Ohhoh mikä määrä ääniä teiltä tuli Instru-kamppiksen pokavalintaan...! Kiitoksia osallistumisestanne, olin ihan ällikällä lyöty teidän innostuksesta! :) Joudun kyllä tunnustamaan, että en jaksanut laskea melkein 800 ääntä erikseen niin, että olisin saanut sijoituksen kaikille kuusille kehyksille (mikä tietysti tilastofriikkinä olisi kovasti kiinnostanut...! :)). Mutta aika varmalta vaikutti, että pokat numero 4 saivat suurimman kannatuksen. Ne saivat äänen melkeinpä joka toisessa tai kolmannessa kommentissa.

Toiseksi tulivat pokat numerolla 6.

Kehyksiä voi käydä katsomassa ja muistiaan virkistämässä täällä.

Mielenkiintoisesti kummatkin kärkeen sijoittuneet kehykset ovat muoviset ja väritehosteilla. Näköjään teidän mielestä minulle sopii siis tällaiset vähän persoonallisemmat pokat...! :)

Omaa päätöstä tulevista laseista en ole vielä tehnyt, mutta luulen etten ainakaan valitse voimakkaita vitosia ja kilttejä ykkösiä. Muut neljä ovat hurjan tasaisia kandidaatteja ja valinta tulee olemaan todella vaikea. Voi kyllä olla että päädyn ottamaan kahdet...! :D

Kerron teille toki sitten kun saan päätöksen tehtyä.

Täytyy sanoa, että itse asiassa yllätyin tosi paljon siitä, että neloset saivat niin paljon ääniä. Kaikissa kehyksissä on ehdottomasti "minua" ja ne sopivat minulle, mutta neloset ovat omaan silmääni vitosten ohella eniten sellaiset "statement"-kehykset ja jotenkin dominoivat. Ne ovat niin suuret ja voimakkaan väriset, että vievät heti huomion.

Kieltämättä väri on kuitenkin todella kiva... Ja tuntuu kummasti sopivan minulle, vaikka omassa sävytyksessäni ei ole mitään punaista enkä pidä punaisia vaatteittakaan. Itse viehätyn ehkä kuitenkin enemmän kutosen mallista, mutta niissä taas turkoosi tehosteväri arveluttaa edelleen...

Ei ole helppoa...! :)

Arvonnassa onni suosi nimimerkki ailimea! Ailime pääsee päivittämään prilliasioitaan Instrumentariumin 150 euron lahjakortilla. Onnittelut voittajalle!

Hei, nyt saatte auttaa mua valkkaamaan itselleni uudet lasit! :)

Pääsin mukaan Indiedaysin ja Instrumentariumin kampanjaan joka oli kuin mulle tilauksesta tehty. :D Minun on pitänyt jo kaksi vuotta hankkia uudet lasit, mutta projekti on tyssännyt siihen kun en ole löytänyt mieleisiä pokia, ja olen muutenkin hurjan saamaton tällaisissa asioissa. Näköni kun ei ole niin huono ettenkö pärjäisi arjessa ilmankin laseja (ellen istu ratissa tai mene leffaan ;)), niin sitten sitä vain jumittuu käyttämään niitä jo vanhentuneita rillejä, vaikka tietää ettei se ole silmille hyväksi. Olen käyttänyt laseja 20-vuotiaasta saakka.

Nyt sitten tämän kampanjan myötä sain loistavan "potkun pehvaan" lähteä ne lasit vihdoin valitsemaan. Instrun näöntarkastuksessa selvisi, että näköni oli jopa hieman parantunut parin vuoden takaisesta tilanteesta.

Valitsin itse kahdet kehykset ja myyjän avulla neljät. Oli jännä huomata, miten eri lailla ammattilainen kasvoni näki ja miten erimallisia kehyksiä hän minulle löysi. Minua palvellut Maija Niemevä sanoikin, että yleensä asiakkailla on taipumus valita omaa vanhaa tyyliään muistuttavia kehyksiä, vaikka tarkoituksena olisi löytää jotain uutta. Alitajuisesti sitä vain tuntee vetoa sitä "vanhaa ja turvallista" tyyliä kohtaan. Maijan avulla ihastuin kehyksiin, jollaisia en varmasti koskaan olisi itse tullut kokeilleeksi.

1. Guccin metalliset, beiget pokat olivat itse valitsemani. Maija oli samaa mieltä siitä, että ne sopivat minulle erinomaisesti, mutta ovat sellaiset vähän "pliisut" ja mitäänsanomattomat. Toki riippuu siitä mitä tyyliä on hakemassa - turvallista peruslasia vai näyttävämpää ja persoonallista. Siskoni mielestä nämä lasit tekevät minusta ihan kirjaston tädin näköisen... :) Mutta kuulema vähän tuhman kirjaston tädin... :D

2. Björn Borgin mustat metallisankaiset lasit olivat Maijan valinta. Näistä tulee minulle hauskasti vähän mieleen Harry Potter, vaikkeivat pyöreät olekaan. En itse olisi tullut kokeilleeksi tämän mallisia kehyksiä mutta niin ne vain sopivat yllättävän hyvin. Sirot ja kevyet.

3. Fuzionin tummanhopeat, metalliset kehykset olivat minun valkkaamani. Nämä taisin poimia käteeni ihan ensimmäisinä. Niiden kulmikas muoto muistuttaakin aiempia lasejani, vaikka yritin tosiaan hakea jotain uutta ja erilaista. Todennäköisesti harva edes huomaisi että minulla on uudet lasit, nämä ovat niin minun tyyliseni. :)

4. Toiset Fuzionin kehykset, muoviset ja viininpuna-mustat, olivat Maijan valinta. En itse uskaltaisi tarttua tällaisiin värikkäisiin pokiin, mutta ei ne niin pelottavilta näytäkään. :) Malli ainakin sopii mielestäni minulle tosi hyvin.

5. Guccin mustat muovipokat ovat näyttävät ja malli miellyttää silmääni, mutta mietin onko musta kehys minulle liiankin voimakas..? Koristeellinen sankakin aiheuttaa vähän pohdintaa, mutta toisaalta minulla ei ole koskaan ollut sellaisia (vältän tyylissäni kaikkea koristeellisuutta), ja tässähän oli tarkoituksena hakea jotain uutta. :)

Nämä olivat Maijan valinta ja taisivat muistaakseni olla hänen suosikkinsa.

6. Guessin musta-turkoosit muovikehykset olivat Maijan viimeinen löytö, ja torjuvan ensireaktion ("En kai mä nyt mitään turkoosia...!") jälkeen huomasin ihastuvani laseihin aika lailla..! Malli on jotenkin todella hauskasti kasvojani liftaava ja tuo sellaisen pirteän vaikutelman. Ne ovat myös mielestäni sirommat kuin kahdet muut muovisankaiset kandidaatit. Turkoosi tehosteväri saattaa kyllä olla minulle liian erikoinen... Mutta mikseipä sitä kerrankin uskaltaisi..?

Mietin laseja aina myös meikkauksen kannalta. Käytän kuitenkin edelleen välillä tosi värikkäitä tai vahvoja meikkejä, enkä haluaisi että lasit riitelevät meikin kanssa tai että vaikutelmasta tulee "too much". Jotkut hengettömät olisivat meikkauksen kannalta tietysti kaikkein helpoin ratkaisu, mutta kun ovathan ne myös aika.... tylsät. Tykkään pitää laseja juuri siksi, että niillä saa hetkessä niin erilaisen ilmeen :) (Sekä myös kummasti tarpeen vaatiessa sitä "uskottavuutta" muuten niin tyttömäiseen, lapsekkaaseen olemukseen ;))

Blogikuvissahan minulla ei juuri laseja näy, koska haluan esitellä meikkilookit lasittomina. Tässä muistin virkistykseksi kuva mun edellisistä laseista:

Kuten huomaatte, aika "hissukat" ja lasityylin päivitys voisi todellakin olla paikallaan!

* * *

Mitkä kehyksistä sopivat mielestänne minulle parhaiten?

Vastanneiden kesken arvotaan 150 euron lahjakortti Instrumentariumiin, eli jos teilläkin on lasien päivitys ajankohtaista niin 150 euron avustus voisi olla ihan kiva "joululahja"! :) Suoritan arvonnan sunnuntaina 1. joulukuuta, joten siihen mennessä (sanotaan vaikka klo 12.00 :)) jätetyt vastaukset osallistuvat lahjakortin arvontaan.

Jouduin perjantaina laivalla niin loukkaavan ja epäasiallisen käytöksen kohteeksi, että menin ihan sanattomaksi hämmennyksestä ja pahasta mielestä. Yleensä olen suhteellisen sanavalmis nainen ja osaan sanoa törkeille tyypeille ns. "vastaan", mutta nyt saatoin vain katsoa näitä ihmisiä hämmästyksen ja häpeän vallassa.

Kuten kerroin perjantain postauksessa, olin lähdössä iloisin mielin Siljan Happy Lobster -ravintolaan, jossa ruokailu on minulle aina laivamatkojen kohokohta. Ruoka on vain jotain niin hyvää, ja hinta-laatu-suhde saa tällaisen köyhäilijänkin suupielet korviin. "Rapuhetki" tuo minulle muuten niin arkiseen ja rutinoituneeseen laivamatkaan pienen kultareunuksen.

M/S Symphonyn Happy Lobster on todella ahdas, ja pienet pöydät ovat käytännössä aivan vieri vieressä. Se on myös aina täynnä, no, ainakin viikonloppuisin. Minut ohjattiin pöytään, jonka vieressä 15 sentin päässä istui noin viisissäkymmenissä oleva, vähän fiinimmän näköinen pariskunta. He olivat käymässä keskustelua jälkiruokavalinnoista, ja olivat hieman kyllästyneen näköisiä tarjoilijan viimein purjehtiessa heidän pöytäänsä ja pahoitellessa että he olivat saaneet hieman odottaa.

No, pariskunnan odotellessa jälkiruokaansa minä sain alkuruokani. Se oli Äyriäislautanen, ehdoton lempparini Happy Lobsterissa ja tilaan sen joka kerta. Taustatietona kerrottakoon, että en ole mitenkään hurjan tottunut rapuveitsen käsittelijä ja auon lähes kaikki ravut sormin. (Alkuruokalautasella tosin ei mitään suuria rapuja olekaan, ne saa mielestäni ihan kätevästi auki ilman veistä.) Muistan aina, kun tilasin äyriäislautasen ensimmäistä kertaa ja olin ihan että apua, miten näitä syödään... Lautasella taisi olla kolme erilaista välinettä niiden käsittelyyn. Sitten huomasin, että muutkin ravintolassa käyttävät sormiaan ja tarjoilijakin nauroi että "ota ihan rennosti, nämä saa syödä ihan miten haluaa". :)

Noniin, mutta siis perjantaihin. Olen jo pitkään aikonut kirjoittaa blogiin pienen jutun Happy Lobsterista ja rapujen syönnistä, ja halusin ottaa juttua varten pari kuvaa. Otin esiin kamerani ja nappasin Äyriäislautasesta muutaman kuvan. Tämä vei alle minuutin eikä varmastikaan kiinnittänyt kenenkään huomiota koko ravintolassa - paitsi viereisen pöydän fiinin pariskunnan. Laittaessani kameraa takaisin laukkuun, alkoi pariskunta kommentoida kuvien ottoani kovaan ääneen.

"Siis ei herranjumala miten noloa, ihan järkyttävää", mies sanoi.

"Aivan, siis niin järkyttävää", nainen komppasi.

"Voi hyvänen aika kun kaikesta pitää koko ajan olla ottamassa kuvia, tämäkään tyttö tuskin pystyy odottamaan että pääsee laittamaan kuvat jonnekin Twitteriin tai Facebookiin", mies sanoi.

"Niin juuri, ihan paaaaakko laittaa kaikesta syömästään heti kuva Facebookiin",  nainen sanoi.

"Ihan järkyttävää", mies totesi. Äänensävy oli niin liioitellun teatraalinen, että jos en itse olisi ollut arvostelun kohteena, olisin varmasti revennyt nauramaan.

"Niin järkyttävää", nainen jatkoi.

Pariskunnan tarkoitus oli eittämättä, että kuulen kaiken tämän. Vaikka he eivät olisi korottaneet ääntään, olisin toki silti kuullut, istuinhan vain 15 sentin päässä. Päätin keskeyttää taivastelun ja sanoin heille:

"Anteeksi nyt vain kovasti, mutta aion kirjoittaa ravintolavierailustani jutun. Tarvitsen siihen kuvia".

"Niin joo, ihan varmaan", nainen sanoi ja katsoi minua niin ylimielisesti että ihan jäädyin.

"Ihan sama mutta järkyttävän noloa tuollainen", mies sanoi ja katsoi minua yhtä ivallisesti.

Olin niin puulla päähän lyöty että pystyin vain tuijottamaan heitä.

Siinä tämä hienon näköinen pariskunta istui kuvitellen olevansa parempia ihmisiä hienoine käytöstapoineen, ja katsoivat oikeudekseen alkaa arvostelemaan ja pilkkaamaan "noloa rahvasta". Toinen tulee ravintolaan hyvillä mielin syömään, ja nämä ihmiset alkavat ääneen pilkkaamaan häntä.

Kuva: 123rf.com © Alvaro Cabrera Jiménez

Nainen katsoi minua melkein aggressiivisesti, ilmeisen provosoituneena siitä, että ylipäänsä olin kehdannut avata heille suuni. Hän alkoi selittää:

"Me oltiin juuri Pariisissa, ja sielläkin yhdessä ravintolassa istui tyttö joka alkoi kuvaamaan croissantiaan, siis ihan kääääsittämättömän noloa. Siinä se väänteli ja käänteli itseään sen kameran kanssa, jooooka puolelta piti saada kuva siitä hemmetin voisarvesta, niin uskomattoman noloa."

Tätä kertoessaan nainen alkoi itse vääntyillä ja kääntyillä istuimellaan, esittäen croissant-tyttöä. Hän heilui tuolillaan niin että päätyi osittain melkein syliini. Aloin miettiä, oliko nainen juovuksissa. Aikamoisen ylimitoitettu reaktio kuvanottooni. Nainen ei kuitenkaan vaikuttanut humaltuneelta. Hän vaikutti vain - - erittäin ylimieliseltä ja tuohtuneelta.

Olisin halunnut sanoa vielä jotain, mutta en kertakaikkiaan kyennyt. Tunsin oloni loukatuksi ja samalla häpesin pariskunnan puolesta. Käsittivätkö he ollenkaan käytöksensä epäasiallisuutta? Miten joku kehtaa olla noin epäkohtelias ventovieraalle ihmiselle? Mitä olin heille tehnyt? Otin kolme kuvaa ruoka-annoksestani.

Käännyin pois ja aloin syödä rapujani. Hetken kuluttua kuulin, kun nainen vielä totesi miehelleen, "On se kyllä ihmeellistä että lapset ja nuoret ylipäänsä tilaavat mitään äyriäisiä kun eihän ne osaa edes syödä niitä." Mies komppaili.

Lapset ja nuoret...!

. . .

Ilta meni melkein pilalle. Olin vähän aikaa kuohuksissa moisesta julkisesta "hyökkäyksestä" ja oli aika ikävä yrittää siinä syödä annostaan jota olin niin kovasti odottanut, viereisen pöydän mulkoillessa ruokailuani. Onneksi pariskunta poistui pian ja hyvä ruoka pelasti tunnelmaa edes vähän. Toisen annokseni, Scampi-salaatin, sain syödä rauhassa.

Okei. Ruokien kuvailusta on tullut blogien ja muun kuvapainotteisen sosiaalisen median kautta varsinainen ilmiö, ja varmasti se ärsyttää joitakin ihmisiä. Helkkari, myönnän itsekin että se näyttää vähän huvittavalta ja joissain tilanteissa varmasti jopa nololta. Mutta häiritseekö se ketään? Ja jos häiritsee, eikö olisi kohteliasta pitää se omana tietonaan ja päivitellä vaikka kaverinsa kanssa keskenään tilanteen jälkeen?

Kumpi on nolompaa - se että ottaa kaikessa hiljaisuudessa valokuvan lautasestaan vai se että alkaa ääneen taivastelemaan ja dissaamaan kuvan ottanutta henkilöä - niin että henkilö ja puoli ravintolaa kuulevat? En pysty ymmärtämään tällaista perusteetonta ilkeyttä.

Luulen, että tässä asiassa minulla on arvostelijoitani paremmat perusteet todeta heidän käytöksestään;

"Ihan jääärkyttävää".'

P.S. Laitan tänne taas yhteisen vastauksen kaikille niille kommentin jättäneille joille en henkilökohtaisesti vastannut - kiitos "kollektiivisesta paheksunnastanne" tällaista rahvaan kyykytystä kohtaan, todella harmi ettei kyseinen pariskunta tai ylipäänsä heidän kaltaisensa "Paremmat Ihmiset" tätä juttua ja keskustelua lue. Voisi tehdä hyvää saada vähän ajattelemisen aihetta. Kaikkiin kommentteihin olisi tehnyt mieli vastata mutta niitä on niin paljon, kiitos runsaasta osanotostanne!

Tuli vihdoin nähtyä Euroopan pääkaupunkikin. No, ainakin pikainen vilkaisu. :) Viivyin Brysselissä vain kaksi päivää, mutta ehdin nähdä kaupunkia sen verran että oikein mukava kuva siitä syntyi. Pieni ja kompakti keskusta, kauniita rakennuksia, ja  tietysti suklaata ja paksuja vohveleita joka nurkalla.

(Manneken Piss - patsaan vetovoimaa en ymmärrä. ;))

Mr. Karkkipäivä oli aiemman Brysseli-kokemuksensa perusteella sitä mieltä, että en tulisi kaupungista oikein pitämään. No, eihän paikka toki esteettisesti mikään Pariisi, Praha tai Barcelona ole, mutta kyllä historiallinen keskusta näyttää oikein viehättävältä minun suomalaiseen laatikkotaloarkkitehtuuriin tottuneisiin silmiini. On kyllä tosi tylsää ettei meillä Suomessa ole tällaisia vanhan kaupungin alueita. Tukholmassakin on niin miksei meillä...? :/

Kun saavuin Brysseliin keskiviikkoaamuna silmät ristissä (kahden tunnin yöunet..) ja ihan eksyksissä, minut pelasti Midin rautatieasemalta Karkkipäivän lukija Satu. :) Satu oli aiemmin syksyllä jättänyt blogiin kommenttia josta kävi ilmi että hän asuu Brysselissä, ja meikähän laittoi sitten Satulle viestiä että josko hänestä saisi keskiviikolle seuraa. Ja olipa kyllä mainiota että hänelle sopi! :) Midin rautatieasemalla ei ole turisti-infoa eikä minulla ollut Brysselin karttaa, ilman Satua en olisi edes tiennyt minne päin lähteä koko Midiltä... Ystäväni Anna oli töissä eikä päässyt minua vastaan.

(Belgialaiset vaikuttavat muuten jopa haluttomammilta puhumaan englantia kuin ranskalaiset... Joten eksyneen, ranskaa taitamattoman matkalaisen ei ole niin helppoa lähestyä heitä, tämä oli ainakin minun kokemukseni kahden päivän jälkeen.)

Ainoaksi varsinaiseksi ravintolakokemukseksi Brysselissä jäi Annan ja miehensä Jeanin lempipaikkoihin kuuluva Le Chou De Bruxelles. "Jos haluat syödä belgialaista, niin sitten mennään syömään simpukoita!" En yhtään tiennyt että simpukat ovat the juttu Belgiassa! :)

Simpukat tarjoillaan valtavan näköisistä kattiloista ja tarjoilija sitoo isot ruokalaput asiakkaiden kaulaan. Ihan kuin jossain päiväkodissa! :D Hämmästyin, kun simpukoiden peruslisukkeena tarjoillaan - - ranskalaisia perunoita..! Se kuulema kuuluu ehdottomasti asiaan. Simpukoita ja ranskalaisia..? No, itse tyydyin ihan kattilan sisältöön, joka sekin oli jo niin valtava etten tajua kuka tuon lisäksi pystyy vielä syömään leipää ja perunoita....!

Le Chou De Bruxellesissa simpukoiden syöntivälineenä on muovinen lelusimpukka. :) Sillä olikin kätevä kaapia sisukset suihinsa. Anna sanoi, ettei tämä väline ole mitenkään yleinen Brysselin ravintoloissa, vaan on kuulema päätynyt Le Chou'n jutuksi jonkun vitsin kautta.

Simpukoiden, sateen, suklaan ja täysin mitäänsanomattoman Manneken Piss -patsaan lisäksi ehdin nähdä Magritte-museon. Brysselissä näytti olevan tosi paljon kiinnostavia museoita, olisin voinut jäädä sinne vielä pariksi päiväksi pelkkiä museoita kiertämään. Lukijan vinkkaama Suklaamuseo jäi väliin koska minulla ei ollut enää käteistä eikä siellä voinut maksaa kortilla.

* * *

Tänä aamuna heräsin taas mielettömän aikaisin ja pongahdin non-stop-turbulenssin saattelemalla aamulennolla Tukholmaan. (Voi kun toivoin että olisi taas ollut joku "Veikko" vieressä jota pitää kädestä, melkein tartuin viereisellä penkillä istuvan ruotsalaisen pukumiehen käsivarteen pahimpien pomppujen aikana mutta sain hillittyä itseni...)

Tukholmassa kulutin laivanodotusaikaa tapaamalla entisen Indiedays-"kollegani" Lindan, joka tietää aina kaupungin parhaat lounas- ja kahvipaikat. Nytkin hän vei minut kahvilaan, josta sai ällistyttävän runsaan lohiannoksen parmesaanikastikkeella ja ihanilla kasviksilla hintaan 99 kruunua..!

Mitenkähän minun seurassa ihmisillä on aina taipumus vetää esiin meikkipussinsa..? ^_^ Hehheh. Ei kun oikeasti, minusta on tosi kiinnostavaa nähdä mitä ihmisillä kulkee meikkipusseissaan, mitkä ovat niitä "oltava-aina-mukana" -tuotteita.

Lindan viimeisin innostus on Lancômen Teint Idole Ultra 24H -meikkivoide, johon hän vaihtoi käytettyään pitkään Bare Mineralsia.

Linda naureskeli, että hänen meikkipussinsa on enemmänkin "meikkisäkki" ja siellä kulkevat kaikki meikkipohjaan tarvittavat tuotteet. Lindan tämänhetkiseen meikkirutiiniin kuuluu Estee Lauderin Matte Perfecting Primer, Lancômen Teint Idole Ultra -meikkivoide, Lancômen Effacernes -peiteaine, Make Up Storen valo/peitevoide, näiden päälle ohut kerros Bare Mineralsin Matte -mineraalipohjaa, päällimmäiseksi Graftobianin irtopuuteria ja poskipäille Benefitin High Beam -highlighteria. Sitten väriä MACin aurinkopuuterilla ja Lumenen poskipunalla ja silmämeikki Urban Decayn Naked Basics -paletilla.

Olipa kivan näköinen tuo Naked Basics'kin... Äsch tuota Urban Decay'ta Naked-buumeineen...! ^_^

Nyt istun Silja Symphonylla ja odotan illan kohokohtaa.... joka ei suinkaan ole tax free -kosmetiikkaosasto vaan Happy Lobster -ravintola! :D Sain kesällä Ahvenanmaan työpaikkani kollegalta vinkin, että Happy Lobster on yksi "laivamaailman" parhaita ravintoloita. Kollegani oli ihan hämmästynyt kuullessaan, etten ollut koskaan siellä syönyt, etenkin kun niin pidän meren elävistä. No, käytyäni Lobsterissa kerran jäin koukkuun heidän äyriäislautaseensa, ja olen sen jälkeen käynyt syömässä sen jo kolmesti. Itse asiassa - olen vähän niinkuin vaihtanut Viikkarista Siljaan ihan vain Happy Lobsterin takia...! ^_^ Niin suuri merkitys voi olla ruoalla. :)

Noniin - sitten vain kohti saksiniekkoja..!

Eilen torstaina 31. lokakuuta "trikootyttö-Sanni" pukeutui ensimmäistä kertaa elämässään iltapukuun ja muuttui "juhladaami-Sanniksi".

Varsinainen makeover!

Moi! Tässä minä olen normaalisti! :) Tämän vuoksi Karkkipäivä ei ole muotiblogi. Eikä tyyliblogi. :)

No, onhan mulla toki Tyyli, niinkuin kaikilla. :D Ja se on tässä:

Eli tästä voitte lähteä kopsaamaan jos tuntuu että mun tyyli kolahtaa. :) Prismasta löytyy muuten hyviä kenkiä. Helppo ostaa ruokaostosten yhteydessä ^_^.

Torstain juhlat liittyivät mieheni työhön, ja alunperin emme olleet pääsemässä koko tilaisuuteen. Olin asiasta ihan huojentunutkin koska en omista juhlagarderobia ja tuollaiset hienot tilaisuudet muutenkin jännittävät minua.

No, tilanne sitten muuttui, ja mies joutui näin ollen hankkimaan minulle iltapuvun. :) Kaikeksi onneksi puku löytyi yllättävän kivuttomasti ja valitsemani puku on mielestäni todella kaunis. Tarpeeksi yksinkertainen koruttomaan tyyliini.

Kampaukset ovat  Magnetic Hairin Hennan erikoisalaa. Olen muutamia kertoja lähtenyt kampauksesta lähes kiusaantuneena kun kampaus on ollut niin kaukana omasta tyylistäni ja toiveistani. Esimerkiksi kerran pyysin cocktailtilaisuuteen sopivaa, rentoa ja vähän sotkuista kampausta joka ei näyttäisi siltä että sitä on nyperretty kaksi tuntia -  sain sellaisen vanhojen tansseihin sopivan, hiuskukkasilla viimeistellyn "barokki"tukan. Nolous...!

Hennan tekemä kampaus oli todellakin mieleeni; juhlava, elegantti ja samalla nuorekas ja moderni. Upea!

Sain Magneticissa myös manikyyrin. Kosmetologi-Laura joutui toteamaan, ettei nysäkynsiraukkoihini (hän ei käyttänyt noita sanoja :D) oikein saanut mitään näyttävää lookkia, ja ranskalainenkin olisi lyhentänyt kynsien ilmettä. Niihin tehtiin nude geelilakkaus OPIn tuotteilla.

Sävy on OPIn Bubble Bath. Kaunis, läpikuultava roosa-nude.

Juhlameikkiin tein siniharmaan smokeyn ja huulille valitsin nudea beigeä. Teen meikistä vielä erillisen tutorial-tyyppisen jutun.

Tässä minä sitten olen "prinsessana". :) (Puku on tumma savunsinen, mutta näyttää kuvissa mustalta.)

Kääk, en meinannut tuntea itseäni kun katsoin peiliin...! :) Tältäköhän tytöistä on tuntunut aikoinaan Vanhojen Tansseissa..? Itse jätin ne väliin koska en vain voinut kuvitella mitään epämukavampaa tilannetta kuin esiintyä juhlapuvussa ja opetella jotain hienoja tansseja... Voi nuorta Sannia. Nyt valitsisin varmaan toisin.

.

.

Nämä ovat viimeiset kuvat jotka armas Canon 50D:ni otti. Sitten se meni rikki. :(

Loppuillalta ei sitten paljon kuvia olekaan.

Tämä kuva on miehen puhelimella otettu. Nauran jollekin juhlapuheelle. Oli hauskaa enkä juurikaan mokaillut. Paitsi alkudrinkin kanssa. Siemaistuani lasista pari kertaa mies totesi ystävällisesti, ettei alkumaljaa tulisi maistaa ennenkuin isäntä on kohottanut maljan.

No, tiedän sitten ensi kerralla. :) Seuraaviin juhliin osaan jo ehkä mennä rennommin. :D

P.S. Kiitän tässä nyt yhteisesti kaikkia kommentin jättäneitä, niin kauniita sanoja olette kommenttiboksiin kirjoitelleet! Ihan tässä häkeltyy. (Voisi melkein nousta päähän lukea noin monta ihanaa kommenttia itsestään, mutta onneksi näytän tältä vain kerran 34 vuodessa niin palaan pian maan pinnalle! :D)

...iltajuhlat!

Oikeasti - melkein jännittää! Osaanko vieläkään pitää haarukkaa ja veistä oikein? :D

(Muistatte ehkä kesäisen paljastukseni...)

Olen siis juuri kohta lähdössä elämäni ensimmäisiin iltapukujuhliin. En osallistunut aikoinani edes Vanhojen Tansseihin koska Sanni ja mekot ei vain oikein kuulu yhteen.

Toivottakaa onnea..! ^_^ Jospa nyt en ihan kompastuisi pukuuni...!

Kerron lisää huomenna! :)

P.S. Valitsin sen oikean silmän meikin ;)

...kun saat imuroitua, pyyhittyä pölyt ja raivattua tavarakasat paikoilleen - ja näet taas alta paljastuvan kodin!

Se on erittäin mukava tunne. :) Jota koen ihan liian harvoin.

En tiedä teidän miehistä, mutta minun mies ei ainakaan juuri imuriin tartu minun ollessa poissa kotoa. Niinpä nytkin oli yli kuukauden pölyt pyyhittävänä ja imuroitavana. Tavarakasojen levittelyyn syyllistyn erittäin pahasti itsekin, mutta kyllä noita "tärkeitä paperipinoja" ja lukemista odottavia lehtiä lojuu ympäriinsä miehekkeenkin jäljiltä....

Me ollaan kodinhoidon puolesta vähän huono match kun kummallakin on taipumus pintojen kuorruttamiseen tavaralla... :P

Mutta nyt... taas vähän aikaa... Näen pöytien pinnat ja sohvallekin mahtuu useampi ihminen istumaan. :)

(Kuvan tunnelmasta puuttuu allekirjoittaneen mielestä enää glögi... Oijoi, kohta se taas alkaa, glögikausi... <3)

Rappusten alta paljastuu kuitenkin sellainen roinanurkka jota en voikaan siivota pois... Kirjahyllyn tila on loppunut ja näköjään myös "baarikaapin". Ja nuo loput nyssykät, kassit, pahvilaatikot ja reppu.... No, ne on täynnä kosmetiikkaa.

Päätin, että asialle on vihdoin tehtävä jotain. Ja se 'jotain' on lipasto, joka tulee tuohon valaisimen ja printterin (joo, se tönöttää pienellä pallilla tuossa seinän vieressä kun ei ole muutakaan paikkaa) paikalle. Kosmetiikkalipasto. Ja ehkä sinne jotain muutakin tavaraa saa tungettua. (Esim. mun mielestä sisustuksellisesti rumalta näyttävät dvd:t tuosta kirjahyllyn alimmilta hyllyiltä niin pääsisi nuo kirjat sinne.. ;))

Katselin Ikean sivuilta Birkeland- ja Hemnes -lipastoja, joissa olisi hyvin tilaa. Harmi vain, että Ikean lipastoissa on niin luirut välipohjat ettei ne oikein kestä painavaa sisältöä... :/ Mutta ymmärrän toki että sitä saa mistä maksaa.

Luulen, että jompikumpi noista muuttaa kuitenkin hyvin pian meille. Joka puolelta tilaa valtaavat kosmetiikkaröykkiöt alkavat vaikuttaa sen verran ratkaisevasti yleiseen viihtyvyyteen. Ja olisihan sinne saunaankin kiva päästä joskus saunomaan ilman että ensin täytyy tehdä mieletön lauteiden tyhjennysoperaatio... ;)

Lisää aiheesta kodinhoito ja elämänhallinta helmikuun postauksessani Kotiressaaja.

Palataanpa taas Ahvenanmaalle. Ei fyysisesti, sillä nyt en edes tiedä milloin ehdin siellä seuraavan kerran vierailla. Mutta vien teidät mukanani tutustumaan yhteen aivan ihanaan paikkaan josta olen halunnut kirjoittaa kunnon jutun jo vaikka kuinka pitkään.

Paikka on Kvarnbo Gästhem eli Kvarnbon majatalo Saltvikissa Kvarnbon kylässä. Majatalon omistavat Ella Grüssner Cromwell-Morgan ja Martin Cromwell-Morgan. Ella tunnetaan Ahvenanmaan THE viiniasiantuntijana, ja hän järjestää Kvarnbossa myös viinimaistajaisia. (Vasta myöhemmin sain kuulla että hän on mannersuomalaisille tuttu myös tv-ohjelma Strömsöstä.) Vierailin majatalossa ensimmäisen kerran viinimaistajaisten yhteydessä vuosia sitten, kun menimme silloisen työpaikkani kanssa viettämään Kvarnbon majataloon ”tyky”-iltaa.

Paikka, Ella ja Martin tekivät minuun pysyvän vaikutuksen, ja olenkin mainostanut Kvarnbo Gästhemiä kaikille yhtenä Ahvenanmaan persoonallisimmista ja ihastuttavimmista majoituspaikoista. Tekisi oikeasti mieli itsekin tehdä Ahvenanmaan sisäinen lomamatka ja varata Kvarnbosta huone joksikin kesäviikonlopuksi ihan vain päästäkseen nauttimaan paikan tunnelmasta.

Elokuun lopussa lähdin varta vasten Visit Ålandin edustajan kanssa vierailulle Kvarnbo’hon tehdäkseni majatalosta vihdoin esittelyn blogiini.

Kvarnbo Gästhem sijaitsee 25 kilometria Maarianhaminasta pohjoiseen. Ihastuttava kartanomainen rakennus on vuodelta 1880, ja se on vuosien saatossa toiminut pankkina, postina ja ”paremman väen” pensionaattina. Pensionaatin toiminta loppui 1960, ja rakennus seisoi tyhjänä kunnes Ella ja Martin iskivät siihen silmänsä ja ostivat talon vuonna 2001.

Rakennus oli tuolloin lähes käyttökelvottomassa kunnossa, mutta Ella ja Martin näkivät siinä potentiaalia. Pariskunnan ystävät toivottivat ”lycka till” ja moni taisi epäillä tulisiko projektista koskaan yhtään mitään. Ellalla ja Martinilla oli kuitenkin vahva visio ja he tekivät töitä tauotta kaivaakseen esiin rakennuksen alkuperäisen charmin. Ja siinä he todella onnistuivat.

Kvarnbo Gästhem avasi ovensa vuonna 2005, jolloin valmiina oli rakennuksen pohjakerros. Tänä päivänä myös yläkerta on valmis ja käytössä. Majatalossa on yhteensä 8 viehättävää ja persoonallista huonetta, kaikki erilaisia.

Rakennuksen sydän on ihastuttava ruokasali jossa tarjoillaan aamiainen ja järjestetään viinimaistajaisia. Juuri tässä salissa istuin vuosia sitten syksyisenä iltana kynttilöiden valossa viinejä maistellen ja vietin yhden elämäni antoisimmista illoista. Taisi olla juuri niihin aikoihin kun kiinnostukseni viiniin lähti syttymään..!

Suuri osa yleisten tilojen sisustuksesta on alkuperäistä, esimerkiksi verhot, osa tuoleista sekä kirjahyllyt. Ella ja Martin ovat metsästäneet alkuperäishuonekaluja takaisin Ahvenanmaan antiikkiliikkeistä ja alueen muista taloista joihin huonekaluja on päätynyt.

Huonekierroksen aikana Martin kertoo, että jokaisen huoneen sisustukseen liittyy tarinoita. Yhden huoneen tuolit muun muassa tulevat liverpoolilaisesta pubista.

Sinisessä huoneessa tapaamme yhden majatalon vakioasiakkaista, ahvenanmaalaisen kirjailijan joka tulee Kvarnboon muutamia kertoja vuodessa kirjoittamaan. Täältä hän löytää inspiraatiota.

Kvarnbo Gästhem on auki maalis-huhtikuusta syyskuuhun. Ella ja Martin nauravat, että eivät he oikeastaan tarvitse lisämainostusta sillä tänäkin vuonna paikka oli täyteenbuukattu koko kesän. Ihmettelen mielessäni, miten matkailijat löytävät tänne Kvarnbon pieneen kylään joka sijaitsee vähän syrjässä Ahvenanmaan suurimmista matkailukohteista, mutta ilmeisesti sana kulkee. Ei kai näin viehättävä paikka kauaa salaisuutena säily ;). Ella kertoo iloisena, että monet asiakkaista palaavat ihan vain sydämellisen palvelun vuoksi. ”He saavat meiltä henkilökohtaisen kokemuksen, jotain muuta kuin suurissa hotelleissa”.

Tätä en epäile hetkeäkään. Mikä ihana hyvän mielen paikka! :)

. . .

Footnote: Tämä esittely on kirjoitettu yhteistyössä Visit Ålandin kanssa, mutta kukaan ei ole tilannut artikkelia minulta eikä minulle makseta siitä. Esittelen kiinnostavia paikkoja Ahvenanmaalta täysin omasta kiinnostuksestani ja Ahvenanmaan-rakkaudestani. Otin itse yhteyttä Visit Ålandiin viime kesänä ja ehdotin heille yhteistyötä. Haluan kertoa Ahvenanmaan ”mansikkapaikoista” entistä laajemmin, mutta autottomana minun on vaikea päästä kaikkialle. Visit Åland mahdollistaa sen, että pääsen kirjoittamaan entistä monipuolisempia Ahvenanmaa-juttuja. :) Kaikki juttuideat tulevat minulta itseltäni enkä saa kirjoituksista mitään korvausta.

 Ja mehän halutaan. :)

Minä painun nyt miehen kanssa pariksi päiväksi "pusikkoon" (--> Repoveden kansallispuisto) nauttimaan syksyn kirpeydestä ja karistamaan viimeisetkin hellefiilikset hipiästä. (Rusketusta saan onneksi ihailla vielä pidemmän tovin, hehheh..) Täytyy toivoa ettei nyt kuitenkaan lunta tule. :D

Eilen yöllä valmistuivat tutun kaavan mukaiset vhh-retkieväät. Painavathan nämä tosiaan huomattavasti enemmän kuin pussipastat ja pussikeitot mutta parin päivän retkellä ei tarvitse kuitenkaan kantaa niin paljon murkinaa että paino haittaisi. Toista oli kesän 2012 Lapin vaelluksella jossa meinasin nääntyä ruokavarastoni alle. Mies jaksaa kiusata minua kuvasta, jossa makaan maassa rinkkoineni ketarat ojossa, ja olemme taittaneet matkaa aloituspisteestä 1,5 km. ^_^

Olen ajastanut pari postausta Repoveden reissun ajaksi, mutta en tiedä näkyykö minua täällä vastaamassa mahdollisiin kommentteihin (mies sanoi ettei meinaa luovuttaa älyluuriaan metsässä minun bloggailuja varten ;)). Eli jos kommentteja ei näy, niin tiedätte miksi. Olen koneella taas viimeistään perjantai-iltana.

Kauniin syksyistä viikkoa kaikille! :)