Kävin tässä höyläostoksilla. Ja jäin miettimään samaa asiaa kuin joka kerta.
Neidot, kertokaahan - miksi ottaa kolmen terän kalliimpi höylä, kun 2-teräinenkin hoitaa homman - alemmalla eurolla? Ja onhan valittavana vielä viidenkin terän höylä..! Puhumattakaan kaikista huvittavista spesiaalifeatureista - come on, kosteuttava "tyyny"?
Luonnollisestikin ostin itse halvimmat mahdolliset kertakäyttöterät - ja kyllä minä niitäkin käytän useamman kuin yhden kerran. ;) Olen joskus ostanut kolmen terän version jostain tarjouksesta ihan silkasta uteliaisuudesta. En huomannut niin minkäänlaista eroa. En tunnussa, en tuloksessa, en käsituntumassa. Käsituntuma: kun niiden höylien varretkin ovat joko "halpiksempia" tai "luksuksempia" jolloin karvanpoistosuoritus on joko arkinen tai maustettu ripauksella elämyksellisyyttä - Soft Grip Handle For Great Control... ;) Specially Designed Handle With Tropical Scent - kyllä, hajustettu höylän varsi!! ^_^ Ahh, tuostapa maksan mielelläni pari euroa lisää!
Olen pohdiskellut tätä triviaalia asiaa hyvänkin tovin elämäni aikana. Onko minulla niin hennot karvat, että en siksi huomaa eroa? Ehkä jollekin paksu- ja tiheäkarvaiselle brasiliattarelle on enemmän merkitystä sillä, montako terää hänen höylässään on? Kiinnostaisi tietää. Minun sääressäni yksi veto halvimmalla mahdollisella 2-teräisellä Pirkalla (tai millä tahansa muulla merkillä) tuottaa halutun tuloksen eli täydellisen sileän pinnan höylän vetokohdalta. Mihin niitä lisäteriä tarvitaan? Mitä minä saan, jos maksan 10 euroa enemmän deluxe-höylästä? Paremmantuoksuisen käden (--> kiitos hajustetun varren) operaation jälkeen?
Mies sanoo, että "mitä enemmän teriä, sitä vähemmän haavoja". Noh, kasvot ovatkin haastavamman muotoiset kuin sääret, joissa on vain suoraa pintaa. Ja parta hieman jämerämpää tavaraa kuin ihokarvat. Itse en ole koskaan saanut haavaa höylästä.
Toinen asia, jolle jaksan huvittua säärikarvabisneksessä, on nämä kaikenmaailman sheivausgeelit ja -mousset. Markkinointijampat ovat onnistuneet saamaan todella monet naiset uskomaan, että karvojen ajeluun vaaditaan joku aivan oma, erityinen tuotteensa. Että terä liukuu optimaalisesti. Että iho ei vain ärsyynny.
Tosiasiassa mikä tahansa liukkaan pinnan tekevä aine sopii hommaan. Saippua, suihkugeeli, shampoo, hiustenhoitoaine, you name it. Miksei ihan joku ruokaöljykin? No, öljystä en mene takuuseen, mahdollisesti se voi tylsistyttää terää mikäli ei käytä kertakäyttöistä. Mutta mikä tahansa veden kanssa vaahdotettava tai muuten vain liukkaan kalvon muodostama tuote sopii karvojen ajeluun höylällä. Tarkoitus on vain helpottaa höylän liukumista iholla. Itse käytän kotona pumppukasvoputsaria ja täällä reissussa nestemäistä käsisaippuaa.
Kuka tunnustaa käyttävänsä erityistä sheivaukseen tarkoitettua ainetta? Oletteko saaneet tuotteella jotain erityishyötyä? :) Mitenkäs terät? Kulkeeko homma kakkosella, tuleeko parempaa jälkeä kolmosella vai kuuluuko moni jopa vitosleiriin?
Lisää ihmettelyä ihokarvabisneksestä ja naisten suhteesta karvoihinsa täällä:
Ei ole naista karvoihin katsominen
Edit. Wow - olipas opettavainen hetki lukea läpi kaikki teidän kommentit! :) Kiitos runsaasta osallistumisesta. No nytpä tiedän miksi joku valitsee 3 tai 5 terää! ^_^ Tosi kiinnostavaa. Mutta samalla jäin hämmentyneeksi - kuulun ilmeisesti itse todella onnekkaaseen vähemmistöön karvoineni. Teidän kuvailemanne näpyt, naarmut, "tukistuksen" tunteet ja tarve vetää höylällä samasta kohtaa monta kertaa ovat minulle ihan tuntemattomia ilmiöitä sheivauksessa, enkä olisi arvannutkaan kuinka paljon terä- tai liukastusvalinnoilla voi vaikuttaa noihin ongelmiin.
Minulla oli ilo saada Kassoksella uusi kreikkalainen ystävä – Elena. Elena oli toinen osapuoli siitä pariskunnasta, jolle menin juttelemaan perjantai-iltana yrittäessäni etsiä elämää Fry’sta.
Sattumalta Elena oli lähdössä sunnuntaina samaan laivaan kuin minäkin, ja olipahan huomattavasti rattoisampaa viettää 17 tunnin merimatka Elenan seurassa kuin läppärin ja kirjan. Elena on vieläpä matkailualalla joten yhteisistä kiinnostuksen aiheista ei ollut puutetta – hänen yrityksensä järjestää pienryhmille historiateemaisia elämysretkiä joilla tutustutaan Kreikkaan ”pintaa syvemmältä” myyttien ja antiikin kertomusten kautta. Ei hitsi miten kiinnostavaa! ("Joojoo, mut kerro nyt siitä voiteesta", kuulen sieltä ruudun takaa. ;)) Juttelimme Kreikan mytologiasta ja Ateenan kätketyistä helmistä - - ja jossain vaiheessa aiheet kääntyivät kosmetiikkaankin…! ^_^
Kysyin Elenalta, onko hänellä jotain ehdotonta suosikkituotetta jota hän suosittelisi varauksetta. Elenan ei tarvinnut kauaa miettiä – laukusta sujahti saman tien esiin hänen luottotuotteensa; Avènen Cleanance –linjan kasvoaurinkovoide epäpuhtaalle iholle.
Elena kertoi ihonsa olevan erittäin rasvoittuva ja kiiltelevä, ja ainoastaan tällä voiteella se pysyy kesäisin hyvässä kunnossa eikä reagoi näpyillä. "Acne prone skin" - luin purkin kyljestä. Haa, tällaisia siis löytää apteekeista..! Aurinkovoiteet ovat yksi yleisimpiä ihoärsytyksen aiheuttajia, ja kun ne tuovat näppyä normaali-ihoisillekin niin rasvoittuva- ja akneihoisilla on varmasti kahta vaikeampaa löytää sopiva aurinkotuote. Marketeista tai selektiivisiltä kosmetiikkaosastoilta niitä ei löydykään.
"Ihoni ei pysy auringossa kiillottomana millään muulla voiteella, tämä on ihan parasta!" Elena sanoo.
Ja uskottava se oli. Istuimme aurinkokannella keskipäivän porotuksessa ja itse kiilsin kilpaa kimmeltävän meren kanssa, ja Elena istui siinä kasvot moitteettoman mattaisina hierottuaan Avenea naamaan.
Googlasin tuotteen heti nettiyhteyden päähän päästyäni. Avène Cleanance High Protection Sunscreen SPF 30 -voiteesta kerrotaan erään apteekkiverkkokaupan sivulla näin: "kevyt, hyvin imeytyvä aurinkoemulsio erityisesti epäpuhtaalle, rasvoittuvalle ja sekaiholle. Jättää ihon mattapintaiseksi ja suojaa tehokkaasti UVA- ja UVB-säteiltä. Voiteessa on sekä kemiallinen että fysikaalinen aurinkosuoja. Voide sisältää myös tulehduksia lievittävää sinkkiglukonaattia, talineritystä rauhoittavaa kurpitsauutetta sekä ihoa kosteuttavaa ja rauhoittavaa Avène-lähdevettä." Voiteella on hintaa n. 20€.
Jos tätä tuotetta olisi suojakertoimella 15, ostaisin sen välittömästi! Vaikka ihoni ei olekaan rasvoittuva tai epäpuhdas, niin kaikkihan me mielellään kiiltäisimme auringossa vähän vähemmän. ^_^
Apteekkibrändien aurinkosuojista puheen ollen (täytyykin muuten oikeasti alkaa tutustumaan apteekkimerkkeihin paremmin, sieltähän tosiaan löytyy jotain jota muut kosmetiikan myyntikanavat eivät tarjoa), lukijani vinkkasi hiljattain La Roche-Posayn Anthelios AC Matte Extreme Fluide SPF 30 -aurinkovoiteesta kasvoille, joka Avènen Cleanancen tapaan on tarkoitettu rasvoittuvalle ja akneen taipuvaiselle iholle. En tosin löydä tuota tuotetta Suomen La Roche-Posayn sivuilta, joten ehkäpä se ei kuulu Suomen valikoimaan..? Mutta ajattelin heittää vinkin tähän samaan syssyyn. :) Ja heittäkää te lisää, jos tulee mieleen!
Varhainen lintu madon nappaa jne.... ^_^
Tämä varhainen lintu nappasi aamukahvin Adamasin rantakadulla jo ennen auringonnousua. Heräsin kuudelta todetakseni, että olen aivan pirteä ja kahvi tekisi terää. Olin saapunut saarelle vain kahta tuntia aikaisemmin, takana muutama tunti torkkuja laivassa (ja nyt keinuttaa niin mahdottomasti.....).
(Kosmetiikkalukijoille - tänään on tulossa myös kosmetiikkapostaus ja onpahan tälle viikolle peräti meikkipostauskin..!)
Portaat alas kaupunkiin etsimään kahvilaa. Aurinko kareili horisontissa, "Kohta minä täältä nousen, kumpi ehtii ensin rantaan...?"
"Minä!" :)
Milosin viidestä tuhannesta asukkaasta tuhat asuu pääkaupunki Adamasissa. Se on reilusti suurempi kuin unelias Kassos, mutta pienempi kuin Karpathoksen Pigadia. Charter-turismia täällä ei ole, vaan kaikki turistit saapuvat Milokselle itsenäisesti.
En ole sortunut..! ;)
Seitsemältä ainoastaan kaksi kahvilaa oli auki. Kävelin rantakadun päästä päähän. Tähän aikaan seurana on Adamasin keskustassa vain koulubussia odottavia lapsia ja muutama kahvila-asiakas. Istuin katsomaan auringon kipuamista vuorten ylle ja odotin kunnes supermarket aukesi kahdeksalta.
Rakastan aamuhetkiä ja aamun valoa. Se lyhyt hetki, kun kylä tai kaupunki herää auringon kanssa on jotenkin niin satumainen. Yhtenä hetkenä kaikkialla on hiljaista, ja sitten, auringon säteiden myötä, kadut alkavat hiljalleen täyttyä äänistä. Kauppojen ovet avautuvat, kahvilojen aamuvirkut ukot saavat seuraa töihin lähtevistä leivonnaisen hakijoista, autoja murahtelee ohi.
Suurimman osan elämästäni tällaiset hetket ovat menneet minulta ohi. Melkein 3-kymppiseksi saakka minut sai hereille ennen yhdeksää vain kaksi ärhäkkää herätyskelloa. Nyt viimeiset vuodet herään joka aamu seitsemältä. (Kiitos siitä miehen työaikataulun - en olisi uskonut että jossain vaiheessa elämäänsä sitä olisi kiitollinen siitä että oppii heräämään aikaisin..! :))
Muita aikaisten aamujen lintuja?
Muistattehan valoimpulssilaitekokeiluni Venus Naked Skin –laitteella? Joka ensin toi niin lupaavia tuloksia ja sitten karvat alkoivatkin kasvaa takaisin?
Aiemmat jutut aiheesta löydätte täältä:
Karvoille tuli nukkumatti - vai tuliko?
Jatkoin sitten aloitusvaihetta vielä kolmen käsittelyn verran, ja nyt viimeisestä käsittelystä on… hetkinen, olisikohan siitä kolme viikkoa..? Laskin, että seuraava ylläpitovaiheen käsittely menee sopivasti Kreikan reissun yli. (Ylläpitovaiheessahan käsittely tehdään vain kahden kuukauden välein.) Ja ainakin toistaiseksi bikiniraja on kuin onkin pysynyt siistinä.
En ottanut tänne reissuun mukaan mitään karvanajovälineitä kun painoraja laukussa paukkui, ja nyt onkin jo korkea aika uhrata muutama euro höylään. Verrokkikuva säärikarvoista tässä (sääriähän en ole Naked Skinilla käsitellyt, ainoastaan bikinirajaa):
Kun taas bikiniraja on karvaton:
Toivottavasti kenestäkään ei ole jotenkin epäsopivaa joutua näkemään bloggaajan haaroväli..! ^_^ Ei tätä oikein muuten voi paremmin havainnollistaa tulosten tukemiseksi.
Josko siis Naked Skinin tulos nyt jäisi lupausten mukaisesti pysyväksi…?
Nyt minulla on kiire laivaan! Tänään on edessä piiiitkä 17 tunnin laivamatka Miloksen saarelle, jonne saavun vasta aamuyöllä. Hei sitten, Dodekanesia! Huomenna herään Kykladeilla!
Siniset ovet Kassoksella.
.
P.S. Menin kuin meninkin eilen vihdoin ulos syömään. :) Grillattu kala, runsas salaatti ja lasi valkoviiniä maksoivat yhteensä 6€. Pikkuisten, ei-turistillisten saarten etuja... ;)
Eilen illalla olin ihan varma, että minun kuuluisi saada vähintään hiusalan Nobel.
Oli jälleen hiustenpesun aika. Vaahdoteltuani siinä tovin saippuaa hiuksissa ja mietiskeltyäni miten voikin olla kummaa, että vaahdotusvaiheessa sormet vielä kulkevat hiuksissa ihan normaalisti, minulla välähti. Koska vedellä huuhdellessa hiukset muuttuvat nahkeaksi, läpipääsemättömäksi ”huovaksi”, ja etikkavedellä huuhdellessa taas silkkisen sileiksi, miksi en skippaisi koko helkkarin vesihuuhteluvaihetta? Kuka väittää että se on pakollinen?
Neutraloihan se etikkakin saippuan hiuksista.
Niinpä, saatettuani perusteellisen vaahdotuksen loppuun, aloin kauhoa etikkakylpyä päähäni. Hihhei..! Sormet liukuivat hiuksissa kuin ne olisivat balsamoidut..! Huuhdoin ja huuhdoin. Hiuspohja alkoi natista lupaavasti. Tuleeko, tuleeko nyt puhdasta..?
Annoin viimeisen etikkahuuhteen jäädä vaikuttamaan hiuksiin hetkeksi ja harjasin ne läpi. Ei takun takkua. Viuh vaan kun harja sujahteli läpi.
(Kyllä. Dove oli passissa. Ennen ideaa palashampoon vesihuuhtelun skippaamisesta olin ajatellut peseväni lukijan vinkin mukaisesti pelkät latvat normishampoolla. Se jäi nyt tekemättä.)
Huuhdoin hiukset lopuksi runsaalla kuumalla vedellä. Tuntu oli lupaava.
Asetuin odottamaan hiusten kuivumista. Olin niin jännittynyt että hyvä jos pysyin paikoillani. Olikin lähdettävä ulos satamaan kävelylle jotta hiusten kuivuminen nopeutuisi. Kello oli 22.30.
Ja what do you know – kassoslaisetkin olivat vihdoin ryömineet ulos koloistaan…! Kuulin musiikkia, laulua ja puheensorinaa. Ihan väentungokseksi asti ei kyläläisiä riitä, mutta varmasti ilta oli niin vilkas kuin vain pikkuisessa Fry’ssa voi syyskuisena perjantai-iltana olla.
Hiukset eivät ehtineet kuivua kävelyn aikana. Mutta ”nerokkaan älynväläykseni” lopputulos alkoi jo paljastua.
Tipuin pilvistäni. Hiuksissa tuntui se tuttu öljyisyys mikä tiistain neitsytetikkahuuhtelun jäljiltä.
Olin niin pettynyt.
Aamulla tulos vahvistui.
Hiukseni ovat kuin öljyllä valellut.
En olekaan nero.
Ehkä…. Ehkä jos etikkaa oli vieläkin liikaa…? Jos en huuhdellut tarpeeksi pitkään..? Minun täytyy yrittää löytää se täydellinen sekoitussuhde..! Sen täytyy olla ratkaisu…!
To Be Continued.
Luulin tänään olevani yksin koko saarella.
Kassos.
Ainakin olen täällä aivan varmasti ainoa turisti.
Kotikatuni Fry'ssa, Kassoksen pää"kaupungissa".
Saavuin pienellä laivalla Karpathokselta iltapäivällä kolmen jälkeen. Vuokrahuoneeni isäntä ohjasi minut majapaikkaani ja katosi. Jäin kadulle yksin avain kädessä.
Huhuu...? Onko täällä ketään muita..?
Oh, jotain elämää..! Kissa!
Toinen kissa..!
...ja vihdoin, ihmisiä! Mutta vain kaksi..? Eikö kukaan edes syö tähän aikaan? Miksi tavernat ovat tyhjiä..?
Jatkoin kävelyäni ja minulla alkoi olla jo todella spooky olo. Mikä tämä tällainen paikka on jossa paikalliset ovat tavallisena perjantai-iltapäivänä kuin maannielemiä? Turistejahan täällä ei ole, joten heihinkään ei voi törmätä.
Lopulta putkahdin erään kadun päästä ehkäpä kuvauksellisimpaan pikkusatamaan mitä olen kuunaan Kreikassa nähnyt. Ja täältä löysin ihmisiä, vaikka en montaa. ;) Ja yksi kahvilakin oli auki. Ja siellä on nettiyhteys. Istun siellä parhaillaankin. Ensin pelkäsin ettei kummituskylästä varmaan löydy edes nettiyhteyttä ulkomaailmaan... Oli hetken verran sen verran "Jumalan-selän-takana" -olo.
Huojentuneena siitä että näin elämää, menin juttelemaan eräälle pariskunnalle. He kertoivat, että siestan aikaan (klo 14-17) Fry todellakin muuttuu autiokyläksi ja kaikki vetäytyvät koteihinsa. (Tai jonnekin pommisuojiin, siltä minusta ainakin tuntui koska oli niin äänetöntä...)
Illalla kuuulema kylä täyttyy taas elämästä.
Hmm. Näinköhän..? Kello on nyt 20.00 ja katson kahvilan ovesta yhtä autiota satamaa. Kahvilassa oli kolme asiakasta kun tulin kaksi tuntia sitten. Nyt hekin ovat lähteneet.
Onpa jännä kokemus tämäkin. En ole ennen ollut näin hiljaisessa paikassa missään. Fry'ssa pitäisi asua vajaa 1000 ihmistä. Edit. Eipäs kuitenkaan, vaan koko Kassoksella asuu vajaa 1000 - Fry'ssa asuu 350 ihmistä. ;) Pienin kylä jossa olen Kreikassa vieraillut on 300 ihmisen Elafonisos, ja se oli vilkas kuin mikä verrattuna tähän paikkaan..
Spooky. Mutta kaunista ja spookya.
Eilen halusin tehdä jotain kahdelle asialle.
1. Halusin saada ihoni normaaliksi ja puhtaaksi. (Joo, tämä "tauti" on levinnyt hiuksista muuallekin... :p)
2. Halusin saada hälyttävään kuntoon päässeet päkiät ja kantapäät pehmeiksi ja sileiksi.
Apu kumpaankin löytyi keittiöstä.
Minullahan on ollut palashampoon lisäksi matkakäytössä myös Flow Kosmetiikan kasvosaippua - suihkugeelinä. En ole edes jaksanut mainita asiasta tässä kaiken palashampoo"oopperan" keskellä, mutta ei tuo toinenkaan saippua ole toiminut mitenkään kiitettävästi. Iho ei tunnu sen jäljiltä siltä miltä se normaalioloissa suihkun ja peseytymisen jälkeen tuntuu. Se tuntuu nahkealta ja... vahamaiselta. Pahoin pelkään, että myös tämä saippua jättää kalvon. Näköjään myös iholle. Olen ymmälläni. Kotona käytän kuitenkin kaiken aikaa palasaippuaa käsienpesuun. Eivät kädet koskaan tunnu jäävän nahkeiksi ja kalvotetuiksi...? Tahmeudesta puhumattakaan.
No, tilanne täällä reissussa on nyt kuitenkin se mikä on. Mukaan otetut saippuat eivät suostu toimittamaan tehtäväänsä odotetulla ja toivotulla tavalla. Hiukset pystyn sentään sitomaan pois kosketusetäisyydeltä. Mutta vartalon ihoa en. Läppärin näppiskin on alkanut kerätä vahamaista kalvoa sormieni kautta... Tämä on ihan pikkuisen disturbing...! :/
Tultuani eilen kattoterassilta aurinkovoiteet iholla kiillellen tiesin jo minkä puoleen kääntyisin. Hyvästi kasvosaippua, nyt minä kuuraan itseni perusteellisesti astianpesuaineella. Ja näin tein. Keittonurkkaukseni tiskiaine on vieläpä vadelman tuoksuista - ihan kuin suihkugeeliä...! ^_^ Ahhh. Suihkusta tultua iho oli sileä, kalvoton ja pehmeä. Ei yhtään kuiva, vaikka niin saattaisi odottaa noin voimakkaalla pesuaineella pesun jälkeen. Ilmankosteus kuitenkin palauttaa ihon kosteustasapainon lähes välittömästi, eikä kalansuomuefektiä varmasti ole havaittavissa niin kauan kuin oleilen Kreikassa.
Tänään ostan suihkugeelin.
Avun kantapäiden ja päkiöiden karheuteen sain suolan ja oliiviöljyn muodossa. Nämä suola/sokeri/öljy-kotikuorinnat ovat varmasti suurimmalle osalle teistä jo ihan "selvää pässinlihaa", mutta jos joku ei ole tällaisesta ennen kuullut, niin sekoittamalla suolaa tai sokeria ruokaöljyyn saa loistavan ja ihoa tehokkaasti pehmentävän, ravitsevan vartalokuorinnan. Nimenomaan vartalo, kasvoille tämä on minusta liian stydiä kamaa rakeiden koon puolesta. (Kasvokuorinnan saa sekoittamalla öljyyn ruokasoodaa ;))
Edellisen asukkaan kaappiin jättämä suola pääsi kiitolliseen käyttöön. Sekoitin 3 ruokalusikallista suolaa n. yhteen ruokalusikalliseen oliiviöljyä (öljyä voisi laittaa enemmänkin mutta en ala haaskaamaan herkkua extra virgin -öljyäni kantapäähän, mieluummin nautin sen suun kautta ^_^). Sitten vain öljysuolamassaa sormiin ja raivokas hinkkaus kantapäihin ja päkiöihin. (Raivokkuus ei ole mitenkään pakollista, mutta omalla kohdallani sopi tunnelmaan.) Oijjoi mikä vauvaniho sieltä paljastui kun huuhdoin suolat pois.... Ja kädetkin olivat muuttuneet silkiksi! ^_^ Kuorin siitä ilosta vielä kasvotkin, tosin siihen käytin mukaan ottamaani Korresin Timjami-Hunaja-kuorintaa.
Kyllä nyt on pehmeä ja sileä olo kaikin puolin. :) Kaipaan enää jalkaraspiani ja jotain superpaksua jalkavoidetta... Viime syksyn reissussa kestin peräti marraskuuhun ilman jalkavoidetta! :D Nyt yritän sinnitellä voiteetta kotiin saakka. Ehkäpä uhraan vielä yhden ruokalusikallisen oliiviöljyäni ja hieron sitä jalkoihin vaikuttamaan ensi yöksi. :)
P.S. Vielä sokeri/suolakuorintaakin tehokkaamman ihonsileyttäjän saa kahvinporoista, muistatteko tämän vinkin?
Käyttövarani keskiviikolle 18. syyskuuta oli 4,80€. No, se mitä päivän budjetoidusta summasta oli jäljellä, olen nimittäin ollut käytännössä matkan alusta saakka jäljessä budjetistani.
Mitä tällaisella rahalla voi sitten tehdä? Ei sitä välttämättä tarvitse käyttää mihinkään. Kävely ja katselu on ilmaista. Ja sitä minä täällä Karpathoksella teen päivittäin. Kävelen ja tutustun. Joka päivä Pigadian kadunkulmat, tavernat ja rakennukset käyvät tutummiksi. Se on mukavaa, ja juuri sitä minä täältä haen.
Vien teidät mukanani eiliselle kävelylle postikorttimaisemiin. :)
Satama - jokaisen kreikkalaisen merenrantakylän tai -kaupungin sydän.
Pigadia yläkaupungista. Etualalla "kantakaupunki", taaempana rannalla hotellialue jonne kävelyni suuntautui. En viime syksyn reissulla käynyt siellä saakka, en ollut jotenkin tullut edes ajatelleeksi että valtaosa turisteista asuu itse asiassa tuolla uimarannan hotellialueella eikä kaupungissa.
Pysähdyin kaupassa. Silmiini pomppasi kosmetiikkahyllystä tuo ihanan virkistävä poikkeus hiustuotenimimaailmassa - ei mitään "silkkitippaa" ja "anti-frizz-seerumia" tai "suojaavaa eliksiiriä" - tuote on mutkattomasti nimetty Silikonitipoiksi. Sitähän nuo kaikki houkuttavasti nimetyt hiustensilottajaihmeet ovat.
Rannalla. Täällähän ne kaikki turistit tietysti lymyävät päivisin kun Pigadian kadut ovat aivan tyhjillään... ^_^ Ei sen puoleen, on kyllä oikein mukava, hienohiekkainen ja myös hienohiekkapohjainen ranta. Jotkut upeatkin rannat menettävät vähän pisteitään siinä, kun pohja onkin sitten kivikkoinen.
Toiseen suuntaan ranta alkaa kaventua ja hotellialue päättyy. Nuo pilvet.... minä niin rakastan noita vuorten yllä roikkuvia pilviä jotka tekevät ympäröivästä maisemasta vielä niin jotenkin dramaattisemman.
Sain kuulla eilen, että "vuoripilvet" eivät olekaan saarella ympärivuotinen ilmiö. (Ihailin niitä aamuin illoin jo viime syksynä ja oletin että ne ovat "aina" vuorten yllä päivän sarastaessa ja auringon laskiessa). Ne ilmaantuvat vasta elo-syyskuussa, kesällä taivas on aamuisinkin ihan kirkas. Tulen siis jatkossakin mieluummin tänne syksyllä. ;) Ja lämpötilat ovat parhaimmillaan syys-lokakuussa. Nuorempana rakastin tiristä Kreikan 40 asteen porotuksessa heinäkuussa, nyt en käsitä mikä siinä non-stop-hikitilassa niin viehätti... :)
Palasin kaupunkiin lounasajan korvilla. Nämä portaat vievät yläkaupungissa sijaitsevaan majapaikkaani.
Kokkasin tutun kasvispöperön mustekalalla. Huomioin, että minulla on vielä ihan hirveästi ruokatarvikkeita ja lähden jo perjantaina. Minulla on mennyt viikon ruokaostoksiin 58,57€ eli enemmän kuin yleensä Suomessa, aijjai... Mopo taisi taas vähän lähteä käsistä vihanneskaupassa... No, laivamatka Kassokselle on vain runsaan tunnin, kai ne vihannekset selviää jos otan ne mukaan. Ja otanhan minä. :)
Ruoan jälkeen istuin toviksi isäntäni Dimitriksen ja hänen vaimonsa Rosen seuraan. Seurueessa myös talon ruotsalaisasukas ja hänen miehensä (kameran takana).
Dimitris ja Rose ovat niin sympaattisia ihmisiä..!
Minusta näyttäisi olevan tulossa heille yksi uusi vakioasiakas. :) Ainakin suunnittelen jo nyt paluuta Karpathokselle ensi syksynä. "Mekin ollaan täällä jo seitsemättä kertaa", kertoi ruotsalaisrouva. He haluavat asua aina nimenomaan Dimitriksen ja Rosen luona.
Roses Studios on ns. "domatia", eli ei hotelli vaan yksityinen talo, josta vuokrataan huoneita. Talo on nelikerroksinen ja sijaitsee Pigadian rinteellä yläkaupungissa, toisiksi ylimmässä "rivissä". Näin korkealla ei sijaitse muita majoituspaikkoja, eikä varmasti mikään kilpailija pysty tarjoamaan yhtä hulppeita maisemia kuin Rose ja Dimitris. Paikka on aivan ihana "kätketty helmi", mutta sitä ei voi sijaintinsa puolesta suositella liikuntarajoitteisille.
Lähdin rupattelutuokion jälkeen takaisin alas kaupunkiin. Nyt ohjelmassa postikorttien kirjoitusta! Olin kuin olinkin siis käyttänyt päivän budjettia.
Heittäydyin ihan höveliksi ja tarjosin itselleni postikorttien kirjoitusseuraksi viinilasin. 2 euroa. Kyllä, miinukselle mentiin taas. Mutta tämä oli ensimmäinen ravintolalasillinen koko matkalla. *puolustelee :) *
Pian aurinko laski ja sain nauttia jälleen upeasta pilvishow'sta.
Ja arvatkaas mitä ostin sieltä kaupasta... En minä ihan sattumalta siihen hiustuotehyllylle vaeltanut... Kyllä, etsin matkakokoista shampoota. Ja sellainen löytyi; Doven Intense Repair Shampoo.
Kuten sanottua, en aio vielä luovuttaa palashampookokeilua. Mutta kyllä minulla on pahat aavistukset siitä, etten saippualla hiuksiani täysin puhtaiksi saa, ainakaan niin kauan kuin olen täällä Kreikassa jossa vedenlaatu ilmiselvästi vaikuttaa asiaan. Jos ja kun tilanne käy aivan sietämättömäksi, haluan että minulla on käden ulottuvilla jotain muutakin kuin tiskiainetta. Siksi tämä ostos.
Varalle.
Eräs lukija keksi hauskasti nimetä nämä palashampoojutut Saippuasarjaksi, ja sarja jatkukoon tänään. :)
(Saako Brooke tukkansa puhtaaksi ennen treffejä Ridgen kanssa..?)
Minun piti alunperin julkaista juttu päivän kävelyretkestäni ja sen lomaan hiuskuvia, mutta jotenkin minusta tuntuu että nämä hiusjutut kiinnostavat teitä nyt enemmän kuin matkastoorit..? :D No, laitan sen kävelyjutun ulos kumminkin omana postauksenaan. Lukekoon ne keitä Kreikkajutut kiinnostaa. :)
Eilen siis tutustuin omenaviinietikkahuuhtelun saloihin, mutta sillä virheellä, että jätin etikat päähäni. Fail. Etikka on kuin hoitoaine joka pitää huuhdella pois. Onneksi minulla on Naamakirjassa valppaita ystäviä jotka huomasivat erheeni välittömästi ja ohjasivat oikealle tielle.
Tosin - Flow' sivulla halutaan sekoittaa pienen palashampooaloittelijan päätä huomauttamalla, että "Hoito on tehokkaampi jos jätät sen hiuksiisi"... Ota nyt selvää...! Ehkäpä pienempi etikkamäärä toimiikin jätettävänä, mutta minun eilen annostelemani määrä muutti paksun tahmatukan lattanaksi öljytukaksi. Hiukset olivat kyllä oikeasti todella hyvän tuntuiset, siis hoidetussa mielessä - uskomattoman sileät, pehmeät ja taipuisat. Mutta eihän sitä ollut kiistäminen että ne olivat myös öljyiset.
Joten! Tänä aamuna taas uusi saippuointioperaatio, etikkahuuhtelu pienemmällä etikkamäärällä ja tällä kertaa perään myös huuhtelu puhtaalla vedellä. Ja lopuksi normihoitista ihan uloimpiin latvoihin, en vain pysty olemaan ilman. Ainakaan vielä.
Esitellääs nyt Sarjan Tähti oikein virallisen kuvankin kanssa; "lipevä" ^_^ vastanäyttelijäni Flow Kosmetiikan Blondi.
Pesun jälkeen hiukset tuntuivat paremmilta kuin viimeisimpinä päivinä, mutta - - eivät nämä puhtaat ole vieläkään. Eivät lähellekään. Tahma on ja pysyy. Nyt siitä oli kuitenkin osa huuhtoutunut pois etikan myötä. Päänahka ei toistaiseksi ole reagoinut mitenkään, sitä ei siis kutita eikä se ole alkanut hilseillä. Se vain tuntuu... likaiselta.
Kun hiukset olivat kuivuneet, ne olivat kivan näköiset mutta niin inhan tuntuiset että kiepsautin ne vakionutturalleni päälaelle etten vain hypistelisi niitä. "Poissa sormista, poissa mielestä."
Joku lukija halusi tietää, millaisella nutturalla tulee niin kivat kiharat kuin Muhkea-postauksesssa. No tällaisella "Myy-tötteröllä". :)
Illalla avasin nutturan.
Etikka oli jättänyt hiuksiin jotenkin sellaisen erityisen "jäntevyyden", ja se yhdistettynä saippuan tuomaan tuuheutukseen luo tällaisen pehkon. Voi kunpa mulla olisi laittaa tähän vertailukuva siitä, miltä tukkani näyttää normaalitilassa nutturalta avattuna. On nimittäin hyvin erinäköinen kuontalo. Toki ilmankosteus täällä Kreikassa vielä tehostaa hiusten kihartumista.
Kuten näkyy, tyvi on likaisen näköinen, mutta lähmä ei kuitenkaan näytä ylettyvän pidemmälle hiuksiin. Vaikka se on siellä. "Normilikainen" tukka menee kauttaaltaan ihan rasvaisen näköiseksi, eikä puhettakaan että normilikainen tukka näyttäisi harjattuna...
...tältä:
Ei tästä kuvasta minusta voisi uskoa, että hiukset ovat todellakin kauttaaltaan erittäin tahmeat. Kun ne kahmaisee käteen, ne tuntuvat paksuilta ja "suurimassaisilta". Normilikainen hius menee ihan kasaan ja ponnari on pelkkä säälittävä littana esitys.
Tuo saippua on kyllä.... hyvin, hyvin erikoinen asia. Mun hiukset ei ole koskaan tuntuneet tai näyttäneet tältä.
Olin tiistaiaamulla jo valmis luovuttamaan koko pelin. Mutta kun katsoo tätä tukkaa.... Onhan se kyllä aika kivan näköinen..? Puntarin toisessa kupissa keinuu muhkea leijonanharja jota ei voi koskea eikä hädin tuskin harjata koska se on niin ällöä, ja toisessa kupissa puhdas, ihanan tuntuinen tukka jonka läpi voi vetää sormensa - mutta joka on se lättänä tavisletti. Kumpaan suuntaan heilahtaa..?
Taidan vielä jatkaa kokeilua. Uteliaisuus on sen verran vahva.
Jospa jossain vaiheessa tulee vastaan saari, jossa olisi vähemmän kovaa vettäkin...?
