Tänään on saavuttu Aputassu-joulukalenterin viimeiseen luukkuun. Huomenna jouluaattona minulla on teille erilainen yllätys.
Aatonaaton luukkuun säästin kenties huikeimman aputassutarinan; tänään tapaamme hengenpelastaja-avustajakoira Callen.
Calle on Suomen ensimmäinen avustajakoira jolle on myönnetty sankarikoiran arvonimi.
Lue koskettava tarina Callesta ja Arja-emännästä. Tämän tarinan myötä on hyvä rauhoittua joulun viettoon. ❤️
Kuva: Satu Nyström / @animalphotographer_satu
66-vuotias Arja Alho sairastaa keuhkovaltimoiden ylipainetautia eli PAH:ta sekä systeemistä skleroosia.
Kun Arja sairastui, hänelle annettiin vain vuosi elinaikaa. Näiden kahden harvinaisen sairauden yhdistelmään sairastuvat eivät sen hetkisen tiedon mukaan parane.
Arjan tuomiosta on nyt 19 vuotta. Hän sanoo, että pelastus on ollut ilman muuta koira.
”Calle on pelastanut henkeni itse asiassa kahdesti”, Arja kertoo. Ensimmäisen kerran Calle teki tämän tietämättään, jo ennen kuin se edes oli tavannut tulevaa emäntäänsä.
Kun Arja oli saanut sairausdiagnoosinsa, hänelle ei myönnetty kuntoutustukea, sillä siitä ei koettu olevan hyötyä. Arja vietti päivät kotonaan sairastaen masentuneena.
Eräänä päivänä hän näki TV:ssä ohjelman avustajakoirista, koki toivonpilkahduksen ja sai idean. Hän hakisi itselleen avustajakoiraa!
Mutta jotta Invalidiliitto hyväksyy koiran hakijan, on hakijan oltava riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa, että voi pitää huolta koirasta. Arja päätti alkaa jumppaamaan ja kuntouttamaan itseään vuoteestaan käsin, kohottaakseen kuntoaan edes sen verran, että hänet hyväksyttäisiin hakijaksi.
Oman nelijalkaisen aputassun mahdollisuus antoi Arjalle motivaation lähteä kuntouttamaan itseään vaikka hammasta purren ja yksin. Näin Calle pelasti Arjan ensimmäisen kerran. :)
Saatuaan hakemuksen läpi Arja ei joutunut odottamaan Callea pitkään. Toisilla käy hyvä onni, Arja kuului heihin.
Arja meni esittäytymään Axxell Brusabyn koululle ja puhumaan kouluttajien kanssa. Arjan poikkeuksellisen vaikea terveystilanne ja sisukkuus kuntoutumiseen vauhdittivat koiran saamista, ja tuona vuonna koiria valmistui Axxellista ennätysmäärä. Niiden joukosta löytyi Calle, jonka ominaisuudet sopivat juuri Arjan tilanteeseen.
Kuva: Veli-Matti Saukkonen
Callen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu kantaa Arjan happilaitetta, jota Arja tarvitsee jatkuvasti keuhkovaltimoiden ylipainetaudin takia. Calle tekee Arjalle mahdolliseksi esimerkiksi käydä uimassa; se kantaa happilaitetta Arjan vierellä altaan reunalla.
Calle myös reagoi, kun happilaite kaipaa täydennystä. Mikä mieletön taito jälleen kerran – koira aistii, kun hapen puutteesta käyttäjänsä hengitys muuttu liian hiilidioksidipitoiseksi.
Calle pelasti Arjan hengen toisen kerran, kun se oli ollut Arjalla kaksi vuotta.
Arjaa alkoi kotona huimata voimakkaasti ja hän lyyhistyi lattialle. Kun kaikki mustui jo silmissä, Arja komensi Callea hakemaan Jaffaa, tehtävä, jonka Arja oli opettanut Callelle huimauskohtausten varalle. (Jaffa kohottaa nopeasti verensokeria.)
Arja ihmetteli, kun Calle viipyi limsan haussa normaalia kauemmin. Lopulta Calle palasi, mutta sillä ei ollut mukanaan Jaffaa; se oli hakenut Arjan ison, yöllä käytettävän happilaitteen.
Calle signaloi Arjalle, että emäntä tarvitsi nyt lisähappea, millään appelsiinijuomalla ei nyt pärjätty! Voimakkaissa kivuissaan Arja ei ollut huomannut, että käytössä olleesta happilaitteesta happi oli loppunut. Tajuntansa menettämisen viime hetkillä Arja sai kytkettyä Callen tuoman suuremman happilaitteen päälle.
Arja sai lattialla voimakkaan kipuhorkan ja Calle asettui Arjan kylkeä vasten lämmittämään emäntäänsä.
"Happi-express" Calle
Hengiteltyään happea jonkin aikaa Arjan vointi alkoi toeta ja hän kykeni kohottautumaan. Vasta tässä vaiheessa Calle kipaisi hakemaan emännälleen Jaffapullon…! Arjan muistikuvan mukaan hän oli maannut lattialla noin kaksi tuntia. Vielä tämänkin ajan jälkeen Calle siis muisti, mitä siltä oli alun perin pyydetty.
Calle oli valinnut olla tottelematon, sillä se ymmärsi, että emännän sairaskohtaus johtui happivajeesta.
Arjan pienempi, päivällä käytettävä happilaite, oli kohtauksen alkaessa tyhjä. Niinpä Calle tiesi lähteä hakemaan yöpöydän vieressä olevaa isompaa yöhappilaitetta ja irroitti yöpöydän nuppiin kiedotut happilaitteeseen kuuluvat happiletkut. Tehtävä oli vaativa mutta niin vain Calle suoriutui siitä, ja vielä ripeästi.
Calle on Meilahden sairaalassa tuttu vieras emäntä-Arjan kanssa
Sairaalassa Arjalle kerrottiin, että sairaskohtaus oli sen laatuinen, että ilman lisähappea hän olisi tajuntansa menettäneenä todennäköisesti kuollut. Arjan mies oli vielä tuona viikonloppuna matkalla, ja olisi löytänyt Arjan lattialta vasta kahden päivän päästä. Calle oli Arjan ainoa apu.
Arjalle ehdotettiin, että Callelle haettaisiin Kennelliitolta sankarikoiran arvon. Sankarikoiran arvonimen voi saada koira, joka on toiminnallaan pelastanut yhden tai useamman ihmisen hengen.
Callelle myönnettiin Sankarikoiran arvo vuonna 2012, ensimmäisenä avustajakoirana Suomessa.
Kuva: Satu Nyström / @animalphotographer_satu
Arja puhuu lämmöllä Callen kouluttajista ja Axxell Brusabyn koulusta, ja haluaa välittää arvostuksensa ja kiitoksensa Callen kouluttaneille Leena Rajalalle ja Reetta Räsäselle.
”Nämä naiset kouluttivat Callen niin motivoituneeksi avustajakoiraksi, että Calle auttaa minua silloinkin, kun se on itse sairaana”, Arja kertoo.
"Lisäksi Callen peruskoulutus oli laadittu niin varmaksi, että minun oli helppo lähteä jatkokouluttamaan Callea omiin erikoistarpeisiini." Arja on esimerkiksi itse opettanut Callen kantamaan happilaitetta.
Arjan puheessa korostuu myös koiran vaikutus psyykkiseen puoleen. Hyvä mieli on yksi parhaista lääkkeistä. Kuntoutuksena koira on yksi kokonaisvaltaisimmista avuista, sillä se tarjoaa sekä psykologisen että fyysisen puolen.
Eikä Callen vaikutus rajoitu vain Arjaan.
Missä ikinä Calle ja Arja liikkuvat, Arja saa kuulla Callen tuovan hyvää mieltä. Arja käy usein Meilahden sairaalassa, ja siellä hän saa välillä extrahyvää palvelua, kun Calle ilahduttaa sekä henkilökuntaa että muita potilaita.
Calle kävi vierailulla eduskunnassa ja luovuttamassa kansanedustaja Veera Ruoholalle lisäselvityksen avustajakoirien tilanteesta
Arja haluaa tuoda esiin, kuinka tärkeää olisi saada avustajakoirat yhdenvertaisiksi opaskoirien kanssa. Myös avustajakoiratoiminnan tulisi olla säännöllisen valtionavun piirissä.
Arja myöntää suivaantuvansa, kun Sosiaali- ja Terveysministeriössä puhutaan avustajakoirista vain arjen sujuvoittajina, Arjan mielestä se on avustajakoiran arvon alentamista. ”Koira on paljon enemmän, se säästää yhteiskunnan varoja."
”Sanotaan, että opaskoira on käyttäjänsä silmät, mutta omalla kohdallani, hätätilanteessa avustajakoira on jopa käyttäjänsä keuhkot."
Kuva: Satu Nyström / @animalphotographer_satu
Arja myös peräänkuuluttaa ammattikoulutetun avustajakoiran tärkeyttä. Itsekoulutusprojektista puhutaan paljon ja se on erinomainen vaihtoehto niille, joilla on resursseja ja motivaatiota kouluttaa koira itse, mutta moni hakija on vaikeasti vammainen eikä voi kouluttaa avustajaa itse. Heidän ei pitäisi joutua odottamaan jonossa vuosikausia.
Calle on nyt 12-vuotias ja eläkeikä on lähellä. Arja toivoo, että hänkin voisi vaikuttaa koiransa kouluttamiseen jo pennusta alkaen, jos vain hänen terveydentilansa sen sallisi.
Kuva: Veli-Matti Saukkonen
Tässä on nainen, jonka piti 19 vuotta sitten elää enää vuosi. Ja tässä hän on yhä, käy uimassa koiran ja happilaitteen kanssa ja kotikuntoisuutensa säilyttäneenä osallistuu aktiivisesti elämään. Kiitos ammattinsa huippuedustajan, Calle avustajakoiran.
Elämä on ihmeitä täynnä.
Hyvää joulua kaikille!
Kuva: Satu Nyström / @animalphotographer_satu
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Kiitos kun lahjoitat. ❤️
Tänään tutustutaan ainutlaatuiseen paikkaan; aputassujen omaan "Hogwartsiin", avustajakoirien ammattikouluun :)
(Tähän luukkuun oli niin paljon sydämet sulattavaa kuvamateriaalia että postaus myöhästyi jo senkin takia... <3 Erittäin hyvä syy :)) Tänään saamme extra-annoksen hyvän mielen koiramaisuuksia..!
Invalidiliiton avustajakoirat koulutetaan Kemiössä Axxel Brusabyn koulussa, jossa aputassuille on oma ammattilinja. Axxell Brusaby on maatalousoppilaitos jossa voi opiskella mm. hevos- tai eläintenhoitajaksi ja maatalousyrittäjäksi.
Brusabyn avustajakoirakolutuksesta vastaa kouluttaja Jaana Karppinen, jota haastattelen puhelimitse. Jaanan tiimissä ovat myös eläintenhoitaja Melanie Hjelt, opettaja Jenni Lindström ja kouluttaja Paula Pääkkönen.
Brusabyn avustajakoirakoulutus on auditoitu Assistance Dogs Europe -järjestön toimesta, ja koulutus on kansainvälisestikin katsottuna erittäin korkeatasoista. Hyvä Suomi! :)
Axxellilla kasvatetaan jatkuvasti omia pentueita, mutta koululle ostetaan pentuja myös muilta kasvattajilta. Avustajakoiraoppilaita on koululla yleensä 10-20, tällä hetkellä vajaa 20. Kesän pentueeseen syntyi 6 pentua jotka kaikki jäivät koululle, syksyllä syntyneistä kymmenestä jäi vain kaksi.
Pentueista valitaan oppilaiksi sopivat yksilöt; ei vilkkaimpia mutta ei toisaalta rauhallisimpiakaan. Pentu ei saa pelätä erilaisia pintoja, ääniä, ihmisiä tai uusia tiloja, sen tulee olla sosiaalinen ja rohkea.
Pennun luonne ja lopullinen soveltuvuus avustajakoiran tehtävään varmistuu kuitenkin vasta pennun kasvaessa, ja valituista koirista putoaa joka vuosi pois muutamia luonneseikkojen takia.
Kuvassa kouluttaja Jaana Karppisen oma projektikoira Gunnar.
Voiko hellyttävyyteen pakahtua... <3 Suloisuudet!
Koirat asuvat Brusaby’n eläintalossa, jossa jokaisella on oma häkki. Koiraoppilaat eivät kuitenkaan lopulta vietä eläintalossa paljonkaan aikaa, sillä ne viettävät illat, viikonloput ja lomat koulun ihmisoppilaiden kanssa asuntolassa ja oppilaiden kotona.
Koulun eläintenhoitajaoppilaille nimetään omat hoitokoirat, joista he pitävät huolta koulutuksensa ajan. Aputassuoppilaat tukevat siis myös ihmisoppilaiden opiskelua.
Koirilla on oma avustajakoiraluokka, jossa ne käyvät koulua päivisin kuten Axxellin muutkin oppilaat. Koulupäivä kestää yleensä 8-16.
Eläintenhoitajaoppilaat tuovat koirat luokkaan samalla kun menevät itse aamulla omille tunneilleen, ja hakevat koirat takaisin asuntolaan koulupäivän päättyessä.
Kuva: Invalidiliitto / M. Rossi
Koirien koulupäivät koostuvat useista lyhyistä treeneistä, ympäristövierailuista ja levosta treenien välillä.
Lukujärjestyksessä voi olla esimerkiksi ympäristöoppimista aamupäivällä, jolloin koirat lähtevät koulun pakettiautolla läheiseen kaupunkiin, ja iltapäivällä palataan koululuokkaan oppimaan valokatkaisimen ja pesukoneen käyttöä.
(Eivät koirat sentään osaa pesukonetta käynnistää ja annostella pesuainetta, mutta ne oppivat täyttämään ja tyhjentämään pesukoneen. ☺️)
Aputassuoppilas-Gunnar harjoittelee perusasentoa ja kehonhallintaa.
Ympäristöoppimista rockfestivaalilla ja Kuopion satamassa :)
Avustajakoirien perustaitoja ovat tavaroiden nostaminen ja tuominen, vaatteiden riisuminen, ovien ja laatikoiden avaaminen ja sulkeminen ja valokatkaisinten ja hissinnappien painaminen. Oppitunneilla harjoitellaan mm. roskien laittamista roskakoriin, sukkien ja kenkien riisumista ja tavaroiden ottamista hyllystä kaupassa.
Tehtäville on vakiintuneet käskyt kuten laita, ota, valo, kiinni, vapaa.
Metsäily on tärkeää niin psyykkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin kannalta
Koulutuksessa käytetään aina positiivisen vahvistamisen menetelmää, jota kutsutaan myös naksutinkoulutukseksi.
Se tarkoittaa käytännössä, että oikeita suorituksia palkitaan ja vahvistetaan ja virheelliset toiminnot jätetään huomiotta. Jaana Karppinen selittää, että ”koiralle tehdään kannattavaksi tehdä asioita, joita halutaan vahvistaa.” Vaikka vastaan tulevan iloisen spanielin tervehtiminen tai oravan perään juokseminen voisi olla kuinka houkuttavaa, koiralle opetetaan, että sen kannattaa luopua tästä houkutuksesta --> luopuminen palkitaan.
Gunnar miettii, onko sandaalin jyrsiminen virheellistä vai mahdollisesti palkittavaa toimintaa..? :)
Koulutuksessa mennään aina koiran hyvinvointi edellä, ja koulupäivään kuuluu oppituntien välillä riittävästi lepoa ja leikkiä.
Avustajakoiran tulee koulutuksensa aikana läpäistä luonne- ja terveystestit. Kun se on läpäissyt nämä, se etenee loppukokeeseen eli Invalidiliiton käyttöönottotestiin. Käyttöönottokokeeseen koira menee noin kaksivuotiaana. Koe kestää 30 minuuttia ja siinä tarkistetaan kaikki vaaditut taidot.
Jaana Karppisen mukaan on hyvin harvinaista, että koira ei läpäise testiä, mutta sellaistakin on joskus sattunut. Jos kokelas on esimerkiksi liian kiinnostunut muista koirista, se ei läpäise testiä. Tällöin koira voi tulla yrittämään myöhemmin uudelleen.
Kuva: Invalidiliitto / M. Rossi
Valmistuttuaan koira lähtee tulevalle käyttäjälleen. Kouluttaja on mukana koiran luovutusjaksolla, jonka aikana varmistetaan, että koiran ja käyttäjän yhteispeli lähtee toimimaan.
Tämän jälkeen käyttäjällä on aina tukenaan myös Invalidiliiton peesari, vapaaehtoistyöntekijä, joka auttaa mahdollisissa pulmatilanteissa.
Sydämet sulattava Gunnar
GUNNAR
Jaana Karppisen projektikoira Gunnarin blogissa voi seurata aputassun koulutusta pennusta saakka. Gunnar on ulkopuoliselta kasvattajalta Brusaby’hyn ostettu koira, jota Jaana kouluttaa henkilökohtaisena projektikoiranaan.
Gunnarin blogi tarjoaa paljon ihania kuvia koirien ystäville ja kiinnostavaa tietoa avustajakoiran koulutuksesta eri osaamisalueineen.
.
Kiitos Jaana Karppiselle haastattelusta ja valloittavasta kuvamateriaalista. Kiitokset myös Invalidiliitolle kuvamateriaalista. Jutun kuvat ovat ottaneet Petri Äikiä Invalidiliitosta (kuvat koulun pennuista) sekä Jaana Karppinen (kuvat Gunnarista). Arkistokuvat M. Rossi / Invalidiliitto.
Joulukalenterin luukuissa olemme tutustuneet sekä Invalidiliiton myöntämiin, valmiiksi koulutettuihin koiriin sekä Avustuskoirayhdistyksen itsekoulutusprojektin kautta koulutettaviin avustajakoiriin.
Tänään kerron tarkemmin näistä kahdesta eri tavasta saada aputassu. Ja tutustummepa vielä muutamaan söpöön koiraoppilaaseen jotka malttamattomina odottavat tulevaa ammattiaan :) <3
Aputassu Pihka on Invalidiliiton koira
Invalidiliiton avustajakoiraa haetaan sähköisellä hakemuksella. Hakijat kutsutaan haastatteluun ja heidän yksilöllinen tarpeensa ja kokonaistilanteensa arvioidaan.
Invalidiliiton koirat koulutetaan Kemiössä Axxell Brusabyn koulussa jossa on avustajakoirille oma ammattilinja :) Kerron Axxellin koirakoulutuksesta enemmän huomisessa kalenteriluukussa. Axxellista valmistuu vuosittain noin 4-7 koiraa, ja hakijoita on moninkertainen määrä.
Nykyisellä koiramäärällä tavanomainen jonotusaika on 2-6 vuotta. Jos varoja olisi enemmän, koiriakin voitaisiin kouluttaa enemmän. Yhden koulutetun koiran hinta on noin 20 000 euroa.
Pihka-koiran tehtäviin kuuluu mm. auttaa emäntänsä Krisse ylös sängystä. Krissen noustua pyörätuoliinsa Pihka hyppää emännän syliin antamaan aamupusut ja -halit :)
Invalidiliiton henkilökunta valitsee yhdessä Axxellin henkilökunnan kanssa hakijalle soveltuvan koiran. Jokainen koulutettu koira on käyttäjänsä tarpeita silmällä pitäen "räätälöity", kaikki koirat eivät sovellu ihan kaiken tyyppisiin avustustehtäviin. Jonotusaikaan vaikuttaa myös kunkin koulutusvuoden koirien tilanne; voi olla, ettei tiettyyn tarpeeseen sopivaa koiraa valmistu moneen vuoteen.
Koulutettu avustajakoira luovutetaan käyttäjälleen maksutta, ja käyttäjä vastaa koiran ylläpitokustannuksista. Koiran omistusoikeus säilyy Invalidiliitolla.
Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojekti käynnistyi vuonna 2016. Projekti lähti liikkeelle tarpeesta helpottaa avustajakoirapulaa ja lyhentää jonoja avustajakoiran saamiseksi.
Myös itsekoulutusprojektiin hakeutuessa täytyy ensin täyttää Invalidiliiton avustajakoirahakemus ja tulla hyväksytyksi hakijaksi. Tämän jälkeen haetaan yhdistyksen itsekoulutusprojektiin asiakashakemuksella.
Veljekset Toivo ja Vili ovat kumpikin itsekoulutusprojektin aputassuoppilaita :)
Projekti soveltuu sellaisille avustajakoiran hakijoille, joilla on kuntonsa ja motivaationsa puolesta resursseja lähteä kouluttamaan koiraa itse. Myös aiemmasta koirakokemuksesta on luonnollisestikin hyötyä. Itsekoulutus on palkitsevaa ja koiran voi saada paljon Invalidiliiton jonoa nopeammin, mutta se on myös vaativaa, eikä jokaisen hakijan kunto ja terveydentila mahdollista projektiin lähtemistä.
Projektin kautta avustajakoiran voi kouluttaa joko pennusta alkaen (kuten joulukalenterissa tapaamamme Filon, Malakin ja Nupun esimerkeissä) tai siten, että koiran alkukoulutuksen tekee ulkopuolinen taho (kuten Metkan ja Duunin tapauksissa).
Kummassakin tapauksessa koiran käyttäjällä on tukenaan projektin koko keston ajan ammattikouluttaja joka neuvoo, auttaa ja tukee koiran koulutuksessa. Itsekoulutetun koiran tulee läpäistä samat luonne- ja käyttöönottokokeet kuin Axxell Brusabyssä koulutettujen.
7 kk vanha itsekoulutusprojektin oppilas Vinha on alkukoulutuksessa kouluttaja Nina Jäntillä
Pennusta saakka itsekoulutettu koira on käyttäjänsä oma ja itse hankkima, alkukoulutettu koira on yhdistyksen ostama ja omistama. Se luovutetaan käyttäjälleen maksutta, kuten Invalidiliiton koirat. Yhdistys myös maksaa kouluttajien palkkiot.
Itsekoulutus kestää koiran yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen 1-3 vuotta.
Sekä Invalidiliiton että Avustajakoirayhdistyksen avustajakoiratoiminta rahoitetaan STEAn ja lahjoittajien tuella.
Kuluneena vuonna Sosiaali- ja terveysministeriö myös myönsi ensimmäistä kertaa valtionavustusta avustajakoiratoiminnalle. Avustus jaettiin liiton ja yhdistyksen kesken.
APUTASSUOPPILAIDEN VILIN JA VINHAN TERVEISET
Moi kaikki, minä olen Vinha! Ympäristöoppi on vielä mun pääaihe koulutaipaleellani, käymme Nina-kouluttajani kanssa erilaisissa paikoissa ja häiriöissä kulkemassa ja oleilemassa. Mun pitäisi saada mahdollisimman paljon kokemuksia erilaisista asioista.
Harjoittelen myös temppuja kuten laatikoiden ja ovien sulkemista ja avaamista. Ja tavaroiden nostamista sekä valojen sammuttamista teemme lähes päivittäin jonkun pienen sarjan.
Mun tavoitteena tälle ekalle oppivuodelle on olla käyttäjäni hyvässä hallinnassa, mulle on tärkeää oppia vierellä kulkemista ja häiriöistä luopumista.
Heippa! Minä olen Vili, yksi vuotta! Olen oppilaana kouluttaja-Hannelella. Olen kuulema oikein kiltti ja kaikkia rakastava poikanen, nopea oppimaan ja ehkä hieman malttamatonkin.
Minulle on opetettu kuluneen vuoden aikana perustaitoja kuten istumista, maahan menoa, seuraamista, paikallaanoloa ja luopumista erilaisista asioista. Olen myös oppinut nostamaan tavaroita lattialta ihmisen käteen. Se on aika kivaa! :)
Hyvää joulua kaikille!
toivottavat Vinha ja Vili
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRIEN TÄRKEÄÄN TYÖHÖN
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään tapaamme joulukalenterin kolmannen rodultaan erilaisen aputassun: tapaa valloittava villakoira Malak!
Isovillakoira Malak on ensimmäinen aputassun ammattia tavoitteleva rotunsa edustaja Suomessa. Malakia koulutetaan itsekoulutusperiaatteella ja sen koulutus on tällä hetkellä puolessa välissä.
Malakin emännällä, kahdessa eri auto-onnettomuudessa vammautuneella Anni-Kaisalla, on selkäydin- ja aivovamma. Malakin tärkein tehtävä on Anni-Kaisan kipukohtausten ja jalkojen pettämisen signaloiminen (tai merkkaaminen, avustajakoirakkokielellä).
Anni-Kaisa haki ensin Invalidiliiton koiraa, mutta neljän vuoden jonotuksen jälkeen itsekoulutus alkoi tuntua houkuttavalta vaihtoehdolta. Anni-Kaisalla on jo entuudestaan koiraharrastustaustaa.
Kun Anni-Kaisan vamma tasapainottui sen verran että jaksaminen ja omat resurssit mahdollistivat koiran itsekoulutuksen, hän alkoi hakea sopivaa pentua. Anni-Kaisa valitsi villakoiran, koska rotu oli hänelle ennestään tuttu.
Minua kiinnostaa kipukoiran koulutus. Anni-Kaisa kertoo, että hän ei erikseen lähtenyt opettamaan Malakille kivun merkkaamista, vaan Malak alkoi osoittaa kipukoiran ominaisuuksia itsestään. Malak pystyy esimerkiksi ennakoimaan kun Anni-Kaisan jalat alkavat pettää.
Anni-Kaisa on oppinut tulkitsemaan Malakin käytöstä ja huomaamaan, millaisissa tilanteissa sen käytös muuttuu. Kipukohtauksissa käytös on tietynlaista. Lähestyvän kipukohtauksen Malak viestittää olemalla levoton tai tökkimällä Anni-Kaisaa käteen.
Malak aistii myös emäntänsä energiatasot; kun Anni-Kaisa alkaa väsyä ja voimat loppua, Malak menee sänkyyn makaamaan merkiksi siitä, että emännän täytyy nyt mennä lepäämään.
Kerran Malak merkkasi kaupassa vieraan miehen sairaskohtauksen. Se lähti vetämään Anni-Kaisaa miestä kohti, ja selvisi, että mies oli huonovointinen. Lopulta hän tuupertui ja hänelle soitettiin ambulanssi.
Malak tekee paljon myös avustajakoiran perustehtäviä kuten nostaa esineitä, tyhjentää pyykkikorin ja kantaa pieniä määriä tavaraa. Niinä päivinä kun Anni-Kaisan käsi ei toimi, Malak auttaa myös vaatteiden pukemisessa ja riisumisessa.
Anni-Kaisa liikkuu pyörätuolilla mutta pystyy välillä myös kävelemään. Tällöin Malak toimii kävelyn tukena.
"Malak on tehnyt minusta sosiaalisemman", Anni-Kaisa kertoo. "Kiitos Malakin, lähden nyt paljon helpommin ulos ihmisten ilmoille sen sijaan että jäisin aina kotiin. Myös Malakin koulutuksissa käyminen on sosiaalista puuhaa." Ammattikouluttajan vetämissä aputassujen koulutustreeneissä käydään noin kerran viikossa.
Malakilla on kotona koirakaverina isosisko, kääpiövillakoira Nala. <3
Aputassukaverikin Malakilla on: labradorinnoutaja Elmo. :)
Malakin arkipäivää voi seurata sen omalla Instagram-tilillä jossa on paljon sympaattisia kuvia.
Valloittava ja näyttävä, liiveihin puettu villakoira vetää odotetusti huomiota myös kaksikon liikkuessa ulkona.
Haastattelun aikana Anni-Kaisa haluaa kuitenkin muistuttaa, että avustajakoirakon kohtaajat ymmärtäisivät jättää koiran rauhaan että se saisi tehdä työtään häiriintymättä. Etenkin nuorella aputassuoppilaalla voi helposti mennä pasmat sekaisin jos siihen kohdistetaan huomiota työmoodin keskellä.
"Ei kukaan tule juttelemaan pyörätuolillekaan, koiraan tulisi suhtautua samalla lailla."
On hyvä muistaa, ettei myöskään koiran omistaja välttämättä aina ole juttutuulella. Anni-Kaisa sanoo, että sosiaalisten kontaktien saaminen koiran kautta on hyvä asia, mutta on päiviä jolloin hän on vamman vuoksi todella väsynyt eikä jaksa puhua muille.
Malak valvoo emännän unta
Mikä on parasta Malakissa?
"Se on elävä apuväline joka osaa ennakoida. Itsekoulutettuna aputassuna Malak on myös palkitseva, koska olen tehnyt kaiken työn itse.
"Ihan parasta on turvallisuuden tunne, se, että pärjään yksin."
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN
Voit lahjoittaa Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Voit lahjoittaa Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Kuvat: Anni-Kaisa
"Koira muutti elämäni totaalisesti". Tänään tapaamme yli 10 vuotta avustajakoiraa käyttäneen Heidin ja aputassu-Zetan.
Heidin tarina:
Lievä CP-vamma ei estänyt Heidi Huttusta kouluttautumasta lähihoitajaksi ja liikuntaneuvojaksi. Heidi oli vuosia työelämässä, kunnes tilanne muuttui dramaattisesti vuonna 2007; Heidille alkoi tulla kovia kipuja ja jalkoihin spastisia kramppeja.
Heidi kuvaili sairastumistaan YLEn Ajankohtaisessa kakkosessa vuonna 2012:
"En selvinnyt enää edes perustason toiminnoista ja aloin tarvita apua jotta sain sukat jalkaan ja vaatteet päälle. Kaikki oli älyttömän paljon aikaa vievää ja voimia kuluttavaa ja olin todella kipeä ja väsynyt. Aiemmin työssäkäyvästä, aktiivisesta ja ulospäinsuuntautuneesta ihmisestä tuli kokopäivätoiminen sairastaja joka eli vain kotona neljän seinän sisällä. Mä jouduin käyttämään kaikki mun voimat pelkästään siihen että mä elän, ja ajattelin, että oliko mun elämä nyt sitten tässä."
Vuotta myöhemmin kaikki muuttui jälleen dramaattisesti: Heidin ensimmäinen aputassu Aukusti ("Kusti") tuli taloon.
"Koira muutti elämäni totaalisesti. Se antoi osan sairauden viemästä itsenäisyydestä takaisin.
Kusti teki vammaisuudestani muille ihmisille helpommin lähestyttävän asian. Ja minunkin oli helpompi pyytää myös ihmisapua, kun olin tottunut pyytämään apua koiralta", kertoo Heidi YLEn haastattelussa.
Kusti jäi eläkkeelle 10-vuotiaana. Sen seuraaja Zeta on ollut Heidillä nyt kolme vuotta.
Zetan työpäiviin kuuluu aputassuille tyypillisiä tehtäviä kuten valokatkaisinten painamista, kenkien ja vaatteiden riisumista, pyykkikoneen tyhjennystä ja pyörätuolin vetämistä. Zeta on myös mukana Heidin töissä.
"Avustajakoira mahdollistaa itsenäisen elämän, se auttaa ympäri vuorokauden", Heidi sanoo. "Koira ei korvaa täysin ihmisavustajaa mutta voi vähentää sen tarvetta."
Koira-avun ilmeisin etu on jatkuva tuki; ihmisavustajalla on työajat, koiralla ei. Lisäksi koira antaa enemmän yksityisyyttä.
Juttutuokiomme aikana Zeta ei ole hetkeksikään irrottanut silmiään emännästään. Se odottaa pientäkin elettä, jolla emäntä osoittaa haluavansa sen tekevän jotain. Työtehtävät ovat koiralle leikkiä ja jotain, jota ne oikein odottavat. Työ on niille palkitsevaa hauskuutta.
Tässäkin piilee koira-muotoisen avustajan hienous. Vaikka ihmisavustajakin tekee työtään varmasti rakkaudella ja siitä nauttien, on kahden ihmisen välinen sosiaalinen vuorovaikutus aina erilainen kuin ihmisen ja eläimen. Ihmisten välillä vallitsee herkästi tunne siitä, että on avuntarpeineen toiselle vaivaksi ja jää toisen palveluksista velkaa.
"Koiralle ei ole kiitollisuudenvelassa, niiltä on helpompi pyytää apua", Heidi summaa lopuksi.
Heidi ja Kusti YLEn Ajankohtaisessa Kakkosessa.
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään meitä ilahduttaa terveisillään jälleen pieni, tomera aputassuoppilas!
Heippa kaikille!
Olen 9 kuukauden ikäinen avustajakoiraoppilas Duuni Keski-Suomesta.
Minulle on kerrottu, että olen erittäin oppivainen ja reipas koululainen. Treenaaminen tähän tehtävään on aloitettu jo kahdeksan viikon ikäisenä.
Olen kuullut puhetta, että aputassun työ vaatii elinikäistä oppimista. Riittävästä levosta ja rentoutumisesta osaan myös huolehtia hyvin. Säkkituoli on mun mielestä paras paikka huilata ja tallentaa oppimaani tuonne mun kovalevylle.
Ote Duunin oppimispäiväkirjasta:
Tänään oli tuiki tavallinen päivä. Aamulla tavalliset aamutoimet ja ulkoilut. Täällä maalla pääsen ulko-ovelta suoraan metsään. Ensin minun kuitenkin täytyy istua ja malttaa odottaa omaa vuoroa ja omalla nimellä ja ”ole hyvä” -sanalla saa mennä.
Aamu-ulkoilun jälkeen saan aamiaisen ja siinä minun on myös istuttava aloillani ja vain luvan saatuani saan aloittaa syömään.
Sitten odottelen rauhallisena keittiön kynnyksellä. Sillä meillä on sellaiset säännöt, että keittiöön ei saa mennä, kun ihmiset syö.
Pääsen lähes joka paikkaan ihmisten mukana ja tuiki tavalliseen päivään kuuluu kauppareissut ja jäähallilla treenien tai pelien seuraaminen.
Tänään siis kauppareissua ja jäähallilla hengailua. Illalla metsälenkin jälkeen vielä treenattiin valojen sytyttämistä ja sammuttamista, laatikon avaamista ja sulkemista sekä kännykän tuontia ja etsimistä sekä erilaisten esineiden nostamista.
Uni maistuu toiminnallisen päivän päätteeksi.
Tämä on tämmöistä pienen koulutuksessa olevan avustajakoiraoppilaan elämään. Elinikäinen oppiminen pätee tässäkin touhussa.
Ihanaa joulun odotusta kaikille!
-Duuni-
Kuvat: Duunin kouluttaja Tiina Lehtomäki
Duunin ja kahden muun oppilaan, Jussin ja Taikan, edistymistä kohti aputassun ammattiaan voi seurata myös Facebookissa. Tällä videolla Duuni näyttää, miten selvitään niinkin kinkkisen esineen nostamisesta, kuin pankkikortin! "Aina ei oo helppoa, mutta sitkeydellä vaan eteenpäin!" Duuni sanoo. :)
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tämän päivän luukku on omistettu joulukalenterini inspiraatiolle, yhdelle omista hyvän mielen "aputassuistani", somekoira Sepolle.
Seppo on ihan tavallinen shetlanninlammaskoira, mutta samalla Suomen tunnetuimpia hauvoja.
Sepolla on sosiaalisessa mediassa kymmeniä tuhansia seuraajia joita se ilahduttaa jakamalla hyvän mielen havaintoja, kommentteja ja viisauksia elämän pienistä asioista nauttimisesta. Seppo on pakahtua onneen, kun pääsee metsään juoksemaan tai saa palan juustoa tai silityksen. Voin samaistua Sepon asenteeseen täysin..! ❤️
Tänä vuonna Mielenterveyden Keskusliitto palkitsi Seppo-koiran Hyvän mielen lähettiläänä.
Olen seurannut Seppoa kesästä 2018 saakka, jolloin bongasin iloisesti hymyilevän koiran Suomen Kuvalehden kannessa. Luin jutun, surffasin Sepon sivuille ja jäin saman tien faniksi. Ihana Seppo..!
Seppoa voi seurata Facebookissa ja Instagramissa, ja sillä on myös oma kotisivu.
Sepon ilon aiheet kulminoituvat pitkiin metsälenkkeihin, juustoisiin herkkupaloihin, hyviin nokosiin ja ystävällisiin kohtaamisiin ihmisten kanssa. Rakastettavan iloisesti hymyilevä naama on Sepon trademark.
Sepon arkiset päivitykset tavallisine, käsittelemättömine kännykkä-kuvineen ovat raikasta vaihtelua somen toisen ääripään harkitulle, täydellistä bling-elämää ja viimeisen päälle kauniita ihmisiä hehkuvalle feedille. Olen jäänyt koukkuun koirien somemaailmaan juuri tämän samaistuttavan tavallisen arkisen ilon myötä. :)
Sepon isäntä on Petteri Poukka, viestintäyrittäjä, kirjoittaja ja aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä. Seppo on nykyään osakkaana Poukan yrityksessä :)
Yhdessä Petteri ja Seppo tekevät paljon vapaaehtoistyötä. Seppo käy mm. vierailemassa palvelukodeissa yksinäisten ihmisten luona ja on toiminut kasvona Operaatio Ruokakassi -avustusjärjestön kampanjassa. Jouluisin Seppo tekee isäntänsä kanssa Joulupukki & Koiratonttu-keikkoja, joiden tuotto lahjoitetaan Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle.
Sepolla on myös oma kalenteri, jonka tuottoja ohjataan Avustajakoiratoiminnalle.
Minulla ja Sepolla on yhteinen intohimo.... 🤗
Kiittelin Seppoa inspiraatiosta Karkkipäivän joulukalenterin tärkeään teemaan, ja tuumattiin siinä samalla, että laitetaan Sepon kirja teille arvottavaksi :)
Seppo, hyvän mielen konsultti -kirjaan on koottu Sepon hyväntuulisia mietteitä ja havaintoja elämästä ja arjestaan koirana. Samalla se kertoo Sepon tarinan pennusta pallien leikkauksen kautta somejulkisuuteen :) Tuo "kulkusleikkaus" oli ratkaiseva hetki Sepon elämässä, ja siivitti tien rakastettavan sheltin julkisuuteen.
Samalla kirja on myös opaskirja ihmisen kasvatukseen ^_^
Osallistut Seppo-kirjan arvontaan kertomalla:
Jätä vastauksesi kommenttilaatikkoon :) Ja ilahduta samalla muitakin!
Kilpailuun voi osallistua torstaihin 19.12. saakka. Edit. Voitto osui Senjalle, onnea ❤️
Seuraa Seppoa somessa: Instragram / Facebook
ARVONNAN SÄÄNNÖT
Kuvat: Petteri Poukka
Tänään tapaamme hellyttävän jättiläisen; ainoana avustajakoiraoppilaana rotuaan edustavan Nupun!
Kotkalaisen Katariinan tuleva avustajakoira Nuppu edustaa harvinaista rotua aputassujen ammattikunnassa: se on Suomen ainoa avustajakoiran koulutuksessa oleva Leonberginkoira.
Nuppu on nyt 10 kk vanha ja pääsi luonnetestistä läpi marraskuussa.
Katariina on harrastanut ja kilpaillut koirien kanssa koko elämänsä sekä toiminut toko- ja agility-kouluttajana. Ensimmäisen oman koiran hän sai jo 6-vuotiaana.
Paheneva kaularankavamma laittoi kuitekin Katariinan koiraelämän uusiksi, ja vuonna 2016 Katariina laittoi Invalidiliittoon avustajakoirahakemuksen.
Kun avustajakoirajonon odotusajan todellisuus alkoi valjeta, Katariina alkoi miettiä itsekoulutuksen mahdollisuutta. Runsaasti koulutuskokemusta omaavalle Katariinalle aputassun itsekoulutus oli lopulta luonteva ja mieleinen projekti.
Leonberginkoirasta Katariina oli haaveillut jo 90-luvulta. "Rotuna se on mielestäni kaikkein ihanin!"
Leonbergiläiset eivät kuitenkaan ole lähtökohtaisesti kaikkein ihanteellisin rotu työ- ja hyötykoiraksi, sillä niillä ei ole perinteisille palveluskoiraroduille ominaista miellyttämisen halua. Katariina halusi kuitenkin tarttua projektiin, ja niin perheeseen saapui viime talvena pörröinen pallero Nuppu.
Pentu on emännän mukaan leikkisä, touhukas ja oppivainen: "Nuppu oppi jo 8-viikkoisena ottamaan minulta sukat jalasta!" Katariina kertoo.
"Mutta sitten se alkoi ottaa kaikilta sukat jaloista, niin leikki jätettiin siihen". :) ^_^
Nuppu on jo 10 kk ikäisenä iso rontti, ja aikuisena siitä tulee erittäin kookas.
Katariinan mukaan koosta on vain hyötyä, paitsi ongelmia tulee silloin kun hellyydenkipeä pentu haluaisi tulla syliin istumaan. ^_^
Vilkas ja seurallinen Nuppu tulee toimeen kaikkien koirien kanssa ja haluaisi koko ajan olla leikkimässä ja menossa uimaan - vesi on Leonberginkoiralle rakas elementti. Mutta saadessaan päälleen avustajakoiraliivit Nuppu rauhoittuu heti ja kävelee hitaasti.
"Ihan sama missä ollaan, lääkärillä tai apteekissa, Nuppu käy nukkumaan lattialle", emäntä kertoo. "Kerran Nuppu oli mukanani rentoutuksessa, ja kuulema kuorsasimme samaan tahtiin!" Katariina nauraa.
Nupun koulutuksen seuraavassa vaiheessa mukaan tulee ammattikouluttaja, sillä ihan kaikkea ei Katariina pysty Nupulle opettamaan.
Noin vuoden kuluttua Nupulla on edessään lopputentti, se tärkein "tulikoe" eli avustajakoiran käyttöönottokoe. Pidetään kovasti peukkuja Nupulle..!
Sai Nuppu ammattitutkinnon läpi tai ei, se auttaa jo olemalla oma itsensä.
"Läheisyys ja positiivinen olo mitä koirat tuo elämään on iso rikkaus. Nuppu saa monta kertaa päivässä minut ja meidän koko perheen nauramaan omilla hassuilta tempuilla," sanoo Katariina.
En epäile yhtään. ❤️
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Kuvat: Katariina Bruce
Tänään tapaamme jälleen erityisosaamisalueen avustajakoiran: aputassu-Rauha maadoittaa emäntäänsä paniikkikohtauksen yllättäessä.
Serenity on yksi heistä, jotka ovat saaneet odottaa koiraa kaikkein pisimpään.
"Rau yllättää minut taitavuudellaan joka päivä ja välillä puolentoista vuodenkin päästä mietin, että 'tossa se mun aputassu nyt oikeesti on'.
Näin kertoo koirastaan Serenity. Nuori nainen jonotti Invalidiliiton koiraa kuusi vuotta ennenkuin Rauha viimein saapui hänen elämäänsä.
Rauha-hauva on muuten samasta pentueesta kuin kalenteriluukussa aiemmin tapaamamme Ria-koira. :)
"Minulla kävi onni Rauhan kanssa, sillä hänet palautettiin Invalidiliitolle ja hän siirtyi töihin minulle. En tiedä, kauanko olisin vielä odottanut minulle sopivaa koiraa", Serenity kertoo.
Kuva: Invalidiliitto / M. Rossi
Invalidiliiton haastattelussa ajalta ennen Rauhaa Serenity kuvailee aputassuihin liittyvää muistoaan:
”Mulla on ihana lapsuusmuisto. Näin messuilla avustajakoiran ja sain kokeilla, miten koira pystyi auttamaan mut maasta ylös. Se oli ihan uskomattoman hieno kokemus. Sen jälkeen olen aina välillä nähnyt avustajakoiria ja aina miettinyt, miten suuri apu koirasta voisi olla”, kertoo harvinaista niveljäykistymäsairautta sairastava Serenity.
Serenity laittoi hakemuksen Invalidiliittoon 19-vuotiaana ja oli 25 kun viimein sai oman aputassun.
Miten Rauha auttaa sinua arjessa ja mikä on parasta avustajakoirassa?
"Rauha tuo minulle itsenäisyyttä ja varmuutta arkeen. Minun ei tarvitse enää pyytää avustajalta tai ohikulkijoilta apua, jos tipautan jotakin. Minun ei myöskään tarvitse keksiä 'luovia keinoja' jos käteni jää jumiin hihaan takkia riisuessani, vaan voin pyytää koiran apuun!"
Kotona on mukavampaa ja turvallisempaa olla, kun tietää, että avustaja on paikalla kellon ympäri – ja toimii iloisesti ruokapalkalla :)
"Kaupassa pärjäämme Raun kanssa pitkälti kaksistaan, kun hän auttaa minulle ostokset alahyllyiltä suoraan sylissä olevaan koriini. Omat herkkuostoksensa hän saa kyllä kantaa itse! ;)"
(Tästä voi katsoa näytteen Rauhan suorituksesta kaupan maitohyllyllä :))
Tulevaisuudessa Rauhan on tarkoitus myös tukea Serenityn kävelyä, kun Serenityn kuntoutus saadaan sen sallivaan vaiheeseen.
Rauha maadoittaa. Kuva: Serenity Paldanius
Rauha on avustajakoiran lisäksi myös psyykkisen tuen koira. Tälle työkoiran erityisosaamiselle ei ole Suomessa (vielä) virallista statusta. Rauha ilmoittaa Serenitylle tulevista paniikkikohtauksista tökkimällä kättä tai laskemalla pään Serenityn polville, jolloin Serenity tietää siirtyä rauhallisempaan tilaan.
Paniikkikohtauksen aikana Rauha huolehtii emännästään maadoittaen häntä.
"Rauha nousee puoliksi syliini tai tilanteen salliessa tulee makaamaan päälleni kokonaan, estäen minua katoamasta pelkooni ja minimoi paniikkikohtauksen keston", Serenity kertoo. "Minun ei tarvitse aina ottaa rauhoittavia lääkkeitä ja pystyn jatkamaan esim. opiskelua pienen ylimääräisen tauon jälkeen normaalisti kotiinlähdön sijasta".
Kuva: Serenity Paldanius
Kerro jokin aivan erityinen muisto Rauhaan liittyen?
"Erityisesti muistan meidän ensimmäisen yhteisen reissun ilman avustajaa. Se oli nopeasti Raun luovutuksen jälkeen, joten se oli meille uutena koirakkona eräänlainen tulikoe.
Reissu meni ongelmitta ja upeinta oli ehkä tajuta se, että mä pärjään Raun kanssa kahdestaan jopa matkustaessa ilman toisen ihmisen läsnäoloa: Rau kykenee antamaan sen tuen ja avun matkan aikana, minkä avustajanikin teki ennen häntä", Serenity kertoo.
Juttelemme Serenityn kanssa vielä mm. Yhdysvaltojen ja Suomen avustajakoiratilanteen eroista. Suomessa virallista psyykkisen avun koiraa ei vielä ole, mutta sosiaalisen median feedeissä törmään tuon tuostakin esimerkiksi amerikkalaisiin PTSD-koiriin (PTSD = traumanjälkeinen stressihäiriö).
"Olisin todella iloinen, jos psyykkisen tuen koiria saataisiin pitkäaikaissairaille lisää Suomeen!" Serenity sanoo. Hän tuntee Suomessa Rauhan lisäksi vain yhden koulutuksen saaneen psyykkisen tuen koiran; Ale-beaglen.
"Rau on todellakin kääntänyt maailmani ylösalaisin! Hän on minun turvasatamani.
Toivon, että jonain päivänä jonot olisivat enimmillään kahden vuoden pituisia", Serenity päättää haastattelun.
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Avun pyytäminen on joskus hankalaa. Sen antaminen ei. Kiitos kun lahjoitat.
