Hei te muutamat jotka vielä odottelette huutajaistuotteitanne! Jätin ne tuotteet, joiden postimaksu ei näkynyt tililläni ennen matkaan lähtöä, Mr Karkkipäivän postitettaviksi. Hän on ollut tällä viikolla aika lailla menossa eikä ehtinyt alkuviikosta postiin. Sain viestin, että viimeisetkin tuotteet on kuitenkin postitettu eilen keskiviikkona. Toivon mukaan saatte ne siis tämän viikon aikana. :)

Sitten vielä viesti kahdelle huutajalle joilta en ole saanut vastausta sähköpostiviesteihini:

nimimerkki maawo, joka huusit IsaDoran Gelato -luomivärin - en ole vielä saanut maksua, haluatko pitää huudon? :)

nimimerkki hekuli, joka huusit Natural Coden Lulu -luomivärin - palauttaisin mielelläni sen ylimääräisen postikulun jonka olit maksanut. :)

. . .

P.S. Mun hiuspohja on niiiiin likaisen tuntuinen...... Näin siis alkoi palashampoo-experience. Nohh, täytyy vain pitää hiuksia tiukasti nutturalla ja yrittää unohtaa tuo tyvi.... :p

Matkakosmetiikan valinta käsimatkatavaralla matkustaessa ei ollut ihan helppo nakki, kun kaiken nestemäisen ja voidemaisen pitää mahtua litran vetoiseen pussiin. Eikä yhden putelin tilavuus saa ylittää desilitraa. Näin ollen esimerkiksi vartaloaurinkorasvapurkin kuljetus käsimatkatavarassa on mahdotonta.

Tässä on matkakosmetiikkani. Vasemmassa pussissa ovat ei-nestemäiset tuotteet. Onneksi kaapeissani lymyää aika paljon näytekokoisia pakkauksia, ne ovat erinomaisia reissatessa.

Kasvojen kosteuttajaksi lähtivät Body Shopin Nutriganics -seerumi ja Clarinsin silmänympärysvoide. Aurinkosuojasta huolehtivat Biothermin Sun Vivo SK 15 -voide ja Cliniquen Superdefense SK20-silmänympärysvoide. Korresin kasvokuorinta on jämä viime syksyn matkalta - oli jännä huomata miten iho oikeasti alkaa tuntua "tukkoiselta" jos sitä ei kuori moneen viikkoon.

Cliniquen nestemäinen kasvosaippua on yksi useammasta eri kasvoputsarista joita otin mukaan (niitä kuluu paljon kun pesen kasvot useasti päivässä hikoilun ja aurinkorasvan takia). Elizabeth Ardenin Eye Fix Primer ei varmaankaan ole mikään välttämättömyys matkalla, mutta olen vain NIIN tottunut käyttämään joka päivä luomen pohjustajaa että en osaa olla ilmankaan. (Ja hiestä kiiltävät luomet ällöttää. Älkää kysykö miten sitten kestän hiestä kiiltävää naamaa täällä kuumuudessa. ^_^)

MUFEn matkakokoiseen pulloon on puristettu Natural Coden silmämeikinpoistoainetta. Hyvin niukkaa meikkipuolta ovat edustamassa Estee Lauderin Double Wear -peiteaine, Yves Rocherin nestemäinen eyeliner ja Yves Rocherin Sexy Pulp -maskara. Body Shopin näytepurkkiin on pakattu Kiehl'sin voidemaista deodoranttia ja matkatuoksuna toimii Juicy Couturen  Viva La Juicy. (Olisin mieluusti ottanut mukaan jonkun raikkaan tuoksun mutta sellaisesta ei minulla ole näyte/matkakokoa.)

L'orealin hiusvärien mukana tulleissa hoitoaineputeleissa on kahta eri Yves Rocherin hoitoainetta (ja kyllä, kaikki tässä postauksessa esiintyvät YR-tuotteet olen saanut blogin kautta. Hiustuotteista tulossa juttua myöhemmin syksyllä). Kasvoputsari nro 2 on Clarinsin Daily Energizer Cleansing Gel ja kasvovesi saman sarjan Daily Energizer Wake-up Booster.

Minigrip-pussissa on Nivean SK10 -aurinkovoidetta vartalolle. Ei kylläkään varmasti riitä kuin pariksi viikoksi...

Otin mukaan setin pieniä kasvovoidenäytepusseja Korresilta ja Laveralta mikäli TBS:n seerumi sattuu loppumaan matkalla. MUFEn UV Prime huultenympäryksille on tietysti itsestäänselvyys... ;)

Näkymättömissä Lavera-näytteiden alla ovat vielä kasvoputsarit nrot 3 ja 4 (Minigrippeihin pakattuna); Korresin Milk Proteins Foaming Cream Cleanser sekä Skin Blossomin Gentle Face Wash.

Ei-nestemäisten tuotteiden pussista löytyy Lily Lolon mineraalimeikkipohja, kaksi Yves Rocherin vedenkestävää rajauskynää, Rimmelin luomiväripaletti (jonka epäilen saavan lepäillä aika rauhassa koko kuukauden ^_^) sekä Flow'n kasvosaippua hoitamassa suihkugeelin virkaa ja Flow'n palashampoo Blondi hoitamassa shampoon virkaa.

. . .

Pesin muuten tänä aamuna hiukseni ensimmäistä kertaa tuolla Blondilla. Hiukset ovat vielä kuivumassa, joten lopullista puhtaustasoa en osaa vielä määritellä - mutta kyllä tyvi tuntuu selvästi vähemmän puhtaalta kuin normishampoon jälkeen. Koin myös epävarmuutta siitä, hieroinko saippuaa edes tarpeeksi päähäni. En ihan ymmärrä sitä, miksi palashampoo neuvotaan nimenomaan hieromaan suoraan päähän, ei käsien kautta. Käsien kautta vaahdottaminen tuntuisi itsestä paljon helpommalta, mutta kuulema palashampoo toimii paremmin jos sen hinkkaa suoraan hiuksiin. En ymmärrä logiikkaa, mutta tehdään niinkuin käsketään... ^_^

Huuhdellessa hiukset tuntuivat tietysti erittäin nahkeilta ja "saippuaisilta". Eivät kuitenkaan menneet ihan järjettömään takkuun. Viimeistelin Yves Rocherin Nutrition -hoitoaineella, vaikka ilmeisesti palashampoota käyttäessä hoitoainetta ei tarvitsisi käyttää - tai ainakin normihoitis pitäisi korvata etikkahuuhtelulla jotta hiukset puhdistuisivat täysin kemiallisista aineista. No, etikkakäsittelyt tuntuvat ainakin näissä reissuolosuhteissa vähän turhan extremeltä hommalta (haluan oikeasti ravita kunnolla auringon koettelemia kutrejani), joten se kokeilu jääköön kotipuoleen. :)

Hyvää huomenta toivottelee hyväntuulisena Haniassa herännyt Sanni. :) Olin eilen niin sipissä että meinasin nukahtaa istualleni jo ennen kymmentä. No, ihmekös tuo kun oli pikkuisen tuota univelkaa kertynyt edellisiltä öiltä. Nukuin kunnon pitkät yöunet ja heräsin seitsemältä pirteänä ja levänneenä.

Päivä on alkanut varhaisella lenkillä ja aamujumpalla rannalla. Tällä kertaa en aio enää lomailla liikunnasta, niinkuin viime syksyn reissussa. Olo meni niin hirveäksi. En todellakaan ole mikään kotijumpan ystävä, mutta nyt yritän tunnollisesti vetää setin, jos nyt en joka aamu niin edes joka toinen. :) Otin mukaan tuollaisen jumppakuminauhan, se on kyllä kätevä vempele kun kaipaan kuitenkin vastusta liikkeisiin.

Varhaiset aamuhetket rannalla on aina niin erityisiä. On niin hiljaista ja tyyntä ja aalloista kantautuu vain aamu-uinnillaan olevien tätien leppoisa rupattelu.

Söin rannalla mukaan ottamani aamiaisen. (Ei, tuo muna ei sentään ole Suomesta saakka raahattu vaan keitin hotellilla munia ;))

Mukavaa. :)

Matkasuunnitelmani koki muutoksen, kun ystäväni Marianna ei pääsekään tulemaan saarille. Meidän piti tavata perjantaina Paroksella, mutta nyt kun Marianna ei pääsekään, mietin muita vaihtoehtoja. Parokseen liikennöivä laivayhteys on nimittäin harmillisen kallis, ja pääsisin muutamalle muulle saarelle paljon halvemmalla.

Minulla on myös sellainen olo, että haluaisin tällä kertaa ottaa todella iisisti. No, leppoisiahan päiväni täällä Kreikan saaristossa viimekin syksynä olivat, mutta nyt huomaan, ettei minulla ole samanlaista kaipuuta hypellä parin päivän välein saarelta toiselle. Tekee mieli vain.... asettua jonnekin. Tulla tutuksi jonkun kylän kanssa. Viettää hiljaisia hetkiä kirjan kanssa rannalla ja kokkailla rauhassa ruokia omassa keittiössä. Istua hämärtyvässä illassa kattoterassilla.

Tällä hetkellä luulen, että tieni suuntaa Kassokselle ja Karpathokselle. Karpathos on tuttu jo viime syksyltä, ja se olikin yksi mukavimpia pysähdyspaikkojani. Saaren pääkaupunki Pigadia on sopivan suuri että siellä riittää elämää ja katseltavaa, mutta kuitenkin niin pieni ja turistillisesti vähemmän vallattu etteivät kaikki keskustan kadut ole matkamuistokrääsän peitossa. Ja ne aamut...

Täksi yöksi jään vielä Haniaan ja huomenna siirryn Heraklioniin jossa punkkaan Couchsurfing-emännän luona pari yötä. Sitten katsellaan mihin viikonloppu minut vie....

Joukko miehiä, jotka innostuvat luonnonkosmetiikasta niin, että perustavat oman yrityksen ja avaavat verkkokaupan. Kuulostaako utopiselta? Ehkäpä, mutta niin todella tapahtui tämän vuoden keväällä Tampereella.

Edit. Tästä yrityksestä kasvoi vuosia myöhemmin House Of Organic. ☺️

Parikymppisten opiskelijakavereiden Taneli Jaakonsaaren, Ari-Petteri Tynskän, Jyri Linnan ja Niko Niemisen huhtikuussa perustama yritys kantaa nimeä Enviro Cosmetics. Yritys maahantuo luonnonkosmetiikkaa ja pitää omaa verkkokauppaa nimellä Kosmeettinen.fi.

Ari-Petteri Tynskä ja Taneli Jaakonsaari

Olin kuullut Kosmeettisesta jo aiemmin (kiitos lukijavinkin), ja kun Taneli Jaakonsaari kesällä otti yhteyttä, otin mielelläni testiin tarjottuja tuotteita. Koin miesten tarinan kiinnostavana ja ehdotin haastattelua. Tapasin Taneli Jaakonsaaren ja Ari-Petteri Tynskän syyskuun alussa Enviro Cosmeticsin toimitiloissa Tampereella.

Miesten tie luonnonkosmetiikan ystäviksi kävi kaveripiiriin kuuluvan kosmetologiyrittäjä Sallan kautta. Sallalla oli oma pienimuotoinen verkkokauppa, ja hän toi maahan muutamaa luonnonkosmetiikan merkkiä. Sallan omistautuminen luonnonkosmetiikalle inspiroi miehiä, ja he alkoivat kiinnostua siitä, miksi juuri luonnonkosmetiikka. Sallan kautta miehet tutustuivat lähemmin luonnonkosmetiikan ideologiaan, ja Taneli löysi pian itsensä lukemasta Noora Shinglerin ”Marjoja  ja Maskaraa” –kirjaa.

”Se kirja todella inspiroi ja jotenkin herätti”, Taneli kuvailee. ”Kyse ei ollut vain kosmetiikasta vaan kokonaisvaltaisesta elämänmuutoksesta. Sitä alkoi kiinnittää eri lailla huomiota omaan hyvinvointiinsa ja ympäristön kemikaalikuormaan.”

”Koko elämäntapa lähti terveellisempään ja tiedostavampaan suuntaan”, Ari-Petteri komppaa.

Kun Salla halusi keskittyä kosmetologin töihinsä ja luopua verkkokaupastaan, miehet kiinnostuivat bisnesideasta. Kaupat tehtiin alkuvuodesta ja niin miehet olivat uudella tiellään kosmetiikkayrittäjinä. Miehet hankkivat yksinoikeuden Sallan maahantuomiin brittiläisiin sarjoihin Evolveen ja Skin Blossomiin.

Minun on tietysti kysyttävä, käyttävätkö miehet itse myymäänsä kosmetiikkaa.

”Totta kai”, miehet lausuvat yhteen ääneen.

Tanelin suosikkeja ovat Skin Blossomin suihkugeeli ja shampoo ja Ari-Petteri käyttää Skin Blossomin kasvoputsaria ja suihkugeeliä sekä Evolven Single Cream –kasvovoidetta.

”Eihän se vaaleanpunainen purkki mikään kaikkein miehekkäin ole”, Ari-Petteri nauraa, ”Mutta eipä se siellä kylpyhuoneessa kenenkään kaverin silmiin hyppää.”

Miehet uskovat vakaasti tuotteisiinsa ja luonnonkosmetiikkaan. ”Teemme tätä idean vuoksi, emme pelkän bisneksen. Meidän mielestämme luonnonkosmetiikka on yksinkertaisesti parempi vaihtoehto”, Taneli sanoo ja katsoo silmiin.

Ja vilpittömiltähän kundit todella vaikuttavat projektinsa kanssa. Miksipä mies ei voisi kiinnostua kosmetiikasta ja ympäristön hyvinvoinnista? Niinpä. Ei kai siinä mitään kummaa pitäisi olla, mutta tuntuu naisvoittoisessa kauneusmaailmassa kuitenkin omalaatuiselta.

Kysyn, miten vaimot ovat suhtautuneet miesten luonnonkosmetiikkainnostukseen. Miehiä hymyilyttää.

”No sainhan minä ensimmäiseksi kuulla että ’Oletko nyt ihan tosissasi?’” Taneli nauraa. Ari-Petteri nyökyttelee vieressä. Pian vaimot kuitenkin huomasivat, että miehet ovat tosissaan, ja antavat yritykselle kaiken kannustuksensa. Vaimot toimivat myös tärkeänä tuotetestausapuna.

”En minä esimerkiksi pysty mitenkään itse vastaamaan kysymykseen, sopiiko joku voide meikin alle vai ei”, Ari-Petteri sanoo. Näissä asioissa naisten antamasta palautteesta on suuri apu.

Miehet haluavat tulevaisuudessa laajentaa toimintaansa, mutta vielä mennään ”vauva-askelin” päivä kerrallaan. ”Omat tietomme ovat vasta kehittymässä, joka päivä oppii jotain uutta”, Taneli miettii. ”On tämä kyllä mielenkiintoinen matka”.

Puhumme myös siitä, miten haasteellista on erottua kilpailijoista. Luonnonkosmetiikkamarkkinat ovat tätä nykyä Suomessakin jo todella laajat, miten oman tuotteen saa erottumaan kymmenistä muista merkeistä? Siinäpä se. Kuvio on toki tuttu alalla kuin alalla.

Miehet eivät tosin ole erityisen huolissaan ja uskovat merkkiensä Skin Blossomin ja Evolven löytävän asiakaskunnan. Alku ainakin näyttää hyvältä! Toiminnan käynnistyttyä huhtikuussa  jälleenmyyjiä on jo yhdeksän, ja Evolve on otettu myös joihinkin hoitoloihin.

Omien merkkien lisäksi Kosmeettinen.fi-verkkokaupan valikoimasta löytyy muutaman muun merkin tuotteita, kuten Benecosin ja K Pour Kariten. Valikoima tulee laajentumaan pikkuhiljaa, ja parhaillaan on käynnissä mm. oman meikkisarjan etsintä.

Kiitän iloisia miehiä haastattelusta ja toivotan kaikkea hyvää kosmetiikkakauppiaan uralla.

. . .

Esittelen Skin Blossomin ja Evolven tarkemmin omassa postauksessaan. Lyhyesti kerrottuna Skin Blossom on edullinen, ”kaikilla-täytyy-olla-varaa-luonnonkosmetiikkaan” –brändin mukainen sarja, ja Evolve taas hieman ylellisempi, arvokkaampien raaka-aineiden sarja jonka kohderyhmänä ovat kauneushoitolat.

Matka on alkanut.

Terveiset Tukholmasta Inter Hostelista, jonka kuuden hengen huoneen kerrossängyssä parhaillaan istun pienen lukulampun valossa ja tsättään misterin kanssa ja syön 14 tuntia sitten kotona pakkaamaani tonnikalasalaattia. Ja kirjoitan teille.

(Virve - jos luet tätä niin näyttääkö eväsrasia tutulle...? :) Pala Lontoota kulkee mukanani... ^_^)

Moni teistä on varmaan reissannut. Ja reissannut halvalla. Tehnyt matkoja, joilla etsitään ne kaikkein edullisimmat yhteydet ja syödään aamusta iltaan omia eväitä. Joillekin teistä tällainen saattaa myös olla täysin vierasta. Ehkä outoakin. Kuka jaksaa uhrata kokonaisen vuorokauden aikaansa säästääkseen joitain kymppejä lentolipun hinnassa...? Toiset meistä jaksavat.

Kerron teille tästä päivästäni. Se alkoi jo oikeastaan eilen. (Siltä ainakin tuntuu :D) Sain kamani pakattua illalla joskus kymmenen maissa. Sitten alkoi eväsruokien valmistus. Tulisin viettämään tämän päivän laivalla ja seuraavan puolikkaan yön Tukholmassa - päästäkseni sille edullisimmalle mahdolliselle lennolle. Ja lentohan ei suinkaan tule halvaksi jos sinne päästäkseen täytyy maksaa vuorokauden ravintolaruoat. :) Näin ollen valmistin mukaan eväät - aamiaisen, lounaan, iltapalan ja seuraavan aamun aamiaisen lennolle.

Ruoat olivat valmiit yhden aikaan yöllä. Epäilemättä häselsin siinä samalla jotain muutakin niin aikaa vierähti noin pitkään. Tiskasin ja siivosin keittiön. Menin nukkumaan 01.50. Kello herätti bussiin 04.45. VR:n laiva-junalippu ei olekaan enää halvin tapa päästä laivalle, vaan Matkahuollon tarjousliput! ;) Juna lähtisi inhimillisempään aikaan mutta bussilla säästän noin 5 euroa. :D

Laivalla "törsäsin" ja otin hytin - 5 euroa. (Oli pakko päästä nukkumaan.) No, siihen se sitten meni se bussilipussa säästetty summa. Ihan hyvä diili. :) Nukuin tyytyväisenä kaksi tuntia ja heräsin yhdeltätoista syömään aamiaista. Olin pakastanut sekoituksen vadelmia, rahkaa ja raejuustoa, ja se oli sopivasti sulanut matkan aikana mutta vielä viileää.

Törsäsin lisää - otin laivan kahvilassa kahvin. Termosta en sentään viitsinyt kotoa kantaa mukaan.

Päivä laivalla sujui koneella blogijuttuja työstäen ja sähköposteihin vastaillen. Menimme Maarianhaminan ohi. Vilkutin tutuille maisemille.

Meri oli tyyni ja kaunis.

Illalla saavuin Tukholmaan. Oli ihanaa kävellä hämärtyvän Gamla Stanin halki - olenkohan koskaan ollut täällä tähän aikaan vuodesta..? Ei turistijoukkoja.... Gamla Stanin tunnelmalliset sivukujat näyttäytyivät aivan uudessa valossa - keskikesän turistimassojen aikaan niitä ei edes huomaa.

Saavuin hostellilleni joka osoittautui siistiksi ja kodikkaaksi paikaksi. Olin yrittänyt löytää Couchsurfing-majapaikkaa täksi yöksi, mutta sain tarjouksia vain miehiltä. Misterin kanssa olemme sopineet viimesyksyisen Sardinia-välikohtauksen jälkimainingeissa, että en enää majoitu miesten luokse.

Niinpä vietän nyt puolikkaan yön hostellissa. Bussini lentokentälle lähtee 03.45.

Tässä on matkakosmetiikkani. Matkustan tällä kertaa vain käsimatkatavaralla niin säästää siinäkin muutaman kympin. Mutta aijjai kun on vaikea saada kuukauden kosmetiikkaa mahtumaan litran vetoiseen pussiin.... Itse asiassa mahdotonta. Jouduin arpomaan aurinkovoiteen ja vartalovoiteen välillä - jompikumpi oli pakko jättää. Jätin vartalovoiteen, Kreikan Korresilta saan ihanan sellaisen kuitenkin halvalla. :) Tuo A:lla merkattu minigrip-pussi sisältää aurinkovoiteen. ^_^ Viime syksyltä muistan, että aurinkovoiteet ovat Kreikassa itse asiassa paljon kalliimpia kuin Suomessa.

Nestemäistä shampoota on myöskään voinut ottaa. Niinpä matkasta tulee nyt palashampoon ensitestiympäristö. Olen näköjään vältellyt ja siirtänyt palashampoon testaamista tarpeeksi kauan.... Nyt se teki itsensä korvaamattomaksi. Saapa nähdä millaisella lähmätukalla sitten kärvistelen seuraavat viikot...

Tällaisia kuulumisia tänään, maanantaina 9. syyskuuta 2013.

Stockholm säger go' natt. :)

P.S. Katsokaas kynsiäni... Leikkasin kaikki pois. Edes kynsilakkaa en ottanut mukaan. Tällaista ei ole tapahtunut, no, en edes muista. Ei varmaan koskaan sen jälkeen kun 14-vuotiaana innostuin kynsistä.

Saan ilokseni taas tarjota teille alennuskoodin ihanaan nettikauppaan; Karkkipäivän lukijat saavat tällä viikolla Biodellysta 15 % alennuksen koko valikoimasta. Alennuksen saa koodilla 'KARKKI', ja se on voimassa 9.-15. syyskuuta 2013. (Minua koodin käyttö ei hyödytä millään lailla.)

HUOM: Biodellysta tarkennettiin, että alennuskoodi täytyy kirjoittaa isoilla kirjaimilla KARKKI, eikä pienellä niinkuin laitoin tuohon kuvaan.

.

Biodelly tunnetaan varmaankin parhaiten Lily Lolosta (mitkä hurraa-huudot kaikuivatkaan kun Loloa vihdoin alkoi saada Suomesta :)), mutta kaupan merkkivalikoima on muutenkin loistava; Biodellystä löytyvät niin vanhat tutut luonnonkosmetiikan klassikot kuten Mádara, Dr Hauschka, Lavera, Weleda, Sante ja Melvita kuin vähemmän tunnettuja, uusia, kiinnostavia merkkejä kuten Alorée, Evolve ja Skin Blossom.

....ja saattaapi olla, että tiedätte kahdesta viimeksi mainitusta enemmän jo tämän viikon aikana. ;)

Leipäviikon myöhäisessä finaalissa Vaasan Minihiilari-perheen sekaleipäviipaleet.

Nämä pehmeät, paahtoleipämäiset viipaleet eivät perusmaultaan hurjasti eroa "tavallisesta" sekaleivästä - vaikka ehkäpä minun arvioissani on havaittavissa runsaan kahden vuoden "aitoleivättömyys" mikä epäilemättä vaikuttaa makukokemukseeni. :) Minun suuhuni tämä maistuu ihan tavalliselle leivälle, joku toinen varmaan aistisi tässä välittömästi "karppimaisuuden".

Minihiilari-sekaleipä on siitä erikoinen vhh-leipä, että siinä on suurimpana ainesosana - - vehnäjauhoa. Hmm. Silti viipaleelle jää hh-pitoisuutta vain 3,8 grammaa.

Itse ostin tätä leipää ensimmäisen kerran heinäkuussa valmistaessani Walesilaisia juustoleipiä. Se sopi tarkoitukseen erinomaisesti.

Yhtenä päivänä minun alkoi vallan kummallisesti tehdä hirveästi mieli krutonkeja. Olin tehnyt kala-kasvispataa, ja yhtäkkiä minusta vain tuntui että krutongit viimeistelisivät ruoan täydellisesti. :) Ratkaisu: Minihiilari-sekaleipä.

Eipä sitten muuta kuin pari viipaletta minihiilaria pakkasesta, sulatus, kuutiointi, pyörittely timjamilla ja rosmariinilla maustetussa oliiviöljyssä ja pannulle. Voilá - karppikrutonkeja!

Ja kyllä kalapata maistui...! ;)

Tällaisia leipäfiiliksiä tällä viikolla. Vähähiilihydraattiseen ruokavalioon on siis todellakin tarjolla vaikka minkälaista leipää, jos sellaista mielii syödä. Näiden lisäksi voi itse valmistaa lukemattomilla eri resepteillä leseisiin, manteli- ja siemenleipäjauhoihin pohjautuvia leipiä, joista suosituin on klassinen mantelileipä. Mantelileivän ja hämmästyttävän "minuutti-ihmeleivän" ohjeet löydät täältä.

Sarjassamme "onhan nämä jo odottaneet tovin" -tuote-esittelyjä... :)

Kicks lanseerasi Fairtrade-merkityn Skin Treat -nimeä kantavan ihonhoitosarjansa jo huhtikuussa, ja ehkäpä osa teistä on jo löytänytkin nämä varsin mainiot vartalonhoitotuotteet?

Markkinoille tulee jatkuvasti niin paljon uusia tuotteita, että kaikista ei vain jaksa innostua. Ensin ajattelin näistä Skin Treateistakin, että "jahas, taas uusi luonnollisilla raaka-aineilla itseään mainostava perusvartalonhoitosarja...." Kun kuitenkin tutustuin tuotekonseptiin vähän paremmin, tajusin, että kyseessä on itse asiassa varsin poikkeuksellinen sarja - ja löytyipä testituotesetistä yksi Löytökin! (Ei ole tullut merkattua tuolla logolla mitään tuotetta pitkään aikaan, huomaan....)

Kicks Skin Treat -sarja on kehitetty yhteistyössä Fairtraden kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että tuotteissa on käytetty raaka-aineita Fairtrade-sertifiouduilta viljelijöiltä. Fairtrade-järjestelmä takaa viljelijöille paremman hinnan myydystä sadosta, sillä ostaja sitoutuu maksamaan tuottajalle minimikorvauksen lisäksi myös Fairtrade-lisää. Mitä suurempi myynti, sitä suurempi Fairtrade-lisä viljelijöille.

Kicks on hankkinut Fairtrade-lisenssin, jonka ansiosta yritys pystyy seuraamaan koko tuotantoketjua myydystä tuotteesta viljelmille saakka. Skin Treat -valikoimaan kuuluu kaksi tuotesarjaa: Virgin Olive Oil ja Pure Natural Oils. Tuotteissa on käytetty sheavoita Burkina Fasosta, kookosta Sri Lankasta, vaniljaa Intiasta, macadamiaöljyä Keniasta, raakasokeria Belizestä ja oliiviöljyä Libanonista.

Fairtrade-merkityt kauneudenhoitotuotteet ovat itse asiassa kosmetiikkamarkkinoilla aika uusi asia. Pilottiprojekti aloitettiin Isossa-Britanniassa vuonna 2008, ja siellä Fairtrade-merkittyjä kosmetiikkatuotteita on saatavilla enemmän. Pohjoismaissa Kicks Skin Treat on ensimmäinen tämäntyyppinen Fairtraden kanssa yhteistyössä toteutettu tuotesarja. Aiemmin saatavilla on vain ollut muutamien merkkien yksittäisiä tuotteita.

Kicksiltä saamassani testituotesetissä oli Pure Natural Oils -sarjan sokerikuorinta ja suihkuöljy ja Virgin Olive Oil -sarjan vartaloemulsio ja käsivoide.

Pidin kaikista tuotteista kovasti, mutta suosikiksi nousi ihastuttava sokerikuorinta vartalolle. Aivan ihana tuote! Lisää kuorinnasta alempana, sujautan ensin tähän väliin kokemukset suihkuöljystä ja vartalovoiteesta.

Suihkuöljy: hyvin miedon tuoksuinen, miellyttävä suihkutuote. Vaahtoaa keskivahvasti. Koostumus ei erityisen öljyinen, eikä öljy olekaan korkealla incissä, mutta iho jää silti ravitun, pehmeän ja sileän tuntuiseksi. Huomattavasti pehmeämmäksi kuin "perussuihkugeelin" jälkeen.

Vartalovoide: miellyttävä koostumus, juuri sopiva rasvaisuus. Ei liian ohutta, mutta ei liian täyteläistäkään. Iho ei jää rasvaisen kiiltäväksi. Incin kärjessä oliiviöljyä ja canolaöljyä, eli pääasiallisina pehmentävinä aineina nimenomaan kasvi- eikä synteettisiä öljyjä. Ja sen huomaa ihofiiliksessä. Thumbs up! Tuoksu mieto ja jännän "saippuainen".

Eikö näytäkin ihan appelsiinimarmeladilta? :D (Heh, tulee muuten mieleen The Body Shopin muinainen appelsiinivartalokuorinta...!)

Sokerirakeet ovat Skin Treatin kuorinnassa isompia kuin aiemmassa sugar scrub -tuttavuudessani Essential Care Coconut Candy Scrubissa. Tähän on lisätty hieman vaahtoavia ainesosia ja "mössö" muodostaa kostealle iholle hieroessa miellyttävän kermaisen, pehmeän vaahdon (ei kuitenkaan vaahtoa niin voimakkaasti kuin suihkugeeli). Vaikka rakeet ovat isoja, ne eivät raavi olenkaan ja alkavat hieroessa pikkuhiljaa sulaa. Kokemus on tosi miellyttävä. Iho jää aivan vastustamattoman pehmeäksi. Tästä tuli heti yksi suosikkikuorinnoistani!

Käsivoide: sama, hieman saippuainen tuoksu kuin vartalovoiteessa. Kevyt, nopeasti imeytyvä koostumus, mutta ei kuitenkaan ihan vesimäistä. Sopii "normaalikuivalle" iholle, ei sellaiselle ihan karheankuivalle ja helposti halkeilevalle. Esim. minulle passeli kesäkäyttöön, ja tuote onkin ollut ahkerassa käytössä kesän ajan. Oikein hyvä peruskäsivoide. Incin kärjessä oliiviöljyä, glyserolia ja canola-öljyä.

Skin Treat -valikoiman hintaesimerkkejä: vartalovoide 250 ml 9,90€, käsivoide 100 ml 7,90€, suihkugeeli tai -öljy 250 ml 7,90€, sokerikuorinta 200 ml 14,90€.

Onko joku jo ehtinyt kokeilla Skin Treat -tuotteita? Merkitseekö teille jotain tieto siitä, mistä raaka-aineet tulevat? Suositteko ylipäänsä Reilun Kaupan tuotteita?

Tänään tarkastellaan vähähiilihydraattisia ruisleipiä. (Kyllä näitä ruokajuttuja nyt piisaa, yrittäkää kestää :) Ensi viikolla tulee taas paljon kosmetiikkaa - mä lupaan! :D)

Aloitetaan "surullisesti" hiljattain kokonaan markkinoilta poistuneesta Perheleipureiden Karppisesta. Karppinen oli aikoinaan kauppojen vähähiilihydraattisten leipomotuotteiden kuningas laajimmalla valikoimallaan, ja pitkään leivät nauttivatkin suurta suosiota. Perheleipurit oli käsittääkseni ensimmäinen valmistaja, joka toi markkinoille vhh-ruisleivän. Vaaleaa leipäähän on mahdollista valmistaa täysin ilman viljaa, mutta ruisleipää luonnollisestikaan ei. Siksi tuote ei ollut mikään itsestäänselvä osa kaupallisten vhh-leipien alkutaivalta.

Kun Perheleipurit sitten lanseerasi Ruispalat, ja myöhemmin viipaloidun ruislimpun, oli suosio taattu. Jee! Karppaajakin voi syödä ruisleipää!

Kuva: Haaveisto-blogi / Elli

Karppis-ruispalan ainesosat: vesi, täysjyväruis (27%), kaurakuitu, kananmuna, vehnägluteeni, pellavansiemen, hiiva, kasviöljy, suola.

Hiilihydraattia yhdessä viipaleessa oli 4 g, sadassa grammassa 18 g.

Itsekin tykästyin aikoinaan kovasti Karppis-ruispalaan. Harvoinhan sitä tuli syötyä, mutta jos teki mieli esimerkiksi lämmintä tonnikalavoileipää niin siihen ruispala on se "ainoa oikea" alusta. Kalakeitosta puhumattakaan. Jotkut makuparit vain kuuluvat yhteen. :) Ja niihin hetkiin Karppis-ruispala toi vhh:laiselle täydellisen ratkaisun.

Leivän maku ja koostumus oli vähän kuiva ja pahvinen, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, mutta kyllä se menetteli. Perheleipurit toi myöhemmin markkinoille myös viipaloidun Karppis-ruislimpun, joka maistui meikäläisen suuhun paremmalta. Hiilareita limppuviipaleessa oli 4,5 g. Tämä leipä ei kuitenkaan viihtynyt kauppojen hyllyillä pitkään. Pikkuhiljaa myös muut Karppis-perheen tuotteet alkoivat kadota kaupoista. Vain Ruispalat jatkoivat sinnittelyään.

Kunnes.... Karppinen sai vakavan haastajan Vaasan Minihiilarista. Kun Vaasan toi markkinoille oman versionsa vhh-ruispaloista, alkoi Karppisen menekin vääjäämätön lasku. Loppunsa leipäpioneeri koki niinkin hiljattain kuin jokunen viikko siten. Heinäkuussa vielä ostin Maarianhaminasta Karppista, nyt sen valmistus on lopetettu. Täytyykin säästää viimeinen pala pakkaseen "museoleiväksi"... :D

Vaasan Minihiilari Ruis lanseerattiin käsittääkseni keväällä 2012. Taisin itsekin saada silloin vinkin joltain lukijalta.

Vaasan vhh-ruisleivän valmistukseen on käytetty siirappia, mikä nostaa leivän hiilihydraattipitoisuutta inasen Karppista korkeammalle. Viipaleessa on 4,2 g hiilaria. Muuten reseptit eroavat sillä, että Vaasan Minihiilarissa on auringonkukansiementä ja psylliumia, eikä lainkaan kananmunaa.

Ja leipähän on pirun hyvän makuinen! Ollakseen vhh-leipä. Ei siitä mihinkään pääse. Vaikka Karppista käykin vähän sääli (en edes tiedä miksi, no, mä inhimillistän aina kaikkea :P), niin pystyn kyllä ymmärtämään miksi se hävisi tämän taistelun. Vaasan Minihiilari on yksinkertaisesti parempi. Se ei ole niin kuiva eikä pahvisuudesta ole tietoakaan. Se on hyvin pitkälle "oikean" ruispalan makuinen.

Toivon Vaasan Ruisminihiilarille pitkää ikää! :)

Kolmas vähähiilihydraattinen ruisleipätarjokas tulee Porokylän leipomolta. Porokylän RuisKarppi on ravintoarvoltaan kaupan vähähiilarisin ruisleipä; sadassa grammassa on vain 13,3 g hiilihydraattia ja viipaleessa 3,3 g.

Ainesosat ovat psylliumin ja siirapin puutetta lukuunottamatta samat kuin Vaasan Minihiilarissa, mutta Porokylän leivän koostumus on ihan erilainen.

Jo heti kun pakkauksen avaa, nenään tulvii oikean, tuoreen ruisleivän tuoksu. Koostumus on "kosteampi" ja mehevämpi kuin Minihiilarissa ja Karppisessa. Vaikka leipä on väriltään vaaleampaa, on täysjyvärukiin osuus Porokylän leivässä suurempi kuin kilpailijoiden (tai kilpailijan - tietääkö joku onko markkinoilla tällä hetkellä muita vhh-ruisleipiä kuin Vaasan ja Porokylän?).

Vaikka tykkään kovasti Vaasan palastakin, niin täytyy sanoa että Porokylän viipale on suosikkini vhh-ruisleivistä. Se voittaa mehevyydellään, hyvällä tuoksullaan ja maullaan, ja kun tähän yhdistää vielä alhaisen hh-pitoisuuden niin tuloksena on varsin onnistunut vähähiilihydraattinen ruisleipäehdokas.

Mikä on teidän vhh-leipäsuosikkinne?