Joukko miehiä, jotka innostuvat luonnonkosmetiikasta niin, että perustavat oman yrityksen ja avaavat verkkokaupan. Kuulostaako utopiselta? Ehkäpä, mutta niin todella tapahtui tämän vuoden keväällä Tampereella.

Parikymppisten opiskelijakavereiden Taneli Jaakonsaaren, Ari-Petteri Tynskän, Jyri Linnan ja Niko Niemisen huhtikuussa perustama yritys kantaa nimeä Enviro Cosmetics. Yritys maahantuo luonnonkosmetiikkaa ja pitää omaa verkkokauppaa nimellä Kosmeettinen.fi.

Ari-Petteri Tynskä ja Taneli Jaakonsaari

Olin kuullut Kosmeettisesta jo aiemmin (kiitos lukijavinkin), ja kun Taneli Jaakonsaari kesällä otti yhteyttä, otin mielelläni testiin tarjottuja tuotteita. Koin miesten tarinan kiinnostavana ja ehdotin haastattelua. Tapasin Taneli Jaakonsaaren ja Ari-Petteri Tynskän syyskuun alussa Enviro Cosmeticsin toimitiloissa Tampereella.

Miesten tie luonnonkosmetiikan ystäviksi kävi kaveripiiriin kuuluvan kosmetologiyrittäjä Sallan kautta. Sallalla oli oma pienimuotoinen verkkokauppa, ja hän toi maahan muutamaa luonnonkosmetiikan merkkiä. Sallan omistautuminen luonnonkosmetiikalle inspiroi miehiä, ja he alkoivat kiinnostua siitä, miksi juuri luonnonkosmetiikka. Sallan kautta miehet tutustuivat lähemmin luonnonkosmetiikan ideologiaan, ja Taneli löysi pian itsensä lukemasta Noora Shinglerin ”Marjoja  ja Maskaraa” –kirjaa.

”Se kirja todella inspiroi ja jotenkin herätti”, Taneli kuvailee. ”Kyse ei ollut vain kosmetiikasta vaan kokonaisvaltaisesta elämänmuutoksesta. Sitä alkoi kiinnittää eri lailla huomiota omaan hyvinvointiinsa ja ympäristön kemikaalikuormaan.”

”Koko elämäntapa lähti terveellisempään ja tiedostavampaan suuntaan”, Ari-Petteri komppaa.

Kun Salla halusi keskittyä kosmetologin töihinsä ja luopua verkkokaupastaan, miehet kiinnostuivat bisnesideasta. Kaupat tehtiin alkuvuodesta ja niin miehet olivat uudella tiellään kosmetiikkayrittäjinä. Miehet hankkivat yksinoikeuden Sallan maahantuomiin brittiläisiin sarjoihin Evolveen ja Skin Blossomiin.

Minun on tietysti kysyttävä, käyttävätkö miehet itse myymäänsä kosmetiikkaa.

”Totta kai”, miehet lausuvat yhteen ääneen.

Tanelin suosikkeja ovat Skin Blossomin suihkugeeli ja shampoo ja Ari-Petteri käyttää Skin Blossomin kasvoputsaria ja suihkugeeliä sekä Evolven Single Cream –kasvovoidetta.

”Eihän se vaaleanpunainen purkki mikään kaikkein miehekkäin ole”, Ari-Petteri nauraa, ”Mutta eipä se siellä kylpyhuoneessa kenenkään kaverin silmiin hyppää.”

Miehet uskovat vakaasti tuotteisiinsa ja luonnonkosmetiikkaan. ”Teemme tätä idean vuoksi, emme pelkän bisneksen. Meidän mielestämme luonnonkosmetiikka on yksinkertaisesti parempi vaihtoehto”, Taneli sanoo ja katsoo silmiin.

Ja vilpittömiltähän kundit todella vaikuttavat projektinsa kanssa. Miksipä mies ei voisi kiinnostua kosmetiikasta ja ympäristön hyvinvoinnista? Niinpä. Ei kai siinä mitään kummaa pitäisi olla, mutta tuntuu naisvoittoisessa kauneusmaailmassa kuitenkin omalaatuiselta.

Kysyn, miten vaimot ovat suhtautuneet miesten luonnonkosmetiikkainnostukseen. Miehiä hymyilyttää.

”No sainhan minä ensimmäiseksi kuulla että ’Oletko nyt ihan tosissasi?’” Taneli nauraa. Ari-Petteri nyökyttelee vieressä. Pian vaimot kuitenkin huomasivat, että miehet ovat tosissaan, ja antavat yritykselle kaiken kannustuksensa. Vaimot toimivat myös tärkeänä tuotetestausapuna.

”En minä esimerkiksi pysty mitenkään itse vastaamaan kysymykseen, sopiiko joku voide meikin alle vai ei”, Ari-Petteri sanoo. Näissä asioissa naisten antamasta palautteesta on suuri apu.

Miehet haluavat tulevaisuudessa laajentaa toimintaansa, mutta vielä mennään ”vauva-askelin” päivä kerrallaan. ”Omat tietomme ovat vasta kehittymässä, joka päivä oppii jotain uutta”, Taneli miettii. ”On tämä kyllä mielenkiintoinen matka”.

Puhumme myös siitä, miten haasteellista on erottua kilpailijoista. Luonnonkosmetiikkamarkkinat ovat tätä nykyä Suomessakin jo todella laajat, miten oman tuotteen saa erottumaan kymmenistä muista merkeistä? Siinäpä se. Kuvio on toki tuttu alalla kuin alalla.

Miehet eivät tosin ole erityisen huolissaan ja uskovat merkkiensä Skin Blossomin ja Evolven löytävän asiakaskunnan. Alku ainakin näyttää hyvältä! Toiminnan käynnistyttyä huhtikuussa  jälleenmyyjiä on jo yhdeksän, ja Evolve on otettu myös joihinkin hoitoloihin.

Omien merkkien lisäksi Kosmeettinen.fi-verkkokaupan valikoimasta löytyy muutaman muun merkin tuotteita, kuten Benecosin ja K Pour Kariten. Valikoima tulee laajentumaan pikkuhiljaa, ja parhaillaan on käynnissä mm. oman meikkisarjan etsintä.

Kiitän iloisia miehiä haastattelusta ja toivotan kaikkea hyvää kosmetiikkakauppiaan uralla.

. . .

Esittelen Skin Blossomin ja Evolven tarkemmin omassa postauksessaan. Lyhyesti kerrottuna Skin Blossom on edullinen, ”kaikilla-täytyy-olla-varaa-luonnonkosmetiikkaan” –brändin mukainen sarja, ja Evolve taas hieman ylellisempi, arvokkaampien raaka-aineiden sarja jonka kohderyhmänä ovat kauneushoitolat.

Matka on alkanut.

Terveiset Tukholmasta Inter Hostelista, jonka kuuden hengen huoneen kerrossängyssä parhaillaan istun pienen lukulampun valossa ja tsättään misterin kanssa ja syön 14 tuntia sitten kotona pakkaamaani tonnikalasalaattia. Ja kirjoitan teille.

(Virve - jos luet tätä niin näyttääkö eväsrasia tutulle...? :) Pala Lontoota kulkee mukanani... ^_^)

Moni teistä on varmaan reissannut. Ja reissannut halvalla. Tehnyt matkoja, joilla etsitään ne kaikkein edullisimmat yhteydet ja syödään aamusta iltaan omia eväitä. Joillekin teistä tällainen saattaa myös olla täysin vierasta. Ehkä outoakin. Kuka jaksaa uhrata kokonaisen vuorokauden aikaansa säästääkseen joitain kymppejä lentolipun hinnassa...? Toiset meistä jaksavat.

Kerron teille tästä päivästäni. Se alkoi jo oikeastaan eilen. (Siltä ainakin tuntuu :D) Sain kamani pakattua illalla joskus kymmenen maissa. Sitten alkoi eväsruokien valmistus. Tulisin viettämään tämän päivän laivalla ja seuraavan puolikkaan yön Tukholmassa - päästäkseni sille edullisimmalle mahdolliselle lennolle. Ja lentohan ei suinkaan tule halvaksi jos sinne päästäkseen täytyy maksaa vuorokauden ravintolaruoat. :) Näin ollen valmistin mukaan eväät - aamiaisen, lounaan, iltapalan ja seuraavan aamun aamiaisen lennolle.

Ruoat olivat valmiit yhden aikaan yöllä. Epäilemättä häselsin siinä samalla jotain muutakin niin aikaa vierähti noin pitkään. Tiskasin ja siivosin keittiön. Menin nukkumaan 01.50. Kello herätti bussiin 04.45. VR:n laiva-junalippu ei olekaan enää halvin tapa päästä laivalle, vaan Matkahuollon tarjousliput! ;) Juna lähtisi inhimillisempään aikaan mutta bussilla säästän noin 5 euroa. :D

Laivalla "törsäsin" ja otin hytin - 5 euroa. (Oli pakko päästä nukkumaan.) No, siihen se sitten meni se bussilipussa säästetty summa. Ihan hyvä diili. :) Nukuin tyytyväisenä kaksi tuntia ja heräsin yhdeltätoista syömään aamiaista. Olin pakastanut sekoituksen vadelmia, rahkaa ja raejuustoa, ja se oli sopivasti sulanut matkan aikana mutta vielä viileää.

Törsäsin lisää - otin laivan kahvilassa kahvin. Termosta en sentään viitsinyt kotoa kantaa mukaan.

Päivä laivalla sujui koneella blogijuttuja työstäen ja sähköposteihin vastaillen. Menimme Maarianhaminan ohi. Vilkutin tutuille maisemille.

Meri oli tyyni ja kaunis.

Illalla saavuin Tukholmaan. Oli ihanaa kävellä hämärtyvän Gamla Stanin halki - olenkohan koskaan ollut täällä tähän aikaan vuodesta..? Ei turistijoukkoja.... Gamla Stanin tunnelmalliset sivukujat näyttäytyivät aivan uudessa valossa - keskikesän turistimassojen aikaan niitä ei edes huomaa.

Saavuin hostellilleni joka osoittautui siistiksi ja kodikkaaksi paikaksi. Olin yrittänyt löytää Couchsurfing-majapaikkaa täksi yöksi, mutta sain tarjouksia vain miehiltä. Misterin kanssa olemme sopineet viimesyksyisen Sardinia-välikohtauksen jälkimainingeissa, että en enää majoitu miesten luokse.

Niinpä vietän nyt puolikkaan yön hostellissa. Bussini lentokentälle lähtee 03.45.

Tässä on matkakosmetiikkani. Matkustan tällä kertaa vain käsimatkatavaralla niin säästää siinäkin muutaman kympin. Mutta aijjai kun on vaikea saada kuukauden kosmetiikkaa mahtumaan litran vetoiseen pussiin.... Itse asiassa mahdotonta. Jouduin arpomaan aurinkovoiteen ja vartalovoiteen välillä - jompikumpi oli pakko jättää. Jätin vartalovoiteen, Kreikan Korresilta saan ihanan sellaisen kuitenkin halvalla. :) Tuo A:lla merkattu minigrip-pussi sisältää aurinkovoiteen. ^_^ Viime syksyltä muistan, että aurinkovoiteet ovat Kreikassa itse asiassa paljon kalliimpia kuin Suomessa.

Nestemäistä shampoota on myöskään voinut ottaa. Niinpä matkasta tulee nyt palashampoon ensitestiympäristö. Olen näköjään vältellyt ja siirtänyt palashampoon testaamista tarpeeksi kauan.... Nyt se teki itsensä korvaamattomaksi. Saapa nähdä millaisella lähmätukalla sitten kärvistelen seuraavat viikot...

Tällaisia kuulumisia tänään, maanantaina 9. syyskuuta 2013.

Stockholm säger go' natt. :)

P.S. Katsokaas kynsiäni... Leikkasin kaikki pois. Edes kynsilakkaa en ottanut mukaan. Tällaista ei ole tapahtunut, no, en edes muista. Ei varmaan koskaan sen jälkeen kun 14-vuotiaana innostuin kynsistä.

Saan ilokseni taas tarjota teille alennuskoodin ihanaan nettikauppaan; Karkkipäivän lukijat saavat tällä viikolla Biodellysta 15 % alennuksen koko valikoimasta. Alennuksen saa koodilla 'KARKKI', ja se on voimassa 9.-15. syyskuuta 2013. (Minua koodin käyttö ei hyödytä millään lailla.)

HUOM: Biodellysta tarkennettiin, että alennuskoodi täytyy kirjoittaa isoilla kirjaimilla KARKKI, eikä pienellä niinkuin laitoin tuohon kuvaan.

.

Biodelly tunnetaan varmaankin parhaiten Lily Lolosta (mitkä hurraa-huudot kaikuivatkaan kun Loloa vihdoin alkoi saada Suomesta :)), mutta kaupan merkkivalikoima on muutenkin loistava; Biodellystä löytyvät niin vanhat tutut luonnonkosmetiikan klassikot kuten Mádara, Dr Hauschka, Lavera, Weleda, Sante ja Melvita kuin vähemmän tunnettuja, uusia, kiinnostavia merkkejä kuten Alorée, Evolve ja Skin Blossom.

....ja saattaapi olla, että tiedätte kahdesta viimeksi mainitusta enemmän jo tämän viikon aikana. ;)

Leipäviikon myöhäisessä finaalissa Vaasan Minihiilari-perheen sekaleipäviipaleet.

Nämä pehmeät, paahtoleipämäiset viipaleet eivät perusmaultaan hurjasti eroa "tavallisesta" sekaleivästä - vaikka ehkäpä minun arvioissani on havaittavissa runsaan kahden vuoden "aitoleivättömyys" mikä epäilemättä vaikuttaa makukokemukseeni. :) Minun suuhuni tämä maistuu ihan tavalliselle leivälle, joku toinen varmaan aistisi tässä välittömästi "karppimaisuuden".

Minihiilari-sekaleipä on siitä erikoinen vhh-leipä, että siinä on suurimpana ainesosana - - vehnäjauhoa. Hmm. Silti viipaleelle jää hh-pitoisuutta vain 3,8 grammaa.

Itse ostin tätä leipää ensimmäisen kerran heinäkuussa valmistaessani Walesilaisia juustoleipiä. Se sopi tarkoitukseen erinomaisesti.

Yhtenä päivänä minun alkoi vallan kummallisesti tehdä hirveästi mieli krutonkeja. Olin tehnyt kala-kasvispataa, ja yhtäkkiä minusta vain tuntui että krutongit viimeistelisivät ruoan täydellisesti. :) Ratkaisu: Minihiilari-sekaleipä.

Eipä sitten muuta kuin pari viipaletta minihiilaria pakkasesta, sulatus, kuutiointi, pyörittely timjamilla ja rosmariinilla maustetussa oliiviöljyssä ja pannulle. Voilá - karppikrutonkeja!

Ja kyllä kalapata maistui...! ;)

Tällaisia leipäfiiliksiä tällä viikolla. Vähähiilihydraattiseen ruokavalioon on siis todellakin tarjolla vaikka minkälaista leipää, jos sellaista mielii syödä. Näiden lisäksi voi itse valmistaa lukemattomilla eri resepteillä leseisiin, manteli- ja siemenleipäjauhoihin pohjautuvia leipiä, joista suosituin on klassinen mantelileipä. Mantelileivän ja hämmästyttävän "minuutti-ihmeleivän" ohjeet löydät täältä.

Sarjassamme "onhan nämä jo odottaneet tovin" -tuote-esittelyjä... :)

Kicks lanseerasi Fairtrade-merkityn Skin Treat -nimeä kantavan ihonhoitosarjansa jo huhtikuussa, ja ehkäpä osa teistä on jo löytänytkin nämä varsin mainiot vartalonhoitotuotteet?

Markkinoille tulee jatkuvasti niin paljon uusia tuotteita, että kaikista ei vain jaksa innostua. Ensin ajattelin näistä Skin Treateistakin, että "jahas, taas uusi luonnollisilla raaka-aineilla itseään mainostava perusvartalonhoitosarja...." Kun kuitenkin tutustuin tuotekonseptiin vähän paremmin, tajusin, että kyseessä on itse asiassa varsin poikkeuksellinen sarja - ja löytyipä testituotesetistä yksi Löytökin! (Ei ole tullut merkattua tuolla logolla mitään tuotetta pitkään aikaan, huomaan....)

Kicks Skin Treat -sarja on kehitetty yhteistyössä Fairtraden kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että tuotteissa on käytetty raaka-aineita Fairtrade-sertifiouduilta viljelijöiltä. Fairtrade-järjestelmä takaa viljelijöille paremman hinnan myydystä sadosta, sillä ostaja sitoutuu maksamaan tuottajalle minimikorvauksen lisäksi myös Fairtrade-lisää. Mitä suurempi myynti, sitä suurempi Fairtrade-lisä viljelijöille.

Kicks on hankkinut Fairtrade-lisenssin, jonka ansiosta yritys pystyy seuraamaan koko tuotantoketjua myydystä tuotteesta viljelmille saakka. Skin Treat -valikoimaan kuuluu kaksi tuotesarjaa: Virgin Olive Oil ja Pure Natural Oils. Tuotteissa on käytetty sheavoita Burkina Fasosta, kookosta Sri Lankasta, vaniljaa Intiasta, macadamiaöljyä Keniasta, raakasokeria Belizestä ja oliiviöljyä Libanonista.

Fairtrade-merkityt kauneudenhoitotuotteet ovat itse asiassa kosmetiikkamarkkinoilla aika uusi asia. Pilottiprojekti aloitettiin Isossa-Britanniassa vuonna 2008, ja siellä Fairtrade-merkittyjä kosmetiikkatuotteita on saatavilla enemmän. Pohjoismaissa Kicks Skin Treat on ensimmäinen tämäntyyppinen Fairtraden kanssa yhteistyössä toteutettu tuotesarja. Aiemmin saatavilla on vain ollut muutamien merkkien yksittäisiä tuotteita.

Kicksiltä saamassani testituotesetissä oli Pure Natural Oils -sarjan sokerikuorinta ja suihkuöljy ja Virgin Olive Oil -sarjan vartaloemulsio ja käsivoide.

Pidin kaikista tuotteista kovasti, mutta suosikiksi nousi ihastuttava sokerikuorinta vartalolle. Aivan ihana tuote! Lisää kuorinnasta alempana, sujautan ensin tähän väliin kokemukset suihkuöljystä ja vartalovoiteesta.

Suihkuöljy: hyvin miedon tuoksuinen, miellyttävä suihkutuote. Vaahtoaa keskivahvasti. Koostumus ei erityisen öljyinen, eikä öljy olekaan korkealla incissä, mutta iho jää silti ravitun, pehmeän ja sileän tuntuiseksi. Huomattavasti pehmeämmäksi kuin "perussuihkugeelin" jälkeen.

Vartalovoide: miellyttävä koostumus, juuri sopiva rasvaisuus. Ei liian ohutta, mutta ei liian täyteläistäkään. Iho ei jää rasvaisen kiiltäväksi. Incin kärjessä oliiviöljyä ja canolaöljyä, eli pääasiallisina pehmentävinä aineina nimenomaan kasvi- eikä synteettisiä öljyjä. Ja sen huomaa ihofiiliksessä. Thumbs up! Tuoksu mieto ja jännän "saippuainen".

Eikö näytäkin ihan appelsiinimarmeladilta? :D (Heh, tulee muuten mieleen The Body Shopin muinainen appelsiinivartalokuorinta...!)

Sokerirakeet ovat Skin Treatin kuorinnassa isompia kuin aiemmassa sugar scrub -tuttavuudessani Essential Care Coconut Candy Scrubissa. Tähän on lisätty hieman vaahtoavia ainesosia ja "mössö" muodostaa kostealle iholle hieroessa miellyttävän kermaisen, pehmeän vaahdon (ei kuitenkaan vaahtoa niin voimakkaasti kuin suihkugeeli). Vaikka rakeet ovat isoja, ne eivät raavi olenkaan ja alkavat hieroessa pikkuhiljaa sulaa. Kokemus on tosi miellyttävä. Iho jää aivan vastustamattoman pehmeäksi. Tästä tuli heti yksi suosikkikuorinnoistani!

Käsivoide: sama, hieman saippuainen tuoksu kuin vartalovoiteessa. Kevyt, nopeasti imeytyvä koostumus, mutta ei kuitenkaan ihan vesimäistä. Sopii "normaalikuivalle" iholle, ei sellaiselle ihan karheankuivalle ja helposti halkeilevalle. Esim. minulle passeli kesäkäyttöön, ja tuote onkin ollut ahkerassa käytössä kesän ajan. Oikein hyvä peruskäsivoide. Incin kärjessä oliiviöljyä, glyserolia ja canola-öljyä.

Skin Treat -valikoiman hintaesimerkkejä: vartalovoide 250 ml 9,90€, käsivoide 100 ml 7,90€, suihkugeeli tai -öljy 250 ml 7,90€, sokerikuorinta 200 ml 14,90€.

Onko joku jo ehtinyt kokeilla Skin Treat -tuotteita? Merkitseekö teille jotain tieto siitä, mistä raaka-aineet tulevat? Suositteko ylipäänsä Reilun Kaupan tuotteita?

Tänään tarkastellaan vähähiilihydraattisia ruisleipiä. (Kyllä näitä ruokajuttuja nyt piisaa, yrittäkää kestää :) Ensi viikolla tulee taas paljon kosmetiikkaa - mä lupaan! :D)

Aloitetaan "surullisesti" hiljattain kokonaan markkinoilta poistuneesta Perheleipureiden Karppisesta. Karppinen oli aikoinaan kauppojen vähähiilihydraattisten leipomotuotteiden kuningas laajimmalla valikoimallaan, ja pitkään leivät nauttivatkin suurta suosiota. Perheleipurit oli käsittääkseni ensimmäinen valmistaja, joka toi markkinoille vhh-ruisleivän. Vaaleaa leipäähän on mahdollista valmistaa täysin ilman viljaa, mutta ruisleipää luonnollisestikaan ei. Siksi tuote ei ollut mikään itsestäänselvä osa kaupallisten vhh-leipien alkutaivalta.

Kun Perheleipurit sitten lanseerasi Ruispalat, ja myöhemmin viipaloidun ruislimpun, oli suosio taattu. Jee! Karppaajakin voi syödä ruisleipää!

Kuva: Haaveisto-blogi / Elli

Karppis-ruispalan ainesosat: vesi, täysjyväruis (27%), kaurakuitu, kananmuna, vehnägluteeni, pellavansiemen, hiiva, kasviöljy, suola.

Hiilihydraattia yhdessä viipaleessa oli 4 g, sadassa grammassa 18 g.

Itsekin tykästyin aikoinaan kovasti Karppis-ruispalaan. Harvoinhan sitä tuli syötyä, mutta jos teki mieli esimerkiksi lämmintä tonnikalavoileipää niin siihen ruispala on se "ainoa oikea" alusta. Kalakeitosta puhumattakaan. Jotkut makuparit vain kuuluvat yhteen. :) Ja niihin hetkiin Karppis-ruispala toi vhh:laiselle täydellisen ratkaisun.

Leivän maku ja koostumus oli vähän kuiva ja pahvinen, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, mutta kyllä se menetteli. Perheleipurit toi myöhemmin markkinoille myös viipaloidun Karppis-ruislimpun, joka maistui meikäläisen suuhun paremmalta. Hiilareita limppuviipaleessa oli 4,5 g. Tämä leipä ei kuitenkaan viihtynyt kauppojen hyllyillä pitkään. Pikkuhiljaa myös muut Karppis-perheen tuotteet alkoivat kadota kaupoista. Vain Ruispalat jatkoivat sinnittelyään.

Kunnes.... Karppinen sai vakavan haastajan Vaasan Minihiilarista. Kun Vaasan toi markkinoille oman versionsa vhh-ruispaloista, alkoi Karppisen menekin vääjäämätön lasku. Loppunsa leipäpioneeri koki niinkin hiljattain kuin jokunen viikko siten. Heinäkuussa vielä ostin Maarianhaminasta Karppista, nyt sen valmistus on lopetettu. Täytyykin säästää viimeinen pala pakkaseen "museoleiväksi"... :D

Vaasan Minihiilari Ruis lanseerattiin käsittääkseni keväällä 2012. Taisin itsekin saada silloin vinkin joltain lukijalta.

Vaasan vhh-ruisleivän valmistukseen on käytetty siirappia, mikä nostaa leivän hiilihydraattipitoisuutta inasen Karppista korkeammalle. Viipaleessa on 4,2 g hiilaria. Muuten reseptit eroavat sillä, että Vaasan Minihiilarissa on auringonkukansiementä ja psylliumia, eikä lainkaan kananmunaa.

Ja leipähän on pirun hyvän makuinen! Ollakseen vhh-leipä. Ei siitä mihinkään pääse. Vaikka Karppista käykin vähän sääli (en edes tiedä miksi, no, mä inhimillistän aina kaikkea :P), niin pystyn kyllä ymmärtämään miksi se hävisi tämän taistelun. Vaasan Minihiilari on yksinkertaisesti parempi. Se ei ole niin kuiva eikä pahvisuudesta ole tietoakaan. Se on hyvin pitkälle "oikean" ruispalan makuinen.

Toivon Vaasan Ruisminihiilarille pitkää ikää! :)

Kolmas vähähiilihydraattinen ruisleipätarjokas tulee Porokylän leipomolta. Porokylän RuisKarppi on ravintoarvoltaan kaupan vähähiilarisin ruisleipä; sadassa grammassa on vain 13,3 g hiilihydraattia ja viipaleessa 3,3 g.

Ainesosat ovat psylliumin ja siirapin puutetta lukuunottamatta samat kuin Vaasan Minihiilarissa, mutta Porokylän leivän koostumus on ihan erilainen.

Jo heti kun pakkauksen avaa, nenään tulvii oikean, tuoreen ruisleivän tuoksu. Koostumus on "kosteampi" ja mehevämpi kuin Minihiilarissa ja Karppisessa. Vaikka leipä on väriltään vaaleampaa, on täysjyvärukiin osuus Porokylän leivässä suurempi kuin kilpailijoiden (tai kilpailijan - tietääkö joku onko markkinoilla tällä hetkellä muita vhh-ruisleipiä kuin Vaasan ja Porokylän?).

Vaikka tykkään kovasti Vaasan palastakin, niin täytyy sanoa että Porokylän viipale on suosikkini vhh-ruisleivistä. Se voittaa mehevyydellään, hyvällä tuoksullaan ja maullaan, ja kun tähän yhdistää vielä alhaisen hh-pitoisuuden niin tuloksena on varsin onnistunut vähähiilihydraattinen ruisleipäehdokas.

Mikä on teidän vhh-leipäsuosikkinne?

Kasvikset.

Ihan pimeä yöpostaus mutta mun on vain päästävä sanomaan tämä! Koin tällä viikolla aivan mielettömiä onnen hetkiä ruokakaupan vihannesosastolla.

Siellä oli lehtikaalia..!! Löysin ensimmäistä kertaa Suomessa lehtikaalia! Ja siellä oli kyssäkaalia! Jopa violettina...! Riemastutin itseäni ostamalla sen kaveriksi vielä violettia kukkakaalia, violettia munakoisoa ja violettia suippokaalia. <3

Menin ihan sekaisin. Lapoin kärryyn enemmän vihanneksia kuin ehdin syödä koko viikolla. Kiinankaalia, fenkolia, oransseja kirsikkatomaatteja, paprikaa, salottisipulia, avomaankurkkua, munakoisoa, kesäkurpitsaa...

Miten hyviä voivat olla tuoreet kasvikset? Ilo silmälle, ilo vatsalle. :)

Tällaisen osaavat tietty kaikki valmistaa mutta laitan silti "reseptin". :) Uunikasvikset Välimeren tapaan.

* Salaattifenkolia

* Vihreää ja keltaista paprikaa

* Munakoisoa

* Kirsikkatomaatteja

* (Salotti)sipulia

* Valkosipulia

* Fetaa

* Oliiviöljyä

* Välimeren yrtit -maustesekoitusta

* Mustapippuria

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Lohko fenkoli ja pyörittele palaset kulhossa oliiviöljy-mausteseoksessa. Laita fenkolit uunipellille ja uuniin. Pilko loput kasvikset. Pyörittele öljy-mausteseoksessa. Lisää loput kasvikset uunipellille kun fenkolit ovat kypsyneet n. 10 minuuttia. Anna kasvisten paahtua 15 minuuttia. Lisää fetat ja paahda vielä 5-10 minuuttia. (Toki fetat voi laittaa lopuksi kylmänäkin, mutta mä tykkään kun ne vähän sulaa kasvisten joukkoon.)

Koristele annos tuoreilla yrteillä tai fenkolin lehdillä. Nauti sellaisenaan tai kalan lisukkeena.

Ihmiset - syökää kasviksia! :) Ne on niin hyviä.

Yksi ilta höyrytin iltapalaksi uusia löytöjäni lehtikaalia, suippokaalia ja kyssäkaalia. Päälle nokare voita ja rapsaus gomasiota. Niin yksinkertaista. Niin hyvää. Jos täytetty munakas on maailman nopein ja palkitsevin pikaruoka, niin tämä on maailman nopein ja terveellisin. ;)

*

Loppuun kuva perjantailta. Olin tiheikönväkeilemässä tyrnimarjapuskissa neljä tuntia. En ole aikaisemmin poiminut tyrnejä. Nyt tiedän miksi niiden nimi on englanniksi sea-buckthorn. Auts. ;)

Sato talteen!

~ Pakko vielä jakaa yksi aaawww-juttu: Mr Karkkipäivä oli pari viikkoa sitten mennyt sienestämään. Minua varten. Hän ei itse syö lainkaan sieniä. "Minua hymyilytti siellä metsässä, kun ajattelin miten sinä tulet ilahtumaan näistä sienistä," mies kertoi. Ja voi kun ilahduinkin! <3 Pelkkä ajatus mun Äijästä siellä koreineen oli niin hellyttävä..! En saa koruja tai kukkakimppuja, mutta mies hakee minulle sieniä. :)

Palataan vielä hetkeksi rintajuttuihin.

Kävin nimittäin hiljattain rintsikkaostoksilla, ja se sai minut pahasti ärtyneeksi. Mikä (alus)vaateteollisuutta vaivaa?

Okei, reiluuden nimissä mainittakoon, että kävin ainoastaan H&M:llä, eli en voi täysin lähteä yleistämään postauksen "syytöksiä". Mutta pahasti pelkään, että sama trendi on nähtävissä muissakin samantyylisissä liikkeissä. (Joudun nyt samalla tunnustamaan, että en ollut käynyt rintaliiviostoksilla varmaan vuoteen. Krhm.)

Huomioin H&M:llä kaksi asiaa: kaikki A/B-kupin rintaliivit (mahdollisesti C:tkin..?) olivat topattuja. Ja toisekseen; toppauksia ei saa enää irti! Ne on ommeltu tissiliivin sisään saumattomasti.

Mitäs helkkaria? Mitä tämä kauppa haluaa minulle sanoa? A/B-kupin rinnat eivät ole okei ilman täytteitä? Jos haluat meiltä liivit, saat väkisin mukana tissejäsi kohentavat pehmusteet! Ennen ne sai sentään otettua pois ja päätettyä itse, haluaako push-up-efektin vai ei. Nyt oletusarvo on se, että pienirintaisella naisella kuuluu olla toppaukset, ei vaihtoehtoa. Ainakin Henkkamaukan mielestä.

Minun oli tarkoitus käydä kartoittamassa tilanne myös KappAhlissa, Seppälässä, Ginassa sun muissa, mutta en ole ehtinyt. Ehkä te lukijat voitte kertoa mikä niissä liikkeissä on tilanne? Saako A-kuppilainen siellä liivinsä ilman pakkopehmusteita?

Tässä ovat toiset ostamani liivit. Kokoni on 80A. Eivätkö kupit näytäkin ihan naurettavan suurilta? Minun mielestä ainakin! No, kai näyttävät kun niissä on varmaan kaksi senttiä vaahtomuovia.

Avaudunpa tässä samalla toisestakin rintsikkaostoksiin liittyvästä ongelmasta. Kun omaa leveän rintakehän mutta pienet rinnat, on sopivien liivien löytäminen yhtä tuskaa. Leveä rinnanympärys liiveissä tietää myös leveämpiä ja tilavampia kuppeja, mutta ei minun tissit niitä kuppeja täytä. Näin ollen vain aniharvat koon 80A:n liivit sopivat. Sopivamman kokoinen kuppi on ympäryksen 70-75 liiveissä, mutta ne taas kiristävät rinnanympärystä ja tuntuvat erittäin epämukavilta.

Koon 80A rinnakkaiskoon pitäisi olla 75B, ja välillä olen tehnytkin onnistuneita löytöjä tämän koon puolelta. Mutta sekin on ihan sattumanvaraista. Tuntuu kyllä hullulta, että 75B:n kuppi voi olla pienempi kuin 80A:n. Kuppien kirjaimiin tuijottamisen voisi siis hyvin lopettaa. "A-koon tissit" tai "C-koon tissit" ei lopulta kerro paljonkaan siitä minkä kokoiset pallukat siellä paidan alla möllöttää.

Tällä kertaa löysin sopivimman kupin koosta 70B (siniset liivit kuvassa). Napakka, matala kuppi eikä toppauksiakaan ihan yhtä hillittömästi kuin noissa pilkullisissa. (Ja jälleen - niin hassua miten pilkullisten liivien A-kuppi on leveyden lisäksi vielä paljon korkeampikin..!)

70-ympärysmitan liivit kiristävät kyllä aika pahasti, mutta kun kärsii jonkun aikaa niin tokihan ne siitä ajan kanssa löystyvät.... Oli vain "pakko" ostaa kun niin harvoin löytää liivit joiden kupit eivät saa rintamusta näyttämään siltä että paidan alla on jotkut kartonkitötteröt.

Niinpä lähdin kotiin kaksien kompromissiliivien kanssa. Toiset istuvat tissien kohdalta täydellisesti mutta kiristävät pirusti, toiset tuntuvat miellyttäviltä mutta haukkaavat tissien kohdalla ilmaa ja luovat rintamukseen naurettavan pehmopanssarin. Näillä voisi varmaan juosta rinta edellä seinään eikä sattuisi lainkaan! :D

(Miksi muuten ostin väkisin liivit H&M:ltä jos kerran pakkotoppaukset ärsyttävät? Olin ajautunut tilanteeseen jossa viimeisetkin ehjät liivini olivat sanomassa itseään irti ja oli vain oikeasti PAKKO saada jotain. Ahvenanmaalla kauppavaihtoehdot ovat niukanlaiset. Siksi H&M. Niin, ja pitihän liivien tietty olla mahdollisimman halvat. :/)

* * *

Mitä mieltä te olette "pakkotoppauksista"? Mitä viestiä tämä trendi antaa naisille, tai kertoo kulttuuristamme ylipäänsä? Naisten rinnat eivät ilmeisesti enää saa näkyvästi olla sen muotoiset kuin luonnollisesti ovat, vaan niiden suippoudet, lättänyydet ja roikkuvuudet on muotoiltava liiveillä "yleisten normien" mukaisiksi pehmeiksi, pystyiksi kummuiksi. Tästäkö on kysymys?

Tänään leivotaan oikeaa sämpylää, ei mitään "kaupan höttöä"! :)

Tätä leipää ei käytännössä erota juuri lainkaan viljasämpylästä. Se on kuitekin yllättäen kaupallisten markkinoiden vähähiilihydraattisin leipätarjokas. Yhdessä sämpylässä on alle gramma hiilihydraattia.

Kyseessä on saksalaisen Adams Brotin siemenleipäjauho. Sain jauhoja kokeiltavaksi suomalaisesta YesDeli-verkkokaupasta, joka on erikoistunut vähähiilihydraattisiin elintarvikkeisiin. (Sain kaupasta muutaman muunkin kiinnostavan tuotteen kokeiluun, mm. vhh-pastaa. Kirjoittelen niistä myöhemmin.)

Jauhopussi maksaa 4,99€ ja siitä saa n. 600 grammaa leipää. Leivän voi tehdä vuokaan tai leipoa sämpylöiksi.

Jauhoseoksen ainesosat:

* vehnägluteeni

* mantelijauho

* pellavansiemen

* auringonkukansiemen

* suola

* mausteet

* kuivahiiva (tulee pakkauksessa mukana erikseen)

Ravintoarvot per 100g valmista leipää:

kcal: 259

proteiini: 33 g

hiilihydraatti: 1,9 g (josta sokeria 0,6 g)

rasva: 13,3 g

Leivän valmistus on yhtä yksinkertaista, kuin lisää vain vesi ja sekoita. :) "Gluteenileipää" leivottaessa tarvitsee vain pitää mielessä, ettei sitä saa vaivata samalla intensiteetillä kuin tavallista vehnätaikinaa. Gluteeni muodostaa nopeasti voimakkaan sitkon, ja jos taikinaa nujuuttaa liikaa on tuloksena "superpallosämpylöitä". :D

Itse sekoitin ainekset nopeasti puuharukalla.

Taikinaan voi halutessaan lisätä 50 g valinnaisia, omia lisukkeitaan kuten vaikka muita siemeniä, porkkanaraastetta, oliiveja, juustoraastetta tai lesettä. Itse lisäsin seesaminsiemeniä.

Taikinan annetaan kohota 45 minuuttia, leivotaan sämpylöiksi tai kumotaan leipävuokaan, ja sitten vielä uusi kohotus n. 20 minuuttia.

Sämpylöiden kokoa miettiessä on hyvä ottaa huomioon, että leivät kohoavat uunissa jopa kaksinkertaisiksi.

Paista uunin keskitasolla 180 asteessa n. 30-40 minuuttia. (Ohjeessa lukee 50 minuuttia, mutta minun uunini suoriutui nopeammin ja sämpyläiset olisivat palaneet jos olisin jättänyt ne täydeksi ajaksi....)

Kokemukset Adams-leivästä:

* Maukkaita, "oikean" sämpylän makuisia ja rakenteellisia sämpylöitä.

* Todella alhainen hh-pitoisuus plussaa (niille keille sillä on merkitystä ;))

* Gluteenipohjainen taikina haisee oudolle, en ainakaan keksi hajulle muuta selitystä kuin gluteenin. Myös maussa on "pieni" sivuvivahde, mutta niin huomaamaton ettei pilaa ainakaan minun sämpyläelämystäni. Kun leivän paahtaa sivumaku katoaa kokonaan.

* Koostumus aavistuksen sitkoisempi kuin normaalissa leivässä korkean gluteenipitoisuuden takia

* Tulen tekemään näitä jatkossakin!

Sämpylänkulutukseni oli aika vaatimatonta jo ennen ruokavalionmuutostani (sillä olen ruisleipäihmisiä ;)), mutta yksi lyömätön yhdistelmä oli: lasi kaakaota + oikealla voilla voideltu juustosämpylä! En tiedä mikä tuossa kombinaatiossa oikein vetoaa, mutta kaakao ja juustosämpylä vain kuuluvat yhteen minun makumaailmassani. :)

Jos joskus tekee tuota makuelämystä mieli, niin siihen Adams-sämpylä sopii huomattavasti paremmin kuin Vaasan Minihiilari-sämpylä. Jos nämä kaksi + itsetehdyt mantelisämpylät kilpailisivat The VHH Sämpylä -tittelistä, niin Adams voittaisi 6-0. :D

Onko joku maistanut Adams-leipää tai valmistanut itse gluteenileipää?

(...ja voin arvata että sieltä voi tulla myös "gluteeni on ihan hirveää ainetta! Kaikkien kuuluisi vältellä sitä!" -kommentteja. Se olisi toisaalta kiinnostavaakin, sillä itse en ole koskaan ymmärtänyt miksi ei-keliaakikon pitäisi vältellä gluteenia, eihän sitä kukaan kuitenkaan hirveitä määriä syö.)