Eilinen juhlalook kokonaisuudessaan:
Jess, laadukasta kuvaa à la kännykkäselfie. ;) Minulla ei ollut kunnon kameraa eilen ollenkaan mukana joten kaikki räpsyt ovat puhelimella otettuja.
Mekko oli lainassa siskoltani, hän on sen itse ommellut. Tosi nätti mekko mutta siskoni on vähän eri kokoa kuin minä, ja sain kiskoa pukua ylöspäin koko illan... ^_^ Kun nopeasti sovitin mekkoa siskon luona se tuntui sopivan hyvin, mutta eihän mun rintavarustus sitä sitten kunnolla täyttänytkään ja mekko valui koko ajan... Pöh.
Yritin kovasti saada lookista ei-selfie-kuvaa miehen ottamana, mutta ei vain onnistunut. Tai joo, kyllähän mä ikuistuin kuviin, mutta millä lailla....
Olin kaikissa kuvissa puhumassa, heiluttamassa päätä, kiskomassa mekkoa ylöspäin tai muuten vain nyrjähtäneessä asennossa. Jos olinkin johonkin kuvaan onnistunut jähmettymään siedettävään poseerausasentoon, oli kuva otettu sellaisesta kulmasta, että mittasuhteet vääristyivät ja pää oli valtava ja alaruumis pieni. :) Tai naama varjossa jne.
Muutama viimeisenä otettu kuva näytti ensin onnistuneelta, kunnes paljastui, että niissä näkyi rintsikat tai puvun kainalosta roikkuva mekon ripustuslenkki tai sekä että.... Huokaus! ^_^
Miksi miehille (tai ainakin tälle yhdelle miehelle) on niin haasteellista nähdä, milloin nainen näyttää kuvassa hyvältä? Tai vähintään, ettei rintaliivit olisi esillä kuvassa tai nenästä kasva retiisi? :D
En tiedä mutta lopulta oli otettava kuva itse peilin kautta. :)
Itse Awards-gaalasta ei tullut otettua paljon kuvia mutta tässä muutama fiilisräpsy.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa ihastuttavat leidit Maija ja Suvi, oikealla aina niin häikäisevissä meikeissä edustavat kauneusblogikollegani Julia ja Heidi.
Ihana (kulmakarvaidolini ^_^) Mami Go Go -Minttu voitti Lifie-kategorian. <3
.
Ja koska rakastan hiusjuttuja, laitan tähän vielä parit hiuskuvat. :) Luottokampaajani, ystäväni Leena teki minulle tällä kertaa hattarakampauksen:
(Täytyy muuten sanoa että niin hullulta näyttää nyt nuo Leena-linkin postauksen kullanvaaleat hiukseni... Kumman nopeasti sitä tottuu pois koko elämän ajan mulla olleesta väristä :) Linkin postauksessa Leena teki minulle makean ompelukampauksen :))
Miehen mielestä hiukset oli ihan "ysärit". :) No mutta sehän on vain trendikästä nyt, eikö...?
Hiukset tänä aamuna. :)
Monen silmään kenties tosi yksinkertainen, tavallinen look mutta minulle jotain ihan erilaista kun hiukseni ovat normikuosissaan niin lättänät ja päänmyötäiset.
Pienistä asioista iloa! :) Ihailen kuohkeaa tupeeraustani vielä tämän päivän ajan ^_^
.
Mun mielestä muuten juhlalookeissa on parasta se, että joku laittaa mun hiukset ^_^ Ei se, että saa laittaa mekon tai jotain ns. parempaa päälle. :) Pukeutumisjutuissa en ole lainkaan mukavuusalueellani ja "hienommat vaatteet" saa olon aina epävarmaksi, mutta ihanat hiukset taas kohottavat itsevarmuutta ja ikäänkuin tasapainottavat tilanteen ^_^
Sain viikonloppuna häissä poikkeuksellisen makean mieliteon ja söin ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen ihan reilusti vehnää ja sokeria.
No, reilusti ja reilusti, mutta omaan tasooni huomattavan paljon. Kiintiö tuli todellakin täyteen vähäksi aikaa ja sokeriövereiden jälkeen oli hetkellisesti huono olo, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. :)
Olen vhh:lle vaihdettuani maistellut sokerisia jälkiruokia niin harvoin, että pystyn suunnilleen muistamaan ja nimeämään kaikki tapaukset viiden vuoden ajalta. Käytännössä kaikki kerrat ovat liittyneet johonkin erityistilanteeseen kuten tähtiravintolan maistelumenuun. Yleensä muutama lusikallinen on riittänyt koska makeaa ei tee mieli ja olen halunnut maistaa gourmet-jälkiruokia silkasta mielenkiinnosta.
Häissä havahduin yllättäen tunteeseen, että minun teki mieli kakkua. No, silloinhan sitä otetaan. Sokerittomuus on minulle elämäntapa ja välttelen sokeria tietoisesti niin pitkälle kuin mahdollista, mutta nyt kun olen siitä täysin vieroittunut ei satunnaisilla syrjähypyillä ole merkitystä. Ne pikemminkin vahvistavat voittoani sokerikoukusta.
No mutta mitäsmitäs, nyt tää kuulostaa siltä että jotenkin kokisin tarvetta selitellä kakkukohtaustani :D Ei ollut tarkoitus. En tosiaan halua että otatte näitä juttuja liian vakavasti vaikka itse vakavasti sokeriin suhtaudunkin. En halua syödä sokeria mutta osaan myös suhtautua huumorilla siihen miltä vakaumukseni saattaa ulkopuolisille näyttää. :)
Ranskassa on omansalainen hääkakkutraditio ja meille tyypillisen ”kakku-kakun” sijaan tarjolla on pienistä kermatäytteisistä tuulihattu-tyyppisistä leivoksista koottu, karamellisoidulla sokerikerroksella kuorrutettu pyramidi, croquembouche.
Croquembouchen lisäksi tarjolla oli erilaisia pieniä leivoksia.
Koska sokeritielle olin lähtenyt, päätin maistaa myös muutamia pikkuleivoksia vaikka mieliteko kohdistui nimenomaan croquembouche-pyramidiin.
Melkein rikollisen olon vallassa (no tää ois nyt just sitä huumoria) lohkaisin palan tuulihattupallukasta.
Ensipuraisu oli kuin väkivaltainen hyökkäys suussa. Paksun sokerikuorrutuksen imelyys sai makuhermot värisemään odottamattomasta aistimuksesta. Kasvoille puristui spontaani irvistys vähän samaan tapaan kuin sitruunaa haukatessa. Mutta ei kakku pahaa ollut, ei tosiaankaan. Se vain oli täysin odotetusti liian makeaa sokerittomuuteen tottuneelle makuaistilleni.
Kovan kuorrutuksen alta avautui ilmavan choux-taikinan ja vaniljaisen, kermatäytteisen sydämen pehmeä luonne. Kun unohdetaan korkea makeustaso, kakku oli erittäin hyvän makuinen ja rouskuvia ja pehmeitä elementtejä yhdistävä rakenne suorastaan koukuttava.
En ole koskaan ollut perinteisten sienimäisille sokerikakkupohjille rakennettujen täytekakkujen tai raskaiden hillotäytteiden ystävä. Ilmavat tuulihattu- ja lehtitaikinat ovat enemmän mieleeni, tälläkin pohjalla croquembouche hienostuneella vaniljatäytteellään veti pisteet kotiin.
Entä muut jälkiruokamaistiaiset?
Tähän mä pystyin. :)
Vadelmaleivonnainen oli herkuista vähiten makea ja se haarukoitui suuhuni kokonaan. Sienikakkumaisesta kerrossuklaaleivoksesta meni puolet, se oli aika tavanomaisen tyylikkään kahvilaleivonnaisen makuinen kostealla koostumuksella. Hedelmäisen kreemitäytteen (ehkä mangoa ja passionhedelmää) sisältänyt leivos oli kaikkein makein ja täytteen imelyys sai koko suun kihelmöimään.
....siltikin, hain croquembouchea vielä kaksi palluraa lisää ^_^
Kakkueksperimentin jälkeen kasvoilla tuntui suklaalevyövereistä tuttu kuumotus ja kihelmöinti. En tiedä onko tämä "suklaalevyefekti" tuttu kenellekään muulle, mutta silloin kun itse vielä söin makeisia, seurasi suuren suklaamäärän syömistä aina punoitus ja kuumottava tunne kasvoilla. Nimenomaan suklaan, efekti ei liittynyt makeisiin ylipäänsä.
Kakkua oli tarjolla vielä aamiaisellakin mutta ei, enää en ottanut :)
.
Makean mieliteottomuus on asia, joka tuntuu aina herättävän kummeksuvia reaktioita. Ajatus siitä, että jollekulle maistuvatkin makeaa enemmän suolaiset herkut, on toisten mielestä suunnilleen anarkismia. Ehkäpä sokeriteollisuuden ja sokerin ylivallan kritisoimisessa jotain anarkistista onkin... :p :) Mutta sokerin välttely ei tietenkään aina ole poliittinen kannanotto, kuten ei minunkaan kohdallani. Mieltymykset ovat yksilöllisiä ja niin luontaista kuin sokerista pitäminen ihmiselle onkin, siitä voi myös tottua täysin pois.
Minun valintani kun tekee mieli jotain makeaa: punaposkinen, mehukas, rapsakkaasti rouskahtava omena. Yhden croquembouche on toisen honey crunch. ^_^ Omenaihmiset - jos ette ole vielä maistaneet honey cruncheja niin maistakaapa, ovat ihan törkeän hyviä! Google tiesi kertoa että lajiketta pidetään jonkun arvion mukaan maailman parhaana tuoreena syötävänä omenana :)
Kasviksia kun tykkään syödä, niin meidän juhannuspöydässä nähtiin jälleen kasvisvoittoinen lisukekimara. Salaatit ovat minun juttuni, ja vaikka arkena olen jumittunut syömään saman peruspohjan salaattia kurkku-tomaatti-vihersalaattilinjalla, juhlapäivinä innostun kokeilemaan uusiakin reseptejä.
Tänä juhannuksena valitsin pöytään kaksi hedelmäistä ja kaksi vihreää salaattia. Inspiraatiota hain mm. Ulrika Hofferin Good Mood Food - ja Celia Brooks Brownin Uusi Kasviskeittiö -kirjoista - ja jostain ulkomaisesta ruokalehdestä jota satuin selailemaan Suomenlinnan ravintolassa ^_^
Aijoo - ja valmistin myös violettia kalaa ^_^ <3
Kun näin Ulrika Hofferin kirjassa reseptin; Lila fisk i paket tiesin, että tuohan on kuin mulle luotu annos :D
Keitä kvinoa ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. (En laita ohjeisiin määriä koska se riippuu ihan syöjien määrästä :)) Marinoi ohueksi suikaloitua punasipulia etikka-suola-sokeriliemessä vähintään 20 minuuttia. Käytä loppu marinadi salaatinkastikkeena yhdessä oliiviöljyn kera. Sekoita muut salaatin ainekset kuin kvinoa ja mausta pikkelikastikkeella ja oliiviöljyllä. Levitä tarjoiluastialle kvinoapeti ja kasaa päälle muu salaatti, möyhi kivan näköiseksi kokonaisuudeksi :)
Mums :) Pehmeän persikan ja kirpsakan makean sipulin liitto lempeän kvinoan seurassa oli todella onnistunut.
Rucola olisi tuonut salaattiin kivasti lisäsärmää mutta loppu mikä loppu.
Pariloi tai paista ohuiksi suikaloidut, oliiviöljyllä maustetut kesäkurpitsat. Laita paistetut kesäkurpitsat kulhoon ja valuta päälle valkoviinetikkaa (n. 4 tl kiloa kesäkurpitsaa kohden, eli ei paljon) kun kurpat ovat vielä lämpimiä. Lisää suola ja pippuri ja anna jäähtyä. Revi sekaan tuoretta minttua ja murenna päälle fetaa.
Tässä salaatissa minttu on todellakin se juttu, it makes all the difference :)
Kuutioi bataatti pieniksi lohkoiksi ja mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Paista bataattia noin. 15 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä. Paahda siemenet pannulla. Kokoa tarjoiluastialle bataatti, kikherneet, revitty persilja ja kuutioidut mansikat. Sekoita yhteen oliiviöljy ja sitruunamehu ja kaada salaatin päälle. Ripottele päälle paahdettuja siemeniä.
Pilko kala annospaloiksi. Raasta appelsiinin kuori ja purista mehu, sekoita kuori ja mehu yhteen. Jaa kalapalat leivinpaperiarkeille ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää päälle appelsiinimehua ja mustikoita ja nokare voita tai kookosrasvaa. Sido leivinpaperinyytit kiinni nyörilllä tai kääri nyytit folioon. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia palojen paksuudesta riippuen. Anna kalan jälkikypsyä nyyttien sisällä huoneenlämmössä vielä hetki ennen tarjoilua. Viimeistele tuoreella tillillä (jos tykkää voimakkaammasta tillin mausta, tillin voi laittaa jo nyytin sisään uuniin.)
Suikaloi kaalit ja sokeriherneet pieneksi tai aja monitoimikoneessa silpuksi. Tee kastike: sekoita 2/3 bulgarian jogurttia ja 1/3 majoneesia, sitruunamehua (maun mukaan, en osaa sanoa määrää, kunnes tulee sopiva happamuus :)), suolaa ja pippuria. Lisää halutessasi vähän makeutta.
Tämä coleslaw oli aivan erityisen rapea kiitos raa'an parsakaalin ja sokeriherneiden jotka rouskuivat hampaissa ihanasti :) Se oli juhannuksen salaateista kenties arkisin mutta nousi raikkaudessaan juhannusvieraiden suosikiksi.
Värikkäät ruoka-annokset ovat ilo silmälle :)
Mustikkakala vaikutti minusta maullisesti niin hullulta ajatukselta että se oli tosiaan pakko kokeilla - vaikka vähintään jo värinsä puolesta! ^_^ Maku oli yllättävä - ei itse asiassa juuri lainkaan makea appelsiinimehusta huolimatta. "Tyylikäs ja hienostunut", oli juhannusseurueen arvio. Tykkäsin!
Alkupaloina tarjoiltiin mm. uunipaahdettuja Roquefortilla täytettyjä suippopaprikoita jotka ovat Mr. Karkkipäivän "speciality". Misteri bongasi tämän superhelpon kahden raaka-aineen reseptin jostain aikoja sitten ja paprikoista on muodostunut illallispöytiemme vakioherkku.
Sinihomejuustoksi kannattaa valita nimenomaan Roquefort, muilla, etenkin miedommilla sinihomeilla maku ei pääse oikeuksiinsa. Roquefort + suippopaprika ovat taivaallinen liitto :)
Grillatut sienet kuuluvat nekin mökkiruokien ykkösherkkuihin. Ja kyllä, nuo pekoniin käärityt versiot näyttivät taas niin houkuttavilta... ;) Heheh. Pitäydyin totta kai tuorejuustolla maustetuissa ^_^
Tällä kertaa jälkiruokajuustot muuten jäivät syömättä, ohoh...! ;)
Äänestän itse juhannuksen suurimmaksi hitiksi bataatti-mansikka-salaattia, aivan tajuttoman hyvää :) Bataatin ja mansikan makeat maut sulavat suussa ikäänkuin toffeiseksi sinfoniaksi... Kannattaa kokeilla :)
*
Juhannusarvonnoissa Essien kynsilakat voitti nimimerkki Tiuku ja The Body Shopin seerumin nimimerkki PiiA. Onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
Eilen illalla oli juhlamatkan main event eli THE juhlat.
Tässä nopea setti fiilis- (ja MEIKKI ;))kuvia illalta. Ajanpuutteen vuoksi en ehdi tekemään kuin tällaisen lyhyen katsauksen, matkan aikana tulleisiin kommentteihin ehdin vastaamaan vasta Suomeen palattuani.
Ja niitä kumppareita muuten tarvitaan tänään ;) Olemme menossa johonkin luolajuttuun, bussi lähtee 5 minuutin kuluttua.
Diana: "Jätä nuo sun hiukset ihan vain noin, rock, en mä noille mitään muuta tekisi kuin laittaisin kiinni".
Diana tupeerasi tupeeraustaidottoman hiukset, ja minä meikkasin meikkaustaidottoman naaman. Vaihdantataloutta :)
Dianan meikki syntyi tällä setillä. NYXin Pore Filler teki taas upeaa jälkeä, ei voi muuta sanoa.
Valmis juhlalook.
.
Juhlapaikkana oli hotellimme uima-allasalueen ravintola:
Eiliseksi oli luvattu sadetta mutta se loisti koko päivän poissaolollaan eikä ilta olisi voinut olla kauniimpi. :)
Minä ja "mun" perhe <3
Kyllä, ponit oli messissä ja suoriutuivat illasta erinomaisesti. :) Kukaan ei edes tallonut niitä tanssilattialla ^_^
Upea Diana.
Alkupalapöydän antimia.
Jälkiruokaan saakka ei tämä nainen tällä kertaa pärjännyt, juustot jäivät vaille ottajaansa... ^_^ (Syytän kalaherkkuja notkuvaa alkupalapöytää..)
Kiitos Tomas :)
Huhhuh. Enpähän ole ennen ollut mukana tällaisessa viimeiseen saakka yllätyksen säilyttävässä jännitysnäytelmässä.
Vieläkin on ihan epätodellinen olo, tapahtuuko tällaista oikeasti? :D Heräsin aamulla Maarianhaminassa kuvitellen päätyväni Tanskaan, Tallinnaan tai eksoottisimmillaan ehkä Berliiniin, mutta 10 tuntia myöhemmin olinkin tällaisissa maisemissa:
Iiiik!!
Juhlien isännällä ei ollut mitään sitä vastaan että raportoin matkasta blogiin (olin ihan että jos tätä en pääse jakamaan niin varmaan poksahdan..!), joten tässä kertomus torstai-päivästä 5. toukokuuta. Kaikkeen sitä pääsee elämässään mukaan..!
Kokoonnuimme aamulla kello 7 ja pakkauduimme laukkuinemme bussiin.
"Vi samlas klockan 7 och frukost äter vi ombord", oli juhlien isäntä kertonut. Ombord, kaikki meistä olivat tietysti tulkinneet sen laivaksi.
Hämmennys olikin valtava kun bussi kääntyi liikenneympyrässä ihan toiseen suuntaan kuin kohti Eckerön satamaa... Nimittäin...
Lentokentälle. Bussissa kantautui epäuskoisia huudahduksia ja muminaa siitä, että tässä vielä yritetään hämätä, kohta me käännytään takaisin Eckerön tielle. Vaan ei, lentokentällä koko joukko komennettiin ulos bussista ja sitten vain laukut check-iniin.
Mitä ihmettä.....
Vielä check-in-jonossakin moni epäili huijausta, kohta kiitotielle kurvaa bussi ja jatkamme matkaa satamaan.
Mutta alkoi vakavasti näyttää siltä, että lentokoneeseen tässä oltiin menossa.
Olin niin puulla päähän lyöty (enkä suinkaan ainoa) että en edes osannut hermostua lennosta ja tavallisesti minua niin piinaava lentopelko unohtui kokonaan.
Pian Maarianhaminan kentälle laskeutui vuokrattu kone. Vieraat kiljahtelivat epäuskoissaan. "Det här kan bara inte va' sant..."
Totta se oli jo kohta mentiin koneeseen.
Koneen portailla meillä oli virallinen kuvaushetki.
Lahjojen sijaan syntymäpäiväsankari oli toivonut vierailta lahjoituksia LoveNepal-järjestölle joka työskentelee lasten seksiorjuutusta vastaan. Järjestölle lähtevä lahjoitus toi lämpimän tunteen rintaan.
Koneessa odotimme, että kohteemme viimein paljastuu pilotin kuulutuksen muodossa. Vaan ei. Kohde paljastuisi vasta kun laskeudumme. Lentoaika: 5 tuntia 45 minuuttia.
Jouduimme yhä suuremman häkellyksen valtaan. Alkoi olla selvää että olimme menossa vähän kauemmas kuin Tanskaan...
Sitten vain ilmaan..!
Lennon edetessä arvailut kohteesta tiivistyivät. Marokko? Dubai? Kanaria..?
Ei, ei näytä Dubailta ainakaan... Lyhyt kiitotie sai minut viimeistään tajuamaan kohteen. :) Täällä olen ollut aiemminkin.
Madeira!
Kentällä meidät toivotettiin tervetulleeksi synttärijatkoille ja bussi kuljetti meidät saaren pääkaupunkiin Funchaliin. Leuat loksahtelivat jälleen auki kun bussin ovet avautuivat viiden tähden hotellin edessä.
Voiko tämä enää olla todellista... Kävelin hotellin puutarhaan ja sain lasin kuohuvaa käteeni.
Minäkö olin oikeasti nyt madeiralaisessa luksushotellissa...?
Kyllä minä olin. :)
Baltiakin olisi ollut tosi mieluinen kohde, mutta kyllä tämä ylitti kaikki odotukset.
Aurinkokin kurkisti esiin kilistäessämme lasejamme juhlasankarin kunniaksi. :) Mikä fiilis! :)
.
Loppupäivä kului oman vapaan ajan ja juhlaohjelmaan kuuluvan kiertoajelun ja illallisen merkeissä.
...ja osan kohdalla ilta jatkui pitkälle yöhön...
Skål på den saken! :)
Mikä päivä.
...ja tätä jatkuu vielä sunnuntaihin. :)
Ai hitsi että rakastan yllätyksiä. Huomenna pääsen osalliseksi varmaan jännimpään sellaiseen koskaan - en yhtään tiedä missä huomisiltana edes pääni tyynyyn painan. Tukholmassa? Turkissa? Albaniassa?
Tiedän vain että minun on oltava eräässä osoitteessa huomisaamuna kello 7.00, passi mukaan pakattuna.
Kyseessä on ehkä varmasti suurimmat ja jännimmät jatkot joille pääsen koskaan osallistumaan. Bileet järkkää Ahvenanmaan-perheeni isä joka täytti viime vuonna 50. "Faija" ei ehtinyt järjestää kemuja varsinaisena juhlavuonna, ja päätti tänä vuonna panna kasaan synttäreilleen jatkot, eikä mitkään ihan pienimuotoiset sellaiset. Yleensä yllätysjuhlissa yllätyksen kohteena on sankari, mutta nyt pöytä on käännetty ympäri: yllätys odottaa meitä vieraita. Pippalot eivät kestä yksi tai kaksikaan päivää vaan neljä, torstaista sunnuntaihin, ja 55-päinen vierasjoukko viedään juhlimaan salaiseen mysteerikohteeseen.
Meille on kerrottu vain että passi ja matkavakuutus tulee olla mukana. Tämän lisäksi nimettiin muutamia vaatekappaleita mitä tulee pakata. Listalla oli mm. juhlavaatteet kolmeksi illaksi, kumisaappaat, hienommat shortsit (!) ja uikkarit.
Ja minulta on tilattu juhlameikki perheen äidille :)
Katsoin tilaisuuden My Little Pony -kenkieni ulkoiludebyytin arvoiseksi, Parikat on pakattuina ja valmiina bileisiin! :)
Kokoonnumme huomenna kello 7.00 osoitteessa x Ahvenanmaalla josta kuljetus vie meidät laivaan, tämän verran on paljastettu huomisen ohjelmasta. Suuntaamme siis varmasti Ruotsiin, siitä ei ole epäilystä koska Ahvenanmaalta ei lähde tuohon aikaan muualle laivoja. Mutta jatkuuko matka Ruotsista..? Onko passi-määräys vain hämäystä vai suuntaammeko todella jonnekin johon tarvitsee passin..? Pohjoismaissa passia ei käsittääkseni tarvita... Eikä EU:ssa Schengen-alueella.
Olen koko kevään miettinyt pääni puhki mihin saattaisimme olla menossa ja vahvin kandidaatti on Baltia, Tallinnaanhan pitää aina ottaa passi mukaan. Tukholmasta menee laivoja niin Tallinnan kuin Riikaankin. Paitsi että... hmm, ovathan Baltian maatkin Schengen-aluetta..?
Ei tuokaan logiikka siis pätenyt! Seuraava arvaus on Tanska ja passi on ehkä tosiaan vain bluffia, ei me mihinkään kauas varmasti olla menossa, veikkaan bussi- tai laivamatkaa Ruotsista eteenpäin. Lentolippujen kustannus koko porukalle kuulostaa jo vähän epätodelliselta...
Juhlasankari ja hänen vaimonsa ovat onnistuneet pitämään kohteen salaisuutena jopa perheen lapsilta, kukaan muu kuin he kaksi eivät tiedä mihin olemme menossa. Uskomatonta että joku onnistuu pitämään Ahvenanmaan kokoisessa paikassa näin suuren jutun salaisuutena monta kuukautta. Saarella on varmaan käyty aikamoista supinaa sen jälkeen kun kutsut saapuivat tammikuussa.
Jos minusta ei siis kuulu neljään päivään... niin olen jossain kehitysmaassa johon internet ei vielä ole saapunut ^_^ Muussa tapauksessa aion blogata matkalta.
On kyllä niin kutkuttava tunne ettei tosikaan. Mihin me päädytään huomenna? Ja mihin tarvitaan kumppareita..?
The Hangover, Part 4...? (Toivottavasti ei...! ^_^)
Jep, mulla on tänä vuonna aikamoinen viehtymys glögiin, kuten on tullut todettua.
Yksi päivä teki mieli jotain raikasta ja viileää jouluista juomaa, ei lämmintä.
Ajatus: entä jos maustaisin omenasiiderin glögimausteella...? Saisin ikäänkuin vaaleasta glögistä viileän ja kuplivan version.
Tuumasta toimeen: glögimausteita ja omppusiideriä muhimaan pulloon noin kolmeksi tunniksi, ja juoma oli valmis :) Ihan sairaan hyvää!
Seuraavana päivänä syntyi punainen versio karpalolonkerosta :) Nämähän sopivat vaikka joulusaunajuomiksi jos olut ei maistu! ^_^
Tee-se-itse raikas glögijuoma!
Tarvitset:
1. Karpalolonkkua punaiseen versioon, omenasiideriä vaaleaan versioon.
(Hmm, ei varmaan selvinnyt jo tuossa ylempänä ^_^ Noo, kiva laittaa vähän lisää kuvia :))
2. Pienirakenteista glögimaustetta ja tyhjän pullon johon kaadat siiderin/lonkeron + mausteet tekeytymään. (Tai tottakai - jos ostat juomasi valmiiksi pullossa, kaadat glögimaustetta sinne :) Pullo tarvitaan jos juomasi on tölkissä, muuten hiilihapot karkaavat.)
Minä laitoin puoleen litraan noin teelusikallisen glögimaustetta.
.
Jos kardemumma muuten tuntuu oudolta yhdistää siideriin tai lonkeroon, niin Punnitse & Säästästä löysin tosi hyvän kardemummattoman glögimausteseoksen jossa on kanelia, appelsiininkuorta, neilikkaa ja inkivääriä.
Kokeilin hauduttaa yhden koesatsin yön yli, mutta tuolloin juomasta tuli vähän liian mausteista. 2-5 tuntia on sopiva aika, eivätkä hiilihapotkaan ehdi siinä ajassa lähteä juomasta.
Siivilöi glögimausteet juomasta vaikka teesihdin avulla ja ei kun hörppimään! :)
Juuri tässä nautiskelen itse omenaversiota :)
Hyvää joulua! <3
*
P.S. Sain juuri testiin uuden Hollywood-tähtienkin suosikiksi mainitun, vähän spesiaalimman merkin meikkejä. Eilen kokeilin sarjan luomiväriä: 10 minuuttia ja se oli jo viiruilla. Illalla otettu kuva sulaneesta meikistä oli vielä hienompi! ^_^ Stay tuned!
Voi misteriä mitä missasit... En saanut tällä kertaa herra Karkkipäivää mukaani syksyn blogigaalaan, koska työasiat kutsuivat miestä maantieteellisesti toiseen sijaintiin.
No, "korvaavassa" avec-pariskunnassa ei todellakaan ollut valittamista, ja itse ilta Halloween-teemoineenkin oli hauskin blogigaala jossa olen tähän saakka käynyt. Kummasti se pukuteema vain lisää tunnelmaa :)
Ja menikö joltain ohi että mulla oli paras tukka koskaan!! Siis mun mielestä! En pääse yli kuinka paljon tuosta ponitukasta tykkäsin...!
Kiitos siitä kuuluu kampaajaystävälleni Leenalle, joka on monelle vanhemmalle lukijalle blogista tuttu vuosien varrelta. Pitänee kohta tehdä Leenalle oma tägi blogiin kun nainen alkaa olla niin vakiokamaa Karkkipäivässä :)
Tupla-aveccini Leena ja Philippe ennen ja jälkeen oman juhlalookkinsa.
Minun oli tarkoitus saada gaalailtaan My Little Pony -aiheinen meikki/maski (se oli se projekti johon etsin meikkaria aiemmin viikolla), mutta meikkaajani perui keikan lauantaiaamuna joten olin ilman maskia.
Aina niin idearikas Leena keksi hätäavuksi, että tehdään mulle meikin sijaan ponihiukset! :) On kuultu huonompiakin ideoita! :D
Tukka oli niin överi ettei mitään järkeä ja siksi se oli aivan paras!
.
"Marie Antoinette Goes Cuckoo". Leenan antama nimi mun hiuksille :)
Ja hei, enkö luvannut että meikkibimbo palaa... ;) Jos tämä meikki ei näytä bimbolta niin en tiedä mikä näyttää :D
Kynnet olisivat saaneet olla pinkit, mutta no, kukas niitä siellä hämärässä huomasi... Ja mätsäsihän ne kuitenkin silmämeikkiin :)
Mekkokin oli viime hetken hätälaina Leenalta.
Minun oli tarkoitus laittaa sisareltani lainaama aivan ihana pikkumusta (omat pikkumustat on nyt kaikki käytetty gaaloihin :D En tod. enää osta uutta vain näitä tilaisuuksia varten ;)), mutta vaikka olin sovittanut sitä aiemmin, se osoittautuikin h-hetkellä aavistuksen liian väljäksi. Olkaimettomana olisin joutunut nykimään sitä tissien kohdalta koko illan kun se valui... A-kuppisten ongelmia...
Onneksi Leenan kaapista löytyi aika lailla täydellinen mekko, oi että ihastuin siihen! Se on muuten Guessin, joku kysyi tuolla aiemmin.
Muistatteko vielä viime syksyn lookkini? Nuokin hiukset Leenan ideoimat. ;)
Kumpi look parempi? :) Tämä vai viime vuotinen?
*
Mutta sukelletaan sitten itse gaalan tunnelmiin. :) Tämän kertainen Indiedays Blog Awards järjestettiin Helsingissä The Tiger -yökerhossa.
En tiedä onko The Tiger aiempia gaalalokaatioita suurempi, mutta tällä kertaa tungos ei ollut niin mahdoton kuin viime vuosina, eikä varpailleni tallottu kertaakaan illan aikana. Olisin siis voinut laittaa ne ponikengät... ;)
Tämä oli hauska hetki. Pysähdyin ottamaan tytöistä kuvaa (paparazzimaisesti lupaa kysymättä :p), ja sinihiuksinen tyttö juoksiki sitten perääni kun lähdin eteenpäin.
Valmistauduin poistamaan kuvan kamerasta, mutta tytöllä olikin ihan muuta asiaa.
Hän kertoi olevansa blogini lukijoita ihan ensimmäisestä vuodesta saakka, ja että juuri minä olen inspiroinut häntä kiinnostumaan meikkauksesta ja sitä myöten maskeerauksesta.
Illan look oli hänen ensimmäinen maskeerauksensa, tai ilmeisesti ainakin julkinen sellainen. Upeaa työtä! :) Huikeaa ajatella, että minä, ihan perusmeikkari joka vain tykkään höpöttää meikeistä ja vääntää rautalangasta jotain varjostuksen kulmaa ja siveltimen merkitystä, inspiroin toisia tällaiseen taiteeseen...! Wow!
Leena 50-luvun henkisessä lookissaan.
Aina niin tarttuvasti hymyilevä Iina erottui yleisön joukosta hänkin ponimaisuudellaan :) <3
Juulia kertoi, että mun eyeliner-postauksen ajoitus ei kuulema olisi voinut olla parempi ;)
Hän oli hankkinut jutun innoittamana geelieyelinerin ja illan nukkesilmät olivat syntyneet sillä. "Ihan älyttömän hyvä rajaustuote!", Juulia intoili. :) Jee!
Välillä muistin katsoa vähän illan virallista ohjelmaakin ^_^ :D
Mutta ihmisten joukossa kiertely ja lookkien kuvailu oli kieltämättä kiinnostavampaa :)
Kun pystit oli jaettu otimme tanssilattian haltuun.
Mun äijä ei tykkää tanssia. On se muuten ässä tyyppi mutta voisi joskus vähän tanssia ^_^
Ja ketäs täältä löytyy...? Upea joukko kauneusbloggaajakollegoitani. :)
Tytöt olivat olleet Sensaisti-Marin luona etkoilemassa ja meikkailemassa, ja kaikkien lookit olivat aivan mahtavat. Toiset ne osaa, minä sudin lilaa luomeen :)
Marin blogissa on paremmat kuvat tyttöjen lookeista, käykää ihmeessä katsomassa. Mari on aivan ilmiömäinen meikkaaja
Glitz & Glam -blogin Minna.
Miten niin liikaa? -blogin Elisa.
Eyeshadow And Flame -blogin Ilona.
Nutturapää-blogin Myy.
Ja Karkkipäivä-blogin Sanni.
Aikakoneella suoraan 80-luvulta ;)
.
Makeup rundown:
Silmät
Shiseido Violet Visions -voideluomiväri (pohjustus)
MAC jauhemainen pigmentti Violet (liikkuvalla luomella)
MAC-luomiväri Stars'n'Rockets (luomivaossa)
Pure Luxe -mineraaliluomiväri Pink Ice (kulmaluulla)
IsaDora -geelieyeliner (musta)
MUFE Aqualiner (kimaltava violetti, mustan päällä)
Iho
MUFE HD Foundation #130
Lumene Sun Radiance Skin Tone Perfector #20 Perfect Tan (miksattu meikkivoiteeseen)
Lavera-irtopuuteri
MAC Mineralize-poskipuna sävyssä Pleasantry
Benecos-highlighter
Huulet
Viva La Diva -huulipuna #30 Hard Rock Sweetie
Viva La Diva -huulipuna #32 Back Stage
.
Hotellille päästyä vaivuin tuijottamaan hiuksiani peilistä. Voitte kuvitella aavistuksen säälittävän tilanteen...
Juhlista palaava keski-ikää lähestyvä nainen, "pimpattuna" gaalalookkiin joka on kaukana hänen omasta tyylistään, hiukset jollaisia hän ei koskaan osaisi itse laittaa... Hän näyttää joltain muulta... Hän katsoo peiliin ja haluaisi aina näyttää siltä. Illan juomatarjoilun luoma pörröisen utuinen tila mahdollisesti vielä vahvistaa naisen tunnetta siitä, että hän ei haluaisi luopua hetkestä, mennä nukkumaan, irtautua peilin näkymästä. Nuo hiukset.... Ne pitäisi nyt riisua pois. Nainen kumartuu peiliä kohden kamera kädessään. Hän haluaa vielä ikuistaa toisen versionsa.
Sitten hän irrottaa hiukset pinni kerrallaan ja menee lopulta nukkumaan. Kasa pastellinsävyisiä jouhia tyynyn vieressä.
Seuraavana päivänä hän palauttaa mekon ja on taas oma itsensä.
Sellainen oli tämänkertainen Blog Awards :)
