimme lähellä Psirrin värikkäässä kaupunginosassa, niinikään lempparialueitani. Ohjelmaan kirjaamaani bougatsa jäi tällä kertaa väliin, sillä kaikki halusivat säästää vatsaa illalliselle, joka tulisi vaatimaan kaiken liikenevän tilan :)
Appi Karkkipäivän jäädessä lepäämään hotellille me muut suuntasimme klassiselle Monastiraki-Akropolis-Plaka-kävelylle. Tämä ”turisti-Ateenan” alue on lopulta yllättävän kompakti, ja jos loputtomat matkamuistokrääsäkaupat pystyy sysäämään tietoisuudestaan (tai mikäli ne ylipäänsä eivät haittaa), on Akropolin ja Ermou-kadun välinen alue mielestäni yksi Euroopan kiinnostavimpia ja viehättävimpiä kävelyalueita.
Viikko-finalemme oli pitkän kaavan illallinen Funky Gourmetissa, Ateenan kahden Michelin-tähden ravintolassa. Tätä vierailua olen odottanut ja kaavaillut jo vuosia..! Minullehan kelpaa kreikkalainen tavernapöperö enemmän kuin hyvin, mutta ehkä juuri siksi, että niin rakastan perinteistä kreikkalaista ruokaa, minua on kiinnostanut päästä maistamaan kreikkalaisia makuja modernilla otteella.
Illallinen olikin elämys vailla vertaa, ja kuten arvata saatatte, siitä on tulossa oma postauksensa. Sen verran voin paljastaa, että lautasilta löytyi mm. kreikkalainen salaatti lumen muodossa (!) sekä lampaan aivoja. Jälkimmäiset eivät tosin minun lautaseltani.
Kotiuduimme puolen yön jälkeen ja kaaduimme vatsat ja mielet täynnä sänkyihimme. Hotellin ikkunoiden takana Parthenon-temppeli hohti arvokkaana ja arvoituksellisena yövalaistuksessaan Akropolin laella. Kuinkahan monta sataa tai tuhatta vuotta se vielä seisoo siellä...?
"Kun päästään kotiin, aion kopioida sen Funky Gourmetin keittiön tervehdyksen..!" Appi Karkkipäivä lupasi. Vielä lentokoneessakin hän puhui siitä - suolaisen makea, kekseliäs annos oli tehnyt vaikutuksen. Jäämme odottamaan hänen versiotaan valkosuklaalla päällystetystä kalakeksistä...! :)
Ihan yhtä kirkasta ja pilvetöntä auringonlaskua kuin kolme vuotta sitten emme päässet näkemään, mutta kauniita olivat nämäkin.
Hyvässä seurassa pilvikin saa aina kultaisen reunan.
Kuvaterveiset Santorinilta Imeroviglin aamusta.
Aamu valkeni pilvisenä ja viileähkönä, mutta Santorinin kauneus ei petä pilvisenäkään päivänä. <3
Saatoin vain tuntea suurta onnea herätä tähän maisemaan.
Heräsin tuttuun tapaan jo kuudelta ja lähdin yksinäni etsimään auringonnousua muiden nukkuessa.
Siellähän se oli noussut pilven sisässä saaren itäisellä puolella. :)
Postikortti-freimejä toisensa perään... Sitä on Santorini.
Halusin tällä kertaa varata majoituksen Imeroviglin kylästä jota olen aiemmilla Santorinin reissuilla aina katsonut sillä silmällä. Mielestäni kaldera-maisemat ovat Imeroviglin kohdalla ehkä parhaimmillaan, sillä näkymä täältä on kaikkein laajin ja esteettömin ulottuen kalderan kärjestä kärkeen, Oian kuvauksellisesta auringonlaskukylästä Akrotirin majakalle toiseen päähän saarta.
Lisäksi Imeroviglissä viehättää rauhallisuus. Se on kalderan reunan kylistä hiljaisin ja vähiten turistikrääsäisin, jos näin voi sanoa. Imeroviglissä ei ole lainkaan matkamuistomyymälöitä. Sen sijaan alueelta löytyvät Oian ohella saaren tasokkaimmat lomahuvilat ja -huoneistot sekä kimara tunnelmallisia näköalaravintoloita.
Seurueen Kreikan ensikertalainen - ja tänään myös syntymäpäiväänsä viettävä - Appi Karkkipäivä vaikutti tyytyväiseltä ensimmäiseen Kreikan aamuunsa :)
Mikäs näissä puitteissa on syödä aamupalaa.
.
Kauneudenhoitolisä :D
Kaksoispuhdistus lähti mukaan - totta kai ^_^ :D Kyllä minusta nyt taisi tulla kertalaakista Soul-kokemuksen jälkeen kaksoispuhdistuskäännynnäinen, yhtäkkiä en osaa enää olla ilman tuota öljypuhdistusaskelta... :P
[vimeo 236195608 w=640 h=1138]
Imeroviglin aamu 30.9.17 from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Mukavaa lauantaita kaikille! :)
Tänään pääsin vihdoin ulos. Henkisesti ulos, ruumiini on ollut ulkona joka päivä. En enää kestänyt sisälläni kasvavaa Jeju-pettymyksen kasvattamaa myttyrää vaan päätin lähteä patikkareitille huonosta sääennusteesta huolimatta ja virallisia suosituksia vastaan.
Hemmetti nuo varoituksetkin. Olen niin väsynyt niihin ja säätiedotusten seuraamiseen. Joka päivä Jejulle saapumiseni jälkeen puhelin on herättänyt minut kukonlaulun aikaan hätätiedotteineen ja piipannut sen jälkeen kolme kertaa päivässä ilmoituksiaan, jotka epäilemättä liittyvät taifuuni-Talimiin, ja Accuweather on pelotellut myrskyllä, mutta mitä täällä on tapahtunut? Tuullut. Ja ollut pilvistä. Joo, koskaan ei voi tietää, ja mutta juuri Jejun kaltaisella saarella harmittaa extrapaljon laittaa aikaa hukkaan jättämällä se oikeasti kiinnostava ohjelma eli vaellusreitit syrjään varoitusten takia.
Sillä, pojat ja tytöt, täällä ei oikeasti ole mitään muuta pointtia kuin vaellus. Jejun muu "anti" on niin ikävystyttävää että jouduttuani kypsymään kolmatta vuorokautta katsellen saaren kaupunkeja ja turistiviihdykkeitä (lue: kuin todella köyhästi toteutettu Las Vegas satoine hulluine museoineen ja blingbling-hotelleineen, ilman sitä cooliutta joka tekee Vegasista Vegasin), totesin olevani pienimuotoisen matkamasennuksen vallassa.
En ole koskaan kokenut mitään tällaista. Kirjoitin matkan alussa, että Korea-reissu antaa kenties aihetta itsetutkiskeluun ravinnon puitteissa, mutta ei riisi täällä kyllä aiheuta mitään kipuiluja. Jeju sen sijaan aiheuttaa. Olin eilen niin ahdistunut viettäessäni päivää Jungmunissa (Korean tunnetuimpia luksus-lomakyliä), että oikeasti jo hämmästyin tuntemuksiani. Oikeastiko itken täällä kun kaupungit on niin ankeita betoniryppäitä ja "viihde" yhtä kuin maantien varteen rakennettuja hassuja museoita seksiopastuksesta teddykarhuihin ja Kreikan mytologiaan? Kyllä, minä melkein itkin.
Taas saatoin vain ajatella; hemmetin hemmoteltu nulikka. Kyllä sulla on kaikkea. Kotona saat syödä mitä ruokaa haluat ja aiemmat reissukohteetkin on tarjonneet kaikkea ihanaa virikettä, inspiraatiota ja kauneutta. Nyt joudut pariksi päiväksi kurjaan paikkaan ja olet pakahtua tylsyyteen? Nainen, elämä on välillä myös tosi tylsää! Aina ei ole kaikkea jännää, kiinnostavaa ja mielekästä tekemistä.
Hemmoteltu kakara kuunteli toista ääntään mutta ravisti sen tiehensä. Ole hiljaa, minkä minä tälle voin. Halusin Jejulle päästäkseni kokemaan upeita vaellusreittejä, kyllä mulla on oikeus olla pettynyt.
Joo. Niin kai sitten.
Tämä osa reissusta on ollut tosi, tosi outo. Ei voi muuta sanoa.
Tänä aamuna en enää kestänyt. Puhelin vinkui taas kuudelta hätää ja Accuweather julisti myrskyn vaaraa, mutta ulkona näytti tavalliselta harmaalta päivältä. Olle-vaellusreittiverkoston virallinen sivu kehotti pidättäytymään patikoinnista. Kävelin turisti-infoon ja kysyin, mikä oli heidän näkemyksensä. Haalean maitomukillisen oloinen nainen vastasi, että myrsky on kaiketi jo menossa pois päin, mutta hän suosittelee pysymään Seogwipon lähireiteillä jotta pääsen tarvittaessa nopeasti päätielle ja siitä bussilla takaisin jos sää yllättäen pahenee.
Tämä riitti minulle. Ostin evääksi mustekalavartaan jonka pakkasin 10 vuotta mukanani kulkeneeseen Clas Ohlsonin eväsboksiin kera kasvisten ja mauttomien yksittäispakattujen picnic-juustojen ja lähdin matkaan Ollen reitille numero 7.
Se oli mahtava.
Kilometri kilometrilta tuntui kuin olisin puhdistunut ja viimeisten päivien aikana sisääni kertynyt negatiivinen energia, tyytymättömyys ja ärtymys sulivat pois. Katselin pauhaavaa merta ja kuuntelin tuulta. Olin taas oma itseni.
Olin päässyt ulos.
Matkani katkesi 11 kilometrin kohdalla. Reitti oli suljettu, oletettavasti odotetun myrskyn vuoksi - joka ei sitten koskaan saavuttanutkaan Jejua. Tällä kertaa.
Käännyin takaisin eikä haitannut yhtään. Kello viisi istuin bussissa matkalla takaisin kaupunkiin. Perillä kaikki näytti jo vähän pehmeämmältä.
Hostelli-iltapalan sijaan tarjosin itselleni sashimia ja ajattelin, "Tänään oli hyvä päivä".
