Reissua on takana päivää vaille kolme viikkoa ja tältä ajalta voidaan raportoida seuraavia kosmeettisia asioita:
.
Aamuhiukset - enpä kyllä koskaan herää koto-Suomessa näin nätillä tukalla...!
Jään kaipaamaan Pigadian upeita aamuja ja näitä pilviä.... Heräsin joka aamu ennen seitsemää ihailemaan auringonnousua.
Nyt istunkin jo laivassa - siinä ihan samaisessa kuin viime maanantaina Santorinilta tullessa - ja saavun tunnin kuluttua Rhodokselle.
Olen käynyt tänään yhdessä kuvauksellisimmista paikoista mitä olen koskaan nähnyt. Olympoksen historiallinen vuoristokylä Karpathoksella. Valokuvaajan unelma.
Tänään jos koska todella kaipasin järjestelmäkameraani ja hyvää objektiivia. Pokkarilla ei vain valitettavasti pysty ikuistamaan detaljeja samalla tunnelmalla kuin hyvällä lasilla.
Olen tosin keksinyt keinon millä saada PowerShotilla edes hitusen saman henkisiä kuvia kuin kotona paljon käyttämälläni 50-millisellä. Kun pienoismalliasetuksella kuvaa jotain isoa kohdetta läheltä, ei tuloksena ole miniatyyrivaikutelma vaan muuten vain lyhyen syväterävyysalueen tuoma mukava pienen alueen korostuminen.
Tänään hyödynsin tätä ominaisuutta Olympoksessa tehokkaasti.
Kuvapostaus Olympoksen rapistuneesta idyllistä, olkaa hyvä. Huomatkaa kylälle tyypilliset lintu-ornamentit...! Todella kauniita.
Vaakatasossa olevat kuvat voi muuten tällä kertaa napsauttaa halutessaan suuremmiksi. Nämä kuvat tosiaan pääsisivät paremmin oikeuksiinsa suurempina...
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
..
.
.
.
.
P.S. Olen muuten viihtynyt Karpathoksella mainiosti, oikeastaan saaresta taitaa muodostua yksi Kreikan suosikkejani! Jylhän vuoristoiset maisemat miellyttävät silmää ja tuovat upeaa kontrastia meren kanssa, ja Pigadiassa (saaren ”pääkaupungissa”) on aidon kreikkalaisen pikkukaupungin tunnelmaa. Sitkeät ruotsalaiset matkanjärjestäjät ovat tosin näkyvillä vielä täälläkin, naapurimaassamme näköjään osataan todella hyödyntää Kreikan ilmasto ja venyttää sesonkia niin pitkälle kuin mahdollista. Karpathos on kuitenkin ehdottomasti vähemmän turistillinen kuin aiemmat pysäkkini Naxos ja Santorini. Täällä voit kulkea Pigadian rantakadun päästä päähän törmäämättä joka nurkassa matkamuistorihkamakauppoihin. Ja siitä mä juuri tykkään.
Rhodos, jonne laivailen huomenna, tuoneekin sitten taas kunnon Gran Turismo –elämyksen. ^_^
Öiset terkut laivalta. Matkaan parhaillaan F/B Prevelis -aluksella kohti seuraavaa määränpäätäni eli Karpathosta. Anek Lines ei ainakaan rahasta netillä - kaksi tuntia maksaa 3 euroa. :)
Nyt kun on jo lokakuu ja useimmilla laivareiteillä todellinen low season, ei tilasta ole pulaa. Istun täällä reception-kerroksen aulassa ihan yksinäni ja sain vallata itselleni pienen sohvakompleksin. Kohta käynkin niille nukkumaan. Laiva saapuu Karpathokselle aamulla 06.30.
Santorini jäi taakse muistoineen, ja sain kuin sainkin vielä illalla ennen laivalle lähtöä ikuistettua sen kuuluisan aurigonlaskun - tosin en klassisesti kalderan reunalta vaan Draskon pihalta.
.
.
Toiset maksavat Santorinin auringonlaskuillallisestaan kalderan reunalla satoja euroja, toiset nauttivat sunsetista halvan take away -ruoan voimin isäntänsä puutarhassa. :)
Asetelma ei tosin ole yhtä luksus mutta kelpasi minulle loistavasti...!
Lautasella munakoisoa tomaattikastikkeessa, kesäkurpitsapihvejä, tsatsikia ja tietysti horatiki-(eli tuttavallisemmin kreikkalaista) salaattia.
Olen ollut matkalla kaksi viikkoa, joista en käytännössä yhtäkään päivää yksin. Mikä on hassua, kun tarkoitus oli lähteä nimenomaan yksin. Ateenassa tietysti halusin olla ystävieni seurassa, mutta kun viikko Naxoksella ja Santorinillakin kului jatkuvan sosiaalisen hengailun merkeissä, niin Karpathoksella odotan että pääsen viettämään aikaa omassa rauhassa omien ajatusten kanssa... :)
Vähän lisää Santorinia, tällä kertaa ilman efektejä! ^_^
Drasko (houstini) kertoi, että Santorinin kylien talot eivät aina ole olleet näin värikkäitä. Vaikka saaren uniikki idylli on aivan aitoa, ovat rakennukset kuitenkin olleet muinoin paljon vaatimattomamman värisiä. Niitä alettiin maalata kirjavimmiksi jotta näkymät olisivat matkailun kannalta vieläkin houkuttavammat.
Kiitos voimakkaan auringon, talot täytyy maalata uudelleen joka kevät.
Oian juurella, 220 portaan matkan päässä, on Ammoudin pieni kalastajakylä. Eilen oli niin mielettömän kuuma päivä että heittäydyin täällä laiturilta uimaan syötyäni ensin hikihelmeilevän lounaan yhdessä kalatavernoista. Vaikka Ammoudissa ei ole varsinaista rantaa, käyvät paikalliset täällä uimassa koska vedet ovat kirkkaat ja puhtaat.
.
Vähänkö taas harmitti kun kamerasta loppui akku juuri kun auringonlaskuspektaakkeli saavutti kliimaksinsa. (Lainakameran "harmeja" - eihän mukana tullut kuin yksi akku ja jos olisin ollut fiksu olisin tietty ostanut toisen mukaan...)
Auringonlaskujen upeus Santorinilla ei ole kyllä millään lailla liioiteltua. Kun oranssinpunainen pallo laskeutuu kraaterin taakse mereen värjäten kallion reunalla roikkuvan kyläidyllin kultaiseksi, on näkymä jotain niin huikeaa että enpä ole vastaavaa muualla kokenut. Taisi jäädä Brasilian Jericoacoaran sunsettikin toiseksi.
.
Siinä missä Naxos oli jo hiljentynyt, jatkuu turistisesonki vielä täydellä teholla Santorinilla. Auringonlaskun aikaan katujen reunat ja näköalapaikat täyttyvät ihmisistä jopa ruuhkaksi asti.
Draskolla on tänän syntymäpäivä, ja hän aloitti aamun naulaamalla pihakeinuun uuden taideteoksen (? :D).
Jack the one-eyed cat.
Okei. Nyt tulee tällainen impulsiivinen pikapostaus ilman sen kummempia tekstejä, mutta olen niin häkeltynyt Santorinin upeudesta että se on vain pakko päästä jakamaan jonkun tai mielellään jopa monen kanssa.
Kävelin tänään vain kamerani kanssa suu ammollaan. Olinhan kuullut että Santorini on kaunis, mutta tämä.... Miten tällaista on olemassakaan? Tänne jos minne sopii pienoismalliefekti....
.
.
.
.
.
.
.
Mykistävää.
Hotellini Naxoksella sijaitsee melkein rannalla. Koska majoitukseeni ei kuulu aamiaista, haen aamulatteni lähikahvilasta ja mikäpä sen ihanampaa kuin nauttia varhainen kahvi aurinkoisella, tyynellä rannalla.
Jutun kuvat eilisaamun kahvikävelyltä.
.
.
Naxos on kesäkuukausina todella vilkas, mutta syyskuun aikana meno hiljenee kunnes sesonki päättyy lokakuussa. Välillä täällä on oikeasti niin hiljaista että olo on kuin sunnuntaikävelyllä Maarianhaminassa.
Ruotsalaisten turistien määrästä voin päätellä, että naapurimaastamme tänne vielä lentää pakettimatkalaisia. Hotellin isäntä kertoi charterlentojen kuitenkin päättyvän viimeistään lokakuun ensimmäisellä viikolla. Tuntuu kyllä ihan hassulta että "sesonki päättyy", kun säiden puolesta täällä voisi viettää kesälomaa aina marraskuuhun saakka.
Minulla on reissussa lainakamera Canonilta. Normaalisti kuvaan omistamillani Canonin 50D:llä ja 400D:llä, mutta tällä matkalla oli tärkeää säästää tilaa rinkassa. Kysyin olisiko Canonilla lainata minulle jotain kivaa kompaktia, mutta tehokasta kameraa ja heiltä tarjottiin Powershot G12-pokkaria.
Olen niin tottunut järkkäreiden suomaan kontrollinvapauteen ja kennon kokoon että aluksi tuntui suoraan sanottuna ihan kököltä kuvata pokkarilla. G12:lla pystyy kuvaamaan myös täysmanuaalisilla asetuksilla, mutta "jälki" ei luonnollisestikaan ole samaa kuin järkkärillä. Esimerkiksi bokeh-efektiä ei tällä kameralla saa aikaan suurimmallakaan aukolla (2.8). Olen kuitenkin ollut kameraan oikein tyytyväinen - etenkin kun löysin sen valmiista kuvausasetuksista miniatyyri- ja elävät värit -moodit.
.
Joudutte mahdollisesti kyllästymiseen saakka näkemään reissukuvia miniatyyrimoodilla kuvattuna. ^_^ Olen tosi ihastunut siihen. Kyseessä on siis ns. tilt-shift -efekti joka "oikeasti" vaatisi tilt-shift-objektiivin tai kunnon Photoshop-näperryksen. G12-kamera käsittelee kuvan puolestasi.
Yllä olevasta esimerkkikuvaparista näkyy hyvin miten miniatyyrimoodi ei ainoastaan luo tilt-shift-efektiä vaan myös toistaa kuvan värit syvempinä ja elävämpinä. Me likes!
.
Tykkään myös "Erittäin elävä" -tehosteesta, joka tuo kuviin runsaammat värit (vertaa ylä- ja alakuvat). Tokikaan tehoste ei sovi kaikkiin tilanteisiin ja värit saattavat joskus olla aivan epäluonnollisen intensiiviset, mutta esimerkiksi auringonlaskua kuvatessa värit toistuvat upeina. Ja kyllä tuo ihan kivasti rantaolosuhteisiinkin sopii.
Kun tällä vempeleellä voi kuvata videotakin niin pidän sitä kyllä tosi kätsynä matkakaverina. Meitsihän on niin takapajuinen tekniikka-asioissa että kuvaan läppärin Photoboothilla jos tarvitsen videomatskua. (Näkisitte mun puhelimen vuosimallia 2002...! Ei mitään smartphoneja tällä emännällä...)
"Erittäin elävä" Sanni :)
Ainiin - netistä muuten löytyy myös ilmaisia Tilt-shift -ohjelmia jos joku innostui miniatyyriefektistä. Löysin mm. tällaisen: Tiltshiftmaker.com.
Nyt tämä lähtee taas hakemaan aamukahviaan ja nauttimaan rannan seesteisyydestä.
Olen jo siirtynyt Naxoksen verkkaisiin lomatunnelmiin, mutta tämä postaus on vielä omistettu Ateenalle.
Ajatuksia reissun ensimmäiseltä viikolta.
Joka-aamuinen rasvaushärdelli naurattaa. Hieron itseeni en vähempää kuin neljää eri aurinkosuojaa ennen ulos menoa; SK50-voidetta huulten ympärille, SK20-voidetta silmien ympärille, SK15-voidetta muualle kasvoihin ja SK10-voidetta vartaloon. Onnittelut suojakerroinbisnekselle, you’re doing good…!
Olen tosi onnellinen.
Ô de L’Orangerie oli ehdottomasti oikea tuoksuvalinta matkalle. Hyrisen tyytyväisyydestä joka kerta kun suihkautan sitä.
Ateena on valtava, kaoottinen, saasteinen ja monen mielestä ruma. Minulle se on lempeä, kotoisa, lämmin. Ystävä. Silmänkantamattomiin jatkuva talomeri on kuin syli jonka turvaan on aina ihana palata.
.
.
.
Olimme kuvan teatterissa sunnuntaina Dead Can Dancen konsertissa. U-s-k-o-m-a-t-o-n elämys.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Rakkaat Ateenan ystäväni.
.
Yhdistin maanantaina "työn" ja huvin ja kävin tutustumassa KORRESin tehtaaseen ja pääkonttoriin. Vierailu oli erittäin kiinnostava ja sain todella vaikuttavan kuvan Korresin filosofiasta. Juttua pukkaa ulos kun jaksan/ehdin sen kirjoitella kasaan.
Mutta nyt... jos vain kamerani akku on latautunut (siksi ylipäänsä olen koneella tähän aikaan päivästä...! ^_^), lähden Naxoksen vanhaan kaupunkiin.
(Julmahuvin ystävät voivat halutessaan klikata taustamusiikin täältä :))
Seuraa ensimmäinen varsinainen "on the road" -postaus. Olen viettänyt reissun ensimmäisen viikon Ateenassa paikallisten ystävieni luona ja ensimmäistä kertaa koskaan millään reissulla todella ottanut iisisti.
Jos keltä tahansa kanssani matkustelleelta kysyy, allekirjoittavat kaikki varmasti sen, että Sanni ei todellakaan ole mikään lomalla chillailija. Vierailtavan kohteen must-nähtävyydet ja parhaat kävelyreitit on listattu jo viikkoja ellei kuukausia aikaisemmin ja kohteessa mennään melkein minuuttiaikataululla nenä opaskirjan väliin puristuneena. Saatan kokea jo pakatessa stressiä siitä, ehdinkö varmasti nähdä tulevalla lomalla kaikki tärkeät paikat, puistot, museot ja monumentit.
Tällä kertaa asiat ovat aivan toisin. :) Ei listoja, ei yksityiskohtaisia suunnitelmia, ei sidottuja aikatauluja... Nyt on tarkoitus vain nauttia olemisesta.
Ateena on minulle tuttu ja rakas paikka jo monen monelta vierailulta, ja haluankin nyt jakaa kanssanne yhden "kätketyn helmen". Kuinka moni on Kreikassa syönyt bougatsaa? Se on filotaikinasta ja joko makeasta kreemistä tai suolaisesta täytteestä kuten juustosta tehty leivonnainen. Nykyisellä ruokavaliollani en enää tätä herkkua syö, mutta kreemiversio on ennen kuulunut ehdottomiin Kreikan suosikeihini.
Ystäväni vei minut Psirin kaupunginosassa Iroon-aukiolla sijaitsevaan Bougatsadiko-leipomoon, joka on kuulema kaupungin paras bougatsa-mesta. Ja edullinen! Kuvan annos suklaakuorrutteista bougatsaa maksaa 2 euroa, ja tuosta olisi riittänyt varmaan kolmelle. Ystäväni kiusasi minua tuomalla annokseen kaksi lusikkaa, mutta pysyin tiukkana. ^_^ Koska ruokavalioni tarkoitus ei kuitenkaan ole olla haudanvakava, aion saarilta palattua suoda itselleni yhden bougatsatuokion. Itse tykkään bougatsastani sen perinteisimmässä muodossa kanelilla tarjoiltuna.
Tätä lukiessanne olen Astrosin pienessä merenrantakylässä ystäväni luona (postaus on ajastettu). Tiistaina suuntaan saarille, ja ensimmäinen kohteeni tulee olemaan Naxos. En halua tehdä kiveen hakattuja suunnitelmia, mutta suuntaa-antava reitti-ideani veisi minut Naxokselta Santorinille, sieltä Karpathokselle, sitten Rhodoksen kautta Symille, josta Kalymnokselle ja Patmokselle.
Naxoksella majoitun hostelliin ja Santorinilta olen jo löytänyt mukavan Couchsurfing-isännän. Kyllä, isännän. Miten kummassa lähes kaikki kreikkalaiset Couchsurfing-houstit ovatkaan miehiä..... No, kaverilla on hyvät referenssit joten ei kun menoksi! :)
Nälkä kasvaa syödessä ja vaikka olen vielä Kreikassa, ajatukset hapuilevat jo tuleviin kohteisiin. Seuraavaksi saatan suunnata Albaniaan.... Sinne pääsisi kätevästi bussilla Ateenasta tai sitten lautalla Korfulta.
Matkakohteista puheen ollen, oletteko huomanneet portaalin etusivulla että Indiedaysin yhteistyökumppanilla Yves Rocherilla on parhaillaan menossa kilpailu jossa voi voittaa 1000 euron arvoisen matkalahjakortin? Sivulla puhutaan matkasta Pariisiin, mutta itse asiassa voittolahjakortin saa käyttää mihin tahansa kohteeseen. Nice! :) Kävin juuri osallistumassa, eihän sitä koskaan tiedä vaikka onni potkaisisi....Käykäähän tekin ihmeessä osallistumassa täällä. Ja oijoi, vähänko kauniina Pupulandian Jenni tuossa Rocherin lookissa.... (murmur.... minkäs takia kauneusbloggareita ei pyydetä tuollaisiin meikkikamppiksiin...? Vitsivitsi...! ^_^)
Aamukahvilla Helsinki-Vantaan lentokentällä avasin ensimmäisen sivun Mr Karkkipäivältä saamastani matkakirjasta.
Tulihan siinä vähän tippa linssiin.
* * *
Vietän matkani ensimmäiset päivät kreikkalaisten ystävieni luona Ateenassa. Täällä pelaavat nettiyhteydet vielä moitteettomasti, eli ehdin varmaankin täällä ollessani viilata valmiiksi nuo "viittä vaille" jääneet postausjutut.
Olen viettänyt iltaa Kreikan saarten opas sylissäni ja erilaisia saarihyppelyreittejä greekferries-sivustolla suunnitellessa. Lähtisikö sitä ensimmäiseksi klassiselle Santorinille vai vilkkaan Naxoksen kautta Dodekanesian saarille.... Symi neoklassisine taloineen näyttää tyrmäävän tyylikkäälle, mutta toisaalta Karpathoskin houkuttaa karulla kauneudellaan....
Ehkä päätän vasta satamassa..! ^_^
