Kymmenen onnekasta Lavera-arvonnan voittajaa on nyt arvottu! Seuraavat henkilöt pääsevät hellimään pakkasen koettelemaa silmänympärysihoaan Laveran Villiruususilmänympärysvoiteella:
Äitititi
Terhi
Tike
linpu
paju
Kaisa
tainav
Ellie
Laura
Ellu
Kuva täältä.
Osallistumiskommentteja lukiessani kävi mielessä monta kertaa että älkää nyt ihmiset ihmeessä unohtako sitä silmänympärysihon kosteutusta...! Monikaan ei tunnu sy-voidetta käyttävän. Silmienympärysiho on ohuinta ihoa koko vartalossamme, ja juonteet sun muut ikääntymisen merkit näkyvät sillä alueella kaikkein herkimmin ja nopeimmin meillä kaikilla. (Ja nyt en siis sano etteikö SAA olla ryppyinen, tiedän että siellä ruudun takana on lukijoita joiden mielestä ihon ikääntymisen saa kunnniakkaasti antaa näkyä koska se on täysin luonnollista. Olen siinä samaa mieltä kanssanne, mutta en kiellä ettenkö itse mielelläni hidasta näiden iän merkkien juurtumista iholleni jos sen voi niinkin yksinkertaisella - ja myöskin luonnollisella - tavalla kuin kosteusvoiteen käytöllä tehdä :)) Kehoakin huolletaan ja harrastetaan liikuntaa jotta se jaksaa kantaa meitä koko elämän läpi, sama huolenpito on mielestäni yhtä lailla perusteltua iholle!
Haluan myös muistuttaa, että on aivan ok käyttää silmänympärysiholla samaa voidetta kuin koko kasvoilla - kunhan käyttämäsi voide ei ole kovin rasvaista, muistat levittää sitä paljon ohuemmin kuin muualle kasvoihin ja iho ei turpoa tai reagoi muulla lailla ikävästi. Olen kirjoittanut aiheesta ja vertaillut silmänympärysvoiteiden ja kasvovoiteiden incejä blogissa aiemmin täällä.
Mikäli sy-iho reagoi, tiedät ettei kasvovoiteesi sovi sy-iholle. Useimmiten kyse on liian täyteläisestä voiteesta. Useimmat tavalliset päivävoiteet sopivat kuitenkin vallan loistavasti silmänympärysiholle, sinun ei tarvitse välttämättä hankkia arsenaaliisi erikseen sy-voidetta.
Koska Revlon Brazen -paletin voittanut lukija ei ole vastannut yhteydenottoihin, arvoin luomivärin uudelleen. Tällä kertaa onnetar suosi nimimerkkiä Janna!
Otan yhteyttä voittajiin myöhemmin päivän aikana. :)
Syksyn pakettilähetyksistä paljastui peräti kolme erilaista kasvojenpuhdistusainetta, ja neljäs pätkähti haltuuni tammikuun aikana. Huomioin, että ensimmäistä kertaa blogini historiassa firmojen edustajat ovat näköjään lukeneet juttujani erityisen tarkalla silmällä, sillä olen viimeisen vuoden aikana ilmaissut blogissani kiinnostukseni niin Burt’s Beesin putsareita kuin Decubalin kuivan ihon puhdistusvaahtoa kohtaan.
Yves Rocher Nutritive Vegetal, Burt's Bees Radiance Cleanser, Burt's Bees Orange Essence Cleanser ja Decubal Face Wash.
Putsarit ovat yksi suosikkikosmetiikkatuoteryhmistäni, ja niitä on aina kiva ruotia. Näissä yksilöissä erityisen mukavaa on se, että kaikkien koostumus on aivan erilainen, mutta yksikään ei ole emulsiomainen. Emulsiot ovat minua vähiten miellyttävä putsarikoostumus. Kolme tuotteista soveltuu myös kuivalle iholle.
Yves Rocherin Nutritive Vegetal on paksun geelimäistä, eikä juurikaan vaahtoa. Burt’s Beesin Orange Essence on rasvamaista "tahnaa", ja appelsiininen tuoksu on aivan vastustamaton. Kuuluu sarjassamme niihin kosmetiikkatuotteisiin, joita tekisi mieli maistaa… Decubalin vaahto on pumppuvaahdoille tyypilliseen tyyliin ilmavaa vaahtoa, ja Burt’sin Radiance Cleanser taas ohutta, vähäviskoosista ”litkua”.
YVES ROCHER Nutritive Vegetal
Kuivan ihon geelimäisiä, vedellä huuhdottavia putsareita on markkinoilla vähänlaisesti. Syykin on toki selvä – vedellä valelu vie iholta aina lisäkosteutta, ja kuivaihoisen iholle suositellaan meikin poistoon useimmiten pelkkää emulsiota tai perusvoidetta. Moni kuivaihoinen tykkää kuitenkin vesipesusta (etenkin kun veden koetaan psykologisesti vievän lian mennessään tehokkaammin kuin voiteen), ja tähän tarpeeseen on Yves Rocher lanseerannut Nutritive Vegetal-putsarin.
Incissä on myös SLS:ää joka vaahtoaa, mutta pienehkö pitoisuus. Se on incissä vasta kuudentena. Geeli tuntuu todella paksulta ja täyteläiseltä, eikä normaalia ihoani tosiaankaan kiristä tämän jäljiltä. Iho ei myöskään jää nahkeaksi. Mieto, kevyen kukkaishunajainen tuoksu on miellyttävä.
BURT'S BEES Orange Essence Facial Cleanser
Burt’s Beesin herkullinen Appelsiiniöljyputsari on testikappaleiden joukossa omaa luokkaansa kokoonpanonsa puolesta. Tuotteen puhdistava vaikutus tulee pinta-aktiivisten aineiden eli tensidien sijaan rasvoista. Periaatteella öljy liuottaa öljyä, voidaankin todeta että tällä pitäisi lähteä vahva vahamainen meikkikin. Incin kärjestä löytyy oliiviöljyä, lanoliinia ja appelsiininkuoriöljyä. Raaka-aineista 100% on luonnollisia.
Tahna jättää iholle selvästi rasvamaisen tunteen huuhtelun jälkeen, mikä voi joistain ihmisistä tuntua epämiellyttävältä. Kun ihon kuivaa pyyhkeellä, pinnalle jäänyt öljy imeytyy kuitenkin pian ihoon ja iho tuntuu ihanan pehmeältä. Itse en saanut putsarista mitään näppyoireita, mutta en ehkä ensimmäisenä suosittelisi tätä epäpuhtauksiin taipuvaiselle iholle. Muistelen lukeneeni, ettei lanoliini ole hyväksi epäpuhtaalle iholle. Sen sijaan kuivalle iholle Orange Essence on erinomainen valinta. Öljyputsarit ovat siitä mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen ryhmä, että ne ovat samaan aikaan todella hellävaraisia ja hoitavia iholle, mutta myös mielettömän tehokkaita lian ja meikin irrottajia.
DECUBAL Face Wash
Decubalin kuivan ihon puhdistusvaahdosta minulle vinkkasi joku lukija aikoinaan, kun kirjoitin Olivin lopetetusta, öljypitoisesta mousseputsarista josta pidin kovasti. Tätä tuotetta olisin siis varmaankin jossain vaiheessa ostanut itse, mutta nyt sain pienen (kiitos, pidän pienestä testikoosta!) pullon heidän PR:ltään.
Vaikka seuraava huomio on itse pesutuloksen suhteen merkityksetön, haluan sen silti tehdä; Decubalin putsari tuoksuu aika pahalle. Liekö tässä sitten raaka-aineiden luontaista tuoksua peittävä kemikaali joka tekee hajun, mutta miellyttävä se ei ole. Tämä on silloin tällöin ongelmana hajusteettomissa tuotteissa.
Mutta - vaahto itsessään on oikein kelpo kamaa. Sen inci on lyhyt mikä on aina plussaa allergisen tai herkän ihon tuotteissa (mitä vähemmän raaka-aineita, sitä pienempi riski että joukosta löytyy ärsyttävä ainesosa). Ykkösenä jopa ennen vettä on kosteuttava glyseroli. Puhdistavana ainesosana on käytetty sodium cocoamphoacetatea (suonette anteeksi etten osaa suomeksi näitä kemiallisia nimiä) joka on mieto, kookospohjainen amfoteerinen tensidi. Vaahdossa on mukava liukuva tuntu. Kuitenkin, koin että ihoni oli Decubal-puhdistuksen jälkeen kuivemman tuntuinen kuin Yvesin ja Burt’s Beesin Orange Essencen.
BURT'S BEES Radiance Facial Cleanser
”Pertin” Radiance Cleanser kuuluu merkin Radiance-linjaan, jossa vaikuttavana aineena on royal jelly eli mehiläishyytelö (hih, en vain pääse mielikuvasta jossa mehiläisistä on tehty hyytelöä….). Burt’s Bees sanoo ainesosan kirkastavan ihoa, mutta monet tahot (esimerkiksi Paula Begoun) ovat sitä mieltä, ettei aineen hyödyistä ihonhoidossa ole olemassa päteviä tutkimustuloksia.
Radiance-putsarissa on raikas, hedelmäinen tuoksu ja se vaahtoaa mukavasti. Pesevänä ainesosana on decyl glucoside, joka on kasvipohjainen, mieto tensidi. Raaka-aineista 99,2% on luonnollisia. En tiedä kuvittelenko, mutta vaahdon seassa tuntuu ikään kuin pieniä, harvassa olevia rakeita. Kuorivasta ominaisuudesta ei kuitenkaan mainita pullon kyljessä mitään. Iholle jää pesun jäljiltä miellyttävä tunne (näiden jälkituntemustenkin nyansseja voisin analysoida loputtomiin, mutta sellainen venyttäisi arvosteluita turhan raskaslukuisiksi…^_^).
Sanoisin, että Radiance oli näistä testikappaleista suosikkini, vaikka tykkään kyllä jokaisesta ja kaikki tulee varmasti käytettyä. Radiance kokonaisuutena (tuoksu, vaahdon koostumus, huuhtoutuvuus ja jälkifiilis iholla) miellytti eniten.
Taas pukkaa arvontaa, tosin niitähän ei ollutkaan moneen kuukauteen joten nyt voi hyvällä mielellä arpoa vähän useamminkin! ^_^
Laveralta kysyttiin, haluaisinko arpoa pois 10 kpl Wild Rose -linjan silmänympärysvoiteita. Laveran kasvojenhoitolinja Faces uudistui viime syksynä, ja nämä arvontaan tarjotut kaverit ovat vanhassa pakkauksessa. (Parasta ennen päivämäärä on tammikuu 2014 eli validia kamaa vielä vuoden verran :))
Villiruusu-linja on tarkoitettu kuivalle ja/tai iholle, jolla näkyy ikääntymisestä tai pintakuivuudesta johtuvia juonteita.
Huomauttaisin, että vaikka tuubissa lukee "Eye Gel", ei koostumus ole lainkaan geeliä, vaan fluidia. Kuvailisin sitä hyvin ohueksi, maitomaiseksi emulsioksi. Itse pidän koostumuksesta kovasti, ja se on aika yllättävä kuivan ihon tuotteelle jotka ovat yleensä täyteläisempiä. Imeytyy nopeasti eikä jää yhtään rasvaisen tuntuiseksi. Voiteessa on suhteellisen voimakas mutta miellyttävä ruusun tuoksu.
Tuttuun tapaan jätä sähköpostiosoitteesi sisältävä kommentti, jos olet kiinnostunut osallistumaan arvontaan. Suoritan arvonnan maanantaina 21.1. klo 12.00.
Sain Laveralta kokeiluun myös uuden sävyttävän päivävoiteen. (En edes lähde kutsumaan tätä BB-voiteeksi vaikka pakkauksessa Beauty Balm lukeekin... sillä ihan normaalia sävyttävää kosteusvoidetta tämä on. :) Tai ehkä meidän pitää vain unohtaa alkuperäiset Blemish Balmit ja hyväksyä, että sävyttävien päivävoiteiden uusi nimitys on BB-voide.)
Tuotteet lanseerataan vasta helmikuussa ja tulevat myyntiin Suomeen maaliskuussa. Saamani tuubi on tehtaan kokeilukappale eikä ulkonäkö ole kuulema vielä lopullinen. Kertoilen käyttökokemuksia sitten lähempänä julkaisuajankohtaa. Mutta voin jo nyt sanoa, että pidän tämän koostumuksesta enemmän kuin Laveran vanhasta sävyttävästä päivävoiteesta.
P.S. Revlon Brazen -arvonnan voittanut nimimerkki orkidea, katsoisitko sähköpostisi? Kaipailen osoitettasi jotta voin postittaa paletin. :) Kannattaa tsekata myös roskapostifiltteri sillä jostain syystä Karkkipäivän Hotmail-osoitteesta lähetetyt viestit päätyvät monilla vastaanottajilla roskapostiin.
Nyt jotain teillekin joita luonnonkosmetiikkajutut ei niin kiinnosta. :) Bongasin paikallisesta Kicksistä ihka uuden Suomeen rantautuneen sarjan, josta muistin lukeneeni pari vuotta sitten ruotsalaisesta kosmetiikka-alan lehdestä.
Nappasin mukaan näytteet ja mietin, että jospa sitä kerrankin esittelisi blogissa jotain uutuusihonhoitotuotteita niidenkin iloksi, jotka eivät käytä luonnonkosmetiikkaa.
Emma S. on ruotsalaisen ex-supermalli Emma Wiklundin (omaa sukua Sjöberg, siitä S) nimikkoihonhoitosarja. Sarja jäi taannoin lehdestä mieleeni varmaankin juuri itse Emman takia, hänen suuruutensa päivät kun sijoittuvat 90-luvulle jolloin itse seurasin huippumalleja kuin idoleita. ^_^ Emma on monille ysärin ystäville tuttu ainakin George Michaelin upeasta Too Funky? -videosta. (Ai että mä rakastin tuota videota ja biisiä... tässähän lähtee helposti ysärinostalgiassa ihan sivuraiteille... ^_^)
Emma S:lla on kaksi kasvojenhoitolinjaa: Moisturising- ja Ageless. Moisturising on perusihonhoitoa kaikenikäisille, Ageless taas nimensä mukaisesti ikääntyvän ihon linja. Tuotelinjat ovat yksinkertaiset ja sopivat kaikille ihotyypeille (mikä käytännössä tarkoittaa, että superrasvoittuvan tai erittäin kuivan ihon omaavat eivät löydä Emmalta sitä itselleen ihanteellisinta voidetta).
Tuotteet ovat hintaluokaltaan suunnilleen Lumenen kieppeillä. Sarjaa ei ole testattu eläimillä eikä se sisällä parabeeneja tai mineraaliöljyä.
Otin näytteet Moisturising-linjan päivävoiteesta, yövoiteesta, silmänympärysgeelistä, sävyttävästä päivävoiteesta, kasvosaippuasta, silmämeikinpoistoaineesta ja Ageless-linjan happinaamiosta. Näytteet riittivät minun tahdillani viikon päivittäiseen käyttöön (paitsi naamio).
Kokemuksia:
Ihan ensimmäisenä haluan nostaa esiin Moisturising-päivävoiteen. Tässä on nyt juuri sellainen tuote, jonka myisin kun asiakas tulee kysymään "Mikä voide sopisi meikin alle..?" Tällä kysymyksellä asiakkaat tarkoittavat voidetta, joka on mahdollisimman ohutta ja helposti imeytyvää eikä jätä iholle rasvan tuntua. (Lue postaukseni aiheesta: Mikä kosteusvoide sopii meikin alle.)
Emman päivävoide on juuri tällainen erittäin nopeasti imeytyvä kevyt voide joka jättää ihanteellisen pinnan meikin levitykselle. Kuivaihoinen tarvitsee alle vielä seerumin.
Toinen nostoni on kasvosaippua. Kuten tiedätte, pidän vaahtoavista putsareista, mutta en sellaisista jotka vetävät ihon ihan nahkeaksi. Emman Cleansing Facial Wash vaahtoaa juuri sopivasti, liukuu iholla mukavasti eikä jätä ihoa liian kuivaksi. Tätä voisin ostaa.
Silmämeikinpoistoaine on emulsiomainen ja hoiti hommansa, mutta kirveli silmissäni niinkuin 95% kaikista silmämeikinputsareista. Lupaa poistaa myös vedenkestävän silmämeikin.
Yövoide ja silmänympärysgeeli tuntuivat miellyttäviltä. Tuntui toisaalta ikävältä käyttää koko viikko putkeen synteettisiä ainesosia (esim. silikonia) sisältävää yövoidetta, mutta en voi kieltää etteikö iho olisi aamuisin tuntunut erittäin hyvältä ja pehmeältä. (En ole silti vaihtamassa pois luonnokosmetiikasta..! ^_^). Sy-geeli on paksua ja jämäkkää eikä sellaista vetistä lirua niinkuin jotkut sy-geelit. Itse pidän enemmän voiteista, mutta geelit toimivat paremmin jos silmänalusilla on taipumusta turvota.
Sävytetty päivävoide (kokeilin sävyä Medium, saatavilla Medium ja Dark) oli hitusen kellertävää, mutta pigmenttiä on sen verran vähän että se mukautuu ihoon luonnollisesti. Koostumus on vieläkin nopeammin ihoon katoava kuin perus-päivävoiteella. Sopii hyvin vaaleille lämminsävyisille.
Happinaamio on hauska! Se toimii samalla teknologialla kuin Blissin kuulu Triple Oxygen Mask, eli alkaa vaahdota iholla kun olet levittänyt sen. Naamio aiheuttaa iholla kevyttä kihelmöintiä ja sen annetaan vaikuttaa 10 minuuttia. Naamio lupaa antaa iholle kosteutta ja energiaa, sopii erityisesti vaikkapa tupakoitsijan samealle iholle.
...tämän on nyt ehkä ihan pakko lähteä vetämään pieni olohuonetanssi Too Funkyn tahdissa.... ^_^
Ainiin, olihan mulla teiltä kysyttävääkin. :) Nimittäin kuinka herkästi ostatte aivan ventovieraan merkin kosmetiikkaa? Jos huomaatte kaupassa uuden sarjan josta ette ole koskaan kuulleetkaan, herättääkö se teissä yleensä kiinnostusta vai vaatiiko kiinnostus sen, että olette jo nähneet tuotteen jossain mainoksessa tai kuulleet kaverin puhuvan siitä? Tai jos myyjä esittelee teille kahta yhtä hyvää tuotetta joista toinen on vieras merkki ja toinen tuttu, valitsetteko yleensä sen tutun..?
Mikäs kokoomalista vielä puuttuikaan edellisvuodelta? No tietysti loppuun kulutetut putelit! :D
Hassua, kun listausvuosina 2009 ja 2010 loppui kumpanakin 43 tuotetta, ja vuosina 2011 ja 2012 kumpanakin 61 tuotetta. :) Tasaista menoa. Edit. Paitsi että viime vuoden luku nousi 62:een, unohdin yhten hoitoaineen. :p
Hiustuotteet
Puhdistustuotteet
Kasvotuotteissa lista oli ihan hilkulla täydentyä vielä yhdellä päivävoiteella, nimittäin Madaran Deep Moisture Fluidilla. Se oli minulla reissuvoiteena yhdessä Bare Mineralsin Purely Nourishingin kanssa, ja kumpiakin oli matkaan lähtiessä jäljellä vajaa kolmannes (Madara 50 ml purkki, BM 30 ml). Täytyy sanoa että ihan hämmästytti että en saanut sitä loppuun, vaikka käytin sitä aamuin illoin. Luvut vahvistavat jälleen sitä, miten todella vähän mun iho imee voidetta. :) Olen käsittänyt että yksi 50 ml purkki kestää keskivertonaisella päivittäisessä käytössä ehkä 2-3 kk, minulla menee siihen melkein vuosi.
Kasvotuotteet
Vartalotuotteet
Meikkituotteet
Muut tuotteet
------------------------------------------------------------
Yhteensä 62 tuotetta
Mitenkäs teidän listat? :) Tiedän että siellä joukossa on muitakin putelinlistaajia..! ^_^
P.S. Sivupalkissa kysely merkkiuskollisuudesta!
Syksyn kosmetiikkamaistiaisista seuraavana esittelyssä Estelle & Thildin uutukainen Lily-tuotekaksikko.
Lily-tuotteita mainostetaan "Detox-duona", ja kyseessä onkin ihon syväpuhdistusta harrastaville tuttu yhdistelmä kuorinta + savinaamio.
Pakkaukset ovat Estelle & Thildin graafiselle ilmeelle tyypillisesti aivan ihastuttavat (ainakin meikäläiseen uppoaa), mutta ei pidä odottaa että tuotteet sisältäisivät ruiskukkaa tai sinikelloa. Kuvitus on ilmeisesti valittu sävynsä vuoksi.
Eipä Lily-tuotteissa muuten ole liljaakaan. :) Ainoat kukkaisainesosat ovat ruusuvesi ja kuorinnasta löytyvä seljankukkauute. No, eipä tällä kai niin perustavanlaatuista merkitystä ole. ^_^ Vähän vain ihmetyttää mistä nimi tulee... Muissa Estelle & Thildin tuotelinjoissa nimi viittaa aina käytettyyn raaka-aineeseen.
Micro Scrubissa on kuorivana ainesosana hydrattua silikaa, joka on tuttu hammastahnoista. :) Hammastahnoissa tämä aine siis "hioo" liat hampaistamme. Lily-kuorinta on voidemainen ja nimensä mukaisesti erittäin pienirakeinen. Pidän miedosta tuoksusta ja tuote tuntuu kaikenkaikkiaan miellyttävältä, rakeet ovat kuin hienonhienoa hiekkaa.
Lily Detox Mask -naamion vaikuttavana aineena on bentoniitti-savi. Naamio lupaa syväpuhdistaa ja supistaa huokosia. Muuta en tuotteesta sitten osaakaan sanoa, sillä en avannut sitä lainkaan vaan ajattelin arpoa sen käyttämättömänä teille. En itse juurikaan käytä naamioita, joten tuumin että se ilahduttaisi enemmän jotakuta lukijaa. :)
Mikäli kiinnostuit Lily-naamiosta, huikkaa halukkuutesi kommenttiboksissa. Suoritan arvonnan maanantaina 7.1. klo 21.00, siihen saakka on aikaa osallistua. Estelle & Thild -tuotteethan ovat muuten sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, ja valmistetaan Suomessa.
* * * * *
Edit. Kommenteissa nousi esiin kysymys sarjan kotimaisuudesta. Estelle & Thild on ruotsalainen, Pernilla Rönnbergin vuonna 2007 perustama yritys. (Nimi tulee Rönnbergin tyttäriltä Estelleltä ja Mathildelta.) Vaikka firma itse on siis från Sverige, valmistutetaan tuotteet alihankkijalla här i Finland. :) Joku kysyi että "missä ne sitten valmistetaan" (itseänikin kyllä kiinnostaa tietää missä yksi lempisarjoistani syntyy!), mutta firmat eivät yleensäkään mainosta alihankkijoitaan. Kuitenkin Estelle & Thildin PR on Suomen markkinoilla avoimesti tuonut esille sen, että tuotteet valmistetaan täällä. Itse voisin veikata, että näiden ihanien tuotteiden taustalla saattaisi olla vaikkapa tämä Ecocert-sertifioinnin saanut private label -tehdas Helsingissä. (Korostan, että tämä on pelkkä arvaus! :)) En usko, että Suomessa lopulta on hurjan montaa sertifioitua luonnonkosmetiikkatehdasta. Ja hienoa, että on ainakin yksi!
Nämä ovat monelle tuttuja ja useaan kertaan kierrätettyjä, mutta aina niin hyödyllisiä vinkkejä! Aina on varmasti joku joka kuulee näistä ensimmäistä kertaa. :)
Ihonkuorintatuotteitahan ei varsinaisesti tarvitse kosmetiikkaosastolta lähteä etsimään, vaan meidän jokaisen keittiön kaapeista löytyy muutama todella tehokas kuorinta-aine; suola, sokeri ja kahvinporot. Tietysti kaunis kuorinta-aineputeli näyttää kylppärissä kivalta ja on vaivattomampi käyttää, mutta ruoka-aineista saat aivan yhtä toimivan ja edullisemman cocktailin.
Tein nyt anoppilassa majaillessa ensimmäistä kertaa elämässäni vartalokuorinnan kahvinporoilla, ja iho on niin järjettömän pehmeä ja hyvän tuntuinen että on pakko kirjoittaa tästä teillekin! :) Edellisessä postauksessahan juuri mainitsin, että ihoni on ollut reissun jäljiltä aivan hirveän tuntuinen, ja olen kuorinut sitä pari kertaa viikossa normaalin kerran kuussa -rutiinini sijaan. Vasta nyt kahvinporoilla sain aikaan todella tehokkaan tuloksen!
Suolalla, sokerilla ja kahvinporoilla voi kuoria ihoa sekoittamalla niitä ruokaöljyyn (oliivi on suositeltavaa, itse käytin sen puutteessa rypsiä) tai sitten vaikka suihkugeeliin. (Tai miksei vaikka vartalovoiteeseenkin, mihin vain mikä liukuu iholla.) Suola ja sokeri eivät liukene öljyyn, ja kestävät suihkugeelissäkin jonkun aikaa ennenkuin liukenevat.
Suola/sokerikuorinta on kahvinporoja hellävaraisempi, ja jos sekoitat ne suihkugeeliin ei iholle jää öljyistä tunnetta. Öljyn jälkitunnetta ei tosin kannata kavahtaa, öljy imeytyy kosteaan ihoon nopeasti ja ihosi saa samalla "kosteusvoiteen". Itse sekoitin kämmenellä keitettyjä kahvinporoja ja rypsiöljyä ja hieroin oikein pidemmän kaavan mukaan joka puolelle kroppaa saunan jälkeen, etenkin niihin selluliittiongelmakohtiin (hieronta on aina hyväksi selluliittialueille). Huuhtelin porot pois suihkussa enkä enää pessyt ihoa suihkugeelillä vaikka rypsi jätti ihon oliivia rasvaisemman tuntuiseksi, ja ensin epäilin että imeytyyköhän tämä... Mutta tokihan se imeytyi, ja iho oli todellakin taivaallisen sileän ja pehmeän tuntuinen tänä aamuna!
Kuorin poroilla kevyesti myös kasvot, mutta tätä en suosittele herkkä- tai couperosaihoisille, sillä kahvinporot ovat suhteellisen suurikokoisia ja todella karkeita, ja voivat ärsyttää kasvojen ohuempaa ihoa. Vartalolle ne kyllä sopivat, etenkin kunnon tehokkaiden kuorintojen ystäville!
Jos et ole koskaan kuorinut ihoasi, kokeile! Tulet hämmästymään erosta.
Tein Venetsiassa kaksi kosmetiikkaostosta.
(Yay, kylläpä nainen nyt repäisi...! Ihan kaksi.)
Ostokseni ovat Kiehl'sin Vanilla & Cedarwood -tuoksu ja Lushin Morbidissima-voide. Kiehl'siltä sain kaupan päälle saman tuoksusarjan pienen suihkugeelin.
Nniiin.... montakos tuoksua neidillä olikaan kotona...? Olikos vielä niin, että olin juuri ennen matkaan lähtöäkin ostanut en vähempää kuin neljä uutta hajuvettä...? Mutta minkäs teet kun olen hulluna tuoksuihin. :/
Kävi niin, että kun olimme eräänä iltana kävelemässä Venetsian illassa kohti päivällisravintolaamme, poikkesin hetken mielijohteesta kosmetiikkanäyteikkunan houkuttamana Coin-tavaratalon kemppariosastolle. Ajattelin suihkauttaa jotain kivaa tuoksua tuomaan tunnelmaa illalliselle. Satuin Kiehl'sin pisteelle, käteni osui Vanilja & Seetri -tuoksuun ja suihkautin sitä.
Jatkoimme matkaa ravintolaan, ja Vanilja & Seetri ympäröi minua pehmeänä huntuna koko illan. Ennenkuin lautaseni oli tyhjä, oli selvää että olin rakastunut - en niinkään illan lohiannokseen - , vaan Kiehl'sin tuoksuun.
Kävelimme seuraavana päivänä jälleen Coinin ohi ja minä vedin Mr. Karkkipäivän Kiehl'sin tiskille, osoitin pulloa kuin pikkutyttö tikkaria karkkikaupassa ja sanoin, "Kulta, tahdon tuon..!" (En mitenkään voinut perustella itselleni matkabudjetin tuhlaamista näin epätarpeelliseen tuotteeseen, joten heittäydyin prinsessaksi ja vaadin miestä suorittamaan turhan hankinnan puolestani. Lupaan että tämä on normaalioloissa minulle erittäin epätyypillistä käytöstä.) Onneksi 30 ml:n pullolla oli hintaa vain 29 euroa joten herrakaan ei sitten jaksanut alkaa puhumaan minua ympäri vaan kaivoi huokaisten massin esiin.
Ja siis tuo tuoksu on aivan ihana. Aivan ihana. Olen käyttänyt sitä joka päivä Venetsiassa. Siitä tuli virallinen Venetsia-tuoksuni.
Tuoksukuvaus kuuluu näin: "Seductive fusion of Ugandan Vanilla and Cedarwood, heightened with a hint of iris, which gives way to rich amber."
Lushin Morbidissiman hankin todella tarpeeseen, jalkavoiteeksi.
Kun sovimme Mr. Karkkipäivän kanssa tapaavamme kesken matkaani, pyysin häntä tuomaan kotoa täydennyksiä matkalla loppuneisiin tai kokonaan unohtuneisiin tuotteisiin. Jalkavoide oli listalla ykkösenä. (Todellakin huomaa miten tärkeää ihonhoito on kun ei rasvaa kuivia kantapäitään seitsemään viikkoon...) Mutta Mr. Karkkipäivä ei löytänyt Karbamidijalkavoidettani. :( Olen ilmeisesti kätkenyt sen jonnekin hyvään piiloon. Olin hyvin harmissani.
Eipä sitten muuta kuin uuden jalkavoiteen hankintaan. Valintani osui Morbidissimaan. Tämä on ensimmäinen omistamani Lushin tuote! (Onkohan tällä muuten joku muu nimi muissa maissa..?) Tykkään tuosta tekstistä Il Superburro... ^_^
Myyjä kertoi Morbidissiman olevan Lushin rasvaisin voide, eli superburro tosiaankin. :) Voide koostuu karitevoista, mehiläisvahasta, lanoliinista, soijaöljystä, avokadoöljystä ja joukosta muita öljyjä. Vettä burrossa ei ole lainkaan, eli kyseessä on siis salva. Käyttökokemus on ollut varsin positiivinen, hoitaa kyllä hommansa ja sarvikuononnahka päkiöissä ja kantapäissä on kyllä lähtenyt pehmentymään. Mutta sitruunaisesta hajusta en tykkää yhtään.... Kuin joku sairaala kohtaa halvan, ummehtuneen tiskiaineen.
Tässä sitten niitä kotoa tuotuja täydennysjoukkoja. Kasvoputsarini Laveran Neutral-vaahto loppui sopivasti juuri eilen. Muistelin, että minulla on kotona vain emulsiomaisia putsareita (niitä blogin kautta saatuja, itse en emulsiota hankkisi) joten pyysin misteriä ostamaan vanhaa luottotuotettani Sebamediä. Oikeasti olen kyllä siirtynyt täysin käyttämään luonnonkosmetiikkaa, mutta koska Sebamed on tosi riittoisaa ja sopii kropallekin niin päädyin sitten laiskuuttani siihen.
Hiustenhoitoaine loppui jo Ateenassa, ja otin täydennystä ystävieni Miltonin ja Saivan jemmoista. Heiltä löytyi vain Lidlin Volume-hoitista, ja nyt on todettava että se oli ihan hirveää. Olen viime aikoina testaillut joukoittain niin hyviä hoitiksia, että olin jo alkanut pohtia ovatko kaikki hoitoaineet itse asiassa aina olleet näin hyviä ja minä vain ennen jotenkin erityisen kranttu. No, tuo Lidlin tökötti osoitti todeksi sen, että kaikki hoitikset eivät ole hyviä. Hoitotehot eivät riittäneet ainakaan minun kuivalle tukalleni.
Pyysin miestä tuomaan Cutrinin Greenin, josta olen blogissakin kirjoittanut arvion. Ja oijoi miltä balsamilta se tuntui kahden viikon Liidleilyn jälkeen... Hiukset ovat taas sileät ja pehmeät...!
Matkakasvovoiteeni Madaran Deep Moisture Fluid on viittä vaille lopussa, ja lähetin jämät herran mukana kotiin ja otin Laveran Basis Sensitiv Carrot Creamin tilalle. Ohut, kelpo peruskosteusvoide. Ei muuta todettavaa. :)
Tällaisia taas kosmetiikan saralla. Kuluneen viikon olen meikkaillutkin taas ahkerasti, ehkäpä ihan vain kaunistautuakseni miestä varten. ^_^ Nyt kun äijä palasi Suomeen niin ehkä minäkin taas laiskistun....
Katsellaan inspiroiko seuraava kohteeni Sardinia laittamaan naamaa pidemmän vai lyhyemmän kaavan mukaan. :)
Oppia ikä kaikki, ja aion nyt porautua tarkemmin aiheeseen ”saippua, sen kuivattavuus ja ihon pH”.
Aiemmin julkaisin blogissa kosmetiikan kemian kurssilla saamaani tietoon pohjautuvan jutun saippuasta, jossa väitin, että aito saippua ei kuivata ihoa. Korjataan ja täydennetään tuon postauksen sisältöä nyt tällä tietopaketilla.
(On kyllä jonkin verran turhauttavaa, kun joskus tuntuu ettei lopulta mihinkään tietoon voi luottaa, ei edes siihen mitä kouluissa opetetaan…. Mitä mahdollisuuksia tällöin on omaksua oikeaa, tieteellisesti paikkansapitävää tietoa asioista..?)
Kiinnostus aiheeseen palasi, kun testailin loppukesästä Flow Kosmetiikan kasvosaippuaa. Samaten ehdin testailla töistä saamaani Cliniquen kasvosaippuaa (palaversiota). Ja kuten Flow-jutussa raportoin, saippua jätti ihoni todella nihkeäksi. Sama vaikutus oli Cliniquella. Ja kyllä ihoa myös jonkun verran kiristi pesun jälkeen, tosin enemmän Cliniquella kuin Flow’lla.
Käännyin jälleen kerran aina niin luotettavan ja auttavaisen kosmetiikan tietopankin eli Päivi Kousan puoleen. (Kousa on se johon Suomen media ottaa aina ensimmäisenä yhteyttä kun kaivataan puolueetonta asiantuntijatietoa kosmetiikasta.)
Kysyin Kousalta, mikä voisi olla selitys siihen, että kasvoille tarkoitetut, hellävaraisiksi luvatut saippuat jättävät ihon niin nihkeäksi ja usein vielä kiristävän kuiviksi. Kerroin, mitä meille oli koulussa opetettu kosmetiikan kemian tunnilla; "aito saippua jättää iholle rasvaa, sulfaatit taas poistavat iholta rasvaa".
Päivi Kousa vastasi, ettei asia ole ihan noin yksiselitteinen. Hän aloitti kertomalla, ettei ”oikealle saippualle” ylipäänsä ole virallista määritelmää, eli ilmeisesti edes aiemmin kuvittelemani SAIPPUA = rasvoja keitetään emästen kanssa, ei ole ainoa ”oikean” saippuan resepti.
Kousan mukaan saippuan teho ja vaikutukset iholle riippuvat mm. seuraavista asioista:
1. Mitä rasvoja tai öljyjä on käytetty. Öljyn ja rasvan laatu, joista saippua on tehty, vaikuttavat hoitavuuteen.
Eli kyllä, ”oikea” saippua jättää iholle rasvaa, niin kuin opin koulussa, mutta se yksinään ei riitä takaamaan saippuan hoitavuutta ja hellävaraisuutta.
2. Liian voimakkaiden emästen jäämät. Aito saippua voi sisältää liian tujuja jäämiä emäksestä (ellei valmistaja ole ollut tarkkana asian kanssa), jolloin saippuan pH voi olla liian emäksinen ja tehdä ihosta nahkean ja kuivan tuntuisen. Tällöin saippuan rasva tai öljy ei riitä kompensoimaan sitä.
Terveen ihon pH on n. välillä 5,4-5,9. Saippuan pH voi olla jopa 11.
Tieto siitä, kuinka emäksistä saippuapala on, voi olla kiinni valmistuserästäkin. Jos pakkauksessa ei lue pH:ta, ei voi kokeilematta tietää tuleeko iho nahkeaksi vai ei. (Valmistajan ei tarvitse ilmoittaa pH:ta. Apteekin nestesaippuoissa se useimmiten mainitaan mutta palasaippuoissa en ole koskaan tällaista merkintää nähnyt...)
Ihon nahkeus ei kuitenkaan aina johdu pelkästä pH:sta. Syynä voi olla sekin, että pesevät ainesosat ovat liian voimakkaita ja liuottavat ihon pintaa suojaavaa hydrolipidikalvoa.
Edellisessä saippuaa käsittelevässä postauksessani väitin, että sulfaatit ja muut synteettiset pesevät ainesosat ovat järjestään voimakkaampia ja näin ollen potentiaalisesti kuivattavampia kuin aito saippua. Tämä ei kuitenkaan pidä Kousan mukaan täysin paikkaansa.
Pinta-aktiivisten (pesevien) aineiden vaikutus on täysin määrästä kiinni, sekä siitä, mitä hoitavia ainesosia kuten rasvaa ja öljyjä, pesuaineeseen on lisätty. Eli putsarisi, jossa lukee pesevänä ainesosana vaikka ’sodium laureth sulfate’, saattaa yllättäen ollakin miedompi kuin ekokaupasta ostamasi palasaippua. Inci-listaa lukemalla ei aina selviä, kuinka voimakkaasti pesevä ainecocktail on kyseessä.
Jos haluaa pelata varman päälle ja pestä ihoaan mahdollisimman hellävaraisesti, ovat vaihtoehtona öljy- ja voidepesut. Eli ihan vaikka Aqualan L:llä voi pestä ihonsa, niin kuin monet atoopikot tekevätkin. Voimakas meikki lähtee öljyllä. Jos tuotteessa lukee "cream wash" tai "gentle" tai "sensitive skin" tai muuta vastaavaa, ei se vielä ole tae tuotteen todellisesta hellävaraisuudesta.
Itse aion muuten ihan silkasta uteliaisuudesta ostaa apteekista pH-liuskoja ja mitata käyttämien putsareiden - etenkin niiden palasaippuoiden - emäksisyyden. Tosin noiden liuskojen tulos on kuulema vain suuntaa-antava. Mutta kertoo varmasti jotain, ja tämä on minusta erittäin mielenkiintoista! Haastattelin Kousaa juuri ennen reissuun lähtöä, ja pH-lappuprojekti jäi näin ollen odottamaan paluutani. Jouluna sitten testilabra pystyyn!
P.S. Ei kuitenkaan unohdeta, että palasaippuallahan on synteettisiin nestesaippuoihin verrattuna yksi kiistaton etu - ympäristöystävällisyys. Ei maatumattomia ainesosia tai luontoon kerääntyviä, kuormittavia pakkauksia. Tämä varmasti selittää osiltaan saippuan suosiota ja sitä, miksi sen käyttö, mahdollisesta kuivattavudestaan huolimatta, on perusteltua.
