Sain äsken viestin ystävältäni. Reaktio tuli Instagramissa julkaisemaani kuvaan, jossa on Kreikka-Sanni.
"Uskomatonta mikä ero." Näytät niin seesteiseltä ja rentoutuneelta, vaikka teet siellä töitäkin, ystäväni kirjoitti.
Vastasin hänelle, että täällä todella olen eri Sanni.
Sitä kirjoittaessani ajatukseni jatkoivat eteenpäin, ja yhtäkkiä olin kirjoittanut auki täsmällisesti sen, miksi Kreikka tekee minulle niin hyvää. Miksi tunnen täällä oloni aina niin kevyeksi ja rauhalliseksi, vaikka matkustaisin maassa keskellä syvintä suruaikaa. (Kyllä, olen ollut Kreikassa myös aivan rikkonaisessa tilassa.)
Olen hapuillut näiden sanojen suuntaan joskus aiemminkin, ja pohdiskellut syitä Kreikka-mielentilaan, mutta nyt yhtäkkiä ne olivat kirkkaina ja terävöityneinä edessäni.
Vaatija-Sanni jää kotiin. Se ei mahdu matkatavaroihin.
Olen pitkään kokenut kärsiväni kroonisesta huijarisyndroomasta. Ajattelen, että muut näkevät minut tehokkaana asiantuntijana, mutta sisälläni on aivan eri tunne. Se tunne ja sisäinen ääni sanoo, että olet hidas ja hajamielinen ja tietäisivätpä muut, miten epätehokas todella oletkaan.
Nämä tunteet ahdistavat minua, ja olen yrittänyt vaimentaa niiden vaikutusta puhumalla avoimesti uupumuksestani ja sen jälkeen jättämistä oireista. Yritän vähentää huijariuden tunnetta mm. kertomalla että hei, tämän takia olen niin hidas. Älkää odottako multa veitsenterävää ajattelua ja multi-taskingia.
Viime vuosina olen oivaltanut jotain. Vaatija olen minä itse. Olen kuvitellut, että muut eivät pidä minua riittävänä, mutta se olenkin minä, joka vaadin itseltäni. Se olen ihan minä itse, joka sanon, että Sanni sinä et ole tarpeeksi.
Tragedia? Tämän oivallettuanikaan en ole saanut ääntä vaimenemaan. Se vaatii yhä vain enemmän ja on ihan armoton. Perfektionismi on viiltävää. En anna itselleni mitään siimaa, kaiken on oltava täydellisesti hallussa ja toisten ihmisten odotusten on koko ajan ylityttävä.
Tällä armottomuudellani uuvutan itseni totaalisesti.
Mutta sitten on paikka, jossa tällä Sannilla ei ole tilaa.
En tiedä miksi, mutta armoton ja vaativa Sanni ei koskaan tule mukaan Kreikkaan. Se jää kotiin. Se ei edes kysy, pääsisikö se mukaan.
Pelkästään käsimatkatavarani ei ole kevyt kantaa, vaan myös minua on kevyempi kantaa.
.
Kreikka on kuin turvakoti, jonne voin tulla pakoon vaatija-minääni. On ihanaa, että tämä mahdollisuus on olemassa.
Mutta nyt kun todella käsitän, mistä on kysymys, jää jäljelle tärkeä asia. Aionko antaa vaatijan kiusata itseäni koko loppu elämän? Millä mä saan hänet lopettamaan? Miten voisin tulla yhdeksi vaatija-Sannin kanssa ja saada hänet tykkäämään minusta? Että voisin tuntea olevani hyväksytty ja turvassa ihan itseni kanssa.
💜
Paikat sen kuin kaunistuu.
Saavuin keskiviikkoiltana Kytheran saarelle. Kythera on pinta-alaltaan suuri saari, jonka 5000 asukasta jakautuvat yli 30 kylään. Minä majoitun kylässä nimeltä Kapsali - joka osoittautui kauniiksi kuin elävä postikortti. Olin kyllä lukenut jo ennakkoon, että Kapsali - ja sen yläpuolella sijaitseva saaren pääkylä Chora, luovat erittäin kuvauksellisen kokonaisuuden, mutta paikan päällä kaikki on vielä paljon upeampaa kuin osasin odottaakaan.
Vai mitä sanotte, kun katsotte näitä kuvia? Eikö paikka ole kuin jostain Kreikan valtion matkailutoimiston mainoksesta?
Olen jäänyt useisiin paikkoihin vain seisomaan kamerani kanssa melkein pystymättä jatkamaan matkaa, kun maisemat ovat niin ällistyttävän postikortti-täydellisiä.
Tältä näyttää näköala parvekkeeltani. Minulle tulee maisemasta vahvasti mieleen Skyros, jonka Chora kohoaa vastaavalla tavalla jyrkällä kalliolla rantakylä-Magazian yllä.
Kytheran saari sijaitsee Peloponnesoksen niemimaan eteläpuolella. Lähin suuri saari on Kreeta, jonne Kytheralta on laivalla matkaa kolme tuntia.
Kythera on suhteellisen tuntematon saari, eikä sinne tehdä järjestettyjä pakettimatkoja. Harva tietää, että Kythera kuuluu Joonian saariin; erillään kaukana muista joonialaisista sijaitseva Kythera on kuin saariryhmän unohtunut serkku, joka ei oikein tunnu kuuluvan mihinkään saarijoukkoon. (Toisaalta, miksi pitäisikään?)
Kytheralla ei ole kuuluisia nähtävyyksiä eikä antiikin raunioita. Siellä on "vain" kauniita maisemia, hienoja rantoja, sieviä kyliä ja perikreikkalaista elämää. Saari on ollut sekä venetsialaisten että brittien hallussa, mikä näkyy paikoin arkkitehtuurissa. Arvostettuna ja yhä toimivana muistona saarella on brittien rakentamia siltoja.
Viereinen Antikytheran saari on saanut paikkansa historiassa kiitos niin sanotun Antikytheran koneen, 100 eaa rakennetun tähtitieteellisen laskulaitteen, jota myös maailman vanhimmaksi tietokoneeksi kutsutaan.
Kytheralla on lentokenttä, ja sinne pääsee lentäen Ateenasta. Laivalla saarelle pääsee pari kertaa viikossa Pireuksesta, 2-3 kertaa viikossa Gythiosta ja päivittäin Neapoliksesta.
Manner-Kreikassa korona-suojatoimenpiteet näkyvät vahvasti. Maskin pitäminen julkisissa sisätiloissa on pakollista, ja tätä noudatetaan äärimmäisen tunnollisesti. Käsidesipullo nököttää joka pöydällä kuppiloissa ja ravintoloissa. En ole nähnyt yhdenkään ihmisen kulkevan sisätiloissa maskitta. (Kun yritin eräässä tavernassa kulkea terassin läpi vessaan ilman maskia, kuvitellen että terassi lasketaan ulkotilaksi, henkilökunta huusi minulle välittömästi "lady, the mask..!")
Ystäväni Marianna epäili, että saarilla suhtautuminen voi olla toisenlainen, vaikka maskipakko virallisesti koskee koko Kreikkaa. Hän oli oikeassa.
Kapsalissa vuokrahuoneeni omistaja tervehti minua iloisesti ilman maskia (halaten...!), eikä käsidesipulloja näy missään. Kaupoissa ei pidetä maskia, ja kun menin lähimarkettiin maski naamassa, maskiton myyjä sanoi että älä suotta pidä sitä. Ravintoloiden tarjoilijoilla on maskit, mutta käsidesiä ei ole saatavilla. Itse asiassa tarjoilijat sekä taksikuskini ovat täällä ainoat, joilla olen nähnyt maskin.
Kytheran kaltaisella pienellä saarella koronatilanne on todennäköisesti ollut koko ajan hallussa ja tartunnat vähäisiä. Joillain pienillä saarilla ei ole ollut tartuntoja lainkaan. Tämä heijastuu ihmisten asenteeseen. Eikä täällä tietysti ole virkavaltaakaan valvomassa maskipakkoa samaan tapaan kuin isommissa kaupungeissa.
Tämä maisema tuo minulle ihan mieleen Amorgoksen tai Anafin...! 😍
Muuta Kytherasta
Ollakseen vain 5000 ihmisen saari, Kytheralla on hyvinkin urbaanimaisia keskittymiä ja kylien läpi ajellessa tulee kuva paljon isomman väestön paikasta.
Kapsalin kylä yllätti palveluillaan ja jopa kevyesti kosmopoliittisella tunnelmallaan; vaikka kyseessä on hädin tuskin sadan ihmisen asuttama kylä, Kapsalin rantakadulla on hyvin eloisaa ja se on täynnään vaikka minkälaisia ravintoloita, drinkkibaareja, kahviloita ja vohvelibaareja. Yhdessä hyvin poikkitaiteellisen näköisessä paikassa järjestetään myös konsertteja. Ja vaikka ollaan syyskuun lopussa, ja kesäsesonki on päättynyt viikkoja sitten, täällä on yhä matkailijoita. Ei tungokseksi asti tietenkään, mutta sen verran, että heitä istuu lähes joka kuppilassa ja tulee kadulla vastaan.
En tiedä vielä, miten kauan näissä postikorttimaisemissa viivyn, mutta seuraava kohteeni on todennäköisesti Monemvasian kylä manner-Kreikassa. Se on pitkään ollut "must see" -listallani, ja nyt kun olen lähellä, miksipä en hyödyntäisi mahdollisuutta :)
Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä Kreetalle, mutta se on liian iso kohde tälle reissulle.
Ai niin, vielä yksi mieleinen havainto tällä matkalla: ei hyttysiä...! 😍🙏🏻 Tämä on ensimmäinen syksy todella moneen vuoteen, kun hyttyset eivät kiusaa Kreikassa...! Ehkä nekin ovat masentuneet koronasta...
Kreikasta välillä kosmetiikka-aiheisiin..! ☺️
Cattier on niitä luonnonkosmetiikan sarjoja, jotka noudattavat itsellenikin tällä hetkellä niin ajankohtaista hitaan flow'n periaatetta; sarjan uusiutumistempo on äärimmäisen rauhallinen ja samat tuotteet pysyvät valikoimassa vuodesta toiseen, tehden sarjasta luotettavan ja jollain tapaa miellyttävän turvallisen. Cattier ei "hermostuta", jos saatte kiinni siitä mitä tarkoitan :) Jo sarjan vaalea värimaailma rauhoittaa.
Disclaimer: olen töissä Cattierin maahantuojalla.
Koska Cattierin valikoimassa tapahtuu päivityksiä niin harvoin, pääsen myöskin kirjoittamaan sarjasta aika harvoin. Nyt siihen on kuitenkin jälleen mukava tilaisuus, kun Cattier on uudistanut legendaarisen savinaamio-sarjansa ja lanseerannut sarjaan kaksi uutta naamiota.
Syksymmällä on luvassa muutakin uutta, siitä lisää sitten kun on sen aika :)
Uudet savinaamiopakkaukset näyttävät tältä! Ihanan raikkaita ja voisiko sanoa nuorekkaampia ja modernimpia kuin aiemmat. :)
Savi on Cattierille se juttu, savesta on koko sarja saanut alkunsa yli 50 vuotta sitten. Sarjan perustaja Pierre Cattier on pioneerihahmoja kosmeettisen saven kaupallistamisessa; hän aloitti 1960-luvulla savikosmetiikkatuotteiden myynnin suoraan kuluttajille, kun aiemmin savea käytettiin lähinnä kylpylöissä ja hoitoloissa.
Eri savilaatuihin pohjautuvat hoitotuotteet ovat tänäkin päivänä Cattierin sydän, ja savea käytetään naamioiden lisäksi myös sarjan kasvovoiteissa, -seerumeissa ja hiustenhoitotuotteissa. Vasta Cattierin myötä olen minäkin perehtynyt saven kosmeettisiin ominaisuuksiin syvemmin; ennen Cattieria savi oli minulle vain syväpuhdistava, iholta likaa ja talia imevä aine, kun Cattierin myötä opin, että savessa on myös valtavasti muita hyödyllisiä vaikutuksia liittyen ihon kosteuttamiseen, rauhoittamiseen, uudistamiseen ja kirkastamiseen.
Mutimasking - sekä iho (että some... 😝)-ystävällinen hoitorutiini. :)
Valikoima on myös täydentynyt kahdella ihkauudella naamiolla: virkistävällä ja heleyttävällä Purple Clay Maskilla ja mikropuhdistavalla, detox-vaikutteisella Black Clay Maskilla.
PURPLE CLAY MASK
Violettia savea ja maitohappoa sisältävä Purple Clay Mask tuo ensimmäistä kertaa hedelmähapot osaksi Cattierin savinaamioperhettä. Saven violetti väri tulee mineraaleista; inci-nimi on valkoisena savena paremmin tunnettu 'kaolin', mutta kaoliinia on myös monen muun värisenä kuin valkoisena. Erilaiset yhdistelmät mineraaleja tuovat saveen uniikkeja vaikutuksia ja persoonallisen värin :)
Väsyneelle ja samealle iholle kehitetyssä Purple Clay -naamiossa on ihoa kevyesti kuorivaa ja kirkastavaa maitohappoa, ravitsevaa auringonkukansiemenöljyä, kosteuttavaa aloe veraa sekä persikan, omenan ja vadelman vitamiinipitoisia uutteita. Violetti savi imee ihosta epäpuhtauksia ja remineralisoi ihoa.
BLACK CLAY MASK
Ihoa mikropuhdistava Black Clay Mask sisältää puolestaan mustaa kaoliinia. Mustan kaoliinin runsas rikkipitoisuus tekee siitä erityisen hyvän savilaadun epäpuhtaalle iholle. Tämä savityyppi on myös detox-vaikutteinen eli kykenee imemään ihosta erittäin hienojakoista mikrotason likaa kuten ilmansaasteita, mikä tekee siitä erinomaisen hoitonaamion myös kaupunki-ilmastolle altistuvalle iholle.
Black Clay -naamio sisältää lisäksi meriperäistä lähdevettä, jonka rikas mineraalipitoisuus auttaa tasapainottamaan ihoa.
Valikoiman vanhat tutut Green Clay Mask, ikoninen Pink Clay Mask sekä White Clay Scrub -savikuorinta pysyvät pääosin ennallaan, mutta koostumuksiin on tehty pieniä hienosäätöjä. Esimerkiksi piparminttuöljy on jätetty pois herkän ihon Pink Clay -naamiosta sekä savikuorinnasta. Myös laventeli on saanut jättää White Clay Scrub -koostumuksen.
Kuivan ihon Yellow Clay Mask jää pois valikoimasta.
Tuoksuista (tajusin, kiitos kommenteissa esitetyn kysymyksen, että unohdin mainita tuoksut); kaikki Cattierin savinaamiot sekä kuorinta ovat hajustettuja. Tuoksut ovat minusta todella miellyttäviä ja vaihtelevat elegantin pehmeästä kukkaisuudesta (Purple Clay Mask) rosmariinin ja mintun raikkaan aromaattiseen tuoksuun (Green Clay Mask).
CATTIERIN SAVINAAMIOT PÄHKINÄNKUORESSA
Mikä naamio millaiselle iholle?
📍Kuiva ja herkkä iho (myös kaikki ihotyypit) - PINK CLAY MASK. Cattierin suosituin naamio sisältää ärtynyttä ihoa rauhoittavan yhdistelmän vaaleanpunaista savea, pellavansiemenuutetta ja aloe veraa.
📍Rasvoittuva ja epäpuhdas iho - GREEN CLAY MASK. Illiittiä ja montmorilloniittia sisältävä vihreä savinaamio syväpuhdistaa rasvoittuvaa ja epäpuhtauksiin taipuvaista ihoa. Illiitti on kaikkein tehokkaimmin rasvaa imevä savilaatu. (Ei sovellu kuivalle iholle!)
📍Samea, väsynyt ja ikääntynyt iho - PURPLE CLAY MASK. Violettia savea ja AHA-happoja sisältävä naamio on anti-age-vaikutteinen; se uudistaa, virkistää ja kirkastaa ihoa. Koostumus sopii kuitenkin myös parikymppisellekin iholle, ei siis tarvitse olla ikääntynyt voidakseen käyttää tätä. :)
📍Tukkoinen, epäpuhdas ja kaupunki-ilmastolle altistuva iho - BLACK CLAY MASK. Tämä naamio ei sisällä illiittiä, eli se on vähemmän kuivattava kuin Green Clay Mask.
Uudet naamiot ovat nyt kaupoissa :)
Cattierin naamioilla voi sanoa olevan jäätävän hyvä hinta-laatu-suhde; tuubissa on tavaraa 100 ml ja hintaa vain 9,50€. Juuri nyt Cattierin tuotteet ovat myös -30% tarjouksessa Natural Goods Companyn Hyvät Päivät -kampanjassa, eli naamiolle jää hintaa 6,65€. NGC heittää kahden Cattier-tuotteen ostajalle vielä kaupan päälliseksi Yellow Clay -naamion.
Voisin varauksetta suositella vähintään Pink Clay -naamiota ja White Clay Scrub -kasvokuorintaa kaikille 😍 Pink Clay Mask kuuluu niihin tuotteisiin, joista olen urani aikana kuullut eniten spontaaneja hehkutuksia niin asiakkailta kuin ammattilaisilta - mm. eräs Ruohonjuuren miespuolinen myyjä puhkesi kerran ylistämään naamiota minulle ollessani Ruohiksessa työkeikalla ihan toisen brändin nimissä..! 😄
Oletko sinä kokeillut Cattierin savinaamioita?
Jäin sitten Gythioon. :)
Olen tosi iloinen, että jäin.
Gythio on noin 5000 ihmisen pikkukaupunki Peloponnesoksella, Manin niemimaan koillisosassa. Jos joku teistä on käynyt Symillä, voitte yllä olevaa kuvaa katsoessa varmasti jakaa kokemukseni: Gythion värikäs, neoklassinen arkkitehtuuri ja kukkuloita halaava sijainti melkein toistensa päällä seisovine taloineen tuo vahvasti mieleen Symin. Gythio on kuin "rouheampi", vähemmän maalattu ja kiillotettu Symi.
Ihana..!
Turistillisesti Gythio tuskin sanoo monellekaan Kreikan peruskävijälle mitään, eikä Manin alueelle ylipäänsä tehdä pakettimatkoja. Omatoimireissaajalle suosittelisin Gythio'ta mitä lämpimimmin! Kuten koko Manin aluetta. Täällä on aivan upeita rantoja ja tunnelmallisia kyliä, vailla massaturismikohteiden lieveilmiöitä övereine matkamuistomyymälöineen ja hyökkäävine ravintoloiden sisäänheittäjineen. Gythio on Manin suurin asutuskeskus ja ainoa kaupunki. Jos olet suuntaamassa Maniin, pysähdy ehdottomasti Gythiossa!
Gythion kukkulainen ja merellinen sijainti tekee siitä mielenkiintoisen ja maisemiltaan palkitsevan kaupungin kävellä. Suuret korkeuserot tuovat kiinnostavia vinkkeleitä kaupungin kaduille ja meren ylle.
Mitään "San Franciscoa" koko kaupunki ei sentään ole, mutta kyllä täällä halutessaan voi kävellä oikein hyvää porras- tai ylämäkitreeniä kaupungin ylemmissä osissa :)
Kuten todettua, tällä matkalla en kaipaa mitään valtavan virikkeellisiä ja vilkkaita kohteita, vaan rauhaa ja rentoutumista. Gythiossa on aidon kreikkalaisen kaupungin tunnelmaa, mutta se on sen verran pieni ja kompakti, että kaupungin saa nopeasti haltuun eikä tule "...sekin kortteli ja kaupunginosa pitää vielä nähdä..!" -ähkyä. Luulen, että kolme päivää riittää täällä oikein hyvin.
Keskiviikkona lähden Kytheralle :) Se tulee olemaan Kreikan saareni numero 50! Tai tarkemmin sanottuna Kreikan saarikunta numero 50. Olen vieraillut yli 50 saarella, jos muihin saariin kuuluvat saaret kuten Telendos Kalymnoksella, Delos Mykonoksella ja Thirasia Santorinilla lasketaan.
Satamat..! ❤️
Tiedättekös muuten, mikä erittäin trendikäs kosmetiikan raaka-aine tässä kuvassa komeilee? :)
Sehän on ystävämme kaktusviikuna eli viikunaopuntia..! 😍 Esimerkiksi Whamisan Cactus Bouncy Serum on 99-prosenttisesti kaktusviikunauutetta. Viikunaopuntialla on kosmetiikassa paljon samoja ominaisuuksia kuin aloe veralla, mutta se on vielä paljon aloe veraa antioksdanttisempi ja sisältää vielä enemmän mikroravinteita kuten aminohappoja, vitamiineja ja mineraaleja.
Kaktusviikunaa on joka puolella Manin alueella. Paikalliset eivät vielä ole alkaneet pullottaa sitä kosmetiikkaan, mutta joistain ravintoloista voisin kuulema löytää kaktusviikunajälkkäriä. :)
Mun ihana hotelli Gythiossa ansaitsee ihan oman esittelynsä. ❤️ Tämä näyttävä rakennus tarttui silmiini jo lauantain läpikulkumatkalla, se erottuu kaupunkikuvassa moderniudellaan. (Hotellin voi bongata kahdestakin tämän postauksen kaupunkikuvasta - se todella erottuu.) Se on myös keskustan ainoa hotelli kera kattoterassin - ja saanen sanoa, että täältä on paras näköala kaupungin ylle..!
Nyt mun pää painuu tyynyyn... Kalinichta.
Olen jälleen Kreikassa kahden vuoden odotuksen jälkeen.
Olen tosi onnellinen.
Tähän kuvaan tiivistyy ensimmäisen päivän tunnelma:
Kuinka olenkaan odottanut sitä, että saa taas syödä maailman parasta ruokaa varpaat rantahiekassa, turkoosin meren äärellä.
❤️❤️❤️
Tässä lyhyt kertomus matkani ensimmäisistä päivistä.
Saavuin Ateenaan perjantai-iltana ja kentällä tuli heti itku. Räkä valui konkreettisesti maskin alla.
Ostin (eurolla halventuneen..!) junalipun ja pian istuin tutussa suburban-junassa matkalla ystäväni Mariannan ja hänen miehensä luokse. Sydän oli pakahtua tavatessani rakkaat ystävät kahden vuoden jälkeen. 😭 Miten ihanaa on saada halata ja olla normaalisti...! (Meillä kaikilla on tuplarokotukset.)
Mariannalla ja Vassiliksella oli viikonlopuksi hauskaa ohjelmaa: he veisivät minut yllätyskohteeseen, joka kuuluu Mariannan suosikkipaikkoihin Kreikassa - ja jossa en ole käynyt aiemmin. Mahtavaa...!
Lähdimme matkaan Ateenasta lauantaiaamuna lämpöasteiden hipoessa 28:aa jo aamuyhdeksältä. Matka suuntasi etelään Peloponnesoksen niemimaalle, ja yritin mielessäni arvuutella kohdetta. Sen täytyi olla rannikolla, siitä olin varma, sillä Marianna rakastaa uimista enkä voinut kuvitella ystäväni lempipaikkaa ilman merta ja mahdollisuutta pulahtaa mereen...
Puolen päivän aikaan autossa alkoi tuntua siltä, kuin joku olisi laittanut valtavan lämpöföönin päälle. Auton lämpömittari kertoi ulkolämpötilaksi 37.... Syyskuu on Kreikassa yhä erittäin lämmin, mutta 37 on poikkeuksellista.
Gythion kaupunkiin (kuvassa) saapuessamme sain kuulla, että olimme jo lähellä kohdetta. Marianna sanoi, että voisin harkita Gythioon jäämistä sunnuntaina ystävieni palatessa Ateenaan, sillä Gythiosta kulkee laiva Kythiran saarelle. Kythira on saari, jolla en ole vielä käynyt, ja jokaisella Kreikan reissulla olisi aina kiva käydä jollain uudella saarella. :)
Pidimme lounas- ja uimatauon Skutarin kylässä perinteisessä kalatavernassa. Olin sanonut Mariannalle, että haluaisin syödä niin lähellä merta kuin mahdollista, ja tämän lähemmäs on vaikea päästä....
Kaikki oli aivan täydellistä. Ajattelin, että voisin jäädä lomalle jo tähän. Hyvää ruokaa, pehmeä lämmin hiekka jalkojen alla, lämmin aurinko iholla ja turkoosi meri muutaman metrin päässä.... Tunsin sanoinkuvaamatonta onnea ja levollisuutta. Huojentuneisuutta, jopa.... Kaikki tuntui taas niin... normaalilta.
Sain kuulla, että itse asiassa olimme jo perillä. Kohteemme oli Manin niemimaa, vuoristoisesta ja karun kauniista luonnostaan sekä omintakeisesta väestöstään tunnettu alue Lakonian maakunnassa. Olen kuullut Manista paljon vuosien varrella ja halunnut pitkään vierailla täällä. Ja nyt olin täällä..! 😍
Lounaan jälkeen matka jatkui Limenin rantakylään. Limeni olisi ollut matkamme yöpymiskohde, jos siellä vain olisi ollut vapaita huoneita. Pikkuinen ja viime vuosina valtavan trendikkääksi kohonnut Limeni oli kuitenkin täyteen varattu, ja majoituimme sen yläpuolella sijaitsevassa Areopolin vuoristokylässä.
Mani on mielenkiintoinen paikka. Sen asukkaita pidetään erikoisina ja sosiaalisesti jopa "vihamielisinä", koska alueen karut olosuhteet ovat kasvattaneet manilaisista kovaluontoisia ja karkeita. Turismi ei ole ollut alueelle millään lailla merkittävä elinkeino, täällä on eletty sitrushedelmien ja oliivien viljelyllä, oliiviöljyn tuotannolla ja kalastuksella.
Vasta ihan viime vuosina Mani on alkanut nousta trendikkääksi kohteeksi. Kreikkalaisten ohella alueella käy paljon saksalaisia ja ranskalaisia. Pakettiturismia täällä ei kuitenkaan ole, vaan Maniin saapuvat matkailijat ovat omatoimireissaajia.
Marianna kertoi, että kolme vuotta sitten Limenissä oli vain muutama hotelli ja kaksi tavernaa. Nyt pieni rantakatu on täynnään putiikkihotelleja ja elegantteja ravintoloita.
Mielessäni kävi, olisiko pandemia vaikuttanut Kreikassakin pienten ja vähemmän tunnettujen kohteiden buumiin ja kaupallistumiseen..? Näinhän on tapahtunut (hyvin positiivisessa mielessä talouden kannalta) myös Suomessa, suomalaisten hakiessa koronan aikana uusia lomaelämyksiä kotimaasta.
Marianna vaikutti olevan hieman apea ja pettynyt lempikylänsä upgreidaukseen. Saatoin ymmärtää häntä, harvoin ilahdumme, kun jokin vanha ja tuttu muuttuu. Itselläni kun ei ole kokemusta menneen ajan Manista, saatoin kuitenkin nauttia Limenin tunnelmasta täysin siemauksin...! ❤️
Tänään minun pitäisi päättää, jäänkö Manin alueelle vai palaanko ystävieni mukana Ateenaan.
En ole vielä päättänyt. Olin ajatellut meneväni ensi viikolla Agistrille... näin jo itseni Skalan sympaattisen pikkurannan kahvilassa saaren rauhallisessa tunnelmassa leväten. (En kaipaa nyt mitään vilkkaita kohteita.) Mutta ehkä menenkin Kythiralle? Pitäisiköhän se mahdollisuus nyt hyödyntää...
Suhteeni Neal's Yard Remedies -sarjaan on pysynyt vuodesta toiseen etäisenä. Olen tuntenut sarjan "iät ja ajat", rakastan sarjan tummansinistä väriä ja suosikkituotekin sieltä löytyy (Rehydrating Rose -kasvovoide). Silti sarja on ja pysyy etäisenä.
Viime talvena päätin syventää minun ja Nealin suhdetta, ja pyysin sarjan ruotsalaiselta maahantuojalta tuotteita testiin. (Neal'silla ei ole omaa maahantuontia Suomessa vaan tuotteet tulevat Ruotsin kautta.)
Lyhyesti: tuotteet ovat tosi hyviä. JA - siltikin - sarja jää yhä etäiseksi.
Rakastan pohdiskella, mitkä tekijät kosmetiikan maailmassa saavat aikaan tunteita puolesta ja vastaan, tai miksi jokin "paperilla" pätevä sarja voi jäädä myös täysin neutraaliksi. Monen sarjan kohdalla on helppo nähdä, mistä viehätys tai viileys johtuu. Neal's Yard Remediesin kohdalla etäisyyden tunne jää minulle täysin mysteeriksi. Tuotteet ovat hyviä, historia kiinnostava ja pakkaukset kauniita. Ja taas löytyi uusi ihan superlempparituote. 🙏🏻 Silti... en edelleenkään voi sanoa, että Neal's herättäisi minussa vahvoja henkilökohtaisia tunteita.
Saakohan joku kiinni siitä, mistä puhun... Ehkä minun pitäisi käydä paikan päällä tutustumassa tuotantotiloihin ja jututtamassa ihmisiä "Niilon" takana, jotta saisin ihan kunnolla kiinni sarjan fiiliksestä..?
Kertokaa joku minulle oma fiiliksenne Neal's Yardista. :)
Pyysin testiin tuotteita sarjan lippulaivoihin kuuluvasta Frankincense-tuotelinjasta.
Frankincense-linja jakaantuu Rejuvenating- ja Intense -alalinjoihin. Rejuvenating-tuotteet ovat syväkosteuttavia ja ravitsevia tuotteita kaikille ihotyypeille, Intense-linjan tuotteet taas on kehitetty hoitamaan ikääntynyttä ihoa.
Linjan nimikkoainesosa, boswellia-puusta saatava frankinsensiöljy on monivaikutteinen ja ihoa elvyttävä eteerinen öljy. Frankinsensi uudistaa ihosoluja mikä tekee siitä erityisen hyvän anti-age-kosmetiikan ainesosan, mutta vaikutukset eivät jää siihen; frankinsensilla on myös ihoa kirkastavia, supistavia, antibakteerisia ja rauhoittavia vaikutuksia, joiden puolesta sitä käytetään myös epäpuhtaan ihon tuotteissa. Frankinsensi myös parantaa arpikudosta. Alunperin suitsukkeena käytetty frankinsensi oli tunnettu jo antiikin Egyptissä sekä ayurvedassa ja perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä.
Frankinsensissa on voimakas tuoksu joka varmaankin jakaa mielipiteitä. Minulla meni vähän aikaa tottua siihen, eikä se edelleenkään ole suosikkin, mutta ei myöskään heikennä käyttökokemusta.
Hinnoista: otin postauksen referenssihinnat House Of Organicilta. Nea'ls Yard Remediesiä myyvät myös monet muut kaupat kuten Ruohonjuuri ja Jolie.
❤️ REJUVENATING FRANKINCENSE FACE WASH 23,90€ / 100 ml
Aloitetaan suoraan suosikistani. Tämä putsari on aivan FANTASTINEN! 🤩 Se meni kertaheitolla ultimaattisiin suosikkeihini.
Frankincense Face Wash edustaa hybridituotetta puhdistusvaahdon, puhdistusmaidon ja puhdistusöljyn välillä. Koostumus on maitomainen, inci öljypohjainen ja mukana on myös vaahtoa muodostavia ainesosia. Tuote tuntuu iholla aivan ihanalta; siinä yhdistyvät maito- ja öljypuhdistuksen hellävaraisuus sekä pinta-aktiivisia aineita sisältävän tuotteen "epärasvaisuus" ja miellyttävä iholta huuhtoutuvuus. Tätä tuotetta on vaikea selittää, se pitää vain tuntea iholla :)
Vaahtoavuus on niin minimaalista että sitä hädin tuskin näkee, mutta iholla tuntee, että tuote ei ole pelkkä maito tai öljy. Vaahtoavat aineet myös helpottavat maidon huuhtoutumista iholta.
Tuoksu on miellyttävin kaikista testaamistani Frankincense-tuotteista. Putsarin tuoksussa on mukana myös aavistus sitrushedelmäistä makeutta joka keventää frankinsensin suitsukemaista tuoksua.
Vanhoja Neal's Yard Remedies -postauksia lukiessani huomasin, että olin jo edellisellä Neal's-testauskerralla ihastunut saman koostumuksen putsariin; myös Orange Flower -sarjassa on vastaavan koostumuksen hybridiputsari :)
FRANKINCENSE INTENSE AGE-DEFYING CREAM 84,50€ / 50 g
(Minä sain Frankinsense Intense -kokeilusetin, jonka mukana tuli voiteesta 15 g minikoko.)
Samettisen täyteläinen voide tekee ihosta ihanan pehmeän ja tuntuu ylelliseltä. Makadamiaöljyä, kaakaovoita, arganöljyä ja baobab-öljyä (sekä hienostuneita koostumuksen muokkaajia) sisältävä voide on ihanan runsas olematta piiruakaan tahmean rasvainen. Hyaluronihappo, kurkumauute, peptidit ja gardenian kantasolu-uute täydentävät eleganttia anti-age-koostumusta. Voiteessa on myös huomattava määrä erilaisia terapeuttisia eteerisiä öljyjä.
Perheessä on jälleen yksi neljää kymppiä lähestyvä iho kuivunut sen verran, että kun annoin Neal'sin Frankincense Intense -voiteen loput sisarelleni -joka ennen on käyttänyt lähinnä sekaihon vähärasvaisia voiteita - hän ihastui koostumukseen ikihyviksi ja totesin sen olevan jopa kesällä ihonsa tarpeisiin täydellinen. Referenssinä: olin antanut sisarelleni aiemmin Whamisan Double Rich Lotionin, joka myös on kuivan ihon voide, ja se tuntui sisareni mielestä kesälläkin liian kevyeltä.
FRANKINCENSE INTENSE AGE-DEFYING EYE CREAM 63,90€ / 15 g
(Mun kappale on kokeilupakkauksesta, koko 5 g - normipakkaus on lasinen purkki)
Age-Defying-silmänympärysvoiteessa on jännä koostumus; se on kuohkeaa ja ikäänkuin kevyesti vatkattua, "vaahtomaista". Ylellinen tuntu, voi jälleen sanoa. Frankinsensin tuoksu on silmänympärysvoiteessa hieman miedompi kuin muissa tuoteissa.
Makadamiansiemenöljyä, sheavoita, kaakaovoita ja arganöljyä sisältävä koostumus on tehokkaasti ravitseva ja pehmentävä. Voiteessa on pitkälti samoja hoitavia ainesosia kuin Age-Defying-kasvovoiteessa, kuten kurkumaa ja peptidejä. Mukana on myös frankinsensin lisäksi muita eteerisiä öljyjä kuten mandariinia, bergamottia ja mirhaa. (Huom: sitrusöljyjä sisältäviä tuotteita ei ole hyvä käyttää päiväsaikaan aurinkoiseen vuodenaikaan.)
FRANKINCENSE INTENSE AGE-DEFYING SERUM 99,50€ / 30 ml
(Mun kappale on kokeilupakkauksesta, koko 10 ml)
Ai jestas miten hyvän tuntuinen seerumi! 😍 Tässä on hyvin täyteläinen geelifluidikoostumus ja erittäin kosteuttava ihotuntuntuma, jota ei heti incin perusteella arvaisi. (Incin kärjessä on kosteuttavan glyserolin ohella koostumusta muokkaavia aineita.) Veikkaan, että kosteuttava vaikutus tulee suurelta osin öljyistä, joita on heti muokkaavien ja geeliyttävien aineiden jälkeen; viinirypäleen siemenöljy, makadamia, argan ja baobab. Vaikka näitä ei ole seerumissa niin korkeana pitoisuutena että tuote tuntuisi yhtään öljyiseltä, niitä on sen verran, että iho jää jo yksinään tämän jälkeen pehmeäksi ja kosteutetun tuntuiseksi.
Seerumissa on samoja hoitavia aineita kuin Age-Defying-voiteessa ja -silmänympärysvoiteessa.
Tämä seerumi(tai mitä siitä on jäljellä 😄), lähtee mukaani Kreikan matkakosmetiikkapussukkaan 👍
REJUVENATING FRANKINCENSE FACIAL OIL 42,90€ / 30 ml
Täyteläinen ja ravitseva Rejuvenating Frankincense -öljy sopii erityisesti kuivalle iholle. Tämä ei ole ohutta ja silkkistä kuivaöljytyyppiä vaan selvästi rasvaisemman tuntuista, kiitos makadamia-, aprikoosinkivi- ja risiiniöljypohjan. Tykkään sekoittaa tätä Evolven hyaluronihapposeerumiin, ja saan ihan täydellisen tuntuisen hoitococktailin..!
Olen saanut tätä öljyä muinoin 10 millin minikoon Skin Cityn joulukalenterissa, ja tämäkin pikkupullo on pakattu mukaan Kreikan matkapakaasiin..! 😙 Minikoot rules!
REJUVENATING FRANKINCENSE TONER 29,90€ / 200 ml
Neal'sin bestsellereihin lukeutuva Frankincense-kasvovesi on täysin vesimäinen ja hyvin voimakkaasti tuoksuva. Frankinsensin lisäksi tuoksucocktailissa on mandariinia, bergamottia ja mirhaa. Frankincense-kasvovesi viilentää ja raikastaa ihoa, tasapainottaa, kosteuttaa ja tuo antioksidanttista suojaa.
Tuote myydään ilman suihkepäätä, mutta sellaisen voi ostaa erikseen. Kasvosuihke-fanina pyysin saada suihkepään, mutta täytyy sanoa, että se on hieman liian voimakkaasti suihkiva sopiakseen suoraan kasvoille suihkutteluun. Suihke ei ole erityisen hienojakoinen ja tulee kovalla paineella. Mieluummin siis kuitenkin suihkautan vettä ensin vanulappuun ja levitän vasta sillä kasvoille.
*
Suosikkituotteita?
Mun elämässä on tapahtunut viimeisen 2-3 vuoden aikana yksi erittäin radikaali muutos.
Se muutos on tässä:
Mun meikkipussi. Tässä pussissa on kaikki meikit, joita käytän päivittäin.
Entisessä elämässä mulla oli meikkipöytä ja sadoittain meikkejä.
Näistä aineksista on alkanut Karkkipäivä. Olinhan ehta meikkifriikki.
Kyllä mä välillä yhä kaipaan meikkipöytääni. Vaikka se oli niin överi ja aina sotkussa. Jalatkaan ei välillä meinanneet mahtua sen alle kun pöydän alunenkin oli täynnään meikkinyssyköitä ja -laatikoita.
Se on nyt kuitenkin mennyttä, ja tilalla on yksi pieni pussi jonka avaan joka aamu ja joka kulkee mukanani kaikkialle.
(Missä mun meikkiröykkiöt nyt sitten ovat..?
Ne asuvat mun työhuoneella. Vein ne sinne enkä ole koskenutkaan moniin laatikoista ja kasseista kolmeen vuoteen. Jonain päivänä tulen tekemään sieltä kiinnostavia löytöjä.)
Jonkin aikaa surin meikkipöytääni ja mietin keinoja luoda uusi sellainen uuteen kotiini. Mutta ei se vain mahtunut. Ymmärsin myös, etten enää halunnut pieneen tilaan moista meikkikaaosta.
Täytin kylppärin laatikot suosikkimeikeilläni ja hetken aikaa meikkasin kylpyhuoneessa. Ei toiminut - sen verran meikkifriikkiä minussa yhä on, että meikkaus pitää saada tehdä kunnon pöydän äärellä ja mieluiten tietysti luonnonvalossa. (Edellisen elämäni meikkipöydälle olin varta vasten hankkinut luonnonvalolamput. 👌)
Siirsin ahkerimmin käytössä olevat meikit meikkipussiin ja aloin meikata olohuoneessa. Toimi.
Kului pari vuotta ja ikävä oli vaihtunut rauhalliseen tyytyväisyyteen. Yhtäkkiä tajusin, että yksi pieni meikkipussi toikin minulle paljon enemmän hyvää mieltä kuin satojen luomivärien laatikostot. Mitä ihmettä... miksi?
Siksi, että ei enää tarvinnut valita. Ei enää tarvinnut päättää, millä meikkaa.
Runsaus stressaa, mukavakin runsaus. Kun joka aamu istuu arpomassa täyteen ahdetun meikkilipaston ääressä, millä värillä tänään haluaisi silmänsä maalata - se itse asiassa kuormittaa.
Tämä saattaa kuulostaa normaalivoimilla varustetulle ihmiselle kummalliselta, mutta meikkipussin syntyessä minulla oli taustalla loppuunpalaminen ja elämäni pahin kriisi. Pääni oli lopussa. Siinä tilanteessa pienikin stressiä vähentävä tekijä oli/on merkittävä.
Jokainen pienikin päätös kuormittaa aivoja, kirjoitti suuresti ihannoimani stressitohtori Sanna Leino kirjoituksessaan, joka aikoinaan avasi silmiäni omalle kroonistuneelle stressilleni. Vähänpä tuolloin tulin ajatelleeksi, että kohdallani jopa päätös ripsiväristä tai poskipunasta - tai tämän valinnan poisjääminen, tulisi myöhemmin helpottamaan oloani ihmeellisesti. :)
Kyllä mä edelleen koen olevani meikkifriikki. Mutta pieni meikkipussini vapautti minut jostain, joka oli minulle siinä elämänvaiheessa väärä asia ja vääränlainen ilon lähde.
Nyt nautin meikkauksesta rauhallisesti ja ehkä tylsästikin - mutta pääasia, että todella nautin siitä. ❤️
- Tiedättekö, miten ihanaa on, kun pitkästä aikaa luomiväreissä ja poskipunissakin paistaa pohja...?
Kurkistetaan tänään mun hyvän mielen pussiin. :)
Pussin sisältö on ollut kutakuinkin sama melkein kolme vuotta. Sävyt vain vaihtuivat violetista ja roosasta persikkaan ja kupariin kun hiusvärini talvella 2020 muuttui. Toki tässä ajassa on pari ripsariakin ehtinyt kulua loppuun. Mutta ei ne kyllä nekään nopeasti kulu, kuten tässä kirjoituksessa tunnustin... 😁
LUOMIVÄRIT
Käytän persikkaisia, kuparisia ja kultaisia sävyjä. Kaikki meikkipussini luomiväreistä ovat vanhoja, puhutaan ainakin viidestä vuodesta ja sitä vanhemmista! 😁 Kun värjäsin hiukset koralliksi, kävin valkkaamassa työhuoneeni jemmoista muutamat kivat hiusten väriin sopivat luomivärit ja tässä ne ovat.
H&M:n ikivanha Hot Sand -duo on suosikki! 🔥 Siinä on mielettömän kaunis, runsaspigmenttinen kuparin sävy sekä vaalea kulta. Saa silmät näyttämään todella sinisiltä!
Viime aikoina eniten on ollut käytössä Yves Rocherin punertava toffeen sävy Brun Giroflée.
Estee Lauderin Sizzling Copper on metallinen ja todella vahva rusehtava kultakupari.
L'Orealin Natural Peach on klassinen baby-persikka ja sitä tulee nykyään käytettyä eniten häivyttämään tummempien ja kirkkaampien sävyjen reunoja, kuten H&M:n ja Estee Lauderin kupareita.
Yves Rocherin Melon Nature on lähes ihon sävyinen, hyvin vaalea persikka. Sitä käytän kulmaluulla ja luomen sisänurkassa.
RIPSIVÄRI JA KULMAGEELI
Ripsivärejä kulkee mukana yleensä vain yksi, nyt mukaan on sujahtanut myös toinen.
Maybellinen Lash Sensational on yksi luottomaskaroistani. Toimii aina. Ihan sikahyvä.
Rimmelin Extra Super Lash on yksi blogin lukijoiden suosittelemista "parhaista halpismaskaroista", jonka ostin viime talvena testiin. Yhä näköjään testiradalla...! :D Olen mä tästä jo mielipiteen muodostanut, mutta en vain ole vielä saanut kirjoitettua juttua blogiin asti. Ostin myös neljä neljä muuta teidän suosittelemaa hyvää halpismaskaraa.
NYXin Control Freak -kulmageelin olen saanut muinoin blogin kautta. Se ei ole mikään maailmaa mullistava kulmageeli, mutta käytän pois kun löysin sen varastoista ja kyllä se joten kuten kulmat kiinnittää.
SILMÄN RAJAUS
Rajaus on silmämeikkini tärkein osa, ja siksi tämän kategorian tuotteitakin on meikkipussissa eniten. Nestemäisiä periaatteessa riittäisi vain yksi, ja paras tuntemani sellainen on tällä hetkellä Sephoran Colourful Eyeliner Waterproof sävyssä No. 3 (hyviä ruskeita sävyjä on tosi hankala löytää..!). Mutta Sephoraa ei saa Suomesta ja edellinen Prahasta ostamani alkaa jo yskiä loppuaan, siksi pussiin on päätynyt muitakin.
Kynämäisistä rajaustuotteista tämän hetken suosikkini on Chanelin Stylo Yeux Waterproof, käytössä sävy 887 joka on tyylikäs hieman violettiin taittava ruskea. Tämä on parhaiten kestävä ja parhaiten levittyvä kynärajaus jonka omistan. Iho silmieni ympärillä on muuttunut iän myötä niin, että nykyään lähes kaikki rajaukset, niin kynämäiset kuin nestemäiset, leviävät (mitä ei koskaan sattunut nuorempana!). Käytän nykyään lähes pelkästään waterproof-laatua, muilla ei ole mitään mahdollisuutta kestää.
Kuvassa on näköjään myös kulmakynä - Dermosilin kulmakynä sävyssä Medium, joka on THE kestosuosikkini.
Erityismaininta vielä markkinoiden parhaalle nuden sävyiselle rajauskynälle, IsaDoran Inliner Kajal -kynälle sävyssä Blonde. Tätä käytän aina alasisäluomella.
Tässä pari tänä vuonna testiin ostamaani ruskeaa eyelineria joista toivoin korvaajaa Sephoran loppuaan lähestyvälle eyelinerille.
Kicksin nimikkosarjan One Stroke Liquid Ink Eyeliner olisi muuten oikein hyvä ohuen ja napakan siveltimensä sekä kestonsa puolesta, mutta koostumus on hitusen liian nestemäinen ja sävy makuuni vähän liian tummanruskea. Kun eyeliner on liian nestemäinen, se karkaa helposti silmäluomen mikrovekkeihin ja poimuihin. Paksumpi neste, kuten Sephoran eyelinerissa, on helpompi hallita ja tekee siistimmän rajan.
IsaDoran Glossy Eyeliner Waterproof sävyssä Vintaga Gold on kiva, kimaltava kullanruskea, mutta applikaattorin töppö pää on ihan kamala ja koostumus liian nestemäinen. Tällä ei saa millään siistiä jälkeä. Kai se on vain tilattava uusi Sephora jossain vaiheessa.
MEIKKIPOHJA
Meikkipussissa kulkee vuoroin Korennon, vuoroin Alima Puren mineraalipohja, jotka ovat suosikkejani. Nyt vuoroon on päässyt Korento. Tunnustus: käytän yhä Korennon vanhaa muovirasiaa, vaikka brändi on päivittänyt rasian ekologisempaan kartonkiversioon. Kartonkisessa purkissa ei ole "shifteriä" ja puuteri pääsee valumaan rei'istä ja sotkee meikkipussia.
Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion on luottotuotteeni silmämeikin pohjustukseen. Nyt käytössä sävytetty versio Eden.
Lumenen Blur-peiteaine yllätti vuoden alussa syrjäyttämällä meikkipussista viime vuosien lempparini Maybellinen Fit Me -peiteaineen. Fit Me on edelleen tosi hyvä, mutta Blur-peiteaineesta löytyi minulle parempi ja ilmettä raikastavampi sävy (Medium).
POSKIPUNA JA HIGHLIGHTER
Essencen Mosaic Blush on päätynyt minulle blogin kautta, ja vaikka tuote ei ole mitenkään erityinen poskipunana, rakastan sen vaaleaa nude-sävyä jota käytän silmämeikissä.
Laveran pinkkipersikkainen Charming Rose -poskipuna on minulle täydellinen sävy. Yksinkertaisesti täydellinen. Jos pitäisi käyttää vain yhtä poskipunaa koko loppuelämä, se olisi tämä. (Paitsi jossain vaiheessa haluaisin varmaan vaihtaa voidemaiseen, koska voidemainen on parempi ikääntyneellä iholla...)
Korennon Rose Quartz -highlighter on ihastuttava kuultovoide. Rakastan kuultotuotteita ja olen nykyisellään siirtynyt niiden suhteen voidemaiseen koostumukseen.
VÄLINEET
Kabuki mineraalipohjan levitykseen on vaihdellen joko Uoga Uogan (kuvassa) tai Idun Mineralsin. Idun on parempi, mutta leveämpi ja vie pussissa vähän enemmän tilaa :D Kummastakin, sekä Uogasta että Idunista, on varsi irronnut aikaa sitten. (Mutta ei haittaa, koska säästää tilaa!)
Poskipunasiveltimenä toimii Ecotoolsin pikkuinen matkasivellin.
Ja luomiväriapplikaattorit...? Ette usko tätä, mutta mä en ole vieläkään löytänyt uusia hyviä sellaisia, ja käytän yhä näitä Sephoran ilmais-applikaattoreita, joista kirjoitin täällä. Kun en löytänyt teidän vinkkienkään avulla yhtä hyvää laatua (ja ennen kaikkea muotoa) Suomen kaupoista, päädyin sitten liimaamaan Sephora-applikaattorien irronneet päät kiinni ja jatkoin niiden käyttöä.... Nää vain kestää ja kestää, ihan käsittämätöntä. 🙏🏻
P.S. Käytän toki myös luomivärisiveltimiä ;) Ilman muuta. Mutta ne eivät mahdu meikkipussiin ja asuvat omassa sivellinpenaalissaan. Pärjään hätätapauksessa myös pelkillä applikaattoreilla mutta kyllä sivellinpenaali kulkee yleensä aina mukana reissuissakin.
💄💋
P.P.S. Huulipunat ja huulikiillot? Huulikiillon paikka on lompakossa, koska lompakko on aina mukana ja huulikiilto on ainoa meikkituote, jota lisään myös päivän mittaan. Huulipunaa en käytä säännöllisesti, joten sen sujautan meikkipussiin vain, kun odotettavissa on tilanne, jossa haluan huulipunaa käyttää. :) Muuten huulipunat (ne muutamat käytössä olevat) asuvat pienessä pussukassa mun vaatehuoneessa.
Niin usein... less is more. :)
Kotimaan saarihyppelyn matkakertomus vie meidät tänään Kemiönsaarelle, jossa vieraillaan söpössä Taalintehtaan ruukkikylässä ja sydämeni vieneellä Högsåran saarella.
Saarihyppelylle kun olin lähtenyt, halusin ehdottomasti hyödyntää ainoan tarjolla olevan meriyhteyden Paraisten ja Kemiönsaaren välillä. Hanko Linesin järjestämä yhteys toteutuu vain kerran viikossa lauantaisin kesäaikaan - paitsi tietysti juuri tänä lauantaina, kun minä olin varannut matkani. Sain Hanko Linesilta puhelun, jossa kerrottiin, että laivavuoro Kasnäsin ja Paraisten välillä oli siltä viikolta peruttu teknisen vian vuoksi. Huokaus.
Niin oli sitten tämäkin pätkä taitettava bussilla Turun kautta. On kyllä erikoista, ettei Saaristomeren vilkkaimpiin kuuluvien kuntien, Paraisten ja Kemiönsaaren välillä, kulje useammin yhteysaluksia.
Päivän varsinainen kohteeni oli Högsåra, jonne olisin päässyt alkuperäisen suunnitelmani mukaan Kasnäsista taksilla tai vuokrapolkupyörällä. Nyt kun reitti kulki Turun kautta, sain miellyttävänä bonuksena pysähdyksen Taalintehtaalla, joka on Kemiönsaaren viehättävimpiä kohteita.
Taalintehdas on historian havinaa huokuva ruukkikylä jonka sievä ja kuvauksellinen vierassatama saa Paraisten kolkon satama-alueen näyttämään Neuvosto-ajan jäänteeltä. (Anteeksi, Parainen.)
Esteettistä iloa tuovien kohteiden metsästäjänä riemastun tällaisista paikoista. Minulle on reissaajana harvemmin enää merkitystä kohteen asukasluvulla, tunnetuilla nähtävyyksillä tai maailmanluokan taidemuseoilla, vaan etsin ennen kaikkea viihtyisiä, kauniita ja idyllisiä miljöitä sekä persoonallisia paikkoja, joissa tunnelma ja visuaalisesti kiinnostavat puitteet tekevät arvon.
Taalintehtaan satama-alue on kuin elävä postikortti.
Uusklassiset rantamakasiinit 1840-luvulta houkuttavat paatuneen valokuvaajan kaivamaan kameran esiin yhä uudestaan ja uudestaan ja haaveilemaan hetkestä makasiineissa toimivien ravintoloiden viihtyisillä terasseilla. Vierasvenelaituria reunustavat penkit kutsuvat lepuuttamaan jalkoja ja katselemaan venekansan leppoisaa menoa. Majakkalaiturin vasta-avattu uusi ravintola terasseineen ja puoteineen houkuttelee pysähtymään ostoksille tai kylmälle siiderille. (Allekirjoittanut tarttui jälkimmäiseen mahdollisuuteen...)
Tai lähtisikö sitä Ruukinkävelylle tutustumaan kylän 300-vuotiseen historiaan.
Historiaan saa kosketuksen heti kylän rannassa, jossa seisoo joukko jännittävän miljöön luovia vanhoja hiiliuuneja. Lyhyen kävelymatkan päässä on mielenkiintoinen masuunialue sekä luonnon ystäville Senatsbergetin maisema-luontopolku.
1700 asukkaan Taalintehdas on pieni kylä, jossa on kokoonsa nähden runsaasti palveluita; kaksi ruokakauppaa, Alko, apteekki, useita ravintoloita, tori, hotelli ja monipuolinen vierassatama. Siihen päälle vielä kiinnostava historia sekä viehättävä arkkitehtuuri. Kuitenkaan täällä ei ole liikaa mitään, eikä liikaa (tai lainkaan) turistillisuuden tuntua. Tunnelma on aito.
Paikallista aitoa siideriä - mmmm...!
Tänne palaan todella mielelläni uudelleen paremmalla ajalla. Näen jo itseni nauttimassa aamukahvia Strandhotelletin verannalla….
Sitten kesän kohokohtaan... ✨✨
Kuulin Högsåran saaresta ensimmäistä kertaa Mondo-lehden artikkelissa. Selailtuani Instagramissa aiheeseen liityviä kuvia IG:n palvelualtis algoritmi päätteli minun olevan kiinnostunut paikasta, ja pian feedini oli täynnään suloisia kuvia pikkuisen Högsåran "julkkislaiturista".
Mikä julkkislaituri...?
Högsåra on erittäin vetovoimainen paikka ilman mitään jippojakin, mutta viime kesänä paikallinen yrittäjä keksi rakentaa yhdelle saaren vierasvenelaitureista värikkään ja kuvauksellisen venevajoja esittävän lavasteen.
Lavasteesta tuli välitön somehitti ja saarelle saapuvat veneilijät alkoivat kilvan kuvata selfieitä kaunis ja huomiotaherättävä koristekulissi taustanaan. Hästägillä #högsåra löytyy nyt tuhansittain otoksia kera söpön "IG-laiturin". Somemarkkinointia tehokkaimmillaan..!
Kiitos näiden kuvien, Högsåra terottui minunkin tajuntaani ja siitä tuli ilmiselvä kohde saarihyppelylläni. Tallentuipa omaankin kameraani ja puhelimeen kymmeniä versioita Cafébryggan-nimellä kulkevasta somehitistä. 😄
Noin 50 asukkaan Högsåra on vanha luotsikylä. 1800-luvun lopulla myös turismista muodostui saarelle tärkeä elinkeino, kun keisari Aleksanteri II hovisaattueineen ihastui Högsåraan ja vietti saarella kesiään.
Tänä päivänä purjehtijat ja muut omalla veneellä saapuvat vierailijat muodostavat saaren tärkeimmän vierailijakunnan. Majoitusmahdollisuudet rajoittuvat leiri- ja kurssikeskuksena toimivaan Högsåran pensionaattiin sekä Villa Cecilia -huvilaan, joka tarjoaa majoitusta minimissään viikon ajanjaksoille pienille seurueille. Näillä puitteilla useimmat Högsåran vierailijat saapuvat tänne vain päiväretkelle tai yöpyvät omassa veneessä.
Minä saavuin veneettömänä ja yövyin pensionaatissa (kuvassa).
Pensionaatin äärimmäisen yksinkertainen makuusali-majoitus kuuden hengen huoneissa ei ole elämyksellisimmästä päästä, mutta ajoi asiansa ja mahdollisti kahden yön mittaisen tutustumisen ihanaan Högsåraan. Eipä täällä tullut kuin nukuttua, muuten vietin aikani ulkosalla :)
Miten kuvailisin Högsåraa?
Kun astuu saarelle, tuntuu kuin astuisi menneeseen aikaan ja lapsuuden TV-sarjoista tuttuihin nostalgisiin maisemiin. Hiekkateitä, peltoja, vanhoja puutaloja, kauniita hiekkarantoja, laitureita ja kirkasta vettä. Oikeasti - tuntui kuin olisin astunut aikaan jo ennen omaa lapsuuttani. Ehkä äitini lapsuuteen maaseudulle.
Minulle tuli saarella lähes liikuttunut olo. Siellä tuntuivat yhä vallitsevan pehmeät ja hitaat arvot. Hiekkateitä kävellessä ja niittyjen kahistessa ympärillä kehoon laskeutui rauhan tunne. Kaikkialla oli niin mielettömän kaunista että melkein itketti. Koska saarella vallitsee kauttaaltaan 20 km / h -nopeusrajoitus, missään ei näe ketään kiirehtimässä. Vastaan tulee verkkaasti kulkevia iloisia seurueita. Lapset kirmailevat, välillä joku pyöräilee ohi ja pariskunnat kulkevat hymyillen käsi kädessä.
Suomen Pleasantville.
Högsåralla on useita todella kauniita ja hienohiekkaisia rantoja. Lillbackan vierasvenelaiturin (kuvassa) Rumpan Bar'issa voi nautiskella sekä kekseliäästä nimestä (peppu paljaana) että kylmistä juomista, elävästä musiikista ja pienestä purtavasta.
Mitä muuta saarella voi tehdä kuin ottaa hauskoja selfieitä, maata rannalla tai istua peppubaarissa?
Siellä voi vuokrata pyörän ja ajella hiekkateitä ympäriinsä. Voi vaikka käydä ottamassa kuvan kaikista eri vierasvenelaitureista sekä tuulimyllyistä (niitä on saarella kolme ja niillä on nimetkin...!), kuten allekirjoittanut teki. :)
Tai, voi tehdä mitä monet saapuvat varta vasten Högsåralle tekemään: vierailla legendaarisessa Farmor's Cafe -ravintola-kahvilassa.
Farmor's Café on niin suosittu paikka, että sinne on hyvä tehdä varaus jos mielii varmistua siitä, että ylipäänsä pääsee sisään. Kyseessä ei siis ole mikä tahansa maalaiskahvila. Tänne saapuu ihmisiä matkankin takaa ihan vain voidakseen kertoa käyneensä "mummun kahvilassa".
Minäkin tein varauksen. :) Vierailulle annetaan aikaa kaksi tuntia.
Paikka on todellakin übertunnelmallinen. Ehkä kokemusta hieman verottaa jonotus ja tietty tuotteistaminen, mutta toisaalta hype ja jännittynyt odotus myös omalla tavallaan korottavat elämystä. Pikkuisella saarella kaukana Suomen trendikkäimmistä kohteista ei todellakaan odottaisi tällaista instituutiota, ja kyllähän se asettaa omanlaiset odotukset vierailulle.
Ilokseni "Fammu" myös lunasti nämä odotukset.
Farmor's Café'n yksinkertainen menu tarjoaa joka päivä liha-, kala- ja kasvisvaihtoehdon sekä päivän salaatin. Tarjolla on myös pizzaa. Minä tilasin päivän kalan jonka nautin kauniin auringonlaskun sekä kahden rosé-juoman pitäessä seuraa. Ruoka ei ole mitään fine diningia, mutta annos oli erittäin hyvä ja tunnelmasta Fammu saa täydet pisteet ja extraakin.
Kahvilan tunnetuin vetonaula on kakkupöytä, jonka erikoisuus on "ota sen kokoinen pala kuin mielesi tekee" -periaate. Kakkupaloilla on kiinteä hinta, mutta palan koon saa asiakas määrittää itse.
Illallisen jälkeen tein kävelyn Cafébrygganin lähellä sijaitseville vanhoille venevajoille. Rannassa istui seurue kauniisti katetun picnic-pöydän ääressä ja jutteli pehmeästi auringonlaskun punaiseksi värjäämässä illassa. Katselin seurueen muodostamaa siluettia ja venevajojen kuvajaisia veden pinnassa ja tunnelma oli pakahduttavan harmoninen.
Istuin pitkään venevajan laiturilla iltaruskon hiljalleen vaihtuessa siniseen hämärään ja mietin, että tällaiseen hetkeen sitä tuli päädyttyä spontaanin saarihyppelyn viemänä.
Miten Högsåralle pääsee ilman omaa venettä?
Högsåraan kulkee Kemiönsaaren Svartnäsista lossiyhteys (aikataulu täällä). Svartnäsiin puolestaan pääsee muutaman kerran päivässä bussilla Taalintehtaan tai Kasnäsin suunnasta viikonpäivästä riippuen, tai sitten voi ottaa taksin (kuten minä tein bussiyhteyden puutteessa) tai vuokrata Kasnäsista pyörän.
Ihan sujuvasti ei Högsåralle siis lennähdä jos on liikkeellä ilman omaa kulkupeliä, mutta vaiva oli/on todellakin sen arvoinen 🙏🏻
*
Kertomuksen edellisissä osissa vierailtiin Kökarilla sekä Nauvossa, Seilissä ja Paraisilla.
Taika-tuotteiden perhe on laajentunut hiustuotteisiin :) Tänään otetaan katsaus näihin uutuuksiin.
Voit myös voittaa itsellesi paketillisen Taikan hiusherkkuja sekä muita sarjan tuotteita.
Kuten osa teistä tietää, Taika on minulle siinä mielessä henkilökohtainen sarja, että olen mukana sarjan kehitys- ja markkinointitiimissä ja saanut seurata sarjan matkaa pitkään ennen sen lanseerausta. (- Jos mä olisin saanut ideani läpi, Taika-tuotteissa koreilisi pöllöjen ja muiden söpöjen metsäneläinten kuvia...! ☺️)
Taikan taustoista ja syntytarinasta voit lukea tästä kirjoituksestani.
Vuosi sitten syksyllä lanseerattu Taika tulee kasvamaan pikku hiljaa ja maltillisesti, ja nyt vuorossa ovat hiustuotteet.
Sarjaan kuuluu kolme shampoota: kosteuttava, tuuheuttava ja väriä ylläpitävä sekä kosteuttava hoitoaine kaikille hiustyypeille.
Yleisesti Taika-hiustuotteista:
🌿 Tuotteet ovat vegaanisia ja Cosmos Natural / Ecocert-sertifioituja
🌿 Tuotteet kehitetään ja valmistetaan Vantaan Piispankylässä valmistaja-Transmerin omalla tehtaalla
🌿 Taika-hiustuotteet ovat hiilineutraaleita
🌿 Shampoissa on sulfaatteja (eli eivät sovellu Curly Girl -metodiin)
🌿 Hoitoaine soveltuu Curly Girl -metodiin
🌿 Shampoiden hinnat ovat 7,90€ / 250 ml, hoitoaine 8,90€ / 150 ml
Sulfaateista tuli paljon kyselyjä heti kun julkaisin näistä ennakkotietoa Instagramissa, joten vastaan tässä yleisesti asiaan, joka kiinnostaa monia.
Luonnonkosmetiikan shampoot ovat jo yleisesti hankalampia formuloida kuin normishampoot, erityisesti mitä tulee shampoon paksuuteen. Luonnonkosmetiikan keinoin shampoosta on vaikeampi saada samalla lailla tasaisen geelimäistä kuin normikosmetiikan shampoista, ja kun puhutaan sulfaatittomasta koostumuksesta, shampoon paksuntaminen on yhä vain haastavampaa. Tästä olen jutellut aiemminkin hiustuotekemistien kanssa, haaste on universaalinen.
Taika-tuotteiden kehitystiimi on tietoinen sulfaatittomuus-trendistä. Taika-hiustuotteista haluttiin kuitenkin tehdä mahdollisimman miellyttävän tuntuiset ja helpot käyttää, ja näin päädyttiin valitsemaan sulfaatillinen koostumus, joka paksumman koostumuksensa sekä paremman vaahtoavuutensa puolesta vastaa paremmin kuluttajien odotuksiin ja mieltymyksiin. Sulfaatiton koostumus on löysempi ja nestemäisempi eikä vaahtoudu yhtä hyvin.
Ehkä tulevaisuudessa Taika-sarjaan tulee myös sulfaatiton shampoo, ken tietää. Katsellaan mitä tapahtuu. :) Taikan tuotekehityksessä mennään aina ekologisuuden ja hyvän suorituskyvyn ohella miellyttävä käyttökokemus etunenässä, ja se ohjaa monia raaka-ainevalintoja. Taikan tulee tuntua kivalta ja miellyttävältä käyttää ja laskea normikosmetiikkaan tottuneen kuluttajan kynnystä siirtyä ekologiseen kosmetiikkaan. ❤️
VÄRIÄ SUOJAAVA SHAMPOO
Tämä on shampoista minun suosikkini, ja tätä käyttäisin, jos yhä käyttäisin sulfaatillista shampoota. Shampoo pesee hiukset hellästi eikä jätä tyveen narskuvaa tunnetta. (Narskuvuus on itselleni ehdoton nou-nou shampoossa ja kertoo, että se on liian pesevä.)
Värishampoossa on ihana makean sitruksinen "pink grapefruit" -tuoksu, sama, johon niin moni Taikan ystävä on koukuttunut Taikan nestemäisessä käsisaippuassa. :) Tämä on lempituoksuni Taika-sarjan tuoksuista.
Toteanpahan muuten, kun oli tuossa juuri puhetta luonnonkosmetiikan shampoon paksuudesta, että Taikan shampoissa paksuus ja geelimäisyys on todella onnistunut. Näitä ei käyttömukavuudeltaan erota mitenkään normikosmetiikan shampoo-koostumuksesta; shampoo on jämäkkää eikä valu kämmeneltä lattialle, ja vaahtoaa hyvin.
Kussakin Taika-shampoossa on oma aktiiviaineensa, ja värishampoossa se on riisiuutteeseen ja -proteiiniin pohjautuva Kerarice. Kerarice muodostaa hiuksen pintaan auringon haalistavaa vaikutusta ehkäisevän pinnan. Näin se auttaa ylläpitämään värjättyjen hiusten väriä. Incistä tunnistat Keraricen nimellä Oryza Sativa Seed Protein + Oryza Sativa Extract (jos tämä ylipäänsä kiinnostaa..! :))
KOSTEUTTAVA SHAMPOO
Kosteuttavan shampoon aktiiviaine on betaiini. Betaiini on yleisesti käytetty kosteutta sitova aine, ja Taikassa käytetty monipuolinen Genencare® Osms Ba -niminen betaiiniyhdiste lisäksi vahvistaa ja silottaa hiusta. Se ehkäisee hiusten pörrööntymistä ja parantaa myös kuivan hiuspohjan kosteustasapainoa.
(Nörtti-corner: inci-nimi ei lopulta kerro kaikkea käytetyn ainesosan ominaisuuksista, sillä saman incinimen omaava raaka-aine voi olla laadultaan ja molekyylikooltaankin vaikka mitä. Kuten 'hyaluronic acid' tai 'dimethicone' ei ole vain yksi ainoa hyaluronihappotyyppi tai dimetikonityyppi, myös betaiinia on monenlaista.)
Kosteuttavassa shampoossa on mieto ja pehmeä sitruksinen tuoksu, paljon miedompi kuin värishampoossa eikä yhtä makea. Virallisen tuoksukuvauksen mukaan tuoksussa on mm. sitruunaa, verbenaa, minttua ja litsea cubebaa.
TUUHEUTTAVA SHAMPOO
Tuuheuttavan shampoon aktiiviaine on hydrolysoitu herneproteiini. Herneproteiinin peptidit muodostavat hiussäikeeseen pinnan, joka konkreettisesti paksuntaa hiusta. Tähän hommaan hiustuotekemistit käyttävät moniakin proteiineja, mutta herneproteiini kuuluu tehokkaimpiin.
Vaikutus on luonnollisestikin kevyt, eli kuontalosi ei muistuta leijonanharjaa Taika-shampookäsittelyn jäljiltä 😄 Hiuksista tulee kuohkeammat ja ryhdikkäämmät.
Herneproteiinilla on lisäksi kosteutta sitova vaikutus.
Tuuheuttavassa shampoossa on mieto, raikas tuoksu. Virallisen tuoksukuvauksen mukaan Volume-shampoossa tuoksuvat mm. bergamotti, minttu ja eukalyptus. (Tuoksufriikkinä minusta on muuten ihanaa, että kaikkiin kosmetiikan tuoksuihin, myös ihon- ja hiustenhoitotuotteissa, on viralliset tuoksupyramidit 😍) Volume-shampoon tuoksu on nenääni hyvin mieto.
KOSTEUTTAVA HOITOAINE
Tässä vaiheessa Taikan hiustuotevalikoimaan haluttiin tuoda vain yksi, mahdollisimman laajalle kohderyhmälle sopiva hoitoaine. Näin päädyttiin kevyeen ja kosteuttavaan koostumukseen. Hoitaviin ja kosteutta sitoviin ainesosiin lukeutuvat betaiini, pellavansiemenöljy, ksylitoli, sheavoi sekä totta kai ah-niin-tärkeät kvatit (= ne jotka selvittävät takut).
Itselläni on todella kuivat ja käsitellyt hiukset, ja oman hiukseni kokemuksella sanoisin, että Taika-hoitoaine sopii normaalille, hennoille ja hyväkuntoiselle hiukselle. Sen tehot eivät riitä vaurioituneiden hiusten hoitoon. Toivonkin Taikan valikoimaan tulevaisuudessa myös kuivien ja käsiteltyjen hiusten hoitoainetta :)
Tuntuma Taikan hoitoaineessa on täyteläinen ja runsaan voidemainen. Tämä on mukava kosmeettinen bonus, sillä useimmiten kevyet hoitoaineet ovat aika ohuita ja vetisiä.
Tuoksu hoitoaineessa on äärimmäisen neutraali. Tuoksu on sama kuin kosteuttavassa shampoossa, mutta hoitoaineessa sen hädin tuskin aistii.
Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi paketillinen Taikan hiustuoteuutuuksia sekä kolme vapaavalintaista Taika-ihonhoitotuotetta! 😍
VOITTOPAKETISSA:
Kaikki kolme Taika-shampoota
Taika-hoitoaine
3 x toivomasi Taika-ihonhoitotuote
Osallistut kilpailuun kertomalla, onko Taika sinulle tuttu sarja ja mitkä kolme Taikan ihonhoitotuotetta haluaisit voittaa. 🙂
Taikan tuotevalikoimaan voit tutustua täällä, tai mun sanailemana täällä.
// 16.9. Voittaja arvottu, hän on Marja. Voittajaan on otettu yhteyttä. //
*
KILPAILUN SÄÄNNÖT
