Kyllä se nyt vain on uskottava. Minä vanhenen. Tässä parin viimeisen päivän aikana olen pannut merkille jotain, jota ei ole ollut havaittavissa aiempina "aurinkolominani" (normaaliarjesta Suomen olosuhteissa puhumattakaan), ei edes viime syksyn kuuden viikon aurinkoaltistuksen aikana.
Ihoni on kuivunut auringossa niin dramaattisesti, että silmänympärysiholle on ilmestynyt "aurinkorypyt". Ja nämä eivät ole mitään vain siristellessä näkyviä juonteita, vaan rehellisiä, jatkuvasti näkyvissä olevia ryppyjä.
Hui kauhistus!
Kiinnitin silmänympärysihoni kuntoon huomiota jo joskus viime viikon aikana, mutta tänä aamuna rypyt pomppasivat esiin aivan erityisen selkeinä. Ei auttanut vaikka kuinka yritin rentouttaa kasvoja, siinä ne olivat, penteleet.
Perjantaina ja lauantaina aurinko paistoi täällä oikein erityisen voimakkaasti, ja tunsin kävelyretkilläni kasvoissa epätavallisen epämiellyttävän, kiristävän tunteen. Iho ei palanut, siitä ei ole kysymys. (Se on itse asiassa niin tottunut aurinkoon etten varmaan edes tarvitsisi tällä hetkellä UV-suojaa. Mutta tokihan sitä käytän - voitelen kasvoni joka päivä kahdesti Biothermin SK 15-voiteella ja sy-ihon Cliniquen SK 20-voiteella.) Aurinko vain on riistänyt siitä kaiken pintakosteuden.
Tällaista tunnetta minulla ei ole ollut aikaisempina vuosina.
Ikääntymisen merkkejä. Niin, sitä tämä on. Ihon vanhetessa sen kyky ylläpitää kosteutta heikkenee vuosi vuodelta. Useimpien vanhusten iho on todella kuiva. Siksi valtaosa ikääntyneen ihon hoitovoiteistakin on täyteläisiä ja rasvaisempia kuin nuoren ihon.
Ihoni on edelleen hyvän näköinen radiofrekvenssikäsittelyn jäljiltä, siitä voitte varmaan tekin olla samaa mieltä? Ehdottomasti voin allekirjoittaa sen, että hoidon vaikutukset jatkuvat vielä viikkoja käsittelyn jälkeenkin. Mutta nuo rypyt... Verratkaapa allaoleviin kuviin radiofrekvenssihoidon päivältä. Siitä on vain runsas kuukausi..!
Okei, valo tulee vähän anteeksiantavassa kulmassa tuossa jälkeen-kuvassa, mutta kyllä kuvista selvästi näkee eron nykyiseen. Apua, mä altistan ihoani todelliselle aikakoneelle täällä...! Pelottavaa miten nopeasti juonteet voivat alkaa syvenemään rypyiksi "oikeissa olosuhteissa"...
Täällä Kykladeilla ilma on kuivempaa kuin Dodekanesiassa. Kreetalla ja Karpathoksella ilma oli niin kosteaa että olo oli kuin saunassa, iho oli jatkuvasti kosteannihkeä. Kykladeilla taas on tuulista ja kuivaa. Tosiaan - kun kuivaan ilmaan ja voimakkaaseen UV-säteilyyn yhdistää vielä tuulenkin, niin siitähän saadaan oikein kunnon "Get Old Fast!" -tehokuuri iholle. Iiiik....
Nyt mietin vain, että palautuukohan ihoni Suomeen palattuani..? Kun sen kosteuspitoisuus palautuu normaaliksi, niin ehkäpä juonteet vähän pehmenevät...? Ainakin haluan kiihkeästi uskoa niin..! (Vaikka kyllähän minun pitää myös ymmärtää, että en muutu Suomessa 23-vuotiaaksi...)
Se on varmaa, että kotiuduttuani isken naamaani parhaan mahdollisen hoitokuurin mitä löytyy. Kiehl'sin C-vitamiiniseerumia, Estee Lauderin Advanced Night Repairia, Patykan hoitovoidetta.... Voi PUTELIT kuinka teitä nyt kaipaan...!! On se kyllä ironista että juuri silloin kun tuolle tuotearmeijalle olisi eniten käyttöä, olen niistä 3500 kilometrin päässä....
Ehkä pitää varata aika uuteen rf-hoitoonkin..?
I'll keep you posted!
Onko joku muu havainnoinut ihollaan vastaavaa auringon vaikutuksesta..? Palautuiko teidän iho aurinkoaltistuksen jälkeen?
Kysyin tuossa ennen reissuun lähtöä mieheltä, olisiko hän halukas toimimaan vieraskynänä Karkkipäivässä vielä toisenkin kerran. Monet teistä toivoivat ACO-jutun kommenteissa lisää äijänäkökulman blogisisältöä Karkkipäivään. ”Ehmmm”, mies ynähti. Ynähdyksen sävystä oli vaikea päätellä, oliko ehdotus mieleinen vai vaivaannuttava. ”Minusta olisi itse asiassa hauskaa kuulla ajatuksiasi siitä, miltä tuntuu elää kosmetiikkafriikin puolisona,” sanoin.
Annoin miehen jäädä miettimään asiaa.
Tässä muutama ilta sitten mieheltä oli tullut sähköpostia.
”Mä tein tällaisen tutkimusraportin”, saateviestissä luki.
Raportin? Avasin tiedoston. Se oli melkein kolmisivuinen…! Piti lyhentää rankalla kädellä että sitä ylipäänsä pystyi laittamaan tänne blogin puolelle. :D
Joudun myös tunnustamaan, että tekstin tyylilaji ja sanasto oli sellaista, etten edes ymmärtänyt kaikkea lukemaani... Tiivistyksessä pois jätettyjen osuuksien joukossa oli mm. tällaisia: "Kyetäkseni luomaan tutkimuksen pääongelman, minkälaista on elämä kosmetiikkafriikin kanssa, ratkaisua tukevat alakysymykset, pureuduin aihealueeseen suppean otsikkoanalyysin kautta." Sekä "(...) päivärutiinien ei voida arvioida eroavan mediaanin, eli joukon keskimmäisen alkion käyttäytymisestä. Mediaanin voidaan tässä tapauksessa todeta kuvaavan tyypillistä jakaumaa paremmin kuin keskiarvon."
Whaaat? ^_^
.
Lauantain vieraskynänä siis Mr Karkkipäivä, aiheesta:
Elämää kosmetiikkafriikin puolisona
Vuodesta 2004 lähtien olen osittain tietämättäni tullut aloittaneeksi seurantatutkimuksen, jonka tulokset nyt vihdoin esitellään tässä tutkimusraportissa ”Elämää kosmetiikkafriikin kanssa”.
Friikki voidaan nähdä kummajaisena tai jonkun asian innokkaana harrastajana. Friikki johtaa myös hörhöön, joka puolestaan on omituinen henkilö.
Tutkimusmenetelmänä oli tarkoitus käyttää passiivista osallistuvaa havainnointia, mutta yleisten elämän sujuvuuteen vaikuttavien seikkojen, sekä tutkijan oman mielenterveyden vuoksi menetelmä on muodostunut ajan kulussa aktiiviseksi osallistuvaksi havainnoksi.
Yleiset havainnot
Kosmetiikkafriikin tarkkailu luonnollisessa elinympäristössä ei ole kokeneelle tutkijalle mitenkään erityisen haastavaa. Asiaan perehtyneen tutkijan on helppo asemoida itsensä osaksi tutkittavan kohteen elämän muodostavia rutiineita ja tapahtumia. Tutkija voi myös yrittää rikkoa kosmetiikkafriikin elämänjärjestystä sijoittelemalla omia tavaroitaan eriskummallisiin paikkoihin, jättämällä roskat lajittelematta, laittamalla muovirasioita tiskikoneeseen, pesemällä lakanat muun pyykin seassa tai kuuntelemalla musiikkia samalla kun katsoo televisiota friikin tutkiessa kosmetiikka netissä. Ja sen jälkeen havainnoida tutkittavan kohteen käytöksessä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia.
Kosmetiikkafriikki on yleisesti ottaen varsin elämänmyönteinen, iloinen, pirskahteleva ja positiivinen ihminen, joten hänen keskittymistään ei ole kovin helppo häiritä vähäpätöisillä tai suuremmillakaan asioilla. Putelit ja purtilot kyllä löytävät paikkansa, loputtomat listat päivittyvät ja saunan täyttyminen erilaisilla tuotteilla jatkuu.
Tutkimuksen kohteena olleen kosmetiikkafriikin päivä alkaa lähes poikkeuksetta kohtuullisen aikaisella heräämisrituaalilla. Tähän rituaaliin kuuluu kosmetiikkafriikahtelun lisäksi kahvi. Kahvi korvaa kosmetiikan aamuisin. Yllättävää kyllä, mutta kosmetiikan käpälöinti ei kuulu aamun keskeisimpiin rutiineihin.
Päivän kuluessa kosmetiikkafriikin käytöksestä voidaan kuitenkin löytää muutamia normaalista poikkeavia käyttäytymismalleja. Näihin malleihin kuuluvat tietenkin meikkaaminen, erilaisten hajustetestien tarjoileminen ja kommenttien vaatiminen näistä aggressiiviseenkiin sävyyn, meikkaaminen, loputtomien listojen päivittäminen, meikkaaminen, hiustenpesutapahtuma, asioiden ajoittainen valtava päivittely, kaikkiin lähettyvillä oleviin kosmetiikkaliikkeisiin tunkeutuminen ja siellä erilaisten puteleiden ja pullojen tunnustelu, härskit, meikkaamiseen liittyvät ehdotukset sekä kolmen tunnin pituinen itsensä rasvaamisprojekti päivän päätteeksi.
Vaikutukset tutkijaan
Huolimatta tutkijan kokemuksesta, saattavat omat tottumukset muuttua yhteiselon jatkuessa vuodesta toiseen. AXE-mieheys hukkuu helposti ympäristön tarjoilemaan ärsyketulvaan. Vähitellen erilaiset naamarasvat, silmänympärysvoiteet, kuorinta-aineet (muukin kuin hiekkapaperi) ja silmänalusiin käytettävä koostumus muuttuvat osaksi tutkijan elämää.
Pienistä ja mitättömistä tottumusmuutoksista huolimatta, kosmetiikkafriikkiyden ei ole todettu tarttuvan kahden eri sukupuolen välillä. Kumpaankaan suuntaan. Sillä kosmetiikkafriikki ei ala kyllästyksenalaisenakaan käyttämään AXE:a tai partavaahtoa parran ajamiseen.
Metatasolla tutkijan tietämys kosmetiikasta kasvaa salakavalasti. Tutkija ryhtyy huomaamattaan silmäilemään kosmetiikkatuotteiden inci-listoja tai katselemaan markettien puteleita halveksuvin ilmein, tai keskustelemaan parturissa hiustuotteiden koostumuksista ja niiden vaikutuksista.
Kosmetiikkafriikin puolison elämän keskeisimmiksi haasteiksi muodostuivat tutkimuksen aikana odottaminen ja ajoittainen tylsistyminen. Näiden ilmiöiden esiintymistä voi hallita suuntaamalla kosmetiikkafriikin huomio hänen kannaltaan uudella tavalla elämyksellisiin asioihin. Kosmetiikkaliikkeiden tietoinen välttely tai tutkittavan huomion kiinnittäminen ohiajavaan punaiseen italialaiseen urheiluautoon kosmetiikkaliikkeen ohikävelyn ajan, toimii yleensä kohtuullisen hyvin. Kosmetiikkafriikin voi myös huoletta viedä metsään useammaksi päiväksi. Hän selviää siellä ihan hyvin.
Mr Karkkipäivä kosmetologilla, syyskuu 2010. (Juttu täällä.)
Johtopäätökset ja suositukset
Tutkimuksen perusteella kosmetiikkafriikissä ei tunnistettu merkittävästi mediaanista poikkeavia havainnejoukkoja. Oman elämän sovittaminen kosmetiikkafriikin elämänrytmiin onnistuu useimmilta kokeneilta tutkijoilta. Suurimmat ongelmakohdat esiintyvät ns. aikakriittisissä multitasking-tilanteissa, kosmetiikkafriikin huomion lukittuessa (padlocked) hänen mielenkiintonsa kannalta keskeiseen ärsykkeeseen.
Tutkimuksen perusteella voidaan kosmetiikkafriikkiyden ja oman elämän hallinnan mahdollistamiseksi suositella kosmeettisen perustietämyksen hankintaa, pientä käyttäytymismallin muutosta, uusien (itse valittujen) ärsykkeiden tarjoamista sekä aikaisempaa rennompaa elämänasennetta ja positiivisuutta.
Tutkimuksen ulkopuolisena havaintona tunnistettiin omaan tekemiseen, omien mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja positiivisuuden kautta menestymiseen liittyvien tekijöiden keskeinen merkitys yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Tutkija poistuu kuorimaan naaman, suorittamaan viimeisen voitelun sekä nukkumaan.
* * *
Viestien vaihtoa iMessagessa:
Sanni: "Mikä tämä tällainen juttu oli...? En tajunnut varmaan kolmasosaa lukemastani.... Kauhean vaikeaa sivistyssanastoa...!"
Mies: (kuiva äänensävy tihkuu ruudun läpi) "Pyrin formaaliin tunnelmaan jossa on käytetty stereotypioita ja sarkasmia muodollisemman tekstin sisällä. Kyllä se on ihan tarkoituksella epärento."
Voi... mies..!
Fat Lady taisi lakata nyt laulamasta.
Kyllä - ooppera on ohi.
Katsokaa tätä tukkaa. Päivä on tiistai 24. syyskuuta ja takana seitsemän pesua saippualla. Hiukset olivat niin tahmeat että ne pysyivät itsestään ylhäällä kun otin ponnarilenksun pois.
Myös hiusharjaan oli alkanut kertyä valkoista saippuatöhnää.
Hiukset piti haroa auki sormin eivätkä ne enää laskeutuneet luonnollisesti vaan olivat saippuan jäykentämät.
En tykkää luovuttamisesta mutta nyt saa riittää. Hyi olkoon.
En pysty mitenkään uskomaan, että kerta kerralta pahemmin kerrostunut saippua alkaisi yhtäkkiä kymmenennen tai viidennentoista pesun jälkeen maagisesti liukenemaan hiuksista. Niin blondi en sentään ole että odottaisin sellaista käännettä enää tapahtuvaksi..! En tiedä mitä valmistaja tarkoittaa hiusten "tottumisella" saippuaan, mutta näissä olosuhteissa ei tottumisesta voi puhua. On päivän selvää, että saippua ei kerta kaikkiaan kyennyt huuhtoutumaan hiuksistani veden mukana. Kyse voi olla paikallisesta veden laadusta, omasta huokoisesta hiuslaadustani jolle palashampoo ei ehkä vain yksinkertaisesti sovi, tai jostain muusta mystisestä syystä joka ei koskaan selviä.
MUTTA! Testi jatkuu Suomessa. Haluan ehdottomasti selvittää ainakin sen, missä määrin vesi on vaikuttanut asiaan.
Kaksi viikkoa sinnittelin ja eilen keskiviikkona pesin hiukset vihdoin Dove-shampoolla. Kaikki lähmä lähti samantien, hiukset tuntuivat tahmattomilta jo yhden vaahdotuksen jälkeen. Tein myös sellaisen havainnon, että shampoo vaahtosi erittäin runsaasti. Kun hiukset ovat hyvin likaiset, näin ei tapahdu. Mitä likaisemmat hiukset eli mitä enemmän likaa shampoon molekyyleilla on kuljetettavanaan pois hiuksesta, sitä vähemmän shampoo jaksaa vaahdota. Päätelmä: hiukseni eivät tosiaankaan olleet likaiset. Ne olivat vain.... saippuaiset. Kaikki lähmä tuli kerrostuneesta saippua-aineksesta ja saippuan sisältämistä öljyistä ja vahoista.
Tuttu päätä myöten valuva littanatukka teki paluun. Kyllä puhdas tunne on jotain aivan ihanaa, mutta.... en voi kieltää etteikö tukka näyttänyt huomattavasti mieluisammalta kuohkeana versiona. Se tunne kun sai kahmaistua käteensä paksun ponnarin.. Voih! Ihan kuin olisi ollut jotain hiuslisäkkeitä..!
"Soap and glory"...
Itse asiassa.... vaikka juuri kirjoitin, että olen saanut saippuaoopperasta vähäksi aikaa tarpeekseni, niin mielessäni alkaa herätä toinen idea... Jospa pesisin hiukset joka toinen kerta palashampoolla, ja joka toinen kerta normishampoolla...? Näin saisin nauttia muhkeista kutreista aina parin päivän välein...! ^_^ Eikä saippua ehtisi kerrostua sietämättömiin sfääreihin.
Hmmm... täytyy makustella tätä ideaa.
Taidan kyllä ehkä olla vähän päästäni vialla. (Mieskin on sitä mieltä - hän on ihan pikkuisen nostellut kulmiaan tälle saippuaepisodille ja osoittanut jopa huolta siitä että pilaan hiukseni..! :p)
Olette nähneet lukuisia versioita tästä meikistä Karkkipäivässä aiemminkin. Ei mitään erikoisia kommervenkkejä - vain ne täydellisesti minulle istuvat sävyvalinnat jotka freesaavat kasvot "like no other".:)
Kauneusmeikin ei ole tarkoitus pompata silmään tai muokata kasvoja. Kauneusmeikki on parhaimmillaan, kun se saa käyttäjänsä näyttämään omalta itseltään - mutta ruusuisimmillaan. :) Hyvin onnistunut kauneusmeikki saa katsojan kysymään, "Miten sä näytät tänään noin hehkuvalta...?"
Minun Omimman Lempimeikkini avainsana on persikkaisuus. Myös kulta, kupari ja vaaleat, lämpimät beigen sävyt sopivat väritykseeni ja saavat kasvoni hehkumaan. Mutta persikka ja lempeät koralliin taittavat sävyt toimivat aivan erityisesti.
Toteutan meikin aina samalla tavalla mutta tuotteita vaihdellen, persikan sävyistä ei ole meikkijemmoissani pulaa. <3
Silmämeikki on käytännössä yksisävyinen, mutta siihen on käytetty viittä luomiväriä. Luomi on pohjustettu Make Up For Everin voidemaisella Aqua Shadow -kynällä, sävy Pearly Peach. Koko luomella kaikkien aikojen lempparipersikkaluomivärini eli L'Orealin vuosien takainen kausituote Natural Peach, luomivaossa Yves Rocherin Luminelle-linjan hieman oranssisempi persikka Pêche Nude ja alaluomella ja luomen sisänurkassa Yves Rocherin vanhan Luminelle-linjan hyvin vaalean persikkainen Melon-sävy. Kulmaluulla MACin Shroom.
Tuo Yves Rocherin Pêche Nude -luomiväri sopii muuten erinomaisesti myös poskipunaksi.
Muut meikin avaintuotteet ovat Laveran Lovely Peach -poskipuna, Natural Coden Creamy Papaya -huulikiilto sekä kuvasta uuupumaan jäänyt Jemma Kiddin voidemainen Dewy Glow -highlighter kasvoille.
Monissa meikkaus"säännöissä" sanotaan, ettei koko meikkiä kannata missään nimessä tehdä samalla yleissävyllä. Minä sanon, että ainakin omassa tapauksessani persikka toimii koko kasvoilla upeasti. :) Sävyn eri nyanssit vaihtelevat silmissä, poskilla ja huulilla tarpeeksi luodakseen eloisuutta.
Natural Coden Creamy Papaya on edeltäjäänsä Soft Papaya -sävyä (sekin suuria meikkisuosikkejani) hieman pigmenttisempi. Olen aivan heikkona tällaisiin mehukkaisiin, läpikuultaviin koralli/persikkaisiin huulikiiltosävyihin. Niissä ja vaalean hunajaisissa beigen sävyissä (kuten viime viikolla blogissa vilahtanut Estee Lauderin Honey Flower) olen eniten kotonani.
Niin simppeliä, niin toimivaa. Lähes meikkaamattoman näköinen naama - mutta ero meikittömyyteen on valtava. ^_^
Sanni <3 persikka.
.
Mitä sävyjä te valitsette kun haluatte olla kauneimmillanne?
Jutussa esiintyneistä tuotteista olen saanut seuraavat blogin kautta: MUFEn Aqua Shadow -kynä, Yves Rocherin Pêche Nude -luomiväri, Natural Coden Creamy Papaya -huulikiilto, Laveran Lovely Peach -poskipuna sekä Jemma Kiddin Dew Glow -highlighter.
Kävin tässä höyläostoksilla. Ja jäin miettimään samaa asiaa kuin joka kerta.
Neidot, kertokaahan - miksi ottaa kolmen terän kalliimpi höylä, kun 2-teräinenkin hoitaa homman - alemmalla eurolla? Ja onhan valittavana vielä viidenkin terän höylä..! Puhumattakaan kaikista huvittavista spesiaalifeatureista - come on, kosteuttava "tyyny"?
Luonnollisestikin ostin itse halvimmat mahdolliset kertakäyttöterät - ja kyllä minä niitäkin käytän useamman kuin yhden kerran. ;) Olen joskus ostanut kolmen terän version jostain tarjouksesta ihan silkasta uteliaisuudesta. En huomannut niin minkäänlaista eroa. En tunnussa, en tuloksessa, en käsituntumassa. Käsituntuma: kun niiden höylien varretkin ovat joko "halpiksempia" tai "luksuksempia" jolloin karvanpoistosuoritus on joko arkinen tai maustettu ripauksella elämyksellisyyttä - Soft Grip Handle For Great Control... ;) Specially Designed Handle With Tropical Scent - kyllä, hajustettu höylän varsi!! ^_^ Ahh, tuostapa maksan mielelläni pari euroa lisää!
Olen pohdiskellut tätä triviaalia asiaa hyvänkin tovin elämäni aikana. Onko minulla niin hennot karvat, että en siksi huomaa eroa? Ehkä jollekin paksu- ja tiheäkarvaiselle brasiliattarelle on enemmän merkitystä sillä, montako terää hänen höylässään on? Kiinnostaisi tietää. Minun sääressäni yksi veto halvimmalla mahdollisella 2-teräisellä Pirkalla (tai millä tahansa muulla merkillä) tuottaa halutun tuloksen eli täydellisen sileän pinnan höylän vetokohdalta. Mihin niitä lisäteriä tarvitaan? Mitä minä saan, jos maksan 10 euroa enemmän deluxe-höylästä? Paremmantuoksuisen käden (--> kiitos hajustetun varren) operaation jälkeen?
Mies sanoo, että "mitä enemmän teriä, sitä vähemmän haavoja". Noh, kasvot ovatkin haastavamman muotoiset kuin sääret, joissa on vain suoraa pintaa. Ja parta hieman jämerämpää tavaraa kuin ihokarvat. Itse en ole koskaan saanut haavaa höylästä.
Toinen asia, jolle jaksan huvittua säärikarvabisneksessä, on nämä kaikenmaailman sheivausgeelit ja -mousset. Markkinointijampat ovat onnistuneet saamaan todella monet naiset uskomaan, että karvojen ajeluun vaaditaan joku aivan oma, erityinen tuotteensa. Että terä liukuu optimaalisesti. Että iho ei vain ärsyynny.
Tosiasiassa mikä tahansa liukkaan pinnan tekevä aine sopii hommaan. Saippua, suihkugeeli, shampoo, hiustenhoitoaine, you name it. Miksei ihan joku ruokaöljykin? No, öljystä en mene takuuseen, mahdollisesti se voi tylsistyttää terää mikäli ei käytä kertakäyttöistä. Mutta mikä tahansa veden kanssa vaahdotettava tai muuten vain liukkaan kalvon muodostama tuote sopii karvojen ajeluun höylällä. Tarkoitus on vain helpottaa höylän liukumista iholla. Itse käytän kotona pumppukasvoputsaria ja täällä reissussa nestemäistä käsisaippuaa.
Kuka tunnustaa käyttävänsä erityistä sheivaukseen tarkoitettua ainetta? Oletteko saaneet tuotteella jotain erityishyötyä? :) Mitenkäs terät? Kulkeeko homma kakkosella, tuleeko parempaa jälkeä kolmosella vai kuuluuko moni jopa vitosleiriin?
Lisää ihmettelyä ihokarvabisneksestä ja naisten suhteesta karvoihinsa täällä:
Ei ole naista karvoihin katsominen
Edit. Wow - olipas opettavainen hetki lukea läpi kaikki teidän kommentit! :) Kiitos runsaasta osallistumisesta. No nytpä tiedän miksi joku valitsee 3 tai 5 terää! ^_^ Tosi kiinnostavaa. Mutta samalla jäin hämmentyneeksi - kuulun ilmeisesti itse todella onnekkaaseen vähemmistöön karvoineni. Teidän kuvailemanne näpyt, naarmut, "tukistuksen" tunteet ja tarve vetää höylällä samasta kohtaa monta kertaa ovat minulle ihan tuntemattomia ilmiöitä sheivauksessa, enkä olisi arvannutkaan kuinka paljon terä- tai liukastusvalinnoilla voi vaikuttaa noihin ongelmiin.
Minulla oli ilo saada Kassoksella uusi kreikkalainen ystävä – Elena. Elena oli toinen osapuoli siitä pariskunnasta, jolle menin juttelemaan perjantai-iltana yrittäessäni etsiä elämää Fry’sta.
Sattumalta Elena oli lähdössä sunnuntaina samaan laivaan kuin minäkin, ja olipahan huomattavasti rattoisampaa viettää 17 tunnin merimatka Elenan seurassa kuin läppärin ja kirjan. Elena on vieläpä matkailualalla joten yhteisistä kiinnostuksen aiheista ei ollut puutetta – hänen yrityksensä järjestää pienryhmille historiateemaisia elämysretkiä joilla tutustutaan Kreikkaan ”pintaa syvemmältä” myyttien ja antiikin kertomusten kautta. Ei hitsi miten kiinnostavaa! ("Joojoo, mut kerro nyt siitä voiteesta", kuulen sieltä ruudun takaa. ;)) Juttelimme Kreikan mytologiasta ja Ateenan kätketyistä helmistä - - ja jossain vaiheessa aiheet kääntyivät kosmetiikkaankin…! ^_^
Kysyin Elenalta, onko hänellä jotain ehdotonta suosikkituotetta jota hän suosittelisi varauksetta. Elenan ei tarvinnut kauaa miettiä – laukusta sujahti saman tien esiin hänen luottotuotteensa; Avènen Cleanance –linjan kasvoaurinkovoide epäpuhtaalle iholle.
Elena kertoi ihonsa olevan erittäin rasvoittuva ja kiiltelevä, ja ainoastaan tällä voiteella se pysyy kesäisin hyvässä kunnossa eikä reagoi näpyillä. "Acne prone skin" - luin purkin kyljestä. Haa, tällaisia siis löytää apteekeista..! Aurinkovoiteet ovat yksi yleisimpiä ihoärsytyksen aiheuttajia, ja kun ne tuovat näppyä normaali-ihoisillekin niin rasvoittuva- ja akneihoisilla on varmasti kahta vaikeampaa löytää sopiva aurinkotuote. Marketeista tai selektiivisiltä kosmetiikkaosastoilta niitä ei löydykään.
"Ihoni ei pysy auringossa kiillottomana millään muulla voiteella, tämä on ihan parasta!" Elena sanoo.
Ja uskottava se oli. Istuimme aurinkokannella keskipäivän porotuksessa ja itse kiilsin kilpaa kimmeltävän meren kanssa, ja Elena istui siinä kasvot moitteettoman mattaisina hierottuaan Avenea naamaan.
Googlasin tuotteen heti nettiyhteyden päähän päästyäni. Avène Cleanance High Protection Sunscreen SPF 30 -voiteesta kerrotaan erään apteekkiverkkokaupan sivulla näin: "kevyt, hyvin imeytyvä aurinkoemulsio erityisesti epäpuhtaalle, rasvoittuvalle ja sekaiholle. Jättää ihon mattapintaiseksi ja suojaa tehokkaasti UVA- ja UVB-säteiltä. Voiteessa on sekä kemiallinen että fysikaalinen aurinkosuoja. Voide sisältää myös tulehduksia lievittävää sinkkiglukonaattia, talineritystä rauhoittavaa kurpitsauutetta sekä ihoa kosteuttavaa ja rauhoittavaa Avène-lähdevettä." Voiteella on hintaa n. 20€.
Jos tätä tuotetta olisi suojakertoimella 15, ostaisin sen välittömästi! Vaikka ihoni ei olekaan rasvoittuva tai epäpuhdas, niin kaikkihan me mielellään kiiltäisimme auringossa vähän vähemmän. ^_^
Apteekkibrändien aurinkosuojista puheen ollen (täytyykin muuten oikeasti alkaa tutustumaan apteekkimerkkeihin paremmin, sieltähän tosiaan löytyy jotain jota muut kosmetiikan myyntikanavat eivät tarjoa), lukijani vinkkasi hiljattain La Roche-Posayn Anthelios AC Matte Extreme Fluide SPF 30 -aurinkovoiteesta kasvoille, joka Avènen Cleanancen tapaan on tarkoitettu rasvoittuvalle ja akneen taipuvaiselle iholle. En tosin löydä tuota tuotetta Suomen La Roche-Posayn sivuilta, joten ehkäpä se ei kuulu Suomen valikoimaan..? Mutta ajattelin heittää vinkin tähän samaan syssyyn. :) Ja heittäkää te lisää, jos tulee mieleen!
Muistattehan valoimpulssilaitekokeiluni Venus Naked Skin –laitteella? Joka ensin toi niin lupaavia tuloksia ja sitten karvat alkoivatkin kasvaa takaisin?
Aiemmat jutut aiheesta löydätte täältä:
Karvoille tuli nukkumatti - vai tuliko?
Jatkoin sitten aloitusvaihetta vielä kolmen käsittelyn verran, ja nyt viimeisestä käsittelystä on… hetkinen, olisikohan siitä kolme viikkoa..? Laskin, että seuraava ylläpitovaiheen käsittely menee sopivasti Kreikan reissun yli. (Ylläpitovaiheessahan käsittely tehdään vain kahden kuukauden välein.) Ja ainakin toistaiseksi bikiniraja on kuin onkin pysynyt siistinä.
En ottanut tänne reissuun mukaan mitään karvanajovälineitä kun painoraja laukussa paukkui, ja nyt onkin jo korkea aika uhrata muutama euro höylään. Verrokkikuva säärikarvoista tässä (sääriähän en ole Naked Skinilla käsitellyt, ainoastaan bikinirajaa):
Kun taas bikiniraja on karvaton:
Toivottavasti kenestäkään ei ole jotenkin epäsopivaa joutua näkemään bloggaajan haaroväli..! ^_^ Ei tätä oikein muuten voi paremmin havainnollistaa tulosten tukemiseksi.
Josko siis Naked Skinin tulos nyt jäisi lupausten mukaisesti pysyväksi…?
Nyt minulla on kiire laivaan! Tänään on edessä piiiitkä 17 tunnin laivamatka Miloksen saarelle, jonne saavun vasta aamuyöllä. Hei sitten, Dodekanesia! Huomenna herään Kykladeilla!
Siniset ovet Kassoksella.
.
P.S. Menin kuin meninkin eilen vihdoin ulos syömään. :) Grillattu kala, runsas salaatti ja lasi valkoviiniä maksoivat yhteensä 6€. Pikkuisten, ei-turistillisten saarten etuja... ;)
Eilen illalla olin ihan varma, että minun kuuluisi saada vähintään hiusalan Nobel.
Oli jälleen hiustenpesun aika. Vaahdoteltuani siinä tovin saippuaa hiuksissa ja mietiskeltyäni miten voikin olla kummaa, että vaahdotusvaiheessa sormet vielä kulkevat hiuksissa ihan normaalisti, minulla välähti. Koska vedellä huuhdellessa hiukset muuttuvat nahkeaksi, läpipääsemättömäksi ”huovaksi”, ja etikkavedellä huuhdellessa taas silkkisen sileiksi, miksi en skippaisi koko helkkarin vesihuuhteluvaihetta? Kuka väittää että se on pakollinen?
Neutraloihan se etikkakin saippuan hiuksista.
Niinpä, saatettuani perusteellisen vaahdotuksen loppuun, aloin kauhoa etikkakylpyä päähäni. Hihhei..! Sormet liukuivat hiuksissa kuin ne olisivat balsamoidut..! Huuhdoin ja huuhdoin. Hiuspohja alkoi natista lupaavasti. Tuleeko, tuleeko nyt puhdasta..?
Annoin viimeisen etikkahuuhteen jäädä vaikuttamaan hiuksiin hetkeksi ja harjasin ne läpi. Ei takun takkua. Viuh vaan kun harja sujahteli läpi.
(Kyllä. Dove oli passissa. Ennen ideaa palashampoon vesihuuhtelun skippaamisesta olin ajatellut peseväni lukijan vinkin mukaisesti pelkät latvat normishampoolla. Se jäi nyt tekemättä.)
Huuhdoin hiukset lopuksi runsaalla kuumalla vedellä. Tuntu oli lupaava.
Asetuin odottamaan hiusten kuivumista. Olin niin jännittynyt että hyvä jos pysyin paikoillani. Olikin lähdettävä ulos satamaan kävelylle jotta hiusten kuivuminen nopeutuisi. Kello oli 22.30.
Ja what do you know – kassoslaisetkin olivat vihdoin ryömineet ulos koloistaan…! Kuulin musiikkia, laulua ja puheensorinaa. Ihan väentungokseksi asti ei kyläläisiä riitä, mutta varmasti ilta oli niin vilkas kuin vain pikkuisessa Fry’ssa voi syyskuisena perjantai-iltana olla.
Hiukset eivät ehtineet kuivua kävelyn aikana. Mutta ”nerokkaan älynväläykseni” lopputulos alkoi jo paljastua.
Tipuin pilvistäni. Hiuksissa tuntui se tuttu öljyisyys mikä tiistain neitsytetikkahuuhtelun jäljiltä.
Olin niin pettynyt.
Aamulla tulos vahvistui.
Hiukseni ovat kuin öljyllä valellut.
En olekaan nero.
Ehkä…. Ehkä jos etikkaa oli vieläkin liikaa…? Jos en huuhdellut tarpeeksi pitkään..? Minun täytyy yrittää löytää se täydellinen sekoitussuhde..! Sen täytyy olla ratkaisu…!
To Be Continued.
Eräs lukija keksi hauskasti nimetä nämä palashampoojutut Saippuasarjaksi, ja sarja jatkukoon tänään. :)
(Saako Brooke tukkansa puhtaaksi ennen treffejä Ridgen kanssa..?)
Minun piti alunperin julkaista juttu päivän kävelyretkestäni ja sen lomaan hiuskuvia, mutta jotenkin minusta tuntuu että nämä hiusjutut kiinnostavat teitä nyt enemmän kuin matkastoorit..? :D No, laitan sen kävelyjutun ulos kumminkin omana postauksenaan. Lukekoon ne keitä Kreikkajutut kiinnostaa. :)
Eilen siis tutustuin omenaviinietikkahuuhtelun saloihin, mutta sillä virheellä, että jätin etikat päähäni. Fail. Etikka on kuin hoitoaine joka pitää huuhdella pois. Onneksi minulla on Naamakirjassa valppaita ystäviä jotka huomasivat erheeni välittömästi ja ohjasivat oikealle tielle.
Tosin - Flow' sivulla halutaan sekoittaa pienen palashampooaloittelijan päätä huomauttamalla, että "Hoito on tehokkaampi jos jätät sen hiuksiisi"... Ota nyt selvää...! Ehkäpä pienempi etikkamäärä toimiikin jätettävänä, mutta minun eilen annostelemani määrä muutti paksun tahmatukan lattanaksi öljytukaksi. Hiukset olivat kyllä oikeasti todella hyvän tuntuiset, siis hoidetussa mielessä - uskomattoman sileät, pehmeät ja taipuisat. Mutta eihän sitä ollut kiistäminen että ne olivat myös öljyiset.
Joten! Tänä aamuna taas uusi saippuointioperaatio, etikkahuuhtelu pienemmällä etikkamäärällä ja tällä kertaa perään myös huuhtelu puhtaalla vedellä. Ja lopuksi normihoitista ihan uloimpiin latvoihin, en vain pysty olemaan ilman. Ainakaan vielä.
Esitellääs nyt Sarjan Tähti oikein virallisen kuvankin kanssa; "lipevä" ^_^ vastanäyttelijäni Flow Kosmetiikan Blondi.
Pesun jälkeen hiukset tuntuivat paremmilta kuin viimeisimpinä päivinä, mutta - - eivät nämä puhtaat ole vieläkään. Eivät lähellekään. Tahma on ja pysyy. Nyt siitä oli kuitenkin osa huuhtoutunut pois etikan myötä. Päänahka ei toistaiseksi ole reagoinut mitenkään, sitä ei siis kutita eikä se ole alkanut hilseillä. Se vain tuntuu... likaiselta.
Kun hiukset olivat kuivuneet, ne olivat kivan näköiset mutta niin inhan tuntuiset että kiepsautin ne vakionutturalleni päälaelle etten vain hypistelisi niitä. "Poissa sormista, poissa mielestä."
Joku lukija halusi tietää, millaisella nutturalla tulee niin kivat kiharat kuin Muhkea-postauksesssa. No tällaisella "Myy-tötteröllä". :)
Illalla avasin nutturan.
Etikka oli jättänyt hiuksiin jotenkin sellaisen erityisen "jäntevyyden", ja se yhdistettynä saippuan tuomaan tuuheutukseen luo tällaisen pehkon. Voi kunpa mulla olisi laittaa tähän vertailukuva siitä, miltä tukkani näyttää normaalitilassa nutturalta avattuna. On nimittäin hyvin erinäköinen kuontalo. Toki ilmankosteus täällä Kreikassa vielä tehostaa hiusten kihartumista.
Kuten näkyy, tyvi on likaisen näköinen, mutta lähmä ei kuitenkaan näytä ylettyvän pidemmälle hiuksiin. Vaikka se on siellä. "Normilikainen" tukka menee kauttaaltaan ihan rasvaisen näköiseksi, eikä puhettakaan että normilikainen tukka näyttäisi harjattuna...
...tältä:
Ei tästä kuvasta minusta voisi uskoa, että hiukset ovat todellakin kauttaaltaan erittäin tahmeat. Kun ne kahmaisee käteen, ne tuntuvat paksuilta ja "suurimassaisilta". Normilikainen hius menee ihan kasaan ja ponnari on pelkkä säälittävä littana esitys.
Tuo saippua on kyllä.... hyvin, hyvin erikoinen asia. Mun hiukset ei ole koskaan tuntuneet tai näyttäneet tältä.
Olin tiistaiaamulla jo valmis luovuttamaan koko pelin. Mutta kun katsoo tätä tukkaa.... Onhan se kyllä aika kivan näköinen..? Puntarin toisessa kupissa keinuu muhkea leijonanharja jota ei voi koskea eikä hädin tuskin harjata koska se on niin ällöä, ja toisessa kupissa puhdas, ihanan tuntuinen tukka jonka läpi voi vetää sormensa - mutta joka on se lättänä tavisletti. Kumpaan suuntaan heilahtaa..?
Taidan vielä jatkaa kokeilua. Uteliaisuus on sen verran vahva.
Jospa jossain vaiheessa tulee vastaan saari, jossa olisi vähemmän kovaa vettäkin...?
