Olen kertonut teille rakkaudestani Dermaglow'n Täydellistä Huulikiiltoa kohtaan. (Esitelty mm. tässä postauksessa.) Tämä julmetun kallis (jopa alesta ostettuna arvokkaampi kuin yksikään aiemmin ostamani huulituote) ja julmetun vaikeasti tavoitettava (ei myydä enää Suomessa, löytyy vain aniharvoista nettikaupoista ja tarjonta & hinnat eBayllakin huonot) kiilto on harmillisesti parhaita tuotteita mitä olen koskaan käyttänyt.

Asia on harmillinen juuri siksi, että kiillon loppuessa en vain voi kävellä kauppaan ja ostaa uutta. (Ja mikäli Dermaglow'ta vielä Suomessa myytäisiin, en todennäköisesti kuitenkaan täyttä 50,50€:n hintaa tästä maksaisi jo ihan periaatteesta - - vaikka kuinka onkin Paras Huulituote Ikinä.

Ostin aikoinaan näitä ihanuuksia neljä kappaletta alennuksesta, ja nyt Bare Beige -sävyn vedellessä viimeisiään jäljellä on enää yksi, sävy Raspberry. Bare Beige on nudeisuutensa vuoksi ollut suosikkini, enkä millään haluaisi nähdä viimeisten pisaroiden loppuvan. Jossain vaiheessa applikaattori ei enää yltänyt viimeisiin kasaumiin hylsyn reunoilla, ja haikeana kommentoin asiaa parhaalle kaverilleni. "Vähänkö ärsyttää kun näen että kiiltoa on vielä jäljellä, mutta en vain saa sitä enää ulos...!"

Ilokseni kaverini antoi todellisen laihialaisvinkin - irroita huulikiillon kaulasta muovinen annostelijarinkula, niin yllät kaapimaan applikaattorilla ne viimeisetkin "hunajat"! :) Tämä vinkki on todennäköisesti tuttu monelle jo entuudestaan, se tuntuu niin itsestäänselvältä kikalta, mutta minä en ollut tätä koskaan tajunnut. Edellisenkin Bare Beigen heitin menemään kun siellä vielä olisi ollut paljon kaavittavaa. Höööh..!!

Irrotin "kaulurin" ja nyt saan käytettyä kiillon viimeistä rantua myöten loppuun. :)

Löysin tällaisen nettikaupan, joka myy tällä hetkellä Bare Beige -sävyä niinkin halvalla kuin 18 dollaria - mutta postikulut Suomeen yhdelle kiillolle ovat $25,95.... :( No, tuokin hinta olisi kyllä yhteensä halvempi kuin mitä kiilto maksoi Suomessa. Täytyy ehkä oikeasti jopa harkita.... Vaikka tuntuu kyllä hulluudelta. :D

Oletteko te ihastuneet johonkin kosmetiikkatuotteeseen niin syvästi että maksaisitte siitä jopa "riistohinnan"? Tai ylipäänsä hinnan, jota ette muuten normaalioloissa koskaan maksaisi kosmetiikasta?

Vierailulla kosmetiikkayrityksissä –sarjassa päästään tällä kertaa tutustumaan suomalaiseen hiustuotevalmistajaan. Sim Sensitive tunnetaan erityisesti hiuspohjan ongelmiin kehitetystä System 4 –sarjasta. Allekirjoittaneelle merkki puolestaan on tullut tutuksi syväpuhdistavan CX Corrector -linjansa kautta, jonka kelatoivaa shampoota netin hiusharrastajat ovat tienneet kehua markkinoiden parhaana.

Simin toimitilojen aulassa Ylöjärvellä.

Simin perusti vuonna 1994 Cutrinin entisenä omistajana tunnettu Seppo Iso-Mustajärvi. Nimi SIM tulee hänen nimikirjaimistaan.

Sim-brändin ensimmäiset sarjat olivat ne tänäkin päivänä tunnetuimmat, eli System 4 ja DermaSyd (nykyisin lyhentynyt DS:ksi). Kummankin sarjan lähtökohtana oli hajusteettomuus ja väriaineettomuus. Pohja sarjoille tuli ajatuksesta tarjota hiusalan ammattilaisille liiketyöskentelyyn tuotteita, jotka altistavat kampaajia mahdollisimman vähän allergialle. Hajusteet ja väriaineethan ovat eniten allergisoivia kosmetiikan ainesosia.

Hajusteettomien tuotteiden kysynnän kasvaessa Sim loi myöhemmin menestyneen Hyvän Ilman Kampaamo -konseptin, jossa on mukana jo n. 230 kampaamoa eri puolilla maata. Hyvän Olon Kampaamoissa käytetään ainoastaan hajusteettomia tuotteita.

Tänä päivänä Simin valikoimaan kuuluu yli 300 tuotetta ja 16 tuotelinjaa. Valikoima jakautuu kahteen osaan; hajusteettomaan ja hajusteelliseen. Simin tuote- ja markkinointipäällikkö Karina Viherma kertoo, että uusia tuotteita julkaistaan loppujen lopuksi aika harvoin, sillä se ei kuulu yrityksen filosofiaan. Hyviksi havaitut, vuodesta toiseen suositut ja ammattilaisten käyttämät perustuotteet ovat yrityksen tuotannon ydin.

Karina Viherma

Sim ei koe tarpeelliseksi hypätä jokaisen viimeisimmän trendin kelkkaan, mutta uusimman sarjansa Argan Caren myötä brändi on kuitenkin selvästi ajan hermolla. (Tuskin Karkkipäivänkään lukijat ovat välttyneet kaikkialla vellovalta arganöljy-buumilta :)) Argan-sarja sisältää myös Simin ensimmäisen kokeilun kasvovoiteiden puolella.

Ideoita uusiin tuotteisiin saadaan kampaajilta ja viennin yhteyshenkilöiltä ulkomailta. Markkinointiryhmä kokoontuu kerran kahdessa kuussa puimaan uusia tuotteita tai jo olemassa olevan tuotevalikoiman mahdollisia uudistuksia. Tuotelinjat elävät jatkuvasti ja reseptejä päivitetään viimeisimmän teknologian ja raaka-ainekehityksen myötä. Esimerkiksi System 4:sta on nyt markkinoilla viides versio.

SensiDo-sarjan värituubit matkalla täyttökoneeseen.

Välillä tuotekehitykseen vaikuttaa suoraan myös kuluttajakäyttäytyminen – viimeisimmässä DermaSyd –uudistuksessa jätettiin pois parabeenit ja SLS kuluttajien toiveiden myötä.

Simillä työskentelee yhteensä 60 henkeä. Kaikki tuotteet valmistetaan Ylöjärvellä yrityksen omalla tehtaalla, jossa tuotanto pyörii vuoden ympäri. Resepteistä vastaavat yrityksen omat kemistit. Simillä on myös private label –tuotantoa, mikä tarkoittaa sitä että he valmistavat tuotteita toisten yritysten nimiin. Private label –tuotannossa tuoteresepti voi tulla asiakkaalta ja he ostavat Similtä vain valmistusprosessin, tai sitten asiakas voi tilata tuotteen ”alusta loppuun” toteutettuna reseptistä graafiseen suunnitteluun ja pakkaukseen.

Simin tuotannosta 30% menee vientiin ja 70% kotimaan myyntiin. Yritys myös tuo maahan kahta sarjaa; hiustenpidennyksiä ja rusketustuotteita sisältävää Balmainia ja miesten kosmetiikkamerkki Top Shelf 4 Menia.

Suosituin tuotelinja on kautta aikain ollut System 4. Karina kertoo, että se on ainoa sarja josta Sim saa kuluttajilta kiitoskirjeitä. ”Jokin siinä reseptissä vain on todella kohdallaan, kun se tuo avun niin monille”, Karina hymyilee ja myöntää System4-shampoon olevan omakin suosikkinsa. Myös ulkomaiden markkinoilla System 4 on myydyin ja eniten kiinnostusta herättävä Sim-tuote.

Minulla ei ole koskaan ollut mitään hiuspohjan ongelmia niin ei ole koskaan ollut ajankohtaista hankkia tällaista ns. terapiashampoota. Mutta kuulosti niin vakuuttavalta että tiedän mitä kokeilen jos joskus alkaa päänahka ruttuilla. :)

Näissä säililöissä tuotteet sekoitetaan valmiiksi.

Graafiset suunnittelijat Veli-Pekka Lehtonen ja Laura Kaartinen vastaavat SIMin pakkaussuunnittelusta ja yleisestä graafisesta ilmeestä.

* * *

Sain vierailulta mukaani Argan-sarjan shampoon ja hoitoaineen sekä näytteitä Miracle Elixir -latvaseerumista . Ensimmäisenä huomio kiinnittyi tuotteiden todella voimakkaaseen tuoksuun – tämä ei siis ole niitä hajusteherkille tarkoitettuja Sim-sarjoja. (Simin sarjat jaetaan hajusteettomiin, hypoparfymoituihin ja hajustettuihin.)

Tuoksu on tuttu aiemmin kokeilemistani arganöljytuotteista, ehkäpä öljy siis itsessään on voimakkaan tuoksuinen…?

Shampoo on oikein hyvän ja hoitavan tuntuinen, tosin koostumus saisi olla viskoosimpi. Shampoo ei sisällä silikonia ja arganöljykin on incissä aika korkealla. Hoitoaine taas tuntuu hyvin perustavaralta, hoitavuus keskitasoa. Tämäkin on silikoniton. Hiukset jäävät selviksi ja sileiksi mutta ilman sellaista ”Ooooo miten liukkaat ja silkkiset!” –tunnetta minkä jotkut tuotteet jättävät. Minun hiuksilleni olisi varmasti sopinut parhaiten jompikumpi sarjan syväkosteuttavista naamioista, Healing Smoothie tai Moisture Smoothie.

Latvaseerumissa on (odotetustikin) arganöljyyn yhdistetty silikonia. Latvasuoja on niitä harvoja tuotteita joissa nimenomaan kaipaan silikonia, joten tämä on hyvä juttu. :) Miracle Elixir tuntuu perussilikoniseerumia raskaammalta tavaralta, ja tätä kannattaa annostella tosi niukasti ettei vain lähmää. Olen käyttänyt yhtä 2 millin näytettä jo neljä kertaa ja vieläkin riittää...! ^_^ Hiukset jäävät todella pehmeiksi ja sileiksi, ei mitään huomautettavaa.

Monen teistä toive muuten toteutuu piakkoin, sillä pääsen haastattelemaan Simin kemistiä...! Vähänkö loistavaa! :) Tapaamisaikaa ei ole vielä lyöty lukkoon mutta varmaankin kesäkuun aikana pääsen juttua täällä julkaisemaan.

Ovatko Simin tuotteet ennestään tuttuja Karkkipäivän lukijoille? Entäpä Hyvän Ilman Kampaamo -konsepti?

Tänä vuonna (ja juuri tässä kuussa, itse asiassa :)) tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun muutin Maarianhaminaan. Ajattelin juhlistaa merkkipaalua kirjoittamalla blogiin kesän aikana pienen "Minun Maarianhaminani" -sarjan, jossa esittelen kivoja, minulle tärkeitä tai muuten vain kiinnostavia juttuja tästä pikkuisesta, monille vain picnic-risteilyjen vaihtosatamana tunnetusta saaristokaupungista.

Sarjan aloittaa ruokajuttu. Tuntuu hassulta, että en 10 vuoden aikana ole käynyt kertaakaan edes pistäytymässä Ahvenanmaan parhaassa ravintolassa - ennen eilistä. Restaurang Nauticalin maine ei rajoitu pelkästään Ahvenanmaalle, sillä ravintola löytyy myös Suomen Top 50 parhaat ravintolat -listalta.

Kun Mr. Karkkipäiväkin saapui pitkästä aikaa kunnioittamaan saarta läsnäolollaan, tuntui sopivalta hetkeltä mennä vihdoin kokeilemaan miltä Nauticalin kiitelty ruoka maistuu.

Nautical sijaitsee Maarianhaminan läntisen vierassataman (ÅSS) kupeessa samassa rakennuksessa kuin Merenkulkumuseo.

Ravintolasta on kaunis merinäköala Sviby-lahdelle ja museolaiva Pommernille.

.

Otimme kuuden ruokalajin  "Avsmakningsmenyn". Minun menuni sovitettiin kala-kasvissyöjälle sopivaksi ja toisen jälkiruoan vaihdoin juustoon.

Menussa listattujen ruokalajien lisäksi saimme kolme keittiön tervehdystä; alkuun perunapurjotryffelikeiton ja teriyakimarinoitua lohta, ja jälkiruokien alkuun viinimarjaraparperisorbettia.

Herra Karkkipäivä otti myös juomapaketin. Minä olen kolmesti ottanut ravintolassa tuollaisen pitkän kaavan juomapaketin, mutta en mä vain jaksa juoda sitä läpi...! ^_^ Lasit kasaantuvat pöydälle ja viimeistään jälkkäriviinien kohdalla olen joutunut ujuttamaan lasit pöydän vastakkaiselle puolelle.

Päätin tilata yhden viinilasin alkuruoalle, yhden pääruoalle ja yhden jälkiruoalle. Ihan riittävää minulle. :)

Alkuruoan kanssa tarjoiltu viini, hedelmäinen Tacon Alto chardonnay Chilestä, olikin sitten niin hyvää että join sitä kaksi lasia ja jälkkäriviini jäi pois. :) Viini maistui ihan persikalle ja banaanille.

Oikeanpuoleisessa kuvassa keittiön tervehdys numero 2: teriyakimarinoitua lohta, wasabitahnaa ja inkivääriä.

Oletteko koskaan miettineet miten uskomattoman hyvältä pelkkä voikin maistuu hyvässä ravintolassa...?

Confitoitu kirjolohi. Hyvää oli, mutta nyt pitäisi enää tietää mitä tarkoittaa "confitoitu". :D

Parsaa ja kartiohuhtasienimuhennosta. Miehen annoksessa oli myös vasikkaa.

Pääruoka numero 1 oli meidän kummankin suosikki koko menusta: voissa paistettua ahvenfilettä, rapuvaahtoa, hernepyreetä ja marinoitua fenkolia. Oijoijoi miten hyvää.....

Kiehtovaa, kuinka ruokaan voidaan saada uskomattoman paljon makua pelkällä voilla, kermalla ja suolalla. Kiinnitän hyvissä ravintoloissa huomioni aina siihen, kuinka hienovaraisesti - tai mahdollisimman vähän - ruokia on maustettu (riippuen tietysti ruokalajista, mutta jos nyt puhutaan ei-mausteisesta keittiötyypistä). Ihan mieletöntä miten joku kalan maku voi tulla niin puhtaan aromikkaana suuhun, kotona en saisi ikinä aikaiseksi vastaavanmakuista ahventa vaikka kuinka holvaisin voita ja suolaa. Tuloksena olisi varmasti vain.... hyvin suolainen kala. :D

Pääruoka numero 2: suolapaahdettuja puna- ja keltajuuria, fenkolia ja porkkanaa.

...ja pilkistääköhän tuolla mun versiossa myös suikaloitua retiisiä..? :) Miehen versiossa oli häränposkea.

Annos oli erittäin maukas, mutta ehkä kasvisruokailijan menu-version olisi voinut hoitaa mielikuvituksellisemminkin kuin vain jättämällä annoksista lihan pois...? Verrokkina esimerkiksi Helsingin Postresissa minulle oli valmistettu lihapääruoan tilalle oma eri ruokalaji.

Menun ainoa lievä floppi oli tässä; karhunvatukkaclafoutiksen tilalle vaihtamani juustolautanen. Juustojen kanssa tarjoiltu pähkinä-hedelmäleipä oli kuivaa ja mautonta eikä mielestäni millään lailla korostanut juustojen makua. Lakka- ja viikunahillojen maku taas oli liian voimakas ja peitti juuston maun alleen. Itse juustot olivat kyllä hyviä, mutta tämä ei ollut missään tapauksessa parhaita nauttimiani juustolautasia.

Miehen karhunvatukkaclafoutis marjoilla ja vaniljajäätelöllä oli kuulema "ihan ok".

Jälkiruoka numero 2: tummasuklaajäätelöä, kermaviilipannacottaa (tai POTTAA, niinkuin menussa lukee ;)), tyrnikastiketta ja suolapaahdettuja pähkinöitä. Tämä oli kyllä oikein hyvä ja herkullinen päätös aterialle.

Yhdeksän ruokalajin (6 + keittiön tervehdykset) illalliseen kului aikaa runsas neljä tuntia. Ruokien tarjoilutahti olisi meidän kummankin mielestä saanut olla ihan pikkuisen ripeämpi, annosten välillä ehti muutamaan otteeseen tulla jo nälkä. :D Tämän tasoisessa ravintolassa ei minusta asiakkaan kuulu tuntea että vatsa alkaa murista näin pitkän menun aikana.

Pientä miinusta myös siitä, että saatuamme kahvit klo 23:n aikoihin meidät käytännössä unohdettiin eikä tarjoilijaamme näkynyt enää missään. Kaksi muuta tarjoilijaa kiertelivät siistimässä tyhjentyneitä pöytiä mutta kumpikaan ei tullut kysymään oliko meillä kaikki ok tai haluaisimmeko maksaa. Viimein puoli kahdeltatoista vinkkasin itse toisen tarjoilijoista luoksemme. Oma tarjoilijamme ilmestyi paikalle vasta kun olimme lähdössä ovesta.

Mutta kaiken kaikkiaan erittäin hyvä kokemus, pidin kovasti ruoasta sekä miljööstä ja palvelu oli viimeistä puolituntista lukuunottamatta oikein hyvää. Mieheni sai koko illan palvelua suomeksi, asia huomioitiin sen enempää kyselemättä kun pyysimme hänelle suomenkielisen menun.

Lasku oli omalta kohdaltani 122 euroa, eli hyvin harvinaista herkkua minulle. Oliko kokemus laskun loppusumman arvoinen? Sanoisin että melkein,  100 euroa olisin voinut tosi hyvillä mielin maksaa. :)

Jospa seuraavaan vierailuun ei enää menisi kymmentä vuotta...?

Tässä muutama alekoodi luonnonkosmetiikan nettikauppoihin. :) Kummatkin koodit ovat voimassa syyskuun loppuun.

Biodelly.comista 15% alennus koodilla CJN5XX1G tilauksen loppusummasta.

Hyvän Olon Tukusta 15% alennus koodilla BLOG tilauksen loppusummasta.

Kummassakin kaupassa on kosmetiikan lisäksi myös muita ekoystävällisiä tuotteita.

Juuri tuossa lempeästi "parjasin" mieheni Axe-suihkugeelejä, ja mahdollisesti jonain vihjeen tapaisena NHS Oy:ltä lähetettiin meille kokeiluun BornToBio-luonnonkosmetiikkasarjan MIES-suihkugeeli. Lakritsin tuoksuinen sellainen.

Siinähän se.

Toiveikkaasti odotin miehen palautetta suihkun jälkeen. Aiemminhan mies on tyrmännyt lähes kaikki hänelle testiin ujutetut luonnon tuotteet. Ja..... ei. Ei irronnut positiivista sanottavaa tälläkään kertaa.

Ei kuulema vaahtoa kunnolla ja tuotteessa tuoksuu liikaa anis josta mies ei tykkää.

*huokaus*

Kokeilin suihkugeeliä myös itse, ja olin jälleen kerran eri mieltä. (Aiemmin olimme täysin vastakkaista mieltä K Pour Kariten piparmintun tuoksuisesta suihkugeelistä, joka on edelleen ehkä parhaita ja koukuttavimpia suihkutuoksuja minun mielestäni.)

Minusta BornToBion lakritsin tuoksu on varsin mieto ja herkullinen, eikä anis minua häirinnyt. Tuskin edes havaitsin sitä. Ja toisin kuin mies, minä käytän puhdistautumiseen sientä, ja sienen kanssa tämäkin suihkugeeli kyllä vaahtoaa yhtä runsaasti kuin mikä tahansa muukin.

Ai niin. Pakko jakaa vielä tämä teidän kanssa.

Hyödynsimme Lapin vaelluksella Pältsanin erätuvan saunamahdollisuutta. Saunaan astuessamme mies totesi hymyillen, "Axe-mies teki paluun tunturissakin."

Sillä mitäpä muutakaan Pältsanin saunan nurkasta löytyi kuin - Axe-suihkugeeli. :)

Minua huvitti erityisesti Anti-Hangover-tuoksu luonnon keskellä. Saattaahan sitä patikassakin joutua krapulaa parantelemaan....

Näköjään marketin For Men -tuotteet ovat ylivoimaisia myös sivupalkin kyselyn mukaan. 49% lukijoiden miehistä peseytyy Axella, Palmolivellä, Rexonalla tai vastaavalla. 36 tyyppiä käyttää vain pelkkää vettä. Lähteekö sillä tosiaan kaikki lika ja hiki...?

Tämän kosmetiikkabloggarin ainoa "maski" seuraavan viikon aikana tulee olemaan hyttysverkko, ja ihonhoitoarsenaali vaihtuu Rainbow'n kasvopyyhkeisiin. :) Suuntana on Kilpisjärvi ja aikeena laittaa vähän jalkaa toisen eteen ja harrastaa yleistä eräjormailua/donnailua.

Palaan ihmisten ilmoille taas joskus ensi viikon aikana. Olen ajastanut muutaman blogipostauksen (ohoh, kuinka epätyypillistä Karkkipäivälle...! Täällä kuulkaas silmät ristissä niitä naputtelin aamuyöhön saakka! ^_^) reissuni ajaksi, mutta kommentteja pääsen lukemaan vasta kun kotiudun eli arviolta 4. tai 5.7.

Juhannusarvonnan voittajiksi arpoutuivat muuten nimimerkit satsumas (Yves Rocher -setti) ja Iida (Lovea-setti). Voittajiin on otettu yhteyttä. Onnittelut heille! :)

Viime syksyn patikkareissulla Seitsemisellä.

Törmäsin hiljattain alan lehdessä ruotsalaisen Skinplan-merkin aurinkovoideuutuuteen nimeltään Sun Control. Tämä älyvoide kertoo sinulle kuinka kauan voit oleskella auringossa palamatta!

Purkin nokassa on UV-sensori (!!) joka mittaa säteilyn voimakkuuden. Ota korkki pois ja suuntaa purkki aurinkoon, ja sensorin väri kertoo UV-säteilyn vahvuuden asteikolla 1-4. Sitten vain tsekkaat purkin kyljestä miten kauan sinun ihotyypilläsi voi oleskella auringossa palamatta SkinPlanin voiteella suojattuna. Sun Control -voiteessa on suojakerroin 30, ja esimerkiksi minä voisin näköjään oleskella erittäin voimakkassa säteilyssä kaksi tuntia 20 minuuttia polttamatta nahkaani tällä kertoimella voideltuna.

(Eipä tulisi kyllä mieleenkään käyttää omalla ihollani kolmeakymppiä koska tosiaankin tahdon ruskettua - jos laittaisin SK 30 -voidetta niin mun olisi varmaan ihan sama jäädä sitten sisälle ^_^.)

SkinPlania ei myydä Suomessa mutta jos joku innostui tuotteesta niin sitä voi tilata vaikka eleven.se-nettikaupasta (tai noiden postikulujen hinnalla voi melkeinpä hypätä Ruotsin laivaan.... ^_^).

Mitenkähän luotettava tuo UV-sensori oikein on...? Ja miten se oikein toimii...? Tätä puolta eivät SkinPlanin sivut valota. Voisin kyllä hankkia tuollaisen putelin ihan vain uteliaisuuttani pelkän sensorin vuoksi ja testailla säteilyn voimakkuutta eri paikoissa... :P

Satunnaisesti päivittyvässä Kuukauden idoli -sarjassa juhlitaan tänään.... maidonvaahdotinta!

Kyllä. Kesäkuun idolina komeilee OBH Nordican Café Crema -vaahdotin.

Älkää nyt kultaset luulko että olen saanut tämän vempeleen blogin kautta ja yritän nyt keksiä mukanokkelaa tapaa esitellä se, ehei. :) (Maidonvaahdotin kosmetiikkablogissa saattaisi haiskahtaa juurikin sellaiselta jutulta....) Tämä vekotin on asustellut miehen ja minun keittiön kaapissa jo ties kuinka monta vuotta ilman että kumpikaan meistä edes muisti sen olemassaoloa. Saatu joskus lahjaksi, unohtunut yläkaappiin kynttilöiden, kakunalusten sun muiden sekaan.

Kun viime syksynä hurahdin lattekahviin, taikoi Mr. Karkkipäivä eräänä aamuna Café Crema -maidonvaahdottimen kaapista. Huraa! Turhaakin turhemmalta vaikuttava vehje, jota emme koskaan kuvitelleet tarvitsevamme, päätyi siltä istumalta päivittäiseen käyttöön. Olen ihan koukussa siihen. :)

.

Ei enää aamua ilman Café Creman tuttua surinaa kahvikupissa.

Oman latteni nautin soijamaidolla. Se vaahtoaakin paremmin kuin tavallinen maito.

Kuinka monen muun kotoa löytyy tällaisia turhia, mutta toisaalta ah niin tarpeellisia vekottimia? :)

Google Reader / Friend Connect -palvelu lakkasi toimimasta WordPressin blogeissa maaliskuussa, ja tätä myötä katosivat Googlen Käyttäjäraatilaatikot kaikista Indiedaysinkin blogeista. Monet tykkäävät kuitenkin seurata blogeja Bloggerin hallintapaneelin kautta, joten laitan tähän itseni kaltaisille blondeille tarkoitetut ohjeet miten liittää Karkkipäivä Bloggerin lukulistalle.

(Itsehän en tätä siis ollut tajunnut blogin siirtyessä vuonna 2010 Indiedaysiin, ja luulin että Bloggerissa voi seurata vain toisia Blogger-tilejä. Joku ystävällinen lukija sitten valotti minulle asian laidan... ^_^)

Jos siis seuraat blogeja mieluiten Bloggerin hallintapaneelin kautta, niin Karkkipäivän voi liittää sinne näin:

Avasin pitkällisen harkinnan jälkeen Karkkipäivälle vihdoin myös Facebook-sivun. Tämä ihan vain tarjotakseni yhden lisätavan seurata blogipäivityksiä. Facebook-sivulla ei tule olemaan mitään sellaista sisältöä mitä ei olisi itse blogissakin, eli Facebookittomien lukijoiden ei tarvitse pelätä että he "menettäisivät" jotain. (Osa lukijoista oli aiempien Facebook-pohdintojeni yhteydessä huolissaan siitä, että blogin liittyessä Naamakirjaan alkaisin siellä julkaista omia, erillisiä FB-postauksia.) En myöskään tule tarjoamaan FB-lukijoille mitään erityisiä "Tämä arvonta vain Facebook-seuraajille" -tyyppisiä juttuja, joita näkee joskus muissa blogeissa. Blogin sisältö on sama kaikille tasa-arvoisesti, seurasi blogia sitten minkä tahansa kanavan kautta. :)

Karkkipäivästä voi tykätä Facebookissa täällä. :)

...ja jos joku osaa kertoa miten saan liitettyä blogin sivupalkkiin sellaisen FB:n "Tykkää"-napin, niin olen iloinen ja kiitollinen. ^_^