Nyt lähdetään sitten tutustumaan luonnonkosmetiikkamerkkien hiustuotteisiin. Ensimmäisenä vuorossa Mádara, joka on suhteellisen uusi tulokas Suomen kosmetiikkamarkkinoilla.

Alkuun muutama sana luonnonkosmetiikan hiustuotteista yleisesti. Lukijoiden joukossa on varmaan hc-luomukäyttäjiä, jotka ovat huomanneet, etteivät monenkaan luonnonkosmetiikkabrändin hiustuotteet ole sertifioituja. Tämä on ihan totta ja tavallaan vähän hämmentävää. Mikäli tuote ei ole saanut sertifiointia, se tarkoittaa, ettei tuote täytä luonnonkosmetiikan laatuvaatimuksia. Monien hiustuotteiden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että tuotteeseen on lisätty synteettisiä tai muuten vain sertifioinnin kannalta ei-sallittuja ainesosia. [Miksi näitä aineita sitten lisätään? Tietonurkka postauksen lopussa niille, jotka vielä jaksavat lukea.]

Ovatko luonnonkosmetiikkabrändien hiustuotteet sitten ylipäänsä luonnonkosmetiikkaa? Kyllä ne ovat, mutta eivät sanan puhtaimmassa merkityksessä. Vaikka tuotteisiin on lisätty joitain synteettisiä aineita, raaka-aineet ovat kuitenkin pääasiallisesti luonnosta. Useimmissa tapauksissa luonnollisia raaka-aineita on yli 90%. Silikoneja, mineraaliöljyjä ja ja SLS:ää (sodium laureth/lauryl sulfate) ei käytä mikään merkeistä.

Mádaran hiustuotevalikoimaan kuuluu kolme linjaa; Nourish & Repair kuiville ja vaurioituneille hiuksille, Colour & Shine värjätyille ja käsitellyille hiuksille ja Gloss & Vibrancy normaaleille hiuksille. Shampoot ovat sertifioituja, hoitoaineet eivät. Muotoilutuotteita ei Mádaralla ole.

Sain testattavaksi Nourish & Repair -shampoon ja hoitoaineen.

Mádaran tuotteissa on käytetty paljon baltialaisia yrttejä ja kukkia, ja tämä on huomattavissa myös tuotteiden tuoksussa. Käytän parhaillaan viittä eri Mádaran tuotetta, ja niissä on kaikissa tunnistettava madaramainen yrtti-heinätuoksu. Nourish & Repair -tuotteet sisältävät kalmojuurta, piharatamoa, takiaista, nokkosta ja kvitteniä.

Shampoo on koostumukseltaan kevyen geelimäistä lirua. (Ei täyteläistä, niinkuin mainosteksti lupailee.) Se pesee hyvin hellävaraisesti, ja sitä tarvitsee "normi"shampoota enemmän. Se vaahdottuu kuitenkin runsaasti, ja tyvi jää kahden vaahdotuksen jälkeen hieman narskuvaksi. Latvat eivät jää takkuisiksi. Shampoo oli minulla mukana myös Kreikan matkalla, missä sen mieto pesuteho kävi erityisen selväksi. Se ei kyennyt täysin puhdistamaan Ateenan saasteisen ilman likaamia hiuksiani, ja päänahka jäi jokaisen pesun jälkeen osittain likaisen tuntuiseksi. Koti-Suomessa tätä ongelmaa ei kuitenkaan enää ole ilmennyt.

Arvio: hyvä shampoo huonokuntoisille hiuksille, joihin ei käytetä paljon muotoilutuotteita. Mitä hellävaraisempi shampoo, sitä parempi kuiville ja rasittuneille hiuksille, mutta epäilen, ettei Nourish & Repair puhdista kunnolla voimakkaita hiusvahoja tai geelejä.

Hoitoaine on aivan mahtavaa! Koostumus on geelivoidemainen, ja tuntuu hiuksiin levittäessä todella liukkaalta. Ei "katoa" hiukseen niinkuin jotkut heikot hoitoaineet tekevät, vaan selvittää hiukset todella tehokkaasti. Tykkäilen kovasti! Hiukset jäävät huuhdellessa sileiksi ja selviksi.

Vaikka hoitoaine ei ole sertifioitu, mainitaan 99% raaka-aineista olevan luonnollisista lähteistä. Vaikuttavina aineina löytyy glyserolia, betaiinia, vehnäproteiinia, yksi pehmentävä rasva-alkoholi sekä yllämainitut kasviuutteet (joista ainakin nokkosella on ihan virallisestikin hiuksia hoitava funktio). Kun silmäilen inciä, en löydä kuin yhden ainesosan joka todennäköisesti on se luonnonkosmetiikan "ei-sallittu"; distearylethyl dimonium chloride. Kyseessä on antistaattinen (= hiusten sähköisyyttä vähentävä) aine.

Arvio: oikein hyvä, kevyehkö hoitoaine. Jättää hiukset kevyen ja sileän tuntuisiksi. Erittäin miellyttävä koostumus. En usko, että Nourish & Repair on ylihoitavaa normaaleillekaan hiuksille (ja nyt kun katson normaalien hiusten hoitoaineen inciä, niin siellähän on samoja vaikuttavia aineita). Suosittelen!

Mádaran tuotteita saa mm. Ruohonjuurista, Ekoloista ja valikoiduista Life-myymälöistä. Tarkka lista jälleenmyyjistä löytyy täältä. Shampoilla ja hoitoaineilla on hintaa 11,90€, ja Hyvinvoinnin Tavaratalossa Nourish & Repair -tuotteet näyttävät juuri olevan tarjouksessa 7,95€.

...

Tietonurkka:

Niin, miksi niitä synteettisiä aineita sitten pitää lisätä luonnonkosmetiikan hiustuotteisiin? Sain asiaan selventävän ja loogisen vastauksen Laveralta, jonka hiustuotteet eivät myöskään ole sertifioituja. Lainaan tässä hieman tiivistäen estenomi Minna Viinikallion tekstiä:

"Hiuksiaan pesevä ja hoitava kuluttaja toivoo, että hiukset olisivat pesun jälkeen helposti kammattavat ja muotoiltavat, ne tuntuisivat pehmeiltä ja kiiltäisivät, eivätkä lentäisi sähköisinä. On jokseenkin mahdotonta valmistaa nykyaikaisiin hiustuotteisiin tottuneen kuluttajan vaatimuksia vastaavia shampoita ja hoitoaineita vain pelkistä luonnonkosmetiikan raaka-aineista. Erityisesti kemiallisesti käsitellyt hiukset jäävät usein luonnonkosmetiikkashampoon ja -hoitoaineen jälkeen vaikeasti käsiteltäviksi, takkuisiksi ja kiillottomiksi. Talvisaikaan ongelmana on hiusten jääminen sähköisiksi, sillä luonnonaineilla ei ole hiusten sähköisyyttä poistavaa ominaisuutta.

Laveran hiustuotteita kehittäessä on tehty  tietoinen kompromissi, jonka haittapuolena on se, että sertifiointimahdollisuus on menetetty. Etuna taas on se, että tuotteilla saavutetaan erinomainen lopputulos sekä pesevyydessä että hoitavuudessa. Tuotteisiin on valittu joitain synteettisiä raaka-aineita, jolloin hiuksista saadaan puhdistettua tehokkaasti myös muotoilutuotteet ja hiusten kammattavuus, muotoiltavuus, kiilto ja sähköttömyys tyydyttävät vaativaakin kuluttajaa."

*Kuvat Mádaran sivulta, paitsi keskimmäinen mun oma.*

Tämä juttu on taustatietoa tulevalle hiustuotepostaussarjalle. Olen kirjoitellut blogissa laajasti luonnonkosmetiikasta, ja nyt aihepiiri laajentuu vielä luonnonkosmetiikan hiustuotteisiin. Kattavasti tietoa luonnonkosmetiikannälkäisille lukijoilleni! :)

En ole kirjoitellut blogissa lainkaan hiustuotteista, koska tämä on ensisijaisesti meikkiblogi. Itsestäänselvä juttu siis. Harva täten arvaa, että hiustuotteet ovat itse asiassa olleet minulle se ensimmäinen friikahdusjuttu - ennen ensimmäistäkään kynsilakkaa, kosteusvoidepurkkia tai ripsiväriä. Hurahdin hiustenhoitoon jo alle teini-ikäisenä. Olin niin ylpeä kun sain joululahjaksi ensimmäiset omat shampooni ja hoitoaineeni - taisivat olla XZ:n Levä (!)-sarjaa.  Ei haitannut vaikka ne haisivat pahalle. Minusta tuntui mielettömän aikuiselta ja hienolta saada käyttää omia puteleita! Olin tuolloin varmaan joku 10-11-vuotias.

Siitä lähtien hiustenpesutuokiot ovat olleet minulle jotain Erityistä. Tätä on vaikea kuvailla kuulostamatta ihan tärähtäneeltä. Minusta on ihanaa pestä hiuksia. Vaikka pesen ne suhteellisen usein, joka toinen päivä, se ei koskaan muutu "arjeksi". Hiustenpesu on aina hemmottelua! Rakastan nuuhkia hiustuotteiden tuoksua, analysoida vaahdon koostumusta, tunnustella miten narskuvaksi hiuspohja peseytyy ja hypistellä hoitoaineen pehmentämiä latvojani. Hoitoaineen koostumus ja tuntu hiuksissa on erittäin tärkeää.

On mielenkiintoista seurata, miten eri hoitoaineet käyttäytyvät hiuksissa. Katoaako hoitoaine hiuksen sisään vai jääkö se pinnalle liukkaaksi massaksi? Miltä hiukset tuntuvat huuhdellessa? Ovatko ne selvät, sileät vai peräti silkkiset? Tuntuvatko ne raskailta vai kevyiltä? Entä kuivuttua? Jäävätkö hiukset pehmeiksi, vai ovatko ne vain muovisen sileät? Vai peräti karheat? Ovatko ne ilmavat vai lähmäiset? Tällaisia asioita pohtii hiustuotefriikki.

Minulla on luonnostaan vaaleat ja taipuisat hiukset. Vastapestyinä ne ovat melkeinpä kiharat. Ne ovat aina olleet hyvin kuivat ja huokoiset, mikä on tyypillistä luonnonkiharille hiuksille. Hiukseni ovat ohuet, ja niihin on lähes mahdoton saada volyymia. Pidän tuotteista, jotka jättävät hiukset ilmaviksi ja pehmeiksi. Sileys on tietysti myös hyvä asia, mutta liian liukkaaksi tekevät tuotteet saavat hiukset myös lässähtämään ja näyttämään entistä ohuemmilta.

Rääkkäsin hiuksiani myös monta vuotta säännöllisillä permanenteilla, joita otin volyymin vuoksi. Kymmenisen vuotta sitten aloin myös vaalentaa tyveäni, joka on aina ollut pituuksia tummempi. Voi siis sanoa, että hiukseni ovat aikamoisen kärsineet perimän ja käsittelyjen ansiosta.

Koska halusin hiuksilleni parasta mahdollista hoitoa, aloin perehtymään hiustuotteisiin ns. pintaa syvemmältä. Olin huomannut, että kaikki kampaajien "supermahtavina tehotuotteina" myymät aineet eivät tehneetkään hiuksilleni mitään. On siis ihan hiusten ansiota, että aloin aikoinaan tutustumaan incien (eli ainesosaluetteloiden) ihmeelliseen maailmaan, ja ottamaan selvää mitä heprean kuuloiset sanat purkkien kyljessä tarkoittavat.

Ilo oli suuri, kun sain päänahan hilseilyn kuriin ymmärtäessäni, että voimakkaita kalvonmuodostajia sisältävät, ns. "ylihoitavat" shampoot eivät sovi minulle. Ja että niinkin yksinkertainen asia, kuin öljyn lisääminen hoitoaineeseen, parantaa hoitoaineen tehoa potenssiin 10.

Kaappeihin on tälle hiustuotehamsterille kertynyt sen verran purnukkaa, että olen ollut hiustuoteostolakossa vuodesta 2007. Lakko on pettänyt vain kahdesti, kun ostin jemmaan Tigin Oatmeal & Honey -hoitoaineen (kun niiden valmistus lopetetaan), ja kesällä kun ostin silkasta uteliaisuudesta paljon kehuja saaneen Mill Creekin keratiinihoitoaineen. Hiustuotteita on kaapeissa sen verran, ettei minun edelleenkään tarvitsisi ostaa yhtä ainutta shampoota tai hoitoainetta ainakaan kahteen vuoteen. Tämän vuoksi en olekaan voinut vielä vaihtaa hiustuotteita luonnonkosmetiikkaan, vaikka muiden hygieniatuotteiden osalta siirtyminen on jo tapahtunut.

Blogin kirjoitus on kuitenkin oiva tapa päästä kokeilemaan tuotteita, joita en muuten olisi vielä ostanut kahteen vuoteen. Tämä palvelee teitä lukijoita, joita mahdollisesti kiinnostaa kuulla, miten luonnonkosmetiikan tuotteet pärjäävät "tavanomaiselle" hiuskosmetiikalle. Tulen tekemään kartoituksen useimmista Suomen markkinoilla myytävistä luonnonkosmetiikan hiustuotteista. Kaikkia en tietenkään ole kokeillut, mutta listaan sarjat joka tapauksessa. Koska listaus on parasta...! ;)

Te, joita hiuspostaukset eivät kiinnosta - älkää masentuko. En kirjoita hiusjuttuja putkeen, vaan niitä ilmestyy muiden postausten lomassa. Ensimmäisenä esittelyyn pääsee latvialainen merkki Mádara, josta juttua huomisessa postauksessa.

Estelle & Thild -seerumiarvonnassa onni suosi nimimerkki antsua. Seerumi lähtee mukavaksi 42-vuotissynttärilahjaksi antsulle, joka ei sanojensa mukaan nyt työttömänä kosmetiikkaan juuri satsaa. Onnittelut antsulle!

Suoritin arvonnan niin, että poimin osallistuneiden kommenttien joukosta parikymmentä vetoavinta perustelua, ja random.org arpoi voittajan näiden joukosta. Tuli taas kyllä sellainen olo, että haluaisin ryhtyä Joulupukiksi ja antaa kaikille jotain kivaa. Arvontaan osallistui todella paljon kommentteja, joissa seerumia toivottiin lahjaksi kovia kokeneelle, töissä raatavalle ja aina lapsiaan tukevalle äidille. Nämä kommentit liikuttivat aivan erityisen paljon. En kyennyt valitsemaan sitä kaikkein parasta perustelua, ja siksi random.org sai suorittaa työn puolestani.

Käyhän antsu sitten kertomassa, oliko seerumista apua..! :)

Tein tämän meikin kolme kertaa, enkä vain saanut siitä just sellaista kuin halusin.

Meikki tehty Smashboxilla ja L'orealin Persian Opulence -trion kullalla.

Pohjustin luomet Smashboxin #13:lla, joka on voidemainen rajausväri. Laitoin sisemmälle puolikkaalle luumunpunaisen #11, keskelle violetin #9 ja ulkonurkkaan hopeanharmaan #12. Koska yrityksenä oli tehdä koko meikki Smashboxilla, laitoin ensimmäisessä versiossa sisänurkkaan ja luomivaon häivytykseen mattaroosan #1 = ei toiminut yhtään. Toisessa versiossa käytin vaaleaa hopeanharmaata #4 = ei toiminut sekään.

En meinannut millään keksiä, minkä sävyn sitten käyttäisin häivytykseen. Päädyin lopulta kultaan, koska kulta + violetti on lempiyhdistelmiäni. Koska Smashboxin #7 on kuitenkin liian keltainen tähän meikkiin, luovuin Smashbox-ideasta ja lainasin kultaa L'orealin triosta. Kulmaluulla MACin Shroom. Meikki on edelleen jotenkin ontuva, koska siinä yhdistyy viileä ja lämmin, mutta kyllä mä siitä lopulta ihan tykkäsin. Tajusin myöhemmin, että mullahan olisi ollut Lorkulta kylmempikin kulta. Ensi kerralla sitten. :)

Olen Smashbox-palettiin erittäin tyytyväinen. Sävyt ovat todella runsaspigmenttisiä ja tummia tarvitsee ottaa vain hipaisu näyttävään jälkeen. Enää on kokeilematta vain sävyt #5 ja #10.

Lid Primer on hyvä sekin, mutta ei kuitenkaan hakkaa UDPP:tä. Yhtenä päivänä minulla oli luomilla pelkkä Lid Primer, ja päivän päätteeksi luomivaot kiilsivät hieman. UDPP:llä iho pysyy mattana koko päivän. Huomasin eron myös sävyjen pysyvyydessä. Smashboxin primerilla sävyt hieman haalistuvat päivän mittaan, mutta UDPP:llä meikki pysyy intensiivisenä. Ei ole Primer Potionin voittanutta! :)

Lokakuun idoli on Julia Vuoren Sika.

Voi, miten kuvailisinkaan suhdettani Sikaan? Minä haluaisin olla Sika. Sika on lämpimin, vilpittömin ja empaattisin hahmo mihin olen sarjakuvakulttuurissa törmännyt. Sillä ei ole koskaan mitään taka-ajatuksia eikä se ole ikinä ilkeä. Se suhtautuu asioihin filosofisen lempeästi ja loputtoman uteliaasti. Se ei hermostu silloinkaan, kun kaapin ovi irtoaa, se kompastuu lattialla lojuneeseen muovipussiin, kasa mandariineja vierii päälle ja tuoli tekee reiän lattiaan. Se vain maalaa kaapinoven, muovipussin, mandariinit ja tuolin punaisiksi.

Aloin seuraamaan Sikaa kun se alkoi ilmestyä Helsingin Sanomien NYT-liitteessä vuonna 1995. Jossain vaiheessa sarjakuva vaihtoi hieman konseptia, Sika muutti Ranskaan ja nimeksi tuli Pariisin Kirjeenvaihtaja. Sian ydinolemus ei kuitenkaan muuttunut, ja sen eksentrinen kaveripiiri, johon kuuluvat mm. Lehmä, Pingviini, Lapinkoira ja Mäyrä, pysyi samana.

Yksi lempi"jaksoistani" on Lapinkoiran vierailu. <3 Klikkaa kuva isommaksi.

Loppuun vielä tekstit toisesta lempparistripistäni, joka tiivistää Sian filosofian aivan erityisen hyvin.

Tunsin koputuksen oikeassa jalassani.

Takanani seisoi kissa. Se pyysi minua mukaansa.

Punavarpuset olivat lupautuneet pitelemään kissan pyykkejä, kunnes pyykkipoikia löytyy.

Varpusten jalat olivat kipeytyneet paikallaan olosta.

Kutsuin linnut jalkahauteelle. Kissa toi savea, talkkia ja kynsienhoitovälineitä sekä keitti siemenkahvit.

Varpuset lähtivät. Odotamme kortteja Intiasta.

Jos ette ole vielä tutustuneet Sikaan (oletan, että lukijoiden joukossa voi olla niin nuoria lukijoita että Sika on jäänyt heiltä löytämättä), niin suosittelen lämpimästi lainaamaan kirjastosta kokoelmakirjan Sika (1998), tai sen jatko-osan Sika ja Oikukas Sieni (2006). Tulette varmasti hymyilemään.

(Kirjakaupoista näitä ei näyttäisi enää löytyvän, painokset myyty loppuun. Sen sijaan lapsille löytyy kirjat Sika ja värit, Sika ja tunteet ja Sika ja numerot.)

Kun kerran kaikki muutkin, niin piti sitten munkin mennä ostamaan IsaDoran Graffitilakka.... Mustat myytiin muuten eräästäkin liikkeestä loppuun parissa tunnissa kuorman purkamisen jälkeen, mutta meidän liikkeestä sain napattua mustan itselleni.

Alla Essien Pink Parka, päällä IsaDoran Black Tag -graffitilakka. Olette jo varmaan lukeneet kymmenestä muusta blogista miten homma toimii, mutta mikäli ette, niin here's the deal: alle joku kiva värilakka, annatte kuivua kokonaan, ja sitten vedätte päälle yhden kerroksen graffitilakkaa. Kuluu muutama sekunti, ja graffitilakka lohkeilee kuvassa näkyväksi tulokseksi.

Itse tein ekalla kerralla sen virheen, että vedin sudilla useamman päällekkäisen vedon graffitilakkaa, ja jälki oli tosi huono. Parhaan lohkeiluefektin saa yhdellä vedolla.

Ja jos joku vielä jaksaa olla niin väsynyt, että kehtaa kysyä miksi mun kynnet on niin karseat, niin luehan blogia vähän taaksepäin.

Vasemmassa kädessä taas kivat pituuserot. ^_^ Huomatkaa, että oikeasti yritin viilata vasemman käden keskisormen kynttä ovaalimpaan muotoon, oikeaan en ole jaksanut kajota. Yhteen kynteen laitoin huvin vuoksi OPIn valkoisen I do! I do! -lakan.

Tässä kynnet vielä päivänvalossa.

Moniko meinasi hankkia graffitilakan? Varmaan ihan hauska käytellä vähän aikaa, mutta luulen kyllästyväni pian. Minä tykkään kuitenkin eniten koristeettomasta kynnen pinnasta.

Loppuun kuva-arvoitus. Mitähän tässä oikein on...? Ei, jalkani eivät ole pipinä. Voin vain kertoa, että kaikkea erikoista sitä saakin blogin kautta kokeilla! Jatkoa seuraa ensi viikolla. :)

Skördefest. Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlat.

Sadonkorjuujuhlat kuulostaa ehkä maailman tylsimmältä tapahtumalta. Sitä ne voivat varmasti jollekulle ollakin, mutta Ahvenanmaalla tämä viikonloppu syyskuun lopussa on saaren toiseksi suosituin vuotuinen tapahtuma. Juhlat houkuttavat kävijöitä bussilasteittain myös manner-Suomesta, ja kävijämäärä ylittää 15 000. Kävin Skördefesteillä ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten, ja jäin koukkuun! Minä olen cityihminen 363 päivää vuodesta, ja nämä kaksi päivää omistan heinäpaalien, lehmien ja lampaiden keskellä fiilistelyyn.

Viikonlopun aikana kymmenet maatilat avaavat ovensa, ja kuluttajat pääsevät tutustumaan tuottajiin. Kävijät saavat käteensä kartan ja maatilakuvaukset, joista voi valita mieleisensä vierailukohteet. Tapahtumaan osallistuville maatiloille johdattavat punaiset omppukyltit (tai tomaatit, niinkuin me niitä haluamme kutsua). Tilat ovat avoinna kahden päivän ajan aamusta myöhään iltaan. Kumpparit jalkaan ja menoksi!

Ilta on minusta parasta aikaa käydä maatiloilla. Hämärän laskeutuessa heinäpaalien keskelle syttyvät lyhdyt, ja tunnelmallisempaa ympäristöä syödä vaikkapa bolstaholmburgarea saa hakea. Itsehän en syö lihaa, joten minun valintani on ledholmare - hampurilainen silakkapihvillä.

Ystäväni ottivat viikonlopun aikana tosi kivoja kuvia, joita toivoin saavani julkaista tässä postauksessa. En ehtinyt kuitenkaan saada kuin yhden, joten lisään ehkä kuvia myöhemmin. Kuva Leenasta syömässä ledholmarea olisi piristänyt postausta kummasti! ^_^

Omat suosikkitilani ovat Bolstaholm (jonka päärakennus näkyy ylemmässä kuvassa) ja Limnäs Gård Getassa, Tjudö Vingård sekä Ollas ja Twilightin hevostila Lumparlandissa.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=7gaYWqS0fXU&fs=1&hl=fi_FI&color1=0x402061&color2=0x9461ca]

Toissavuonna uskaltauduin kokeilemaan traktorilla ajamista, ja tällä kertaa ilta Bolstaholmissa huipentui rodeoon...... Kuka väittää, että landella on tylsää? :)

Mulla on nyt jonossa juttuja niin paljon, että en meinaa ehtiä saada kaikkia ulos "oikeaan" aikaan. Niinpä tämäkin juttu Ateenan kosmetiikkashoppailumahdollisuuksista tulee vasta nyt.

Kreikassa on paljon Suomea laajemmat kosmetiikkamarkkinat, mutta kalliiden hintojen vuoksi en niitä oikein mielelläni hyödynnä. Tässä kuitenkin katsaus Ateenan suosituimpiin kosmetiikkaliikkeisiin. Ne kaikki löytyvät Ateenan pääostoskadulta, Ermoulta.

MAC Pro Shop sijaitsee Ermou-kadun alapäässä. Täällä on saatavilla täydellinen MAC-valikoima, ja voit ostaa myös täytettäviä paletteja. Niitä saa vain pro shopeista tai muutamista valikoiduista MAC-liikkeistä. MACin meikit ovat täällä hitusen kalliimpia kuin Suomessa. Edellisellä Kreikan visiitillä minulla kävi tuuri, kun koko liikkeessä oli -20% alennus. Tällä kertaa jätin hankinnat tekemättä.

Hondos Center -liikkeitä on joka puolella Kreikkaa, ja Ateenassakin useita. Hondokset ovat todellisia kosmetiikkafriikin keitaita. Täällä on aivan älyttömästi kosmetiikkaa ja laajasti eri merkkejä edustettuna. Hondoksessa on osastot selektiiviselle ja päivittäiskosmetiikalle, ja etenkin päivittäiskosmetiikan puolelta löytää erittäin monia merkkejä joita ei Suomessa myydä.

Ermou-kadun Hondos on yksi sokkeloisimmista Hondoksista missä olen käynyt, liikkeessä seikkailu on elämys. Aina löytyy nurkan takaa uusi pieni huone, josta johtaa ovi jälleen uuteen huoneeseen, ja sieltä taas uuteen, jne.

Ermou-kadun alkupäästä löytyy monille kosmetiikkafaneille tuttu Sephora, joka on paljon tyylikkäämpi ja selkeämmin järjestetty kuin Hondos Center.

Ikävä kyllä täältä et löydä Jenkki-Sephoroiden laajaa valikoimaa, vaan tarjolla ovat vain yleisimmät selektiiviset merkit ja päivittäiskosmetiikan puolelta L'oreal, Bourjois ja muutama kreikkalainen merkki. Valikoimaa on jopa kutistettu edellisen vierailuni jälkeen, jolloin liikkeestä löytyi vielä ainakin Benefit ja Smashbox. Hyviä ostotärppejä ovat Sephoran oma värikosmetiikan sarja sekä Make Up For Ever, jolta tosin löytyy karsittu valikoima. Arvatkaas muuten paljonko täällä maksaa OPIn Nail Envy? Jenkeissä hinta alle 10 dollaria, Suomessa 28€ ja Kreikassa - - 39€!!!

Hondoksella on ihana ja tyylikäs asiakaslehti, joka on tietysti täynnä mainoksia ja tuotteita puffaavia kollaaseja. Lehteä on kuitenkin ilo selata, ja siitä saa hyvän käsityksen siitä, mitä kaikkia merkkejä Kreikassa on myynnissä. Esimerkiksi eri väriteemojen ympärille kasattuja tuotekollaaseja on ilo katsoa, ja muistuttaa siitä kuinka kosmetiikka todellakin on kuin karkkia. ^_^

Muutamia kreikkalaisten meikkimerkkien mainoksia. Ylimmän mainoksen Seventeen taitaa olla vanhimpia kreikkalaisia merkkejä.

Luonnonkosmetiikka ei ole Kreikassa vielä iso juttu, ja ekosertifioidut tuotteet loistavat kaupoissa poissaolollaan. Hondos-lehdestä löysin vain yhden ainoan luonnonkosmetiikkatuotteen mainoksen; JuvaBio.

Missä maissa te olette tehneet parhaat kosmetiikkalöydöt? Onko teillä ulkomailla joitain lempikosmetiikkakauppoja?

Sattui niin, että mulle tupsahti vahingossa kaksi kappaletta Estelle & Thildin ruususeerumia, ja sain luvan laittaa toisen arvontaan. Nyt siis kaikki kuivaihoiset, päälle kolmekymppiset osallistumaan! :)

Estelle & Thild Rose Otto -seerumi on tarkoitettu kuivalle ja/tai ikääntyneelle iholle. Siitä kerrotaan näin:

Luonnonmukainen aktiivinen ”age prevent” seerumi imeytyy ihoon nopasti ja antaa sille runsaasti kosteutta, vitamiineja ja antioksidantteja. Melonin A, B ja C–vitamiinit antavat iholle uutta energiaa ja voimaa. Mustaviinimarja- ja männynneulasuutteista eristetyt tehokkaat antioksidantit, flavonoidit ja polyfenolit suojaavat ihoa vapaita radikaaleja vastaan ja estävät ihon ennenaikaista ikääntymistä.

Itse en ole vielä seerumia kokeillut, sillä odotan talvea ja parempia testausolosuhteita kun iho on pakkasten myötä kuivunut.

Osallistut arvontaan kertomalla, miksi juuri sinun pitäisi saada Rose Otto -seerumi. Osallistumisaikaa on perjantaihin klo 12:00 saakka. Laita kommenttiin sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville, se näkyy vain minulle.

Samaan tyyliin kuin kesäarvonnassa, katson fiiliksen mukaan lähteekö seerumi parhaat perustelut antaneelle osallistujalle, vai suoritanko ns. perinteisen arvonnan. Tai mahdollisesti arvon parhaiden perustelujen kesken. ^_^