Tänään haluaisin jutella minua paljon askarruttavasta ja kiinnostavasta asiasta: aurinkosuojavoiteet ja suojakertoimet.
Kaikkihan me tiedämme, että UV-säteilyltä kannattaa suojautua, vaikka haluaisikin ruskettua. UV-säteily voimistuu vuosi vuodelta, ja näin ollen myös aurinkovoiteiden suojakerroinsuositukset ovat nousseet sitä mukaa.
Minun lapsuudessani suojakertoimet kuten 4 ja 6 olivat yleisiä. Kymmentä ja viittätoista pidettiin jo korkeina, jostain 20+ puhumattakaan. SK 50 -voiteta ei kukaan käyttänyt, eikä niitä kyllä kaupoissa näkynytkään. Oletan, että niiden myynti rajoittui lähinnä apteekkeihin ja niitä myytiin tyyliin vuorikiipeilijöille tai muille extreme-urheilijoille tai ihosairauksista kärsiville.
Olen kasvanut "auringonpalvojaperheessä", jossa kesän hellepäivistä on aina otettu kaikki irti. Onneksi myös ihon suojaamisesta pidettiin aina huoli, ja olen tottunut rasvaamaan itseni aina kiireestä kantapäähän. Ihoni ruskettuu helposti, mutta jos jätän suojavoiteen laittamatta, iho kyllä palaa. Palamiselta suojaamiseen on tosin aina riittänyt matalin mahdollinen suojakerroin. Olen käyttänyt koko elämäni lähinnä SK 6:a, ja vasta viime vuonna upgreidannut "peräti" SK 10:een.
Mitä suojakertoimen luku sitten tarkoittaa? Tämä on varmaan monelle selvää, mutta kerrataan vielä. Luku ilmoittaa, kuinka kauan auringossa voi oleilla palamatta. Jos siis ihosi alkaa ilman voidetta punoittaa 20 minuutin jälkeen, tarkoittaa SK 6 tällöin, että voit olla auringossa 6 x 20 minuuttia eli kaksi tuntia palamatta.
Vaikka tämä esimerkiksi minun ihollani toimiikin, on kaava käytännössä virheellinen. Suojakertoimet määritetään kokeissa, joissa joko lasilevylle tai ihmisen iholle levitetään huomattavan paksu määrä voidetta (2mg neliösenttimetriä kohden), ja sen jälkeen mitataan kuinka suuri osa UV-säteilystä pääsee läpi tai kuinka pian iho alkaa punoittaa. "Oikeassa elämässä" kukaan ei kuitenkaan laita iholleen niin paljon voidetta. Näin ollen voiteen todellinen suojakerroin on käytännössä vain n. puolet ilmoitetusta.
Nykyään suojakertoimen minimisuositus on 15. Järkevänä pidetään SK 20-30:n käyttöä. Ja fiksuimmat verhoutuvat siihen viiteenkymppiin.
Minä en ymmärrä. Lainaan nyt suoraan ihotautien erikoislääkäri Matti Hannukselaa, joka on kirjoittanut auringon hyödyistä ja haitoista kirjankin. "Jos suojavoidetta levitetään ohjeen mukaan runsaasti, kukaan ei tarvitse edes tropiikissa korkeampaa suojakerrointa kuin 15. Jos suojaus tehdään hutiloiden ja pienellä voidemäärällä, ei edes SPF 50 estä palamista."
Oletan, että minun SK kutoseni on toiminut niin hyvin, koska levitän voidetta suhteellisen runsaasti (en nyt kuitenkaan varmaan tuota labrakokeen määrää) ja lisään sitä aina parin tunnin välein. Miksi siis minun pitäisi siirtyä korkeampiin kertoimiin? Miksi SK 20 suojaisi minua paremmin, kun en pala alemmallakaan? Siinä vaiheessa kun poltan itseni alle kympin SK:lla, niin siirryn varmasti korkeampiin.
Olen aivan ehdottomasti ihon huolellisen suojaamisen kannalla, mutta en vain käsitä tätä suojakerroinhysteriaa. Jos alle SK 15:n voiteet eivät turvallisesti suojaisi UVA- ja UVB-säteiltä, nehän olisi jo kielletty jonkun terveysviranomaisen taholta. Niitä kuitenkin edelleen valmistetaan ja myydään.
Seuraava ihmetyksen aiheeni liittyy myyttiin "korkea suojakerroin ei estä rusketusta." Bullshit. Tätähän hoetaan aina kaikissa aurinkosuojaa käsittelevissä artikkeleissa.
Hei, jos suojakerroin ei vaikuta ihosi päivettymiseen, silloinhan markkinoilla kannattaisi olla vain yksi korkeimman mahdollisen suojakertoimen voide. Jos kerran viidelläkympillä ruskettuisi yhtä hyvin kuin kympillä, miksi kukaan vaivautuisi käyttämään kymppiä tai mitään muutakaan? Mitä tekoa muun vahvuisilla suojavoiteilla edes olisi? Olisihan paljon käytännöllisempää levittää aamulla SK 50 ja unohtaa voiteet koko loppupäiväksi. Jos palat 20 minuutissa, viidenkympin pitäisi - puolitettunakin - antaa sinulle yli kahdeksan tunnin aurinkosuoja! (Olettaen että et kävisi uimassa tai voide ei muilla toimenpiteillä poistuisi iholtasi.)
Siis totta maar korkea suojakerroin hidastaa rusketusta. Sehän on selvä. Itse huomaan eron jo SK 8:n ja SK 15:n välillä. Olen käyttänyt kasvoillani viimeiset viisi vuotta SK 8-voidetta, ja kokeilin ihan mielenkiinnosta yksi päivä SK 15 -voidetta. Kropalla oli SK 10. Makasin auringossa vajaa kolme tuntia. Tulos: vartalolla selvästi syventyneet rusketusrajat, kasvot -- yhtä vaaleat kuin kotoa lähtiessä. Niillä ei näkynyt edes hienointakaan punoitusta.
Jos alkaisin käyttää viittäkymppiä, olisin varmasti kesän jälkeen valkoinen kuin alabasteri. :)
Kolmas ihmetyksen aihe: suojakertoimelliset päivävoiteet vs. aurinkovoiteet.
Nykyään suojakertoimelliset päivävoiteet ovat erittäin yleisiä. SK 15 näyttäisi olevan vakiintunut kerroin tämäntyyppisissä voiteissa, mutta myös korkeampia lukuja löytyy. Kysymys kuuluu: miksi suojakertoimellinen päivävoide ei suojaa ihoa auringolta yhtä tehokkaasti kuin "oikea" aurinkovoide?
Suojakertoimellinen päivävoide ei kuulema anna riittävää suojaa vaikkapa rannalla. Miksi ei? Jos kerran SK-luvun on tarkoitus kertoa, kuinka kauan henkilö voi oleskella auringossa palamatta, miksi se ei yhtäkkiä kosteusvoiteen kohdalla pidäkään paikkaansa? Silloinhan päivävoiteiden SK valehtelee.
Kollegani mietti, että päivävoiteen suoja on aurinkovoidetta huonompi siksi, että päivävoidetta levitetään ohuemmin kuin aurinkovoidetta. No mutta entäs jos levittäisi paksummin? Levitetäänhän aurinkovoiteitakin liian ohuesti. Miksei SK-päivävoide voisi riittää kasvoilla siinä missä aurinkovoidekin?
Jos lukijoiden joukossa on joku tämän alan guru, niin valottakaa ihmeessä tätä mysteeriä. Olen kysynyt asiasta maahantuojien koulutuksissakin, ja saanut vastaukseksi vain hämmentyneitä köhähdyksiä ja selityksiä siitä, että suojakertoimellinen päivävoide on tarkoitettu vain "city-suojaksi". Citysuoja my ass, jos purkin kyljessä on SK 15 tai SK 25, niin täytyyhän sen SK:n silloin olla aivan sama kuin vastaavat aurinkovoiteissa. Jos ei, niin silloin siinä täytyy lukea joku muu luku.
Loppuun lisään vielä, että en missään nimessä halua kannustaa ketään alentamaan suojakertoimiaan tai alkavan aliarvioida UV-säteilyn vaikutuksia. UVA ja UVB-säteet ovat huonoksi iholle, se on varma homma. Ja niiltä todella kannattaa suojautua. Mutta miksi suojakerroinbisnes on niin sekavaa? Mitä ja ketä pitäisi uskoa?
EDIT. Lauantai klo 13.01 Kiitos runsaasta keskustelusta! Jatkan kommentteihin vastailua illemmalla tai sunnuntaina, sillä nyt on lähdettävä rantaan! :)
EDIT 2. Jatkopostaus aiheeseen kera asiantuntijavastausten löytyy täältä.
Nytpäs ajattelin kirjoittaa varsin hassusta aiheesta. Nimittäin kosmetiikkapakkausten "kielestä" ja niiden toimivuudesta työvälineinä.
En tiedä, tuleeko kukaan kuluttaja pohtineeksi tällaisia asioita. Tuskin. Luoja tietää, että en itse nähnyt purnukoita tässä valossa ennen alalle tulemista. Mutta kun puolitoista vuotta sitten syksyllä aloitin harjoitteluni tulevassa työpaikassani, alkoivat ennen niin tavallisilta näyttäneet purkkirivistöt viestiä minulle aivan uudella tavalla. Minun piti alkaa ymmärtää niitä. Minun piti alkaa hallita niitä.
Kun aloin tutustumaan minua ympäröivään purkkiyhdyskuntaan, näyttivät kaikki saman sarjan purnukat ensin ihan samoilta. Havainnointini taso oli suunnilleen tätä luokkaa; "Cliniquet - vihreitä, Lancomet - no noita hopeisia, Clarinsit - aika paljon punaista" jne. Kun saavuin hyllylle, silmäni kiisivät kuumeisina hyllyltä toiselle ja yrittivät painaa mieleen jokaisen eri merkin omaa järjestyslogiikkaa. Yhdellä merkillä tuotteet on sijoitettu nuorimman ihon tuotteista vanhimpaan, toisella merkillä tuotelinjat on ryhmitelty ihotyypeittäin ja kolmannella taas ei ole näennäisesti mitään logiikkaa. "Ai miksi juuri nämä XX:t on tässä keskimmäisellä hyllyllä?" "No ne on sijoitettu asiakkaan silmien tasolle, kun me X-firmassa pidämme tätä tärkeimpänä linjanamme."
Okei.
Kun purkkien ja tuotelinjojen järjestys alkoi jäädä mieleeni, oli seuraavaksi tarpeen muistaa mille eri ihotyypeille ja iho"ongelmille" eri merkeillä on tuotteita. Koska myyjän on täysin mahdoton muistaa ulkoa satoja tuotteita ainakaan ensimmäisen työvuotensa aikana, auttavat asiassa purkit itse. Ja niiden tapa kommunikoida.
Tästä päästään minua niin hurjasti kiehtovaan aiheeseen. Pakkaussuunnittelu. Työskenneltyäni purkkimeren keskellä lukuisia kuukausia, alkoivat purnukat näyttäytyä minulle aivan eri tavalla kuin alussa. Niistä oli tullut persoonia. Huomasin, että toiset merkit vetivät minua puoleensa enemmän kuin toiset. Toiset tuntuivat yksinkertaisesti helpommilta myydä kuin toiset. Puhun samaa kieltä niiden kanssa.
Aloin miettiä, miksi toiset valmistajat suunnittelevat pakkauksensa niin, että ammattilainenkin joutuu kaksi kertaa tihrustamaan, ennenkuin varmistuu siitä onko kyseessä kuivan vai normaalin ihon tuote. Ei ihmekään, että asiakkaat tarvitsevat kosmetiikkaostoksilla apua. On merkkejä, joiden tuotteiden kommunikaatio on kuin tarkoituksella tehty vaikeaksi.
Ja nyt en siis puhu tuotteiden sisällöstä ja tehoista, vaan ainoastaan ulkoisesta viestinnästä.
Lempisarjani on Clinique. Se on kuin tehty myytäväksi. Cliniquessa on myyjän kannalta kaikki kohdallaan. Tuotevalikoima on laaja, ja jokaiselle ihotyypille ja -ongelmalle löytyy tuote. Oli asiakas sitten aknesta kärsivä 14-vuotias, couperosaposkinen 3-kymppinen tai pigmenttiläiskäinen 60-vuotias, hänelle löytyy heti tuote Cliniquelta. Ja tuotteet kertovat minulle yhdellä vilkaisulla, kenelle ja mihin tarkoitukseen ne ovat. Jokaisen pakkauksen reunassa lukee selkeästi, minkä tuotelinjan tuotteita ne ovat. Hydration - peruskosteutukseen. Redness - punoitukseen. Pore - laajentuneisiin ihohuokosiin. Anti-age - aikuiselle iholle. Jne. Helppoa kuin heinänteko. Ja ihotyypit on merkitty sanallisen selityksen lisäksi myös numeroilla. 1 - kuiva iho, 2 - kuiva sekaiho, 3 - rasvainen sekaiho, 4 - rasvainen iho. Voiko olla selkeämpää?
Cliniquen luokse on helppo mennä. Näin se vain on.
Lancôme taas on anti-sarjani. Nämä pakkaukset ovat vaitonaisia eivätkä todellakaan artikuloi selvästi. Kaksi eri ihotyypin voidepurkkia ovat täsmälleen samannäköiset - pientä extra-riche -pränttieroa lukuunottamatta. Entäpä testerit? Niistä et näe edes etupuolelta mille ihotyypille voide on, vaan sinun pitää kääntää purkki. Näitä purnukoita ei todellakaan ole suunniteltu nopeaa silmäystä ja helppoa myyntitilannetta ajatellen. Pisteitä Lancômelle sentään siitä, että tuotelinjat on järjestetty ikä-loogisesti peruskosteutuksesta vaativimpaan ikääntyneen ihon hoitoon. (Tuotteiden hyllyjärjestyksen määräävät muuten maahantuojat, eivät kaupat itse.)
Jos vertaa Cliniquen ja Lancômen anti-age-tuotevalikoimaa, on Lancômella ehdottomasti panostettu siihen puoleen enemmän. Mutta onko se välttämättä selkeää? Cliniquella on yksi kiinteyttävä voide, Lancômella kolme. Heillä on eri kiinteytyksen tasoja. Haluatko kiinteämmän ihon ja samalla madaltaa myös ryppyjä? Vai haluatko kenties uudelleenmuotoilla kasvoja kollageenia ankkuroivalla tekniikalla? Vai kaipaatko ihoosi kiinteyden lisäksi myös täyteläisyyttä? Vaihtoehtojen moninaisuus ei aina tee asiakasta tyytyväiseksi, vaan päinvastoin hämmentyneeksi. Ja mikäli myyjä ei ole käynyt Lancômen peruskoulutusta, voi hänkin jäädä purkkien edessä välillä hämmentyneeksi. Voin kertoa, että ei se ole myyjillekään aina aivan itsestäänselvää, miten "lifting and shaping" ja "lifting and firming" -voiteet käytännössä oikeasti eroavat toisistaan. Enkä nyt puhu vain alalle juuri tulleista.
Pelkäsin pitkään myös Biothermin hyllyä. Hui miten paljon tuotteita ja epämääräisiä tuotelinjoja. Meni ehkä kaikkein pisimpään, ennenkuin aloin kunnolla hahmottaa Biothermin tuotelinjat, vaikka myös Biotherm on kunnostautunut pakkausmerkinnöissä. Ihotyypit on merkitty sekä sanallisesti että värikoodeilla, ja ongelma/tarvekin on ilmoitettu suhteellisen selkeästi. Tuotteiden kommunikaatiossa häiritsevät kuitenkin pakkausten epäyhtenäisyys tuotelinjojen välillä ja kohderyhmän epämääräisyys tiettyjen tuotteiden kohdalla. (Jos joku Biotherm-konsulentti lukee tätä, niin vinkkejä Source Therapien myyntiin otetaan aina vastaan! ;))
Biotherm on kuitenkin helpommin lähestyttävä kuin vaikkapa Lancôme ja Dior, ja imagoltaankin rennompi. Kyllä me tullaan ihan kivasti juttuun Biothermin kanssa.
Dior noudattaa selkeää normal skin / dry skin -merkintää ainoastaan peruskosteuttavassa linjassaan. Muissa tuotteissa käytetään "light and fresh texture / rich texture" -ilmaisuja. Kyllähän ne tietysti ainakin ammattilaiselle kertovat suoraan jotain myös ihotyypistä, mutta keskivertokuluttajalle eivät. Keskivertoasiakkaalle edes ilmaisu 'sorbettivoide' ei välttämättä sano mitään. Kommunikaatiossa olisi siis täälläkin parantamisen varaa. Ihon ongelma/tarve on kuitenkin asiakasystävällisesti painettu pakkauksen yläreunaan, niin että yhdellä silmäyksellä näkee onko tuote ensisijaisesti kosteutukseen, juonteiden hoitoon vai kiinteytykseen.
Viimeisenä esimerkkinä purkkien viestinnästä nostan esiin Weledan. Kun ostin ensimmäisen luonnonkosmetiikan voiteeni (Weleda Iris-päivävoide), en ollut vielä alalla eikä termien "day cream" ja "moisture cream" ero ollut minulle mikään itsestäänselvyys. Ostin voiteen laivalta, eikä tax freen henkilökuntakaan osannut neuvoa siinä, kumpi voideversio iholleni sopisi paremmin. (Eli termit eivät aina ole selviä niille ammattilaisillekaan.) Pitkän arvonnan jälkeen päädyin Day Creamiin, ja sehän meni sitten juurikin väärin.
Weledan Day Cream on huomattavasti täyteläisempää ja rasvaisempaa kuin Moisture Cream, mutta pakkauksessa ei ihotyypeistä puhuttu mitään. Minun iholleni, joka ei ole kuiva, olisi moisture-versio tietysti sopinut paremmin. Melkein tuomitsin koko luonnonkosmetiikan ylirasvaiseksi, imeytymisongelmaiseksi skeidaksi, sillä kuvittelin, että moinen rasvaisuus on ominaista koko "genrelle". Onneksi en jättänyt kokeilua Iiris-päivävoiteeseen.
Kun sitten myöhemmin perehdyin Weledaan tarkemmin, oli Day Creamin ja Moisture Creamin ero päivänselvä. Mutta se todellakin vaati syvällisempää tutustumista kuin pelkkien pakkaustekstien lukeminen. Weleda lienee saanut palautetta muiltakin kaltaisiltani kuluttajilta, sillä pakkausuudistuksen myötä valmistaja lisäsi purkkeihin merkinnät ihotyypeistä. Nyt päivävoiteessa lukee "kuivalle tai erittäin kuivalle iholle" ja kosteusvoiteessa "normaalille ja sekaiholle". Yksinkertainen toimenpide, joka olisi jo aikaisemmin toteutettuna säästänyt minutkin virheostokselta.
Purkkien merkinnöillä ON väliä.
Onko kukaan muu tullut pohtineeksi tällaisia? Nyt en odota kovin monen käden nousevan pystyyn. :)
Hyviä uutisia hajusteallergikoille tai tuoksuyliherkille! Suomessa on kaikessa hiljaisuudessa maaliskuussa avattu pelkästään hajusteetonta luonnonkosmetiikkaa myyvä nettikauppa Tuoksuton.fi.
Ajattelin jakaa linkin kanssanne, kun hajusteettomasta kosmetiikasta puhutaan mediassa aivan liian vähän. Työnikin kautta olen huomannut, että hajusteallergikoilla on oikeasti vaikeaa löytää sopivia tuotteita.
Tässä vielä linkki aiempaan postaukseeni aiheesta:
Hajusteetonta luonnonkosmetiikkaa
(Sisältää hajusteettomien tuotelinjojen esittelyä ja tuotearvioita.)
Muutamaltakin merkiltä on tänä keväänä tullut valikoimaan uudet sävyttävät päivävoiteet, ja niitähän piti tietysti kokeilla.
Diorin sävyttävä päivävoide uudistui jo vuosi sitten, mutta se pääsee vertailuun vasta nyt.
(Selvyyden vuoksi: sävyttävät kosteusvoiteet eivät sisällä itseruskettavia ainesosia, vaan ainoastaan sävyttävät ihoa kevyen meikkivoiteen tavoin.)
DIOR Hydra Life Pro-Youth Skin Tint. 50ml 47,50€ (litrahinta 950€). Suojakerroin 20.
Kun Dior vuosi sitten uudisti sävyttävän kosteusvoidelinjansa, saivat vaaleimmat kalpeaihoisten sävyt kyytiä. Kun entisessä Hydraction-linjassa oli peräti kaksi vaaleille sopivaa sävyä, vastaa uuden Hydra Life -linjan vaalein sävy ehkä entisen linjan kolmosta. Näin ollen pystyn minäkin testaamaan Hydra Life Skin Tint'iä vain päivettyneelle iholleni. Ja kun ihoni on nyt saanut hieman väriä, sopii sävy 01 Natural aika hyvin.
Kuten edeltäjänsäkin, tuntuu Hydra Life Skin Tint melkein meikkivoiteelta. Siinä on paljon pigmenttiä ja se peittää ja tasoittaa ihoa selvästi. Voide jää paikoin näkyviin, se ei siis imeydy ihoon täysin kosteusvoiteen tavoin, ja etenkin nenän kohdalla jälki näyttää meikatulta. Mutta ei todellakaan mitenkään huonolta! :) Koostumus on kermaisen voidemaista ja tuntuu hyvin ravitsevalta ja kosteuttavalta. Kokeilin voidetta ensimmäisen kerran vapaapäivänä enkä laittanut päälle mitään. Tunnin kuluttua levityksestä iho näytti hieman "hikoilevan", pinta olisi siis selvästi kannattanut puuteroida. Seuraavalla kerralla laitoin Skin Tintin töihin meikkipohjaksi ja kiinnitin puuterilla, ja iho pysyi siistinä koko päivän.
Plussat: erinomainen kosteusteho ja käy myös meikkivoiteesta. Miellyttävä tuntu ja tuoksu.
Miinukset: ei sävyjä vaaleille, hinta vähän kirpaisee. Ei sovi kovin hyvin rasvoittuvalle iholle.
Clinique Moisture Surge Tinted Moisturizer. 30ml 31,50€ (litrahinta 1050€). Suojakerroin 15.
Cliniquen uutuus on todella ilahduttava parannus vanhaan Moisture Sheer Tint -versioon verrattuna. Siinä missä Dior heivasi vaaleimmat sävynsä, on Clinique tehnyt päinvastoin; sävyvalikoimaa on laajennettu neljään ja mukaan on otettu kaksi vaaleaihoiselle sopivaa sävyä. Sävy 01 on jopa liian vaalea tämänhetkiselle iholleni, ja otin testiin sävyn 02. Se sopikin täydellisesti.
Moisture Surge on ohuempaa kuin Diorin Hydra Life, mutta sisältää runsaasti pigmenttiä ja tasoittaa ihoa hyvin. Jättää himmeän, kauniin näköisen pinnan. Tykkään! Kosteusteho on myös riittävä ainakin nyt kesän kynnyksellä. Talvella saattaisi olla, että tarvitsisin alle "oikean" kosteusvoiteen. Clinique tuntuu mieltävän uuden Moisture Surge Tintedin enemmän meikkivoiteeksi kuin kosteusvoiteeksi, sillä se on siirretty ihonhoidon puolelta meikkikalustoon ja ohjeissa neuvotaan levittämään voide siveltimellä parhaan tuloksen saamiseksi. Itse levitin sormilla, ja hyvin toimi. :) Tuli sellainen fiilis, että tätä voisin jopa käyttää kesällä.
Plussat: kevyen meikkivoidemainen ja ihoa tasoittava, jättää himmeän pinnan.
Miinukset: kohonnut hinta (pakkauskoko pienentynyt mikä nostaa litrahinnan jopa Diorin yli).
Clarins Hydra Quench Tinted Moisturizer. 50 ml 37€ (litrahinta 740€). Suojakerroin 6.
Clarins tarjoaa edelleenkin edullisimman sävyttävän päivävoiteen selektiivisellä puolella. Uuden HydraQuench-voiteen hinta on kohonnut vain 1,40€ edellisestä versiosta. Ikävä kyllä sävyvalikoima on edelleen markkinoiden huonoimpia. :( Vaalein HydraQuench sävy 02 Beige on reilusti Diorinkin vaaleinta tummempi. Mutta koostumus on kuitenkin parantunut huimasti! Ainakin allekirjoittaneen mielestä.
Clarinsin edellinen sävyttävä päivävoide, Hydra-Care, oli jäykkää ja meikkivoidemaista ja jätti matan pinnan. Uusi HydraQuench on ohutta ja notkeaa ja tuntuu iholla miellyttävän kosteuttavalta. Se ei peitä vaan tuo ainoastaan väriä. Imeytyy nopeasti ja tuoksuu hyvältä. Sävy 02 näyttää ensin aivan liian tummalta ihollani, mutta koska pigmenttiä on suhteellisen kevyesti saan voiteen sulautumaan ihooni loppujen lopuksi oikein hyvin. Iho jää heleän ja kevyesti ruskettuneen näköiseksi. Pieni pohjapäivetys auttoi varmasti asiaa, talvella sävy olisi kuitenkin auttamatta liian tumma.
Plussat: tuo läpikuultavan, terveen värin kasvoille ja kosteuttaa hyvin.
Miinukset: ei vaaleita sävyjä.
Estee Lauder Daywear Sheer Tint Release Formula. 50ml 59,50€ (litrahinta 1190€). Suojakerroin 15.
Estee Lauder on pudottanut 'plus'-sanan pois suositusta DayWear-linjastaan, mutta plussannut samalla hintaa oikein isolla kauhalla. DayWear-voiteen hinta on pompsahtanut peräti 41% (17,50€) vanhasta versiosta. Jestas, sanon minä.
Lauder kutisti viime vuonna sävyttävien päivävoiteiden valikoimaansa pudottamalla pois varsinaiset sävytetyt voiteet, ja jätti jäljelle ainoastaan supersuositun Sheer Tint Formulan. Sheer Tint on väritykseltään vaaleanharmaata, ja muuttuu vasta iholla rusehtavaksi. Sen pitäisi "mukautua ihon omaan sävyyn". Uudistuneen version koostumusta on parannettu jättämällä vanhalle voiteelle tunnusomainen rakeisuus pois, ja lisäämällä antioksidantteja. Kuulema sävynkin pitäisi nyt olla parempi. :) Itse en ehtinyt vanhaa versiota niin monesti kokeilla että pystyisin vertaamaan sävyjä, mutta yhtä läpikuultava tulos on kuitenkin. Voide on hyvin ohutta ja melkeinpä hitusen kuivan tuntuista muihin testivoiteisiin verrattuna, ei peitä yhtään ja tuo kevyesti päivettyneen sävyn kasvoille. Uskon, että sävy kuitenkin sopii kaikille, koostumus on niin kevyt ja pigmenttiä vähän.
Plussat: kevyt, rasvoittuvallekin iholle sopiva koostumus. Tuo kasvoille terveen sävyn. Antioksidanttinen.
Miinukset: hinta.
Mádara Decoface Sun Flower Tinting Fluid. 50 ml 23,90€ (litrahinta 478€).
Tämä voide ei valitettavasti ehtinyt mukaan ylimpään swatch-vertailukuvaan, koska keksin hakea siitä näytteen vasta kun postaus oli käytännössä valmis ja kaikki kuvat otettu.
Mádaralla on kaksi sävytettyä kosteusvoidetta; Moon Flower ja Sun Flower. Moon Flower on vaaleampi ja viileämpi, ja Sun Flower tummempi ja lämpimämpi. Kumpikin sävy on kuitenkin suhteellisen neutraali, ja esimerkiksi minulle menisivät varmasti kummatkin vuodenajasta riippuen. Mádaran voide sijoittuu testivoiteiden joukossa Lauderin DayWearin ja Clarinsin HydraQuenchin seuraan, sillä sekään ei juurikaan peitä vaan tuo ainoastaan sävyä. Sun Flower sulautuu ihooni kauniisti ja korostaa sen kevyttä päivetystä. Voiteen koostumus tuntuu samalta kuin Mádaran Deep Moisture Fluidin eli sekaihon päivävoiteen. Kuivalle iholle tämä ei siis varmaankaan yksinään riittäisi. Tuoksu on tutun madaramainen eli tuo mieleen jonkun yrttipellon.
Plussat: hyvä vaihtoehto luonnonkosmetiikan ystävälle, joka haluaisi käyttää sävyttävää päivävoidetta mutta kokee Dr. Hauschkan sävyttävän voiteen liian täyteläisenä.
Miinukset: mahdollisesti tuoksu, Mádaran ominaistuoksu on erikoinen ja voi vaatia tottumista.
* * *
Tässä vielä linkit aiempiin sävyttävät kosteusvoiteet -postauksiini:
Lancôme, Estee Lauder ja Clinique
Dr. Hauschkan valikoima täydentyi huhtikuun alussa uudella kosteusvoiteella, joka ilahduttaa varmasti ainakin sekaihon omaavia hauschkalaisia. Uutuuden nimi on Melissa-päivävoide, ja pakkauksen kylki kertoo näin:
"Melissa-päivävoide tasapainottaa herkkää, pintakuivaa sekaihoa, joka kiiltää ja punoittaa helposti. Ihossa saattaa myös olla hieman epäpuhtauksia tai tulehduksia.
Kosteuttava päivävoide sisältää sitruunamelissaa, masmaloa ja taikapähkinää, jotka hoitavat ja rauhoittavat ihoa sekä hillitsevät kiiltoa."
Eikö kuulosta lupaavalta? Luulen, että monellakin suomalaisella on tällainen iho, joten tällaiselle tuotteelle on ollut ainakin Hauschkan käyttäjien joukossa tilausta. Hauschkan valikoimaan ei ole entuudestaan kuulunut mitään pintakuivalle mutta rasvoittuvalle sekaiholle tarkoitettua voidetta, vaan tällaisen ihon omaavaa asiakasta on neuvottu sekoittamaan hoitovoide kasvoöljystä ja voidenaamiosta.
Melissa-voiteen nimi tulee tietenkin sitruunamelissasta, ja voide tuoksuukin ihan sille. Todella raikas ja pirteä tuoksu, aika epätavanomainen kasvovoiteissa.
Itseni lisäksi tämän voiteen on testannut kosmetiikkapaneelini Tanja ja Anna. Ja tätä mieltä me olimme:
Sanni (normaali iho): kevyen ja raikkaan tuntuinen voide, tuntuu selvästi kevyemmältä ja vähemmän rasvaiselta kuin muut Hauschkan voiteet. Imeytyy nopeasti, mutta jättää iholle kuitenkin tutun hauschkamaisen "nahkeuden". Miellyttävä voide, mutta pidän itse omalla ihollani enemmän Kevyestä Ruusuvoiteesta. Mitään mattavaikutusta en huomannut, tosin ihoni ei juuri kiilläkään.
Anna (pintakuiva sekaiho, epäpuhtauksia): voide tuntuu humahtavan ihoon nopeasti, täytyi lisätä paikoitellen toinen kerros että voiteen kosteustehot riittivät. Iho jäi vähän nahkeaksi, mutta voide ei tuntunut rasvaiselta levittäessä. Ei pitänyt ihoa mattana, mutta sopi hyvin meikin alle.
Tanja (t-alueelta rasvoittuva sekaiho, kokeilee luonnonkosmetiikkaa ensimmäistä kertaa): tykkäsin voiteesta kovasti. Ihanan raikas tunne kasvoille heti aamusta. Tykkään tuoksusta, tulee mieleen sitruunalaku! Voiteesta tulee aluksi mattapinta, mutta iho ei pysy mattana koko päivää. Parin tunnin päästä iho alkaa kiillellä. Voide toimi meikin alla tosi hyvin, ei rullannut yhtään. Kaikenkaikkiaan hyvä voide. Voisin vaikka ostaakin!
Onko joku lukijoista vielä ehtinyt tutustua Melissaan?
Jos jotakuta kiinnostaisi tutustua, niin voisin lähettää loput testivoiteestani eteenpäin. 30 ml:n tuubista on käytetty vajaa puolet, ja koska minulla näitä testivoiteita riittää, ajattelin laittaa osan eteenpäin niin pääsee joku muukin testaamaan. :)
Huikatkaa siis jos olette kiinnostuneita. Jos halukkaita on useampia, suoritan arvonnan torstai-iltana (14.4.) klo 21.00. Edit. No halukkaita oli tosiaankin useampia. ^_^
KLO 21.00 Random.org arpoi voiteen voittajaksi kattryn. Laitan kattrylle sähköpostia.
Koska minulla on vain yksi iho, ja testaan blogissa paljon tuotteita, päätin värvätä blogin tarpeisiin muiden ihotyyppien edustajia. (Lue: pyysin muutamaa kaveria vakituisiksi koekaniineiksi :)) Näin saatte tuotearvioissa tästedes laajemman näkemyksen tuotteiden toimivuudesta. Minulla on suhteellisen normaali ja "ongelmaton" iho (ei kuiva, ei rasvoittuva, ei mainittavasti epäpuhtauksia), joten en osaa aina arvioida, miten joku tuote soveltuisi toisenlaiselle iholle.
Nyt saatte arviot myös tämän paneeliporukan tytöiltä! :)
Sanna - kuivahko mutta muuten normaali iho. Ei rasvoitu, ei epäpuhtauksia.
Doris - erittäin kuiva, herkkä ja couperoottinen iho. Nenän alueella laajentuneet ihohuokoset.
Tanja - sekaiho, rasvoittuu t-alueelta.
Anna - pintakuiva sekaiho. Usein epäpuhtauksia, mutta iho ei kiiltele.
Automerkki Kian mainosta mukaillen,
"Koska viisi ihoa on parempi kuin yksi iho." ;)
P.S. Koetan saada Make-up For Dummies -sarjan seuraavan osan valmiiksi tämän illan aikana, tai viimeistään huomenna aamupäivällä.
Logona Pur -puhdistusemulsioni on mennyt pilalle.
En ole käyttänyt sitä pariin kuukauteen, ja nyt se on alkanut haista pahalle. Tuote on ollut minulla syksystä 2009 saakka*, ja sen parasta ennen -päiväys on 07/2011. Silti se on selvästi mennyt jo pilalle. Logonan vieressä samalla hyllyllä nököttää Woolworthsin Eye Makeup Remover Milk, joka on ostettu helmikuussa 2008. Se haisee täsmälleen samalle kuin helmikuussa 2008, eikä koostumuskaan ole muuttunut. Mistä ero?
Logona on luonnonkosmetiikkaa, Woolworthsin putsari synteettistä "normi"kosmetiikkaa. Luonnonkosmetiikka säilyy huonommin kuin tavanomainen kosmetiikka. Tämä nyt ei sinällään varmaan ole kenellekään mikään uutinen, niin hyvin varmasti jo luonnonkosmetiikkaa tunnette. :) Mutta ajattelin hieman kertoa, millä tavoin luonnonkosmetiikkaa sitten säilötään.
Synteettiset säilöntäaineet takaavat tuotteille pitkän säilyvyyden, joskus jopa hämmästyttävän pitkän. Itse käytän tällä hetkellä neljä vuotta sitten ostettua shampoota, jonka tuoksu, koostumus tai pesuominaisuudet eivät ole muuttuneet neljässä vuodessa miksikään. Jemmoista löytyy vielä paljon vanhempia suihkugeelejäkin. Luonnonkosmetiikan shampoo ei olisi enää käyttökelpoista noin pitkän ajan jälkeen.
Luonnonkosmetiikassa käytetään säilyvyyttä parantavina aineina mm. alkoholia ja eteerisiä öljyjä. Näiden lisäksi voidaan käyttää luonnollisenkaltaisia säilöntäaineita kuten bentsoehappoa, salisyylihappoa, sorbiinihappoa ja bentsyylialkoholia. Nämä ovat tosiasiassa keinotekoisia aineita, mutta sallitaan luonnonkosmetiikan sertifiointikriteereissä.
Ennenkaikkea luonnonkosmetiikassa pyritään kuitenkin varmistamaan tuotteen säilyvyys pakkausteknisillä tavoilla. Pakkaukset muotoillaan niin, että mikrobien kulku ja valon vaikutukset tuotteeseen minimoidaan. Valmistajat suosivat tuubimallisia ja valoa läpäisemättömiä pakkauksia. Dr. Hauschkan tuotteet ovat ehkä selkein esimerkki pakkausteknisesti hyvin säilötystä luonnonkosmetiikasta. Kasvovoiteet on pakattu metallituubeihin, jotka on vielä sinetöity niin, että tuote ei pääse hapettumaan ennen käyttöönottoa (kuva).
Myös Weleda suosii metallituubeja, mutta ne eivät ole sinetöityjä.
Tuubin ohella pumppupullot ovat hygieenisin tapa pakata kosmetiikkaa. Mitä pienempi aukko josta voidetta otetaan, sitä huonommin sisältö pääsee hapettumaan eivätkä mikrobit joudu tuotteeseen käsiemme kautta. Kannelliset purkit ovat huonoin mahdollinen pakkaus luonnonkosmetiikalle (ja oikeastaan mille tahansa kosmetiikalle), sillä voide pääsee hapettumaan joka kerta kun purkin avaa. Harva jaksaa myöskään käyttää spaattelia voiteen annosteluun, joten voide on hetkessä täynnä mikrobeja.
Luonnonkosmetiikassa tuotteet on lähes järjestään pakattu nokka- tai pumppupulloihin, ja kannellisia purkkeja näkee aniharvoin. Kibio kuuluu niihin poikkeuksellisiin luonnonkosmetiikan merkkeihin, jotka käyttävät paljon purkkipakkauksia, ja se saa minut kyllä ihmettelemään miten tuotteet säilyvät avaamisen jälkeen.
Myös pakkauksen ruskea tai tumma väri auttaa tuotetta säilymään paremmin. Tämän vuoksi lääkkeetkin pakataan usein ruskeisiin lasipulloihin.
Oletteko te tulleet ajatelleeksi tällaisia säilyvyyteen liityviä juttuja? Tykkäättekö enemmän pumppupulloista vai kannellisista purkeista? Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi purkkeja enää edes käytetään. Ne näyttävät ehkä ylellisemmiltä kuin tuubit ja pullot, mutta ovat niin epähygieenisiä - ja epäkäytännöllisiäkin, kun osa vaikuttavista aineista hapettuu tiehensä - että on hullua että kosmetiikkateollisuus käyttää niitä edelleen niin paljon.
*) Ai miksi minulla ylipäänsä on 1,5 vuotta vanhaa puhdistusemulsiota? Tykkään enemmän vaahtoavista putsareista, ja niinpä käytän näitä testausta varten saamiani emulsioita aika harvoin. Woolworths puolestaan kirvelee silmissä ja sen voisin kyllä heittää jo mäkeen... ^_^.
Luonnonkosmetiikassa on ns. anti-aging -linjoja muuta kosmetiikkaa vähemmän, ja se todennäköisesti siitä syystä, että luonnonkosmetiikassa ei haluta antaa yhtä huimia lupauksia ihon nuorentumisesta ja ryppyjen katoamisesta kuin normikosmetiikan puolella. Tosin näitäkin tuotelinjoja on alkanut ilmestyä viime aikoina lisää, ja viime vuonna Lavera lanseerasi omansa, nimeltään My Age.
(Mielenkiintoista on se, että Laveralla on jo entuudestaan anti-aging-tuotteisiin keskittynyt sisarmerkki Laveré. En siis välttämättä näe perusteltuna erillistä Lavera-brändin alle luotua anti-aging-sarjaa, mutta onhan se toisaalta mukava olla olemassa niissä maissa, joissa Laveréa ei myydä.)
En täysin kuulu vielä My Age -sarjan kohderyhmään, mutta pääsin joka tapauksessa kokeilemaan tuotteita. My Age -tuotteiden kaksi pääasiallista vaikuttavaa ainetta ovat valkoinen tee ja karanjaöljy. Valkoinen tee suojaa ihoa vapailta radikaaleilta ja karanjaöljy toimii luonnollisena UV-suodattimena ja ehkäisee näin pigmenttiläiskien syntymistä.
* Puhdistusvaahto. - Hyvin saman tuntuinen kuin Laverén puhdistusvaahto, jopa samanlaisessa pakkauksessa. Tuoksu vain on erilainen. Koostumukseltaan ohuempaa kuin esimerkiksi Mádaran puhdistusvaahto, ja pesee hellävaraisemmin. Iho ei siis jää narskuvaksi. Tykkään tästä, niinkuin tykkäsin Laverénkin vastaavasta. Vaahdot on pop!
* Päivävoide. - Suosikki!! My Age Day Cream on noussut mun luonnonkosmetiikan kosteusvoiteiden Top 3:een, jossa keikkuvat Oliv'in Antioksidanttivoide ja Estelle & Thildin päivävoide. My Age -päivävoide on notkeaa ja ohutta, ja todella kosteuttavan tuntuista. Sanoisin, että tämä tuntuu (ainakin minun ihollani) kosteuttavammalta kuin Antioksidanttivoide. Voide imeytyy nopeasti ja jättää iholle himmeän pinnan. My Age Day Cream ei jotenkin tunnu yhtään "ryppyvoiteelta". Aikuisen ihon voiteet ovat yleensä paljon täyteläisempiä. Vaikka en mielestäni vielä tarvitse mitään anti-wrinkle -nimekkeen alla myytävää voidetta, niin tämän purkin käytän kyllä loppuun! Kokeilkaa ihmeessä tämän koostumus jos pyörähdätte jossain Laveraa myyvässä liikkeessä, todella miellyttävä!
* Yövoide. - Tästä en niin tykännyt hieman vahamaisen koostumuksensa takia. Voide levittyy kasvoille jotenkin hassun jäykästi, vaikka kyllä imeytyykin eikä jää millään lailla rasvaiseksi. Tuntuu kasvoilla aivan erilaiselta kuin päivävoide. Tästä voisi sanoa, että tuntuu jo enemmänkin sellaiselta vanhemman ihon voiteelta.
* Silmänympärysvoide. - Täyteläinen, hieman rasvaisen tuntuinen, sopii varmasti erityisen hyvin kuivalle iholle. Koostumus saman oloinen kuin Weledan Villiruusu-silmänympärysvoiteella. Yöksi tämä sopii hyvin, mutta päiväsaikaan käytän mieluummin ohuempaa voidetta joka ei jätä kiiltävää pintaa.
Edit. 07/11 - Pidemmän käyttökokemuksen myötä muutan hieman aiempaa arviotani, ja My Age -silmänympärysvoide kuuluu sekin nyt suosikkeihini. En enää pidä sitä yhtään rasvaisena tai koe että se jättää iholle kiiltävän pinnan. Koostumus on todella miellyttävä ja käytän voidetta aamuin illoin.
Päivävoiteella on hintaa 21,90€ (nämä mun siteeraamat hinnat on muuten aina Hyvinvoinnin Tavaratalosta, jossa on järjestään alhaisimmat hinnat).
Yves ja minä. Arvaisitteko, että tästäkin aiheesta riittää paljon kerrottavaa?
Indiedaysilla on meneillään Yves Rocher –kampanja, ja päätinpä minäkin kerrankin osallistua kun aihe osui –oikeasti- lähelle sydäntä. Uskokaa tai älkää, mutta kyseinen merkki on minulle tärkeä merkkipaalu kosmeettisen historiani varrella. ^_^
Ennen kuin päästän muistot pulppuamaan, haluan vinkata Yves Rocherin kilpailusta, jossa voi voittaa kylpyläloman Ranskassa itselleen ja neljälle ystävälleen. Maistuisi varmaan itse kullekin? :) Kilpailuun voi osallistua täällä. Ikäraja on 18, eli täysi-ikäinen pitäisi olla päästäkseen osallistumaan. Kilpailussa voi myös voittaa Yves Rocherin tuotepalkintoja.
Äitini on aina käyttänyt Yves Rocherin kosmetiikkaa, ja niinpä minäkin kasvoin jo lapsena sisään merkin tuotemaailmaan. Seurasin kiinnostuneena vierestä, kun äiti teki tilauksiaan ja avasi pakettejaan. Odotin malttamattomana, että saisin itsekin joskus käyttää kosmetiikkaa. Kun täytin 13, olin äidin mielestä vihdoin tarpeeksi vanha tekemään oman tilauksen. Voi, sitä onnen päivää!
Uskomatonta, mutta muistan vieläkin suunnilleen, mitä tilasin. Tilaukseen kuului kiinteä voidemainen meikkivoide, Maxi-maskara (kuka muistaa nämä?), mimosan ja syreenin tuoksuiset suihkugeelit, Acaciane-sarjan puhdistusemulsio ja kasvovesi sekä geelimäinen silmämeikinpoistoaine. Oli jännittävää tehdä tilaus ja jäädä odottamaan pakettia. Olin niin ylpeä ja innoissani! Omat putelini!
Koska perheeni oli niin Yves Rocher –henkinen, en minäkään juuri muuta kosmetiikkaa käyttänyt moneen vuoteen. Vähintään kaikki suihkugeelit, vartalovoiteet ja hajuvedet olivat Rocherilta. Suosikkihajuveteni 14- ja 15-vuotiaana oli Nuit D’Orchidee, käytin sitä varmasti kolme pulloa. Muita lemppareita olivat Venice- ja 8eJour –tuoksut, mantelintuoksuinen kynsinauhavoide, silmämeikinpoistoaineet ja 3 in 1 Beauty -shampoo. Nyt kun mietin, niin en ole varmasti koko elämäni aikana käyttänyt yhtä paljon tuotteita miltään muulta kosmetiikkamerkiltä. Ihan hassua. Minulla on tosiaankin ihan mieletön Rocher-menneisyys…! ^_^
Muita suosikkituotteita vuosien varrella ovat olleet Pure Calmille –yövoide, jota käytin monta purkkia sekä Rose Douceur –poskipuna, jota ostin jemmaan kaksi kappaletta kun se lopetettiin. Kyseinen poskipuna onkin varmaan monelle tuttu Karkkipäivän sivuilta. Myös Les Plaisirs Nature –sarjan suihkugeelejä ja vartaloemulsioita on tullut käytettyä monissa eri tuoksuissa. Ehdoton suosikkini on Kaura, joka oli välillä poissakin mutta teki sitten paluun valikoimaan.
Nykyään Yves Rocherin valikoimaan kuuluu myös ekosertifioitu tuotelinja. Niin se luonnonkosmetiikkatrendi saavuttaa pikkuhiljaa merkin kuin merkin... ;) Näitä tuotteita tekisi mieli jossain vaiheessa kokeilla. Muu YR:n kosmetiikkahan ei ole luonnonkosmetiikkaa, vaikka tuotteissa kasvipohjaisia ainesosia onkin.
Sain kampanjan myötä kokeiluun kaksi Les Plaisirs Nature –sarjan tuotetta, jotka eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Sarja on näköjään uudistunut sen jälkeen, kun itse viimeksi olen näitä tuotteita käyttänyt. Nyt sarjaan kuuluu pulloissa myytävien perusvartaloemulsioiden ohella myös tyylikkäisiin lasipurkkeihin pakattuja vartalovoiteita sekä vartalokuorintoja. Omat kokeilukappaleeni ovat Provencen Oliiviöljy –linjasta. Vartalovoide on täyteläistä mutta ei rasvaista, ja imeytyy ihoon hetkessä. Kuorinnasta tykkäsin tosi paljon, etenkin tuoksu ja koostumus olivat mieleeni.
Olisi kiva kuulla myös lukijoiden Yves Rocher –muistoja. Löytyykö täältä muitakin, joilla olisi yhtä mittava Yves-menneisyys? ^_^
